Riitta Koivisto - Rikoksentorjuntaneuvosto
Riitta Koivisto - Rikoksentorjuntaneuvosto
Riitta Koivisto - Rikoksentorjuntaneuvosto
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Oikeudellisten kysymysten jaos<br />
Jaoksen tehtävänä oli seurata ja arvioida oikeuslaitoksen toimintaa, erityisesti uhrin oikeusturvan<br />
toteutumisen näkökulmasta. Sen tehtävänä oli tehdä lausuntoja, lainmuutosaloitteita sekä ehdotuksia<br />
lainkäytön rinnalla olevista väkivallan tekijöiden auttamismuodoista.<br />
Monikulttuurijaos<br />
Jaos toimi Naisiin kohdistuvan väkivallan ja Prostituution ehkäisyprojektin yhteisenä jaoksena. Jaoksen<br />
toiminta keskittyi ulkomaalaisia ja maahanmuuttajia koskevien ongelmien tiedostamiseen ja positiivisten<br />
ratkaisumallien etsimiseen.<br />
Tiedotusjaos<br />
Tiedotusjaoksen tehtävänä oli suunnitella yhteistyössä muiden tahojen kanssa kampanjoita ja tapahtumia,<br />
tavoitteena naisiin kohdistuvan väkivallan tekeminen näkyväksi sekä ehkäisevän työn tukeminen. Jaoksessa<br />
oli jäsenenä tiedotusalan ammattilaisia ja toimittajia.<br />
Jaos järjesti ensimmäisen tiedotuskampanjan jo vuonna 1998 yhdessä Helsingin kaupungin kanssa.<br />
Rahoitusta haettiin myös muina vuosina, sitä kuitenkaan saamatta. Vuonna 2000 jaos suunnitteli projektin<br />
ylläpidettävät www.vakivalta.net internet-sivut, joita käytettiin myös vuoden 2002 kampanjan aikana.<br />
Tiedotuksen rooli naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä<br />
Suomessa tehdyn tutkimuksen mukaan 40% naisista on joutunut miehen tekemän fyysisen tai seksuaalisen<br />
väkivallan tai sillä uhkailun kohteeksi joskus elämässään täytettyään 15 vuotta. Nykyisen puolison taholta<br />
tämänkaltaista väkivaltaa kokee 22% naisista (Heiskanen ja Piispa 1998).<br />
Saman tutkimuksen mukaan pari- ja lähisuhdeväkivallassa kynnys hakea apua on korkea. Väkivalta koetaan<br />
hyvin yksityisenä ja häpeällisenä. Naisista 40% ei ole koskaan kertonut väkivallasta kenellekään<br />
(Heiskanen ja Piispa 2000). Tavallisimmin apua haetaan omasta sosiaalisesta verkostosta, keskustelemalla<br />
asiasta ystävän, tekijän tai sukulaisen kanssa (Heiskanen ja Piispa 1998). Viralliseen auttajatahoon turvautuu<br />
30% naisista. Yleisimmin apua haetaan terveyskeskuksesta, poliisilta ja perheneuvolasta. Suurin osa on<br />
hakenut apua vain yhdestä paikasta. (Heiskanen ja Piispa 2000).<br />
Valtakunnallisella Yksikin lyönti on liikaa -tiedotuskampanjalla haluttiin paitsi herättää yhteiskunnallista<br />
keskustelua, myös rohkaista pari- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneita ja väkivallan tekijöitä hakemaan apua<br />
väkivaltaan.<br />
Kampanjan toteutus<br />
Vuoden 2002 kampanjan rahoitti sosiaali- ja terveysministeriö. Kampanja toteutettiin yhteistyössä Ensi- ja<br />
turvakotien liiton kanssa. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti toteutti tiedotukseen liittyvän<br />
osuuden kampanjasta, Ensi- ja turvakotien liitto organisoi kampanjapuhelimen toteutuksen, päivystäjät<br />
edustivat pääkaupunkiseudulla toimivia järjestöjä.<br />
Kampanjatiedotus<br />
Rahoitus varmistui vuoden 2002 alussa. Kampanjan suunnittelu aloitettiin kuitenkin jo edellisenä syksynä,<br />
jolloin tehtiin myös alustavat mainostilan varaukset syksylle 2002 (28.10.-24.11.) Varsinainen suunnittelu<br />
voitiin aloittaa vasta rahoituspäätöksen tultua. Ajoitus oli siten ongelmallinen, että järjestäjätahona toimiva<br />
projekti oli päättymässä saman vuoden lopussa, eli pian kampanjan päättymisen jälkeen.<br />
Suunnitelmat jouduttiin muuttamaan kesän 2002 jälkeen, kun ilmeni että osa varatuista mainostiloista<br />
peruuntui. Peruutus ilmeisesti johtui pitkälti vaikeaksi ja liian sensitiiviseksi koetusta aiheesta. Myös vuonna<br />
1998 tv-kampanjamateriaalia kritisoitiin ahdistavana pidetyn kuvamateriaalin vuoksi.<br />
23
Change language