Wasa Footballcup, s. 2-3 - Vifk

Det första härstammar från 1944. Men int
slutföra det hela först 20:e juni 1945. Då
Därefter blev det FM-guld också 1946 och
i stående från vänster: Helge Svahn, John
unnar Koivusalo, Erik Beijar och tränaren
utte Österberg, Kurre Martin, Kurt ”Poju”
Idrottsföreningen Kamraterna eli Vaasan IFK perustettiin
syyskuun 19: ntenä päivänä vuonna 1900. VIFK ei vietä ainoastaan
110-vuotisjuhliaan, vaan tänä vuonna tulee myös kuluneeksi
tasan 80 vuotta siitä, kun VIFK: sta tuli jalkapalloon ja
jääpalloon erikoistuva urheiluseura.
Jääpallotoiminta lakkasi pikku hiljaa. Valitettavasti tämä
näyttäisi olevan koko maata koskeva suuntaus. Vuosien varrella
VIFK: n nimi on myös liitetty jääkiekkoon ja keilailuun.
Tässä ja nyt keskitymme jalkapalloon. 1930- luvulla VIFK oli
kahdessa eri vaiheessa maan pääsarjassa. Mutta seuran suuri
menestyskausi tuli toisen maailmansodan jälkeen jolloin VIFK
medvind och motgång
yötä- ja vastatuulessa
voitti Suomen mestaruuden vuosina 1944, 1946 ja 1953. Myös
vuosina 1947 ja 1948 seura voitti liittomestaruuden. Mutta siihen
aikaan urheilu oli erittäin politisoitunut. Ei riittänyt, että voitti
SPL: n järjestämän sarjan, piti myös voittaa lopputurnaus, johon
osallistuivat TUL: n parhaat joukkueet. Tässä ei ihan onnistuttu.
Vielä vuonna 1955 VIFK oli maan kolmen parhaan joukossa. Viimeksi
VIFK on pelannut korkeimmalla tasolla vuonna 1963. On
syytä mainita, että jääpallossakin VIFK oli aikoinaan maamme
valioita. Vuonna 1949 joukkue voitti hopeaa ja pronssia 1950.
Niinkin myöhään kuin 1963 VIFK voitti jääpallossa hopeaa vaikka
jääpallon suosio silloin jo oli kovassa laskussa. Näinä aikoina monet
pelaajat harrastivat sekä jää- että jalkapalloa, joten monet pelaajat
edustivat VIFK:ta kummassakin lajissa. Jääpallosta pelaajat
saivat hyvän peruskunnon jalkapalloa varten ja päinvastoin.
On tärkeätä, että seuralla on oma kenttänsä eli kotonsa. Kamratvallen
eli VIFK: n harjoituskenttä ansaitsee siksi muutaman rivin.
Tai oikeastaan pitäisi puhua kentistä. Syksyllä 1947 ruvettiin
rakentamaan omaa kenttää Hietalahden ”Villan” ja Brage-museon
Från och med 1930 var VIFK en specialförening för fotboll och bandy. De individuella
grenarna överlät man åt VIS.
År 1933 representerades VIFK i bandy av: Helge Högström, Nils Kajander,
Torsten Thölix, Karl-Johan ”Julle” Pietilä, Jarl ”Muffa” Hellström, Lasse Hartman,
Åke Finell, Lars Nordlund (målvakt), Lars Wessberg, Holger Joffs och
Nils Hagström.
välimaastoon. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin kesäkuussa
1949. Valitettavasti ensimmäinen harjoituskenttä jäi moottoritien
alle 1960- luvun alussa. Sen tilalle rakennettiin uusi Kamratvallen,
joka valmistui 1965. Mutta sekin katosi, kun se jäi
nykyisen Kaarlen-kentän alle.
Seurana VIFK voidaan asettaa oikeastaan hieman suurempiin
puitteisiin. Vuodesta 1895 alkoi syntyä ns. IFK- seuroja sekä Suomeen
että Ruotsiin. Vaasassa aloitteen tekijänä oli nuori Harry
Schauman (1879 – 1932). VIFK juhlakirjassa vuodelta 1985 on
Schaumanin Ruotsiin Kamraten- lehteen lähettämä kirje.
Muuan pyöräretki Vanhan Vaasan valleille alkukesällä 1901
näyttää olleen siihen aikaan jotakin erityisen riemukasta.
Vaikutta siltä, että näihin aikoihin tehtiin kaiken näköistä mutta
jalkapalloa ei pelattu.
Syksyllä 1929 sovittiin VIS: n kanssa, että lakattaisiin kilpailemasta
keskenään. Vuotta myöhemmin sovittiin toiminnoista.
VIS: stä tuli seura, jonka lajeihin kuuluivat mm. yleisurheilu,
hiihto, tennis ja muu toiminta, jolla ei ollut pallojen kanssa mitään
tekemistä. VIFK keskittyi palloilulajeihin. Ennen sitä korkeushyppääjä
Bror Kraemeristä tullut ensimmäinen ”vifkiläinen”,
joka osallistui olympiakisoihin 1924. Hänen jälkeensä aika
moni VIFK: n pelaaja oli mukana edustamassa Suomea 1952.
Nykypäivinä on tietenkin tapahtunut paljon. Jo pelkästään se
että seuralla on yli 600 junioria on siitä hyvä osoitus. Naisten
ja tyttöjen toiminta tuli mukaan, kun seuramme ja BK-48 yhdistyivät
vähän yli 20 vuotta sitten. Kaudella 1988 sekä VIFK
että ABK- 48 pelasivat kakkosen pohjoislohkossa. (A on peräisin
BK: n sponsoreista) VIFK putosi yllättäen sarjasta, mutta
ABK:n tuki oli loppumassa, joten seurat yhdistyivät ja alettiin
käyttää kirjainhirviötä BK- IFK. Vuoden 2000 alussa päätettiin
joukkokokouksessa siirtää hankala kirjainhirviö historiaan.
BK- 48: n ja VIFK: n yhdistys ei siis koskaan ole lakannut, vaikka
BK- 48 sittemmin koki uuden päivänvalon. Mutta se onkin jo
sitten aivan toinen juttu.
Claus Stolpe
LÄHDE: ”Jubileumsboken” 1985 ja Idrottsföreningen
Kamraterna 1900-1950 (1950)