XL - Eiropas Parlaments - Europa

26 16-02-2011
La única materia prima imprescindible que tenemos es el conocimiento y debemos aprovechar ese conocimiento para
innovar, para adaptarnos a los cambios y, sobre todo, para liderar esos cambios.
Por eso, necesitamos invertir mucho más en universidades, en nuestro sistema educativo y en nuestra investigación y
desarrollo para ser una potencia en aquello en que podemos serlo: el conocimiento.
3-091
Riikka Manner (ALDE). – Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteet ovat hyviä ja
kunnianhimoisia. Haluaisin omassa puheenvuorossani lähinnä keskittyä siihen, mitkä ovat ne käytännön tekijät, välineet,
joilla me voimme viedä nämä tavoitteet ruohonjuuritasolle, jossa muun muassa Lissabonin strategian osalta
epäonnistuimme.
Ensinnäkin me tarvitsemme todellakin koko Eurooppaa. Me tarvitsemme Euroopan alueita. Meidän pitää pystyä
tunnistamaan kunkin alueen menestystekijät ja osaamisen potentiaali. Tähän me pystymme vastaamaan pitkälti
koheesiopolitiikalla. Jotta me pystymme luomaan lisää työpaikkoja, innovaatiotoimintaa ja nimenomaan käytännöstä
lähtevää innovaatiotoimintaa, me tarvitsemme koko Euroopan kattavaa koheesiopolitiikkaa toteuttamaan näitä tavoitteita
alueilla. Sen lisäksi tarvitsemme toki tutkimus- ja kehityspolitiikkaa ja rahoitusta sille sektorille, mutta pidän
ydinkysymyksenä toimivaa koheesiopolitiikkaa.
3-092
Ilda Figueiredo (GUE/NGL). – Sra. Presidente, é lamentável que os problemas sociais continuem a ser o parente pobre
das políticas comunitárias, que sejam sistematicamente desvalorizadas as consequências sociais das políticas orçamentais,
financeiras e da concorrência, que insistam na cartilha neoliberal, indiferentes aos quase 25 milhões de desempregados,
aos cerca de 30 milhões de trabalhadores precários e mal pagos, aos mais de 85 milhões de pessoas em situação de
pobreza, enquanto os lucros de grupos económicos e financeiros não cessam de aumentar.
Por isso, Sra. Presidente, aqui transmito o grito de indignação que organizações sociais diversas deixaram na Ágora dos
Cidadãos que o Parlamento Europeu organizou recentemente em Bruxelas. Aqui fica a indignação dos milhões de
trabalhadores, desempregados, mulheres e jovens, que continuam a lutar por essa Europa fora contra tais políticas.
É tempo de uma ruptura com o Pacto de Estabilidade, o Pacto de Competitividade e outros do género. É preciso respeitar
as pessoas e os trabalhadores.
3-093
Oreste Rossi (EFD). – Signor Presidente, onorevoli colleghi, concordo sul fatto che il Parlamento, per essere in grado di
proporre le migliori linee sulla politica per l'occupazione per il 2020, deve disporre di tempi adeguati. In un periodo di crisi
come quello che stiamo vivendo in Europa, non possiamo non tenere in considerazione le necessità della nostra gente. È
indispensabile prevedere aiuti alle famiglie, ai giovani in cerca d'occupazione e a chi, lungo il suo percorso lavorativo,
resta senza lavoro.
L'Europa deve avere il coraggio di fare delle scelte, garantendo il lavoro anzitutto ai propri cittadini e poi a quelli di paesi
terzi, e creando un'interconnessione fra gli uffici preposti all'occupazione dei vari Stati membri in modo che tutti, in
qualunque paese, possano sapere quali sono i lavori disponibili.
Particolare attenzione va posta alla difesa delle frontiere per evitare un'invasione incontrollata di centinaia di migliaia di
immigrati che, stante la situazione politica del Maghreb, stanno per invadere i nostri territori. Solo un'immigrazione
controllata e limitata alle effettive disponibilità di posti di lavoro può permettere l'integrazione di cittadini di paesi terzi,
evitando tensioni e discriminazioni a discapito di crescita economica e benessere sociale.
3-094
Franz Obermayr (NI). – Frau Präsidentin! Hinsichtlich der Strategie gehen die Erwartungen auseinander. Während die
einen sicher sind, dass hier nur heiße Luft produziert wird und die Strategie das Papier nicht wert ist, auf dem sie gedruckt
ist, sehen wir sehr dramatische reale Szenarien auf uns zukommen – ich denke nur an die Flexibilisierung der
Arbeitsmärkte. Damit kommen Massen schlecht qualifizierter Billigarbeitskräfte nach Mitteleuropa, und Lohndumping ist
die Folge.
Geradezu blauäugig scheint das in der Strategie formulierte Ziel zu sein, 40 % der jüngeren Generation sollten einen
Hochschulabschluss haben. Ich frage: Wofür? Wir haben bereits jetzt eine Situation – ich denke an Italien –, dass kaum
qualifizierte Jobs für Jungakademiker angeboten werden und dass diese sich mit Billigjobs über Wasser halten müssen.
Wofür brauchen wir wirklich einen derart hohen Akademikeranteil, wenn keine entsprechenden Jobs verfügbar sind? Dass
wir eine höhere Qualifikation brauchen, ist richtig, aber wir erreichen das nicht, indem wir einfach 40 % der Bevölkerung
ein Uni-Diplom umhängen. Das ist der falsche Weg!
3-095