XL - Eiropas Parlaments - Europa

16-02-2011 101
Myös ruuan hinnalla tapahtuvaa keinottelua tulee rajoittaa. Sisämarkkinoista vastaava komissaari Michel Barnier on
esittänyt uusia toimenpiteitä johdannaismarkkinoilla tapahtuvan perushyödykespekulaation hillitsemiseksi. Barnier on
oikealla asialla. Ruuan voimakkaat hintavaihtelut vahingoittavat niin viljelijöitä, kuluttajia kuin myös kokonaisia
kansantalouksia. Johdannaismarkkinoilla tehtäville sitoumuksille tulee saada lisää läpinäkyvyyttä ja seurantaa, sekä
tarvittaessa ottaa käyttöön ruuan hinnalla tapahtuvaan kaupankäyntiin kohdistuvia rajoituksia. Kestävän ruokapolitiikan
luominen on tällä hetkellä yksi Euroopan unionin tärkeimpiä kysymyksiä.
3-453
Pavel Poc (S&D), písemně. – Podle vyjádření Světové banky jen od října 2010 vzrostly ceny potravin o více než 15 % a
například cena obilí se podle FAO meziročně zvýšila o 39 %. Kromě toho, že růst cen potravin ohrožuje příjmově slabší
skupiny obyvatel, signalizuje současně mnohem hlubší a závažnější problémy, které představují zásadní ohrožení do
budoucna. Celosvětová produkce potravin je ohrožována řadou faktorů, jako jsou škůdci, choroby a přírodní katastrofy.
Tyto faktory jsou v současné době zesilovány extrémy v počasí způsobenými pravděpodobně klimatickými změnami.
Dobrým příkladem mohou být v roce 2010 sucha a požáry v Rusku nebo záplavy v Pákistánu a nedávno v Austrálii. Lze
tedy očekávat, že se v budoucnu může problém s cenami potravin ještě zhoršit. Diskuse o původu klimatických změn je v
tomto případě zbytečná, protože rizika jsou reálná a jejich zpochybňování je nepřijatelný hazard. Ceny potravin ovšem
ovlivňují také ekonomické faktory, zejména pak zneužívání tržního systému státními manipulacemi s kurzem US dolaru a
nezodpovědnými spekulacemi v rámci komoditních obchodů. Evropa si musí uvědomit, že rozhodnutí učiněna nyní
ovlivní budoucnost celého potravinového systému. V krátkodobém horizontu můžeme především omezit plýtvání
potravinami, snížit svou závislost na dovozu, snížit nebo stabilizovat spotřebu a na trhu nastavit regulační mechanismy,
které budou bránit spekulacím.
3-454
Elisabeth Köstinger (PPE), schriftlich. – Die Tatsache, dass die Lebensmittelpreise einen Höchststand seit Beginn der
Preisbeobachtung erreicht haben, ist angesichts aktueller politischer Konflikte brennender denn je. Schließlich geht es um
die Nahrungsmittelversorgung, in Entwicklungsländern um die essentielle Versorgung mit Grundnahrungsmitteln. Die
Europäische Union ist aufgefordert, den globalen Kampf gegen Armut und Hunger voranzutreiben – rund 1,4 Milliarden
Menschen sind von extremer Armut betroffen. Auch innerhalb europäischer Grenzen ist Armut ein Thema. Die einzige
Garantie, die Versorgung in Europa sicherzustellen, ist die Gemeinsame Europäische Agrarpolitik. Die Herausforderungen
an die Landwirtschaft sind groß und nähren die Tendenz, „mehr aus weniger“ zu produzieren. Höhere
Nahrungsmittelpreise schlagen sich nicht automatisch in höheren Einkommen der Landwirte nieder; es gibt eine steigende
Kluft zwischen Erzeuger- und Verbraucherpreisen. Die Wirklichkeit der Preisteuerung ist komplex: knappe Rohstoffe,
höhere Herstellungskosten, hohe Treibstoffpreise, Abhängigkeiten von Ernten, Exporten und dem Weltmarkt – ein dichtes
Ursachennetz, das mit gezielten Maßnahmen entwirrt werden muss. Um den Ursachen entgegenzuwirken, braucht es
dringend Maßnahmen und Einigkeit über alle Politikbereiche hinaus. Die Kommission ist aufgefordert, die Stärkung der
landwirtschaftlichen Produktion in Europa und in den Entwicklungsländern fundamental voranzutreiben. Spekulation mit
unseren wichtigsten Lebensgütern ist unethisch: hier müssen wir verstärkt ansetzen.
3-455
Edite Estrela (S&D), por escrito. – Os preços dos alimentos têm aumentado muito nos últimos anos não tanto em
consequência das leis da oferta e da procura, mas sobretudo em resultado de comportamentos especulativos. Acontece que
estes aumentos afectam principalmente as pessoas com menos recursos, que têm de gastar mais de metade dos seus
rendimentos em alimentação. Não se pode tolerar que alguns lucrem com a fome de outros seja na Europa, seja nos países
em desenvolvimento.
A segurança alimentar é um direito dos cidadãos, o que pressupõe o acesso de todos a uma alimentação saudável. A
escassez de alimentos tem várias causas: políticas erradas de ordenamento do território e de apoio à agricultura, por
exemplo, mas também as alterações climáticas. Por isso, é crucial que a UE apoie os agricultores para eles cultivarem as
terras e produzirem os alimentos necessários. Não é aceitável que os consumidores paguem muito e os produtores pouco
ganhem, ficando os lucros para os especuladores. E também por causa da segurança alimentar, a luta contra as alterações
climáticas tem de ser uma prioridade da UE.
3-456
Sandra Kalniete (PPE), rakstiski. – Pēdējo mēnešu laikā ir vērojams straujš pārtikas cenu pieaugums, kura rezultātā
strauji palielinās to cilvēku skaits, kuri dzīvo uz bada robežas. Eiropā situācija nav tik kritiska, jo mūsu pilsoņu ienākumi ir
nesalīdzināmi augstāki nekā attīstības valstu iedzīvotājiem, tomēr arī mūsu vēlētāji sāk izjust pārtikas cenu pieaugumu.
Pēc Pasaules bankas datiem, kopš pērnā gada jūnija aptuveni 44 miljoni cilvēku attīstības valstīs ir nonākuši nabadzībā, jo
2011. gada sākumā pārtikas cenas ir pieaugušas līdz 2008. gada līmenim, kad pārtikas un naftas cenu kāpums ievērojami
palielināja nabadzību visā pasaulē. Protams, ka pārtikas cenas ietekmē naftas cena pasaulē, tomēr der atgādināt, ka 2008.
gada vasarā barels naftas maksāja 140 dolārus, kamēr šodien barels naftas maksā ap 100 dolāriem, kas nozīmē, ka daļēji
cenu kāpumu ir izraisījušas spekulācijas. Lai nākotnē izvairītos no šādām situācijām, G20 valstīm nepieciešams izveidot
mehānismu, lai nākotnē novērstu šādu cenu kāpumu un spekulācijas ar pārtiku. Lai to panāktu, ir nepieciešama vienota
sadarbība starptautiskā līmenī. Pārtikas cenu svārstīguma problēma vēlreiz apliecina, ka mums ir nepieciešama spēcīga
kopējās lauksaimniecības politika, kura ir taisnīga un rada godīgas konkurences apstākļus visiem Eiropas
lauksaimniekiem, lai mūsu iedzīvotāji saņemtu kvalitatīvu un augstvērtīgu pārtiku par pieņemamām cenām.