Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tapahtumaketjuna, jossa on monia eri vaiheita,<br />
tekijöitä ja ulottuvuuksia. Prosessi on ylisukupolvinen,<br />
sillä kodin sosiaalinen perintö välittyy<br />
nuoren omaan elämään. Sosiaalisen periytymisen<br />
vakavasti ottaminen tarkoittaa sitä, ettei<br />
nuorten huono-osaisuuden tarkastelua ole syytä<br />
rajoittaa vain nuoruusiän jo saavuttaneisiin.<br />
Aiemman tutkimuksen mukaan perheen<br />
sosioekonomisella asemalla, perherakenteella<br />
sekä erilaisilla taloudellisilla, terveydellisillä<br />
ja sosiaalisilla ongelmilla on yhteys lasten hyvinvointiin,<br />
terveyteen ja elintapoihin. Niin<br />
nuorten kuin nuorten aikuisten terveys on sitä<br />
parempi, mitä korkeampi vanhempien sosiaali-<br />
tai koulutusryhmä on ja mitä parempi oma<br />
koulumenestys. Vähemmän opiskelleiden lapset<br />
ovat useammin ylipainoisia, syövät vähemmän<br />
kasviksia ja pesevät harvemmin hampaansa.<br />
Vähän koulutettujen äitien lapset käyttävät<br />
myös pyöräilykypärää hyvin koulutettujen äitien<br />
lapsia vähemmän. Sosiaalinen periytyminen<br />
näkyy myös esimerkiksi siinä, että vanhempien<br />
päihteidenkäyttö ennustaa heidän lastensa päihteidenkäyttöä<br />
nuoruudessa ja aikuisuudessa.<br />
Työntekijäperheiden lapsilla esiintyy enemmän<br />
psykosomaattisia oireita, ja nuoruusiässä todetut<br />
vanhempien ammattiaseman mukaiset erot<br />
psyykkisessä terveydessä säilyivät aikuisuuteen<br />
saakka. Viime aikojen tutkimustulosten mukaan<br />
tilanne näyttää pahenevan ja epäterveellisten<br />
elintapojen aiheuttamat haitat keskittyvän<br />
entistä enemmän heikossa sosioekonomisessa<br />
asemassa oleville (Huurre & Aro 2007; Kaikkonen<br />
ym. <strong>2012</strong>; Kestilä ym. 2006; Koivusilta<br />
ym. 2006; Prättälä 2011).<br />
Lisäarvo, jota <strong>Nuorisobarometri</strong> voi tuoda<br />
laajaan tutkimuskenttään, liittyy osin kyselyasetelmaan,<br />
jossa nuorten vastaukset kytketään<br />
heidän vanhempiensa vastauksiin. Tämä mahdollistaa<br />
tiedon, jota ei saa rekistereistä. Toisaalta<br />
myös temaattisesti pyritään tuomaan lisävaloa<br />
muun tutkimuksen katvealueisiin, kuten nuorten<br />
ja heidän vanhempiensa näkemyksiin ja<br />
näkemyseroihin lapsuudenkodin ilmapiiristä,<br />
kasvatuskäytännöistä ja elintavoista.<br />
48<br />
lApSUUDeNKODiN iKÄRAJAUS<br />
Tärkeä kysymys sukupolvitematiikan kannalta<br />
on se ikä, johon liittyviä kokemuksia nuorilta on<br />
syytä kysyä. Tutkimusteeman kannalta sen tulisi<br />
olla ikä, jolloin lapsi voimakkaimmin omaksuu<br />
nimenomaan vanhemmiltaan malleja omaan<br />
käyttäytymiseensä. Tämä vaihe on silloin kun<br />
lapsi myös konkreettisesti viettää paljon aikaa<br />
vanhempiensa kanssa, ennen omien harrastusten<br />
ja kaveripiirin painoarvon kasvua – ja<br />
ennen murrosikää (Ciairano ym. 2007). Noin<br />
11 ikävuoden jälkeen vertaisryhmän vaikutus<br />
kasvaa ja voi olla ratkaisevan tärkeä vaikkapa<br />
ensimmäisten tupakka- ja alkoholikokeiluiden<br />
kannalta.<br />
Vanhemman oma esimerkki elämäntapaa,<br />
terveyttä ja hyvinvointia koskevissa asioissa –<br />
miten vanhemmat liikkuvat, syövät, kuinka<br />
paljon katsovat tv:tä, pitävät nukketeatteriin<br />
menemistä tärkeänä – välittyy lapselle perhedynamiikassa<br />
varsin varhain. Jotain perustavia<br />
jäsennyksiä on jo tapahtunut, kun lapsi tulee<br />
alakouluikään. Esimerkiksi edellä mainittu<br />
Pulkkisen ym. (1996, 40) pitkittäistutkimushanke<br />
osoitti, että jo noin kahdeksaan ikävuoteen<br />
mennessä lapsen vuorovaikutustyylit<br />
muiden kanssa ovat muotoutuneet sellaisiksi,<br />
että ne ennustavat kehitystä eteenpäin varsin<br />
luotettavasti. Pohdintaa voidaan jatkaa pidemmälle,<br />
aina vauvaikään tai kohtukokemuksiin. 38<br />
Varhaislapsuuden merkitys tiedetään suureksi,<br />
mutta <strong>Nuorisobarometri</strong>n kaltainen tiedonkeruu<br />
ei ole omiaan sen selvittämiseen.<br />
Niinpä vaikka vanhempien vaikutuksen pitäminen<br />
ohjenuorana puolustaisi ikärajauksen<br />
tekemistä varhaiseen lapsuuteen, kysymykset<br />
lapsuudenkodin kasvatuskäytännöistä, vuorovaikutuksesta<br />
ja muista vaikutteista muotoiltiin<br />
koskemaan peruskouluikää, siis ikää noin<br />
seitsemästä noin kuuteentoista vuoteen. Näin<br />
toimittiin, vaikka se on vastaajan kannalta laaja<br />
alue työstää, ja vaikka nuorimmat 15–29-vuotiaista<br />
haastatelluista ovat yhä peruskoululaisia.<br />
Peruskouluikä on kuitenkin kaikille tuttu rajaus<br />
ja kattaa nuoruuden ja perhedynamiikankin
Change language