Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
oSa ii yhteiSölliSyyS Ja<br />
luottamuS<br />
YHteeNKUUlUVUUS<br />
Kuvio 11 kertoo sekä nuorison yhteenkuuluvuudentunteiden<br />
muutoksesta että eri sosiaalisten<br />
yksiköiden muutoksen eritahtisuudesta.<br />
Edellisen kerran asiaa mitattaessa vuonna 2008<br />
havaittiin yhteenkuuluvuudentunteen olevan<br />
nopeasti heikkenemässä. Nyt heikkenemistrendi<br />
näyttää pääosin kääntyneen kohti kiinteämpää<br />
yhteenkuuluvuutta. 27 Erityisen paljon on<br />
vahvistunut yhteenkuuluvuus vastaajan eniten<br />
käyttämään nettiyhteisöön. Vain kolme vuotta<br />
sitten yhteenkuuluvuuden nettiyhteisöön<br />
koki kiinteäksi yksi viidestä, nyt jo lähes joka<br />
toinen nuori. Muutos selittyy etenkin sosiaalisen<br />
median nopealla kehityksellä: Facebook,<br />
Twitter ja muut yhteisösivustot ovat yleistyneet<br />
ällistyttävällä vauhdilla ja nopeasti muuttuneet<br />
osaksi arkea. Ainakin viime aikoihin saakka on<br />
myös nuorten internetin käyttö ajassa mitattuna<br />
lisääntynyt, mutta ajankäytön määrälliset rajat<br />
ovat tässä suhteessa tulossa pian vastaan.<br />
Perhe on edelleen mittauksen ykkönen,<br />
ja vaikka yhteenkuuluvuus on hieman heikentynyt,<br />
löyhää se ei edelleenkään ole, sillä<br />
yli 90 prosenttia kokee kuuluvansa ainakin<br />
melko kiinteästi perheeseen. Kysymys yhteenkuuluvuudesta<br />
perheeseen kertoo tiivistetysti<br />
jotain sidoksen voimakkuudesta, mutta jättää<br />
kiintymyssuhteen laadun koskemattomaksi. 28<br />
Verrattaessa yhteenkuuluvuuden voimakkuutta<br />
nuorten lapsuudenkodin ilmapiiristä antamiin<br />
kuvauksiin (vrt. kuvio 31), havaitaan yhteenkuuluvuuden<br />
olevan kiinteintä kannustavissa,<br />
sopuisissa ja rakastavissa kodeissa kasvaneilla<br />
nuorilla. Toisessa ääripäässä ovat ne, jotka<br />
kuvaavat lapsuudenkotiansa riitaisaksi tai välinpitämättömäksi.<br />
Sillä, kuinka kiireiseksi<br />
lapsuudenkoti koettiin, ei ole yhteyttä yhteenkuuluvuudentunteeseen.<br />
34<br />
Perheen yhdessä tekeminen liittyy vahvasti<br />
yhteenkuuluvuuden kiinteyteen. Kaikki kuviossa<br />
33 esitetyt lapsuudenkodin yhteiset aktiviteetit<br />
lukuun ottamatta tietokonepelaamista<br />
ja ulkomailla matkustelua ovat merkitsevästi<br />
yhteydessä nuoren kokemaan yhteenkuuluvuuteen.<br />
Etenkin yhteinen kotitöiden tekeminen<br />
on tässä katsannossa erityisen merkityksellistä.<br />
Lapsuudenkodin kasvatuskäytännöistä erityisen<br />
vahvasti yhteenkuuluvuuden kiinteyteen<br />
liittyy lapsena saatu myönteinen palaute: se, että<br />
vanhemmat kertoivat kuinka rakas ja tärkeä<br />
lapsi on. Samoin ne, jotka puhuivat vanhempiensa<br />
kanssa iloistaan ja suruistaan, tuntevat<br />
vahvaa yhteenkuuluvuutta perheeseen. Muiden<br />
kuviossa 36 esiteltyjen asioiden yhteys on<br />
heikompaa. Negatiivinen yhteys on sillä, jos<br />
kurinpito tapana oli kovaääninen sanominen<br />
tai fyysinen puuttuminen.<br />
Kysymyksessä ei eroteltu sitä, tarkoitetaanko<br />
perheellä tässä lapsuudenperhettä vai nuoren<br />
mahdollista omaa perhettä. Perhemuodon<br />
mukainen tarkastelu ei asiaa ratkaise, sillä yhteenkuuluvuus<br />
on kiinteintä toisaalta lapsuudenkodissa<br />
asuvilla, toisaalta oman perheen<br />
perustaneilla, joilla on omia lapsia – ja heikointa<br />
puolestaan yksinhuoltajilla, kimppakämpässä<br />
tai yksin asuvilla. Lapsuudenkodista saadut<br />
eväät ovat kuitenkin niin selvästi yhteydessä<br />
yhteenkuuluvuuteen, että voinee päätellä<br />
suuren osan haastatelluista nuorista ajatelleen<br />
perheellä nimenomaan lapsuudenkotiaan. Toinen<br />
tulkinta tuloksille on se, että tiivis yhteys<br />
lapsuudenkotiin on luonut niin vankan pohjan<br />
jatkuvuudelle, että se ilmenee nuoren omaan<br />
perheeseen kohdistamana yhteenkuuluvuutena.<br />
YStÄVieN JA SUKUlAiSteN<br />
tApAAMiNeN<br />
Nuorten sosiaalista aktiivisuutta selvitettiin<br />
kysymällä kuinka usein he tapaavat ystäviään<br />
ja sukulaisiaan. Isän, äidin ja sisaruksen tapaamista<br />
selvitettiin vain lapsuudenkodista<br />
jo pois muuttaneilta. Haastatelluilla oli aina<br />
myös mahdollisuus valita vaihtoehto ”ei koske
Change language