Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kohdalla. Tutkimusten valossa voidaankin todeta,<br />
että liikunta-aktiivisuus tai liikkumisesta<br />
aiheutuva kokonaiskuormitus eivät ole terveyden<br />
kannalta riittäviä (esim. Santtila ym. 2006;<br />
Husu ym. 2011).<br />
Lasten liikunta-aktiivisuuden – tai pikemminkin<br />
passiivisuuden – rinnalla on viime aikoina<br />
noussut esille kysymys seuraharrastamisen<br />
polarisoitumisesta (mm. HS 6.9.2009; Yle<br />
5.10.2010; Yle 27.2.<strong>2012</strong>; Kaleva 17.5.<strong>2012</strong>).<br />
Olemassa olevan tiedon pohjalta voidaan sanoa,<br />
että 2000-luvulla liikuntakulttuurissa on<br />
tapahtunut selvää polarisaatiota, joka vaikuttaa<br />
kiihtyneen viime vuosina. Liikunnan kansalaistoiminnan<br />
keskiluokkaistumisesta on viitteitä<br />
useissa tutkimuksissa. Puhutaan liikuntakuluttajista,<br />
jotka ovat järjestöjen ”asiakkaita” (mm.<br />
Mäkinen <strong>2012</strong>). Asiakkuus-ajattelu on läpäissyt<br />
urheiluliikkeen ja muuttanut kansalaistoiminnan<br />
luonnetta kaupallisen palveluntarjonnan<br />
suuntaan. (Mm. Puronaho 2006; Zacheus ym.<br />
2011; Mäkinen ym. <strong>2012</strong>; Suomi ym. <strong>2012</strong>.)<br />
Liikunta sukujen polvissa<br />
Eräänä liikuntakulttuurin kehityskulkuna voidaan<br />
hahmottaa muutosprosessi, jossa seuratoiminta<br />
tavoittaa yhä selvemmin vain aktiiviset ja<br />
energiset ihmiset, jotka ovat kouluttautuneita<br />
ja pärjäävät työelämässä, sekä heidän jälkikasvunsa.<br />
Vanhempien sosioekonominen tausta<br />
siis vaikuttaa olennaisesti siihen, ketkä nuoret<br />
hakeutuvat ja pääsevät liikuntajärjestöjen toiminnan<br />
piiriin.<br />
<strong>Nuorisobarometri</strong>n tulokset osoittavat<br />
perheen sosioekonomisen aseman korreloivan<br />
lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuuden<br />
kanssa (kuvio 22, s. 55). Hyvin toimeentulevien<br />
perheiden lapsista 36 prosenttia harrasti<br />
kunto liikuntaa joka päivä tai vähintään<br />
5 kertaa viikossa. Vastaava luku oli heikosti<br />
toimeentulevissa perheissä 21 prosenttia. Kun<br />
tarkastellaan liikkumattomien määrää, kerran<br />
tai vähemmän viikossa liikuntaa harrasti 12<br />
prosenttia hyvin toimeentulevien perheiden lapsista<br />
ja 20 prosenttia heikosti toimeentulevien<br />
195<br />
perheiden lapsista. Myös Tomi Mäkinen (2010)<br />
havaitsi väitöstutkimuksessaan selviä perheen<br />
koulutukseen, ammattiasemaan ja tulotasoon<br />
liittyviä eroja. Hänen mukaansa vähäinen liikkuminen<br />
kasaantuu vähän koulutusta saaneisiin<br />
ja pienituloisiin perheisiin.<br />
Perheinstituution vaikutus näkyy <strong>Nuorisobarometri</strong>ssä<br />
muun muassa siten, että vanhempien<br />
ja lasten yhteinen liikunnan harrastaminen<br />
nosti lasten ja nuorten liikunta-aktiivisuutta<br />
(kuvio 22, s. 55). Peräti 42 prosenttia niistä<br />
nuorista, jotka olivat harrastaneet liikuntaa<br />
vanhempien kanssa, liikkui päivittäin tai vähintään<br />
viisi kertaa viikossa. Niiden perheiden<br />
lapsista, joissa yhteisharrastamista ei esiintynyt,<br />
vain 21 prosenttia ylsi päivittäiseen tai viiteen<br />
liikuntakertaan viikossa. Yhteisharrastamisen<br />
vaikutukset liikkumattomuuteen olivat myös<br />
huomattavat. Peräti 24 prosenttia yhdessä liikkumattomien<br />
perheiden lapsista liikkui kerran<br />
viikossa tai vähemmän. Vastaava prosenttiluku<br />
oli yhdessä liikkuvien perheiden lapsilla kymmenen.<br />
Aika vapaalla -tutkimuksessa esitettiin kysymys<br />
siitä, oliko taloustilanne harrastusten<br />
esteenä (Myllyniemi 2009). Kaikista kyselyyn<br />
vastanneista 18 prosenttia oli jokseenkin sitä<br />
mieltä, että raha oli esteenä harrastamiselle.<br />
Kiinnostavaa oli, että iän karttuessa rahan vaikutus<br />
harrastusten esteenä kasvoi. Kun 10–14-vuotiaista<br />
12 prosenttia piti rahaa osittain esteenä,<br />
oli vastaava luku 20–24-vuotiailla jo 22 prosenttia.<br />
25–29-vuotiaista peräti 36 prosenttia<br />
piti rahaa osittain harrastuksiin osallistumisen<br />
esteenä. Liikunnan ollessa yleisin harrastusmuoto<br />
voidaan rahan aiheuttamien esteiden katsoa<br />
koskevan erityisesti liikuntaa.<br />
Monikulttuuristen nuorten kohdalla rahan<br />
merkitys esteenä oli vielä selvempi (Harinen<br />
2005; Junkkala & Lallukka <strong>2012</strong>). Tuomas<br />
Zacheuksen ym. (2011) mukaan Suomessa asuvat<br />
maahanmuuttajat liikkuvat kantaväestöä<br />
vähemmän. Viidennes maahanmuuttajista<br />
kertoi kustannusten haittaavan erittäin paljon<br />
liikunnan harrastamista, ja yli kolmasosan
Change language