Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kulutetaan aiempaa vähemmän energiaa. Tämä<br />
koskee laajasti monia elämänalueita, ja yleisesti<br />
puhutaankin arkiliikunnan vähenemisestä<br />
(mm. Lehmuskallio 2011). Myös informaatioteknologian<br />
ja kaupallisen viihdekulttuurin<br />
nopea leviäminen on vienyt nuorten vapaa-aikaa<br />
jatkuvasti liikunnallisesti passivoivempien harrasteiden,<br />
kuten tietokoneiden ja TV:n pariin.<br />
(Kautiainen 2008.)<br />
Kaikkiaan siirtyminen maatalousyhteiskunnasta<br />
teknistyneeseen kaupunkikulttuuriin on<br />
vaikuttanut monin tavoin liikunnan asemaan ja<br />
merkitykseen lasten ja nuorten elämässä. Urbaani<br />
kaupunkielämä ei tarjoa agraariyhteiskunnan<br />
tapaan luonnollista liikuntaympäristöä, vaan on<br />
siirrytty harrastamaan kuntoliikuntaa sitä varten<br />
erikseen rakennetuissa, kodin ulkopuolisissa,<br />
yhä useammin maksullisissa puitteissa (ks. esim.<br />
Zacheus 2008). Liikunnasta on tullut rutiinin<br />
sijaan erikseen suoritettava toiminto, johon<br />
tarvitaan erilliset suorituspaikat, varusteet ja<br />
ohjaajat. Kehitys on johtanut lajien ja urheiluseurojen<br />
lukumäärän kasvuun. Samalla on<br />
kuitenkin syntynyt lajien välinen kilpailutilanne<br />
harrastajista, ja liikuntakulttuuri on kaupallistunut<br />
(esim. Itkonen 1996; Zacheus 2010).<br />
Monien lasten ja nuorten vapaa-aikakäsityksessä<br />
liikunta rinnastuu rehkimiseen ja<br />
suorittamiseen – siis välillisesti koulun käyntiin<br />
tai työhön. Vapaa-aika sen sijaan tarkoittaa useille<br />
nykynuorille kirjaimellisesti ”vapautta” ja<br />
aikaa omalle itselle. Silloin ei tarvitse suorittaa<br />
tai rehkiä, vaan saa virkistäytyä itse haluamallaan<br />
tavalla arjen vastapainona. (Liikkanen 2005;<br />
Määttä & Tolonen 2011.) Liikunnan muuttunut<br />
paikka on tehnyt aiemmin normaalista arjen<br />
osasta erillisen toimen – luonnollisesta on tullut<br />
luonnotonta. Asetelmaa voi pitää histo riallisen<br />
jatkumon merkittävänä käänteenä, jonka seuraukset<br />
eivät ole kaikilta osin toivottavia.<br />
Nousua, laskua ja polarisoitumista<br />
Huolimatta lasten ja nuorten liikunta-<br />
aktiivisuuden vähenemisestä on liikunnan<br />
harrastaminen lisääntynyt. Kansallisten<br />
194<br />
liikuntatutkimusten (2006; 2010) mukaan<br />
suomalaisten lasten ja nuorten liikuntaharrastus<br />
nousi 16 prosenttia vuosien 1995 ja 2010<br />
välillä. Liikuntaa, jossain muodossa ja joskus,<br />
kertoo eri kyselyissä harrastavansa noin 90 prosenttia<br />
lapsista ja nuorista (Husu ym. 2011).<br />
Tästä urheiluseuroissa liikkumisen osuus on<br />
niin Kansallisen liikuntatutkimuksen (2010)<br />
kuin Nuorten terveystapatutkimuksen (Husu<br />
ym. 2011) mukaan 40–50 prosenttia. Erityisesti<br />
seuramuotoinen liikkuminen vaikuttaa<br />
kasvaneen 2000-luvun alussa 2 .<br />
Liikuntatutkimusten esiintuomaa ristiriitaa<br />
rajusti kasvaneen liikuntaharrastuneisuuden ja<br />
lisääntyneen huonokuntoisuuden välillä selitetään<br />
Kansallisessa liikuntatutkimuksessa (2010)<br />
seuraavasti:<br />
Samanaikaisesti lasten ja nuorten on arvioitu olevan<br />
huonokuntoisempia kuin ennen. Ristiriita selittyy sillä,<br />
että peruselämän fyysinen aktiivisuus on vähentynyt,<br />
mitä tiettyjen urheilulajien harrastamisen yleistyminen<br />
ei pysty paikkaamaan. Lasten liikunta on muuttunut<br />
pysyvästi päivittäisestä pihalla ja lähialueilla leikkimisestä<br />
ja pelaami sesta enemmän määrätyin ajoin tapahtuvaksi<br />
lajien harjoittelemiseksi. (Kansallinen liikuntatutkimus<br />
2010.)<br />
Kaikkiaan terveyden kannalta riittävän<br />
liikkumisen määrä laskee huolestuttavasti iän<br />
mukana. Pauliina Husu ym. (2011) arvioivat<br />
lasten ja nuorten liikuntaa muun muassa Nuorten<br />
terveystapatutkimuksen perusteella. Heidän<br />
katsauksessaan ”riittäväksi liikunnaksi arvioitiin,<br />
NTTT:n tietojen perusteella, liikkuminen<br />
vapaa-ajalla vähintään viisi kertaa viikossa joko<br />
urheiluseurassa ja/tai urheiluseuran ulkopuolella”.<br />
Tarkastelun mukaan vuonna 2009 liikuntaa<br />
harrastettiin riittävästi ikäluokittain seuraavasti:<br />
12-vuotiaista 62 prosenttia, 14-vuotiaista<br />
45 prosenttia, 16-vuotiaista 35 prosenttia ja<br />
18-vuotiaista enää 27 prosenttia. Tulokset kertovat<br />
liikunta-aktiivisuuden laskevan merkittävästi<br />
iän karttuessa. Mikäli riittävän liikunnan<br />
kriteereinä käytettäisiin tiukempia raja-arvoja,<br />
laskisivat prosentit selvästi jokaisen ikäluokan
Change language