Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Miehiä oli kehotettu naisia enemmän terveelliseen<br />
syömiseen. Johtuuko ero siitä, että<br />
poikien ruokailussa on ollut enemmän ojentamisen<br />
varaa? Vai näyttäytyykö sen takaa terveellistä<br />
syömistä määrittelevä sukupuoliolettamus,<br />
jonka mukaan tytöt nähdään terveellisestä syömisestä<br />
kiinnostuneemmiksi kuin pojat (Välimaa<br />
2000)? Tyttöjen mielletään huolehtivan terveellisestä<br />
syömisestään poikia itsenäisemmin.<br />
Tämän terveellistä syömistä sukupuolittavan<br />
käsityksen mukaan poikia tulee kehottaa tyttöjä<br />
enemmän terveelliseen syömiseen. Syömistä<br />
koskevat sukupuoliolettamukset ja stereotypiat<br />
ohjaavat terveellistä syömistä kehystävää<br />
kasvatusajattelua.<br />
Sukupuolen lisäksi kehotus terveellisempään<br />
syömiseen oli yhteydessä lapsuuden aikaiseen<br />
arvioituun toimeentuloon ja ikään. Nuoremmat<br />
muistivat selvästi yleisemmin kuulleensa<br />
kehotuksen terveellisestä ruokailusta ja toisaalta<br />
paremmin toimeentulevissa perheissä kehotukset<br />
olivat muita yleisempiä. Isän koulutustausta<br />
ei näyttänyt vaikuttavan ohjeistukseen,<br />
mutta kouluttamattomien äitien lapset muistivat<br />
muita harvemmin saaneensa kehotuksia<br />
terveellisemmästä syömisestä. Tämä tulos on<br />
yhdenmukainen niiden väitteiden kanssa, joiden<br />
mukaan elämäntavat ja terveyttä edistävät asenteet,<br />
arvot ja arvostukset näyttäisivät periytyvän<br />
eri lailla riippuen perheen koulutustaustasta.<br />
Myös muiden aineistojen näyttäessä nuorten<br />
sosioekonomisen taustan olevan yhteydessä<br />
terveystottumusten eroihin, tulisi mielestämme<br />
pelkkien terveyserojen toteamisen sijaan<br />
kohdistaa huomio laajemmin terveyskäsitysten,<br />
-tottumusten ja -arvojen ylisukupolviseen periytymiseen<br />
(Currie ym. <strong>2012</strong>).<br />
Vanhempien tavat pitää kiinni säännöllisistä<br />
ruoka ja nukkumisrytmeistä<br />
Aiempien tutkimusten perusteella tiedetään,<br />
että vanhempien koulutuksella on yhteys niin<br />
yhteisten ateriahetkien järjestelyihin kuin<br />
perheestä löytyviin ruuanvalmistusresursseihin<br />
(Prättälä 1989; Mäkelä 2000a/b). Myös<br />
192<br />
uudemman Terveys 2000 -tutkimuksen mukaan<br />
suomalaisten elintavoissa on eroja, jotka<br />
vaihtelevat koulutuksen mukaan. Esimerkiksi<br />
alimmissa koulutusryhmissä epäterveelliset<br />
ruokatottumukset ovat yleisempiä kuin ylimmissä<br />
koulutusryhmissä. Toisaalta Terveys 2000<br />
-tutkimuksen mukaan erot eri koulutusryhmien<br />
välillä terveellisissä ruokatottumuksissa ovat<br />
viime aikoina kaventuneet (http://www.ktl.fi/<br />
portal/suomi/tietoa_ terveydesta/elintavat/).<br />
<strong>Nuorisobarometri</strong>n mukaan suurin osa vanhemmista<br />
pitää kiinni lastensa säännöllisistä<br />
ruoka- ja nukkumaanmenoajoista. Nuorista,<br />
joiden isällä tai äidillä ei ole ammatillista tutkintoa,<br />
noin puolet on säännöllisistä ruoka-<br />
ja nukkumaanmenoajoista kiinnipitämisestä<br />
täysin samaa mieltä. Muilla vastaava osuus on<br />
vain noin 40 prosenttia. Se viittaa siihen, että<br />
kouluttamattomampien perheiden sisällä elämänrytmin<br />
säännönmukaisuudesta pidettäisiin<br />
jopa tiukemmin kiinni kuin paremmin koulutettujen<br />
perheissä. Erot eivät kuitenkaan ole<br />
tilastollisesti merkitseviä.<br />
Tilanne herättää kiinnostavia kysymyksiä.<br />
Voitaisiinko säännönmukaisista elämänrytmeistä<br />
kiinnipitäminen tulkita esimerkiksi konservatiivisten<br />
kasvatusarvojen ilmentymäksi? Mielletäänkö<br />
säännöllisistä ruoka- ja nukkumaanmenoajoista<br />
kiinnipitäminen tärkeäksi terveyden<br />
edistämiskehysten kautta vai näyttäytyvätkö<br />
ne yksinkertaisesti vain tarkoituksenmukaisina<br />
linjanvetoina lapsiperheen arjen kehysten<br />
kannalta? Koulutustaustasta riippumatta vanhempien<br />
on nykyään mahdollista saada tietoa<br />
lasten tervettä kehitystä ja kasvua tukevista terveellisistä<br />
elintavoista useasta lähteestä. Olipa<br />
tilanteen tulkinta mikä tahansa, sen viesti on<br />
positiivinen väestöryhmien välisten hyvinvointi-<br />
ja terveyserojen kannalta. Seuraavaksi samaa<br />
ilmiötä tarkastellaan liikunnan sukupolvisen<br />
periytymisen näkökulmasta.<br />
Liikunnan muuttunut paikka sukujen polvissa<br />
Lasten ja nuorten ylipaino ja liikalihavuus ovat<br />
nousseet 2000-luvulla laajaksi kansalliseksi ja
Change language