Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu

kristillinen toiminta: 50 nuorta yhdisti vapaaehtoistoiminnan
kirkkoon, joka oli siten toiseksi
eniten mainittu yksittäinen taho; kansainvälinen
avustustoiminta: kehitysapu, ihmisoikeudet ja
katastrofiapu; luonnonsuojelu: eläinten auttaminen
ja ympäristönsuojelu; lapsi­ ja nuorisotyö:
partio ja koulujen tukioppilastoiminta;
ryhmä­ ja järjestötoiminta: vapaapalokunta,
maanpuolustustoiminta, poliittinen toiminta;
sekä urheilu: urheilutapahtumissa auttaminen
ja valmennustoiminta. Lisäksi muutama nuori
liitti vapaaehtoistoimintaan lähikohteiden kuten
kaverien, sukulaisten, paikallisen yhteisön,
taloyhtiön auttamisen. Pienelle osalle nuorista
vapaaehtoistoiminnan mielikuva ilmeni toiveena
auttamishalun levittämisestä (N=17, 1 %) seuraavien
lainauksien tapaan:
Toivoisin, että muut ihmiset olisivat innokkaampia
tekemään vapaaehtoistoimintaa.
Toivoo, että ihmiset auttaisivat enemmän.
Kaikkien pitäisi osallistua siihen [vapaaehtoistoimintaan].
SAAMINEN–ANTAMINEN. Nuorten
mielikuvissa saaminen-ulottuvuuden sisältämiä
asioita ei tullut esille ilman, että niitä olisi
yhdistetty antamiseen. Saaminen–antaminenääripäiden
keskelle sijoittui 3 % vastauksista
(N=52). Nuoret kertoivat vapaaehtoistoiminnan
tuottamasta hyvästä mielestä (N=29, 2 %)
ja antamisen kautta saamisesta (N=20, 1 %).
Muutamalle vapaaehtoistyö merkitsi henkilökohtaisen
kasvun (N=3) mahdollisuutta, kuten:
Tehdään jotain tavoittelematta voittoa ja saadaan siitä
henkistä pääomaa.
Saaminen-ääripää ei tullut mielikuvissa
esille, kuten ei myöskään uuden etsintä -pooli.
JATKUVUUS. Jatkuvuus-ääripäähän luokiteltiin
vastaukset, joissa kuvattiin positiivisia
kokemuksia tai positiivista ja arvostavaa asennetta
(N=112, 6 %) vapaaehtoistoimintaa kohtaan.
Vapaaehtoistoiminta nähtiin merkittävänä
170
yhteiskunnan hyvinvoinnin ylläpitäjänä (N=26,
1 %) ja edistäjänä ja kanavana pitää yhteisistä
asioista huolta. Osa nuorista ilmaisi, että he
ovat olleet vapaaehtoistyössä pitkään mukana ja
halusivat myös jatkaa sitä. Vapaaehtoistoiminta
oli siten tärkeä osa elämänkulkua (N=20, 1 %)
ja jopa identiteettiä (N=1).
ETÄISYYS. Nuorten mielikuvissa vapaaehtoistoimintaa
kuvaa joustavuus (N=161, 8
%). Heille oli tärkeää, että vapaaehtoistoiminta
on nimensä mukaisesti vapaaehtoista, omaehtoista,
omasta tahdosta lähtevää ja vapaata
kaikesta pakottamisesta. Vapaaehtoistoiminta
näyttäytyi myös kanavana yhteistoimintaan, jossa
säilyi riittävä etäisyys (N=2). Esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa
yhdistyi yhdessä tekeminen ja
vapaus ulkopuolisista auktoriteeteistä (ks. myös
Kuusisto 2011):
Joku ryhmä tekemässä jotakin työtä, mikä heitä kiinnostaa
ilman ulkopuolista painostusta.
LÄHEISYYS. Yeungin (2004) tutkimuksessa
läheisyyteen liittyvät motiivit olivat kaikkein
eniten mainittuja. Mielikuvissa sen sijaan
läheisyyden liitti vapaaehtoistoimintaan vain 73
nuorta (4 %). Toiminnan sosiaalisuus (N=48, 3
%) ilmeni yhdessä tekemisenä ja talkoina. Vapaaehtoistoimintaan
liitettiin myös ryhmähenki
(N=16, 1 %) yhteisöllisyytenä ja yhteishenkenä
sekä ryhmään kuulumisena (N=8). Yksi nuori
puhui vapaaehtoistyöstä uusien ihmisten tapaamisena.
POHDINTA. Vaikka auttaminen voidaan
nähdä vahvasti arvosidonnaisena asiana, jotkut
nuoret viittasivat taustalla oleviin arvoihin
(N=18, 1 %) eksplisiittisesti, kuten:
Motivaatio tulee henkilökohtaisista arvoista.
TOIMINTA. Vapaaehtoistoimintaan liitettiin
tekeminen ja toiminta (N=83, 4 %). Se miellettiin
vapaa­ajan täyttämiseksi, harrastukseksi