Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
poikkeuksellisen haurauden että keskimääräistä<br />
heikomman aseman muodossa.<br />
lOpUKSi: tUlOKSet JA KeSKUStelU<br />
Tekstimme lopuksi vedämme yhteen tulokset<br />
ja keskustelemme niiden yhteiskunnallisesta ja<br />
sosiaalipoliittisesta merkityksestä. Yhteenveto<br />
ja keskustelu on syytä jakaa vastaavasti kahteen<br />
osaan.<br />
Lähdimme liikkeelle siitä yleisestä kysymyksestä,<br />
onko huono-osaisuuden periytymisessä<br />
kysymys ahtaiden rakenteellisten ehtojen (esim.<br />
pienituloisuuden) siirtymisestä sukupolvien<br />
ketjussa eteenpäin vai liittyykö siihen myös<br />
jotain opittua, ja jos, mitä. Jäsensimme kysymystä<br />
sen uudemman, lähinnä yhdysvaltalaisen<br />
köyhyyskulttuureita koskevan keskustelun<br />
näkökulmasta, jossa huono-osaisten ajattelussa<br />
ja käyttäytymisessä erotetaan suurta, ryhmäkohtaista<br />
moninaisuutta. Tarkastelumme antaa<br />
tässä suhteessa aihetta kaksijakoiseen päätelmään:<br />
kyllä, huono-osaisuuden periytymiseen<br />
näyttäisi liittyvän myös opittuja elementtejä ja<br />
oppimista, ja lisäksi tällä oppimisella näyttäisi<br />
olevan merkitystä huono-osaisuuden synnyn<br />
kannalta, mutta ei, kyse ei näyttäisi olevan mistään<br />
sellaisesta, jota yhdysvaltalaisessa – tai aiemmassa<br />
brittiläisessä – keskustelussa on kutsuttu<br />
köyhyyskulttuuriksi. Kyse ei näyttäisi olevan<br />
yhteisöllisesti ankkuroituneista, kollektiivisista<br />
käyttäytymistavoista vaan pikemminkin kaiken<br />
tällaisen ryhmäkohtaisen, kollektiivisen ja vakiintuneen<br />
hajoamisesta, kulttuurisesta ja yhteisöllisestä<br />
disintegraatiosta. Tämä disintegraatio<br />
näyttäisi periytyvän ylitse sukupolvien ja muodostavan<br />
osaltaan perustaa huono-osaisuuden<br />
ylisukupolvisuudelle.<br />
Tuloksen ja tulkinnan sisältöä on mahdollista<br />
tarkentaa keskustelemalla siitä kahteen<br />
erilaiseen, köyhyyskulttuureista käydyn keskustelun<br />
suuntaan.<br />
Moisio ja Kauppinen nostavat omassa<br />
analyysissaan (2011) yhtenä tulkintamahdollisuutena<br />
esille brittiläistä alkuperää olevan ajatuksen<br />
niin sanotusta riippuvuuskulttuurista:<br />
163<br />
ajatuksen siitä, että sosiaaliturvan varassa elävien<br />
lapset oppisivat vanhemmiltaan sen, kuinka<br />
ilman työtä eletään, ja tästä syntyisi perhe- tai<br />
naapurustokohtaisia kulttuurisia perinteitä, johon<br />
liittyy omat sisäiset tapansa ja tulkintansa.<br />
Tässä esitetty analyysi ei anna minkäänlaista<br />
tukea tällaiselle tulkinnalle, pikemminkin päinvastoin.<br />
Tässä keskeiseksi selittäjäksi ei nouse<br />
mikään sellainen perinne, joka olisi kollektiivinen,<br />
ja tätä kautta vakiintunut ja sitova, eikä<br />
periytymiseen liity riippuvuuden oppimista.<br />
Jos jostain, tässä on kyse ylikorostuneesta riippumattomuuden<br />
tavoittelusta, jonka perustana<br />
on se, että kehenkään ei kuitenkaan voi luottaa.<br />
Samasta syystä kysymys ei ole kollektiivisesta<br />
käyttäytymisestä vaan hajautuneesta, yksilöllisestä<br />
tulkinnasta ja toiminnasta: kun toiset kuitenkin<br />
ovat epäluotettavia, turvallisinta on pysyä<br />
itsellisenä ja nojata toisiin mahdollisimman<br />
vähän. Tämä näyttäisi siirtyvän sukupolvien<br />
ylitse ja selittävän sekä haurautta että huonoa<br />
selviytymistä, ei opittu riippuvuus.<br />
Kysymys ei myöskään ole mistään erityisestä,<br />
ryhmäkohtaisesta ajattelun tai käyttäytymisen<br />
tavasta, jonka avulla jokin tietty ryhmä olisi<br />
oppinut selviytymään omassa erityisessä asemassaan<br />
(Small ym. 2010). Ajattelu- ja suhtautumistapa<br />
näyttäisi päinvastoin olevan siinä mielessä<br />
asemasta riippumaton, että myös taustaltaan<br />
hyväosaiset voivat hyvin kantaa sitä, ja samoin<br />
tuloksin (vrt. sairastavuus, huono-osaisuuden<br />
kasautuminen). Tämä ei ensisijaisesti näyttäisi<br />
liittyvän tausta- tai lähtökulttuurin piirteisiin,<br />
vaan siihen, mitä syntyy, kun luottamus tausta-<br />
tai lähtökulttuurin sitovaan voimaan hajoaa, ja<br />
syntyy tilanne, jossa subjekti kokee toimivansa<br />
yksin, keskellä kovaa, kylmää ja laskelmoivaa<br />
maailmaa – ilman että muulla on merkitystä.<br />
Ehkä paras tapa jäsentää ja ymmärtää tätä<br />
on lähteä liikkeelle aivan sosiaalitieteellisen tutkimuksen<br />
perusteista, siitä, millä tavalla ”sosiaalinen”<br />
ja ”sosiaalistuminen” ymmärretään. Edellinen<br />
näistä käsitteistä viittaa yleisimmillään<br />
ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen ja sitä<br />
sitoviin arvoihin, normeihin, tulkintakehyksiin
Change language