Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
eivät ankkuroidu yhteisöllisesti ja jotka ovat<br />
tässä mielessä disintegroituneita.<br />
Muuttuja on syntynyt psykologisen perinteen<br />
sisällä, ja sen alkuperäiset laatijat – Cook<br />
ja Medley (1954) – ovat ymmärtäneet tämän<br />
muuttujan kuvaavan kyynisesti hostiilia persoonallisuutta.<br />
Cookin ja Medleyn persoonallisuuden<br />
käsite (ks. mt.) pitää kuitenkin sisällään<br />
vahvan sosiaalisen elementin: persoonallisuus on<br />
suhteellisen vakaa, ihmiseen kiinnittyvä rakenne<br />
mutta samalla se myös rakentuu iän lävitse,<br />
sosiaalisen oppimisen myötä. Tähänastiset tutkimukset<br />
muuttujan taustasta ja määräytymisestä<br />
on ainakin helppo tulkita tämän yleisen ajatuksen<br />
avulla. Yhtäältä tiedämme, että asiantuntijaarvio<br />
seitsenvuotiaan lapsen aggressiivisuudesta<br />
ennustaa tilastollisesti merkitsevästi sitä, kuka<br />
ei 28 vuotta myöhemmin luota toisiin (Cates<br />
ym. 1993; Pulkkinen & Pitkänen 1993).<br />
Toisaalta on vahva tilastollinen näyttö siitä,<br />
että tällä tavalla ajattelevien ihmisten osuus<br />
kasvaa iän funktiona (Kortteinen & Tuomikoski<br />
1998) ja että sen esiintyvyys vaihtelee aikuisten<br />
ongelmien esiintyvyyden myötä. Aiempi köyhyys,<br />
työttömyys, sairastavuus, jopa vihainen<br />
puoliso lisää ilmiön esiintyvyyttä (mt.; ks. myös<br />
Howe ym. 1995; Taylor ym. 1997). Tulokset on<br />
mahdollista tulkita ajattelemalla, että huonot,<br />
disorganisoituneet olot ja katkerat kokemukset<br />
sisäistyvät, minkä jälkeen niitä kantaa osana<br />
itseään.<br />
Tältä perustalta – tämän tiedämme monista<br />
erilaisista lähteistä – kestää erilaisia vaikeuksia<br />
muita huonommin. Työttömien selviytymisen<br />
lisäksi sama seikka selittää ainakin<br />
väestön kuolleisuutta (Julkunen ym. 1994),<br />
työssäkäyvien terveyttä (Vahtera ym. 1997)<br />
ja muun muassa sepelvaltimotautiin sairastumista<br />
– jopa sitä, mitä tahtia infarktipotilaan<br />
suonen seinämät paksuuntuvat kuntoutuksen<br />
edistyessä (Julkunen 1991). Syntynyt on kokonainen<br />
empiiristen tutkimusten aalto, jossa erilaisten<br />
aineis tojen avulla on tutkittu muuttujan<br />
taustaa ja kausaalista merkitystä. Keskeinen<br />
sanoma tuntuu olevan, että luottamuksensa<br />
159<br />
menettäneet ihmiset ovat hauraampia tai haavoittuvampia<br />
kuin muut. He kestävät muita<br />
heikommin erilaisia aikuiseen elämään liittyviä<br />
rasituksia – esimerkiksi työperäistä stressiä,<br />
työhön liittyviä uudelleenjärjestelyitä, koettua<br />
epäoikeudenmukaisuutta, työttömyyttä tai<br />
sosioekonomista laskua. Tällaisten ihmisten<br />
kohonnut sairastavuustaipumus helposti siis<br />
syventää ja pahentaa erilaisia vaikeuksia. (Ks.<br />
Kivimäki ym. 1998; Kivimäki ym. 2003; Elovainio<br />
ym. 2002; Virtanen ym. 2005.)<br />
Ilmiön luonteeseen kuuluu, että se – ja sen<br />
merkitys – vaihtelee sosiaalisen aseman mukaan.<br />
Tällaiset yksilöt voivat menestyä elämässään<br />
hyvinkin, osin jopa poikkeuksellisen hyvin, jos<br />
he pääsevät toimimaan vakaissa oloissa, jotka<br />
jäsentyvät kilpailullisesti, esimerkiksi ylempinä<br />
toimihenkilöinä. Vastoinkäymisiä ja vaikeuksia<br />
tällaiset ihmiset kuitenkin kestävät muita<br />
heikommin – asemasta riippumatta. Kun vastoinkäymiset<br />
ja takaiskut samalla lisäävät ilmiön<br />
esiintyvyyden todennäköisyyttä, ei ole ihme,<br />
että yhteisöllisen disintegraation esiintyvyys on<br />
selvästi suurempaa huono-osaisten keskuudessa.<br />
(Ks. Barefoot ym. 1991; Marmot ym. 1991;<br />
Scherwitz ym. 1991.)<br />
Yksi tapa kuvata ilmiön määrää ja merkitystä<br />
on viitata aiemmin tekemäämme analyysiin<br />
siitä, mikä on yhteisöllisen disintegraation<br />
merkitys siinä, kuinka orientoituu työmarkkinoilla.<br />
Stakesin vuonna 2005 keräämän edustavan<br />
aineiston (Kortteinen & Elovainio 2005)<br />
mukaan yhteisöllinen disintegraatio on iästä<br />
riippumaton, keskeinen selittäjä sille, ketkä<br />
pyrkivät vetäytymään työmarkkinoilta. Samat<br />
vastaajat pyrkivät vetäytymään työmarkkinoilta<br />
myös vaikean taloudellisen ahdingon oloissa, ja<br />
tässä suhteessa he eroavat muista. Keskimäärin<br />
ottaen näytti siltä, että taloudellinen ahdinko<br />
(toimeentulotukiriippuvuus) selvästi lisäsi<br />
työ- ja koulutushaluja. Näin on siis väestössä<br />
keskimäärin. Yhteisöllisesti disintegroituneiden<br />
kohdalla tällaista yhteyttä ei kuitenkaan<br />
ollut: he pyrkivät työmarkkinoilta pois myös<br />
sellaisessa tilanteessa, jossa eivät taloudellisesti
Change language