Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
oloissa ja päätyvät tätä kautta keräämään erityisiä<br />
kokemuksia, joita tulkitsemalla he sitten kehittävät<br />
omia erityisiä ajattelu- ja toimintatapojaan.<br />
Osa näistä ankkuroituu ryhmiä yhdistäviksi<br />
kulttuurisiksi perinteiksi, jotka siirtyvät sosiaalistumisen<br />
kautta eteenpäin. Esimerkkinä tästä<br />
toimii se, kuinka mustat amerikkalaiset miehet<br />
oppivat selviytymään itseensä kohdistuvan stigmatisaation<br />
kanssa, ja päätyvät kehittämään<br />
omia, erityisiä, tähän nimenomaiseen seikkaan<br />
kohdistuvia tulkintojaan, joilla on kollektiivinen,<br />
kulttuurinen luonne. (Lamont ym. <strong>2012</strong>.)<br />
Neljänneksi kirjoittajat esittävät, että tätä<br />
sosiaalista ja kulttuurista moninaisuutta koskeva<br />
ymmärrys on avuksi, kun pohditaan sitä, mikä<br />
olisi sosiaali- tai muussa yhteiskuntapolitiikassa<br />
viisasta, mikä ei. Muutoin on vaarana, että<br />
auttamisen tavat ovat epäfunktionaalisia, eivät<br />
esimerkiksi tavoita kohteitaan. Esimerkkinä<br />
tästä tarjotaan Yhdysvaltain slummien mustille<br />
äideille suunnattuja valistuskampanjoita,<br />
joiden päämääränä on ollut kohottaa avioliiton<br />
arvostusta – ajatuksena on ollut tätä kautta ehkäistä<br />
yksinhuoltajuuden yleistymistä. Erillinen<br />
empiirinen tutkimus (Edin & Kefales 2005)<br />
kuitenkin osoitti, että avioliiton arvostus köyhien<br />
mustien äitien keskuudessa on tavattoman<br />
suurta, jopa niin suurta, etteivät he halunneet<br />
mennä naimisiin paikallisesti tarjolla olevien<br />
miesten kanssa välttääkseen avioliittonsa epäonnistumisen.<br />
Valistuskampanja, joka korosti<br />
avioliiton arvoa, ei juurikaan auttanut tämän<br />
ongelman ratkaisemisessa.<br />
On suorastaan yllättävää, kuinka hyvin<br />
edellä kuvattu kansainvälinen keskustelunavaus<br />
sopii yhteen niiden Suomessa aiemmin tehtyjen<br />
empiiristen tutkimusten kanssa, joissa on selvitetty,<br />
ketkä huono-osaisten keskuudessa selviytyvät,<br />
ketkä eivät. 1990-luvun alun lama oli tässä<br />
suhteessa suuri yhteiskunnallinen eksperimentti,<br />
jonka tuottamia erilaisia sosiaalisia muutoksia<br />
olemme sittemmin päässeet seuraamaan.<br />
Vuonna 2005 kirjoittamassamme artikkelissa<br />
(”Miten auttaa huono-osaisia?”) päädyimme<br />
peräänkuuluttamaan Hardingin ym. lailla<br />
157<br />
sitä, että huono-osaisten oma näkökulma ja<br />
ajattelutavat pitäisi ottaa vakavasti huomioon<br />
esimerkiksi keskusteltaessa siitä, mikä ketäkin<br />
kannustaa ja mikä ei (Kortteinen & Elovainio<br />
2005).<br />
Yksi ero edellä kuvatun vuosikirjan sisältämien<br />
analyysien ja oman selvityksemme välillä<br />
kuitenkin on selvä: uudempi yhdysvaltalainen<br />
tutkimus köyhien kulttuurisista muodoista rakentuu<br />
voimakkaasti yksittäisiin, suhteellisen<br />
pieniin ryhmiin kohdistuvien kvalitatiivisten<br />
tutkimusten varaan. Meillä sen sijaan on indikaattori,<br />
jonka avulla pääsemme kiinni samaan<br />
asiaan kvantitatiivisesti, edustavien otosten<br />
nojalla. Tästä on se etu, että pystymme esittelemään<br />
päätelmiä ilmiön yleisyydestä ja sen<br />
vaihtelusta koko väestössä. Saman välineen avulla<br />
pääsemme myös kiinni ilmiön sosiaaliseen<br />
dynamiikkaan.<br />
AieMpi SUOMAlAiNeN<br />
tUtKiMUS: SOSiAAliNeN<br />
ReSilieNSSi JA YHteiSölliNeN<br />
ANKKUROitUMiNeN<br />
Lamatyöttömien selviytymistä koskevan tutkimuksen<br />
(Kortteinen & Tuomikoski 1998)<br />
tulokset voi tiivistää sanomalla, että työttömien<br />
sosiaalinen selviytyminen näyttäisi tärkeällä tavalla<br />
liittyvän juuri sellaisiin seikkoihin, jotka<br />
Harding, Lamont ja Hall kirjoituksessaan nostavat<br />
esille. Sosiaalinen kestävyys, resilienssi,<br />
näyttäisi tämän tutkimuksen mukaan edellyttävän,<br />
että lamatyöttömällä on sellaisia läheisiä,<br />
joiden ajatteluun ja käyttäytymiseen voi luottaa<br />
ohitse ja ylitse laskelmoinnin ja hyötyajattelun.<br />
Ensisijaista näyttäisi olevan se, että tällaisia läheisiä<br />
on ja että heihin voi nojata, tai että on<br />
sellaisia muita, jotka merkityksellistävät omaa<br />
jaksamista myös sellaisessa tilanteessa, jossa on<br />
työmarkkinoilla tullut hylätyksi. Jos sen sijaan<br />
tällaista sosiaalista ja/tai kulttuurista ankkuria<br />
ei ole, ja kokee elävänsä yksin keskellä kovaa<br />
ja kylmää maailmaa, jossa ei ole ketään kehen<br />
luottaa, erilainen sairastavuus yleistyy nopeasti<br />
työttömyyden keston funktiona. (Mt., ks.
Change language