Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
siihen, miksi jotkut selviytyvät, toiset eivät –<br />
miksi esimerkiksi toisten sosiaaliset verkostot<br />
kantavat, toisten eivät. Kirjoittajat liittävät<br />
tämän siihen, että eri ihmisten selviytymisen<br />
tavat rakentuvat eri tavoin ja tuottavat erilaisia<br />
tuloksia. Osa tästä vaihtelusta voi liittyä siihen,<br />
miten köyhyyteen on asetuttu elämään,<br />
ja tätä kautta erilaisiin köyhyyskulttuureihin.<br />
Vaikka syvä aineellinen deprivaatio on vakava<br />
ja pysyvä ongelma, ”näennäisesti samanlaisissa<br />
rakenteellisissa oloissa elävien ihmisten käyttäytymisessä,<br />
päätöksenteossa ja elämänkohtaloissa<br />
on merkittävää vaihtelua” (mt., 9 – käännös<br />
MK), ja osa tästä vaihtelusta liittyy – kirjoittajien<br />
mukaan – selvästi kulttuurisiin syihin.<br />
Esimerkistä käyvät maahanmuuttajaväestön rakentamat<br />
mikroluottoyhteisöt, joilla on selvästi<br />
kansainväliset mitat (Sanyal 2009). Myös syvästi<br />
deprivoituneiden naapurustojen paikalliset kulttuurit<br />
voivat vaihdella tavalla, jolla näyttäisi<br />
olevan merkitystä ihmisten hyvinvoinnille ja<br />
selviytymiselle (Newman & Massengill 2006).<br />
Alustavaa näyttöä tällaisesta vaihtelusta on myös<br />
Suomen osalta.<br />
Toiseksi kirjoittajat esittävät, että uudempi<br />
sosiologinen keskustelu on aiempaa hienojakoisempaa,<br />
sekä käsitteellisesti että empiirisesti.<br />
Keskustelua ”rakenteellisista” vs. ”kulttuurisista”<br />
jaoista ei juurikaan enää käydä senkin<br />
vuoksi, että tällaista dikotomista kahtiajakoa<br />
ei useinkaan pidetä analyyttisesti käyttökelpoisena.<br />
Huono-osaista tai köyhää väestönosaa ei<br />
ymmärretä tai tulkita yhdeksi ryhmäksi, vaan<br />
sen sisältä löydetään hyvinkin tarkkarajaista<br />
moninaisuutta. Kansakuntia tai väestönosia kokonaisuuksina<br />
luonnehtivien käsitteellistysten<br />
sijasta pyritään tuottamaan kapeita, mitattavia<br />
ja falsifioitavissa olevia tuloksia yksittäisistä<br />
ryhmistä tai väestönosista (”esimerkiksi siitä,<br />
miksi jotkut yksilöt tai ryhmät ovat taipuvaisia<br />
turvautumaan perhesiteisiin, toiset muodollisiin<br />
organisaatioihin, vaihtosuhteisiin tai käyttämään<br />
muita strategioita”, s. 9 – käännös MK).<br />
Kolmanneksi kirjoittajien johtoajatuksena<br />
on tältä pohjalta ymmärtää ja jäsentää<br />
156<br />
sitä, kuinka vaikeissa oloissa toimivat ihmiset<br />
kestävät. Hall ja Lamont kummatkin argumentoivat<br />
sen ajatuksen puolesta, että eri ihmisten<br />
ja ihmisryhmien erilainen sosiaalinen resilienssi,<br />
kestävyys, mukaan lukien heidän kykynsä<br />
käsitellä itseensä kohdistuvaa leimaamista ja<br />
stigmatisaatiota liittyy heidän kulttuuriseen<br />
identiteettiinsä ja sosiaaliseen jäsenyyteensä.<br />
Vuosikirjan artikkeleiden pääosan sanoma on<br />
juuri tässä: erilaisia kulttuurisia ja sosiaalisia<br />
jäsenyyksiä yhdistää se, että niissä on kysymys<br />
köyhien tavasta selvitä, tässä on moninaisuutta,<br />
mutta yhteistä on selviytymistapojen kollektiivinen<br />
ankkuroituminen. (Hall & Lamont 2009,<br />
Lamont 2009.)<br />
Resilienssiä koskevassa tutkimuksessa ja keskustelussa<br />
on ollut erilaisia vaiheita tai aaltoja<br />
(Richardson 2002), joista yksinkertaisimmissa<br />
luetellaan yksilöiden ja sosiaalisten ympäristöjen<br />
ominaisuuksia, eräänlaisia suojaavia piirteitä tai<br />
voimavaroja. Suurimmassa osassa keskustelua<br />
tunnutaan oletettavan, että resilienssi liittyy<br />
yksilöiden kykyyn olla sosiaalisessa vuorovaikutuksessa<br />
ympäristönsä kanssa tavalla, joka<br />
on heidän tulevan hyvinvointinsa kannalta<br />
tarkoituksenmukaista. Nimenomaan tässä<br />
merkityksessä myös Lamont ja Hall käyttävät<br />
käsitettä (2009).<br />
Toki on selvää, että esimerkiksi työväenluokkaiseen<br />
kulttuuriin kuuluu sellaisia terveyskäyttäytymisen<br />
piirteitä (tupakointi, raskas<br />
juominen, suola ja rasva), jotka eivät ole terveyden<br />
kannalta tarkoituksenmukaisia. Hallin ja<br />
Lamontin fokus onkin resilienssin sosiaalisissa<br />
elementeissä, siinä, että/kuinka ankkuroituminen<br />
omaan lähipiiriin ja sen tapoihin pitää yllä<br />
itsetuntoa ja identiteettiä myös sellaisissa oloissa,<br />
jotka ovat rakenteellisesti vaikeita.<br />
Oletuksena tällöin ei ole se, että huonoissa<br />
oloissa elävät ihmiset eläisivät, ajattelisivat ja<br />
käyttäytyisivät pohjimmiltaan eri tavalla kuin<br />
muu väestö. Ajatus näyttäisi pikemminkin olevan<br />
se, että huono-osaiset pohjimmiltaan ajattelevat<br />
enemmän tai vähemmän samoin kuin<br />
muut, he vain elävät poikkeuksellisen vaikeissa
Change language