Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
se, että/kuinka rakenteet ja opittu käyttäytyminen<br />
tällaisen oppimisen kautta helposti muuttuvat<br />
toisikseen: annetuissa ahtaissa ehdoissa<br />
päätyy keski määräistä useammin tekemään<br />
joitain valintoja, jotka toistuessaan voivat muodostua<br />
tavoiksi tai itsestäänselvyyksiksi. Nämä<br />
ajattelutavat ja toistuvuudet ovat – kasvavan<br />
sukupolven näkökulmasta – heidän toimintansa<br />
ulkoisia rakenteellisia ehtoja, jotka kasvamisen<br />
myötä voivat sisäistyä osaksi omaa ajattelua ja<br />
käyttäytymistä.<br />
Ei ehkä olekaan viisasta suhtautua kysymykseen<br />
ideologisesti tai tehdä näennäisesti<br />
dikotomisia käsitteellisiä jakoja. Kysymys on<br />
mahdollista tulkita myös analyyttisena ongelmana,<br />
jolloin kysymys on siitä, liittyykö huonoosaisuuden<br />
periytymiseen opittuja elementtejä,<br />
ja jos liittyy, mitä ne ovat.<br />
Puska ja Vaarama korostavat, että sosiaalisilla<br />
tukiverkostoilla on syrjäytymisen kannalta<br />
suurempi merkitys kuin usein ajatellaan. Ainakin<br />
osalla syrjäytymisriskissä olevista nuorista<br />
on myös vahvoja sosiaalisia kiinnikkeitä, jotka<br />
auttavat heitä ulos vaikeuksista. Kaikille tämä<br />
ei kuitenkaan ole mahdollista. Kiinnostavaa on<br />
huomata, että uudempi kansainvälinen keskustelu<br />
on suuntautunut samaan suuntaan.<br />
NÄKöKUlMA: UUSi<br />
KANSAiNVÄliNeN KeSKUStelU<br />
KöYHYYSKUlttUUReiStA<br />
The Annals of the American Academy of Political<br />
and Social Science julkaisi vuonna 2010 kokonaisen<br />
vuosikirjan teemasta “Reconsidering<br />
Culture and Poverty”. Toimittajina olivat Michiganin,<br />
Harvardin ja Chicagon yliopiston sosiologian<br />
professorit Harding, Lamont ja Small,<br />
jotka myös laativat yhteenvetoartikkelin erityisiä<br />
ryhmiä kuvaavien yksittäisten artikkelien pohjalta.<br />
Yhteenvedossaan he peräänkuuluttavat<br />
uudenlaista harkintaa köyhyyteen liittyvien<br />
kulttuuristen muotojen osalta.<br />
Uudenlainen harkinta on heidän mielestään<br />
tarpeen sen vuoksi, että aiempi, 1960-<br />
ja 1970-luvuilla käyty keskustelu jäsensi<br />
155<br />
pohdintaa epätarkoituksenmukaisella tavalla.<br />
Tällä keskustelulla kirjoittajat viittaavat Oscar<br />
Lewiksen (1966) ja Daniel Moynihanin (1965)<br />
tutkimuksiin, joissa ensimmäistä kertaa esitettiin<br />
köyhyyskulttuurin käsite ja jäsennettiin<br />
mustien köyhien kaupunkilaisperheiden elämää<br />
Yhdysvalloissa. ”Lewisin mukaan pitkäkestoinen<br />
köyhyys loi syntyperustan aivan tietynlaisille<br />
kulttuurisille asenteille, uskomuksille, arvoille<br />
ja käytännöille. Tällä köyhyyden kulttuurilla<br />
oli Lewisin mukaan lisäksi taipumusta jatkua<br />
yli ajan, myös sellaisessa tilanteessa, jossa sen<br />
syntyperustana toimineet rakenteelliset ehdot<br />
olivat jo muuttuneet” (mt., 7 – käännös MK).<br />
Seuraavien sukupolvien tutkijat pitivät tarkasti<br />
huolta siitä, etteivät lähde tähän ajatteluun<br />
mukaan, Hardingin, Lamontin ja Smallin mukaan<br />
hyvästä syystä: kuvattu ajattelu oli hyvin<br />
lähellä sellaista tulkintaa, jossa uhreista tehdään<br />
syyllisiä omaan ahdinkoonsa. Tässä tarkoituksessa<br />
köyhyyskulttuurin käsitettä Yhdysvalloissa<br />
myös käytettiin 1970-luvun politiikassa. Kysymys<br />
oli jostain sellaisesta, jonka synty haluttiin<br />
estää. Sama ajattelu leimasi sittemmin niin sanottua<br />
riippuvuuskulttuuri-keskustelua Brittein<br />
saarilla: kysymys on kulttuurista, jonka rakentuminen<br />
on epäedullista sekä huono-osaisten<br />
itsensä että muun yhteiskunnan näkökulmasta.<br />
Etuudet oli siis rakennettava niin, että pitkäkestoinen<br />
asettuminen niiden varaan oli mahdollisimman<br />
vaikeaa. Tulokseksi syntyi tilanne, jossa<br />
kulttuurista puhuminen köyhyyden yhteydessä<br />
oli itsessään poliittisesti ja ideologisesti leimattua<br />
ja epäilyttävää.<br />
Smallin, Hardingin ja Lamontin mukaan<br />
uusi keskustelu köyhyyskulttuurista eroaa tästä<br />
aiemmasta sekä sisällön, teeman että yhteiskunnallisen<br />
ankkuroitumisen puolesta. Kirjoittajat<br />
näkevät erityistä vaivaa perustellakseen<br />
että/miksi/kuinka kulttuuri on ajankohtainen<br />
ja tärkeä termi myös köyhyyteen ja huonoosaisuuteen<br />
liittyvässä tutkimuksessa. Syitä he<br />
esittävät neljä.<br />
Ilman ihmisten ajatteluun ja toimintaan<br />
liittyvää jäsentämistä olisi vaikea päästä kiinni
Change language