Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu

laskettujen vetojen vertailun suhdeluku (p / 1 – p) / (p
/ 1 – p). Vaikka mallin estimoima suurin vetosuhde on
33:1 lapsuudenkodissaan usein politiikasta keskustelleiden
eduksi verrattuna ei lainkaan keskustelleisiin, tämä ei
tarkoita, että usein keskustelleiden todennäköisyys kuulua
erittäin kiinnostuneisiin olisi 33-kertainen ei lainkaan keskustelleisiin
nähden. Jo aiemmasta vertailusta (ks. kuvio 2)
voitiin havaita, että esimerkiksi lapsuudenkodin poliittisten
keskustelujen määrästä arvion ”hyvin usein” antaneista
vastaajista 65 % oli politiikasta ”erittäin kiinnostuneita”,
kun taas ”ei koskaan”-vastaajista vain 7 % oli politiikasta
”erittäin kiinnostuneita”. Tällöin politiikasta hyvin usein
keskustelleissa perheissä varttuneilla näyttääkin olevan
(muita muuttujia huomioon ottamatta) n. 9-kertainen
todennäköisyys kuulua politiikasta erittäin kiinnostuneisiin
verrattuna niihin, joiden kodeissa politiikasta ei keskusteltu
lainkaan. Tämä suhdeluku ei kuitenkaan vielä ota huomioon
eri tekijöiden yhdysvaikutuksia, mikä taas on yksi regressioanalyysin
hyödyistä.
Vetosuhteen merkitys on ennen kaikkea toimia tilastollisena
suureena, joka antaa regressiomallin sisällä suhteellisen
estimaatin siitä, miten voimakkaita ovat riippumattomien
muuttujien yhteydet tutkittuun riippuvaan muuttujaan
(tässä politiikkakiinnostus) ja miten ne vertautuvat
voimakkuudeltaan toisiinsa. Tämän lisäksi on tulosten
merkitystä arvioitaessa otettava huomioon mallin suhteellinen
selitysaste ja ennustuskyky. Ei siis ole olemassa tapaa
pelkistää kaikkia mallin antamia numeerisia estimaatteja
vain yksittäisiin suhdelukuihin. Tilastollisen päättelyn
kannalta mallissa merkillepantavinta joka tapauksessa on,
että lapsuudenperheessä käytyjen keskustelujen yhteys korkeaan
politiikka kiinnostukseen on aineistosta löytyneistä
yhteyksistä ylivoimaisesti vahvin, ja tämän lisäksi tilastollisesti
vankka yhteys on myös tietoudella vanhempien
puoluekannasta ja vanhempien koulutustasolla. Jää silti
tietysti muuttujien mahdollisia vaikutussuhteita koskevien
tulkintojen varaan, millaisia oletuksia perhevaikutusten
poliittisuudesta tämän perusteella tehdään.
148
lÄHteet
Achen, Christopher (2002) Parental Socialization and
Rational Party Identification. Political Behavior 24
(2), 151–170.
Adorno, Theodor W. & Frenkel-Brunswik, Else & Levinson,
Daniel & Sanford, Nevitt (1950) The Authoritarian
Personality. New York: Norton.
Andolina, Molina W. & Jenkins, Krista & Zukin, Cliff &
Keeter, Scott (2003) Habits from Home, Lessons from
School: Influences on Youth Civic Engagement. PS:
Political Science and Politics 36 (2), 275–280.
Barker, David C. & Tinnick, James D. III (2006) Competing
Visions of Parental Roles and Ideological Constraint.
American Political Science Review 100 (2), 249–263.
Bennister, Mark & Worthy, Ben (2012) Getting It, Spe nding
It, Losing It: Exploring Political Capital. Conference
Paper, Political Studies Association 2012 Annual
Conference. http://www.ucl.ac.uk/constitution-unit/
research/foi/political-capital.pdf (Viitattu 23.6.2012.)
Boozer, Robert W. & Forte, Monique (2007) The
Relationship of Psychological Type to Political Self-
Perceptions, Political Opinions, and Political Party
Membership. Journal of Psychological Type 67 (3),
17–29.
Borg, Sami (toim.) (2006) Suomen demokratiaindikaattorit.
Oikeusministeriön julkaisuja 2006:1. Helsinki:
Oikeusministeriö.
Bourdieu, Pierre (1986) The Forms of Capital. Teoksessa
John G. Richardson (eds) The Handbook of Theory
and Research for the Sociology of Education. New York:
Greenwood Press, 241–258.
Bourdieu, Pierre (1987) Kulttuuri ja politiikka. Suom. J. P.
Roos. Teoksessa Pierre Bourdieu Sosiologian kysymyksiä.
Tampere: Vastapaino, 199–210.
Bourdieu, Pierre (1998) Järjen käytännöllisyys. Toiminnan
teorian lähtökohtia. Suom. Mika Siimes. Tampere:
Vastapaino.
Buckingham, David (2000) The Making of Citizens: Young
People, News and Politics. Lontoo: Routledge.
Casey, Kimberley L. (2008) Defining Political Capital:
A Reconsideration of Bourdieu’s Interconvertibility
Theory. Critique – a worldwide student journal of politics
Spring 2008. http://lilt.ilstu.edu/critique/archives-%20
Coding/Spring%202008.htm (Viitattu 23.6.2012.)
Chaffee, Steven & McLeod, Jack & Wackman, Daniel
(1973) Family Communication Patterns and
Adolescent Political Participation. Teoksessa Jack
Dennis (eds) Socialization to Politics: A Reader. New
York: John Wiley & Sons, 349–364.
Coleman, James S. (1988) Social Capital in the Creation
of Human Capital. American Journal of Sociology
94, Supplement: Organizations and Institutions.
Sociological and Economic Approaches to the Analysis
of Social Structure, 95–120.