Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Politiikkakiinnostuksen jakaumissa barometriaineistosta<br />
havaitaan odotetusti, että yliopistotutkinnon<br />
suorittaneiden vanhempien<br />
lasten joukossa kiinnostus politiikkaa kohtaan<br />
on suurinta. Yliopistokoulutettujen lapset eroavat<br />
muista ryhmistä tilastollisesti merkitsevästi<br />
riippumatta siitä, minkä tiedon mukaan vanhempien<br />
koulutustasoa tarkastellaan (nuorten<br />
oma ilmoitus äidistään ja isästään tai vanhemmilta<br />
kysytyt koulutustasot). (Ks. kuvio 4.)<br />
Politiikkakiinnostusta kannattaa tarkastella<br />
ehkä erityisesti nuorten vastaajien äitien<br />
koulutus tason suhteen, sillä sen on myös Suomessa<br />
todettu pidentävän lasten koulutusuraa<br />
hieman isän koulutustasoa todennäköisemmin<br />
ja toisaalta hieman vahvemmin ehkäisevän<br />
lasten jäämistä vain peruskoulun varaan<br />
(Myrskylä 2009). Äidin ”koulutuskulttuurisen”<br />
perimä vaikutuksen on todettu korostuvan myös<br />
laajemmin lasten tulevaisuudennäkymissä ja<br />
elämänhallinnassa (Kärkkäinen 2004). Lisäksi<br />
poliittista sosialisaatiota tutkittaessa on havaittu<br />
äitien koulutustason isien koulutusta hieman<br />
vahvempi myönteinen vaikutus nuorten politisoitumiseen.<br />
12<br />
Äidin koulutustaustan yhteyttä politiikkakiinnostukseen<br />
kannattaa katsoa myös eriytetysti<br />
nuorten ikäluokissa, jottei tilastoon jäisi<br />
piilovaikutuksia kahdella mahdollisella tavalla:<br />
yhtäältä koulutustason jatkuvan lievän keskimääräisen<br />
nousun vuoksi ja toisaalta siksi, että<br />
nuorimmalla ikäryhmällä (josta suuri osa ei ole<br />
vielä itse edennyt jatkokoulutukseen) saattaa olla<br />
muita epämääräisempi käsitys vanhempiensa<br />
koulutustasosta. Vertailusta kuitenkin huomataan,<br />
ettei nuorten iällä ole merkitystä, vaan äidin<br />
koulutustason mukainen vaihtelu on varsin<br />
samankaltaista kussakin ikäluokassa. Nuorten<br />
politiikkakiinnostus nousee äidin koulutustason<br />
noustessa. Ammattikorkeakoulutuksen yhteys<br />
kuitenkin näkyy selvästi vasta 15–24-vuotiaiden<br />
nuorten ikäryhmissä, luonnollisestikin siksi, että<br />
ammattikorkeakoulututkintoja on myönnetty<br />
vasta 90-luvun alkupuolelta lähtien.<br />
Yleisenä ja tilastollisesti merkitsevänä<br />
141<br />
havaintona siis on, että vanhempien koulutustaso<br />
näyttää ennakoivan nuorten politisoitumista.<br />
Efektiivisimmät (ja tilastollisesti erittäin<br />
merkitsevät) erot ilmenevät vanhempien yliopistokoulutuksessa<br />
(positiivisena erona) alempiin<br />
koulutustasoihin verrattuna ja vanhempien ammatillisessa<br />
peruskoulutuksessa (negatiivisena<br />
erona) korkeampiin koulutustasoihin nähden.<br />
En osaa sanoa -vastaajat erottuvat kuitenkin<br />
jälleen keskimäärin alhaisimman politiikkakiinnostuksen<br />
ryhmänä, eikä tämäkään selity<br />
sillä, että nuorimmat vastaajat eivät yksinkertaisesti<br />
tietäisi vanhempiensa koulutustasoa.<br />
Tavalla tai toisella tietämättömyys,<br />
välin pitämättömyys tai haluttomuus vastata<br />
on tässäkin indikaattorissa yhteydessä poliittisen<br />
kiinnostuksen vähäisyy teen.<br />
Sosiaalinen pääoma: sosiaalinen luottamus<br />
Myös tuoreimmissa poliittisen sosialisaation tutkimuksissa<br />
sosiaalisen pääoman ja esimerkiksi<br />
sen yhtenä ilmaisimena pidetyn järjestöosallistumisen<br />
on esitetty vaikuttavan monin tavoin<br />
myönteisesti politisoitumiseen. (Esim. Metzger<br />
2007; Zaff ym. 2008.) Barometriaineistolla<br />
olisikin mahdollista tarkastella monipuolisesti<br />
myös nuorten järjestöosallistumisen roolia<br />
politisoitumisessa, mutta se on laaja oma kysymyksensä,<br />
joka on syytä jättää toisten artikkelien<br />
aiheeksi. (Ks. kuitenkin myös tämän suhteen<br />
Myllyniemen katsaus.) Järjestöosallistumisen<br />
poliittisesti aktivoivasta vaikutuksesta on sekä<br />
myönteistä että ristiriitaista näyttöä. (Edellisistä<br />
ks. esim. Andolina ym. 2003; McFarland & Thomas<br />
2006; Walker 2008; jälkimmäisistä esim.<br />
Obradovic & Masten 2007; Hooghe & Stolle<br />
2003; Stolle & Hooghe 2003). Perusongelmana<br />
on tietysti se, ovatko sekä järjestö osallistuminen<br />
että poliittinen aktiivisuus pikemminkin samojen<br />
edeltävien kolmansien tekijöiden seurauksia<br />
kuin keskinäisessä vaikutussuhteessa toistensa<br />
kanssa. Joka tapauksessa järjestöosallistumisen<br />
määrää merkittävämpää on sen laatu. Esimerkiksi<br />
urheiluseuroihin osallistumisella ei näytä<br />
olevan yhteyttä poliittiseen aktiivisuuteen,
Change language