Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
ns. reproduktioteorioissa.) Siinä missä asenteiden<br />
välittymistä tutkiva lähestymistapa keskittyy<br />
yksilöiden sisällöllisiin, tiedostettuihin<br />
poliittisiin näkemyksiin ja perhekulttuurin<br />
tutkiminen puolestaan muodollisiin kasvatuksellisiin<br />
ja kommunikatiivisiin perhepiirteisiin,<br />
on perheen yhteiskunnallisiin asemiin ja resursseihin<br />
kohdistuvan tutkimuksen huomio<br />
kontekstuaalisissa, hitaasti muuttuvissa ja usein<br />
tiedostamattomissakin taustatekijöissä. Lähes<br />
kaikissa poliittisen sosialisaation tutkimuksissa<br />
käytetään ainakin joitain tällaisia taustatekijöitä<br />
kuvaavia muuttujia lasten ja nuorten politisoitumistendenssejä<br />
selittämään.<br />
Vuosikymmenten kuluessa kertynyt tutkimusnäyttö<br />
on osoittanut, että kullekin näistä<br />
lähestymistavoista on hyvät perusteensa. Kaikille<br />
niistä löytyy runsaasti tilastollisia tukea<br />
vähintäänkin yleisen tason päätelmissä (ks. myös<br />
Tomperi 2011):<br />
• Vanhempien tai muiden huoltajien mielipiteillä<br />
ja maailmankuvalla on vaikutuksensa<br />
lasten ja nuorten poliittiseen kehitykseen:<br />
keskimäärin vanhempien ja lasten asenteissa<br />
ja mielipiteissä on selviä vastaavuuksia, joilla<br />
on kestävää vaikutusta.<br />
• Perheen kasvatus- ja keskustelukulttuurilla<br />
on yhteytensä lasten ja nuorten politisoitumiseen:<br />
esimerkiksi kotona käydyt poliittiset<br />
keskustelut, mielipiteenilmaisuun kannustaminen<br />
ja demokraattinen kasvatusilmapiiri<br />
tukevat lasten ja nuorten yhteiskunnallista<br />
kiinnostusta ja osallistumista.<br />
• Perhetaustalla on vaikutusta myös yleisemmän<br />
yhteiskunnallisen asemoitumisen<br />
myötä, joten resurssi- ja statustekijät ovat<br />
merkityksellisiä: esimerkiksi perheen korkeampi<br />
koulutustaso ja sosioekonominen<br />
asema ovat usein ennakoineet nuoren keskimäärin<br />
vahvempia poliittisia valmiuksia.<br />
Perhevaikutuksia on todettu myös Suomessa<br />
useilla tuoreilla aineistoilla (Elo 2011; Elo <strong>2012</strong>;<br />
Miklikowska & Hurme 2011; Suoninen, Kupari<br />
132<br />
& Törmäkangas 2010; Tomperi 2011). On<br />
toki suuria eroja siinä, millaisia efektikokoja ja<br />
”veto- tai työntövaikutuksia” näillä mainituilla<br />
tekijöillä on eri tutkimuksissa havaittu. Mitään<br />
muuta tuskin voi odottaakaan, kun kohteena<br />
on hyvin kompleksinen ilmiö. Prosessien monimutkaisuus<br />
ja pitkä kesto (varhais lapsuudesta<br />
aikuisuuteen), lähes rajaton yksilöllinen vaihtelu,<br />
satunnaistekijöiden moninaisuus sekä<br />
mahdottomuus missään tutkimuksessa eristää<br />
lähellekään kaikkia potentiaalisesti merkityksellisiä<br />
muuttujia johtavat siihen, että tutkimusten<br />
tulokset ovat parhaimmillaankin maltillisia,<br />
ehdollisia, jossain määrin aika- ja paikkasidonnaisia<br />
sekä tietenkin aina vain tilastollisia yleistyksiä.<br />
Tutkimusten jatkamiselle ja kehittelylle<br />
tähän mennessä saaduilla tuloksilla on kuitenkin<br />
yksisuuntainen viesti: perheellä, kodilla ja kasvuympäristöllä<br />
on selvä vaikutuksensa poliittiseen<br />
kehittymiseen ja nuorten keskinäiseen eriytymiseen<br />
siinä. Poliittisten valmiuksien ja osallistumisen<br />
erivertaisuus saa varhaiset suuntansa jo<br />
perhetaustan vuoksi.<br />
Etenen seuraavassa barometriaineiston tarjoamiin<br />
tilastollisiin havaintoihin edellä mainittuja<br />
kolmea näkökulmaa seuraten ja kiinnittäen<br />
huomiota erityisesti vaihtelun vastakkaisiin ääripäihin:<br />
politiikasta erittäin kiinnostuneisiin ja<br />
täysin kiinnostumattomiin nuoriin. Yksilön<br />
poliittista osallistumista vahvimmin ennakoiva<br />
yksittäinen tekijä (esimerkiksi vaaleissa),<br />
on tunnetusti aiempi osallistuminen (kuten<br />
äänestäminen). (Plutzer 2002; Suomessa ks.<br />
esim. Martikainen & Wass 2002.) Ilmiö toimii<br />
kumpaankin suuntaan: sekä aktiivisuuden että<br />
passiivisuuden valinnat muuttuvat vähitellen<br />
tottumuksiksi. Aikuisuudessa tapahtuu ilmeisesti<br />
enemmän muutoksia yksilöiden mielipiteissä,<br />
katsomuksissa ja esimerkiksi puoluevalinnoissa<br />
kuin siirtymiä poliittisesti passiivisesta aktiiviseksi<br />
tai toisin päin. Juuri tästä syystä nuorten<br />
kiinnostuminen tai kiinnostumattomuus politiikasta<br />
on erityisen merkittävä kysymys.
Change language