Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
tuuKKa tomperi<br />
nuorten perhetauSta<br />
Ja politiSoituminen<br />
nuoriSobarometrin<br />
valoSSa<br />
peRHe, pOlitiSOitUMiNeN JA<br />
pOliittiNeN KiiNNOStUS<br />
Harvasta aiheesta on yhtä vankkoja kansalaismielipiteitä<br />
ja yhtä vähän tuoretta tutkimustietoa<br />
kuin vanhempien ja perheen vaikutuksesta<br />
nuorten poliittisiin näkemyksiin. Monenlaisia<br />
nyrkkisääntöjä kulkee arkitotuuksina muun<br />
muassa siitä, miten puoluekanta ”periytyy”<br />
perheessä sukupolvelta toiselle. Monia meistä<br />
siis kiinnostaa, miten poliittiset kannat mahdollisesti<br />
välittyvät (tai jäävät välittymättä) vanhemmilta<br />
lapsille – tai miten ne tulevat ehkä<br />
nuorten tietoisesti hylkäämiksi. Teema on osa<br />
poliittisen sosialisaation tutkimuskenttää, jossa<br />
tarkastellaan yksilön kasvua poliittisen yhteisön<br />
jäseneksi: kuinka poliittinen kansalaisuus, identiteetti<br />
ja maailmankuva kehkeytyvät yksilön<br />
kasvu- ja sosialisaatioprosessissa?<br />
Perhetaustan vaikutus poliittisessa sosialisaatiossa<br />
on tärkeä mutta hankala tutkimuskohde.<br />
(Ks. esim. Tomperi 2011 yhteenvetona poliittisen<br />
perhesosialisaation tutkimushistoriasta<br />
ja haasteista.) Aiheen tutkimisen hankaluudet<br />
ovat varmasti keskeinen syy siihen, että tuoretta<br />
tutkimustietoa on edelleen melko vähän. Tutkimuskenttä<br />
on kuitenkin selvästi virkistynyt<br />
2000-luvulla etenkin Yhdysvalloissa, Saksassa<br />
ja Britanniassa sekä toisaalta monissa niin kutsutuissa<br />
”uusissa demokratioissa” (mm. entisen<br />
128<br />
sosialistiblokin maissa), joissa tutkijat pohtivat<br />
kansalaisyhteiskunnan vahvistumisen edellytyksiä.<br />
Osaltaan tutkimusten uuteen viriämiseen on<br />
johtanut myös tutkimusmenetelmien kehitys<br />
– laadullisten lähestymistapojen soveltaminen<br />
ja tilastomenetelmien käytön helpottuminen<br />
– sekä toisaalta ”politiikan” merkitysten monipuolisempi<br />
analyysi. Myös käsitykset yksilöiden<br />
suhteesta yhteiskuntajärjestelmään ovat<br />
muuttuneet monesti viime vuosikymmeninä.<br />
Nykyään lapsia ja nuoria pidetään sosialisaatioteorioissakin<br />
aktiivisina toimijoina, ei passiivisina<br />
vastaanottajina ja järjestelmään mukautujina.<br />
(Ks. esim. kehityspsykologian pioneerin Eleanor<br />
Maccobyn monipuolinen katsaus sosialisaatiotutkimuksen<br />
historiaan, Maccoby 2006.)<br />
Etenkin Yhdysvalloissa on tehty 2000-luvulla<br />
useita uusia laajoja tutkimuksia perhetaustan<br />
poliittisista yhteyksistä. Erityisesti tutkijoita<br />
näyttää kiinnostavan jälleen vanhempien ja perheen<br />
vaikutus puoluekiinnittymiseen (esim.<br />
Achen 2002; Dinas 2010; Jennings ym. 2009;<br />
Stoker & Jennings 2008; Verba ym. 2005),<br />
mikä on tietysti luontevaa Yhdysvaltain jäykäksi<br />
vakiintuneessa kaksipuoluejärjestelmässä<br />
ja ideologisesti kaksijakoisessa (liberaalit vs.<br />
konservatiivit) poliittisessa kulttuurissa. Politiikan<br />
tutkimuksessa äänestysaktiivisuus ja<br />
puoluekiinnittyminen ovatkin yhä usein pääteemoja<br />
kansalaisten politisoitumista kartoitettaessa,<br />
joten myös monissa muissa maissa<br />
juuri näihin keskittynyt poliittisen sosialisaation<br />
tutkimus on nousussa (esim. Dalton & Weldon<br />
2007; Kroh & Selb 2009a; Kroh & Selb 2009b;<br />
Zuckerman ym. 2007). Perhevaikutuksen ohella<br />
on jo pitkään tutkittu yhä enemmän koulun panosta<br />
(esim. Grob 2007; Kahne & Sporte 2008;<br />
Lopes ym. 2009; Morris ym. 2003; Pasek ym.<br />
2008). Samoin median rooli on ollut etenkin<br />
90-luvulta lähtien kasvavan kiinnostuksen kohteena<br />
(esim. Buckingham 2000; Livingstone &<br />
Markham 2008; Shah 2008). Joissain tutkimusasetelmissa<br />
on pyritty tuomaan yhteen kaikki<br />
nämä kolme eniten tutkittua sosialisaatiotekijää
Change language