Nuorisobarometri_2012_Verkkojulkaisu

13 Elämän yksittäisillä osa-alueilla ero vapaaehtoistoiminnassa
mukana olevien ja muiden välillä ovat merkitseviä
ainoastaan siinä, että vapaaehtoiset ovat muita
tyytyväisempiä ulkonäköönsä.
14 Kuvion 3 osuudet vaikuttavat pieniltä, sillä ne on laskettu
suhteessa kaikkiin nuoriin, ei vain niihin, jotka
ovat mukana jossain vapaaehtoistoiminnan muodoista.
Vertailu vuoden 2001 kyselyyn ei ole mielekästä, sillä
silloin selvitettiin pääasiallista osallistumisen muotoa,
ei kaikkea aktiivisuutta, niin kuin nyt.
15 Vaihtoehto “muu, mikä?” on jätetty tästä pois.
16 Tulokset osallistumisen kasautumisesta erityyppisissä
vapaaehtoistoiminnan muodoissa ovat hyvin samansuuntaisia
kuin Nuorten vapaa-aikatutkimuksen tarkastelussa
järjestökiinnittyneisyyden kasautumisesta
(Myllyniemi 2009b, 41–43) ja 2007 vaalitutkimuksen
vastaavassa tarkastelussa järjestöosallistumisesta (Paakkunainen
& Myllyniemi 2007, 72–73; Peltola 2007,
82–102).
17 Vuoden 2001 kyselyssä vastaajia pyydettiin ainoas taan
kertomaan tärkein syy olla mukana toiminnassa. Nyt
kerätyssä aineistossa kunkin mahdollisen motiivin
tärkeyttä kysyttiin erikseen. Kysymistapaa muutettiin,
koska aiempi menetelmä hukkasi informaatiota,
mutta toisaalta muutoksessa menetettiin ajallisia
vertailu mahdollisuuksia. Vuoden 2001 kyselyssä
15–29-vuotiaiden ikäryhmästä (n=301) yli 40 prosenttia
mainitsi tärkeimmäksi motiivikseen halun auttaa
muita: “Haluan tehdä velvollisuuteni kansalaisena”.
Seuraavaksi tärkeimmät motiivit olivat halu oppia
uusia asioita ja taitoja/laajentaa omaa elämänkokemusta
(15 prosenttia), lähteminen mukaan toimintaan koska
kaveri/ystävä/tuttava pyysi (12 prosenttia) sekä se,
että on vapaata aikaa/halu saada jotain säännöllistä
ohjelmaa päiviini/tehdä jotain hyödyllistä (8 prosenttia).
(Vapaaehtoistoiminta osana kansalaisyhteiskuntaa
-tutkimuksen aineisto, Yeung 2001.)
18 Ystävät, uusien asioiden oppiminen ja hauskanpito ovat
varmasti ennenkin olleet tärkeitä vapaaehtoistyössä.
“Uusien” syiden nouseminen johtuu lomakkeen muodosta:
2001 piti valita yksi eli tärkein syy, ja nyt 2012
sai olla lukuisia syitä.
19 Taloustieteilijä Khalil (2007) on koonnut yhteen
kuusi altruismitutkimuksen teoriaa, joita soveltamalla
vapaaehtoistoimintaan mahdollisesti sisältyviä oman
hyödyn eri ulottuvuuksia voi erottaa myös barometrin
kyselystä ja kuviosta 5. 1) Egoistinen teoria: ihmiset
auttavat saadakseen etuja (barometrissa tähän malliin
sopivat ainakin “hyöty opintojen tai työelämän
kan nalta”, “uusien asioiden oppiminen”). 2) Egosentrinen
teoria: avustettavan hyöty on myös auttajan
hyöty (“toiminta on hauskaa”) 3) Alter-keskinen teoria:
sosiaalisuus (“uusien ihmisten tapaaminen”, “kaverit
ja yhdessä tekeminen”, “kaveripiirissäni muutkin
118
osal listuvat vapaaehtoistoimintaan”). 4) Kantilaisen
velvollisuusetiikan teoria: kunnioitus moraalia kohtaan
(“velvollisuuden tunne”). 5) Sosialisaatioteoria: tietyt
kulttuurit suosivat pyyteettömyyttä arvoissa, normeissa
ja niihin kasvattamisessa (“lapsuudenkodissani oli tavallista
osallistua vapaaehtoistoimintaan”). 6) Lämpimän
hehkun teoria: pyyteettömyys tuo hyvää mieltä (“tuo
merkitystä elämään”).
20 Vuoden 2001 kyselyssä esitettiin kysymys “Mikä on
mielestänne tärkein syy siihen, että ette ole itse osallistunut
vapaaehtoistoimintaan?”, eli toisin kuin nyt,
heitä pyydettiin mainitsemaan vain yksi syy. Siksi
tulokset eivät varsinaisesti ole vertailukelpoisia, vaikka
suuruusjärjestystä voidaankin suuntaa-antavasti tarkastella.
21 Tällä kertaa Nuorisobarometrissa ei ollut tarvetta selvittää
äänestyskäyttäytymistä, sillä 2011 eduskuntavaaleihin
liittyen sitä tutkittiin muissa kyselyissä sekä
ennen vaaleja että niiden jälkeen (ks. Ronkainen 2012).
Itse asiassa äänestysaikeita selvitettiin jo Nuorisobarometrissa
2010. Tuolloin, noin vuosi ennen vaaleja
reilu kolmannes aikoi äänestää varmasti, minkä lisäksi
kolmannes sanoi luultavasti äänestävänsä. Vajaa kuukausi
ennen vaaleja äänestysaikeet olivat Allianssin
(2011) kyselytutkimuksen mukaan korkeammalla,
sillä tuolloin kolme neljästä sanoi aikovansa äänestää.
22 Yhteys on samansuuntainen myös verrattaessa nuorten
arvioiden sijaan vanhempien todellisia poliittisia
eroavaisuuksia. Tässä lukujen pohjana on kuitenkin
käytetty nuorten arvioita, sillä vanhempien erot saadaan
lasketuksi vain jos molempia vanhempia haastateltiin,
ja molemmat myös vastasivat kysymykseen. Näitä
tapauksia oli aineistossa ainoastaan 92.
23 Tuoreinta valtakunnallista tietoa ikäryhmittäisestä
äänestysaktiivisuudesta on vuoden 1999 eduskuntavaaleista.
Sen jälkeisissä arvioissa on tyydyttävä kyselytuloksiin
tai vaalipiirikohtaisiin selvityksiin.
24 Koko väestöä koskevassa Yhteiskuntatutkimus 2008
-kyselyssä ikä ei juuri erotellut suomalaisia vasemmisto
– oikeisto - skaalalle sijoittumisen suhteen. Käytetty
asteikko oli 11-portainen 0=vasemmisto, 10=oikeisto
koko väestön keskiarvon ollessa 5,5, eli hieman keskiarvosta
oikealle. (Elo & Rapeli 2008, 84.)
25 Vertailukelpoisuutta heikentää se, että vuosina 2009
ja 2011 luokitus oli kymmenportainen, vuosina 1996,
2008 ja 2010 puolestaan viisiportainen. Kuvioon 10
kymmenportainen asteikko on luokkia yhdistämällä
tehty viisiportaiseksi, mikä periaatteessa antaa saman
informaation, muttei kuitenkaan ole selvää, antaako
vastaaminen eri asteikoilla saman tuloksen. Toinen
vertailun luotettavuutta heikentävä tekijä on se, että
kaikkina vuosina vastaajille ei annettu mahdollisuutta
valita vaihtoehtoa “en osaa sanoa”, mistä syystä kaikki
“en osaa sanoa” -vastaukset on poistettu. Myös niinä