Kontrahti 3/2011 - Senaatti-kiinteistöt

Ratsupoliisi
näkee ja näkyy
Ratsupoliisi Henrik Westerberg nimeää lempipaikakseen
Kallion alueen Helsingissä. Valinta on ensi kuulemalta
hieman yllättävä ison hevosen kanssa liikkuvalle ylikonstaapelille.
»Pidän Kallion kaupunginosan rosoisuudesta ja elävyydestä.
Monenlaiset liikkujat tulevat juttelemaan ja tekemään tuttavuutta»,
ihmisläheisestä työstään pitävä Westerberg selventää.
Alla hörähtelevä 16-vuotias ruuna Herimior – tuttavallisemmin
Hemppa – tuntuu olevan samaa mieltä. Se ei ole moksiskaan
ihmispaljoudesta, ohikulkijoiden taputtelijoista tai liki
kuvetta viistävistä raitiovaunuista. Töissähän tässä vaan ollaan.
Ratsupoliisin päätehtävä ei ensi vuonna 130 vuotta täyttävän
yksikön historian aikana ole muuttunut: Toimenkuvana
on yleisen järjestyksen valvonta ratsain. Westerbergin kokemuksen
mukaan jo ratsupoliisin läsnäolo riittää useimmiten
rauhoittamaan tunnelmaa isommassakin väkijoukossa.
Moneen häiriötekijään siedätetyt hevoset pääsevät massatapahtumissa
yleisön keskelle, sinne missä tapahtuu.
Ratsukko erottuu kauas, ja hevosen selästä poliisilla on
myös hyvä näkyvyys.
»Läsnäololla ehkäistään rikoksia», Westerberg tiivistää
ratsukon edun poliisityössä.
»Ihmiset suhtautuvat ratsupoliisiin pääsääntöisesti
erittäin myönteisesti. Meitä saa mielellään
tulla morjestamaan ja hevosta saa taputtaa,
kunhan kuitenkin kysyy ensin luvan. Kuvallisia
hevoskorttejakin on jaossa», Westerberg vinkkaa.
■
2 kontrahti 3/2011