Yhteis- työtä yli sektori- rajojen - junes.fi
Yhteis- työtä yli sektori- rajojen - junes.fi
Yhteis- työtä yli sektori- rajojen - junes.fi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
#<br />
Vieläkö vapaaehtoisia...<br />
Kirkon vapaaehtoistyö valinkauhassa<br />
merkiksi diakoniatyössä tällaiset ihmiset<br />
ovat yhteydessä kuntien sosiaalitoimeen.<br />
He ovat kiinnostuneita kaikesta vuorovaikutuksellisuudesta<br />
ja innokkaita keskustelijoita.<br />
He ovat hyviä erilaisten seminaarien,<br />
tapahtumien ja vastaavien<br />
järjestäjiä.<br />
Itselliset selviytyjät<br />
Neljäs ryhmä Leenan mielestä ovat nämä<br />
itselliset selviytyjät, joista monet<br />
ovat vielä työelämässä mukana.<br />
– Ajankäyttö tuo heille rajoituksia,<br />
ja joku on jopa kysynyt, mitä voisi tehdä<br />
vapaaehtoisesti etätyönä. Mielestäni tällaisille<br />
ihmisille tulisi tarjota koulutusta,<br />
ja he voisivat koordinoida vapaaehtois<strong>työtä</strong><br />
yhdessä seurakunnan työntekijän<br />
tai työntekijöiden kanssa. Leena nostaakin<br />
esiin ajatuksen seurakunnan resurssipankista,<br />
jota nämä itselliset voisivat<br />
koota ja ylläpitää.<br />
– Resurssipankki tarkoittaa, että<br />
kun on tarvetta vaikkapa ulkoiluttaa seurakunnan<br />
vanhuksia, niin sitä varten<br />
voisi olla jatkuva avustajien haku, sillä<br />
heitä tarvitaan aina. Pankki vastaisi tällaisten<br />
tehtävien hoidosta eri puolilla<br />
paikkakuntaa ja kertoisi, kenen työntekijän<br />
alaisuuteen se kuuluu ja ketkä sitä<br />
hoitavat. Sitten voisi olla vaikkapa yksittäisten<br />
tilaisuuksien järjestämistä, esimerkiksi<br />
vanhusten kirkkopyhänä kerrottaisiin,<br />
kuka on silloin vastuussa ja<br />
kehen voi ottaa yhteyttä. Tällainen tietopalveluhan<br />
voisi olla seurakunnan nettisivuilla!<br />
Vähäisyyden ongelmat<br />
Kuitenkin epäilys siitä voi herätä, pystyvätkö<br />
pienen seurakunnan vähälukuiset<br />
toimijat omaksumaan sosiaalisen toiminnan<br />
malleja kaupungin sosiaalitoimesta<br />
tai luterilaisten seurakuntien laajasta<br />
diakoniatyöstä. Entäpä jos törmäämmekin<br />
siihen, että meillä on tosin<br />
vähän auttajia mutta autettaviakaan ei<br />
ole niin paljon?<br />
– Tai se porukka on piilossa! He ovat<br />
oppineet siihen, ettei meillä ole ollut ennenkään<br />
resursseja auttamiseen, Leena<br />
paukauttaa.<br />
Mutta voivatko seurakuntamme <strong>yli</strong>päänsä<br />
käynnistää laajempaa ja vaikutuksiltaan<br />
tehokasta diakonista toimintaa?<br />
Tähän Leenalla on selvä vastaus:<br />
10<br />
Usein tuntuu,<br />
että meillä on sisäänrakennettu<br />
hidaste<br />
kaikessa toiminnassa<br />
ja että seurakunnissa<br />
koetaan ongelmaksi<br />
tietää, kuka siellä itse<br />
asiassa saa toimia<br />
– Ensinnäkään sellainen toiminta ei<br />
saisi olla pelkästään vapaaehtoistyön varassa.<br />
Siihen tarvittaisiin oikeasti työalalle<br />
varta vasten nimettyjä työntekijöitä.<br />
Hän toteaa lisäksi, että seurakuntalaisina<br />
olemme aika pappiskeskeisiä:<br />
– Papin pitäisi jaksaa tulla mukaan<br />
tähänkin työhön. Tai sitten seurakunnassa<br />
pitäisi olla diakoniatyöntekijä,<br />
jonka ei välttämättä tarvitse olla pappikaan.<br />
Ennen aikaan kirkossa oli diakonissoja.<br />
Leena vielä korostaa, että vapaaehtoisten<br />
työmotivaatio ei välttämättä ole<br />
korkea, jos he eivät saa sitä varten myös<br />
hengellistä tukea. Vapaaehtoistyön keskeinen<br />
peruste on siinä, että vapaaehtoiset<br />
eivät käy vain tekemässä töitään seurakunnassa<br />
vaan myös saamassa kirkosta<br />
hengellistä antia ja näkemystä arjen<br />
asioihin.<br />
Diakonissan tarve ilmeinen<br />
Leenan mielestä seurakunnan diakonia-<br />
työntekijän tarve on selvä, vaikka ei pidäkään<br />
sitä sukupuoleen sidottuna.<br />
– Viime viikolla eräs päiväpiiriläinen<br />
sanoi, että kunpa olisi joku, joka<br />
meidät mummot hoitaisi! Ja onhan<br />
meillä muitakin, jotka tarvitsevat diakoniaihmisen<br />
apua.<br />
Hän kertoo aiemmin diakoniatoimikunnan<br />
puheenjohtajana toimiessaan<br />
päivystäneensä viikottain avuntarvitsijoiden<br />
varalta kirkkoherranviraston tiloissa.<br />
– Aina ei ollut avuntarvetta ruokaan<br />
tai rahanpuutetta, vaan sinne tultiin puhumaan<br />
aivan henkilökohtaisista asioista.<br />
Joku sanoikin, että kynnys tavallisen<br />
diakoniatyöntekijän puheille on matalampi<br />
kuin papin kanssa keskusteleminen.<br />
Ja tietenkin naisen tapa kohdata<br />
asioita voi olla erilainen kuin miehen.<br />
Osaammeko hoitaa diakonia<strong>työtä</strong>?<br />
Leena sanoo selvästi, että seurakuntien<br />
välillä on liian vähän kanssakäymistä. Jo<br />
senkin vuoksi olisi tärkeää pohtia, voisivatko<br />
eri seurakuntien diakonian parissa<br />
toimivat entistä aktiivisemmin kokoontua<br />
yhteen kehittämään yhteistä <strong>työtä</strong>än.<br />
Hän korostaa diakoniatyön asemaa,<br />
mutta hän yhdistäisi siihen myös lähetystyön,<br />
koska sekin on ihmisten auttamista<br />
ja auttamisen mahdollistamista.<br />
– Vaikka diakoniassa ja lähetystyössä<br />
on eroa, niin onhan lähetystyökin<br />
kuorman kantamista. Siinä autetaan<br />
kauempana asuvaa lähimmäistä ja tehdään<br />
mahdolliseksi jonkun lähteminen<br />
auttamaan. Kaikki eivät voi lähteä, mutta<br />
lähettäjiä tarvitaan aina. Ja myös lähetystyö<br />
diakoniatyön tavoin tarvitsee<br />
vapaaehtoisia toimijoita, hän muistuttaa.<br />
Toiminnallista kateutta<br />
Usein tuntuu, että meillä on sisäänrakennettu<br />
hidaste kaikessa toiminnassa ja<br />
että seurakunnissa koetaan ongelmaksi<br />
tietää, kuka siellä itse asiassa saa toimia.<br />
Tämä perustuu kirkon voimakkaaseen<br />
hierarkiaan ja sen tunkeutumiseen seurakuntien<br />
joka tasolle. Jotakin tällaista<br />
Leenakin on huomannut.<br />
– Jos ajattelen omaa työsarkaani,<br />
niin kyllä usein saa itseni kiinni miettimästä,<br />
että nyt nuokin ovat järjestämässä<br />
jotakin, vaikka minun oikeastaan pi-<br />
ANALOGI 4/2011