Avaa tiedosto - Theseus

4 PERONEUSVAURION AIHEUTTAMAT MUUTOKSET KÄVELYYN
4.1 Kävelykykyyn vaikuttavia tekijöitä
Vaikka normaalissa kävelyssä on vaihtelevuutta, varsinkin lihasten käytössä,
pystytään silti määrittämään rajat sille mikä on normaalia ja epänormaalia
kävelyä ja asettamaan mitattaville asioille määreet. Liikkumiskykyyn vaikuttavat
sairaudet tai vaivat saavat usein aikaan kävelykuvioita jotka ovat selvästi
”epänormaaleja”. Jotkut näistä muutoksista kyetään näkemään silmin, mutta
joitakin muutoksia voidaan tarkastella vain tiettyjen mittausten avulla. (Whittle
2007, 103.)
Kävelykykyyn vaikuttavat tekijät vaihtelevat suuresti etiologialtaan, mutta
mekaaniset vaikutukset kävelyyn voidaan jakaa viiteen toiminnalliseen
kategoriaan: epämuodostumat, lihasheikkous, tuntopuutokset, kipu ja huono
motorinen kontrolli. Kun tutkija tunnistaa nämä ominaisuudet, hänen on
helpompi erotella varsinaiset häiriöt korvaavista liikkeistä. (Perry & Burnfield
2010, 165.)
Jotta henkilö pystyy kävelemään, tuki- ja liikuntaelimistön tulee kyetä täyttä-
mään tietyt vaatimukset. Kehon täytyy pystyä kannattelemaan kummallakin ja-
lalla kehon paino sekä tasapainon tulee säilyä joko staattisesti tai dynaamisesti
yhden jalan tukivaiheen aikana. Kävelyyn vaaditaan myös, että kehossa on
riittävästi voimaa raajojen liikkeiden aikaansaamiseen sekä vartalon etene-
miseen. (Whittle 2007, 101.)
Normaalissa kävelyssä kaikki nämä yllämainitut vaatimukset saavutetaan usein
ilman näkyvää vaikeutta ja kohtuullisella energiankulutuksella. Kuitenkin,
tietyissä patologisissa kävelyissä vaatimukset saavutetaan vain epänormaalien
liikkeiden avulla jotka usein lisäävät energiankulutusta, tai käyttämällä kävelytu-
kia, kuten sauvoja tai ortooseja. Jos yksi yllämainituista kävelyn vaatimuksista
jää saavuttamatta, henkilö ei kykene kävelemään. (Whittle 2007, 101.)
17