Gradu_Laakso

esimerkiksi niiden uusiutuvuuden, runsauden tai myrkyllisyyden perusteella. Lisäksi
aineiden siirtämisen vaikutukset ympäristölle vaihtelevat merkittävästi riippuen siitä,
millaiselta alueelta luonnonvaroja siirretään: onko kyseessä jo ihmisen valmiiksi
muokkaama ympäristö vai luontoarvoiltaan arvokas, suojeltava ympäristö. On myös
hankalaa arvioida, koska materiaalia on siirretty siinä määrin että se on huomioitava
MIPS-laskelmissa. Koskisen (2001, 69) mukaan MIPS ei kuvaakaan
ympäristövaikutuksia vaan tuotteen haitallisuutta dematerialisaatiotavoitteen
kannalta.
MIPS ei mitenkään arvioi, kuinka luotettava tulos on (Koskinen 2001, 69). Moisio
(2008, 70) ja Luoto (2007, 19) kritisoivat myös sitä, että MI-kertoimien laskenta on
monien arvioiden ja yleistysten tulosta eikä tietoa eri laskelmista ole juuri saatavilla.
Aiempien tutkimusten (mm. Luoto 2007; Moisio 2008; Salo 2008) tulokset voivat
herkkyysanalyysitarkastelujen perusteella muuttua huomattavasti tehdyistä
oletuksista riippuen. Myös laskelmissa tehdyt rajaukset vaihtelevat eri tutkimusten
välillä. Koska olen suorittanut MIPS-laskelmat omassa tutkimuksessani näistä
aiemmista tutkimuksista saamillani kertoimilla, tulee myös tässä tutkimuksessa
huomioida nämä epävarmuustekijät ja todeta, että tulokset ovat lähinnä suuntaa-
antavia. Tulokset antavat kuitenkin oikean suuruusluokan ja mahdollistavat eri osa-
alueiden välisen vertailun.
MIPS-menetelmä vaatii siis rinnalleen muita ympäristövaikutusten mittareita.
Esimerkiksi tarkastelu yhdessä kulutuksen kasvihuonekaasupäästöjen kanssa voisi
lisätä tulosten luotettavuutta. Vaikka materiaalijalanjälki ei mittarina olekaan yhtä
yksiselitteinen kuin hiilijalanjälki, on tärkeää huomioida myös luonnonvarojen
kulutuksen aiheuttama paine ympäristölle. Tulisi siis joko edelleen kehittää MIPS-
menetelmää tai luoda uusi, vastaavanlainen mutta MIPS-menetelmän puutteet
huomioiva mittari luonnonvarojen kulutukselle. Merkittävä parannus olisi jo
käytettyjen arviointien ja oletusten tarkka dokumentointi (Koskinen 2001, 70).
Myös ympäristövaran alarajan määrittely on hankalaa. Tässä käyttämäni kohtuullisen
minimin viitebudjetti ei ole riittävä, sillä ihmiset voivat elää samalla rahamäärällä
hyvin erilaista elämää, eivätkä tulot yksin ole riittävä indikaattori kuvaamaan
resursseja tai osallistumista yhteiskuntaan (Kangas & Ritakallio 2008). Esimerkiksi
86