Gradu_Laakso
Gradu_Laakso
Gradu_Laakso
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Sachs (2007, 38) huomauttaa, että tähän asti tasa-arvosta on puhuttu köyhien<br />
ongelmana: tulojen tai mahdollisuuksien puutteena. Tällöin tavoitteeksi on asetettu<br />
köyhien elintason nostaminen. Harvoin kuitenkaan kuulee tavoitteista laskea hyvin<br />
toimeentulevien tulotasoa, vaikka tämä tasoittaisi tuloeroja yhtä lailla. Kun ottaa<br />
huomioon ihmiskunnan kohtaamat maapallon rajat, tulisikin kääntää katse<br />
ympäristövaran ylärajalle niihin, jotka kuluttavat eniten. Ekologinen kuluttaminen,<br />
energiatehokkuusremontit ja ekosähkön tilaaminen eivät riitä, jos kokonaiskulutus<br />
samaan aikaan jatkaa kasvuaan. Optimaaliseen tarpeiden tyydyttämiseen sisältyykin<br />
ajatus siitä, että nykyistä vähemmällä on mahdollista saada riittävästi (Meadows ym.<br />
2005, 18).<br />
Kulutuksen vähentämiseksi on jo esitetty erilaisia ratkaisuja, kuten henkilökohtaisia<br />
päästökiintiöitä (Wilkinson & Pickett 2011, 249), energia- ja kiinteistöverotuksen<br />
porrastamista kulutuksen mukaan (Ulvila & Pasanen 2010, 168–173) ja ekologista<br />
verouudistusta, jossa muun muassa tuotteiden ja palveluiden ulkoisvaikutukset<br />
sisällytettäisiin niiden hintoihin (mm. Hakala & Välimäki 2003, 229–230; Sachs ym.<br />
2000, 200–201; Tikkanen 2005). Toisenlaisia ratkaisuja nykyisen elämäntavan<br />
haitallisista ympäristövaikutuksista eroon pääsemiseksi ovat vapaaehtoisesti<br />
omaksuttu vaatimaton elämäntapa (voluntary simplicity) ja downshifting, jossa<br />
eletään vapaaehtoisesti yksinkertaisemmin. Monet ihmiset ovat jo muuttaneet omaa<br />
kulutuskäyttäytymistään kestävämmäksi ja todenneet sen myös lisäävän omaa<br />
hyvinvointia (Druckman & Jackson 2010, 1802; Shove 2003, 172; Hirvilammi<br />
2003).<br />
Kaikki nämä toimet edellyttävät yhteiskunnallisia muutoksia, joihin kuuluu paitsi<br />
teknisiä ratkaisuja, yhteiskunnan tukea ja yritysten vastuuta, myös yhteisöllisyyden<br />
edistämistä – koko kulutuskulttuurin muutos. Hobsonin (2002, 109) mukaan kestävä<br />
elämäntapa on mahdoton, mikäli yhteiskunta ei ole valmistautunut sen<br />
mahdollistamiseen. On myös muutettava yhteiskunnassa vallitsevia käsityksiä<br />
oikeuksista ja vapauksista. Päivittäinen liha-ateria ei enää ole hyvinvoinnin merkki<br />
länsimaisessa yhteiskunnassa, vaikka se onkin edelleen muun muassa yksi EU:n<br />
deprivaatioindikaattoreista (Guio 2009). Samoin oikeus yksityisautoiluun on<br />
84
Change language