Gradu_Laakso

Omaa autoa ei monikaan kaipaa. Autoilun luonnonvarojen kulutuksen osuus
keskivertosuomalaisen materiaalijalanjäljestä on kolmanneksen, joten
luonnonvarojen kulutuksen kannalta on merkittävää, että sitä ei kaivata. Myöskään
uusista tavaroista ei haaveilla, eikä kukaan tutkittavista usko lisäävänsä tavaroiden
kulutusta vaikka tulotaso nousisikin. Tavaroiden osuus materiaalijalanjäljestä on
kuitenkin melko pieni, vaikka erilaisia tavaroita pidetäänkin usein länsimaisen
kulutusyhteiskunnan symboleina. Toisaalta omaan elämään kaivattiin vähän luksusta,
pieniä asioita joilla nostaa omaa elintasoa hetkellisesti, kuten ”Presidenttiä
rahapäivinä” (V6). Kuitenkaan sillä, että ostaa saman tuotteen sijaan hieman
laadukkaamman vastaavan, ei ole merkitystä luonnonvarojen kulutuksen kannalta,
etenkään kun kyse on kahvin kaltaisista elintarvikkeista tai muista
päivittäistavaroista.
Ihmisen käytettävissä olevat varat menevät kulutukseen tavalla tai toisella. Jos
jostain toiminnasta säästyy rahaa, se käytetään Jevonsin paradoksin mukaisesti
johonkin muuhun (Alcott 2005). Pienituloisilla on todettu olevan suurituloisia
suurempi kulutusalttius (Savela 2008, 311) ja muutamat tutkittavista myönsivätkin,
että ”rahaa saa menemään vaikka kuinka paljon, jos haluaa” (V11). Monet tutkittavat
kuitenkin totesivat, että uusien tavaroiden ostamisen sijaan he haluaisivat laittaa
tuesta rahaa sivuun, jolloin olisi mahdollista varautua yllättäviin menoihin.
”Ylimääräinen” raha ei siis lisäisi uusien tavaroiden ostoa, vaan toisi turvaa siihen,
että voisi hankkia uuden tavaran rikkimenneen tilalle.
Millaiset rajat kuluttamiselle sitten pitäisi tutkittavien mielestä asettaa? Entä mitä on
tutkittavien mielestä kohtuus? Kohtuullisuutta käsiteltiin hyvin erilaisista
näkökulmista riippuen siitä, puhuttiinko kohtuullisesta kuluttamisesta ja
luonnonvarojen riittävyydestä vai perusturvan tavoitteena olevasta kohtuullisesta
elintasosta. Suurin osa tutkittavista uskoi, että tyytyväisyyteen ei tarvita suuria raha-
tai tavaramääriä, vaan hyvä elämänlaatu voidaan saavuttaa jos elämässä on riittävästi
sosiaalisia suhteita ja taloudellinen tilanne on sellainen, että rahan riittävyyttä ei
tarvitsisi jatkuvasti murehtia: ”Ei sitä rahaa tartte olla liikaa, vaan vain sen verran,
että toimeen – pärjää” (V9). Kohtuullisuus nähtiinkin useammin ylenpalttisen
kulutuksen välttämisenä kuin omien kulutusmahdollisuuksien kasvattamisena.
82