Gradu_Laakso

1 Kestävästä kehityksestä
”No less than a decent quality of life for all, no more than a fair share of Earth‟s
resource.” McLaren (2003, 19)
Tänäkin vuonna ihmiskunta on kuluttanut luonnonvaroja yli luonnon kantokyvyn:
Maailman ylikulutuspäivää vietettiin 27.9.2011. Keskimäärin ylikulutuspäivä on
aikaistunut kolmella vuorokaudella vuosittain. Viime vuoden syksynä
Kuluttajatutkimuskeskus julkaisi tutkimuksen kohtuullisen elämän
minimivaatimuksista (Lehtinen ym. 2010). Tämä herätti minut pohtimaan
kuluttamista ja sitä, mikä on ekologisesti kestävää. Voiko ekologisen kestävyyden
rajoissa elää sosiaalisesti kestävää elämää? Mitä ylipäätään tarkoitetaan
kestävyydellä ja kestävällä kehityksellä?
Kestävän kehityksen käsite tuotiin ensimmäisen kerran julkiseen keskusteluun
vuonna 1980 Kansainvälisen Luonnonsuojeluliiton toimesta (IUCN 1980).
Maailmanlaajuiseen käyttöön kestävä kehitys tuli vuonna 1987 YK:n alaisen
ympäristön ja kehityksen maailmankomission (Brundtlandin komission) julkaistua
yhteistä tulevaisuuttamme koskevan mietintönsä (WCED 1987). Kestävän
kehityksen käytetyimmäksi määritelmäksi on noussut ”kehitys, joka tyydyttää tämän
päivän tarpeet vaarantamatta tulevien sukupolvien mahdollisuuksia tyydyttää omia
tarpeitaan” (mt., 43).
Perinteisesti kestävä kehitys on jaettu kolmeen ulottuvuuteen 1 : ekologiseen,
sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen (WCED 1987). Talouskasvua on
kuitenkin pidetty, ja pidetään yhä, kestävän kehityksen edellytyksenä – ei ainoastaan
köyhissä, vaan myös rikkaissa maissa (Høyer & Næss 2001, 177). Pyrkimykset
jatkuvaan talouskasvuun johtavat siihen, että kestävää kehitystä ei nähdä
kokonaisuutena. Esimerkiksi Sachs (1993) kyseenalaistaakin koko kestävän
kehityksen käsitteen. Hänen mukaansa sillä tarkoitetaan luonnon kestävän
1 Näiden kolmen lisäksi on eritelty muun muassa poliittinen, kulttuurinen ja spirituaalinen ulottuvuus
(Salonen 2010, 31).
4