Gradu_Laakso

Niin. kyllähän siinä lopulta niin käy, että meidän Suomenlahti ja Itämeri, niin kyllä ne
lopulta tuhoutuu. Kyllä minä olen sitä mieltä. Eihän siellä tarvii kuin yksi tankkeri
vuotaa öljynsä, niin se on 200 vuotta pilalla. (H: Huolestuttaako se?) Kyllä se vaan.
(H: Niin kalamiehellä, kyllä varmaan.) Niin, sehän pilaa sitten kaikki kalavedet, ja
linnut häviää. (V6)
Eihän tämä näin voi jatkua, jotainhan tässä tapahtuu kohta. --- Tuommoiset puut, kun
tuonne kaataa, niin eihän ne meidän elinikänä kasva noin isoiksi. Ja koko ajan
hakataan sademetsiä ja noita nyt. Totta kai nämä tulee muuttumaan nämä asiat. Ja
onhan se antanut jo esimerkkiä tämä luonto, että mimmoista alkaa olemaan. Nyt oli
Japanissa isot tsunamit. Ja sieltä tuli taas sitä ydinjätettä, jonnekinhan se menee. Tämä
on ihan järjetöntä. (V2)
Vaikka yhteys omien kulutustottumusten ja luonnonvarojen kulutuksen välillä ei
ollut kaikille selvä, oltiin kuitenkin kulutuksen jatkuvasta kasvusta enimmäkseen
huolissaan ja nykyistä ylikulutusta, jossa V5:n sanoin ”kaikki elää kuin faaraot,”
pidettiin kestämättömänä. Muutamat tutkittavat uskoivat, että vasta jonkinlaisen
katastrofin jälkeen ihmiset oppivat arvostamaan sitä, mitä heillä on, sen sijaan että
haluaisivat jatkuvasti lisää. Luonnonvaroja ja niiden riittävyyttä pidetään heidän
mukaansa itsestäänselvyytenä, eikä niiden merkitystä ymmärretä ennen kuin niistä
aletaan kokea puutetta. Keskustelu kuluttamisesta niin sosiaalisena kuin ekologisena
ilmiönä tiivistyy siis siihen, että nyky-yhteiskunnassa pitäisi arvostaa sitä mitä on,
sen sijaan että jatkuvasti tavoitellaan enemmän. Yksi tutkittavista vertasi tätä
tilannetta siihen, kuinka liikuntakyvyn menettämisen jälkeen oppi arvostamaan
terveyttä eri tavoin:
Ja sitten kun suurin paukku tulee, mikä todennäköistä on, että varmaan tuleekin. Niin
silloin ne oppii arvostamaan vasta, että mitä se on. Sitä pitää itsestään selvyytenä.
Sinä pidät sähköä itsestään selvyytenä, minä pidin jalkaa itsestään selvyytenä. (V11)
Lähetimme tutkittaville muutama kuukausi haastattelujen jälkeen kirjeet, joissa
kerrottiin heidän omista materiaalijalanjäljistään sekä tutkimukseen osallistuneiden
tuloksista yleisemmin. Olisi ollut mielenkiintoista keskustella heidän kanssaan vielä
tämän jälkeen siitä, millaisia ajatuksia tulokset herättivät, ja konkretisoiko tulosten
näkeminen heidän käsityksiään omasta luonnonvarojen kulutuksestaan. Mesimäen
75