Gradu_Laakso

oli osan myös hankalaa ajatella, kuten V9:n toteamus osoittaa: ”En minä mitään
luontoa o pilannutkaan, kun oon asfaltilla kävellyt. Enkä o tallannut nurmikoita.”
Myös muu elämäntilanne vaikuttaa: esimerkiksi vakava sairaus vie huomion pois
ympäristö- ja muilta asioilta. Koulutustasolla tuntui olevan vaikutusta, sillä
korkeammin koulutetut olivat pohtineet ympäristökysymyksiä jossain vaiheessa ja
heidän tietämyksensä ympäristöongelmista oli parempi. Osa oli huolissaan siitä, että
luonnonvarat ”on valjastettu sellaiseen yltiöpäiseen meininkiin. Et pitäis ottaa
luonnosta sen verran, kun tarvitaan ” (V5).
No jos mietitään sitä niin kun kokonaisuutena, niin jos otetaan luonto pois, niin
eiköhän se tarkoita melkoista väkiluvun romahdusta. (V13)
Suurin osa tutkittavista ymmärsi luonnonvarojen kuluttamisen ja niiden riittävyyden
käytännönläheisten esimerkkien kautta, kuten marjoina, kalakantoina, öljynä tai
metsinä. Osa tutkittavista ei osannut ajatella ruokaa osana luontoa tai syömistä
kuluttamisena, ja myöskään tavaroiden tuottamisen ja luonnonvarojen kulutuksen
yhteys ei suurimmalle osalle tutkittavista ollut selvä.
Kyllä nyt tietysti sekin, että öljyvarat, paljonko se oli lehdessä, että nykyiset
öljyvarat riittää? Oliko se muuta kuin 30–40 vuotta? Kyllä se on vähän
huolestuttava, että pitäisi jotain kehittää siihen. Ja sama on atomivoimaloiden
suhteen, että pitäisi jotain kehittää niin kun muita juttuja. Ja tietysti niin kun lukee
noista kalakantojen häviämisistä, niin kyllä sekin on, että kun kalalla on niin suuri
merkitys ihmisten ravintona. Niin siinä mielessä, jos niitä ylikalastetaan, niin mitäs
sitten? (V17)
Muutama tutkittavista oli pohtinut veden ja energian riittävyyttä. Säästäväisyys
toteutui kuitenkin useimmiten muista lähtökohdista kuin luonnonvarojen
riittävyyteen kohdistuvasta huolesta. Erityisesti vanhempien tutkittavien puheesta
huomasi niin sanotun talonpoikaisen talouseetoksen, johon kuuluu säästäväisyyden
tärkeyden korostaminen (Sarpila & Haanpää 2010, 46).
73