Gradu_Laakso

Asumisen materiaalijalanjälkeen sisältyy myös sähkön- ja vedenkulutus. Yksikään
vastaajista ei tilannut ekologisesti tuotettua sähköä, mikä olisi pienentänyt
materiaalijalanjälkeä. Vaikka sähkön kallistuminen tunnistettiin, ei kenenkään
tutkittavan voi sanoa kärsineen ”energiaköyhyydestä” (esim. EPEE 2009). Kaikissa
asunnoissa oli riittävä huonelämpötila, ja sähköä pystyi kuluttamaan ruuanlaittoon,
valaistukseen ja kodin elektroniikkaan. Vain yksi tutkittavista puhui sähkön
kallistumisesta ja siitä, miten se rajoittaa arkipäiväistä tekemistä:
Silloin kun minä muutin tähän, --- mulla oli sähkölasku ainoastaan semmoinen vajaa
20 euroa - tai 20 markkaa. Niin, nythän se on ihan, nyt se on jo 90, tasan 90 euroa.
Niin minä sanoin, että johan on perhana tullut hulluksi tuo energia, tuo Helsingin
energia. --- Että kun toinen yrittää säästää, niin sähkölasku sen kun nousee. --- Niin,
että jos haluaa säästää, niin perskatti ostaa sen kaasupullon, ja tehdä retkikeitin.
Kyllä sillä säästää, kun ei mitään muuta tuota tartte, kun ruokaan. Minä
aikaisemmin, minä leivoin aina lapsillekin. Mutta herranjumala, kun sähkölasku aina
nousee, nousee, nousee. (V9)
Kaikilla vastaajilla oli kiinteä vesimaksu tai vesi kuului vuokraan, joten ketään ei
laskutettu kulutuksen mukaan. Asenne veden säästämiseen oli monella vastaajalla se,
että vesi on niitä harvoja asioita, joita voi kuluttaa huoletta: ”Mähän käyn melkein 3
kertaa suihkussakin päivässä, ja vaihdan vaatteet taas päälle. Jos mä vain käyn
ulkona, niin mä vaihdan vaatteita, kun mä tulen kotiin. Mä vaihdan vaatteita, ja
suihkun kautta,” kuten V2 kuvailee. Saman asenteen huomasi niillä, joilla sähkö
kuului vuokraan tai joilla sosiaalitoimi huomioi sähkölaskun
toimeentulotukipäätöksessä:
56