Gradu_Laakso

Ympäristövaran kaltaista kohtuullisen kulutuksen tilaa voidaan mitata myös
toimintamahdollisuuksien kautta. Nussbaum (2000) on määrittänyt
toimintamahdollisuuksien alarajan (capability threshold), johon kuuluu mahdollisuus
elää terveenä, saada riittävästi ravintoa ja suojaa, oikeus ruumiilliseen
koskemattomuuteen ja liikkumiseen sekä ajattelun vapaus ja yhteenkuuluvuus.
Nussbaum ei kuitenkaan määrittele toimintamahdollisuuksien ekologisia ylärajoja.
Holland (2008) on jatkanut ideaa ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulmasta.
Hänen mukaansa esimerkiksi mahdollisuus vapaaseen liikkumiseen ei kuitenkaan
oikeuta rajattomaan yksityisautoiluun, mikäli se päästöjen kasvun kautta heikentää
muiden ihmisten toimintamahdollisuuksia. Toimintamahdollisuuksille asetetaan siis
katto (capability ceiling, mt., 416–417).
Vaikka ympäristövaran soveltaminen ympäristötutkimuksessa 2000-luvulla on ollut
melko vähäistä, on esimerkiksi WWF käyttänyt ympäristövaran kaltaista ideaa
valtioiden tasolla määrittelemällä kestävyyttä ekologisen jalanjäljen ja inhimillisen
kehityksen indeksin (Human Development Index, HDI) avulla. Living Planet Report
2010 -julkaisussa ekologisen kestävyyden ylärajaa kuvaa 1,8 globaalihehtaarin
suuruinen ekologinen jalanjälki, joka on maapallon biokapasiteetti henkeä kohden.
Sosiaalisen kestävyyden alarajaa kuvaa HDI-arvo 0,8. Tällä YK:n määrittelemällä
korkean kehityksen tasolla voidaan katsoa, että ihmisillä on mahdollisuus saavuttaa
oma potentiaalinsa ja elää tuottavaa elämää, joka täyttää heidän tarpeensa ja
kiinnostuksensa. (WWF 2010, 72–74). Näin määritellyllä alueella elämällä voidaan
saavuttaa globaalisti kestävä yhteiskunta (mt., 74). Vuonna 2007 ainoastaan Peru
saavutti tämän ympäristövaran. Perun HDI-arvo oli 0,806 ja ekologinen jalanjälki 1,5
globaalihehtaaria henkeä kohden (kuva 8).
30