Gradu_Laakso

tämän päivän tasosta, jotta kasvu olisi ekologisesti kestävää. Tämä on huomattavasti
Factor 10 -tavoitteita enemmän ja onkin saanut kritiikkiä epärealistisena ja
teknologisesti mahdottomana toteuttaa dematerialisaation keinoin (Høyer & Næss
2001, 182).
Tarvitaan muutoksia myös kulutuskäyttäytymisessä. Schmidt-Bleekin (2000, 111)
sanoin ”teknisen kehityksen tehokkuuden uuden laadun täytyy kulkea käsi kädessä
ihmiskunnan uudelleen löytämän kohtuullisuuden kanssa.” Ei ole järkevää
dematerialisoida tuotteita ja kuluttaa niitä sitten enemmän (Schmidt-Bleek 2000,
186). Esimerkki tällaisesta rebound-efektistä 14 on vähäpäästöisempien autojen
kysynnän kasvu, kun samaan aikaan vanhoja autoja myydään enenevässä määrin
kehittyviin maihin ja autojen sekä autoilun määrä kokonaisuudessaan lisääntyy
(Dauvergne 2008, 221). Myös ympäristöystävällisessä kuluttamisessa tulisi ottaa
huomioon se, millaista vahinkoa ympäristölle on aiheutettu ennen kuin tuotteet on
tuotu toiseen maahan lopulliselle kuluttajalle (Sachs ym. 2000, 55). Vaikka auto olisi
vähäpäästöinen, sen valmistaminen vaatii yhä paljon luonnonvaroja. Tehokkainta on
irrottautua kertakäyttökulttuurista sekä pienentää hyödykkeiden tuotantomääriä ja
kasvattaa niiden käyttöikää, korjausmahdollisuuksia ja kierrätettävyyttä. (Høyer ja
Næss 2001, 183; Sachs ym. 2000, 105.) Kuten Sachs ym. (2000, 118) toteaa,
”mikään ei ole tehokkaampaa kuin teknologia, jota ei osteta lainkaan”. Nykyinen
keskustelu on myös keskittynyt enemmän elinkaaren loppuun eli kierrättämiseen ja
jätteiden hyödyntämiseen kuin jätteiden määrän vähentämiseen (Sachs ym. 2000,
106). Keskustelun painopistettä tulisi siirtää elinkaaren alku- ja keskivaiheille eli
tuotantoon ja kulutukseen.
Immaterialisaatiolla puolestaan tarkoitetaan kulutuksen palveluvaltaistumista, joka
voi vähentää talouden materiaalivirtoja (Hoffren & Hellman 2007, 467; Heiskanen &
Pantzar 1997, 418). Immaterialisaatio edellyttää käyttäytymismallien muutoksia ja
lopullinen vaikutus luonnonvarojen kulutukseen riippuu sekä palvelujen
järjestämisestä että siitä, korvaavatko palvelut materiaali-intensiivistä kulutusta vai
syntyvätkö ne kulutuksen rinnalle (Perrels ym. 2006, 1; Sairinen ym. 2006, 204).
14 Massa (2006) käyttää rebound-efektistä suomennosta kilpistymisvaikutus. Tuotannon ja kulutuksen
kasvua tuotannon tehokkuuden kasvun myötä kutsutaan myös Jevonsin paradoksiksi (Alcott 2005).
26