Gradu_Laakso

Globaali materiaalijalanjälki oli vuonna 2005 noin 22 000–27 000 kiloa ja
teollisuusmaissa noin 43 000 kiloa henkeä kohti (Bringezu ym. 2009a, 71).
Suomessa kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja 30 800–42 000 kiloa henkeä kohti
vuodessa (Nurmela & Mäenpää 2009, 44–45; Kotakorpi ym. 2008, 87; Mäenpää ym.
2000, 79). Suomalaisten kotitalouksien materiaalijalanjälki on suuruudeltaan
Euroopan kärkitasoa. Suurin osa kulutuksen materiaalijalanjäljestä syntyy
biomassan, fossiilisten polttoaineiden ja mineraalien kulutuksesta. (Bringezu ym.
2009a, 54–56.)
Kuva 3. Globaali ekologinen jalanjälki yli kaksinkertaistui vuosien 1961 ja 2007 välillä
(WWF 2010, 7).
Minkä tahansa maan vaikutus maapallon luonnonvaroihin liittyy siihen, kuinka
paljon väestöä on, kuinka vaurasta väestö on ja kuinka paljon vahinkoa aiheuttaa
vaurautta ylläpitävä teknologia (Meadows ym. 2005, 150). Kun kehitysmaissa yhä
useampi on jakamassa hupenevia resursseja, Suomessa ja muissa teollisuusmaissa
väestönkasvun sijaan tulotaso nousee sekä kotitalouksien koko pienenee ja niiden
määrä kasvaa (Høyer & Næss 2001, 178–179; Perrels ym. 2006, 16–17, 24; Hoffren
& Hellman 2007, 466): Kulutuksen lisäksi asuinpinta-ala, muu rakennuspinta-ala
sekä infrastruktuuri asukasta kohden ja siten myös tavaroiden määrä on kasvanut
voimakkaasti viime vuosikymmeninä. Tällaiset muutokset johtavat kasvavaan
energiankulutukseen ja kasvaviin kasvihuonekaasupäästöihin, lisäävät saasteita ja
meluhaittoja, pienentävät ruoantuotantoalueita ja luonnonmukaisia alueita sekä
19