Gradu_Laakso
Gradu_Laakso
Gradu_Laakso
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
kohtuulliseen minimiin (decent minimum) kuuluu elämisen kannalta välttämättömien<br />
tarpeiden, kuten ruoan ja asunnon, lisäksi mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan.<br />
Lehtinen ym. (2010, 9) lisäävät listaan sairauden- ja terveydenhoidon määritellessään<br />
kohtuullisen minimin viitebudjetteja. Lehtinen ja Varjonen (2010, 23–24) jakavat<br />
tarpeet välttämättömiin biologisiin tarpeisiin, autonomiaan eli elämän hallintaan ja<br />
terveyteen sekä sosiaalisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin, joiden tyydyttäminen on<br />
edellytys täysivaltaiselle yhteiskunnan jäsenyydelle. Kun välttämättömät perustarpeet<br />
on tyydytetty, painopiste siirtyy henkisempiin tarpeisiin. Jackson ja Marks (1998)<br />
erittelevät tarpeet sen mukaan, tarvitaanko niitä hengissä pysymiseen (ruoka),<br />
turvallisuuteen ja suojaan (asuminen, energia, vaatteet), vai osallistumiseen ja<br />
ymmärtämiseen (kirjat, koulutus).<br />
Yhä kasvavaa kulutusta perustellaan eri tieteenaloilla monin eri tavoin. Tarpeiden<br />
ohella ihmisillä on erilaisia haluja, jotka ovat henkilökohtaisia ja jotka voivat<br />
kohdistua mihin tahansa toimintoihin, tavaroihin ja palveluihin. Niillä on taipumus<br />
lisääntyä sitä mukaa kun aiempia haluja on tyydytetty, ja niiden määrä voi olla<br />
loputon. Nykyinen kulutusyhteiskunta lukuisine toiminta- ja<br />
valintamahdollisuuksineen ruokkii tätä kehitystä luomalla uusia ”tarpeita” ja<br />
hämärtämällä ihmisten käsitystä siitä, mikä oikeastaan on heille välttämätöntä ja<br />
tarpeellista (Lehtinen ym. 2010, 5–6; Ilmonen 2007, 80–81; Schultz & Tapio 2011,<br />
5–6).<br />
Kulutustuotteet muuttuvat ajan mittaan ylellisistä arkipäiväisiksi, jolloin aletaan etsiä<br />
uusia ylellisyystuotteita ostettavaksi (Druckman & Jackson 2010, 1801; Shove<br />
2003). Tähän liittyy yhä lisääntyvän kuluttamisen perustelu, vaikka perustarpeemme<br />
eivät tosiasiassa muutu tai lisäänny. Kulutuksen pitkän aikavälin piirteenä onkin ollut<br />
niin sanottujen välttämättömyysmenojen osuuden lasku vapaavalintaisten menojen<br />
osuuden kasvaessa (Perrels ym. 2006, 1). Lisäksi ihmisten mahdollisuuksia kuluttaa<br />
lisätään jatkuvasti rakentamalla uusia ostoskeskuksia, huvipuistoja, risteilijöitä ja<br />
urheiluhalleja. Näille tarvitsee edelleen rakentaa parkkipaikat, tiet ja muu<br />
infrastruktuuri. (Høyer & Næss 2001, 184.)<br />
Kulutus liittyy myös yksilön vapauksiin ja oikeuksiin. Mitä enemmän yksilöllä on<br />
resursseja (kuten rahaa), sitä enemmän hänellä on valinnanmahdollisuuksia ja sitä<br />
10
Change language