Gradu_Laakso

Ympäristötieteissä on aiemmin tarkasteltu kulutusta pääosin teknisenä kysymyksenä,
kuten materiaalivirtoina ja ihmisten asenteina esimerkiksi lajittelua kohtaan. Myös
kansalaisten kulutuskäyttäytymisestä ja kulutuksen ympäristösuhteesta on saatavilla
vain vähän tutkimustietoa (Valkonen & Litmanen 2010, 145). Oman tutkimukseni
tarkoitus on tuoda ekologista näkökulmaa kulutustutkimukseen ja yhdistää eri
tieteenalojen näkökulmia. Haluan myös purkaa yleisen käsityksen kuluttamisesta
tuotteiden ja palveluiden ostamisena ja käyttämisenä siihen, mitä kuluttaminen
pohjimmiltaan on: luonnonvarojen hyödyntämistä kuluttajien hyvinvoinnin
lisäämiseksi (ks. myös Schultz ja Tapio 2011).
Tutkimusnäkökulmaa voisi luonnehtia arkielämän ympäristöpolitiikan
näkökulmaksi. Arkielämän ympäristöpolitiikka pyrkii kuvaamaan ihmisen ja
ympäristön välistä yhteyttä ihmisen arjessa, kuten kuluttamisessa (Massa & Ahonen
2006; Valkonen & Litmanen 2010). Laajempana tavoitteenani on myös luoda pohjaa
tutkimusmenetelmälle, joka yhdistää ekologisen ja sosiaalisen näkökulman
tarkastelun ja laajentaa MIPS-menetelmän käyttömahdollisuuksia suomalaisten
kotitalouksien materiaalijalanjäljen tutkimisessa.
3 Miksi kulutamme? Kuluttaminen ja hyvinvointi
”Jos pyytää kulutuskulttuurissa elävää ihmistä lopettamaan kuluttamisen, on kuin
pyytäisi häntä olemaan hengittämättä.” Assadourian (2011, 29)
Millaisia ovat ne kestävän kehityksen määritelmän (WCED 1987, 43) mukaiset
”tämän päivän tarpeet”, jotka meidän tulee voida tyydyttää? Miten nämä tarpeet
tyydytetään? Modernin kulutuksen piirteisiin on kuulunut jatkuva määrällinen kasvu,
monipuolistuminen ja privatisoituminen. Viime vuosisadan jälkipuoliskolla kulutus
Suomessa nelinkertaistui (Perrels ym. 2006, 1; SVT 2007). Onko meillä siis
enemmän tarpeita, vai onko nykyisiä tarpeitamme vaikeampi tyydyttää?
Sosiaalisesta kestävyydestä ja kohtuullisen elämän minimivaatimuksista on olemassa
useita eri määritelmiä (Alila ym. 2011). Bradshaw’n ym. (2008, 1) mukaan
9