Gradu_Laakso

todellisuudessa eletään ja millaiset ovat aidosti minimibudjeteilla elävien ihmisten
mahdollisuudet tyydyttää fyysiset, psyykkiset ja sosiaaliset perustarpeensa sekä
osallistua yhteiskunnan toimintaan (mt., 56–57). Tämä tutkielma vastaa siihen,
millaista elämää on mahdollista elää, kun käytössä on vielä vähemmän rahaa. Myös
Kotakorven ym. (2008) pohdintoihin siitä, millaista on vähän luonnonvaroja
kuluttavien ihmisten elämä, saa tästä tutkimuksesta vastauksen yhden ihmisryhmän
osalta. Tutkimus myös yhdistää yllämainittujen tutkimusten menetelmät luoden
uudenlaisen näkökulman kestävän kulutuksen arviointiin.
Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat:
� Kuinka paljon perusturvan varassa elävät ihmiset kuluttavat luonnonvaroja ja
miten tulotaso vaikuttaa luonnonvarojen kulutukseen?
� Miten perusturvan saajat suhtautuvat kuluttamiseen sekä tuotteiden ja
palveluiden ostamisena ja käyttämisenä että luonnonvarojen
hyödyntämisenä?
Ensimmäiseen tutkimuskysymykseen vastaamiseksi mittaan tutkimukseen
osallistuvien perusturvan saajien luonnonvarojen kokonaiskulutuksen eli
materiaalijalanjäljen MIPS-menetelmällä 4 ja tarkastelen materiaalijalanjälkiä
suhteessa heidän tuloihinsa. Tarkastelun viitekehyksenä toimii ympäristövara.
Lisäksi pohdin, mitkä tekijät kasvattavat materiaalijalanjälkeä, mitkä puolestaan
pienentävät ja millä osa-alueilla kulutus kasvaisi, jos perusturvan saajien tulotaso
nousisi.
Toiseen tutkimuskysymykseen vastaamiseksi olen kysynyt haastattelemiltani
ihmisiltä heidän käsityksiään omasta tulotasostaan, yhteiskunnan luomasta
kulutuspaineesta, omista kulutustottumuksistaan ja luonnonvarojen riittävyydestä.
Käytän näitä haastatteluja sekä tukemaan MIPS-laskelmissa saamiani tuloksia
tutkittavien luonnonvarojen kulutuksesta että vastatakseni siihen, millaisena he
näkevät kulutuksen ja luonnonvarojen hupenemisen välisen yhteyden, ja millaiseksi
he kokevat oman roolinsa kulutusyhteiskunnassa.
4 MIPS-menetelmästä kerron tarkemmin luvussa 4.1.
8