Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Monialaisen koordinaatioelimen luominen<br />
Monissa maissa metropolialu<strong>ei</strong>tten hallintoon sovelletaan muista kaupunkiseuduista ja<br />
alu<strong>ei</strong>sta poikkeavia käytäntöjä. Us<strong>ei</strong>n metropolialueelle on luotu erillinen seudullinen<br />
<strong>hallinnon</strong> taso. Poliittista valtaa ja toimeenpanokapasiteettia omaavan metropolialueen<br />
viranomaisen luominen voi vähentää alueen hajautumista, koska kuntien on tällöin<br />
sopeuduttava metropolialueen instituutioiden linjauksiin. Tällaisia monialaisia ylikunnallisia<br />
tai kuntien keskinäisiä metropolialueen hallintoelimiä esitellään luvussa 5.<br />
1.3 Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämisen vaih<strong>ei</strong>ta 1<br />
Seudullisen yht<strong>ei</strong>styön vaikeudet johtivat vuonna 1970 Helsingin ja sen naapurikuntien yht<strong>ei</strong>styöelimen<br />
perustamiseen. Kuusi vuotta aiemmin oli asetettu valtion komitea selvittämään Helsingin<br />
seutu<strong>hallinnon</strong> järjestämistä. Komitean esittämä yht<strong>ei</strong>stoiminta-alue käsitti silloisen Helsingin<br />
seutukaavaliiton alueen sekä Kirkkonummen ja Sipoon kunnat, kaikkiaan 12 kuntaa. Liittyen tähän<br />
laajempaan yht<strong>ei</strong>stoiminta-alueeseen, Helsingin ja sen kolmen lähikunnan yht<strong>ei</strong>sten tehtävien hoito<br />
ajateltiin järjestää lakisäät<strong>ei</strong>sesti erikseen. Helsinki, Espoo, Kauniainen ja silloinen Helsingin maalaiskunta<br />
päättivät kuitenkin perustaa tällaisen keskinäisen yht<strong>ei</strong>styötoimikunnan oma-aloitt<strong>ei</strong>sesti.<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnan luominen<br />
Pääkaupunkiseudun kunnallispoliitikot <strong>ei</strong>vät halunneet suoriin vaal<strong>ei</strong>hin perustuvaa seutuhallintoa,<br />
jolla olisi ollut verotusoikeus. Näin ollen komitean ehdotus <strong>ei</strong> johtanut toimenpit<strong>ei</strong>siin. Sen sijaan<br />
seudun ydinalueen kuntien vapaaehtoinen yht<strong>ei</strong>styö sai muutaman vuoden jälkeen lakisäät<strong>ei</strong>sen<br />
aseman ja toimikunta muutti nimensä Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnaksi (YTV).<br />
Vuonna 1985 valtuuskunnan päätehtäviksi rajattiin seudullisen jätehuollon ja joukkoliikenteen<br />
hoito. Lisäksi YTV:lle kuuluvat ilmansuojelun seuranta- ja tutkimustehtävät sekä seudullisten<br />
virkistysalu<strong>ei</strong>den hankkiminen. (YTV:n tehtävistä tarkemmin luvussa 3).<br />
Sisäasiainministeriö edellytti YTV:ltä roolia myös maankäytön suunnittelussa, lähinnä jäsenkuntien<br />
yl<strong>ei</strong>skaavoituksen yhteensovittamista. Ministeriön edellyttämien selvitysten tuloksena<br />
YTV-alueen kuntien väestö- ja työpaikkakehityksestä saatiin yht<strong>ei</strong>smitallinen kuva. Myöhemmin<br />
ympäristöministeriö velvoitti YTV:n laatimaan erityisen ohjelman koordinoimaan yl<strong>ei</strong>spiirt<strong>ei</strong>stä<br />
maankäytön suunnittelua, taloudellisen ja toimintakykyisen yhdyskuntarakenteen edistämiseksi.<br />
Seutuhallintokomitean ehdotus 1988<br />
Helsingin seudun h<strong>ei</strong>kko asuntotilanne, hyvinvointipalvelujen niukkuus ja tyytymättömyys seudulliseen<br />
yht<strong>ei</strong>styöhön johtivat seutuhallintokomitean asettamiseen vuonna 1986. Tehtävänä oli<br />
laatia selvitys YTV-lain toimivuudesta ja vaikutuksista sekä tehdä ehdotus seutu<strong>hallinnon</strong><br />
1<br />
Luku perustuu Harry Schulmanin tekstiin ”Helsingin suunnittelu ja rakentuminen” teoksessa Helsingin<br />
historia vuodesta 1945, osa 2.<br />
7