Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi

Recommendations

Info

Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyöllä Helsingin seutu menestykseen 2.7 Palveluyhteistyö pääkaupunkiseudulla Sosiaali- ja terveystoimi Terveydenhuollon menojen osuus kansantuotteesta kasvaa Suomessa ja lähestyy muita pohjoismaita sekä vanhoja EU-maita - eli 7 %:sta 8 - 9 %:iin bkt:sta. Pääkaupunkiseudun kaupungeille on ollut ominaista, että niiden nettokustannukset terveydenhuoltoon ovat olleet suhteellisesti koko maata ja väestörakennettaan korkeammat. Terveydenhuollon nettokustannukset/asukas verrattuna koko maahan olivat vuonna 2002 Helsingissä 20 % suuremmat - Kauniaisissa 9 %, Vantaalla 11 % ja Espoossa 16 % suuremmat. Helsingin perusterveydenhuollon nettokustannukset/asukas olivat 28 % korkeammat ja erikoissairaanhoidon 17 % korkeammat kuin koko maassa. Sosiaalitoimen nettokustannukset/asukas olivat Helsingissä 40 %, Espoossa 23 % ja Vantaalla 19 % maan keskitasoa korkeammat. Espoon ja Vantaan lasten suhteellinen suuri osuus näkyy tietenkin lasten päivähoidon suurempina menoina. • Mm. seuraavat tekijät ja syyt vaikuttavat pääkaupunkiseudun muuta maata suurempiin kustannuksiin: • väestön kasvu ja sen edellyttämä palvelujen tarpeen kasvu, resurssien kasvattaminen sekä suurten palvelukokonaisuuksien hallinnan vaikeus. • pääkaupunkiseudun korkeampi palkka- ja kustannustaso (erityisesti asumiskustannukset), • palvelujen tarjonnan monipuolisuus ja palvelujen läheisyydestä johtuva suhteellisesti suurempi käyttö, • palvelurakenteiden osittainen päällekkäisyys, • Helsingin rajojen sisällä toimivien sairaaloiden historia, • liian vähäiset tai puuttuvat pitkäaikais- ja hoivapalvelut, • erityisryhmien osuus ja palvelujen tarve suhteellisesti suurempi kuin muualla maassa, • yliopiston toimintaan liittyvän opetus- ja tutkimustoiminnan osittainen valuminen kuntien maksettavaksi, • Kauniaisten, Helsingin ja Espoon vakavaraisuus ainakin vuoteen 2002, eli keskimääräistä pienemmät säästöpaineet, • vaikeus saada aikaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia kuntien kesken ja erityisesti Helsingissä sekä • suurten organisaatioiden hierarkkiset rakenteet ja byrokratia. Sosiaali- ja terveystoimessa taloudellisesti merkittävin kuntien yhteistyöala on erikoissairaanhoito. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, jonka toiminta perustuu lakiin, on yksi tärkeimmistä palveluja tuottavista ylikunnallisista yhteisöistä seudulla. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on tuottaa sen jäsenkuntien järjestämisvastuuseen kuuluvia erikoissairaanhoidon palveluja ja huolehtia yliopistolliselle sairaanhoitopiirille säädetyistä muista tehtävistä. Lakisääteisten tehtäviensä lisäksi sairaanhoitopiiri voi tuottaa terveydenhuollon palveluita myös muille kuin kunnille ja kuntayhtymille. HUS-yhteistyö perustuu vuonna 1999 tehtyyn sopimukseen. 83
Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyöllä Helsingin seutu menestykseen Sairaanhoitopiirin alueella on yhteensä noin 1,3 miljoonaa asukasta. Piiri jakautuu Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan toimialueeseen, sekä Hyvinkään, Lohjan, Länsi-Uudenmaan ja Porvoon sairaanhoitoalueisiin. HYKS-toimialueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava ja Kirkkonummi. Muihin sairaanhoitoalueisiin kuuluu 26 muuta jäsenkuntaa. Päätösvaltaa HUS:ssa käyttää jäsenkuntien nimeämistä luottamushenkilöistä koostuva hallitus. Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus pääkaupunkiseudun kaupunkien kokonaismenoista on keskimäärin noin puolet. Helsingin ja sen naapurikaupunkien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä yleensä hyvinvointipalvelujen kehityshaasteet liittyvät toisaalta asukasmäärien lisääntymiseen, urbaanialueen sisäiseen eriytymiskehitykseen sekä toisaalta ikärakenteen ja palvelurakenteiden yhteensovittamistarpeisiin. Terveydenhuollossa kehityssuuntana on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon keskinäisen suhteen painottuminen yhä enemmän erikoissairaanhoidon ja yksityissektorin palvelujen käytön puolelle, jotka molemmat lisäävät terveydenhuollon kustannuspaineita. Perusterveydenhuollon ja terveyskeskustoiminnan kehittämiselle - mukaan lukien sairauksia ja tapaturmia ehkäisevät ja terveyttä edistävät toimet - on tulevina vuosina annettava etusija. Monialaisena ylisektorisena yhteistyönä toteutettavat ehkäisevät toimenpiteet tuottavat enemmän hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä kuin korjaavat toimet ja sairaanhoito, joka sitoo vuosi vuodelta kasvavasti voimavaroja mm. väestön ikääntymisen johdosta. Pääkaupunkiseudulla korostuu myös Suomen oloissa määrällisesti suurin ja laadullisesti moniongelmallisin syrjäytymisuhkien keskittymä, mikä on merkittävä väestön pahoinvoinnin, sairauksien ja mielenterveyden ongelmien lähde. Hyvinvointiin, terveyteen ja mielenterveyteen myötävaikuttavat keskeiset tekijät ovat pääasiallisesti muiden hallinnonalojen kuin sosiaali- ja terveysalan vastuulla. Siksi pääkaupunkiseudulla tarvittaisiin ehkäiseviin ja edistäviin toimiin keskittyvä laaja-alainen urbaanin hyvinvointipolitiikan ohjelma, jossa analysoitaisiin kaikkien hallinnonalojen vastuut ja mahdollisuudet vaikuttaa kehitykseen. Yleensäkin alueen kaupunkipolitiikkaa olisi tarpeen suunnata viime vuosikymmentä selkeämmin hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä määrittävien erilaisten tekijöiden tukemiseen ja määrätietoiseen kehittämiseen. Seudullisen urbaanin hyvinvointipoliittisen ohjelman toimeenpanoon on lisäksi asianomaisille hallinnonaloille varattavat riittävät voimavarat. Ohjelman toimeenpanon sosiaalisia ja terveysvaikutuksia ja vaikuttavuutta on myös aktiivisesti seurattava ja arvioitava asiaankuuluvilla tieteellisesti pätevillä menetelmillä. Laman jälkeisessä tilanteessa 1990-luvulla kuntien säästötoimet kohdistuivat liiaksi kuntien omaan palvelutuotantoon ja ehkäisevien toimintamuotojen karsintaan, jonka seurauksena erikoissairaanhoidon ja muiden kalliiden erityispalvelujen osuus palvelujen kysynnässä on lisääntynyt. Tämä palvelujen käytön painottuminen näyttää yhä jatkuvan. Samassa yhteydessä kunnat myös pääkaupunkiseudulla yleisesti karsivat edellä mainitut ehkäisevät toimintamuodot sekä monet avo- ja kotihoitopalvelut minimiin. Esimerkkeinä ovat mm. neuvolatoiminnan supistaminen, kouluterveydenhuollon ja oppilashuollon sekä vanhusten kotipalvelujen minimointi. Muutokset ovat kohdistuneet useasti organisaatiorakenteisiin. Pääkaupunkiseudun kuntien yhteistoiminta sosiaali- ja terveystoimessa on liian kapealla pohjalla. Yhteistoimintaa on mm. tulkkipalvelujen yhteisessä järjestämisessä(ostopalveluna, Helsingin seudun asioimistulkkauskeskus) samoin kuin hiv-positiivisten narkomaanien palvelujen järjestämisessä (ostopalveluna). Terveydenhuollossa myös call-center tyyppinen neuvontapalvelu on järjestetty yhteistyössä. 84
Page 1 and 2:
Ihmisten arki ei tunne hallinnon ra
Page 3 and 4:
SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI
Page 5 and 6:
Page 7 and 8:
Page 9 and 10:
Page 11 and 12:
Page 13 and 14:
Page 15 and 16:
Page 17 and 18:
Page 19 and 20:
Page 21 and 22:
Page 23 and 24:
Page 25 and 26:
Page 27 and 28:
Page 29 and 30:
Yhteiset tavoitteet Ihmisten arki e
Page 31 and 32:
Page 33 and 34:
Page 35 and 36:
Page 37 and 38:
Page 39 and 40:
Page 41 and 42:
Page 43 and 44:
Page 45 and 46:
Page 47 and 48:
Page 49 and 50:
Page 51 and 52:
Page 53 and 54:
Page 55 and 56:
Page 57 and 58:
Page 59 and 60:
Page 61 and 62:
Page 63 and 64:
Page 65 and 66:
Page 67 and 68:
Page 69 and 70:
Page 71 and 72:
Page 73 and 74:
Page 75 and 76:
Page 77 and 78:
Page 79 and 80:
Page 81 and 82:
Page 83 and 84:
Page 85 and 86:
Page 87 and 88:
100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 %
Page 89 and 90:
Page 91 and 92: Ihmisten arki ei tunne hallinnon ra
Page 101 and 102: PKS:lle sukkuloivien osuus kunnan t
Page 141: Ihmisten arki ei tunne hallinnon ra
Page 193:
show all

Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?