Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
Ihmisten arki ei tunne hallinnon rajoja - yhteistyössä ... - Liikkuva poliisi
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong><br />
<strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> –<br />
yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin<br />
seutu menestykseen<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alasen<br />
ehdotukset Helsingin seudun<br />
yht<strong>ei</strong>styön kehittämiseksi<br />
Hallinto<br />
13/2004
SISÄASIANMINISTERIÖ<br />
Hallinto<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong><br />
<strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> -<br />
yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu<br />
menestykseen<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alasen ehdotukset<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämiseksi<br />
Helsinki 2004
SISÄASIAINMINISTERIÖ KUVAILULEHTI<br />
Tekijät (toimielimestä, toimielimen nimi, puheenjohtaja, sihteeri)<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alanen<br />
Julkaisun päivämäärä<br />
3.2.2004<br />
Julkaisun laji<br />
Raportti<br />
Toimeksiantaja<br />
Sisäasiainministeriö<br />
Toimielimen asettamispäivä<br />
12.6.2003<br />
Julkaisun nimi (myös ruotsinkielisenä)<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen.<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alasen ehdotukset Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämiseksi<br />
Julkaisun osat<br />
Selvityshenkilön ehdotukset sekä taustaosa<br />
Tiivistelmä<br />
Sisäasianministeriö asetti 12.6.2003 Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämishankkeen ja nimesi hankkeen<br />
selvityshenkilöksi maaneuvos Jussi-Pekka Alasen. Hankkeen tavoitteeksi asetettiin<br />
- seudullisen yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuuden lisääminen ja kehitysedellytysten parantaminen Helsingin seudulla sen<br />
kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi,<br />
- seudun julkisten palvelujen ja toimintojen yhteensovittaminen niiden vaikuttavuuden ja tehokkuuden<br />
lisäämiseksi,<br />
- seudullisen päätöksentekokyvyn vahvistaminen,<br />
- seudun oman päätösvallan lisääminen suhteessa valtioon sekä<br />
- seudun ja valtion yht<strong>ei</strong>styön tiivistäminen.<br />
Selvityshenkilö ehdottaa seudullisen päätöksenteon järjestämistä maakunnan liiton yhteyteen, ilman uuden<br />
<strong>hallinnon</strong> tason luomista. Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon piirissä on 14 kuntaa: Helsinki, Espoo,<br />
Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi ja Sipoo pääkaupunkiseudulta sekä Hyvinkää, Järvenpää, Kerava,<br />
Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Tuusula ja Vihti Keski-Uudeltamaalta. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan<br />
maakunnat yhdistetään yhdeksi Uudenmaan maakunnaksi.<br />
Pääkaupunkiseudun kuntien poliittisen yht<strong>ei</strong>styön vahvistamiseksi perustetaan yht<strong>ei</strong>styöhallitus, samalla<br />
tuetaan Keski-Uudenmaan KUUMA-alueen keskinäisen yht<strong>ei</strong>styön kehittämistä. Seudun päätöksenteon ja<br />
pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallituksen osalta yht<strong>ei</strong>styön rakent<strong>ei</strong>lle luodaan lainsäädännöllinen perusta.<br />
Kansallisen metropolipolitiikan linjaamiseksi perustetaan ministeritason poliittinen neuvotteluryhmä, johon<br />
osallistuvat myös Helsingin seudulta nimetyt poliittiset edustajat. Hyvinvointipalvelujen turvaamiseksi<br />
käynnistetään palvelutoimintojen yhteensovittamista ja rakent<strong>ei</strong>den uudistamista sekä yht<strong>ei</strong>styön<br />
vaikuttavuuden lisäämistä koskevat prosessit.<br />
Seudulle laaditaan yht<strong>ei</strong>set maankäytön ja asumisen tavoitteet ja strategiat. Tämän tueksi luodaan seudun ja<br />
valtion keskinäinen suunnittelujärjestelmä, jossa sovitaan tarvittavista toimenpit<strong>ei</strong>stä, tavoitt<strong>ei</strong>sta ja<br />
menettelytavoista. Kansallisesti merkittäviin yhdyskuntarakentamisen hankk<strong>ei</strong>siin varaudutaan yhdessä<br />
seudun, valtion ja muiden toimijoiden kesken.<br />
Johtaville luottamushenkilöille tehdään mahdolliseksi tehtävien edellyttämä riittävä ajankäyttö. H<strong>ei</strong>dän<br />
täysipainoinen osallistumisensa on perusta seudun poliittiselle yht<strong>ei</strong>styölle.<br />
Avainsanat (asiasanat)<br />
Aluekehitys, aluepolitiikka, hallinto, Helsinki, kaupunkipolitiikka<br />
Muut tiedot<br />
Painetun julkaisun ISBN numero on 951-734-668-9<br />
Sarjan nimi ja numero<br />
Sisäasiainministeriön julkaisuja 13/2004<br />
Kokonaissivumäärä<br />
193<br />
Jakaja<br />
Sisäasiainministeriö<br />
Kieli<br />
suomi<br />
ISSN<br />
1236-2840<br />
Hinta<br />
maksuton<br />
Kustantaja<br />
Sisäasiainministeriö<br />
ISBN<br />
ISBN 951-734-669-7<br />
Luottamuksellisuus<br />
julkinen
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sisällysluettelo<br />
SISÄLLYSLUETTELO......................................................................................................... 3<br />
YHTEENVETO EHDOTUKSISTA ......................................................................................... 4<br />
ESIPUHE............................................................................................................................ 9<br />
1 YHTEISET LÄHTÖKOHDAT ......................................................................................... 14<br />
1.1 Yht<strong>ei</strong>nen tahto ja sitoutuminen............................................................................ 14<br />
1.2 Muutoksen tiedostaminen.................................................................................... 19<br />
1.3 Miljoonakaupungin haasteet................................................................................ 21<br />
2 OSAAMINEN, AMMATTITAITO JA ASUMINEN SEUDUN KEHITYKSEN TÄRKEIMMÄT<br />
HAASTEET.................................................................................................................... 26<br />
2.1 Riittääkö seudulle osaajia .................................................................................... 26<br />
2.2 Asunto-olot työvoiman saannin kynnys .............................................................. 27<br />
3 SEUTU ON YHTENÄINEN ASUNTO- JA TYÖPAIKKA-ALUE.......................................... 32<br />
3.1 Asukkaille <strong>ei</strong>vät hallinnolliset rajat ole tärk<strong>ei</strong>tä .................................................. 32<br />
3.2 Kehyskuntien merkitys kasvaa ............................................................................ 32<br />
3.3 Helsingin seudun maankäytön ja asumisen tavoitteet ja strategiat ..................... 33<br />
3.4 Kansallisesti tärkeät seudun yhdyskuntarakentamisen kehittämishankkeet........ 36<br />
4 SEUDUN JULKISTEN PALVELUIDEN VAIKUTTAVUUDEN LISÄÄMINEN ....................... 38<br />
4.1 Rakent<strong>ei</strong>den muutoksilla hyvinvointipalveluita turvaamaan .............................. 38<br />
4.2 Pelastustoimi........................................................................................................ 40<br />
4.3 Verkkopalvelut .................................................................................................... 40<br />
5 HALLINNON ON PALVELTAVA TOIMINNAN TAVOITTEITA......................................... 42<br />
5.1 Suomen ainoa metropolialue ratkaisujen edessä ................................................. 42<br />
5.2 Toimivaa yht<strong>ei</strong>styötä Helsingin seudulla ............................................................ 43<br />
6 HELSINGIN SEUTU TARVITSEE PÄÄTÖKSENTEKIJÄNSÄ ............................................ 45<br />
6.1 Helsingin seudun piiriin kuuluvat kunnat............................................................ 45<br />
6.2 Yksi maakunta Uudellemaalle............................................................................. 49<br />
6.3 Toiminnan sisältö määrää Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon tarpeen.... 50<br />
6.4 Tärk<strong>ei</strong>ntä seudullisessa päätöksenteossa on yht<strong>ei</strong>sen tahdon ja sitoutumisen<br />
toteutuminen ............................................................................................................... 51<br />
6.5 Pääkaupunkiseudulle yht<strong>ei</strong>nen poliittinen päättäjä ............................................ 52<br />
6.6 KUUMA- alueelle tärkeä haaste.......................................................................... 53<br />
6.7 YTV jatkaa sille määrättyjen tehtävien hoitamista.............................................. 53<br />
7. SEUDUN JA VALTION SUHDE...................................................................................... 56<br />
TAUSTAOSA<br />
3
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Yhteenveto selvityshenkilö<br />
Jussi-Pekka Alasen ehdotuksista<br />
Helsingin kaupunkiseutu on toiminnallinen kokonaisuus, jonka osien keskinäinen riippuvuus<br />
on suuri. Yhden osapuolen tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat muihin. Kyky toteuttaa<br />
koko seutua koskevia ratkaisuja on kesk<strong>ei</strong>nen tekijä seudun kilpailukyvyn ja vetovoiman<br />
kannalta. Tämä edellyttää seudullisen yht<strong>ei</strong>styön pysyvyyden ja vaikuttavuuden lisäämistä.<br />
Seutu tarvitsee yht<strong>ei</strong>set tavoitteet ja toteuttamisstrategiat, joihin kunnissa sitoudutaan.<br />
Johtavien luottamushenkilöitten täysipainoinen osallistuminen on perusta<br />
seudun poliittiselle yht<strong>ei</strong>styölle<br />
Itse<strong>hallinnon</strong> toteuttaminen ja yht<strong>ei</strong>sten poliittisten tavoitt<strong>ei</strong>den muodostaminen edellyttävät<br />
kesk<strong>ei</strong>sten päättäjien roolin vahvistamista siten, että h<strong>ei</strong>llä on käytännössä mahdollisuus toimia<br />
luottamustehtävässään täysipainoisesti ja uskottavasti yht<strong>ei</strong>sen tahdon välittäjinä.<br />
Pääkaupunkiseudulla, mutta ehkä laajemminkin on h<strong>arki</strong>ttava, että kesk<strong>ei</strong>sille johtaville luottamushenkilöille<br />
(puheenjohtajille tai vastaavan vastuun kantajille) tehdään mahdolliseksi<br />
kokopäiväinen työskentely tai tehtävän luonteen edellyttämä muu riittävän ajan käyttäminen<br />
luottamustehtävien hoitoon. Tästä maksetaan täysi korvaus.<br />
Lainsäädännöllisiä est<strong>ei</strong>tä <strong>ei</strong> ole. Tämä on osa yht<strong>ei</strong>sen miljoonakaupungin poliittisen yht<strong>ei</strong>styön<br />
perustan rakentamista.<br />
Helsingissä olisi myös nyt oikea aika arvioida kaupunginjohtajan tehtävän poliittinen luonne<br />
kaupunginjohtajan vaihtuessa 2005.<br />
Yht<strong>ei</strong>styön jatkuvuuden takaaminen edellyttää pysyviä rakent<strong>ei</strong>ta<br />
Seudun kuntien on rakennettava yht<strong>ei</strong>styönsä pitkäjänt<strong>ei</strong>sen toiminnan takaavalle pohjalle.<br />
Vapaamuotoinen yht<strong>ei</strong>styö voi kanavoida alkuinnostuksen, mutta pysyville rakent<strong>ei</strong>lle on<br />
luotava lainsäädännöllinen perusta.<br />
Tässä on kysymys toimintaedellytysten luomisesta seudun kilpailukyvyn ja asukkaiden<br />
hyvinvoinnin jatkuvalle kehittämiselle, <strong>ei</strong> kuntien toiminnan sisältöön puuttumisesta.<br />
4
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Ministeritason poliittinen neuvotteluryhmä ohjaamaan kansallista<br />
metropolipolitiikkaa<br />
Perustetaan Helsingin seudun kehittämisen poliittinen neuvotteluryhmä, jonka puheenjohtajana<br />
on alue- ja kuntaministeri sekä jäseninä ainakin liikenne- ja viestintäministeri, opetusministeri,<br />
sosiaali- ja terveysministeri, valtiovarainministeri, ja ympäristöministeri sekä (5-6) Helsingin<br />
seudulta nimettyä poliittista edustajaa, kehyskunnat huomioon ottaen.<br />
Neuvotteluryhmä linjaa kansallista metropolipolitiikkaa, jonka toteuttamiseksi luodaan metropoliohjelma.<br />
Helsingin seutu kansallisessa globalisaatiostrategiassa<br />
Ottaen huomioon kasvavien kaupunkiseutujen ja erityisesti Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>nen merkitys<br />
kansainvälisen kilpailukyvyn ja syvenevän vuorovaikutuksen alueellisten toimintaedellytysten<br />
luojina ja hyvinvointipalveluiden ylläpitäjinä, olisi tärkeää, että nämä osapuolet<br />
voivat olla mukana kansallisen globalisaatiostrategian luomisessa.<br />
Yht<strong>ei</strong>nen maahanmuuttopolitiikka Helsingin seudulle<br />
Maahanmuutto on kansallinen kysymys, mutta Helsingin seutu tarvitsee omalta osaltaan<br />
yht<strong>ei</strong>sen maahanmuuttopolitiikan ja sitä koskevan ohjelman.<br />
Suurkaupungin erityispiirteet otettava huomioon valtionosuuksissa<br />
Valtionosuuksien ja tasausjärjestelmän uudistamista valmisteltaessa tulisi hallitusohjelman<br />
mukaisesti arvioida, miten suurimpien kaupunkiseutujen erityisolosuhteet (mm. väestönkasvusta<br />
aiheutuva palvelutarpeen kasvu, maahanmuutto) voidaan ottaa huomioon yl<strong>ei</strong>sissä tai tehtäväkohtaisissa<br />
valtionosuuksissa. Samalla on selvitettävä, miten negatiivisista valtionosuuksista<br />
voidaan luopua.<br />
Peruspalveluohjelman valmistelussa tulee ottaa tulojen ohella täysimääräisesti huomioon kuntien<br />
kaikki menot ja velvoitteet mukaan lukien teknisen infrastruktuurin rakentaminen, jonka<br />
rahoitustarpeet Helsingin seudun kasvavissa kunnissa ovat suuret.<br />
Seudulle yht<strong>ei</strong>set maankäytön ja asumisen tavoitteet ja strategiat<br />
- uusi neuvottelujärjestelmä toimintaa tukemaan<br />
Seututasolla päätetään Helsingin seudun kuntien maankäyttöä ja asumista sekä näihin liittyviä<br />
toimintoja koskevista yht<strong>ei</strong>sistä strategioista ja tavoitt<strong>ei</strong>sta.<br />
5
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Seudun ja ympäristöministeriön kesken luodaan - yht<strong>ei</strong>styössä maakunnan, kuntien ja YTV:n<br />
kanssa - neuvottelujärjestelmä, jossa sovitaan maankäytön ja asumisen strategiasta ja tavoitt<strong>ei</strong>sta<br />
sekä näiden toteuttamiseksi tarvittavista toimenpit<strong>ei</strong>stä, menettelytavoista ja rahoituksen<br />
periaatt<strong>ei</strong>sta.<br />
Valtion taholla MAJ -menettelystä vastaa ympäristöministeriö. Menettelyssä noudatetaan vastaavia<br />
periaatt<strong>ei</strong>ta kuin liikennejärjestelmäsuunnitelmassa(PLJ), tehtävien luonne huomioon<br />
ottaen.<br />
Neuvottelumenettelyn tulokset kirjataan osapuolten hyväksymään aiesopimukseen. Neuvottelujärjestelmän<br />
piirissä voidaan käsitellä myös hallintorajat ylittävien laaja-alaisten yhdyskuntarakentamisen<br />
kehittämishankk<strong>ei</strong>den käynnistämistä, suunnittelua ja toimeenpanoa koskevia<br />
asioita.<br />
Asumisen ja maankäytön strategiasta otetaan säännökset seudun hallintoa koskevaan erityislainsäädäntöön.<br />
Laissa todetaan myös, että kuntien tulee osaltaan noudattaa omassa toiminnassaan<br />
seututasolla yht<strong>ei</strong>sesti hyväksyttyjä strategioita ja niissä esitettyjä tavoitt<strong>ei</strong>ta sekä periaatt<strong>ei</strong>ta.<br />
Kansallisesti merkittäviin yhdyskuntarakentamisen hankk<strong>ei</strong>siin<br />
varauduttava yhdessä<br />
Osapuolet käynnistävät seudun kansallisesti merkittävien kehittämishankk<strong>ei</strong>den suunnittelun<br />
yht<strong>ei</strong>styössä seudun ja valtion sekä muiden toimijoiden kanssa. Perusvastuu on seudulla ja<br />
asianomaisilla kunnilla. Hankkeet käsitellään myös osina maankäytön ja asumisen sekä liikenteen<br />
neuvottelujärjestelmiä (MAJ, PLJ/KEHYLI).<br />
Laajakantoiset poliittista sisältöä omaavat asiat käsitellään yht<strong>ei</strong>sessä poliittisessa ministerineuvotteluryhmässä.<br />
Hyvinvointipalveluiden turvaaminen vaatii rakent<strong>ei</strong>den uudistuksia<br />
Helsingin seudun kuntien tulee käynnistää - pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallituksen ja<br />
KUUMA-yht<strong>ei</strong>styön toimesta - palvelutoimintojen yhteensovittamista ja rakent<strong>ei</strong>den uudistamista<br />
sekä yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuuden lisäämistä koskevat prosessit, joiden tavoitt<strong>ei</strong>na on<br />
hyvinvointipalveluiden sisällön turvaaminen. Olennaisena osana tähän kuuluu verkkopalvelujen<br />
kehittämisstrategian luominen.<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon piiriin kuuluvat kunnat<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon piiriin kuuluu yhteensä 14 kuntaa, joissa on nykyhetkellä<br />
noin 1,25 miljoonaa asukasta. Yht<strong>ei</strong>styöalue koostuu pääkaupunkiseudusta ja Keski-<br />
Uudestamaasta.<br />
6
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi Kirkkonummi ja Sipoo tulevat osaksi<br />
laajenevaa Pääkaupunkiseutua.<br />
Keski-Uusimaa koostuu KUUMA -alueesta (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi ja<br />
Tuusula sekä liitännäisjäsenenä Pornainen) sekä Hyvinkäästä, joka toimii yht<strong>ei</strong>styössä myös<br />
Riihimäen seudun kanssa sekä Vihdistä, joka on myös osa Lohjan seudun Hiiden aluetta.<br />
Uudellemaalle yksi maakunta<br />
Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistetään yhdeksi Uudenmaan maakunnaksi, johon<br />
kuuluvat kaikki kys<strong>ei</strong>sten maakuntien jäsenkunnat.<br />
Seudullinen päätöksenteko maakunnan liiton yhteydessä – <strong>ei</strong> uutta<br />
<strong>hallinnon</strong> tasoa<br />
Helsingin seutua (14 kuntaa) koskeva päätöksenteko on järjestetty yhdistetyn maakunnan liiton<br />
yhteyteen seuraavasti:<br />
Seudullinen päätöksenteko järjestetään siten, että Helsingin seutua erityisesti koskevista asioista<br />
päätetään maakunnan liiton hallituksessa ja valtuustossa kokoonpanolla, jossa ovat päättäjinä<br />
Helsingin seudun kunnista kys<strong>ei</strong>siin elimiin valitut henkilöt. Kokoonpanon ja äänivallankäytön<br />
yksityiskohdat täsmennetään lainsäädäntövalmistelun yhteydessä.<br />
Seudullisesti päätettäväksi tulevat<br />
• maankäyttöä ja asumista sekä liikennejärjestelmiä ja joukkoliikennettä koskevien<br />
seudullisten tavoitt<strong>ei</strong>den ja toteuttamisstrategioiden hyväksyminen,<br />
• seudullisten kehittämisprojektien koordinointi ja tukeminen<br />
• toimiminen seudun ja valtion välisen neuvottelujärjestelmän osapuolena; PLJ(+Kehyli),<br />
Maankäytön ja asumisen neuvottelujärjestelmä MAJ (uusi)<br />
• seudullisen rahoituksen periaatteet (valtion, kuntien, tutkimuslaitosten,<br />
sopimustoimijoiden jne. rahoituksen kokonaisvaltainen tarkastelu seudulla)<br />
• mahdolliset seudulle tulevat aluemäärärahat (Riepulan ehdotus)<br />
• muut yht<strong>ei</strong>sesti sovittavat asiat<br />
Seudullisesta päätöksenteosta ja tehtävistä säädetään lailla. Kuntien on noudatettava seudullisia<br />
päätöksiä omassa toiminnassaan.<br />
Pääkaupunkiseudulle yht<strong>ei</strong>nen poliittinen päättäjä<br />
Pääkaupunkiseudulle (kuusi kuntaa) perustetaan lakisäät<strong>ei</strong>nen pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallitus,<br />
joka koostuu kuntien johtavista poliitikoista. Yht<strong>ei</strong>styöhallitus johtaa miljoonakaupunkia.<br />
7
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Yht<strong>ei</strong>styöhallituksen käsittelemien asioiden valmisteluvastuu on kuntajohtajilla ja tapahtuu<br />
pääosin kuntien keskinäisenä hankeyht<strong>ei</strong>styönä.<br />
Yht<strong>ei</strong>styöhallitus toimii YTV:n hallituksena. Operatiivista vastuuta YTV:n toiminnasta voidaan<br />
siirtää sisäiselle johtokunnalle. Muutoin YTV jatkaa nykyiseltä pohjalta.<br />
KUUMA- alueen keskinäisen yht<strong>ei</strong>styön vahvistamista ja kehittämistä tuetaan. KUUMA-<br />
alueen mahdollisesta laajenemisesta kunnat sopivat keskenään.<br />
Pääkaupunkiseudun ja KUUMA-alueen toimiva keskinäinen yht<strong>ei</strong>styö on tärkeä osa koko<br />
seudun rakenteen ja toimintaedellytysten kehittämistä. Onnistunut luova vuorovaikutus tasoittaa<br />
yht<strong>ei</strong>styön esteenä vielä olevia ennakkoluuloja ja asent<strong>ei</strong>ta näiden alu<strong>ei</strong>den väliltä. Tämä voi<br />
koskea laajempaakin kehyskuntien aluetta. Seudullinen paatoksenteko on oleellinen osa tätä<br />
prosessia.<br />
8
Esipuhe<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sisäasiainministeriö asetti 12.6.2003, <strong>hallinnon</strong> ja aluekehityksen ministerityöryhmän käsiteltyä<br />
asian, hankkeen valmistelemaan Helsingin seudun seutuhallintoa sekä seudun ja valtion yht<strong>ei</strong>styötä<br />
erityisesti kehittämispolitiikassa. Hankkeen selvityshenkilöksi nimettiin varatuomari,<br />
sittemmin maaneuvos Jussi-Pekka Alanen.<br />
Hankkeen selvityshenkilötyö edellytettiin toteutettavaksi 1.8.2003 - 29.2.2004 välisenä aikana<br />
ja muiden yksityiskohtaisten toimenpit<strong>ei</strong>den valmistelu 31.8.2004 mennessä siten, että hallituksen<br />
lainsäädäntöesitys voidaan antaa eduskunnalle syyskuussa 2004. Säädösvalmistelussa asiantuntijana<br />
on lakiasiainpäällikkö Kari Prättälä Suomen Kuntaliitosta.<br />
Hankkeen tavoitteeksi asetettiin seudullisen yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuuden lisääminen ja kehitysedellytysten<br />
parantaminen Helsingin seudulla sen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi,<br />
seudun julkisten palvelujen ja toimintojen yhteensovittaminen niiden vaikuttavuuden ja<br />
tehokkuuden lisäämiseksi, seudullisen päätöksentekokyvyn vahvistaminen, seudun oman päätösvallan<br />
lisääminen suhteessa valtioon sekä seudun ja valtion yht<strong>ei</strong>styön tiivistäminen.<br />
Selvityshenkilön tehtävänä oli ensimmäisessä vaiheessa ehdotusten tekeminen:<br />
• Helsingin seudulla yht<strong>ei</strong>sesti hoidettavista tehtävistä mukaan lukien asunto-, liikenne- ja<br />
yhdyskuntasuunnittelu,<br />
• yht<strong>ei</strong>sten tehtävien piiriin kuuluvista kunnista ja tehtävien hoidon kannalta<br />
tarkoituksenmukaisesta alueellisesta jaosta,<br />
• yht<strong>ei</strong>styöstä ja yht<strong>ei</strong>siä tehtäviä hoitavasta seutuhallinnosta ja sen päätösvallasta,<br />
rahoituksesta ja valintatavasta,<br />
• seudun kuntien muusta yht<strong>ei</strong>styöstä,<br />
• seutu<strong>hallinnon</strong> ja valtion välisestä yht<strong>ei</strong>styöstä, erityisesti kansallisesti merkittävien<br />
kehittämishankk<strong>ei</strong>den suunnittelusta ja toteuttamisesta sekä<br />
• muista valtion toimenpit<strong>ei</strong>stä Helsingin seudun kehittämiseksi edellä asetettujen<br />
tavoitt<strong>ei</strong>den mukaisesti.<br />
Yksityiskohtaiset lainsäädäntömuutokset valmistellaan toisessa vaiheessa.<br />
Hanketta johtaa <strong>hallinnon</strong> ja aluekehityksen ministerityöryhmä (Halke). Seurantaryhmänä<br />
toimii Helsingin seudun neuvottelukunta. Selvitystyö tapahtui tiiviissä yht<strong>ei</strong>styössä erityisesti<br />
sisäasiainministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön, ympäristöministeriön ja valtiovarainministeriön<br />
kanssa. Yhteydenottoja on ollut myös työ-, opetus- sekä sosiaali- ja terveysministeriöiden<br />
sekä Stakesin edustajiin.<br />
Hankkeen eteneminen on edellyttänyt jatkuvaa vuorovaikutusta Helsingin seudun kaupunkien ja<br />
kuntien sekä kunnallisten yht<strong>ei</strong>söjen, erityisesti Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liittojen edustajien<br />
kanssa. Yht<strong>ei</strong>styö on kattanut myös Pääkaupunkiseutuun kiinteästi sidoksissa olevat<br />
9
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Lohjan, Hyvinkään - Riihimäen ja Porvoon alueet ja yhteydet ovat ulottuneet lisäksi naapurimaakuntiin<br />
ja alueellisiin keskuksiin.<br />
Yhteydet seudun poliittiseen ja operatiiviseen johtoon ovat olleet tiiviit. Uudenmaan kansanedustajat<br />
ovat käsitelleet hanketta eduskunnassa pidetyssä kokouksessa. Us<strong>ei</strong>mmissa kunnissa<br />
järjestettiin valtuuston informaatio- ja keskustelutilaisuuksia. Säätytalolla on ollut kaksi alue- ja<br />
kuntaministerin kutsumaa informaatio- ja keskustelutilaisuutta koko seudun poliittiselle ja<br />
viranhaltija johdolle.<br />
Palaute on ollut pääosin selvitystyön perust<strong>ei</strong>ta tukevaa. Silti oman kunnan sitoutuminen seudullisiin<br />
konkreettisiin tavoitt<strong>ei</strong>siin on erilaisista syistä ollut varovaista. Yht<strong>ei</strong>svastuuseen perustuva<br />
yht<strong>ei</strong>styö Helsingin seudun kuntien kesken on vasta käynnistymässä.<br />
Eri tahoilta on työn aikana esitetty us<strong>ei</strong>ta seudun hallintomalleja. Avoin keskustelu, jossa julkisella<br />
sanalla on ollut myönt<strong>ei</strong>nen osansa, on kypsyttänyt ehdotusten sisältöä ja ratkaisujen tekoa.<br />
Selvitystyön aikana on kuntien toimesta käynnistetty us<strong>ei</strong>ta kehittämishankk<strong>ei</strong>ta, jotka ovat<br />
yhdensuuntaisia selvitystyön esitysten kanssa. Valinnat on kuitenkin lopulta tehtävä yhden<br />
loogisen kokonaisuuden pohjalta.<br />
Ratkaisuihin vaikuttavat ajankohtaisten globaalien pain<strong>ei</strong>den lisäksi kansalliset ja alueelliset<br />
rakenteelliset muutokset, jotka koskettavat väestöä, kuntien taloudellista tilaa, ympäristöä ja<br />
yhdyskuntia. Laaja-alaisia muutoksia enemmän yksittäisiä ihmisiä kiinnostavat h<strong>ei</strong>dän lähipalvelunsa<br />
ja asuinympäristönsä; oma sosiaalinen turvallisuus ja hyvinvointi. Näiden näennäisesti<br />
vastakkaisten asioiden yhdistäminen ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi on vaativa seudun<br />
asukkaita koskeva psykologinen haaste. Sitä <strong>ei</strong> ratkaista vain hallintoa ja taloudenpitoa uudistamalla,<br />
vaan myös asenne ja <strong>tunne</strong>tasolla. Tämä koskee myös poliittista päätöksentekoa.<br />
Elink<strong>ei</strong>noelämän, tieteen, kulttuurin ja julkisen <strong>hallinnon</strong> verkostoyht<strong>ei</strong>styö, jota on hyvin<br />
kuvattu Helsinki- klubi II:n elokuussa 2003 julkaisemassa raportissa, on välttämätön osa seudun<br />
kehitystyötä. Seudun kauppakamarit ovat olleet aktiivisesti tukemassa hankkeen etenemistä.<br />
Kansainvälisen kilpailuaseman säilyttäminen ja vahvistaminen on seudun kehityksen ja<br />
asukkaiden hyvinvoinnin edellytys. Tästä <strong>ei</strong> ainutkaan kunta selviä yksin. Miljoonakaupunki<br />
Helsinki (seutu) tarvitsee vahvan poliittisen ja operatiivisen johdon yht<strong>ei</strong>sen tahdon tueksi.<br />
Nämä puuttuvat vielä.<br />
Seudulla tarvitaan nykyistä vahvempaa yht<strong>ei</strong>stä toimintapohjaa. Tähän pyritään myös valtion ja<br />
seudun välisen yht<strong>ei</strong>styön kiinteyttämisellä ja tiivistämisellä. Helsingin seutu on omal<strong>ei</strong>mainen<br />
muihin kasvukeskusalu<strong>ei</strong>siinkin verrattuna. Se on suurkaupunkialue, joka vaatii oman erillistarkastelunsa<br />
ja asemansa.<br />
Selvityksessä ehdotetaan erityisen Helsingin seudun päätöksentekojärjestelmän luomista ja<br />
yht<strong>ei</strong>styön kehittämistä koskevan lain säätämistä. Seudun ja valtion poliittisen tason yht<strong>ei</strong>styön<br />
käynnistämisestä on myös oma ehdotuksensa.<br />
Seudun kehitystä ja hankkeen onnistumista mitataan viime kädessä alueen asukkaiden hyvinvoinnilla<br />
ja tyytyväisyydellä. Tässä selvityksessä palvelualojen käsittely on toimeksiannon<br />
mukaisesti rajattu koskemaan lähinnä eräitä toimintojen yhteensovittamiseen ja vaikuttavuuden<br />
10
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
lisäämiseen tähtääviä toimenpit<strong>ei</strong>tä. Tavoitteena on, että seutuyht<strong>ei</strong>styön käynnistyttyä nämä<br />
kysymykset nousevat niin Helsingin kuin Pääkaupunkiseudunkin sisäisessä kehittämistoiminnassa<br />
kesk<strong>ei</strong>selle sijalle.<br />
Selvityshenkilön työn tukena on toiminut sihteeristö, jonka pääsihteerinä on ollut kehittämisjohtaja<br />
Marko Puttonen ja muina sisäasiainministeriötä edustavina sihteer<strong>ei</strong>nä neuvotteleva<br />
virkamies Olli T. Alho ja neuvotteleva virkamies Antti Valle, jonka päävastuulla on ollut<br />
selvitystyön taustaraportin kokoaminen. Lisäksi sihteeristöön ovat kuuluneet rakennusneuvos<br />
Juhani Tervala liikenne- ja viestintäministeriöstä, ylitarkastaja Jukka Saikkonen ympäristöministeriöstä,<br />
neuvotteleva virkamies Hannele Kerola valtiovarainministeriöstä, johtaja Jukka<br />
Peltomäki ja hallintojohtaja Kirsi Mononen Uudenmaan liitosta, kaupunginsihteeri Matti<br />
Ollinkari Helsingin kaupungista sekä asiantuntijana yksikön päällikkö Kari Prättälä Suomen<br />
Kuntaliitosta.<br />
Ympäristöministeriön taholta hanke on saanut erityistä tukea ylijohtaja Pekka Kankaalta,<br />
kehittämisjohtaja Markku Tahvanaiselta ja rakennusneuvos Matti Vatilolta,samoin kuin<br />
ympäristöneuvos Harry Bergiltä, erityisasiantuntija Peter Fredrikssonilta, hallitusneuvos Auvo<br />
Haapanalalt, ja rakennusneuvos Mauri H<strong>ei</strong>kkoselta, hallitussihteeri Jyrki Hurmerinnalta,<br />
asuntoneuvos Raimo Kärkkäiseltä ja yliarkkitehti Elina Raatikaiselta.<br />
Seudun kuntien asiantuntijoita on ollut mukana lukuisissa yht<strong>ei</strong>sissä tapaamisissa ja pienoisseminaar<strong>ei</strong>ssa.<br />
H<strong>ei</strong>dän sisällöllinen panoksensa on ollut hankkeen onnistumisen edellytys.<br />
Erityisen maininnan ansaitsee Culminatum Oy:n toimitusjohtaja Eero Holstila, jonka tietämys<br />
ja ymmärrys Helsingin seudun kehittämisestä on huomattavan laaja.<br />
Tärkeää hankkeen kannalta on ollut myös yhteydenpito professori, selvityshenkilö Esko<br />
Riepulaan ja maaherra, selvityshenkilö Eino Siuruaiseen, joiden alue<strong>hallinnon</strong> vahvistamista ja<br />
teknologiakehitystä koskevat hankkeet valmistuvat samaan aikaan tämän selvitystyön kanssa.<br />
Selvitystyö ehdotuksineen luovutetaan alue- ja kuntaministeri Hannes Manniselle työn edellyttämien<br />
jatkotoimenpit<strong>ei</strong>den käynnistämistä varten niin, että lainsäädäntöesitykset on mahdollista<br />
käsitellä syksyn 2004 aikana ja seutu<strong>hallinnon</strong> edellyttämät toimenpiteet käynnistää uuden<br />
vaalikauden alettua 2005.<br />
Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2004.<br />
Jussi-Pekka Alanen<br />
selvityshenkilö<br />
11
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Yht<strong>ei</strong>styön jää on saatava sulamaan,<br />
toiminnan virta vuolaaseen juoksuun,<br />
Pian on kevät, kesä ja sadonkorjuun aika.<br />
Oletko miljoonakaupunki<br />
varautunut kohtaamaan uudet haasteet?<br />
Aika on kuin talvimade,<br />
se luiskahtaa helposti käsistä<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alanen<br />
Helmikuussa 2004<br />
SELVITYSHENKILÖ JUSSI-PEKKA ALASEN EHDOTUKSET<br />
HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEKSI<br />
12
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Prologi: Helsingin seudun visio<br />
Helsingin seutu on jatkuvasti kehittyvä tieteen, taiteen,<br />
luovuuden ja oppimiskyvyn voimaan perustuva maailmanluokan<br />
liiketoiminta- ja innovaatiokeskus, jonka menestys<br />
koituu seudun asukkaiden ja koko Suomen hyväksi.<br />
Visio on haastava ja sattuva kuva kehittyvästä Helsingin seudusta. Vision on asettanut Helsinkiklubi<br />
II, elink<strong>ei</strong>noelämän, tieteen, median, kulttuurielämän ja julkisen <strong>hallinnon</strong> vaikuttajista<br />
koostuva klubi, joka on ylipormestari Eva-Riitta Siitosen kutsumana käsitellyt ja määritellyt<br />
linjauksia ja avainhankk<strong>ei</strong>ta seudun kehittämiseksi.<br />
Esipuheessa todetaan, että klubi tarjoaa ehdotuksensa virikkeeksi päätöksentekijöiden käyttöön.<br />
Tämä monipuolinen asiakirja ilmentää hyvän sisältönsä ohella myös lantin toisen puolen. Se<br />
kertoo, että Helsingin seudulla <strong>ei</strong> ole omaa yht<strong>ei</strong>sesti hyväksyttyä legitiimiä visiota ja siihen<br />
liittyviä tavoitt<strong>ei</strong>ta ja strategioita. Ei ole ollut edes yht<strong>ei</strong>stä poliittista areenaa tai päätöksentekoelintä,<br />
joka olisi voinut näitä valmistella ja niistä päättää.<br />
Klubin raportissa tämä on huomattu. Siinä todetaan, että "Helsingin seutu voi jatkossa menestyä<br />
vain aiempaa huomattavasti tiiviimmän seudullisen yht<strong>ei</strong>styön turvin." Analyysiä siitä, mitä<br />
tämä tarkoittaa <strong>ei</strong> tuossa yhteydessä ole voitu tehdä. Varmuuden vuoksi todetaan, että "olemassa<br />
olevien yht<strong>ei</strong>styöorganisaatioiden lisäksi <strong>ei</strong> tarvita uusia organisaatioita vaan aitoon kumppanuuteen<br />
rakentuvaa verkostoyht<strong>ei</strong>styötä, jossa elink<strong>ei</strong>noelämällä on kesk<strong>ei</strong>nen rooli."<br />
Verkottuminen on nykymaailman yht<strong>ei</strong>styössä välttämätön toimintatapa. Tulosten aikaansaaminen<br />
edellyttää kuitenkin, että verkon silmissä ovat myös vastuunkantajat ja päätöksentekijät,<br />
jotka osaltaan muuttavat ideat ja ajatukset toiminnaksi.<br />
Helsingin seudun ongelmana on, missä ovat tämän seudun yht<strong>ei</strong>set vastuunkantajat, päättäjät ja<br />
tekijät? Kuka miljoonakaupungin puolesta ottaa hienoihin visioihin kantaa? Siitä tässä selvityksessä<br />
on kysymys.<br />
13
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1 Yht<strong>ei</strong>set lähtökohdat<br />
1.1 Yht<strong>ei</strong>nen tahto ja sitoutuminen<br />
Tämän selvityshankkeen tavoite voidaan kiteyttää kahteen sanaan :yht<strong>ei</strong>nen tahto. Helsingin<br />
seutu muodostuu lukuisista kunnista ja muista toimijoista eri tasoilla ja tahoilla. Tulosten<br />
aikaansaaminen edellyttää lähes kaikissa vähänkään laajakantoisissa asioissa monipuolisen,<br />
hallintorajat ylittävän osaamisen ja ammattitaidon sekä käytettävissä olevien voimavarojen<br />
yhteensovittamista, yht<strong>ei</strong>styötä.<br />
Tuloksellinen yht<strong>ei</strong>styö vaatii tietoisuutta siitä kokonaisuudesta, johon yht<strong>ei</strong>styöllä tähdätään ja<br />
käsitystä eri osatekijöiden merkityksestä tätä koottaessa. Taustalla on oltava visio, näkemys siitä<br />
mitä halutaan ja mihin pyritään sekä tavoitteet ja strategiat miten sinne päästään.<br />
Kunnallisessa moniportaisessa päätöksenteossa näillä tekijöillä on aivan erityinen merkitys.<br />
Kesk<strong>ei</strong>sillä päättäjillä ja operatiivisessa vastuussa olevilla on oltava käsitys, paitsi omasta kunnastaan<br />
ja toimintapiiristään, myös seudun kokonaisuudesta ja sen sisäisestä jakautumisesta,<br />
kehittämisen tavoitt<strong>ei</strong>sta ja näihin vaikuttavista muutostekijöistä.<br />
Tärk<strong>ei</strong>ntä on, että h<strong>ei</strong>llä on myös tahto ja kyky yhdessä ratkaista edessä olevat haasteet sekä<br />
halu sitoutua siihen, mistä yhdessä on sovittu. Kysymys on keskinäisestä luottamuksesta.<br />
Tässä piilee myös demokraattisen päätöksenteon vaikeus. Vaikka muutoksen tarve tunnustettaisiinkin<br />
<strong>ei</strong> aina ole helppoa sitoutua ratkaisuihin, joiden lopputulos <strong>ei</strong> ole heti nähtävissä.<br />
Asent<strong>ei</strong>siin ja pelkoihin voidaan vaikuttaa avoimuudella ja tiedolla, mutta aina nekään <strong>ei</strong>vät<br />
auta.<br />
Tässä selvityksessä yht<strong>ei</strong>nen tahto ja sitoutuminen on toimivan ratkaisun perusehto.<br />
Toimintatavoissa ja yht<strong>ei</strong>styömuodoissa on aina vaihtoehtoja. joita voidaan arvioida niiden<br />
sisällön ja tavoitt<strong>ei</strong>den pohjalta. Hallintomalli on väline, jolla tulosten saavuttaminen pyritään<br />
varmistamaan. Sen on täytettävä yht<strong>ei</strong>sen tahdon vaatimus.<br />
Viime kädessä vastuu toimivasta järjestelmästä on seudun päättäjillä.<br />
Politiikka tarvitsee ammattilaisensa<br />
Demokratiassakin tarvitaan vastuun kantajia ja suunnan näyttäjiä, jotka luovat uutta ja tukevat<br />
yht<strong>ei</strong>stä päätöksentekoa. Suurten kaupunkien vastuullisten poliittisten luottamustehtävien<br />
hoitaminen on sekä tietopohjan että ajankäytön osalta raskas tehtävä. Normaalissa <strong>arki</strong>työssä<br />
olevalla henkilöllä <strong>ei</strong> käytännössä ole mahdollisuutta työn ohessa tällaisen luottamustehtävän<br />
täysipainoiseen hoitamiseen. Harvassa ovat enää ne taustatehtävät kunnissa, valtiolla, järjestöissä<br />
ja yrityksissä, jotka aiemmin us<strong>ei</strong>n mahdollistivat vaativankin luottamustehtävän hoitamisen.<br />
14
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuntien päätöksentekijöiksi halukkaiden joukko supistuu. Poliitikkojen mahdollisuudet<br />
aktiivisesti osallistua kunnan tai seudun politiikan linjausten luomiseen kaventuvat. Kuntien<br />
kansainvälisten tehtävien ja yht<strong>ei</strong>styömuotojen lisääntyminen kasaavat edelleen uusia pain<strong>ei</strong>ta.<br />
Suomalaisia kunnallispoliitikkoja on vähän mukana laajassa eurooppalaisessa alu<strong>ei</strong>ta ja paikallishallintoa<br />
koskevassa poliittisessa yht<strong>ei</strong>styössä. Us<strong>ei</strong>n h<strong>ei</strong>dät korvaavat kaupunginjohtajat,<br />
joille on hyväksytty legitiimi pohja näihin poliittisiin elimiin. Osa kunnallispoliitikoistakin on<br />
taustaltaan kansanedustajia, mikä antaa h<strong>ei</strong>lle lisää liikkumatilaa. Aito poliittinen vuorovaikutus<br />
kuitenkin ontuu.<br />
Tilanne on hiljaisesti hyväksytty. Asent<strong>ei</strong>sta antaa hyvän kuvan se, että kunnan hier<strong>arki</strong>an<br />
ykköshenkilöä, valtuuston puheenjohtajaa kuvataan teknisenä puheenjohtajana. Tämä voi joskus<br />
olla totta, mutta se <strong>ei</strong> ole kansalaisten ja lainsäätäjän odotusten mukaista. Kunnallispolitiikan<br />
arvostus kansalaisten silmissä tästä tuskin ainakaan kasvaa.<br />
Olosuhteet ja mahdollisuudet vaihtelevat eri kunnissa. Pienessä kunnassa ihmiset tuntevat<br />
toisensa. Asioiden määrä ja muutoksen vauhti ovat hallittavissa. Suurella kaupunkiseudulla<br />
tilanne on paljon vaikeampi.<br />
Tosiasioiden tunnustaminen on tässäkin välttämätöntä. Uskottava kunnallinen itsehallinto<br />
rakentuu toimivan poliittisen järjestelmän varaan. Tässä <strong>ei</strong> ole kysymys kaupunginjohtajien ja<br />
viranhaltijoiden tehokkaan työn väheksymisestä, vaan demokraattisen järjestelmän perust<strong>ei</strong>den<br />
turvaamisesta.<br />
Pääkaupunkiseudulla on vastuullisessa asemassa oleville poliitikoille luotava myös käytännössä<br />
realistiset edellytykset vaativan tehtävänsä täysipainoiselle hoitamiselle. Suomi on ainoita<br />
Euroopan kehittyn<strong>ei</strong>tä maita, jossa paikallinen poliittinen toiminta on vastuullisellakin tasolla<br />
sivutoimista.<br />
Ehdotus:<br />
Itse<strong>hallinnon</strong> toteuttaminen ja yht<strong>ei</strong>sten poliittisten tavoitt<strong>ei</strong>den<br />
muodostaminen edellyttävät kesk<strong>ei</strong>sten päättäjien roolin vahvistamista<br />
siten, että h<strong>ei</strong>llä on käytännössä mahdollisuus toimia luottamustehtävässään<br />
täysipainoisesti ja uskottavasti yht<strong>ei</strong>sen tahdon välittäjinä.<br />
Pääkaupunkiseudulla, mutta ehkä laajemminkin on h<strong>arki</strong>ttava, että<br />
kesk<strong>ei</strong>sille johtaville luottamushenkilöille (puheenjohtajille tai vastaavan<br />
vastuun kantajille) tehdään mahdolliseksi kokopäiväinen työskentely tai<br />
tehtävän luonteen edellyttämä muu riittävän ajan käyttäminen<br />
luottamustehtävien hoitoon. Tästä maksetaan täysi korvaus.<br />
Lainsäädännöllisiä est<strong>ei</strong>tä <strong>ei</strong> ole. Tämä on osa yht<strong>ei</strong>sen miljoonakaupungin<br />
poliittisen yht<strong>ei</strong>styön perustan rakentamista.<br />
Helsingissä olisi myös nyt oikea aika arvioida kaupunginjohtajan<br />
tehtävän poliittinen luonne kaupunginjohtajan vaihtuessa 2005.<br />
15
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Missä Helsingin seudulla päätetään yht<strong>ei</strong>sistä poliittisista tavoitt<strong>ei</strong>sta?<br />
Jos yht<strong>ei</strong>styön pohja olisi ollut toimiva ja vahva, Helsingin ja pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styön<br />
sisältö ja muodot sekä vaikuttavuus olisi voitu ratkaista jo kauan sitten kuntien omin toimenpit<strong>ei</strong>n.<br />
Näin <strong>ei</strong> kuitenkaan ole tapahtunut.<br />
Vakavin este ovat olleet asenteet. Toiminta on ollut sisäänpäin lämpiävää. Pääkaupunkiseudulta<br />
ja Helsingin seudulta puuttuvat yht<strong>ei</strong>sistä tavoitt<strong>ei</strong>sta ja kehittämissuunnista vastuuta kantavat<br />
poliittiset järjestelmät. Ilman päättäjiä <strong>ei</strong> ole ollut myöskään yht<strong>ei</strong>siä tavoitt<strong>ei</strong>ta. Ilman tavoitt<strong>ei</strong>ta<br />
<strong>ei</strong> ole yht<strong>ei</strong>stä politiikkaa ja tahtoa.<br />
Helsingin seutu on kasvanut vähitellen Helsingin kaupunkirakenteen ympärille. Nyt Helsingin<br />
väestömäärä jää seudulla jo alle puoleen. Muutos on ollut sotien jälkeen nopea. Tässä kehityksessä<br />
Helsingin seudun sisäinen yhtenäisyys on kadonnut.<br />
Helsingin seudun miljoonakaupungilla <strong>ei</strong> ole ollut poliittista ja operatiivista johtoa. Hyväkään<br />
kuntakohtainen asioiden hoito ja viranhaltijatason yht<strong>ei</strong>stoiminta <strong>ei</strong> tätä korvaa. Muutoksen<br />
tilanteessa tämä vaikuttaa koko seudun kilpailukykyyn, toimintaan ja kehitykseen sekä tätä<br />
kautta asukkaiden hyvinvoinnin edellytyksiin. Helsingin seudulla asuu yli 1,2 miljoonaa<br />
ihmistä, lähes neljännes Suomen väestöstä. Seutu tuottaa kolmasosan Suomen bruttokansantuotteesta.<br />
Helsingin seudun menestys h<strong>ei</strong>jastuu koko kansakunnan kehitykseen.<br />
Tilanteesta ollaan pitkälti samaa mieltä. Yht<strong>ei</strong>styön käytännön valmiudet ovat kuitenkin olleet<br />
h<strong>ei</strong>kot. Pelko, että joku toinen voi viedä hyödyn tai vallan, voittaa yhdessä tekemisen kiistattomat<br />
edut.<br />
Yht<strong>ei</strong>sten haast<strong>ei</strong>den määrittely ja analysointi on paras tapa siirtää katse menn<strong>ei</strong>syydestä<br />
tulevaan.<br />
Heräämisen aika<br />
Selvitystyön kestäessä Helsingin seudulla on havahduttu yht<strong>ei</strong>styön aktivoimisen välttämättömyyteen.<br />
Pääkaupunkiseudulla päätettiin 20.2.2004 poliittisen yht<strong>ei</strong>styöneuvottelukunnan<br />
perustamisesta. Lamassa olevan kansainvälisen markkinointiyht<strong>ei</strong>styön tehostamista selvittämään<br />
kaupunginjohtajat ovat asettaneet ulkopuolisen konsultin.<br />
Maaherra Eino Siuruainen on omassa selvityksessään todennut, että Helsingin seutu on ollut<br />
ainoa kasvukeskusalue ilman teknologiapoliittista ohjelmaa. Tässäkin asiassa on jo edetty.<br />
Culminatumin toimesta on käynnistetty Helsingin seudun innovaatiostrategiaa koskevan<br />
ohjelman laatiminen.<br />
Myös Keski-Uudellamaalla KUUMA- alueen runsas kaksi vuotta sitten alkanut viiden<br />
(Pornainen käytännössä kuudes) kunnan yht<strong>ei</strong>styö on edennyt ripeästi. Niin ikään Lohjan<br />
seudun Hiisi-alueen yht<strong>ei</strong>styö on tiivistynyt. Tältä alueelta Vihti on mukana myös Helsingin<br />
seudun alueen toiminnassa.<br />
16
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseudun ja sen kehysalueen kuntien keskinäisessä yht<strong>ei</strong>styössä <strong>ei</strong> sen sijaan ole<br />
sanottavasti edistytty. Maankäytön ja asumisen - seudun yhdyskuntarakenteen - sekä näihin<br />
liittyvien toimintojen yht<strong>ei</strong>sten tavoitt<strong>ei</strong>den ja strategioiden aikaansaamisen vaikeus Helsingin<br />
seudulla osoittaa yht<strong>ei</strong>styön asent<strong>ei</strong>den kapeuden.<br />
Muutoksen merkit ovat kuitenkin ilmassa. Poliittisen yht<strong>ei</strong>styöneuvottelukunnan perustaminen<br />
voi olla alku uudelle ajattelulle. Viim<strong>ei</strong>sten vuosikymmenten aikana on tehty us<strong>ei</strong>ta selvityksiä<br />
ja esityksiä seudun yht<strong>ei</strong>styön tehostamiseksi. Näitä selostetaan tämän selvityksen taustaosassa.<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnan, YTV:n tehtävien lakisäät<strong>ei</strong>stämistä lukuun ottamatta<br />
vuonna 1985 mitään merkittävää edistystä <strong>ei</strong> ole tapahtunut. Nyt olisi aika saada tuo<br />
yht<strong>ei</strong>styön jäätynyt virta liikkeelle. Rannat ovat jo sulamassa, mutta se <strong>ei</strong> vielä riitä.<br />
Uuden pääkaupunkiseudun poliittisen neuvottelukunnan tulisi nopeasti paneutua seudun yht<strong>ei</strong>styön<br />
kehittämisen sisältöön sen kaikilla tasoilla. Näin tuettaisiin pysyvien, toimivien järjestelmien<br />
luomista pääkaupunkiseudulle ja koko Helsingin seudun sisäisten raja-aitojen madaltamista.<br />
Se voisi myös tehostaa seudun palvelurakent<strong>ei</strong>den uudistamista koskevaa yht<strong>ei</strong>styötä.<br />
Ratkaisuilla on kiire.<br />
Ehdotus:<br />
Seudun kuntien on rakennettava yht<strong>ei</strong>styönsä pitkäjänt<strong>ei</strong>sen toiminnan<br />
takaavalle pohjalle. Vapaamuotoinen yht<strong>ei</strong>styö voi kanavoida alkuinnostuksen,<br />
mutta pysyville rakent<strong>ei</strong>lle on luotava lainsäädännöllinen<br />
perusta.<br />
Tässä on kysymys toimintaedellytysten luomisesta seudun kilpailukyvyn<br />
ja asukkaiden hyvinvoinnin jatkuvalle kehittämiselle, <strong>ei</strong> kuntien<br />
toiminnan sisältöön puuttumisesta.<br />
”Julkinen valta turvaa” – seudun ja valtion vastuu on yht<strong>ei</strong>nen<br />
Valtiovallan toimenpit<strong>ei</strong>llä on suuri vaikutus seudun toimintaedellytyksiin. Valtionosuusuudistusten<br />
lisäksi verolainsäädännön muutokset ovat viim<strong>ei</strong>sen kymmenen vuoden aikana<br />
vaikuttaneet seudun kuntien taloudessa merkittävästi niin positiiviseen kuin negatiiviseen<br />
suuntaan. Suhdannevaihtelut näkyvät suurkaupunkialueella voimakkaampina ja nopeampina<br />
kuin hitaan kehityksen alu<strong>ei</strong>lla.<br />
Perustuslaissa todetaan, että julkisen vallan (valtion ja kuntien yhdessä) on turvattava perusoikeuksien<br />
toteutuminen. Tässä on kysymys yht<strong>ei</strong>sestä vastuusta, jossa velvoitteet kohdistuvat<br />
sekä kuntiin että valtioon.<br />
17
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tämä tarkoittaa, että Helsingin seudun kaupung<strong>ei</strong>lta ja kunnilta edellytetään aktiivista toimintaa<br />
ja oma-aloitt<strong>ei</strong>suutta voimavarojensa kokoamisessa ja yht<strong>ei</strong>styönsä kehittämisessä sekä järjestämisessä.<br />
- Juuri sitä, mistä nyt on kysymys.<br />
Valtion vastuulla taas on hyvinvointikehitystä ja talouden vakautta koskevien yl<strong>ei</strong>sten edellytysten<br />
luominen, lakien säätäminen ja budjettivallan käyttö. Valtion on toimenpit<strong>ei</strong>llään<br />
turvattava, että jokaisella kunnalla on mahdollisuus selvitä tehtävistään. - Valtiolta odotetaan<br />
pitkäjänt<strong>ei</strong>syyttä ja vakautta. Tässä kunnat ovat us<strong>ei</strong>n pettyneet.<br />
Koko toiminnan objekti on ihminen ja hänen hyvinvointinsa. Perustuslain mukaan jokaisella on<br />
oikeus kesk<strong>ei</strong>siin peruspalveluihin. Tässäkin vastuu on valtiolla ja kunnilla yhdessä. Nykyisen<br />
hallituksen ohjelman mukaisesti sisäasiainministeriö on asettanut Helsingin seudun neuvottelukunnan<br />
edistämään valtion ja alueen kuntien yht<strong>ei</strong>styötä Helsingin seudun kehittämisessä.<br />
Helsingin seudun neuvottelukunta, jonka puheenjohtajana on alue- ja kuntaministeri ja varapuheenjohtajana<br />
Helsingin ylipormestari sekä jäseninä kaksikymmentä eri ministeriöiden johtoa<br />
ja seudun kuntia sekä maakuntia edustavaa jäsentä, jatkaa aiemmin toimineen pääkaupunkiseudun<br />
neuvottelukunnan työtä.<br />
Neuvottelukunta on hyvä yhteydenpidon ja seurannan yht<strong>ei</strong>styöelin seudun ja ministeriöiden<br />
välillä. Sillä <strong>ei</strong> kuitenkaan ole poliittista vastuuta valtion ja seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämisestä.<br />
Poliittisella yht<strong>ei</strong>styöllä kansalliseen metropolipolitiikkaan<br />
Kansallisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi ja Helsingin suurkaupunkiseudun erityiskysymysten<br />
huomioimiseksi tarvitaan kansallista metropolipolitiikkaa. Tämä tarkoittaa metropolialueen<br />
kehittämisen tavoitt<strong>ei</strong>den ja k<strong>ei</strong>nojen määrittelyä kokonaisvaltaisesti, kattaen kaikki kesk<strong>ei</strong>set<br />
<strong>hallinnon</strong>alat. Kilpailukyvyn vahvistaminen käsitettäisiin metropolipolitiikassa kokonaisuutena,<br />
sisältäen innovatiivisen ja kilpailukykyisen toimintaympäristön luomisen, seudun sosiaalisen<br />
eheyden turvaamisen sekä asumisen, liikenteen ja maankäytön kestävän kehityksen tukemisen.<br />
Metropolipolitiikka tukisi yht<strong>ei</strong>sen tahdon muodostumista ja voimavarojen kokoamista näillä<br />
osa-alu<strong>ei</strong>lla.<br />
Valtion ja seudun kuntien kehittämistoimenpit<strong>ei</strong>den yhteen sovittamiseksi on perusteet asettaa<br />
ministeritason poliittinen neuvotteluryhmä, jonka puheenjohtajana on alue- ja kuntaministeri<br />
sekä jäseninä ainakin liikenne- ja viestintäministeri, opetusministeri, sosiaali- ja terveysministeri,<br />
valtiovarainministeri ja ympäristöministeri sekä (5-6) Helsingin seudulta nimettyä poliittista<br />
edustajaa, kehyskunnat huomioon ottaen.<br />
Metropolipolitiikkaa toteutetaan valtion eri <strong>hallinnon</strong>alojen sekä seudun osapuolten toimenpit<strong>ei</strong>llä.<br />
Toimenpit<strong>ei</strong>den koordinoimiseksi ja niiden toteutuksen tukemiseksi tulisi luoda<br />
metropoliohjelma.<br />
Valtiovallan ja seudun välille tarvitaan kiinteää keskinäistä poliittista vuorovaikutusta, joka<br />
johtaa vakaaseen ja pitkäjänt<strong>ei</strong>seen yht<strong>ei</strong>styöhön. Helsinginseudun- ja Pääkaupunkiseudun<br />
poliittinen järjestäytyminen luo tähän myös seudun osalta edellytykset.<br />
18
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Ehdotus:<br />
Perustetaan Helsingin seudun kehittämisen poliittinen neuvotteluryhmä,<br />
jonka puheenjohtajana on alue- ja kuntaministeri sekä jäseninä<br />
ainakin liikenne- ja viestintäministeri, opetusministeri, sosiaali- ja<br />
terveysministeri, valtiovarainministeri, ja ympäristöministeri sekä (5-6)<br />
Helsingin seudulta nimettyä poliittista edustajaa, kehyskunnat huomioon<br />
ottaen.<br />
Neuvotteluryhmä linjaa kansallista metropolipolitiikkaa, jonka toteuttamiseksi<br />
luodaan metropoliohjelma.<br />
1.2 Muutoksen tiedostaminen<br />
Globalisaatio - yht<strong>ei</strong>nen maapallomme<br />
Nokian pääjohtaja Jorma Ollilan Teknologiateollisuuden satavuotisjuhlissa viime syksynä esittämää<br />
ajatusta soveltaen voi sanoa, että Helsingin ja sen ympäristön kohtalonkysymys <strong>ei</strong> ole<br />
seudun sisäinen kilvoittelu, vaan se, miten Helsinki ja sen ympäristö selviävät kilpailussa investoinn<strong>ei</strong>sta<br />
ja osaavista ihmisistä Euroopan, Aasian ja Amerikan johtavien keskusten puristuksessa.<br />
Pysähtynyt yht<strong>ei</strong>styöilmapiiri on saatava liikkeelle ja Helsingin seudun miljoonakaupunki<br />
panostamaan oman kilpailukykynsä edellytyksiin ja markkinointiin.<br />
Helsingin seutu, kuten Suomi kokonaisuudessaankin, onnistui hyvin hyödyntämään teknologiakehityksen<br />
tuomat mahdollisuudet. Suomi ja Helsinki on noteerattu kansainvälistä kilpailukykyä<br />
koskevissa tuor<strong>ei</strong>ssakin vertailuissa korkealle tasolle. Seudun <strong>tunne</strong>ttuus maailmalla <strong>ei</strong><br />
sen sijaan yllä samalle tasolle kuin seudun kilpailukykyä kuvaavat kansainväliset arviot.<br />
Tekniikan tohtori Seppo Rainisto, joka on väitöskirjassaan tutkinut paikan markkinointia,<br />
toteaa, että tämä "aukko" kuvaa sitä tekemätöntä Helsingin seudun markkinointityötä, jota<br />
Helsingin kilpailijat ovat jo pitkään systemaattisesti harjoittaneet. Helsingillä on pitkä välimatka<br />
kirittävänä umpeen Tukholmaan ja Kööpenhaminaan verrattuna. Helsingin on kohdattava<br />
kiristyvä paikkasota.<br />
Rainisto tähdentää myös, että ilman poliittisen yhtenäisyyden saamista seudulliseen päätöksentekoon,<br />
mitään tuloksellista seudun markkinoinnin ohjelmaa <strong>ei</strong> voida toteuttaa. Yksityiset<br />
kumppanuudet liikeyritysten, tutkimuslaitosten ja yliopistojen kanssa ovat kriittinen menestystekijä<br />
paikoille. Johtajuus on paikkojen suurin tulevaisuuden haaste.<br />
Tilanteeseen on seudulla tartuttu. Konsultin tuloksia odotetaan kevään kuluessa. Suomen ja<br />
Helsingin seudun on pystyttävä tarjoamaan mahdollisuudet ja luomaan tilaa innovaatioille ja<br />
korkeatasoiselle tuotannolle. Tärkeää on, että seudun korkea osaamistaso ja olosuhteet houkut-<br />
19
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
televat seudulle ideoijia, toimijoita ja investoijia myös muualta. Tähtäimessä ovat osaamisintensiiviset<br />
yritykset ja kansainväliset markkinat, huippuluokan osaajat ja ammattilaiset sekä kohteena<br />
korkean luokan tuotteet. Ilman seudun toimijoiden vahvaa omaa panosta tämä <strong>ei</strong> onnistu.<br />
Pysyminen huipulla vaatii jatkuvaa kehittymistä, uuden oppimista ja valmiutta sopeutua<br />
nop<strong>ei</strong>siin muutoksiin. Yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen synergisellä<br />
yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin metropolialueesta on vahvasti kehittymässä kulttuurin, tieteen ja<br />
osaamisen voimaan perustuva maailmanluokan innovaatiokeskus, Suomen ikkuna<br />
maailmalle.<br />
Suomalaisten on kuitenkin syytä muistaa, että maailmalla saatetaan juuri ja juuri tuntea Suomi<br />
ja sen pääkaupunki Helsinki. Voimavarojen hajottamiseen <strong>ei</strong> ole varaa. Kansainvälinen elink<strong>ei</strong>noelämä<br />
tarvitsee Suomesta toimintaympäristökseen menestyvää ja vetovoimaista miljoonakaupunkia<br />
- Helsinkiä. Tuon sateenvarjon alle mahtuvat kaikki seudun erityistoiminnot ilman<br />
kunta<strong>rajoja</strong>.<br />
Vetovoimaisella, menestyvällä ideakaupungilla on oltava kansainvälinen lentokenttä, kehittynyt<br />
koulutus- ja tutkimusinfrastruktuuri, viihtyisä asumisen ympäristö sekä korkealuokkainen<br />
kulttuuritarjonta ja hyvät mahdollisuudet itsensä kehittämiseen. Tätä kaikkea Helsingin seutu<br />
tarjoaa, mutta tiedetäänkö siitä riittävästi maailman yrityksissä, tutkimuslaitoksissa ja<br />
rahoitusinstituutioissa. Helsingin seudun teho ja vetovoima muodostuvat koko seudun yht<strong>ei</strong>sestä<br />
dynamiikasta.<br />
Kestääkö hyvinvointiyht<strong>ei</strong>skunta globalisaation?<br />
Keskustelua herättää erityisesti globalisaation suhde työpaikkoihin ja hyvinvointiyht<strong>ei</strong>skunnan<br />
rakent<strong>ei</strong>siin. Epäilyksiä tuo myös EU:n laajeneminen Baltiaan ja erityisesti Viroon samoin kuin<br />
Venäjän kehitys.<br />
Pohjoismainen hyvinvointimalli edellyttää toimiakseen vahvaa julkista taloutta ja yht<strong>ei</strong>skunnallista<br />
vakautta sekä ennakoitavuutta. Se vaatii taloudellisia ja henkisiä voimavaroja, pitkäjänt<strong>ei</strong>syyttä<br />
sekä laajaa yht<strong>ei</strong>skunnallista tukea. Hyvinvointimalli <strong>ei</strong> ole vientitavaraa, jota<br />
voitaisiin noin vain siirtää maasta toiseen. Tämä näkyy hyvin Virossa, Venäjästä puhumattakaan.<br />
Hyvinvointivaltion tunnusmerkki on universaalisuus. Koko kansa on peruspalveluiden piirissä.<br />
Järjestelmän perusta on osallistuminen kansainväliseen markkinakilpailuun ja tulosten tasaaminen<br />
verotuksella ja sosiaalisilla tulonsiirroilla. Globalisaatio ja EU:n laajeneminen luovat<br />
pain<strong>ei</strong>ta verotuksen tasoon ja tapaan sekä työpaikkojen laatuun. Julkisen talouden liikkumavara<br />
supistuu samanaikaisesti. Ikääntyminen vaikuttaa työmarkkinoihin ja tuo uusia tarp<strong>ei</strong>ta. Alhaisen<br />
koulutustason työt vähenevät ja riskinä on työvoimapulan rinnalla rakenteellinen työttömyys.<br />
Suuri haaste on, joudutaanko hyvinvointipalveluissa puuttumaan niiden olennaiseen sisältöön ja<br />
tavoitt<strong>ei</strong>siin vai voidaanko liikkumatilaa saada menettelytapoja ja rakent<strong>ei</strong>ta uudistamalla.<br />
20
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Eläkeuudistukset ovat esimerkki toimenpit<strong>ei</strong>stä, joilla eläketurvan sisältöä vaarantamatta lujitettiin<br />
kohtuutasoisten eläkk<strong>ei</strong>den maksamista myös tulevaisuudessa.<br />
Lama-ajan säästötalkoot olivat tehokas tapa kunnallis<strong>hallinnon</strong> päällekkäisyyksien karsimiseksi<br />
ja <strong>hallinnon</strong> löysyyden poistamiseksi. Rakent<strong>ei</strong>den ja menettelytapojen uudistamiseen sen sijaan<br />
puututtiin vähemmän. Yht<strong>ei</strong>styö, työnjaon kehittäminen ja menettelytapojen uudistaminen sekä<br />
voimavarojen kokoaminen ovat alu<strong>ei</strong>ta, joissa on vielä paljon tehtävää.<br />
Professori Raimo Väyrynen on todennut, että "globalisaatio <strong>ei</strong> ole johtanut <strong>ei</strong>kä sen tarvitse<br />
johtaa hyvinvointipolitiikan hylkäämiseen. Sitä tarvitaan jatkossakin hillitsemään talouden<br />
avautumisen luomaa eriarvoisuutta ja epävakautta. Silti kaikki <strong>ei</strong> tietenkään ole ennallaan…"<br />
Myös VATT:n hyvinvointipalvelujen tutkimus osoittaa, että peruspalvelut voidaan turvata,<br />
mutta se edellyttää uudenlaisia yht<strong>ei</strong>styökäytäntöjä ja uutta ajattelua kaikilta osapuolilta.<br />
Vain pärjääminen kansainvälisessä kilpailussa luo Helsingin seudulle ja koko maalle sen<br />
talouden pohjan, jolle hyvinvointi ja sosiaalinen turvallisuus rakentuvat. Olennaista lisärahoitusta<br />
<strong>ei</strong> ole näköpiirissä miltään taholta. Ratkaisut on haettava oman toiminnan rakent<strong>ei</strong>sta -<br />
yhdessä.<br />
Tasavallan presidentti Tarja Halonen esitti uudenvuodenpuheessaan 2004, että Suomeen on<br />
luotava tulevaisuutta varten kansallinen globalisaatiostrategia, mihin tarvitaan hallituksen ja<br />
työmarkkinajärjestöjen yht<strong>ei</strong>styötä.<br />
Tässä keskustelussa myös kehittyvillä kaupunkiseuduilla on tärkeä roolinsa. Toivottavaa olisi,<br />
että myös nämä näkemykset tulisivat otetuiksi huomioon strategiaa tehtäessä.<br />
Ehdotus:<br />
Ottaen huomioon kasvavien kaupunkiseutujen ja erityisesti Helsingin<br />
seudun kesk<strong>ei</strong>nen merkitys kansainvälisen kilpailukyvyn ja syvenevän<br />
vuorovaikutuksen alueellisten toimintaedellytysten luojina ja hyvinvointipalveluiden<br />
ylläpitäjinä, olisi tärkeää, että nämä osapuolet voivat<br />
olla mukana kansallisen globalisaatiostrategian luomisessa.<br />
1.3 Miljoonakaupungin haasteet<br />
Itämeren merkitys kasvaa<br />
Helsinki ympäristöineen <strong>ei</strong> ole maailmanluokan metropoli, mutta se on miljoonakaupunki, joka<br />
kilpailee menestyksestä maailman satojen muiden merkittävien kaupunkien joukossa. Se pystyy<br />
tarjoamaan suurkaupunkitasoisia palveluja omassa mittakaavassaan. Erityisen tärkeä on Helsingin<br />
rooli osana dynaamista Itämeren kasvualuetta.<br />
21
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pietarin asema Venäjällä ja samalla Itämeren alueella vahvistuu. Tukholman ja Kööpenhaminan<br />
- Malmön (Öresund) seudut markkinoivat voimakkaasti alu<strong>ei</strong>densa puolesta. EU:n laajeneminen<br />
on tehnyt Puolasta ja Baltian maista entistä kiinnostavampia investointikoht<strong>ei</strong>ta.<br />
Helsingin seudun on näyttävä tämän toimintaympäristön tärkeänä logistisena ja innovaatiokeskuksena.<br />
Kaupunkiverkottumisen tarve lisääntyy.<br />
Helsingin - Tallinnan alue on mielenkiintoinen solmukohta Itämeren piirissä. Laajentumisen<br />
aiheuttamia haast<strong>ei</strong>ta ja mahdollisuuksia on kaupunkien näkökulmasta kuitenkin selvitetty<br />
niukasti. Yritysten toimintaympäristö muuttuu Helsingin talousalueella. Laajentuminen tuo sekä<br />
mahdollisuuksia että haast<strong>ei</strong>ta niin asukkaille, yrityksille kuin viranomaisille.<br />
Työvoiman vapaa liikkuvuus toteutuu vasta parin vuoden kuluttua. Se lisää työvoiman vaihtoa<br />
molempiin suuntiin ja vaikuttaa eräillä aloilla työvoiman tarjontaan ja saatavuuteen. Massiivista<br />
liikehdintää tuskin kuitenkaan on odotettavissa. Virossa hämmästellään, kun suomalaiset ovat<br />
samaan aikaan värväämässä Tallinnassa sopivia työntekijöitä, kun toisaalla lykätään vapaan<br />
liikkumisen toteutumista. Ilmassa on valikoinnin makua.<br />
Veroetujen poistuessa matkailuelink<strong>ei</strong>not joutuvat t<strong>arki</strong>stamaan toimintalinjojaan. Turvallisuusriski<br />
saattaa jonkin verran kasvaa, mutta tuskin tavallisten asukkaiden kannalta tiedostettavasti.<br />
Helsingin seudun on yhdessä panostettava EU:n laajentumisen vaikutusten seurantaan ja<br />
mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Työtä tehdään jo nyt monilla sektor<strong>ei</strong>lla, mutta kokonaisarvioita<br />
on vähän. Muutostilanne kärjistää mielikuvia ja kiristää asent<strong>ei</strong>ta. Paras tapa välttää<br />
ylilyönnit on tieto ja sen levittäminen.<br />
Miljoonakaupunkiin on panostettava<br />
Helsingin väkiluku on noin 560 000. Kun mukaan lasketaan Espoo, Kauniainen, Kirkkonummi,<br />
Sipoo ja Vantaa väkiluku ylittää miljoonan rajan. Koko Helsingin seudun (14 kuntaa) väestöpohja<br />
on noin 1 250 000 asukasta eli lähes neljännes koko maan väestöstä.<br />
Helsingin seutu on kasvanut tasaisesti, mutta suhdant<strong>ei</strong>den mukaan nykäyksittäin, pitkälti yli<br />
sadan vuoden ajan. Nopea kasvuvauhti koettiin 1990-luvun lopulla. Talouden kehityksen<br />
h<strong>ei</strong>kennyttyä väestön kasvu on hidastunut puoleen. Vuotuinen muuttovoitto 1995 - 2002 oli<br />
noin 10 000 henkeä. Vuonna 2002 se oli Uudellamaalla enää 2 500 henkeä.<br />
YTV:n arvion mukaan Helsingin seudun väestö on vuonna 2025 runsas 1,5 miljoonaa, mistä<br />
kehysalueella Hyvinkää mukaan luettuna asuu noin 300 000 henkeä. Suhdanteet voivat vaikuttaa<br />
arvioihin suurestikin.<br />
Helsingin seudun kunnat ovat valittaneet uuden väestön tuomien kustannuslisäysten korkeutta ja<br />
vaatineet tähän valtion mukaan tuloa. Vuotuinen kasvu oli 1990-luvun lopulla kork<strong>ei</strong>mmillaan<br />
1,2-1,3 % ja tällä hetkellä se on noin 0,6 %. Luvut ovat pienempiä kuin esimerkiksi Oulun ja<br />
Tampereen alueen kasvuluvut ovat olleet. Kehittyvän kunnan pitäisi selvitä tämän tasoisista<br />
pain<strong>ei</strong>sta. Kysymys on myös siitä, miten nämä kustannukset ja muuttajista myöhemmin tulevat<br />
verotulot ennakoidaan kunnan taloudenpidossa.<br />
22
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Erot väestön kasvussa seudun kuntien välillä ovat suuret. Vuonna 2002 kasvu oli suhteellisesti<br />
nop<strong>ei</strong>nta Espoossa, Kirkkonummella, Vihdissä, Nurmijärvellä, Pornaisissa ja Sipoossa. Hitainta<br />
se oli Helsingissä. Tässä näkyy kehyskuntien rooli.<br />
Maahanmuuttajien merkitys kasvaa<br />
Ulkomaalaisten osuus Helsingin seudulle muuttajista on 1990-luvulla ollut noin 20 %. Ulkomaalaisia<br />
on nyt yhteensä runsas 40 000. Jatkossa maan sisäinen muuttoliike on aiempaa<br />
vähäisempää. Tämä johtuu työikäisen väestön määrän vähenemisestä sekä ikääntymisen myötä<br />
avautuvista työtilaisuuksista.<br />
Maahanmuutto sen sijaan kasvaa EU:n laajenemisen ja sen tuoman liikkumisen vapautumisen<br />
myötä. Maahanmuuttopolitiikalla on luotava edellytykset ottaa vastaan muualta tulevaa<br />
työvoimaa. Mitään Suomeen soveltuvan ammattitaitoisen työvoiman valmista reserviä <strong>ei</strong><br />
lähialu<strong>ei</strong>lla kuitenkaan ole. Muuttajat vaativat sopeutuakseen koulutusta ja ohjausta.<br />
Helsingin seudun väestö on muuta maata keskimääräisesti nuorempaa. Tämä tarkoittaa, että<br />
ikääntymisen haasteet tulevat tälle seudulle viiveellä, mutta vaikuttavina. Tämä vaikeuttaa niin<br />
julkisen kuin yksityisen sektorin palvelualojen työvoiman saatavuutta. Kun eläkkeelle siirtyneet<br />
elävät vielä keskimäärin yli parikymmentä vuotta, väestö seudulla kasvaa, vaikka työpaikkojen<br />
kokonaismäärä <strong>ei</strong> lisääntyisi lainkaan.<br />
Helsingin seutu <strong>ei</strong> kilpaile kotimaan keskusten kanssa. Sen haastajina ovat kansainväliset<br />
markkinat ja suurkaupungit. Seudun kehitykseen on pakko panostaa jatkossakin, jos Suomi<br />
haluaa pysyä kansainvälisessä kehityksessä mukana.<br />
Osaavan työvoiman saanti kotimaasta Helsingin seudulle vaikeutuu. Ulkomaisen työvoiman<br />
kasvaessa Helsingin monikulttuurisuus lisääntyy. Maahanmuuttajien kotouttamisen merkitys<br />
kasvaa niin seudun sosiaalisen eheyden kuin työvoiman saatavuuden näkökulmasta. Puolet<br />
Suomen maahanmuuttajista sijoittuu Helsingin seudulle.<br />
Ehdotus:<br />
Maahanmuutto on kansallinen kysymys, mutta Helsingin seutu tarvitsee<br />
omalta osaltaan yht<strong>ei</strong>sen maahanmuuttopolitiikan ja sitä koskevan<br />
ohjelman.<br />
Julkisen talouden liikkumatila kapenee<br />
Kuntien tulot koostuvat pääosiltaan verotuloista, valtionosuuksista ja maksutuloista. Valtion<br />
verotulojen arvioidaan lähivuosina kasvavan maltillisesti. Kasvua hidastavat jo päätetyt<br />
veronalennukset, mutta myös verokilpailun oletetaan rajoittavan verotulojen kasvua.<br />
23
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Valtiontalouden rahoitusasema oli vielä vuonna 2003 lievästi ylijäämäinen, mutta se on<br />
muuttumassa alijäämäiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen. Alijäämän on arvioitu hieman<br />
kasvavan, mutta jäävän alle yhden prosentin suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2007<br />
mennessä. Valtion menoja lisäävät mm. tulonsiirrot ja kunnallistalouden kasvu, joka näkyy<br />
erityisesti terveydenhuollossa ja hoivapalveluissa.<br />
Tulopohjan epävarmuudet ja lisääntyvät menopaineet pitävät myös kuntien rahoitustilanteen<br />
kireänä. Kuntatalous pysyy lähivuodet alijäämäisenä. Toiminnallisia säästöjä on haettava<br />
rakent<strong>ei</strong>sta, menettelytavoista ja yht<strong>ei</strong>styöstä. Käyttötalouden epätasapaino h<strong>ei</strong>jastuu myös<br />
investoint<strong>ei</strong>hin ja lainanottoon.<br />
Ennusteen toteutumiseen vuoteen 2007 vaikuttavat tehtyjen selvitysten mukaan mm. seuraavat<br />
tekijät:<br />
• kotimaisen kysynnän kehitys ja työllisyyskehitys<br />
• kunnallisverotuksen (vähennysten) kehitys<br />
• valtionosuuksien kokonaistaso (nelivuotiskatsaus, indeksit<strong>arki</strong>stukset)<br />
• uusien tehtävien aiheuttamat menonlisäykset (kansallinen terveyshanke, sosiaalialan<br />
kehittämishanke)<br />
• kuntien veroprosenttien korotukset ja<br />
• pitemmällä aikavälillä: eläkkeelle siirtymisen ajoittuminen, maan sisäinen muuttoliike,<br />
palvelurakenteen muutos, alueellinen työpaikkakehitys.<br />
Kokonaisuutena Helsingin seudun kuntien talous <strong>ei</strong> ole muuhun maahan verrattuna h<strong>ei</strong>kko.<br />
Seudun sisällä erot kuntien välillä ovat kuitenkin huomattavat. Vuosikatteen ja poistojen<br />
vertailun perusteella Helsingin seudun kuntien talous on ollut suhteellisen hyvin tasapainossa<br />
vuosina 1997-2002. Nop<strong>ei</strong>nta kasvu oli tuolloin Helsingissä ja Espoossa, joissa yht<strong>ei</strong>söveron<br />
osuus oli suurin.<br />
Vuonna 2002 talous taas kiristyi erityisesti Helsingissä, Espoossa ja Kauniaisissa. Tähän<br />
vaikutti kuntien yht<strong>ei</strong>söveron jako-osuuden alentaminen ja valtionosuuksien tasauksen kattosäännön<br />
poistaminen. Näitä kuntia koski eniten myös aiempi arvonlisäveron palautuksen<br />
kuittaus ja talouden kehityksen kääntyminen laskuun. Muissa Helsingin seudun kunnissa em.<br />
toimenpit<strong>ei</strong>den vaikutus oli neutraali tai jopa liikkumavaraa lisäävä.<br />
Kuntien rahoitusasema <strong>ei</strong> lähivuosina olennaisesti parane verotulojen kasvun tai valtionosuuksien<br />
kautta. Kunnat ovat esittäneet niin väestön kasvun kustannuksiin kuin liikennemaksujen<br />
tasoittamiseen tai suuriin investointimenoihin lisää valtion erillisrahoitusta. Erikseen<br />
sovittavia poikkeuksellisia hankk<strong>ei</strong>ta lukuun ottamatta <strong>ei</strong> valtiolla ole raamien ulkopuolisia<br />
määrärahoja osoitettaviksi näihin tarkoituksiin.<br />
Toisaalta valtion on huolehdittava osaltaan, ett<strong>ei</strong>vät ministeriöt luo erillisehdotuksillaan kunnille<br />
uusia velvoitt<strong>ei</strong>ta tai kasvata sovittuja kuntien menoeriä. Valtion<strong>hallinnon</strong> voimakas sektoroituminen<br />
vaikeuttaa kokonaisnäkemyksen syntymistä.<br />
Ministeriöissä <strong>ei</strong> us<strong>ei</strong>n myöskään tiedosteta, että valtionosuudet ovat alle 20 % kuntien kokonaismenoista.<br />
Valtion rahan lisäksi tarvitaan uusiin menonlisäyksiin vielä useampikertaisesti<br />
kuntien omaa rahaa. Vastuu taloudesta on kunnilla itsellään tai yhdessä toisten kuntien kanssa.<br />
Valtio <strong>ei</strong> kuitenkaan voi vetäytyä omasta vastuustaan.<br />
24
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Vir<strong>ei</strong>llä olevan budjettivalmistelun alla on syytä tähdentää suurten kaupunkien erityisolosuht<strong>ei</strong>den<br />
huomioon ottamista valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.<br />
Ehdotus:<br />
Valtionosuuksien ja tasausjärjestelmän uudistamista valmisteltaessa<br />
tulisi hallitusohjelman mukaisesti arvioida, miten suurimpien kaupunkiseutujen<br />
erityisolosuhteet (mm. väestönkasvusta aiheutuva palvelutarpeen<br />
kasvu, maahanmuutto) voidaan ottaa huomioon yl<strong>ei</strong>sissä tai<br />
tehtäväkohtaisissa valtionosuuksissa. Samalla on selvitettävä, miten<br />
negatiivisista valtionosuuksista voidaan luopua.<br />
Peruspalveluohjelman valmistelussa tulee ottaa tulojen ohella täysimääräisesti<br />
huomioon kuntien kaikki menot ja velvoitteet mukaan lukien<br />
teknisen infrastruktuurin rakentaminen, jonka rahoitustarpeet Helsingin<br />
seudun kasvavissa kunnissa ovat suuret.<br />
25
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2 Osaaminen, ammattitaito ja asuminen<br />
seudun kehityksen tärk<strong>ei</strong>mmät<br />
haasteet<br />
2.1 Riittääkö seudulle osaajia<br />
Helsingin seudun menestys ratkeaa maailmanlaajuisessa kilpailussa. Tärk<strong>ei</strong>n tekijä kilpailukyvyn<br />
ja menestyksen tukena ovat huipputason osaajat ja hyvän ammattitaidon omaavat tekijät<br />
niin kehittämis-, tuotanto- kuin palvelutoiminnassakin.<br />
Kauppakamarit ovat listanneet elink<strong>ei</strong>noelämän kärkivaatimukset yritystoiminnan sijoittumiselle<br />
näin:<br />
• sopivan työvoiman saatavuus<br />
• hyvät liikenneyhteydet<br />
• viihtyisä asuinympäristö<br />
• turvallisuus.<br />
Arvio lähtee realistisista käytännön tarp<strong>ei</strong>sta. Kilpailukyvyn perusta on ihmisissä ja h<strong>ei</strong>dän<br />
olosuht<strong>ei</strong>ssaan.<br />
Työvoiman poistuma<br />
Vuosien 2000-2015 aikana työllisen työvoiman poistumaksi (eläkkeelle siirtyvät, kuolleet)<br />
arvioidaan Uudenmaan maakunnassa noin 256 000 henkeä eli r<strong>ei</strong>lut 37 % työvoimasta. Luku<br />
on alle maan keskiarvon, joka on 42,5 %. Itä-Uudellamaalla poistuma taas on vajaa 15 000<br />
henkeä eli 44,2 %, joka on selvästi maan keskiarvoa suurempi. Selitys löytyy ikärakent<strong>ei</strong>sta.<br />
Uudellamaalla asukkaiden keski-ikä on maan alhaisin.<br />
Kun noin 17 000 hengen vuotuiseen poistumaan lisätään arvioitu työpaikkojen määrän kasvu,<br />
asettuu uuden työvoiman tarve Uudellamaalla vuositasolla välille 18 800 – 26 000. Eniten<br />
työpaikkoja ennustejaksolla avautuu palvelutyössä (56 000), johto- ja asiantuntijatyössä, tuotannossa<br />
ja liikenteessä sekä taloudessa ja hallinnossa (86 000) ja hoitotyössä (39 000). Työvoiman<br />
saatavuudessa arvioidaan ennakoiduilla työvoiman tarjonnan tasoilla olevan vuositasolla<br />
3900 - 6500 työntekijän vaje. Työvoimavaje tulee kyetä tyydyttämään työllisyysasteen<br />
nousun, työllisten muuttovoiton sekä pendelöinnin yht<strong>ei</strong>svaikutuksena.<br />
Vaikka ikärakenne ja huoltosuhde ovat Helsingin seudulla muuta maata edullisemmat, osaavan<br />
työvoiman saannin turvaaminen on jo nyt seudun menestyksen tärk<strong>ei</strong>n haaste.<br />
Työllisten määrän vaihtelut ovat viim<strong>ei</strong>sen 15 vuoden aikana olleet suuria. Työllisten määrä<br />
putosi 1990-luvun laman seurauksena viidessä vuodessa koko maassa noin 460 000:lla. Suurimmat<br />
määrälliset vähennykset tapahtuivat Uudellamaalla, Hämeessä, Pirkanmaalla ja Kaakkois-Suomessa.<br />
26
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Laman jälkeen työllisyys kasvoi vuoteen 2002 mennessä 325 000:lla. Työllisyys kasvoi kaikkialla<br />
muualla paitsi Lapissa ja Kainuussa. Vain Uudellamaalla kuitenkin ylitettiin lamaa<br />
edeltävä taso.<br />
Helsingin seudulla ainoastaan Helsingissä on työpaikkoja enemmän kuin työssä käyvää työvoimaa.<br />
Espoon ja Vantaan työpaikkaomavaraisuus lähenee kuitenkin jo 100 %:a. Nopean<br />
väestönkasvun kehyskunnissa työpaikkaomavaraisuus on sen sijaan jopa laskenut. Pendelöinnin<br />
suuri määrä osoittaa kuinka laaja Helsingin toiminnallinen kaupunkiseutu itse asiassa on.<br />
Työvoimapulan ja rakennetyöttömyyden kierre<br />
Työvoimapulasta puhuminen jää vielä korkean työttömyyden varjoon. Muutos on kuitenkin<br />
nopea ja käytännössä monilla aloilla jo todellisuutta. Vaarana on, että rakenteellinen työttömyys<br />
ja työvoimapula jäävät molemmat pysyviksi ilmiöiksi. Ne <strong>ei</strong>vät ole toisiaan pois sulkevia. Siksi<br />
molemmista on huolehdittava aktiivisin toimenpit<strong>ei</strong>n. Ell<strong>ei</strong> tässä onnistuta, tilanne kiihdyttää<br />
eriytymiskehitystä ja sen tuomia kielt<strong>ei</strong>siä ilmiöitä, mikä taas vaikuttaa koko seudun kilpailuasemaan.<br />
Helsingin seudulla tarvitaan oman työvoiman lisäksi myös Suomen ulkopuolelta tulevaan<br />
työvoimaa.<br />
Oma lukunsa ovat eri puolilta maailmaa tulevat koulutetut erityisosaajat, joita tarvitaan<br />
Suomessa toimivien yritysten, kansainvälisen toiminnan tai tutkimuslaitosten tehtäviin. H<strong>ei</strong>lle<br />
on pystyttävä tarjoamaan niin asumisen, koulutuksen kuin elinympäristönkin osalta olosuhteet<br />
ja palvelut, jotka houkuttelevat h<strong>ei</strong>tä tänne ja saavat h<strong>ei</strong>dät myös viihtymään. Kaikkien<br />
osapuolten tekemiset ja tekemättä jättämiset vaikuttavat seudun vetovoimaan.<br />
2.2 Asunto-olot työvoiman saannin kynnys<br />
Asunto-olot ovat työvoiman saannin turvaamisen tärk<strong>ei</strong>n kynnys.<br />
Helsingin ja Espoon kauppakamarit ovat asuntoministeri Hannes Manniselle toimittamassaan<br />
kirjelmässä kiinnittäneet asiaan huomiota. Asuntojen saatavuus ja asumiskustannusten korkeus<br />
<strong>ei</strong> saa muodostua esteeksi seudun kehitykselle.<br />
Kirjelmässä tähdennetään, että ”Helsingin seudun asuntotarjontaa on voimistettava työvoiman<br />
saannin edellytysten turvaamiseksi. Elink<strong>ei</strong>noelämän kehitys on eläkkeelle siirtyvien ikäluokkien<br />
kasvaessa entistäkin riippuvaisempaa muualta Suomesta ja ulkomailta tulevasta työvoimasta.”<br />
Huomiota kiinnitetään myös maankäytön sääntelyn raskauteen, <strong>hallinnon</strong> tehottomuuteen ja<br />
viranomaisten h<strong>ei</strong>kkoon yht<strong>ei</strong>styöhön, jotka hidastavat asuntotuotantoa ja nostavat sen kustannuksia.<br />
27
Yht<strong>ei</strong>set tavoitteet<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Nämä kannanotot kuvaavat monia ajankohtaisia asumisen ongelmia, joihin on kiinnitetty huomiota<br />
muualtakin. Seudulle pitäisi tehtyjen arvioiden mukaan rakentaa vuosittain noin 13 000<br />
uutta asuntoa. Seudun kuntien asunto-ohjelmat yltävät kuitenkin yhteensä vain noin 10 000<br />
asunnon tasolle. Vuotuiset toteutuneet tuotantomäärät jäävät vielä tämänkin alle.<br />
Kunnilla <strong>ei</strong> ole yht<strong>ei</strong>siä asumisen tavoitt<strong>ei</strong>ta seudun asunnontarpeen tyydyttämiseksi. Jokainen<br />
kaupunki ja kunta tarkastelee asiaa omista tarp<strong>ei</strong>staan ja mahdollisuuksistaan kokonaisuutta<br />
ajattelematta. Valikoidulla tarjonnalla pyritään myös tietoisesti siirtämään sosiaalista vastuuta<br />
toisille.<br />
Asuntojen kysyntä ja tarjonta <strong>ei</strong>vät seudulla kohtaa. Nykyisin puhutaan paljon suurista<br />
asunnoista. Todellisuudessa pulaa on pienistä vuokra-asunnoista. Vuonna 2003 Helsingin<br />
seudun vuokra-asunnonhakijoista 56 % oli yhden ja 23 % kahden hengen asuntokuntia.<br />
Haettavana olevista asunnoista vain 31 % oli yhden tai kahden huoneen asuntoja (k<strong>ei</strong>ttiö<br />
mukaan luettuna). Varmasti moni hakijoista saattaisi haluta väljemmän asunnon. Kynnys on<br />
Helsingin seudulla asumisen kustannukset.<br />
Vuokra-asuntomarkkinat ovat jonkin verran helpottuneet, mikä on tyypillistä hitaan talouden<br />
kehityksen olosuht<strong>ei</strong>ssa. Kysyntään vaikuttaa myös toisaalta vuokrien korkea taso ja toisaalta<br />
erittäin alhainen asuntolainojen nimelliskorko. Vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet<br />
vuoden 1994 tasosta lähes 60 % ja pienissä asunnoissa Helsingissä vieläkin enemmän<br />
(nykyinen taso11-18 €/m2/kk).<br />
Lähellä 3 % oleva asuntolainan korko houkuttelee pitkän maksuajan kanssa suurenkin velan<br />
ottamiseen. Aika näyttää, miten suhdanteet, korot ja hinnat kehittyvät jatkossa. Raskaasti<br />
lainoitettujen asuntojen markkinat <strong>ei</strong>vät välttämättä pysy vakaina.<br />
Asumisen kustannukset työvoiman saannin kilpailutekijä<br />
Ongelman ydin on, miten nuoret ihmiset ja perheet saavat ilman peruspääomaa itselleen<br />
maksukykyään vastaavan kohtuullisen asunnon. Kilpailukyvyn ja seudun kehityksen kannalta<br />
nämä koulutuksen ja ammatin omaavat elämäänsä rakentavat nuoret muodostavat tukipilarin,<br />
jonka varaan niin Suomen kuin Helsingin seudunkin tulevaisuutta rakennetaan. Suurimmat<br />
työvoimatarpeen alat ovat Helsingin seudulla kysynnän mukaan<br />
• palvelu- ja hoivatyö<br />
• tuotannon ja talouden johto- ja asiantuntijatyö<br />
• teollinen työ<br />
• opetus- ja kulttuuri sekä<br />
• rakennustyö.<br />
Kysymys on pääosin tavallisista koulutetuista keskipalkkaisista ihmisistä, joista pääosalla <strong>ei</strong> ole<br />
vielä merkittäviä säästöjä tai perittyä varallisuutta. Mielenkiintoiseksi asian tekee vertailu maan<br />
muihin kasvukeskusalu<strong>ei</strong>siin. Vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräinen hinta oli muilla<br />
28
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kesk<strong>ei</strong>sillä kaupunkiseuduilla 45-65 % pääkaupunkiseudun keskimääräisestä tasosta. Ero Helsingin<br />
hintatasoon on vielä suurempi.<br />
Kehysalueen hintataso oli Oulun, Turun ja Jyväskylän luokkaa sekä selvästi Lahtea korkeampi.<br />
Vastaava ero näkyy myös vuokramarkkinoilla.<br />
Asuntojen hintataso on Helsingin seudulla jatkanut nousua. Uustuotannossa ollaan selvästi yli<br />
vanhan kannan hintojen. Alhainen korkotaso on lisännyt lainanottokykyä, mutta vaikuttanut<br />
vain vähän asumisen tasoon. Liikkumavara on mennyt maan ja asuntojen hintoihin. Tämä näkyy<br />
myös kehysalueen kunnissa kiint<strong>ei</strong>stöjen nousevina hintoina.<br />
Asuminen on kynnyskysymys, joka suuntaa ihmisten elämän valintoja. Jos nuoren perheen<br />
vaihtoehtona on samalla hinnalla Helsingin seudulla kaksi huonetta ja k<strong>ei</strong>ttiö ja<br />
kasvukeskuksessa tilava perheasunto saunalla, asuminen helposti ohittaa muut<br />
paikanvalintakriteerit.<br />
Taustaosassa on tarkempia vertailuja kysynnän ja tarjonnan kohtaantumisesta.<br />
ARA-asunnoilla edelleen tärkeä sosiaalipoliittinen merkitys<br />
Valtion tukeman ARA-tuotannon osuus on viime vuosina jatkuvasti laskenut Helsingin seudulla.<br />
Vuonna 2001 ARA-tuotannon aloitukset seudulla olivat yhteensä yli 5 800, kun luku<br />
vuonna 2003 oli vain 3 200. Osasyynä kehitykseen on ollut aravarahoitusjärjestelmän paha<br />
jälkeenjään<strong>ei</strong>syys asuntorahoituksen kehityksessä. Markkinamuutoksia <strong>ei</strong> ole otettu huomioon<br />
valtion tukemassa tuotannossa, mikä on johtanut kummalliseen tilanteeseen, jossa valtion<br />
tukema laina on kalliimpaa kuin markkinalaina.<br />
Valtioneuvoston 29.1.2004 hyväksymä asuntopoliittinen toimenpideohjelma tuo lisää liikkumatilaa<br />
arava-asuntojen käyttömahdollisuuksiin ja korjaa eräitä rahoitusjärjestelmän selk<strong>ei</strong>tä<br />
puutt<strong>ei</strong>ta. Tällä toivotaan olevan myönt<strong>ei</strong>nen vaikutus ARA-tuotannon käynnistymiseen. ARAasunnoilla<br />
on ollut kesk<strong>ei</strong>nen merkitys sosiaalisen asuntokysynnän tyydyttämisessä. Jonot<br />
ARA-vuokra-asuntoihin ovat viime vuosina lyhentyneet. Se <strong>ei</strong> kuitenkaan Helsingin seudulla<br />
kerro kaikkea. Erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa olevien hakijoiden suhteellinen osuus on<br />
kasvanut. Erityisesti isompia asuntoja on ollut vaikea saada vuokralle. Syy tähän on asumiskustannusten<br />
kalleus suhteutettuna asukkaiden tulotasoon.<br />
Asunnon saannin tarveh<strong>arki</strong>nnan lieventämisellä, jota uudistuksessa esitetään, voi olla myönt<strong>ei</strong>nen<br />
vaikutus työvoimapoliittisen kysynnän tyydyttämiseen. Toinen tekijä on vaikuttaa tasaavasti<br />
asuntoalu<strong>ei</strong>den asukasrakenteeseen ja estää eriytymiskehitystä.<br />
Avoin kysymys sen sijaan on, miten h<strong>ei</strong>koimmassa asemassa olevien asunnontarvitsijoiden<br />
ongelmat hoidetaan. Jos kokonaistarjonta <strong>ei</strong> kasva, mutta kysynnän rakenne muuttuu, jostain se<br />
on poissa. Tilannetta tuskin helpottaa institutionaalisten vuokratalo-omistajien, lähinnä vakuutusyhtiöiden<br />
aktiivisuus myydä omistusasunnoiksi omaa vuokra-asuntokantaansa.<br />
Asunto on sosiaalipoliittisena välineenä taloudellisesti halvin perusratkaisu silloin, kun muut<br />
syyt <strong>ei</strong>vät vaadi erikoistoimia. Sosiaalikehitys Oy on arvioinut, että jos perhe hajoaa, lapsi-<br />
29
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
perh<strong>ei</strong>den kriisiasumisen kustannukset ovat keskimäärin runsaat 2000 € kuukaudessa. Asuntolaasuminen<br />
maksaa 70 € vuorokaudessa ja yhden syrjäytyneen julkiselle taloudelle aiheuttamat<br />
välittömät kustannukset ovat 15 000 € vuodessa. Sosiaalisen asumisen kustannukset pitäisikin<br />
nähdä kokonaisuutena <strong>ei</strong>kä vain asumis- ja toimeentulotuen kustannuksina.<br />
Helsingin seudun koko asumista koskeva perusongelma on, ett<strong>ei</strong> seudulla ole yht<strong>ei</strong>siä poliittisia<br />
tavoitt<strong>ei</strong>ta <strong>ei</strong>kä myöskään tahtoa nähdä, miten asumisen haasteet ratkaistaan työvoimapoliittisesti<br />
ja sosiaalisesti , veronmaksupohjaakaan unohtamatta.<br />
Markkinat hoitavat joka tapauksessa kaksi kolmannesta koko vaihdannasta. Vanhaan kantaan<br />
voidaan puuttua vain välillisin toimenpit<strong>ei</strong>n Jäljelle jää suorien tukien lisäksi asuntojen<br />
määrällinen tarjonta ja sosiaalinen asuntotuotanto sekä sen jakauma.<br />
Seudun asumista koskevassa strategiassa on asetettava yht<strong>ei</strong>svastuullista asuntopolitiikkaa<br />
koskevat tavoitteet, jotka ottavat huomioon myös asumisen erityistarpeet. Tämä koskee kaikkia<br />
kuntia.<br />
Maa- ja sopimuspolitiikka sekä kaavoitus ovat kuntien vahvat<br />
ohjausvälineet<br />
Kuntien tärk<strong>ei</strong>mmät ohjausvälineet ovat edelleen maa-, sopimus- ja tonttipolitiikka sekä<br />
kaavoitus. Hyvin hoidettu maapolitiikka on niin tasapainoisen yhdyskuntarakenteen luomisen<br />
kuin asuntotuotannon ja rakentamiseen tarvittavan tonttitarjonnan perusedellytys. Tonttitarjonnan<br />
ylläpitäminen kasvukunnissa edellyttää paitsi riittävää kunnan omistamaa maareserviä,<br />
myös kunnan vahvaa panostusta kunnallistekniikan, katujen, puistojen sekä peruspalvelujen<br />
rakentamiseen.<br />
Erityisesti pääkaupunkiseudun kunnissa eletään tällä hetkellä tonttitarjonnassa pitkälle kädestä<br />
suuhun. Sen vuoksi kaavoituksen häiriöt tai muut rakentamista lykkäävät toimenpiteet koetaan<br />
raskaina. Selvitykset osoittavat, ett<strong>ei</strong> esimerkiksi kaavavalituksissa tilanne suinkaan ole pahentunut<br />
vaan mieluumminkin tasaantunut. Vähäinen liikkumavara nostaa ongelmat heti esiin.<br />
Lainsäädäntömme tarjoaa kunnille monipuoliset mahdollisuudet aktiivisen maanhankinnan tai<br />
sopimusmenettelyn avulla kattaa myös yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvia kustannuksia.<br />
Tilanne ja maapoliittiset toimintatavat vaihtelevat huomattavasti Helsingin seudun kunnissa.<br />
Olennainen kysymys on, missä määrin maa- ja sopimuspolitiikan k<strong>ei</strong>noja ja kaavoitusta todella<br />
halutaan käyttää rakentamisen ohjaukseen, vai jääkö koko vastuu markkinoille.<br />
Ympäristöministeriön ja Suomen Kuntaliiton toimeksiannosta laadittu tonttibarometri 2003-<br />
2004 kertoo Helsingin seudun kuntien osalta muun muassa, että kaavoitettavien alu<strong>ei</strong>den<br />
omistajien kiinnostus maankäyttösopimusten tekemiseen on lisääntynyt, mutta raakamaan<br />
myyntiin kunnalle vähentynyt ja sen odotetaan edelleen vähenevän.<br />
Tämä viestittää kiistatta, että aloite maapolitiikassa on yhä enemmän maanomistajilla eli<br />
pääosin rakentajilla. Sopimusmenettely voi osin korjata tätä tilannetta, mutta kunnan omalla<br />
maanomistuksella on edelleen suuri merkitys tasapainoisen yhdyskuntarakenteen kehittämisessä.<br />
Barometrissä maapoliittiset ongelmat kiteytyivät seuraavasti:<br />
30
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
• tontti- ja raakamaan kalleus<br />
• kaavoitetun tonttimaan ja kuntien omistaman raakamaan vähäisyys<br />
• yksityisten omistamien tonttien saatavuus rakennettavaksi ja markkinoille sekä<br />
• kysynnän ja tarjonnan h<strong>ei</strong>kko alueellinen kohtaaminen.<br />
Rakentamiskehoitusten käytössä kunnat ovat Helsingin seudulla olleet varovaisia. Potentiaalisia<br />
rakennuskoht<strong>ei</strong>ta, kuten vajaasti rakennettuja omakotitontteja olisi runsaasti, mutta<br />
niiden käyttöön saanti on vaikeaa.<br />
Maa- ja sopimuspolitiikka sekä kaavoitus ovat kunnille säädetyt vahvimmat vaikuttamisvälineet.<br />
Näitä on uskallettava myös käyttää riittävän rohkeasti.<br />
31
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3 Seutu on yhtenäinen asunto- ja<br />
työpaikka-alue<br />
3.1 Asukkaille <strong>ei</strong>vät hallinnolliset rajat ole tärk<strong>ei</strong>tä<br />
Kasvun painopiste siirtyy Kehä III:n alueelle<br />
Helsingin seutu on yli 1,2 miljoonan asukkaan yhtenäinen asunto- ja työpaikka-alue, jossa ihmiset<br />
asuvat, käyvät työssä, hakevat palvelunsa ja harrastuksensa eri kunnista. Liikkuessaan h<strong>ei</strong>llä<br />
<strong>ei</strong> ole <strong>rajoja</strong>, mutta h<strong>ei</strong>llä on yht<strong>ei</strong>siä tavoitt<strong>ei</strong>ta, intressejä ja unelmia. Erityisesti työmatkaliikenne<br />
kuvaa seudun sisäistä toiminnallista kokonaisuutta.<br />
Väestön kasvu seudulla jatkuu. Kasvun painopisteen ennakoidaan siirtyvän seudun ydinalueelta<br />
Kehä III:n vyöhykkeelle ja sen ulkopuolisille alu<strong>ei</strong>lle. Radanvarsialueet säilyvät suurimman<br />
väestökasvun sektor<strong>ei</strong>na. Väestön kasvun suhteellisen painopisteen siirtyminen ydinalueen<br />
ulkopuolelle on haaste yhdyskuntarakenteen eheälle kehitykselle.<br />
Työpaikkojen kasvu on YTV:n arvioiden mukaan sekä absoluuttisesti että suhteellisesti suurinta<br />
Kehä II:n ja III:n vyöhykkeellä. Hitainta kasvu on seudun ydinalueella. Sektor<strong>ei</strong>ttain kasvu on<br />
suurinta Länsiväylän ja pääradan varsilla, mutta suhteellisesti tarkasteltuna kasvu on nop<strong>ei</strong>nta<br />
metron vaikutuspiirissä. Vuosaaren sataman rakentaminen ja siihen liittyvä muu toiminta lisää<br />
itäisen Helsingin nykyisin hyvin alhaista työpaikkojen määrää. Tämä h<strong>ei</strong>jastuu myös Sipoon<br />
puolelle.<br />
Työpaikkojen kasvu seudun ydinalueella on väestökasvua hitaampaa, jolloin alueen työpaikkaomavaraisuusaste<br />
h<strong>ei</strong>kkenee hieman. Omavaraisuusaste kasvaa voimakkaasti ydinaluetta reunustavalla<br />
vyöhykkeellä, joka jatkossa vetää yhä enemmän myös työmatkaliikennettä.<br />
Juuri työmatkaliikenne kuvaa Helsingin seudun kokonaisuutta. Kunnat, jotka tässä selvityksessä<br />
luetaan kuuluviksi Helsingin seutuun ovat kaikki sellaisia, joista työmatkaliikenne -<br />
pendelöinti - pääkaupunkiseudulle on vähintään 35 % tai tulossa tälle tasolle. Viimeksi mainittuun<br />
luokkaan kuuluu Mäntsälä, joka oikoradan myötä lähestyy vauhdilla pääkaupunkiseutua.<br />
Pääkaupunkiseudun rakennetut kehysalueet kytkeytyvät yhä tiiviimmäksi osaksi toiminnallista<br />
kaupunkiseutua.<br />
3.2 Kehyskuntien merkitys kasvaa<br />
Paineet kehyskunnissa tapahtuvaan rakentamiseen ovat jatkuvasti suuret. Kuntien vastaanottokykyä<br />
rajoittaa taloudellinen ja osin tekninen valmius huolehtia uuden väestön palveluista ja<br />
rakentamisen infrastruktuurista.<br />
32
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kehyskunnissa painopiste on asumisessa. Erityisesti seudun pientalorakentaminen painottuu<br />
näihin kuntiin (ja Espooseen). Työpaikkaomavaraisuus kasvaa vain paikoin.<br />
Pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien vuorovaikutus maankäytön ja asumisen sekä julkisen<br />
liikenteen yht<strong>ei</strong>styössä on ollut niukkaa. Pääkaupunkiseudun kaupung<strong>ei</strong>ssa vähätellään kehyskuntien<br />
merkitystä seudun kehitykselle. Yht<strong>ei</strong>styön tarvetta <strong>ei</strong> nähdä tai ainakaan sitä <strong>ei</strong> haluta<br />
tunnustaa. Kehyskunnissa taas pelätään, että suuret kaupungit haluavat määrätä naapuriensa<br />
toiminnoista. Myös oletettuihin koko seudun yht<strong>ei</strong>siin kustannuksiin osallistumista arastellaan.<br />
Aiemmin myös kehyskuntien keskinäinen kanssakäyminen oli epäluuloista. Käynnistynyt<br />
KUUMA- yht<strong>ei</strong>styö näyttää selvästi pehmentäneen asent<strong>ei</strong>ta. Jatko näyttää lupaavalta.<br />
Kun Helsingin seutua ja sen kehittämistä tarkastellaan maankäytön, asumisen, liikenteen,<br />
joukkoliikenteen, teknisten rakent<strong>ei</strong>den ja palveluiden näkökulmasta on selvää, että seutu<br />
muodostaa toiminnallisen kokonaisuuden, joka tarvitsee yht<strong>ei</strong>siä tavoitt<strong>ei</strong>ta ja yht<strong>ei</strong>stä<br />
päätöksentekoa.<br />
Helsingin seutu on ehkä Euroopan hajautun<strong>ei</strong>n miljoonakaupunki. Alueella on asukkaita/km2<br />
vähemmän kuin koko Hollannissa. Tätä pidetään joskus myönt<strong>ei</strong>senä suomalaisena kaupunkimallina<br />
- onhan m<strong>ei</strong>llä tilaa!<br />
Suunnittelemattomasta yhdyskuntarakenteesta on kuitenkin selvät haitat. Julkisen liikenteen ja<br />
palveluiden järjestäminen vaikeutuu. Liikkumisen ja teknisen verkoston kustannukset nousevat,<br />
etäisyydet kasvavat ja liikenteen ympäristöhaitat lisääntyvät. Suunnitelmallinen rakentaminen,<br />
joka ottaa huomioon liikkumisen, ympäristön ja palvelut, on myös viihtyisän pientaloasumisen<br />
lisäarvo. Se on paras tapa toteuttaa suomalaista mielenmaisemaa ja kulttuuriympäristöä.<br />
Vir<strong>ei</strong>llä oleva maakuntakaava ohjelmineen antaa hyvän pohjan seudun asumisen ja maankäytön<br />
koordinoinnille ja linjauksille. Se on lähtökohta. Seudullisessa päätöksenteossa otetaan askel<br />
pitemmälle. Siinä otetaan kantaa yht<strong>ei</strong>siin tavoitt<strong>ei</strong>siin ja niihin sitoutumiseen.<br />
Tämä vaatii pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien, Helsingin seudun, yht<strong>ei</strong>stä päätöksentekoa.<br />
3.3 Helsingin seudun maankäytön ja asumisen<br />
tavoitteet ja strategiat<br />
Yht<strong>ei</strong>set lähtökohdat<br />
Helsingin seudun kuntien maankäyttöä, asumista ja rakentamista koskevat tavoitteet lähtevät<br />
kunkin kunnan omista arvioista, arvoista ja mahdollisuuksista. Ne <strong>ei</strong>vät tietoisesti tähtää seudun<br />
kilpailukyvyn, tasapainoisen yhdyskuntarakenteen ja työvoiman saannin turvaamisen kannalta<br />
tärk<strong>ei</strong>den määrällisten ja laadullisten tavoitt<strong>ei</strong>den saavuttamiseen vaan näkökulma jää korostetun<br />
kunnalliseksi. Tulokset <strong>ei</strong>vät yhdessä vastaa seudun kokonaistarp<strong>ei</strong>ta. Todellinen tai kuviteltu<br />
vapaamatkustaminen hiertää kuntien keskinäistä suhtautumista. Tilanteen selkeyttäminen<br />
vaatii yht<strong>ei</strong>sten tavoitt<strong>ei</strong>den luomista.<br />
33
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Seudun maankäyttöä suunnitellaan nykyisin maakunta-, yl<strong>ei</strong>s- ja asemakaavoilla. Maakunnan<br />
suunnitteluun kuuluvat maakuntakaavan lisäksi maakuntasuunnitelma ja alu<strong>ei</strong>den kehittämislakiin<br />
perustuva maakuntaohjelma. Asunto-olojen kehittämistä ja maapolitiikkaa suunnitellaan<br />
kuntien asunto-ohjelmissa ja maapoliittisissa ohjelmissa. Seudun liikennejärjestelmä on<br />
suunniteltu pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa (PLJ) sekä kehysalu<strong>ei</strong>den<br />
KEHYLI- suunnitelmassa.<br />
Helsingin seudun yhdyskuntarakenteen kehityksen saamiseksi hallintaan, samoin kuin asumisen<br />
yht<strong>ei</strong>sten kokonaistavoitt<strong>ei</strong>den määrittelemiseksi ja toteuttamiseksi, seudulle on tarpeen laatia<br />
yht<strong>ei</strong>nen asumisen ja maankäytön strategia ja sitä koskevat tavoitteet.<br />
Siinä osoitetaan asumisen, maapolitiikan, liikennejärjestelmän ja joukkoliikenteen kehittämistä<br />
koskevat seudulliset tavoitteet, samoin kuin niihin liittyvät infrastruktuuria ja palveluita koskevat<br />
velvoitteet, sekä näiden toteuttamisen ajoitus, rahoitus ja muut strategian toteutusta tukevat<br />
toimenpiteet.<br />
Strategiatyössä on kysymys jo olemassa olevien erillissuunnitelmien ja ohjelmien sekä päätösten<br />
yhteensovittamisesta kokonaisuudeksi, joka kuvaa seudun tarp<strong>ei</strong>ta, tavoitt<strong>ei</strong>ta ja niiden<br />
toteuttamiseksi tarpeellisia toimenpit<strong>ei</strong>tä. Kysymys <strong>ei</strong> siis ole uudesta suunnitelmasta ja sen<br />
työstämisestä, vaan palapelin palojen kokoamisesta ja sovittamisesta yhdeksi kokonaiskuvaksi.<br />
Uutta sen sijaan on tarkastelun kattavuus. Se koskee sekä pääkaupunkiseutua että kehysalu<strong>ei</strong>ta<br />
(KUUMA-aluetta ja Hyvinkäätä sekä Vihtiä). Taustalla on koko Uusimaa. Liikennejärjestelmäsuunnitelmat<br />
PLJ ja KEHYLI yhdistetään.<br />
Luodaan maankäytön ja asumisen neuvottelujärjestelmä MAJ.<br />
Asumisen ja maankäytön strategia sisältäisi mm.:<br />
• asuntorakentamisen määrälliset ja laadulliset tavoitteet<br />
• toteuttamismuotoja ja erityisasumista koskevat tavoitteet<br />
• maan käyttöön saantia koskevat edellytykset ja toimenpiteet sekä suositukset<br />
• sosiaalisen asuntotuotannon kuntakohtaisen vastuunjaon<br />
• asumista koskevan työvoimapoliittisen tarpeen ja tarjonnan kohtaamisen<br />
• maahanmuuttajien asunnon tarpeen selvittämisen ja sen edellyttämät ratkaisut<br />
• tavoitt<strong>ei</strong>den toteuttamisedellytyksiä ja -toimenpit<strong>ei</strong>tä koskevat ratkaisut sekä ajoituksen<br />
Strategiaa laadittaessa on otettava huomioon<br />
• maakuntakaavojen sekä yl<strong>ei</strong>s- ja asemakaavojen maankäyttö ja muut kesk<strong>ei</strong>set<br />
suunnitteluperiaatteet<br />
• maakuntaohjelma<br />
• kuntien asunto-ohjelmat ja niiden yhteensopivuus ja<br />
• PLJ- ja muut seudun liikennejärjestelmälinjaukset, joukkoliikenne mukaan luettuna.<br />
Strategiamenettelyn toteuttamiseen liittyy seudullisen päätöksenteon selkeyttäminen.<br />
34
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Maankäyttöä ja asumista koskevan neuvottelujärjestelmän luominen<br />
Maankäyttöä, asumista ja yhdyskuntarakentamista koskeva prosessi on monimuotoinen ja<br />
koostuu us<strong>ei</strong>sta erillisistä toimintaketjuista. Kokonaisuuden hallitseminen on viranomaisten ja<br />
muiden toimijoiden lukuisuudesta johtuen vaikeaa. Keskenään läh<strong>ei</strong>sessä yhteydessä olevia<br />
asioita käsitellään us<strong>ei</strong>n toisistaan irrallaan.<br />
Tilanteen selkeyttäminen ja maankäytön sekä asumisen strategian toimeenpanon edistäminen<br />
edellyttävät seudun ja valtion välistä suoraa vuorovaikutusta, jossa noudatettavista menettelytavoista<br />
ja toiminnan sisällöstä voidaan osapuolten välillä sopia. Neuvottelumenettelyn tulokset<br />
kirjataan aiesopimukseen, jonka osapuolet hyväksyvät.<br />
Neuvottelumenettelystä voisi käyttää lyhennettä MAJ eli maankäytön ja asumisen<br />
neuvottelujärjestelmä.<br />
Ehdotus:<br />
Seututasolla päätetään Helsingin seudun kuntien maankäyttöä ja<br />
asumista sekä näihin liittyviä toimintoja koskevista yht<strong>ei</strong>sistä strategioista<br />
ja tavoitt<strong>ei</strong>sta.<br />
Seudun ja ympäristöministeriön kesken luodaan - yht<strong>ei</strong>styössä maakunnan,<br />
kuntien ja YTV:n kanssa - neuvottelujärjestelmä, jossa sovitaan<br />
maankäytön ja asumisen strategiasta ja tavoitt<strong>ei</strong>sta sekä näiden toteuttamiseksi<br />
tarvittavista toimenpit<strong>ei</strong>stä, menettelytavoista ja rahoituksen<br />
periaatt<strong>ei</strong>sta.<br />
Valtion taholla MAJ -menettelystä vastaa ympäristöministeriö.<br />
Menettelyssä noudatetaan vastaavia periaatt<strong>ei</strong>ta kuin liikennejärjestelmäsuunnitelmassa(PLJ),<br />
tehtävien luonne huomioon ottaen.<br />
Neuvottelumenettelyn tulokset kirjataan osapuolten hyväksymään<br />
aiesopimukseen. Neuvottelujärjestelmän piirissä voidaan käsitellä myös<br />
hallintorajat ylittävien laaja-alaisten yhdyskuntarakentamisen kehittämishankk<strong>ei</strong>den<br />
käynnistämistä, suunnittelua ja toimeenpanoa koskevia<br />
asioita.<br />
Asumisen ja maankäytön strategiasta otetaan säännökset seudun<br />
hallintoa koskevaan erityislainsäädäntöön. Laissa todetaan myös, että<br />
kuntien tulee osaltaan noudattaa omassa toiminnassaan seututasolla<br />
yht<strong>ei</strong>sesti hyväksyttyjä strategioita ja niissä esitettyjä tavoitt<strong>ei</strong>ta sekä<br />
periaatt<strong>ei</strong>ta.<br />
35
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3.4 Kansallisesti tärkeät seudun yhdyskuntarakentamisen<br />
kehittämishankkeet<br />
Hallitusohjelmassa ja selvitystehtävän toimeksiannossa korostetaan seutu<strong>hallinnon</strong> ja valtion<br />
välistä yht<strong>ei</strong>styötä erityisesti kansallisesti merkittävien kehittämishankk<strong>ei</strong>den suunnittelussa ja<br />
toteuttamisessa. Selvitystyön yhteydessä tällaisiksi hankk<strong>ei</strong>ksi on erityisesti tunnistettu ne laajaalaiset<br />
pitkän ajan yhdyskuntarakentamisen kehittämistä koskevat hankkeet, jotka liittyvät<br />
Helsingin seudun liikennejärjestelmien kehittämistä koskeviin suunnitelmiin. Näistä on aivan<br />
tuoreet liikenne- ja viestintäministeri Leena Luhtasen johtamassa ministerityöryhmässä laaditut<br />
suuntaviivat.<br />
Näiden laaja-alaisten hankk<strong>ei</strong>den tavoitteena on edistää<br />
• yhdyskuntarakenteen eheytymistä seudulla<br />
• liikenne- ja raideverkon sekä joukkoliikenteen saavutettavuutta<br />
• palvelurakenteen vahvistumista<br />
• ympäristön paranemista<br />
• uusien laadukkaiden, kohtuuhintaisten ja toiminnallisesti monipuolisten asuin-<br />
yhdyskuntien toteuttamista asukkaiden asumistarp<strong>ei</strong>ta ja tavoitt<strong>ei</strong>ta vastaten<br />
• turvallisen elämän edellytyksiä<br />
• seudun eri osien kulttuuri- ja luontoarvojen huomioon ottamista kunkin kohteen<br />
ominaispiirt<strong>ei</strong>siin ja ympäristön vahvuuksiin tukeutuen<br />
Nämä hankkeet sisältyvät jo Uudenmaan maakuntakaavaan samoin kuin pääosin PLJ-prosessin<br />
aiesuunnitelmaan. Tässä yhteydessä on kysymys koota näille kehittämishankk<strong>ei</strong>lla asetetut<br />
tavoitteet yhteen ja sitouttaa hankk<strong>ei</strong>ssa mukana olevat eri osapuolet yhteen toteuttamaan näitä<br />
hankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Kysymykseen tulevina mahdollisina hankk<strong>ei</strong>na on ollut esillä mm.<br />
• Pää- ja oikoradan asemanseutuja hyödyntävät uudet asuin ja työpaikka-alueet<br />
• Vuosaaren sataman ja lentokentän yhdistävä, logistista osaamista ja yrittämistä<br />
synnyttävä ratahanke sekä satamatoiminnan käynnistämät työpaikkainvestoinnit, jotka<br />
sivuavat myös Sipoota<br />
• Marja-rata Vantaalla - Martinlaaksonradan, lentoaseman ja pääradan yhdistävä, suuria<br />
asuntoalu<strong>ei</strong>ta ja työpaikkoja mahdollistava kaupunkiratahanke; alueen toteutuminen<br />
voidaan aloittaa jo ennen ratahankkeen valmistumista<br />
• Espoon raideliikennehankkeet joukkoliikenteen sujuvuutta ja asumisen sekä muun<br />
maankäytön tehokkuutta lisäävinä ratkaisuina<br />
• Kehä II - Suurpelto; yrityspuiston, työn, asumisen ja palveluiden, virkistyksen ja<br />
kaupunkipuiston yhdistävä uusi kaupunkikokonaisuus<br />
• Hakuninmaan alue - jossa yhdistyvät Espoon, Helsingin ja Vantaan maankäyttöintressit<br />
• Malmin lentoaseman muuttaminen monipuoliseksi, tiiviin ja matalan<br />
pientalorakentamisen ja luonnonympäristön yhdistäväksi kaupunginosaksi<br />
36
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tämä lista <strong>ei</strong> ole kannanotto hankk<strong>ei</strong>siin, vaan luettelo niistä potentiaalisista koht<strong>ei</strong>sta, jotka<br />
muodostavat Helsingin seudun sormimaisen kehityksen päävaihtoehdot vir<strong>ei</strong>llä olevien liikenneratkaisujen<br />
yhteydessä. Muistakin hankk<strong>ei</strong>sta on puhuttu.<br />
Toteutus yht<strong>ei</strong>styöhankk<strong>ei</strong>na<br />
Mukana alu<strong>ei</strong>den kehittämistä koskevissa hankk<strong>ei</strong>ssa olisivat kunnat, ministeriöt (ainakin LVM,<br />
YM ja VM) ja niiden aluehallintoviranomaiset sekä ne hankekohtaiset toimijat, joita hanke<br />
koskee (mm. yritykset, valtion kiint<strong>ei</strong>stöyhtiöt, Ilmailuhallitus ym.). Hanke olisi kaksivaih<strong>ei</strong>nen:<br />
Kunkin mukaan tulevan hankkeen osalta kootaan eri osapuolilta hankkeen toteutumisen<br />
sisällölliset, ajalliset, tekniset ja taloudelliset peruslähtökohdat. Kehittämishanke olisi projekti,<br />
jonka puitt<strong>ei</strong>ssa kootaan, seurataan, arvioidaan ja ohjataan eri osapuolten toimintaa laadittavan<br />
kokonaistarkastelun pohjalta.<br />
Jokaisen hankkeen toteuttaminen tapahtuu ast<strong>ei</strong>ttain ja koht<strong>ei</strong>ttain, josta perusvastuussa on ao.<br />
kunta ja hankkeen toimijat. Hankk<strong>ei</strong>den toteutumisen aikaväli voi ulottua aina 20 vuoteen.<br />
Valtio edistää hankk<strong>ei</strong>ta<br />
Valtio on mukana hankk<strong>ei</strong>ssa<br />
• osallistumalla tarkemmin sovittavalla tavalla uusien rata- ja liikennehankk<strong>ei</strong>den<br />
rahoitukseen<br />
• huolehtimalla hankealu<strong>ei</strong>lla valtionmaiden asianmukaisesta käyttöön saannista<br />
• kohdistamalla valtion asuntorahoitusta ja kunnallistekniikan sekä asuntoaluekohtaisia<br />
avustuksia hankealu<strong>ei</strong>lle sekä<br />
• osoittamalle alu<strong>ei</strong>lle kehittämisrahoitusta<br />
Valtion osallistuminen on sidottu kulloiseenkin budjettirahoitukseen.<br />
Käynnistettävä maankäytön ja asumisen neuvottelujärjestelmä MAJ toimii osaltaan yht<strong>ei</strong>styöväylänä<br />
seudun (maakunnan ja kuntien) sekä valtion välillä. Kehyskuntiin laajennettu PLJ-<br />
järjestelmä vastaa puolestaan liikenteen osasta (YTV mukana).<br />
Ehdotus:<br />
Osapuolet käynnistävät seudun kansallisesti merkittävien kehittämishankk<strong>ei</strong>den<br />
suunnittelun yht<strong>ei</strong>styössä seudun ja valtion sekä muiden toimijoiden<br />
kanssa. Perusvastuu on seudulla ja asianomaisilla kunnilla. Hankkeet<br />
käsitellään myös osina maankäytön ja asumisen sekä liikenteen neuvottelujärjestelmiä<br />
(MAJ, PLJ/KEHYLI).<br />
Laajakantoiset poliittista sisältöä omaavat asiat käsitellään yht<strong>ei</strong>sessä<br />
poliittisessa ministerineuvotteluryhmässä.<br />
37
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
4 Seudun julkisten palveluiden<br />
vaikuttavuuden lisääminen<br />
4.1 Rakent<strong>ei</strong>den muutoksilla hyvinvointipalveluita<br />
turvaamaan<br />
Tämän selvityshankkeen tavoitteeksi on toimeksiannossa asetettu seudun julkisten palveluiden<br />
ja toimintojen yhteensovittaminen niiden vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Pääkaupunkiseuduille<br />
on kansainvälisestikin tyypillistä, että niissä palvelualojen nettokustannukset ja<br />
vielä erityisesti terveydenhuollossa ovat suhteellisesti koko maata korkeammat. Helsingin<br />
perusterveydenhuollon nettokustannukset/asukas ovat olleet 28 % ja erikoissairaanhoidon 17 %<br />
korkeammat kuin maassa keskimäärin. Saman suuntaista kehitystä on muillakin aloilla.<br />
Tässä selvityshankkeessa <strong>ei</strong> ole ollut mahdollista <strong>ei</strong>kä tarkoituskaan yksityiskohtaisesti paneutua<br />
palvelusektor<strong>ei</strong>den sisältöön. Tavoitteena on nostaa esiin eräitä asiaan ja rakent<strong>ei</strong>den uudistamiseen<br />
liittyviä tekijöitä, joista lopullisen vastuun kantavat seudun poliittinen johto ja toimintaalat<br />
kukin itse.<br />
Lähtökohtana kuitenkin on, että puuttumalla menettelytapoihin ja rakent<strong>ei</strong>siin voidaan luoda<br />
liikkumatilaa varsinaiselle palvelutuotannolle ja edelleen tasokkaiden hyvinvointipalveluiden<br />
säilyttämiselle ja kehittämiselle.<br />
Sosiaali- ja terveystoimi<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus pääkaupunkiseudun kaupunkien kokonaismenoista on<br />
keskimäärin puolet. Helsingin ja sen naapurikuntien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä yleensä<br />
hyvinvointipalvelujen kehityshaasteet liittyvät toisaalta asukasmäärien lisääntymiseen ja urbaanialueen<br />
sisäiseen eriytymiseen sekä toisaalta ikä- ja palvelurakent<strong>ei</strong>den yhteensovittamiseen.<br />
Hyvinvointiin, terveyteen ja mielenterveyteen myötävaikuttavat taustatekijät ovat pääasiallisesti<br />
muiden <strong>hallinnon</strong>alojen kuin sosiaali- ja terveysalan vastuulla. Siksi pääkaupunkiseudulla<br />
tarvitaan ehkäiseviin ja edistäviin toimiin keskittyvä laaja-alainen urbaanin hyvinvointipolitiikan<br />
ohjelma, jossa analysoidaan kaikkien <strong>hallinnon</strong> alojen vastuut ja mahdollisuudet<br />
vaikuttaa kehitykseen.<br />
Yleensäkin alueen kaupunkipolitiikkaa olisi tarpeen suunnata viime vuosikymmentä selkeämmin<br />
hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä määrittävien erilaisten tekijöiden tukemiseen ja<br />
määrätietoiseen kehittämiseen. Seudullisen urbaanin hyvinvointipoliittisen ohjelman toimeenpanoon<br />
on asianomaisille <strong>hallinnon</strong>aloille varattava riittävät voimavarat. Ohjelman toimeenpanon<br />
sosiaalisia ja terveysvaikutuksia sekä vaikuttavuutta on myös aktiivisesti seurattava ja<br />
arvioitava asiaankuuluvilla tieteellisesti pätevillä menetelmillä.<br />
38
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sosiaali- ja terveysalan yht<strong>ei</strong>styö<br />
Pääkaupunkiseudun kunnat ovat tehneet yht<strong>ei</strong>styösopimuksen yht<strong>ei</strong>sen sosiaalialan osaamiskeskuksen<br />
ylläpitämisestä. Sopimuksen mukaan pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus<br />
kohdentaa toimintansa erityisesti suurkaupunkiympäristön hyvinvointipalvelujen kehittämiseen<br />
sekä kehittämistiedon kokoamiseen ja välittämiseen kaupunkiseudulla. Osaamiskeskuksen työtä<br />
on syytä kehittää ja tukea.<br />
Pääkaupunkiseudun kuntien yht<strong>ei</strong>stoiminta sosiaali- ja terveystoimessa on kapealla pohjalla.<br />
Tulevaisuudessa yht<strong>ei</strong>stoiminnan kehittäminen sosiaali- ja terveystoimessa kohdistuu yhä<br />
enemmän mm. prosess<strong>ei</strong>hin, tiedonkulkuun, palvelujen sujuvuuteen, läpimenoaikoihin,<br />
työnjakoihin sekä rinnakkaisten ja osin päällekkäisten palveluiden purkamiseen. Päähuomio<br />
kohdistuu palvelujärjestelmää uudistaviin ja vaikuttavuutta parantaviin toimiin mm. kehittämällä<br />
hallinto- ja organisaatiorajojen yli ulottuvia palvelu- ja toimenpidekokonaisuuksia, kuten<br />
terveydenhuollon sisäiseen näyttöön perustuvia hoitoketjuja ja vastaavia yli sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
sekä sosiaaliturvajärjestelmien (mm. KELAn ja eläkevakuutuslaitosten)<br />
ulottuvia palveluketjuja sellaisille ryhmille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti tai peräkkäin<br />
monia erilaisia palveluja.<br />
Pääkaupunkiseudun ja muun Uudenmaan alueen kuntien tulisi liittyä saumattomasti sosiaali- ja<br />
terveydenhuollon palveluketjuja ja alueellisia asiakas- ja muita tietojärjestelmiä kehittävän<br />
kok<strong>ei</strong>lulain piiriin (laki 811/2000, muutettu 1125/2003). Kok<strong>ei</strong>lu on jatkoa alueella käynnissä<br />
olevalle UUMA- hankkeelle, jota tulisi jatkossa laajentaa ja monipuolistaa.<br />
Pääkaupunkiseudulla tarvitaan erikseen toimia syrjäytymiskehityksen hallinnan tehostamiseksi.<br />
Tämä merkitsisi toiminnan käynnistämistä mm. sosiaalisen yritystoiminnan avaamien mahdollisuuksien<br />
hyödyntämiselle yht<strong>ei</strong>stoiminnassa mm. TE - keskuksen ja kuntoutusalan kanssa.<br />
Sivistystoimi<br />
Opetus- ja kulttuuritoimen yht<strong>ei</strong>styö suunnittelussa ja palveluiden järjestämisessä on kehittynyt<br />
Helsingin seudulla koordinoimattomasti ja us<strong>ei</strong>n ilman strategisia valintoja. Yht<strong>ei</strong>styötä varten<br />
on asetettu vain harvoja elimiä. Toisaalta epävirallisia verkostoja ja tapaamisia on paljon.<br />
Sivistyspalvelujen osalta on panostettava yli kuntarajojen tapahtuvaan palvelujen ja tilojen<br />
hyödyntämiseen. Toisen asteen koulutuksen suuria seudullisia tulevaisuuden kysymyksiä on<br />
varsinkin toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen mitoitukseen, palveluverkkoon<br />
ja organisointiin liittyvät kysymykset.<br />
Korkean asteen koulutuksen yht<strong>ei</strong>styömahdollisuudet ovat lisääntymässä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />
kolmannen roolin, aluevaikutustehtävän merkityksen kasvaessa. On selkeästi<br />
nähtävissä, että seudullista yht<strong>ei</strong>styötä ja edunvalvontaa on edelleenkin tiivistettävä mm. ennakoinnissa<br />
ja aloituspaikkamitoituksissa.<br />
Erityisesti kulttuuripalvelujen osalta Helsingin seudun kuntien yht<strong>ei</strong>styötä on tiivistettävä.<br />
Kulttuuripalvelujen tuottaminen yht<strong>ei</strong>styönä joko pääkaupunkiseudun kuntien kesken tai<br />
Helsingin seudun laajuisesti on otettava perustettavien poliittisten yht<strong>ei</strong>styöelinten työlistalle.<br />
39
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kirjastot ovat alue, jossa yht<strong>ei</strong>styössä on jo edetty käytännön tasollakin pitkälle. Kokemukset<br />
ovat myös osoittaneet, että yht<strong>ei</strong>styössä tarvitaan myös yht<strong>ei</strong>stä tahtoa. Esimerkiksi materiaalihankinnat<br />
ovat alue, jossa helposti koetaan toisten joutuvan kärsimään, jos joku osapuoli <strong>ei</strong><br />
vastaa velvoitt<strong>ei</strong>staan. Tämän välttäminen edellyttää yht<strong>ei</strong>sistä menettelytavoista ja tavoitt<strong>ei</strong>sta<br />
sopimista.<br />
4.2 Pelastustoimi<br />
Helsingin seudun kuntien yht<strong>ei</strong>stoiminnan tiivistäminen <strong>ei</strong> vaikuta alueellisen pelastustoimen<br />
<strong>ei</strong>kä Hätäkeskusten aluejakoihin. Mahdollisimman hyvän avunannon turvaamiseksi ja alu<strong>ei</strong>den<br />
välisten rajojen toimintaa rajoittavien vaikutusten ehkäisemiseksi Uudenmaan hätäkeskusten ja<br />
apua antavien viranomaisten yht<strong>ei</strong>styö on välttämätöntä. On tärkeää, että hälytysohjeet laaditaan<br />
lähimmän ja tarkoituksenmukaisimman yksikön periaatteen mukaisesti. Helsingin seudulla<br />
toimivien pelastuslaitosten on myös päästävä yhdenmukaisiin toiminta- ja tulkintalinjoihin mm.<br />
rakentamista koskevissa lausunnoissaan.<br />
Koko Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu muodostaa poikkeusolojen varautumisen<br />
kannalta yhtenäisen alueen. Tämän huomioon ottamiseksi tarvitaan väestönsuojelu- ja<br />
valmiussuunnittelussa toimiva yht<strong>ei</strong>styömenettely alueen pelastustoimien ja niiden alueelle<br />
toimivien kuntien ja sotilasviranomaisten kesken.<br />
Lisäksi huomiota on syytä kiinnittää sairaankuljetuksen logistiikkaan, jossa on vielä paljon<br />
tekemistä.<br />
4.3 Verkkopalvelut<br />
Osana selvitystyötä sisäasiainministeriö tilasi Helsingin seudun kuntien julkisten Internetpalvelujen<br />
tilannetta koskevan selvityksen Efektia Oy:tä. Helsingin seudulla Internetpalvelut<br />
ovat kattavimmat suurissa kaupung<strong>ei</strong>ssa Espoossa, Helsingissä ja Vantaalla. Kukin tarjoaa yli<br />
70 % selvityksen piirissä oll<strong>ei</strong>sta palveluista. Pienemmissäkin kunnissa taso on noin 50-60 %.<br />
Palveluiden merkittävyyden kannalta sivustot ovat vieläkin kattavampia.<br />
Lähes aina on esillä peruspalvelujen kesk<strong>ei</strong>set tiedot, esimerkiksi lääkärivastaanottojen sijainnit,<br />
aukioloajat ja päivystykset.<br />
Tulostettavia lomakk<strong>ei</strong>ta löytyy yl<strong>ei</strong>simmistä palveluista lähes jokaisesta kunnasta. Sen sijaan<br />
asioiden hoitaminen verkossa on harvinaisempaa. Pisimmällä ollaan kirjastoissa.<br />
Verkkopalveluiden rakentamisessa on mahdollista tehdä nykyistä huomattavasti tiiviimpää<br />
yht<strong>ei</strong>styötä. Palvelukohtaisten portaalien rakentamiseen tulisi kiinnittää huomiota mm. matkailupalveluissa,<br />
elink<strong>ei</strong>nopalveluissa tai terveydenhuollossa.<br />
40
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Ehdotus:<br />
Helsingin seudun kuntien tulee käynnistää - pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallituksen<br />
ja KUUMA-yht<strong>ei</strong>styön toimesta - palvelutoimintojen yhteensovittamista<br />
ja rakent<strong>ei</strong>den uudistamista sekä yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuuden<br />
lisäämistä koskevat prosessit, joiden tavoitt<strong>ei</strong>na on hyvinvointipalveluiden<br />
sisällön turvaaminen. Olennaisena osana tähän kuuluu verkkopalvelujen<br />
kehittämisstrategian luominen.<br />
41
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
5 Hallinnon on palveltava toiminnan<br />
tavoitt<strong>ei</strong>ta<br />
5.1 Suomen ainoa metropolialue ratkaisujen edessä<br />
Kyky hallita toimintaympäristön kehitystä on metropolialueen kilpailukyvyn perustekijä.<br />
Metropolialueet ovat us<strong>ei</strong>n kaupunkirakenteellisesti jakautun<strong>ei</strong>ta, sosiaalisesti epäyhtenäisiä ja<br />
hallinnollisesti kirjavia.<br />
Helsinki, Suomen ainoa metropolialue, on tähän asti välttynyt yhdyskuntarakenteen vakavilta<br />
tasapainohäiriöiltä. M<strong>ei</strong>llä <strong>ei</strong> kuitenkaan ole varaa itsetyytyväisyyteen. Näköpiirissä on paljon<br />
tekijöitä, jotka viittaavat sosiaalisen ja taloudellisen eriytymisen lisääntymiseen. Tähän kehitykseen<br />
on syytä suhtautua vakavasti. Ratkaisut ovat viime kädessä kuntien poliitikkojen käsissä.<br />
Nähdäänkö muutoksen merkit ajoissa, pystytäänkö toimimaan yli toimivaltarajojen ja löytyykö<br />
kompromissin tekemisen halua yht<strong>ei</strong>sen edun saavuttamiseksi, ratkaisee lopputuloksen. Hal-<br />
linto ja toimintojen organisointi ovat välin<strong>ei</strong>tä, joilla asetettuihin tavoitt<strong>ei</strong>siin pyritään. Hallintoa<br />
tarvitaan ylläpitämään ja kehittämään toimintaa yht<strong>ei</strong>sten tavoitt<strong>ei</strong>den saavuttamiseksi. Sitä<br />
tarvitaan myös torjumaan uhkia ja korjaamaan tehtyjä virh<strong>ei</strong>tä. Itsetarkoitus hallinto <strong>ei</strong> ole.<br />
Helsingin seudun hallintoratkaisujen taustalta on löydettävissä loogiset perusteet:<br />
• Seutu on nähtävä kokonaisuutena, yhtenäisenä asunto- ja työpaikka-alueena<br />
• Demokratia perustuu kansalaisten itsehallintoon; poliittisten päättäjien<br />
toimintamahdollisuudet on turvattava<br />
• Seudun kilpailukyvyn ja kehityksen perusta on osaamisessa, luovuudessa ja<br />
ammattitaidossa; työvoiman saatavuus on menestyksen edellytys<br />
• Ikäluokat pienenevät ja kilpailu työvoimasta kasvaa; vaikeutuuko työvoiman saanti<br />
asumisen korkeaan hintaan<br />
• Onko seudun kunnilla valmiutta katsoa yhdessä maankäytön ja asumisen tavoitt<strong>ei</strong>ta<br />
• Pärjääkö Helsingin seutu kansainvälisessä kilpailussa ilman aktiivista markkinointia<br />
• Helsingin seutu on Euroopan hajaantun<strong>ei</strong>mpia miljoonakaupunkeja; miten kaupunki- ja<br />
yhdyskuntarakennetta hallitaan<br />
• Kuka johtaa poliittisesti ja operatiivisesti pääkaupungin miljoonakaupunkia ja Helsingin<br />
seutua; tällä hetkellä <strong>ei</strong> kukaan<br />
• Hyvinvointipalveluiden säilyttäminen vaatii palvelurakent<strong>ei</strong>den uudistamista; ovatko<br />
kunnat valmiita; ylittyvätkö kuntarajat<br />
• Valtion ja Helsingin seudun vastuulla on lähes neljännes suomalaisista; miten vakautta,<br />
ennakoitavuutta ja yht<strong>ei</strong>styömuotoja voidaan yhdessä parantaa<br />
Näiden ja monien muiden asioiden hoitamiseksi esitetään seudun hallintoon ja<br />
päätöksentekoon sekä sitä koskevaan lainsäädäntöön uudistuksia. Kysymys on<br />
menettelytavoista, <strong>ei</strong> toiminnan sisällöstä. Valta jää seudun ja kuntien päättäjille.<br />
42
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
5.2 Toimivaa yht<strong>ei</strong>styötä Helsingin seudulla<br />
Helsingin seudulta puuttuu poliittisen tason yht<strong>ei</strong>styö, muuta keskinäistä kanssakäymistä ja<br />
yht<strong>ei</strong>styötä on paljon. Näitä samoin kuin kansainvälisiä kokemuksia käsitellään tarkemmin<br />
taustaraportissa. Tässäkin on kuitenkin syytä nostaa esiin muutama tärk<strong>ei</strong>n.<br />
Näkyvin palvelusektorin ulkopuolinen yht<strong>ei</strong>styöorganisaatio on Helsingin, Espoon, Vantaan ja<br />
Kauniaisten hallitsema Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta, YTV. Sen tehtävänä on<br />
edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla joukkoliikenteen, jätehuollon, ilmansuojelun<br />
ja kehityssuunnittelun palveluita.<br />
YTV:n historia kuvaa hyvin pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styömalleja. Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styötoimikunta<br />
YTT perustettiin 1970. Se oli kuntien vapaaehtoiseen yht<strong>ei</strong>styöhön perustuva<br />
organisaatio. Ensimmäinen YTV-laki tuli voimaan vuoden 1974 alusta. Silläkään <strong>ei</strong> vielä ollut<br />
kaupunkeja sitovaa päätöksenteko-oikeutta, vaan ehdotukset menivät jäsenkaupunkien hyväksyttäviksi.<br />
Us<strong>ei</strong>n hyvätkin, laajakantoiset esitykset kaatuivat kuntien käsittelyssä. Luottamusta<br />
riitti YTV:n hallituksen piirissä, mutta <strong>ei</strong> pitemmälle.<br />
Muutos tapahtui vasta, kun kokonaisuudessaan muutettu YTV-laki astui voimaan 1.4.1985.<br />
Siinä määriteltiin lakitasolla YTV:n tehtävät. Yht<strong>ei</strong>styöorganisaation luonne ja toiminta<br />
uusiutuivat perusteellisesti. Lakia muutettiin vielä 1997.<br />
YTV:n tärk<strong>ei</strong>mmät tehtävät ovat liikenne ja jätehuolto. Niiden osuus on 97 % YTV:n noin 166<br />
miljoonan euron kokonaismenoista vuonna 2003. YTVon hyvä esimerkki, joka puoltaa<br />
Helsingin- ja pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styötä kehitettäessä lakisäät<strong>ei</strong>sen mallin käyttöä asioissa,<br />
joilla on huomattava merkitys seudun kannalta.<br />
Muista yht<strong>ei</strong>styöorganisaatioista mielenkiintoinen on Uudenmaan osaamiskeskusohjelmasta<br />
vastaava Cultimatum Oy. Osaamiskeskusohjelma on alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukainen erityisohjelma,<br />
jonka tavoitteena on paikallisten, alueellisten ja kansallisten voimavarojen kohdistaminen<br />
valittujen, kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamisalojen kehittämiseen. Cultimatum<br />
toimii tehokkaasti hallintorajat ylittävänä yrityksenä seudun osaamis- ja innovaatioperustan sekä<br />
kansainvälisen kilpailukyvyn edistäjänä.<br />
Helsinki Region Marketing Oy HRM on kehitysyhtiö, jonka päätehtävänä on kansainvälinen<br />
markkinointi. Voimavarojen puutteessa yhtiön toiminta on jäänyt vaatimattomaksi ja markkinointia<br />
selvitetäänkin parhaillaan konsultin toimesta.<br />
Maakunnan liitot ja muu yht<strong>ei</strong>styö<br />
Uudellamaalla toimii kaksi maakunnan liittoa; Uudenmaan liitto, jossa on 24 jäsenkuntaa, joiden<br />
väestömäärä on noin 1,3 miljoonaa sekä Itä-Uudenmaan liitto, jossa on 10 kuntaa, väestömäärältään<br />
noin 100 000.<br />
Maakunnan liitto on jäsenkuntiensa yht<strong>ei</strong>styöorganisaatio, muodoltaan kuntayhtymä, jossa<br />
poliittisesti epäsuorasti valitut luottamushenkilöt käyttävät päätösvaltaa. Valtuutettujen tulee<br />
olla edellisissä kunnallisvaal<strong>ei</strong>ssa valittuja kunnanvaltuuston jäseniä.<br />
43
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Uudenmaan maakuntavaltuustossa on 72 jäsentä ja Itä-Uudenmaan valtuustossa 32.<br />
Suurin ja vaikuttavin Helsingin seudulla toimivista yht<strong>ei</strong>styöorganisaatioista on Helsingin ja<br />
Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS. Sen piiriin kuuluu 1,3 miljoonaa ihmistä. Tässä selvityksessä<br />
<strong>ei</strong> tätä organisaatioita tarkastella lähemmin, vaikka sen vaikutus seudulla on niin ihmisten<br />
kuin kuntien taloudenkin kannalta hyvin merkittävä. HUS:n toiminta perustuu nykymuodossaan<br />
1999 tehtyyn sopimukseen. Koko toiminta-aikansa HUS on hakenut hallinnollista rooliaan.<br />
Muita tärk<strong>ei</strong>tä yht<strong>ei</strong>styöorganisaatioita ovat ammattikorkeakoulut.<br />
Kaupunkien näkyvin yht<strong>ei</strong>styön moottori on kaupunginjohtajien yht<strong>ei</strong>styö. Kaupunginjohtajat<br />
ovat ylläpitäneet säännöllistä vuorovaikutusta ja perustaneet yht<strong>ei</strong>styöryhmiä selvittämään ja<br />
valmistelemaan eri alojen ajankohtaisia kysymyksiä.<br />
Seudun ja valtion välisenä neuvotteluyhteytenä toimii Helsingin seudun neuvottelukunta, jonka<br />
tehtävänä on seurata Helsingin seudun kehitystä ja määritellä valtion harjoittaman kaupunkipolitiikan<br />
sisältöä seutua koskevissa kysymyksissä. Tärkeä jo pitkään toiminut elin on pääkaupunkiseudun<br />
liikenneneuvottelukunta.<br />
Edellä todetun lisäksi toteutuu kaikilla toimialoilla hallintokuntien välistä yht<strong>ei</strong>styötä yli kuntarajojen.<br />
Kysymys <strong>ei</strong> olekaan siitä, ett<strong>ei</strong>vätkö pääkaupunkiseudun kunnat olisi vuorovaikutuksessa<br />
keskenään. Ongelmana on poliittisen tason yht<strong>ei</strong>styö ja yht<strong>ei</strong>sten tavoitt<strong>ei</strong>den puuttuminen.<br />
Se h<strong>ei</strong>jastuu suoraan tai välillisesti kaikkeen muuhunkin toimintaan.<br />
44
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
6 Helsingin seutu tarvitsee päätöksentekijänsä<br />
6.1 Helsingin seudun piiriin kuuluvat kunnat<br />
Kehittyvä Uusimaa<br />
Uudenmaan ytimenä on Helsinki ja sen ympärille kehittynyt kaupunkirakenne. Tästä muodostuu<br />
miljoonan asukkaan pääkaupunkiseutu. Sitä ympäröi laajeneva ja väestöltään nopeasti kasvava<br />
kehyskuntien alue, jonka väestömäärä on 250 000 (8 kuntaa). Tällä alueella on kiinteät yhteydet<br />
pääkaupunkiseudulle, minkä näkyvänä osoituksena on laaja työssäkäynti pääkaupunkiseudulla.<br />
Pääkaupunkiseudusta ja kehyskunnista yhdessä muodostuu toiminnallinen kokonaisuus: 1,25<br />
miljoonan asukkaan Helsingin seutu (14 kuntaa).<br />
Lohja, Hyvinkää- Riihimäki, Hämeenlinna, Lahti ja Porvoo ympäristöineen muodostavat Helsingin<br />
seudun kanssa tiiviin verkoston, jonka yht<strong>ei</strong>styö ja vuorovaikutus on läh<strong>ei</strong>stä ja tiivistä.<br />
Se lisääntyy vielä entisestään, kun suuret raide- ja väylähankkeet lähivuosina valmistuvat.<br />
Pääkaupunkiseudulla on jo käsitteenä pitkä perinne, joka on muodostunut YTV:n toiminnan<br />
pohjalta. Viime vuosina Uudellamaalla on noussut uudenlainen kuntien yht<strong>ei</strong>styöverkosto, jolla<br />
pyritään vahvistamaan Uudenmaan kuntien sisäistä toimintarakennetta. Lohjan ympärille on<br />
muodostunut Hiisi-pilotin nimellä kulkeva seuturyhmä, joka rakentaa pääkaupunkiseudun<br />
länsipuolelle kehityskykyistä omal<strong>ei</strong>maista aluekokonaisuutta. Tämän alueen yhteydet pääkaupunkiseutuun<br />
tiivistyvät entisestään E-18 valtatien myötä.<br />
Keski-Uudellemaalle on parissa vuodessa syntynyt aktiivisesti kehittyvä Keski-Uudenmaan<br />
kuntien yht<strong>ei</strong>styöalue KUUMA. Siihen kuuluu viisi kuntaa: vanhan Tuusulan alueelta Järvenpää,<br />
Kerava ja Tuusula sekä lisäksi nopeasti kasvava Nurmijärvi ja oikoradan varren Mäntsälä. Myös<br />
Pornainen on tulossa tähän yht<strong>ei</strong>styöhön. Tällä alueella on asukkaita lähes 160 000.<br />
Hyvinkää Uudeltamaalta sekä Riihimäki, Hausjärvi ja Loppi Kanta-Hämeestä muodostavat<br />
oman yht<strong>ei</strong>styöalueensa. Sen hallinnollista kehitystä rajoittaa maakuntaraja, joka jakaa alueen.<br />
Itä-Uusimaa on oma maakuntansa, jossa Porvoon asema on vahva. Sipoo kuuluu perinteellisesti<br />
tähän alueeseen, mutta toiminnallisesti se liittyy entistä kiinteämmin Helsingin seutuun.<br />
Porvoo säilyttää vankan itsenäisen asemansa ympäristönsä keskuksena siitä riippumatta, minkälaisiin<br />
hallinnollisiin ratkaisuihin päädytään. Porvoo lähenee joka tapauksessa toiminnallisesti<br />
Helsinkiä ja Helsingin seutua, vaikka säilyykin kulttuurisesti omal<strong>ei</strong>maisena alueena.<br />
Uuteenmaahan kuuluu vielä lännessä Raaseporin ja idässä Loviisan seutukunnat. Näiden<br />
alu<strong>ei</strong>den kehitys on ollut muuhun Uuteenmaahan verrattuna hidasta. Ne omaavat vahvan kielellisen<br />
identiteetin ja historiallisen taustan, mutta niiden itsenäiset kehittymismahdollisuudet ovat<br />
rajalliset. Seutukunnat tarvitsevat paitsi sisäisten yht<strong>ei</strong>styömuotojen kehittämistä, myös kumppanuutta<br />
tahoillaan Lohjan ja Porvoon suuntaan.<br />
45
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Uudellamaalla on käynnissä selkeä seutukuntapohjainen voimavarojen kokoamiseen tähtäävä<br />
kehitys. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että seudun kunnat tulevat jatkossa yhä useammin<br />
puhumaan oman seutunsa kootulla äänellä, mikä varmuudella vahvistaa niiden asemaa Uudenmaan<br />
sisäisessä kehittämisessä.<br />
Tällainen "blokkiajattelu" on tärkeää myös Helsingin seudun näkökulmasta. Pääkaupunkiseudun<br />
on huomattavasti selkeämpää toimia vuorovaikutuksessa naapurialu<strong>ei</strong>densa kanssa, kun<br />
asioita käsitellään kokonaisuuksina. Tämä myös alentaa niitä asenteellisia ongelmia, joita<br />
yht<strong>ei</strong>styössä on ollut, paljolti juuri kokoeroista ja asioiden luonteesta johtuen.<br />
Vir<strong>ei</strong>llä olevaa seutuistumiskehitystä Uudellamaalla on syytä tukea. Uudellamaalla on myös<br />
eräitä kuntia, joilla on suhteessa Helsingin seutuun ja omaan seutukuntaansa "kaksoisrooli".<br />
Tämän <strong>ei</strong> tarvitse rikkoa todettuja periaatt<strong>ei</strong>ta. Kussakin tapaukselle on löydettävä tasapainoinen<br />
ratkaisu, joka ottaa huomioon molemmat näkökohdat.<br />
Kuva 1. Helsingin seutu ja seutukuntajako<br />
Pääkaupunkiseutu<br />
46<br />
SM/AHO/MH/26.2.2004<br />
Pääkaupunkiseutuun on perint<strong>ei</strong>sesti kuulunut neljä kaupunkia: Helsinki, Espoo, Vantaa ja<br />
Kauniainen. Kokonaisuus on ollut luonteva ja se on korostanut kaupunkirakenteellisesti<br />
yhtenäisen, joskin sisäisesti hajanaisen alueen merkitystä.<br />
Tämän selvitystyön aikana on monilta varteenotettaviltakin tahoilta vaadittu, että vain kuntaliitos<br />
on todellinen ratkaisu pääkaupunkiseudun ongelmiin.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kaupunkien yhdistäminen olisi todella selk<strong>ei</strong>n vaihtoehto voimavarojen kokoamiselle ja se<br />
myös poistaisi yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon ongelmat. Toisaalta tällainen ratkaisu vaatisi demokraattisessa<br />
järjestelmässä laajan kaupunginosa<strong>hallinnon</strong> luomista asukkaiden lähidemokratian<br />
turvaamiseksi. Kansainväliset esimerkit kuvaavat niitä haast<strong>ei</strong>ta, joita näiden yhteydessä syntyy.<br />
Asenteet liitosratkaisua kohtaan ovat voittopuol<strong>ei</strong>sesti kielt<strong>ei</strong>siä. Jos tämä vaihtoehto nostetaan<br />
tässä yhteydessä kesk<strong>ei</strong>seksi tavoitteeksi, on ilm<strong>ei</strong>stä, että koko virinnyt keskustelu tiivistyvästä<br />
yht<strong>ei</strong>styöstä vaarantuu. Pääkaupunkiseudun hallintoa on yritetty vuosikymmenten aikana<br />
uudistaa lukuisia kertoja. Aina se on epäonnistunut. Nyt on tärk<strong>ei</strong>ntä saada muutosprosessi<br />
liikkeelle. Jos tässä onnistutaan, kuntaliitoskeskustelu voi olla seuraavan kierroksen asia. Nyt<br />
siihen <strong>ei</strong> olla kypsiä.<br />
Pääkaupunkiseudun alueeseen on kohdistunut laajentumisodotuksia kolmelta suunnalta. Kerava<br />
on pääradan varressa ollut sidoksissa Vantaaseen ja yhteyksiltään Helsinkiin. Keravan kuuluminen<br />
pääkaupunkiseutuun olisi tästä näkökulmasta perusteltua. Toisaalta Kerava on kuitenkin<br />
kiinteä osa Keski-Uuttamaata, vanhaa Tuusulaa ja uutta KUUMA-aluetta. Tämän kokonaisuuden<br />
rikkomisesta olisi ilm<strong>ei</strong>sesti enemmän haittaa kuin hyötyä seudulle. Tämän vuoksi Keravaa<br />
<strong>ei</strong> esitetä osaksi pääkaupunkiseutua, mikä <strong>ei</strong> vähennä sen merkitystä yht<strong>ei</strong>styökumppanina.<br />
Kirkkonummi on nopeasti kasvanut pääkaupunkiseudun läntiseksi jatkeeksi. Kirkkonummella <strong>ei</strong><br />
ole Espoo-Helsinki yhteydelle muuta vaihtoehtoista yht<strong>ei</strong>styösuuntaa. Siuntiokin on hakeutumassa<br />
Lohjan seudun yhteyteen. Kirkkonummen päättäjät ovat keskusteluissa olleet kiinnostun<strong>ei</strong>ta<br />
tulemaan mukaan pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhön.<br />
Sipoosta on Helsingin yhteydessä puhuttu ehkä eniten. Sipoon raja on vain 13 km Helsingin<br />
keskustasta. Uudet Vuosaaren sataman ja lentokentän logistiset ratkaisut ovat nostaneet<br />
Helsingin itäisten alu<strong>ei</strong>den kehityksen vahvasti esiin. Näillä on yhteys myös eteläisen Sipoon<br />
tuleviin ratkaisuihin. Pohjoisessa Nikkilän keskuksen ympäristö taas on lähellä Keravaa.<br />
Helsingin läh<strong>ei</strong>syydestä huolimatta Sipoo on ollut vähän suorassa vuorovaikutuksessa Helsingin<br />
suuntaan. Yht<strong>ei</strong>styötä on tehty, mutta vain tapauskohtaisesti. Sipoossa on pelätty Helsingin<br />
puuttumista kunnan päätöksentekoon, missä yhtenä syynä on ollut Helsingin laajat maanomistukset<br />
Sipoossa. Joissakin puheenvuoroissa on Sipoon merkitystä aika ajoin myös korostettu<br />
tavalla, jossa kunnan luonnetta ja perinnettä <strong>ei</strong> ole otettu huomioon. Asenteet <strong>ei</strong>vät ole<br />
sopineet yhteen.<br />
Sipoon tulevaisuus kytkeytyy Helsingin suuntaan. On tärkeää, että Sipoo olisi mukana niissä<br />
tarkasteluissa ja suunnitelmissa, joilla Helsingin itäpuolta kehitetään. Selvää myös on, että tässä<br />
yht<strong>ei</strong>styössä Sipoo on itsenäinen toimija, joka päättää oman kuntansa tekemisistä. Sipoon luonnonmaisemat<br />
ja kulttuuriympäristö ovat koko seudulle yhtä tärk<strong>ei</strong>tä kuin sipoolaisillekin.<br />
Sipoolaisten taholta on esitetty selk<strong>ei</strong>tä varauksia yht<strong>ei</strong>styön tiivistämisestä pääkaupunkiseudun<br />
suuntaan. Edessä olevat haasteet, kuitenkin selkeästi puoltavat tällaista kehitystä.<br />
Kysymyksessä <strong>ei</strong> ole kuntien yhdistäminen tai päätäntävallan rajoittaminen. Tavoitteena on<br />
saada Sipoo mukaan vaikuttamaan pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>seen päätöksentekoon ja kehitystyöhön,<br />
jonka osa Sipoo on. Tämä <strong>ei</strong> rajoita Sipoon perinteellisten kulttuuriyhteyksien<br />
säilymistä Itä-Uudellamaalla.<br />
47
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
KUUMA-alue ja Hyvinkää sekä Vihti<br />
Keski-Uudenmaan kuntien KUUMA-yht<strong>ei</strong>styö on käynnistynyt monista ristiriitaisuuksistakin<br />
huolimatta aktiivisesti. Kuuma-alueen kunnat ovat jo nyt löytäneet yhdessä linjauksia tulevaisuuden<br />
ratkaisuihin. Tämä kehitys vastaa Helsingin seudun toiminnalle asetettuja odotuksia.<br />
Käytävään keskusteluun on tuonut lisäväriä Hyvinkään ja Vihdin halukkuudet tulla osaksi<br />
Helsingin seutua. Hyvinkää on jo pitempään rakentanut yht<strong>ei</strong>styötä Riihimäen, Hausjärven ja<br />
Lopen kanssa. Ratkaisu on niin maantieteellisesti kuin toiminnallisesti luonteva. Tämä yht<strong>ei</strong>styö,<br />
jota maakuntaraja hallinnollisesti rajoittaa, jatkunee ennallaan. Hyvinkään yhteydet Helsingin<br />
seutuun ovat myös moninaiset. Tällainen "kaksoisjäsenyys" <strong>ei</strong> kuitenkaan saisi pohjautua<br />
"varmuuden vuoksi" ajatteluun. Hyvinkää on tärkeä yht<strong>ei</strong>styökumppani pääkaupunkiseudulle,<br />
siitä riippumatta, minkälaiseen hallinnolliseen yht<strong>ei</strong>styöratkaisuun se perustuu.<br />
Hyvinkää ilmoitti halukkuudestaan varsin myöhäisessä vaiheessa. Niinpä se <strong>ei</strong> ole mukana<br />
kaikissa tausta-ain<strong>ei</strong>stoon kuuluvissa selvityksissä. Toivottavaa on, että Hyvinkää mukaan<br />
tullessaan rakentaisi KUUMA-alueen kanssa kiinteän yhteyden siten, että Hyvinkään kannanotot<br />
voisivat kulkea samoja väyliä kuin KUUMAnkin.<br />
Vihdin osalta tilanne on saman suuntainen. Vihti kuuluu rakenteellisesti Hiiden-pilotin alueeseen<br />
ja on osa sen monia yht<strong>ei</strong>styömuotoja. Myös Vihdin osalta olisi tärkeää selkeästi sopia,<br />
miten mukana olo Hiidessä on tarkoitus järjestää ja mitä Helsingin seudulta odotetaan.<br />
Ehdotus:<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon piiriin kuuluu yhteensä 14 kuntaa,<br />
joissa on nykyhetkellä noin 1,25 miljoonaa asukasta. Yht<strong>ei</strong>styöalue koostuu<br />
pääkaupunkiseudusta ja Keski-Uudestamaasta.<br />
Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten lisäksi Kirkkonummi ja Sipoo<br />
tulevat osaksi laajenevaa Pääkaupunkiseutua.<br />
Keski-Uusimaa koostuu KUUMA -alueesta (Järvenpää, Kerava, Mäntsälä,<br />
Nurmijärvi ja Tuusula sekä liitännäisjäsenenä Pornainen) sekä Hyvinkäästä,<br />
joka toimii yht<strong>ei</strong>styössä myös Riihimäen seudun kanssa sekä Vihdistä, joka on<br />
myös osa Lohjan seudun Hiiden aluetta.<br />
48
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseutu<br />
Keski-Uusimaa<br />
Vihti<br />
Kirkkonummi<br />
Espoo<br />
Kauniainen<br />
Hyvinkää<br />
Kuva 3. Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön aluejaot<br />
Nurmijärvi<br />
Järvenpää<br />
Pornainen<br />
49<br />
Tuusula<br />
Vantaa<br />
Helsinki<br />
6.2 Yksi maakunta Uudellemaalle<br />
Ei edellytyksiä Helsingin seudun maakunnalle<br />
Kerava<br />
Mäntsälä<br />
Sipoo<br />
SM/AHO/MH/26.2.2004<br />
Uusimaa on historiansa aikana ollut pinta-alaltaan pieni, mutta asukasluvultaan merkittävä<br />
aluekokonaisuus. Uudenmaan alueen ydin on Helsinki ja sen ympärille kasvanut yli miljoonan<br />
asukkaan kaupunkiseutu. Uudenmaan alueeseen kuuluu niin lännessä kuin idässä perint<strong>ei</strong>siä<br />
maaseutualu<strong>ei</strong>ta, joita voidaan verrata moniin hitaan kehityksen alu<strong>ei</strong>siin muualla maassa.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sisäisestä erilaisuudesta riippumatta Uusimaa on kokonaisuus, jossa vahvan keskusalueen ja<br />
h<strong>ei</strong>kompien reuna-alu<strong>ei</strong>den edut kohtaavat. Kaksikielisyydellä on tällä alueella tärkeä merkitys.<br />
Uudenmaan alueen maakunnallinen pirstominen siten, että Helsingin seudulle perustettaisiin<br />
oma maakunta, mitä selvityksen aikana on ehdotettu, <strong>ei</strong> ole koko Uudenmaan kehityksen<br />
kannalta toimiva ratkaisu. Helsingin seudun maakunnan ulkopuolelle jäävät osat Uuttamaata<br />
jäisivät täysin irralleen. Nykyisen Uudenmaan maakunnan piirissä on päinvastoin painotettu<br />
voimavarojen kokoamista ja nykyisten kahden maakunnan yhdistämistä.<br />
Maakunnat yhteen<br />
Itä-Uudenmaan liiton taholta on korostettu Porvoon ympärille kehittyneen historiallisen ja<br />
kulttuurisesti yhtenäisen alueen erityismerkitystä omal<strong>ei</strong>maisena, kaksikielisenä maakuntana.<br />
Hallinnollinen maakuntajako on seudulla tuore ratkaisu. Porvoon alueet ovat perint<strong>ei</strong>sesti olleet<br />
osa Uuttamaata. Porvoon ympärillä olevan aluekokonaisuuden kehityksen turvaaminen on<br />
tärkeää niin Helsingin seudulle kuin Uudellemaalle. Se <strong>ei</strong> edellytä kuitenkaan omaa maakuntaa,<br />
vaan tehokasta oman seudun sisäistä yht<strong>ei</strong>stoimintaa. Monissa asioissa seutu tukeutuu Helsingin<br />
seudun ja erityisesti pääkaupunkiseudun ratkaisuihin ja kehitykseen.<br />
Yhtenäinen Uudenmaan maakunta loisi rajan molemmin puolin entistä vankemman pohjan<br />
vastata muutospain<strong>ei</strong>siin. Sipoon asema on tosiasiallisesti jo nyt kaksijakoinen, mihin tehty<br />
ehdotus <strong>ei</strong> vaikuta.<br />
Hyvin todennäköistä on, että ensi vuosikymmenellä puhutaan paljon laajemmistakin<br />
maakuntien voimavarojen kokoamisista. Nyt on tärkeää hyvällä kumppanuudella luoda perusta<br />
lähivuosien toiminnalle.<br />
Ehdotus:<br />
Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat yhdistetään yhdeksi Uudenmaan<br />
maakunnaksi, johon kuuluvat kaikki kys<strong>ei</strong>sten maakuntien jäsenkunnat.<br />
6.3 Toiminnan sisältö määrää Helsingin seudun<br />
yht<strong>ei</strong>sen päätöksenteon tarpeen<br />
Pääosa kuntien tehtävistä Helsingin seudullakin hoidetaan nyt ja vastakin kuntakohtaisesti.<br />
Tärkeän poikkeuksen tästä periaatteesta muodostaa asumisen, maankäytön, maapolitiikan,<br />
seudun liikennejärjestelmien ja joukkoliikenteen sekä näihin liittyvien hankk<strong>ei</strong>den ja<br />
ympäristövaikutusten toteuttaminen. Nämä asiat ja niiden hoito on seudullista. Helsingin<br />
seudun yhtenäiseltä asunto- ja työpaikka-alueelta puuttuvat kuitenkin yht<strong>ei</strong>set tavoitteet ja<br />
strategiat. Se näkyy niin asuntotarjonnassa kuin seudun yhdyskuntarakenteessakin.<br />
50
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunginvaltuustojen ja kaupunginhallitusten puheenjohtajistot ja<br />
kaupunginjohtajat esittivät 20.1.2004 julkistamassaan kannanotossa, että "Erillisen Helsingin<br />
seudun ja seutu<strong>hallinnon</strong> perustaminen nykyiseen maakuntarakenteeseen <strong>ei</strong> ole tarpeen. Mikäli<br />
Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan liitot yhdistetään selvityshenkilön luonnostelemalla tavalla,<br />
toteutuu 13 kunnan seutuyht<strong>ei</strong>styö yhdistetyn Uudenmaan maakuntaliiton puitt<strong>ei</strong>ssa."<br />
Pääkaupunkiseudun johdon kannanotossa <strong>ei</strong> sanota mitään siitä, miten ongelmaksi koettu<br />
yht<strong>ei</strong>styön puute edellä todetuissa yhdyskuntarakenteen hallintaa koskevissa merkittävissä<br />
asioissa ratkaistaan. Painotus korostaa vain olemassa olevan <strong>hallinnon</strong> riittävyyttä. Pääasia on,<br />
ett<strong>ei</strong> mitään tarvitse tehdä.<br />
Itse asiassa kysymys <strong>ei</strong> ole lainkaan hallinnosta, vaan haast<strong>ei</strong>den tunnistamisesta, yht<strong>ei</strong>sestä<br />
vastuun kantamisesta ja päättämisestä. Asumiseen, maankäyttöön ja yhdyskuntarakenteeseen<br />
liittyvät haasteet koskettavat nimenomaan Helsingin seudun yhtenäisen asunto- ja työpaikkaalueen<br />
muodostavia kuntia. Kuntien asunto-ohjelmat ja maankäytön tavoitteet ovat koottujen<br />
selvitysten mukaan korostuneen kuntakohtaisia. Kokonaisnäkemystä <strong>ei</strong> ole, <strong>ei</strong>kä siihen ole<br />
pyrittykään. Niinpä tarve, ohjelmat ja toteutus kulkevat eri ratoja. Maakuntakaavassa ja –ohjelmissa<br />
tilanteen analyysia on tehty, mutta sitoutumiseen asti ne <strong>ei</strong>vät yllä. Jotain on tehtävä, jos<br />
ongelmia halutaan ratkaista.<br />
6.4 Tärk<strong>ei</strong>ntä seudullisessa päätöksenteossa on<br />
yht<strong>ei</strong>sen tahdon ja sitoutumisen toteutuminen<br />
Tämän selvityksen esityksissä <strong>ei</strong> ole "itsenäistä seutuhallintoa", <strong>ei</strong>kä uusia hallintoelimiä. Siinä<br />
on kuitenkin uusi tapa toteuttaa seudun tahtoa, yhdessä päättämistä, johon kunnat sitoutuvat.<br />
Päätöksenteko tapahtuu maakuntaliiton sisällä, mutta Helsingin seudun kuntien lähtökohdista ja<br />
sen edustajien vastuulla. Valmistelu tehdään pääosin ad hoc pohjalta kuntien yht<strong>ei</strong>sprojekt<strong>ei</strong>na,<br />
yht<strong>ei</strong>styössä maakuntaliiton, YTV:n ja muiden toimijoiden kanssa. Pohjana on jo olemassa<br />
oleva ain<strong>ei</strong>sto.<br />
Pääkaupunkiseudun johdon kannanotossa on liitetty maakuntien yhdistäminen Helsingin seudulliseen<br />
päätöksentekoon. "Mikäli Uudenmaan liitot yhdistetään, toteutuu 13 kunnan seutuyht<strong>ei</strong>styö<br />
yhdistetyn Uudenmaan maakuntaliiton puitt<strong>ei</strong>ssa." Liittojen yhdistäminen on tärkeä<br />
tulevaisuuteen kohdistuva ratkaisu koko Uudenmaan osalta. Se pitää tehdä joka tapauksessa.<br />
Helsingin seudun sisäisen päätöksenteon ongelmia sillä <strong>ei</strong> ratkaista Sipoota lukuun ottamatta.<br />
Seudullisen päätöksenteon tärk<strong>ei</strong>n tavoite on yht<strong>ei</strong>sen tahdon muodostuminen ja sitoutuminen<br />
tehtäviin ratkaisuihin sekä valmius toteuttaa ne. Hallintomallit ovat alistettuja näille vaatimuksille.<br />
Vaikuttavuus saavutetaan ottamalla menettelystä säädökset lakiin. Tämä koskee niin<br />
päätöksentekojärjestelmää kuin sen vaikutuksia kuntatason päätöksentekoon. Tavoitt<strong>ei</strong>siin on<br />
mahdollista päästä olemassa olevia hallintorakent<strong>ei</strong>ta kehittämällä. Tulos riippuu viime kädessä<br />
siitä, toimiiko demokratia. Ero pääkaupunkiseudun johdon esityksiin on siinä, että niissä<br />
yhtenäistä sitoutumista <strong>ei</strong> synny.<br />
51
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Toiminta ja asioiden valmistelu järjestetään maakuntaliiton yhteyteen niin, että seutuasioilla on<br />
liitossa oma vastuutus. YTV:n kehittämisyksikön siirtämistä maakunnan yhteyteen selvitetään.<br />
YTV on yht<strong>ei</strong>styökumppani liikennejärjestelmiä ja joukkoliikennettä käsiteltäessä.<br />
Ehdotus:<br />
Helsingin seutua (14 kuntaa) koskeva päätöksenteko on järjestetty yhdistetyn<br />
maakunnan liiton yhteyteen seuraavasti:<br />
Seudullinen päätöksenteko järjestetään siten, että Helsingin seutua erityisesti<br />
koskevista asioista päätetään maakunnan liiton hallituksessa ja valtuustossa<br />
kokoonpanolla, jossa ovat päättäjinä Helsingin seudun kunnista kys<strong>ei</strong>siin<br />
elimiin valitut henkilöt. Kokoonpanon ja äänivallankäytön yksityiskohdat<br />
täsmennetään lainsäädäntövalmistelun yhteydessä.<br />
Seudullisesti päätettäväksi tulevat<br />
• maankäyttöä ja asumista sekä liikennejärjestelmiä ja joukkoliikennettä<br />
koskevien seudullisten tavoitt<strong>ei</strong>den ja toteuttamisstrategioiden hyväksyminen,<br />
• seudullisten kehittämisprojektien koordinointi ja tukeminen<br />
• toimiminen seudun ja valtion välisen neuvottelujärjestelmän osapuolena;<br />
PLJ(+Kehyli), Maankäytön ja asumisen neuvottelujärjestelmä MAJ (uusi)<br />
• seudullisen rahoituksen periaatteet (valtion, kuntien, tutkimuslaitosten,<br />
sopimustoimijoiden jne. rahoituksen kokonaisvaltainen tarkastelu seudulla)<br />
• mahdolliset seudulle tulevat aluemäärärahat (Riepulan ehdotus)<br />
• muut yht<strong>ei</strong>sesti sovittavat asiat<br />
Seudullisesta päätöksenteosta ja tehtävistä säädetään lailla. Kuntien on<br />
noudatettava seudullisia päätöksiä omassa toiminnassaan.<br />
6.5 Pääkaupunkiseudulle yht<strong>ei</strong>nen poliittinen päättäjä<br />
Pääkaupunkiseudun ongelmana on, ett<strong>ei</strong> seudulla nyt ole yht<strong>ei</strong>stä poliittista elintä, missä tämän<br />
miljoonan asukkaan kiinteän kaupunkiseudun asioista voitaisiin sopia. Ratkaisuksi esitetään<br />
pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallituksen asettamista. Se koostuisi seudun johtavista poliitikoista.<br />
Valmistelun järjestämisestä vastaisivat kuntajohtajat. Se tapahtuisi pääosin projektipohjalta.<br />
Kysymys olisi yht<strong>ei</strong>styöelimestä <strong>ei</strong> hallintotasosta. Perusteltua olisi, että seudun poliitikot<br />
itse arvioisivat yht<strong>ei</strong>sen elimen tarkemmat tehtävät ja päätösvallan Yht<strong>ei</strong>styöhallitus toimii<br />
YTV:n poliittisena hallituksena.<br />
Tämän selvitystyön aikana pääkaupunkiseudun johtavat poliitikot ja kaupunginjohtajat ovat<br />
päättäneet pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöneuvottelukunnan perustamisesta. Neuvottelukunnan<br />
tehtäviä <strong>ei</strong> vielä ole tarkemmin määritelty.<br />
Kaupunkien aktiivisuus poliittisen tyhjiön täyttämisessä on myönt<strong>ei</strong>stä. Selvään sopimukseen<br />
pohjautuva menettely, jonka valtuustot hyväksyvät, saattaa parantaa yht<strong>ei</strong>styön vakautta.<br />
52
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sopimuksenvaraisena yht<strong>ei</strong>styön jatkuvuus joutuu kuitenkin jokaisessa kriisitilanteessa koetukselle.<br />
Pystyvätkö päättäjät ensisijaisesti tarkastelemaan asioita kokonaisedun vai paikallisintressien<br />
kannalta ratkaisee toiminnan kestävyyden. Yht<strong>ei</strong>sen hyvän jakaminen onnistuu<br />
varmasti, mutta vastuun jakaminen voi jo olla vaikeampaa.<br />
Asetettava neuvottelukunta voisi ensimmäiseksi analysoida poliittisen yht<strong>ei</strong>stoiminnan tilan,<br />
haasteet ja tarpeet sekä sen jälkeen tehdä ratkaisunsa siitä, minkälaisella organisaatiolla<br />
pääkaupunkiseudun etua lähdetään jatkossa ajamaan.<br />
Tähän selvitykseen sisältyvä ehdotus lakisäät<strong>ei</strong>sen pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallituksen<br />
asettamisesta antaisi pääkaupunkiseudulle ja sen poliitikoille selvästi vankemman ja mahdollisuuksiltaan<br />
monipuolisemman yht<strong>ei</strong>styövaihtoehdon kuin sopimuspohjainen neuvottelukunta.<br />
Lakisäät<strong>ei</strong>syys antaa hyvät välineet käytettäviksi. Mihin ja miten niitä käytetään, riippuu<br />
käyttäjistä itsestään. Asiaa voi verrata siihen, kun kuntalaissa säädetään kunnanhallituksesta.<br />
6.6 KUUMA- alueelle tärkeä haaste<br />
Keski-Uudenmaan viiden kunnan Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan<br />
tiivistetty KUUMA – yht<strong>ei</strong>styö käynnistyi noin kaksi vuotta sitten. Myös Pornainen on tullut<br />
yht<strong>ei</strong>styöhön seuraajaksi.<br />
Kunnianhimoinen hanke on edennyt ripeästi ja muodostaa tällä hetkellä Keski-Uudenmaan<br />
kuntien yht<strong>ei</strong>styön perustan. Toimintaolosuht<strong>ei</strong>ssa on läh<strong>ei</strong>syyden lisäksi myös ristiriitaisia<br />
asioita, mikä asettaa yht<strong>ei</strong>styölle suuret haasteet. KUUMA-ohjelmassa todetaan, että KUUMAkumppanuus<br />
on koko seudun strateginen yht<strong>ei</strong>styöverkosto, jonka tavoitteena on mm. edistää<br />
kilpailukykyä ja vahvistaa keskiuusmaalaista identiteettiä ja luoda yht<strong>ei</strong>siä palveluita sekä<br />
kehittää päätöksentekoa.<br />
KUUMA-hanke luo Keski-Uudenmaan kunnille mahdollisuuden toimia yhdessä ja sitä kautta<br />
vahvistaa imagoaan ja vaikuttavuuttaan. Tällä on suuri merkitys Helsingin seudun ja sen sisällä<br />
pääkaupunkiseudun ja KUUMA- alueen yht<strong>ei</strong>styötä kehitettäessä. Nykyisin vielä kork<strong>ei</strong>ta rajaaitoja<br />
on järjestelmällisellä yht<strong>ei</strong>styöllä mahdollista huomattavasti alentaa. Tämän selvitystyön<br />
selkeä tehtävä on tukea tätä kehitystä.<br />
6.7 YTV jatkaa sille määrättyjen tehtävien hoitamista<br />
YTV jatkaa nykyiseltä pohjalta sille määrättyjä tehtäviä hoitavana liikelaitostyyppisenä erillisyksikkönä.<br />
Julkisen liikenteen, jätehuollon ja ilmasuojelutehtävien lisäksi YTV on mukana<br />
myös yhdistetyssä PLJ/Kehyli -neuvottelumenettelyssä. Sama koskee maankäytön ja asumisen<br />
strategioiden määrittelyä erityisesti joukkoliikenteen osalta.<br />
53
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
YTV:n hallituksena toimii pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styöhallitus. YTV pysyy tässä vaiheessa<br />
pääkaupunkiseudun kuntien hallinnassa. Kirkkonummen ja Sipoon mukaantulolle tehdään tilaa.<br />
Toiminnallisesti YTV hakee sopimuspohjaista yht<strong>ei</strong>styötä joukkoliikenteessä ja jätehuollossa<br />
koko seudulta. Kehyskuntien hallinnollisen ja taloudellisen tilanteen antaessa siihen mahdollisuudet,<br />
YTV:n hallintoa voidaan laajentaa koko seudun kattavaksi.<br />
YTV on niin joukkoliikenteen kuin jätehuollonkin osalta merkittävien taloudellisten ja toiminnan<br />
järjestämistä koskevien haast<strong>ei</strong>den edessä. YTV:ltä odotetaan tehokasta sen liikelaitostoiminnan<br />
luonteen edellyttämää toimintatapaa<br />
Ehdotus:<br />
Pääkaupunkiseudulle (kuusi kuntaa) perustetaan lakisäät<strong>ei</strong>nen pääkaupunkiseudun<br />
yht<strong>ei</strong>styöhallitus, joka koostuu kuntien johtavista poliitikoista. Yht<strong>ei</strong>styöhallitus<br />
johtaa miljoonakaupunkia.<br />
Yht<strong>ei</strong>styöhallituksen käsittelemien asioiden valmisteluvastuu on kuntajohtajilla<br />
ja tapahtuu pääosin kuntien keskinäisenä hankeyht<strong>ei</strong>styönä.<br />
Yht<strong>ei</strong>styöhallitus toimii YTV:n hallituksena. Operatiivista vastuuta YTV:n<br />
toiminnasta voidaan siirtää sisäiselle johtokunnalle. Muutoin YTV jatkaa<br />
nykyiseltä pohjalta.<br />
KUUMA- alueen keskinäisen yht<strong>ei</strong>styön vahvistamista ja kehittämistä tuetaan.<br />
KUUMA- alueen mahdollisesta laajenemisesta kunnat sopivat keskenään.<br />
Pääkaupunkiseudun ja KUUMA-alueen toimiva keskinäinen yht<strong>ei</strong>styö on<br />
tärkeä osa koko seudun rakenteen ja toimintaedellytysten kehittämistä.<br />
Onnistunut luova vuorovaikutus tasoittaa yht<strong>ei</strong>styön esteenä vielä olevia<br />
ennakkoluuloja ja asent<strong>ei</strong>ta näiden alu<strong>ei</strong>den väliltä. Tämä voi koskea<br />
laajempaakin kehyskuntien aluetta. Seudullinen päätoksenteko on oleellinen<br />
osa tätä prosessia.<br />
54
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 4. Helsingin seudullinen päätöksenteko<br />
55
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
7. Seudun ja valtion suhde<br />
Helsingin seudun kehittämisen mittavat haasteet edellyttävät valtion ja seudun kuntien yht<strong>ei</strong>styön<br />
tiivistämistä, mikä on tunnustettu myös pääministeri Matti Vanhasen hallitusohjelmassa.<br />
Selvityksessä on käsitelty seudun ja valtion suhdetta julkisten palveluiden ja merkittävien<br />
kehittämishankk<strong>ei</strong>den rahoituksen sekä poliittisen yht<strong>ei</strong>styön ja neuvottelujärjestelmien<br />
kehittämisen näkökulmasta.<br />
Kuntien saamaa valtion rahoitusta palveluiden järjestämiseen on aiemmin tarkasteltu otsikon<br />
”Julkisen talouden liikkumatila kapenee” alla. Kun hallitus on uudistamassa valtionosuusjärjestelmää<br />
vuodelle 2005 ja toisaalta samanaikaisesti valmistelee peruspalveluohjelmaa ja –<br />
budjettia, on Helsingin seudun ja muidenkin suurten kaupunkien erityisolosuhteet otettava<br />
huomioon hallitusohjelman mukaisesti.<br />
Valtion menoista kohdistuu Uudellemaalle suunnilleen sen väestöosuutta vastaava määrä<br />
rahoitusta, mutta toisaalta valtio kerää alueelta veroja selvästi enemmän kuin muualta Suomesta.<br />
Nettomääräisesti Uusimaa on suurin maksajamaakunta. Vuonna 2000 Uudeltamaalta kerätyt<br />
verotulot ylittivät Uudellemaalle kohdistetut menot noin 3,3 miljardilla eurolla. Seudun kehittämisen<br />
kannalta merkittäviä valtion määrärahoja ovat muun muassa liikennehankk<strong>ei</strong>siin,<br />
koulutukseen ja tutkimukseen sekä asuntotuotantoon suunnattava rahoitus.<br />
Seudun yhdyskuntarakenteen kehittämistä koskevat hankkeet sekä seudun ja valtion yht<strong>ei</strong>styön<br />
kehittämisehdotukset hankk<strong>ei</strong>den edistämiseksi on käsitelty aiemmin kohdassa 3.4. Hallituksen<br />
liikenneväyläpolitiikkaa valmisteleva ministerityöryhmä on tehnyt helmikuussa 2004 ehdotuksen<br />
kaikkien liikennemuotojen monivuotiseksi investointiohjelmaksi. Ministerityöryhmän<br />
ehdotuksessa kansallisesti merkittävien hankk<strong>ei</strong>den kiireellisyysjärjestyksestä Helsingin seudun<br />
kesk<strong>ei</strong>set liikennehankkeet ovat suurelta osin mukana. Ehdotuksessa on mukana sekä pääkaupunkiseudun<br />
aiesopimuksen mukaiset hankkeet että myös kehyskuntien kannalta merkittäviä<br />
liikennehankk<strong>ei</strong>ta. Ministerityöryhmän ehdotus antaa hyvän pohjan seudullisesti merkittävien<br />
hankk<strong>ei</strong>den toteuttamiseen.<br />
Valtion koulutukseen ja tutkimukseen suunnattavista määrärahoista Helsingin seudun osuus on<br />
huomattava. Myös valtion t&k –rahoitus suuntautuu voimakkaasti Uudellemaalle. Tämä on<br />
hyvä lähtökohta Helsingin seudun kehittämisen kannalta. Valtion t&k –rahoituksen lisääntyminen<br />
hallituksen päätösten mukaisesti antaa seudun elink<strong>ei</strong>noelämälle lisää kehittämisedellytyksiä.<br />
• Helsingin seudun kehittämisen kannalta on olennaista varmistaa korkeakoulujen<br />
perustoiminnan riittävä rahoitus. Helsingin seudun korkeakoulujen kansainvälistä<br />
kilpailukykyä ja vetovoimaisuutta on kasvatettava muun muassa yht<strong>ei</strong>styötä tiivistämällä.<br />
Valtion tukeman asuntotuotannon määrärahat ovat selkeästi suurimmat alueellisesti suunnattavat<br />
asuntopoliittiset erät. Määrärahat on suunnattu jo pitkään erityisesti Helsingin seudulle ja<br />
muihin kasvukeskuksiin ja seudulla on voitu rahoittaa käytännöllisesti katsoen kaikki lainoituskelpoiset<br />
hankkeet. Hallituksen tammikuussa 2004 hyväksymään asuntopoliittiseen ohjelmaan<br />
56
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
sisältyy lisäksi erityisesti Helsingin seudulle ja muihin kasvukeskuksiin suunnattavia<br />
määrärahoja.<br />
• Valtion tuki asuntotuotannolle on syytä kohdistaa edelleenkin erityisesti Helsingin<br />
seudulle. Hallituksen 29.1.2004 hyväksymän asuntopoliittisen ohjelman mukainen<br />
asuntoaluekohtainen avustus on uusi valtion panostus seudun asuntotuotannon<br />
lisäämiseksi. Uuden avustusjärjestelmän sekä yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan mukaisen<br />
kunnallistekniikka-avustuksen mukaisten varojen käytöstä voidaan jatkossa sopia<br />
käynnistettävän maankäytön ja asumisen neuvottelumenettelyllä (MAJ).<br />
Seudun ja valtion poliittisen yht<strong>ei</strong>styön ja neuvottelumenettelyjen kehittämistä on käsitelty<br />
aiemmissa luvuissa.<br />
• Ehdotettava maakunnan liittoon vahvasti nojautuva seudullinen päätöksentekomalli <strong>ei</strong> ole<br />
ristiriidassa alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukaisen suunnittelujärjestelmän kanssa. Seudullisen<br />
päätöksentekotason luominen lakisäät<strong>ei</strong>senä ehdotetulla tavalla tarkoittaa kuitenkin<br />
sitä, että Uudenmaan liiton toiminnassa ja asioiden valmistelussa seudullisuus korostuu.<br />
• Selvityshenkilö Esko Riepulan kehittämisehdotukset alue<strong>hallinnon</strong> vahvistamisesta<br />
voidaan huomioida Helsingin seudun kehittämisrahoituksen suuntaamisessa siten, että<br />
perustettavan seudullinen päätöksentekoelimen toimialaan lisätään seudulle tulevan<br />
aluekehittämisrahoituksen suuntaamisesta päättäminen.<br />
• Valtion päätösvallan siirtämistä seudun kunnille on aiemmin käsitelty mm. pääkaupunkiseudun<br />
neuvottelukunnassa, ilman merkittäviä tuloksia. Vuonna 2002 voimaan tullut seutuyht<strong>ei</strong>styön<br />
kok<strong>ei</strong>lulaki tarjoaa kuitenkin uuden lainsäädännöllisen pohjan valtion päätösvallan<br />
siirtämiselle seututasolle. Kok<strong>ei</strong>lulain k<strong>ei</strong>noja olisi kuitenkin tarpeen räätälöidä<br />
Helsingin seudun tarp<strong>ei</strong>siin. Jatkovalmistelussa on syytä arvioida seudun kuntien, ministeriöiden<br />
ja valtion aluehallintoviranomaisten kanssa valtion päätösvallan siirtomahdollisuudet<br />
seudulle.<br />
JÄLKIKIRJOITUS:<br />
Sisäasiainministeriön Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämishankkeen<br />
asettamispäätöksessä 12.6.2003 todetaan, että hankkeen ensimmäinen vaihe<br />
toteutetaan 29.2.2004 mennessä ja toinen vaihe eli lainsäädännön ja muiden<br />
yksityiskohtaisten toimenpit<strong>ei</strong>den valmistelu 31.8.2004 mennessä.<br />
Selvityshenkilön ensimmäinen työvaihe on saatettu päätökseen.<br />
Asettamispäätöksen ja itse hankkeen hengen mukaisesti moni tässä selvityksessä<br />
esiin otettu asia kaipaa vielä yksityiskohdiltaan tarkempaa selvittämistä.<br />
Selvitystyötä seuraava lausuntoaika antaa keskustelulle ja kannanotoille<br />
sopivan pohjan.<br />
57
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> – yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tämänkaltaisessa paljon tunt<strong>ei</strong>ta ja mielikuvia sisältävässä selvitystyössä avoin<br />
keskustelu, jopa väittely on tapa, jolla on päästään asioiden sisälle.<br />
Vaihtoehdoista on kuitenkin lopulta valittava paras mahdollinen. Olennaista on,<br />
että se sisältää yht<strong>ei</strong>sen tahdon toteutumisen ja valittuun linjaan sitoutumisen.<br />
58
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön<br />
kehittämishanke<br />
Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alasen raportin<br />
1<br />
Taustaosa<br />
Raportin taustaosaan on koottu eri asiantuntijaläht<strong>ei</strong>stä<br />
ajankohtainen kuva Helsingin seudun kehityksestä<br />
ja seudulliseen yht<strong>ei</strong>styöhön vaikuttavista tekijöistä.<br />
Selvityshenkilö on hyödyntänyt taustaosan ain<strong>ei</strong>stoa<br />
laatiessaan raportin alkuosassa esitetyt ehdotuksensa.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2
Sisällysluettelo<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1. MOTIIVIT SEUDULLISEN YHTEISTYÖN JA PÄÄTÖKSENTEKOKYVYN<br />
EDISTÄMISELLE ........................................................................................................5<br />
1.1 METROPOLIALUEEN HALLINNON KÄYTÄNNÖT KILPAILUKYVYN TEKIJÄNÄ...........5<br />
1.2 KESKEISIÄ SUUNTAUKSIA METROPOLIALUEITTEN HALLINNON UUDISTAMISESSA.6<br />
1.3 HELSINGIN SEUDUN YHTEISTYÖN KEHITTÄMISEN VAIHEITA.................................7<br />
1.4 OECD:N SUOSITUKSET HELSINGIN METROPOLIALUEELLE ...................................9<br />
2. HELSINGIN SEUDUN KEHITYSKUVA JA KESKEISET HAASTEET ...........10<br />
2.1 HAASTEENA SEUDUN VETOVOIMA GLOBAALISSA TALOUDESSA..........................10<br />
2.2 TALOUDEN JA TUOTANNON KEHITYS ..................................................................17<br />
2.3 TYÖVOIMAN KYSYNNÄN JA TARJONNAN KEHITYS ..............................................25<br />
2.4 VÄESTÖN JA TYÖPAIKKOJEN KASVUN SIJOITTUMINEN ........................................39<br />
2.5 ASUMINEN, MAAPOLITIIKKA JA MAANKÄYTÖN SUUNNITTELU............................47<br />
2.6 LIIKENNEJÄRJESTELMÄ JA JOUKKOLIIKENNE.....................................................66<br />
2.7 PALVELUYHTEISTYÖ PÄÄKAUPUNKISEUDULLA ..................................................83<br />
2.8 JULKISEN TALOUDEN KEHITYS HELSINGIN SEUDULLA VUODESTA 1990 .............92<br />
3.YHTEISTOIMINNAN NYKYISET KÄYTÄNNÖT JA RAKENTEET..............110<br />
3.1 SEUDUN KUNTIEN JA VALTION KESKINÄINEN YHTEISTYÖ.................................111<br />
3.2 LAKISÄÄTEISET TAI LAKIIN PERUSTUVAT YHTEISTYÖINSTITUUTIOT.................112<br />
3.3 MONENKESKISET YHTIÖT, SÄÄTIÖT JA YHDISTYKSET.......................................116<br />
3.4 PÄÄKAUPUNKISEUDUN KAUPUNKIEN YHTEISTYÖ ............................................117<br />
3.5 MUU HELSINGIN SEUDUN KUNTIEN KÄYNNISTÄMÄ YHTEISTYÖ .......................120<br />
4.VALTION JA SEUDUN SUHDE .............................................................................122<br />
4.1 HELSINGIN SEUTU JA KUNTARAHOITUS............................................................122<br />
4.2 SEUDUN KEHITTÄMISEN KANNALTA MERKITTÄVÄT VALTION MÄÄRÄRAHAT ...123<br />
4.3 ALUEIDEN KEHITTÄMISLAIN MUKAINEN SUUNNITTELUJÄRJESTELMÄ...............125<br />
4.4 PÄÄTÖSVALLAN SIIRTÄMINEN VALTIOLTA ALUETASOLLE................................127<br />
5.KANSAINVÄLISIÄ KOKEMUKSIA METROPOLIALUEEN<br />
HALLINNOSTA .......................................................................................................130<br />
5.1 EPÄSUORAAN DEMOKRAATTISEEN EDUSTUKSEEN PERUSTUVAT<br />
YHTEISTYÖORGANISAATIOT..............................................................................130<br />
5.2 SUORILLA VAALEILLA VALITTU METROPOLIALUEEN HALLINTOELIN ................132<br />
5.3 SUURKAUPUNGIN SISÄINEN ORGANISOITUMINEN ETUSIJALLA:<br />
ESIMERKKINÄ TUKHOLMA................................................................................133<br />
3
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
4
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1. Motiivit seudullisen yht<strong>ei</strong>styön ja<br />
päätöksentekokyvyn edistämiselle<br />
1.1 Metropolialueen <strong>hallinnon</strong> käytännöt kilpailukyvyn<br />
tekijänä<br />
Pääomien ja osaamisen liikkuvuuden kasvaessa valtioiden k<strong>ei</strong>not talouden kehityksen ohjaamiseksi<br />
ovat h<strong>ei</strong>kentyneet. Kansantalouden kehitys perustuu aiempaa selvemmin siihen, miten eri<br />
alueet kykenevät houkuttelemaan ja säilyttämään menestyviä yrityksiä. Korkean lisäarvon kansainvälisten<br />
yritysten sijoittumispäätöksiin vaikuttaa erityisesti alan muiden toimijoiden sekä tutkimus-<br />
ja kehityslaitosten muodostama innovaatioympäristö, monipuolista osaamista tarjoavat työmarkkinat,<br />
liike-elämän tukipalvelujen saatavuus sekä sujuvat kansainväliset liikenneyhteydet. Nämä<br />
tekijät korostavat kaupunkiseutujen merkitystä taloudellisen kasvun alu<strong>ei</strong>na. Vastaavasti korostuu<br />
myös kaupunkiseudun koon merkitys; suuremmalla alueella on enemmän kapasiteettia.<br />
Metropolialueen haasteet <strong>ei</strong>vät noudata hallinnollisia <strong>rajoja</strong> ja ovat aiempaa selvemmin seudullisia.<br />
Tämä on ilm<strong>ei</strong>stä muun muassa yhdyskuntarakenteen eheyden, sosiaalisen hyvinvoinnin ja elink<strong>ei</strong>nojen<br />
kehityksen osalta. Metropolialueet ovat tyypillisesti hajautuneet us<strong>ei</strong>siin alueellisiin<br />
yksiköihin ja toimivaltarajojen paljous tekee seudullisen yht<strong>ei</strong>symmärryksen saavuttamisen vaikeaksi.<br />
Kaupunkiseudun toiminnallisen ulottuvuuden ja päätöksenteon h<strong>ei</strong>kko kohtaaminen on<br />
nähty kasvavassa määrin syynä suurkaupunkialueen ongelmille, kuten hitaalle kasvulle, kustannusten<br />
epätasaiselle jakautumiselle alueen sisällä sekä yhdyskuntarakenteen hajautumiselle.<br />
Hallinnollisen toimivallan hajautumisen ohella myös kuntien talouden kiristyminen asettaa<br />
pain<strong>ei</strong>ta metropolialu<strong>ei</strong>tten <strong>hallinnon</strong> kehittämiselle. Kunnille osoitettujen velvoitt<strong>ei</strong>den lisääntyminen<br />
ja kilpailukyvyn kehittämiseen liittyvät investointitarpeet yhdessä talouden taantuman<br />
kanssa ovat kiristäneet kuntien taloutta.<br />
Kyky hallita toimintaympäristön kehitystä on muodostunut kesk<strong>ei</strong>seksi kilpailukyvyn tekijäksi:<br />
pystytäänkö seudulla tekemään päätöksiä yli toimivaltarajojen, ovatko eri osapuolet valmiita<br />
tekemään kompromisseja omien etujensa osalta koko seudun eduksi? Tämä edellyttää yht<strong>ei</strong>styölle<br />
ja päätöksenteolle toimintatapoja, jotka antavat osapuolille mahdollisuuden osallistua asioiden<br />
valmisteluun ja lisäävät luottamusta yht<strong>ei</strong>sten sopimusten pitävyydelle. Hallinnon kehittämisessä<br />
<strong>ei</strong> ole kysymys vain työnjaon selkiyttämisestä, vaan osapuolten kanssakäymisestä ja yht<strong>ei</strong>styöstä.<br />
Paineet kilpailukyvyn kehittämiseksi, vaatimukset rasitt<strong>ei</strong>den oikeudenmukaisesta jakautumisesta<br />
sekä yhdyskuntarakenteen kestävän kehityksen tavoittelu puhuvat metropolialueen yhtenäisemmän<br />
hallinnan puolesta. Seudullista kehitystä vastaan toimii paikallista identiteettiä korostava politiikka,<br />
kuntien keskinäinen kilpailu veronmaksajista sekä yl<strong>ei</strong>nen epäluulo päätöksenteon rakent<strong>ei</strong>den<br />
tuomaa byrokratiaa kohtaan.<br />
5
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1.2 Kesk<strong>ei</strong>siä suuntauksia metropolialu<strong>ei</strong>tten <strong>hallinnon</strong><br />
uudistamisessa<br />
Kaupunkiseudun hyvään hallintoon <strong>ei</strong> ole olemassa selviä sääntöjä, vaan jokaisen seudun on<br />
löydettävä omat toimintatapansa. Hallinnon rakent<strong>ei</strong>den suhteen on olemassa erilaisia vaihtoehtoja,<br />
mutta jokaiseen niistä sisältyy osa-alu<strong>ei</strong>ta, joita <strong>ei</strong> voida jäsentää täsmällisesti. Metropolin<br />
kehittämisessä kohdattavat haasteet <strong>ei</strong>vät aina määrity olemassa olevien toimivaltarajojen mukaisesti<br />
ja on välttämätöntä, että myös sellaisiin asioihin tartutaan, jotka <strong>ei</strong>vät kuulu suoranaisesti<br />
minkään osapuolen vastuulle. Jotta toimivaltakiistat <strong>ei</strong>vät estä tarttumista seudullisiin haast<strong>ei</strong>siin,<br />
tarvitaan hallinnollisten instituutioiden rinnalla myös verkostomaista hallintaa, yht<strong>ei</strong>styön<br />
kulttuuria ja keskinäistä luottamusta.<br />
Kaupunkiseudun paikallisten toimijoiden horisontaalisen yht<strong>ei</strong>styön ohella myös kansallisilla<br />
toimijoilla on tärkeä rooli metropolialueen kehittämisessä. Vertikaalista yht<strong>ei</strong>styötä tarvitaan<br />
valtion ja muiden kesk<strong>ei</strong>sten tahojen kytkemiseksi toimimaan kaupunkiseudun tasolla.<br />
Yht<strong>ei</strong>styörakent<strong>ei</strong>den alueelliset rajat ovat aina epätäydellisiä suhteessa toiminnalliseen alueeseen.<br />
Aluerajojen vetämisessä <strong>ei</strong> ole olemassa oikeaa ratkaisua, <strong>ei</strong>kä asiaan <strong>ei</strong> tulisi jumiutua. Tärk<strong>ei</strong>ntä<br />
on yhteyksien ja yht<strong>ei</strong>styön käytäntöjen luominen asioiden hoitamiseksi. Seuraavassa on kartoitettu<br />
metropolialu<strong>ei</strong>tten <strong>hallinnon</strong> uudistamisen kesk<strong>ei</strong>siä suuntauksia viime vuosina.<br />
Vapaa kilpailu kuntien kesken<br />
Kuntien keskinäinen kilpailu veronmaksajista ja toimintojen sijoittumisesta on toisinaan<br />
nähty tekijänä, joka edistää kuntien toiminnan tehokkuutta ja koko seudun kilpailukykyä.<br />
Kokemukset Länsi-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta kuitenkin osoittavat, että<br />
us<strong>ei</strong>mmiten tällainen dynamiikka johtaa palvelutarjonnan h<strong>ei</strong>kkenemiseen, resursseja<br />
kuluttavaan alu<strong>ei</strong>den väliseen kilpailuun sekä seudun sisäiseen eriytymiseen.<br />
Yht<strong>ei</strong>sen veropohjan jakaminen<br />
Yht<strong>ei</strong>sen veropohjan jakaminen on eräs metropolialueen yhtenäisyyttä tukeva fiskaalinen<br />
ratkaisu. Esimerkiksi Minnesotassa 40 % kiint<strong>ei</strong>stöveron tuoton kasvusta vuoden<br />
1971 tasosta jaetaan metropolialueen kuntien kesken suhteelliseen indeksiin perustuen.<br />
Yht<strong>ei</strong>sellä veropohjalla pyritään tasapainottamaan rahoitusresursseja seudun sisällä,<br />
vähentämään epätasapainoa kuntien palvelukysynnän ja rahoitusresurssien välillä sekä<br />
vähentämään seudun sisäistä kilpailua ja yhdyskuntarakenteen hajautumista.<br />
Sektorikohtaisten organisaatioiden luominen<br />
Mikäli seudulla <strong>ei</strong> ole halua luoda vahvoja metropolialueen instituutioita, ratkaisuna voi<br />
olla organisaatioiden perustaminen tiettyjen julkisten palvelujen koordinaatiota varten.<br />
Mm. seudun julkisen liikenteen koordinointiin on sovellettu kolmenlaisia ratkaisuja:<br />
metropolialueen viranomainen toimii 1) vain palvelujen tuottajana, 2) sekä palvelujen<br />
tuottajana että järjestäjänä tai 3) palvelun järjestämistä koordinoivana tahona, joka<br />
käyttää us<strong>ei</strong>ta operaattor<strong>ei</strong>ta.<br />
6
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Monialaisen koordinaatioelimen luominen<br />
Monissa maissa metropolialu<strong>ei</strong>tten hallintoon sovelletaan muista kaupunkiseuduista ja<br />
alu<strong>ei</strong>sta poikkeavia käytäntöjä. Us<strong>ei</strong>n metropolialueelle on luotu erillinen seudullinen<br />
<strong>hallinnon</strong> taso. Poliittista valtaa ja toimeenpanokapasiteettia omaavan metropolialueen<br />
viranomaisen luominen voi vähentää alueen hajautumista, koska kuntien on tällöin<br />
sopeuduttava metropolialueen instituutioiden linjauksiin. Tällaisia monialaisia ylikunnallisia<br />
tai kuntien keskinäisiä metropolialueen hallintoelimiä esitellään luvussa 5.<br />
1.3 Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämisen vaih<strong>ei</strong>ta 1<br />
Seudullisen yht<strong>ei</strong>styön vaikeudet johtivat vuonna 1970 Helsingin ja sen naapurikuntien yht<strong>ei</strong>styöelimen<br />
perustamiseen. Kuusi vuotta aiemmin oli asetettu valtion komitea selvittämään Helsingin<br />
seutu<strong>hallinnon</strong> järjestämistä. Komitean esittämä yht<strong>ei</strong>stoiminta-alue käsitti silloisen Helsingin<br />
seutukaavaliiton alueen sekä Kirkkonummen ja Sipoon kunnat, kaikkiaan 12 kuntaa. Liittyen tähän<br />
laajempaan yht<strong>ei</strong>stoiminta-alueeseen, Helsingin ja sen kolmen lähikunnan yht<strong>ei</strong>sten tehtävien hoito<br />
ajateltiin järjestää lakisäät<strong>ei</strong>sesti erikseen. Helsinki, Espoo, Kauniainen ja silloinen Helsingin maalaiskunta<br />
päättivät kuitenkin perustaa tällaisen keskinäisen yht<strong>ei</strong>styötoimikunnan oma-aloitt<strong>ei</strong>sesti.<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnan luominen<br />
Pääkaupunkiseudun kunnallispoliitikot <strong>ei</strong>vät halunneet suoriin vaal<strong>ei</strong>hin perustuvaa seutuhallintoa,<br />
jolla olisi ollut verotusoikeus. Näin ollen komitean ehdotus <strong>ei</strong> johtanut toimenpit<strong>ei</strong>siin. Sen sijaan<br />
seudun ydinalueen kuntien vapaaehtoinen yht<strong>ei</strong>styö sai muutaman vuoden jälkeen lakisäät<strong>ei</strong>sen<br />
aseman ja toimikunta muutti nimensä Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnaksi (YTV).<br />
Vuonna 1985 valtuuskunnan päätehtäviksi rajattiin seudullisen jätehuollon ja joukkoliikenteen<br />
hoito. Lisäksi YTV:lle kuuluvat ilmansuojelun seuranta- ja tutkimustehtävät sekä seudullisten<br />
virkistysalu<strong>ei</strong>den hankkiminen. (YTV:n tehtävistä tarkemmin luvussa 3).<br />
Sisäasiainministeriö edellytti YTV:ltä roolia myös maankäytön suunnittelussa, lähinnä jäsenkuntien<br />
yl<strong>ei</strong>skaavoituksen yhteensovittamista. Ministeriön edellyttämien selvitysten tuloksena<br />
YTV-alueen kuntien väestö- ja työpaikkakehityksestä saatiin yht<strong>ei</strong>smitallinen kuva. Myöhemmin<br />
ympäristöministeriö velvoitti YTV:n laatimaan erityisen ohjelman koordinoimaan yl<strong>ei</strong>spiirt<strong>ei</strong>stä<br />
maankäytön suunnittelua, taloudellisen ja toimintakykyisen yhdyskuntarakenteen edistämiseksi.<br />
Seutuhallintokomitean ehdotus 1988<br />
Helsingin seudun h<strong>ei</strong>kko asuntotilanne, hyvinvointipalvelujen niukkuus ja tyytymättömyys seudulliseen<br />
yht<strong>ei</strong>styöhön johtivat seutuhallintokomitean asettamiseen vuonna 1986. Tehtävänä oli<br />
laatia selvitys YTV-lain toimivuudesta ja vaikutuksista sekä tehdä ehdotus seutu<strong>hallinnon</strong><br />
1<br />
Luku perustuu Harry Schulmanin tekstiin ”Helsingin suunnittelu ja rakentuminen” teoksessa Helsingin<br />
historia vuodesta 1945, osa 2.<br />
7
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
järjestämisestä. Erkki Tuomiojan johdolla toiminut komitea sai työnsä valmiiksi vuoden 1988<br />
alussa.<br />
Komitea ehdotti, että pääkaupunkiseudun hallinnosta säädettäisiin lailla ja että samalla kumottaisiin<br />
YTV:a koskeva laki. Uuden seutu<strong>hallinnon</strong> tehtävät ja toimivalta olisivat olleet laajemmat<br />
kuin YTV:n. Sen vastuulle olisi tullut seutukaavoitus, asuntopolitiikka, jätehuolto, ilmansuojelu,<br />
joukkoliikenne, seudulliset virkistysalueet ja vapaa-ajan laitokset sekä ammatillinen koulutus.<br />
Seutu<strong>hallinnon</strong> päätösvaltaa olisi käyttänyt suorilla vaal<strong>ei</strong>lla valittu seutuvaltuusto.<br />
Tämänkään komitean ehdotukset <strong>ei</strong>vät johtaneet toimenpit<strong>ei</strong>siin seudullisen <strong>hallinnon</strong> kehittämiseksi.<br />
Seutu<strong>hallinnon</strong> vastustajat pelkäsivät, että Helsinki saisi näin ylivallan naapur<strong>ei</strong>staan. Erityisesti<br />
viitattiin seutuvaltuuston suoraan vaaliin, jonka yhden vaalipiirin järjestelmässä epäiltiin<br />
johtavan Helsingin yliedustukseen.<br />
Kansainväliset esimerkit kuitenkin osoittavat, että us<strong>ei</strong>lla suurkaupunkiseuduilla on nähty tarpeelliseksi<br />
luoda monitasoinen hallintomalli. Myöskään Helsingin kaupunkiseutua <strong>ei</strong> voi menestyksellisesti<br />
ohjata lainsäädännöllä, joka on luotu suomalaista keskivertokuntaa varten.<br />
Uudenmaan liiton rooli Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön edistämisessä<br />
Uudenmaan liiton historia pääkaupunkiseudun osalta juontaa juurensa Helsingin seutukaavaliittoon,<br />
joka perustettiin vuonna 1946 ratkaisemaan seudullisella tasolla sodanjälk<strong>ei</strong>sestä asuttamispolitiikasta<br />
aiheutuvia asumisen ongelmia. Erilaisten organisaatiouudistusten ja lainsäädännön<br />
kehittymisen myötä Helsingin seuduksi vakiintui 1970-luvulla kymmenen kunnan alue<br />
(Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kerava, Järvenpää, Tuusula, Hyvinkää, Nurmijärvi, Vihti).<br />
Runsaan kahdenkymmenen vuoden aikana laaditut seutukaavat ovat vaikuttaneet merkittävällä<br />
tavalla seudun nykyiseen rakenteeseen ja alu<strong>ei</strong>den käyttöön. Viheralu<strong>ei</strong>den kaavassa luotiin sittemmin<br />
pysyvä rajankäynti viheralu<strong>ei</strong>den (virkistys- ja suojelualueet) ja rakennettavien alu<strong>ei</strong>den<br />
välille. Pääosalle nykyisiä jätehuollon laitoksia löydettiin sijaintipaikat jätehuollon vaihekaavassa,<br />
400 kW:n sähköjohdon linjaus määriteltiin energiahuollon vaihekaavassa ja viim<strong>ei</strong>n ns. Helsingin<br />
suursatama asettui eri vaihtoehtojen tarkastelujen jälkeen Vuosaareen.<br />
Alu<strong>ei</strong>den käytön lisäksi Helsingin seutukaavaliitolla oli vahva rooli tutkimus- ja kehittämistöissä<br />
monilla toimialoilla. Nyt ajankohtaisista asioista sekä liikenteen että asumisen suunnittelutehtävissä<br />
panos oli merkittävä. Valtion tuki asuntotuotantoon määriteltiin kuntien vuosittaisten<br />
asunto-ohjelmien pohjalta. Niiden laadintaan osallistuminen ja seudullinen yhteensovittaminen<br />
oli suuri pysyväisluontoinen työ samoin kuin edunvalvonta hyväksyttäviä tonttihintoja määriteltäessä.<br />
Uudenmaan liiton perustaminen merkitsi suurta uudistusta tehtävissä. Aluekehittämisvastuun<br />
siirtyminen maakunnan liitoille antoi käyttöön uuden, entistä tehokkaamman k<strong>ei</strong>novalikoiman.<br />
Kun kehittäminen Uudellamaalla perustuu vain vähäisessä määrin erilaisiin tukiin, on aluekehittämisen<br />
sisältönä tulevaisuuden rakentaminen alueen omien voimavarojen varaan. Uudenmaan<br />
ja Itä-Uudenmaan liittojen tehtäviä on kuvattu tarkemmin luvussa 3.<br />
8
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Muun seudullisen yht<strong>ei</strong>styön kehittyminen<br />
Seudullisella yht<strong>ei</strong>styöllä on pitkät perinteet, mutta viime vuosina erilaisten yht<strong>ei</strong>styöjärjestelyjen<br />
määrä Helsingin seudulla on kasvanut selvästi. Myös yht<strong>ei</strong>styön organisoiminen ja toteutus saavat<br />
aiempaa moninaisempia muotoja.<br />
Kuntien ja valtion yht<strong>ei</strong>styö käsittää erilaisia kunnallis- ja valtion<strong>hallinnon</strong> keskinäisen vuoropuhelun<br />
areenoita, jollainen on esimerkiksi Helsingin seudun neuvottelukunta. Taloudellisesti<br />
merkittävimpiä lakiin perustuvia kuntien yht<strong>ei</strong>styöaloja ovat erikoissairaanhoito, ammattikorkeakoulutus,<br />
seudullinen joukkoliikenne ja jätehuolto. Erityisen merkittävänä voidaan pitää seudullista<br />
liikennejärjestelmäsuunnittelua (PLJ). Näistä tehtävistä vastaavat pääkaupunkiseudun<br />
yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, ovat seudun<br />
tärk<strong>ei</strong>mmät palveluja tuottavat ylikunnalliset yht<strong>ei</strong>söt.<br />
Seudun kehittämiseen ja palvelujen järjestämiseen osallistuu myös joukko yhtiöitä, säätiöitä ja<br />
yhdistyksiä, joissa on kuntasektorin lisäksi mukana muitakin tahoja. Tällaisia ovat mm. Uudenmaan<br />
osaamiskeskus Culminatum Oy ja seudun kansainvälistä markkinointia hoitava Helsinki<br />
Region Marketing Oy HRM. Seudulla tehdään myös merkittävää sopimuspohjaista yht<strong>ei</strong>styötä<br />
monien kesk<strong>ei</strong>sten tehtävien osalta, kuten esimerkiksi seudullisessa vedenhankinnassa ja -<br />
puhdistuksessa.<br />
Yl<strong>ei</strong>sesti ottaen voi todeta, että kuntien yht<strong>ei</strong>styö YTV-alueella intensiivistä ja monialaista. Kehyskuntien<br />
kesken yht<strong>ei</strong>styö on viriämässä ”blok<strong>ei</strong>ttain” Keski-Uudenmaan KUUMA-kuntien ja<br />
Lohjan seudun Hiisi-kuntien kesken. Vielä on liian varhaista arvioida tämän yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuutta.<br />
Yht<strong>ei</strong>styö pääkaupunkiseudun ja kehysalueen välillä sen sijaan on verrattain vaatimatonta<br />
ja epäsystemaattista suhteessa näiden alu<strong>ei</strong>den tiiviiseen toiminnalliseen kytkökseen.<br />
1.4 OECD:n suositukset Helsingin metropolialueelle<br />
OECD julkaisi vuonna 2003 Helsingin metropolialueen kehitystä analysoivan katsauksen. Katsauksessa<br />
OECD nostaa vahvasti esille seudun yht<strong>ei</strong>styön ja päätöksentekokyvyn merkityksen<br />
Helsingin seudun kilpailukyvylle ja menestykselle. Katsauksessa esitetään muun muassa seuraavia<br />
havaintoja:<br />
� Helsingin seudun innovaatiojärjestelmän pohjaa tulisi monipuolistaa. Pidemmällä aikavälillä<br />
tukeutuminen tietotekniikka- ja tietoliikenneklusteriin nykyisessä määrin on riski, koska<br />
klusterin kasvu hidastuu, katteet pienenevät ja teknologinen kilpailu kiristyy.<br />
� Asunto- ja maankäyttökysymykset tulisi tarkastella ja ratkaista koko toiminnallisen kaupunkiseudun<br />
kattavina, kuntarajat ylittävinä kysymyksinä.<br />
� Asuntokysymyksen ratkaisemiseksi ja innovaatiokapasiteetin kehittämiseksi alueelle tarvitaan<br />
kuntarajat ylittäviä seudullisia yht<strong>ei</strong>styörakent<strong>ei</strong>ta ja kykyä tehdä koko seutua koskevia<br />
päätöksiä. Mikäli jatketaan kunkin kunnan omaan etuun perustuvaa toimintatapaa, johtaa se<br />
voimavarojen ja rasitt<strong>ei</strong>den nykyistä epätasaisempaan jakautumiseen seudun sisällä.<br />
OECD:n mukaan tällaisessa kehityksessä suurin häviäjä olisi Helsingin kaupunki. Samalla<br />
kehitys h<strong>ei</strong>kentäisi koko seudun kilpailukykyä ja vetovoimaa.<br />
9
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2. Helsingin seudun kehityskuva ja<br />
kesk<strong>ei</strong>set haasteet<br />
2.1 Haasteena seudun vetovoima globaalissa<br />
taloudessa<br />
Helsingin seudun kehityksen taustatekijät 2<br />
Helsingin seudun kehitykseen kohdistuu yhtäaikaisesti us<strong>ei</strong>ta muutosvoimia. Merkittävin on talouden<br />
globalisaatio, joka perustavalla tavalla muuttaa seudun ja sen yritysten kilpailuolosuht<strong>ei</strong>ta.<br />
Talouden globalisaation rinnalla vaikuttaa muita kansainvälistymiseen liittyviä prosesseja, mm.<br />
EU:n laajentuminen, jonka vaikutukset Helsingin seudun työmarkkinoihin tulevat olemaan merkittäviä.<br />
Kaupungistumisaste on Suomessa kansainvälisesti tarkasteltuna alhainen ja erityisesti<br />
suuret kaupunkiseudut kasvavat nopeasti, muuttoliikkeen vaihdellessa suhdant<strong>ei</strong>den mukaan.<br />
Keskittyminen palvelee elink<strong>ei</strong>noelämän tehokkuusetuja, mutta nopea kasvu asettaa kovat haasteet<br />
asunto- ja palvelutuotannolle, sosiaalisen eheyden säilyttämiselle ja yhdyskuntarakenteen kestävälle<br />
kehitykselle. Väestön keskittymisen myötä myös erilaisia sosiaalisia ongelmia ja asunnottomuutta<br />
keskittyy Helsingin seudulle suhteellisesti enemmän kuin muualle maahan.<br />
Talouden globalisaatio muuttaa seudun kilpailuolosuht<strong>ei</strong>ta<br />
Globaalissa taloudessa kasvu suuntautuu merkittävässä määrin uutta tietoa synnyttäville suurkaupunkialu<strong>ei</strong>lle.<br />
Tietoa hyväksikäyttävät yritykset hakeutuvat informaatiovirtojen äärelle, toistensa ja<br />
tutkimuslaitosten läh<strong>ei</strong>syyteen, vaikka ne samanaikaisesti käyttävätkin globaalia tietoverkkoa<br />
päivittäisessä työssään paikkasidonnaisuudesta vapaana. Osaamisintensiivinen uusi yritystoiminta<br />
asettuu sellaisiin kaupunkikeskuksiin, joissa on innovatiivisuutta tukeva hyvä paikallinen ympäristö.<br />
Tietointensiivisten alojen kasvu on Helsingin seudulla ollut muuta maata nopeampaa, informaatioalan<br />
osuus oli 1990-luvulla noin puolet yrityssektorin henkilöstömäärän kasvusta seudulla.<br />
Merkittävää lisäarvoa tuottavan, kansainvälisesti kilpailukykyisen yritystoiminnan varteenotettavin<br />
sijoittumisvaihtoehto maassamme on Helsingin seutu. Mikäli tällainen yritystoiminta <strong>ei</strong> sijoitu<br />
Helsingin seudulle, on epätodennäköistä, että se sijoittuisi merkittävässä mitassa muuallekaan<br />
maahan. Vaikka ulkomaalaisomistus Suomessa toimivissa yrityksissä on sekä lisääntynyt että<br />
monipuolistunut, Suomi on yhä selkeästi pääomaa vievä maa ja Suomessa on ulkomaista yritystoimintaa<br />
suhteellisesti vähemmän kuin us<strong>ei</strong>mmissa muissa Euroopan kehittyn<strong>ei</strong>ssä talouksissa.<br />
Viime aikaisista tutkimuksista mm. OECD:n metropolikatsaus on osoittanut, että Helsingin seudun<br />
onnistuminen globaalissa kilpailussa on edellytys kansalliselle menestyksellemme. Globaalissa<br />
toimintaympäristössä Helsingin seutu kilpailee yritysten toiminnoista niin Euroopan, Yhdysvaltojen<br />
kuin Aasiankin kaupunkiseutujen kanssa.<br />
2<br />
Perustuu Pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan 17.1.2003 näkemykseen Helsingin seudun<br />
kaupunkipolitiikasta.<br />
10
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Helsingin seutu on maailman suurkaupunkien joukossa pieni. Sen vuoksi on tulevaisuutta ajatellen<br />
tärkeää, että se näkyy muuhun maailmaan päin laajemman menestymismahdollisuuksia omaavan<br />
alueen osana. EU:n laajentuminen, Pietarin metropolialueen talouden integroituminen länteen sekä<br />
keskisen Itämeren alueen kehitystä edistävät yht<strong>ei</strong>styöhankkeet tukevat kaikki osaltaan myös<br />
Helsingin seudun kilpailuasemaa.<br />
Keskittyminen ja kaupungistuminen jatkuvat<br />
Kaupungistuminen jatkuu Suomessa, Helsingin seudun kasvaessa määrällisesti eniten. Viim<strong>ei</strong>sten<br />
kymmenen vuoden aikana seudun väestö on lisääntynyt 160 000 henkilöllä. Väestönkasvun ohella<br />
Helsingin seutu on myös talouden term<strong>ei</strong>n ollut viime vuosina yksi Euroopan nop<strong>ei</strong>mmin kasvavia<br />
kaupunkiseutuja. Talouden nopea kasvu on koskenut koko laajempaa Helsingin talousaluetta.<br />
Tuor<strong>ei</strong>ssa tutkimuksissa on osoitettu, että Helsingin seudulla taloudellinen toiminta on maan muita<br />
alu<strong>ei</strong>ta tehokkaampaa, seudulle investoiminen on taloudellisesti kannattavampaa. Taloudellisen<br />
toiminnan tehokkuus suurissa kaupung<strong>ei</strong>ssa on todettu mm. valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa<br />
vuodelta 2001:<br />
”Alueellinen keskittyminen edistää monin tavoin kasvukeskuksissa sijaitsevien yritysten toimintaedellytyksiä<br />
ja kilpailukykyä, koska tarjolla on runsaasti osaavaa ammattityövoimaa, toimivat<br />
välituotemarkkinat ja hyvät yrityspalvelut. Monipuolisilta työmarkkinoilta löytyy helposti töitä<br />
molemmille puolisoille. Myös koulutusmahdollisuuksien kirjo on laaja. Väestön ja tulojen<br />
kasvaessa alueen palvelutarjonta paranee, mikä vetää väkeä alueelle. Hyvät palvelut ja eri alojen<br />
osaajat lisäävät edelleen tuotantomahdollisuuksia. … Kansantalouden kannalta on järkevää<br />
edistää kasvukeskusten kilpailukykyä ja tasapainoista kehittymistä, sillä menestys lisää tuotantoa<br />
ja hyvinvointia muillakin alu<strong>ei</strong>lla.”<br />
11
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä<br />
T&K osuus BKT:sta<br />
Kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy<br />
Suurten kaupunkiseutujen ominaispiirteet<br />
(koko maa = 100)<br />
Ulkomaalaisten osuus väestöstä<br />
200<br />
150<br />
100<br />
50<br />
0<br />
12<br />
Informaatiosektorin työpaikat kaikista<br />
työpaikoista<br />
Korkea-asteen tutkinto väestöstä<br />
Helsingin Muut suuret Muu maa<br />
Muut suuret kaupunkiseudut = Tampereen, Turun, Oulun,<br />
Lahden, Jyväskylän, Kuopion ja Porin seudut<br />
Lähde: Tilastokeskus<br />
Maahanmuutto Helsingin seudulle on kasvanut viimevuosina ja väestön ikääntymisen, erityisesti<br />
suurten ikäluokkien eläköitymisen myötä tulijoita tulee kyetä ottamaan vastaan huomattavasti<br />
nykyistä enemmän. Muuta kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvien määrä on kasvanut<br />
Helsingin seudulla kymmenessä vuodessa runsaasta 10 000:sta asukkaasta yli 40 000:een. Suomeen<br />
muuttan<strong>ei</strong>sta ulkomaalaisista yli 40% on asettunut Helsingin seudulle, joka on muuttumassa<br />
yhä monikulttuurisemmaksi.<br />
Kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntymisen ohella on Helsingin seudun kansainvälisesti vertaillen<br />
nuori kaupunkikulttuuri muuttumassa muutenkin. Kaupungista on tullut entistä selvemmin<br />
tapahtumisen, toiminnallisuuden ja ihmisvilinän paikka. Kaupunkielämälle ja –kulttuurille on<br />
myös entistä suurempi kysyntä uusien urbaanien sukupolvien myötä.<br />
Sosiaaliset erot kasvussa ja yhdyskuntarakenne hajautumassa<br />
Helsinki ympäristöineen muodostaa kansainvälisesti vertaillen varsin tasapainoisen kaupunkikokonaisuuden,<br />
jossa <strong>ei</strong> juurikaan ole ilmennyt ulkomaisten esimerkkien mukaista huono-osaisuuden<br />
alu<strong>ei</strong>ttaista kasautumista. Pääkaupunkiseudun kehityssuunnassa voidaan kuitenkin havaita<br />
muutos, sillä 1990-luvulla erot ovat alkaneet kasvaa. Informaatioalaan perustuneen kasvun vaiku-
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
tukset ovat jakautuneet epätasaisesti seudun sisällä. Esimerkiksi korkeasti koulutettuja asettuu<br />
suhteellisesti enemmän pääkaupunkiseudun läntisiin osiin, kun puolestaan joillekin itäisen suunnan<br />
alu<strong>ei</strong>lle on kasaantunut työttömyyttä ja ne ovat myös tuloilla mitaten jäämässä jälkeen muista<br />
alu<strong>ei</strong>sta.<br />
Kaupunkiseudun nopean kasvun seurauksena voidaan havaita myös yhdyskuntarakenteen hajautumista.<br />
Ilmiö liittyy ennen kaikkea asumiskustannusten kalleuteen, joka on saanut ihmiset<br />
etsimään asuntoja yhä kauempaa seudun ydinalueesta, us<strong>ei</strong>n myös kaava-alu<strong>ei</strong>den ulkopuolelta.<br />
Asuntotuotannon edellytysten parantaminen on ensisijainen toimenpide paitsi Helsingin seudun<br />
kilpailukyvyn kehittämiseksi ja sosiaalisen eheyden turvaamiseksi, myös seudun yhdyskuntarakenteen<br />
kestävän kehityksen kannalta.<br />
Helsinki Euroopan kartalla<br />
Maailmassa on noin 300 yli miljoonan asukkaan kaupunkiseutua ja Euroopassa noin 1 600 toiminnallisesti<br />
merkittävää kaupunkiseutua, jotka kaikki kilpailevat työpaikoista ja investoinn<strong>ei</strong>sta.<br />
Kasvoton pääoma hakee parhaita tuottoja yli maantieteellisten ja valtioiden rajojen. Kustannustason<br />
edullisuudesta johtuen läntisten yritysten sijoittumispäätökset tulevat kohdistumaan entistä<br />
useammin Kiinaan, Intiaan tai esimerkiksi EU:n uusiin jäsenmaihin. Kustannusrakenteellaan<br />
Helsinki <strong>ei</strong> kykene kilpailemaan halvan työvoiman maiden kanssa, mutta Helsingin seudulla on<br />
kansainvälisesti arvostettua ja <strong>tunne</strong>ttua tutkimus- ja teknologiasubstanssia.<br />
Kaupunkiseutujen tulee olla entistä tietoisempia laajoista kehitystrend<strong>ei</strong>stä ja muiden kaupunkiseutujen<br />
ominaisuuksista pystyäkseen asemoimaan itsensä kansainvälisessä ja kansallisessa<br />
toimintaympäristössä. Helsingin seutu on Suomen tärk<strong>ei</strong>n linkki eurooppalaiseen ja globaaliin<br />
kaupunkiverkkoon. Samalla se on kansallisen kaupunkiverkon kulmakivi. Helsingillä on rooli niin<br />
innovaatioiden diffuusioiden solmukohtana kuin innovaatioita generoivana ideopoliksena.<br />
Kaupunkivetoisen alueellisen kehittämisen perustekijöinä ovat tutkimus, teknologinen tuotekehitys<br />
ja soveltaminen, panostukset osaamiseen ja inhimilliseen pääomaan, sosiaaliset innovaatiot sekä<br />
toimiva logistiikka ja infrastruktuuri. Muut suomalaiset kaupunkiseudut tarvitsevat Helsinkiä<br />
veturiksi osaamisperust<strong>ei</strong>sessa aluekehityksessä. Helsinki voi saada muista kaupunkiseuduista<br />
tukea roolilleen osaamis- ja innovaatiojärjestelmän vahvimpana kansainvälisenä solmuna sekä<br />
johtavana kansainvälisten liike-elämän palveluiden tuottajana.<br />
Kilpailukyvyn tekijät kohdallaan, kansainvälinen <strong>tunne</strong>ttuus h<strong>ei</strong>kko<br />
Helsingin kaupunkiseutu on pärjännyt erilaisten mittar<strong>ei</strong>den mukaan arvioituna hyvin kilpailijoihinsa<br />
nähden. Esimerkiksi Wirtschaftswochen tutkimuksessa (2002) Helsinki/ Uusimaa sijoittui<br />
tutkitusta 214 seudusta parhaaksi tutkimus- ja high-tech -seutuna. Vastaavasti innovaatiokyvyn<br />
osalta Helsingin seutu sijoittuu EU:n kärkiviisikkoon monilla osa-alu<strong>ei</strong>lla: korkeakoulutuksen,<br />
elinikäisen oppimisen, high-tech palvelujen työpaikkojen, high-tech patenttien sekä kaikkien EPO<br />
patenttien osalta (European Innovation Sccoreboard. Eurostat, November 2003). Cushman &<br />
Wakefield Healey & Baker:n laatimalla Euroopan parhaiden ICT-kaupunkien listalla Helsinki on<br />
s<strong>ei</strong>tsemäntenä (European Cities Monitor 2003).<br />
13
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Jones Lang LaSalle on tutkinut, teknologia-, ympäristö- ja talouskriteeristöillä, millä kaupung<strong>ei</strong>lla<br />
on eniten ominaisuuksia päästä tulevaisuuden nousevan 24 kaupunkitähden joukkoon. Helsinki<br />
sijoittuu näiden kaupunkitähtien joukkoon juuri teknologiarikkautensa perusteella. Tutkimuksen<br />
mukaan tulevaisuudessa muita tärk<strong>ei</strong>tä paikan vetovoimatekijöitä ovat kulttuuri, elinympäristö,<br />
sosiaalinen kehitys, paikan henki ja sen brandiin liittyvät mielikuvat. Vahvimpia nousijoista<br />
maailman paikoista ovat LaSallen mukaan olleet juuri alle 2 miljoonan asukkaan kaupunkiseudut.<br />
Työpaikkojen lisäys oli Helsingin seudulla Dublinin jälkeen Euroopan nop<strong>ei</strong>nta aikavälillä 1995-<br />
2001. Samalla jaksolla tuotannon jalostusarvo kasvoi Helsingin seudulla lähes 7 prosenttia vuodessa,<br />
mikä on Euroopan neljänneksi nop<strong>ei</strong>nta Dublinin, Varsovan ja Budapestin jälkeen. Myös<br />
ympäristön laatukriteer<strong>ei</strong>llä Helsinki on kärjessä: se on Euroopan suurkaupung<strong>ei</strong>sta neljänneksi<br />
vähiten saastunut.<br />
Myös koko Suomen kilpailukyky on maailman huippua us<strong>ei</strong>lla eri ulottuvuuksilla (Global<br />
Competitiveness Report 2003-2004). Elink<strong>ei</strong>noelämän kilpailukykyindeksin perusteella Suomi on<br />
paras, ennen USA:a ja Ruotsia. Makroekonominen toimintaympäristö on maailman toiseksi paras,<br />
samoin julkisten instituutioiden-indeksi sekä teknologia-indeksi. Näiden kolmen tekijän yht<strong>ei</strong>stuloksena<br />
lasketulla kasvu-kilpailukyky –indeksillä mitattuna Suomi on maailman ykkönen. Suomi<br />
on myös maailman vähiten korruptoitun<strong>ei</strong>n maa (Global Corruption Report 2003, Transparency<br />
International).<br />
Näiden hyvin mairittelevien tutkimustulosten ja Helsingin seudun <strong>tunne</strong>ttuuden välillä on kuitenkin<br />
huikea ristiriita. Kysyttäessä kansainvälisten yritysten päättäjiltä, mitkä Euroopan kaupungit<br />
ovat h<strong>ei</strong>dän kannaltaan kaikk<strong>ei</strong>n parhaita paikkoja yrityksen toimintojen sijoittamiselle, sijoittui<br />
Helsinki 30 kaupungin listalla viim<strong>ei</strong>stä edelliseksi. (Cushman & Wakefield Healey & Baker:<br />
European Cities Monitor 2003). Tämän kyselytutkimuksen mukaan ulkomaiset investoinnit tulevat<br />
suuntautumaan lähivuosina erityisen voimakkaasti Moskovaan, Varsovaan, Prahaan ja Budapestiin.<br />
Euroopan kärkiyritysten sijoittumispäätöksiin vaikuttavat eniten markkinoiden ja asiakkaiden<br />
läh<strong>ei</strong>syys ja laadukkaan työvoiman saatavuus. Näillä kriteer<strong>ei</strong>llä mitattuna Helsinki sijoittuu vielä<br />
kohtalaisen hyvin, mutta Helsinki oli kuitenkin sijoittumiskohteena vasta 29., kun Tukholma oli<br />
18., ja Kööpenhamina 25. Seutujen <strong>tunne</strong>ttuisuudessa Helsinki oli tutkimuksessa kaikista huonoin<br />
(24 % <strong>tunne</strong>ttuusaste), häviten Moskovalle, Varsovalle, Ateenalle, Budapestille, Glasgowille tai<br />
Oslolle. Tukholman ja Kööpenhaminan <strong>tunne</strong>ttuisuudet olivat 38 % ja 35 %.<br />
Kyselytutkimuksen tulokset kuvastavat osaltaan sitä tekemätöntä Helsingin seudun markkinointityötä,<br />
jota Helsingin tärk<strong>ei</strong>mmät kilpailijat, ovat jo pitkään systemaattisesti harjoittaneet. Tässä on<br />
haaste Helsingin seudun markkinoinnille, jolla on pitkä välimatka kurottavana esimerkiksi Tukholmaan<br />
ja Kööpenhaminaan verrattuna. 3<br />
3 TT Seppo Rainiston selvitysmiehelle laatima muistio ”Helsingin seudun markkinoinnilta puuttuvat<br />
resurssit ja tavoitteet” on tämän raportin sähköisen version liitteenä osoitteessa www.intermin.fi<br />
14
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Helsinki on yksi Euroopan vahvoista metropol<strong>ei</strong>sta 4<br />
Euroopan kaupunkiverkon ytimen muodostaa Pentagon, joka kuvaa kaupunkijoukkoa, jossa<br />
kulmina toimivat Lontoo, Pariisi, Milano, München ja Hampuri. Tämä on määritelty Euroopan<br />
ytimeksi ja globaaliksi integraatiovyöhykkeeksi. Laajentuneessa Euroopassa Pentagon on fyysisesti<br />
15% maa-alasta, sen alueella asuu 30% väestöstä ja siellä tuotetaan 45% bruttokansantuotteesta.<br />
Eurooppaan halutaan kuitenkin useampia vahvoja kaupunkiryppäitä USA:n malliin.<br />
EU:n ESPON –tutkimusohjelman puitt<strong>ei</strong>ssa on laadittu kuvaus Euroopan kaupunkiverkosta.<br />
Kaupunkiseutujen toimintoja on katsottu s<strong>ei</strong>tsemän ulottuvuuden kautta, jotka ovat väestö (massa),<br />
kuljetus, turismi, teollinen tuotanto, osaaminen ja tieto, yritysten päätöksenteon keskuksena<br />
toimiminen ja hallinnollinen rooli. Analyysissä käytettiin toiminnoista viittä eri painoarvoluokkaa,<br />
eli kukin kaupunkiseutu on luokiteltu merkityksen mukaan globaalisti, eurooppalaisesti, kansallisesti,<br />
alueellisesti tai paikallisesti merkittäväksi kullakin toiminnolla.<br />
Analyysin mukaan toiminnallisesti merkittäviä kaupunkiseutuja on Euroopassa kaikkiaan 1 595<br />
kappaletta. S<strong>ei</strong>tsemän toiminnon painoarvon keskiarvon perusteella kaupunkiseudut on luokiteltu<br />
kolmeen luokkaan. Merkittävimmät kaupunkiseudut ovat luokassa MEGA (Metropolitan European<br />
Growth Areas), joita on Euroopassa 64. Ylikansallisesti ja kansallisesti merkittäviä kaupunkiseutuja<br />
on 219, loppujen r<strong>ei</strong>lun 1300 ollessa alueellisesti tai paikallisesti merkittäviä kaupunkiseutuja.<br />
ESPONin puitt<strong>ei</strong>ssa on tehty myös MEGA-luokan kaupunkiseutujen tarkempi analysointi neljällä<br />
ulottuvuudella, joita ovat kaupunkiseudun massa, kilpailukyky, saavutettavuus ja osaamisperusta.<br />
Indeksikeskiarvon perusteella vahvimmat kaupunkiseudut on luokiteltu viiteen luokkaan (globaalit<br />
solmut, Euroopan moottorit, vahvat MEGAt, potentiaaliset MEGAt ja h<strong>ei</strong>kot MEGAt). Monet<br />
Euroopan moottorit ovat Pentagonin ulkopuolisia kaupunkeja (esim. Kööpenhamina). Helsinki<br />
sijoittuu MEGA-vertailussa vahvat MEGAt-luokkaan (sijalle 17). Helsingin suurin vahvuus on<br />
osaamisperustassa, saavutettavuuden ollessa h<strong>ei</strong>koin tekijä.<br />
Suomalaisille kaupunkiseuduille suurin yksittäinen haaste on saavutettavuus ja kaupunkiseutujen<br />
etäisyys toisiinsa. ESPONissa on laskettu kaupunkiseutujen potentiaalinen saavutettavuus, eli<br />
tietyssä ajassa lento- ja rautat<strong>ei</strong>tse tai omalla autolla kaupunkiseudun potentiaalisesti saavuttava<br />
väestömäärä. Laskelmaan on huomioitu r<strong>ei</strong>tit ja aikataulut. Tulokset on esitelty indeksiarvona.<br />
Suomessa kork<strong>ei</strong>mman indeksiarvon saa Helsinki (96), joka on MEGA-vertailussa sijalla 51.<br />
4 Perustuu Janne Antikaisen esitykseen sisäasiainministeriön tutkijapäivillä 4.2.2004.<br />
15
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 2. Toiminnallisten kaupunkiseutujen luokittelu<br />
EU:n laajenemisen myötä Suomi on menettämässä maantieteellisen sillanpääasemansa Venäjän<br />
suuntaan. Baltian maiden vahvimmat kaupunkiseudut kilpailevat Helsingin ja muiden Etelä-Suomen<br />
kaupunkiseutujen kanssa kansainvälisistä yrityksistä. Suomen kilpailuetuna ovat osaava työvoima,<br />
turvallisuus ja yht<strong>ei</strong>skunnallinen vakaus, mutta tulevaisuudessa ainoaksi tärkeäksi erottelevaksi<br />
tekijäksi näyttää jäävän osaaminen. Suomen ja muiden pohjoismaiden tulee hyödyntää osaamistaan<br />
yht<strong>ei</strong>styössä Venäjän ja Baltian kanssa. Itämeren alue muodostaa tulevaisuudessa yhä vahvemman<br />
poliittis-taloudellisen kokonaisuuden. Itämeren alueen kaupunkiverkko on yksi potentiaalisimmista<br />
laajoista Pentagonin ulkopuolisista kaupunkiverkoista.<br />
16
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.2 Talouden ja tuotannon kehitys 5<br />
Helsingin seutu toimi laman jälkeen Suomen kansantalouden veturina. Vuosina 1994 - 2000<br />
seudun talous kasvoi keskimäärin noin viiden prosentin vauhtia, mikä nosti Helsingin Euroopan<br />
dynaamisimpien kaupunkiseutujen joukkoon. Helsinki oli 1990-luvun jälkipuoliskolla Dublinin<br />
jälkeen Euroopan nop<strong>ei</strong>mmin kasvava kaupunkiseutu.<br />
Seudun kasvu perustui ennen kaikkea informaatiosektorin menestykseen globaal<strong>ei</strong>lla markkinoilla.<br />
Tieto- ja viestintätekniikan lisäksi monet innovaatiovetoiset toimialat kasvoivat ja saivat aikaan<br />
kerrannaisvaikutuksia erityisesti liike-elämää palvelevilla toimialoilla.<br />
Helsingin seudun kehitys oli koko maan keskiarvoa selvästi parempaa erityisesti vuosina 1995-<br />
2001, kun kehitystä mitataan bruttokansantuotteen, työllisyyden ja väestön muutoksilla (ns. BTVindikaattori,<br />
jossa em. tekijöiden kehitystä verrataan koko maan kehitykseen). Seutukunnittain<br />
tarkasteltuna kärjessä on näinä vuosina ollut kuitenkin tuotantoaan huimasti kasvattanut Salon<br />
seutu. Toisella tilalla on Oulun kaupunkiseutu. Kolmantena on Helsingin seutu ja neljäntenä<br />
metropolialueeseen kuuluva Lohjan seutu.<br />
Tuotannon kehitys 1995 - 2001<br />
Tuotannon volyymi (kiinteähintainen arvonlisäys) on kasvanut eniten Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla,<br />
joissa se vuonna 2001 oli 44% korkeampi kuin vuonna 1995. Uudenmaan suurimmat<br />
kontribuutiotoimialat ovat samat kuin koko maan kärkiryhmässä - järjestys vain on eri. ITklusterin<br />
osuus arvonlisäyksen kasvusta on Varsinais-Suomessa yli ja Pohjois-Pohjanmaalla lähes<br />
puolet, Uudellamaalla ja Pirkanmaalla kolmannes. Uudenmaan kasvun toisen tukijalan muodostavat<br />
kauppa- ja liikennetoimialat vajaan kolmanneksen kasvuosuudellaan.<br />
Seutukunnista tuotannon kasvun selvänä ykkösenä kaudella 1995 - 2001 on Salon seutukunta.<br />
Seuraavina ovat Lohjan ja Oulun seutukunnat. Kaikkien kolmen kasvun vauhdittajana on ollut ITala.<br />
Helsingin seutukunnan arvonlisäyksen volyymin muutos oli Maarianhaminan jälkeen viidenneksi<br />
suurinta. Koko maan bkt:n volyymin kasvun 29 % ylitti yhdeksän seutukuntaa.<br />
Investointien kasvu 1995 - 2001<br />
Investointien kasvu on ollut poikkeuksellisen suurta laman jälkeen. Helsingin metropolialueen<br />
kasvu ylitti selvästi koko maan tason, mutta metropolialueen investointiaste on kuitenkin alempi<br />
kuin maassa keskimäärin. Aivan 1990-luvun lopulla investointiaste milt<strong>ei</strong> saavutti koko maan<br />
tason, mutta kääntyi sen jälkeen jälleen laskuun.<br />
5 Tarkastelussa on käytetty pääosin seuraavia läht<strong>ei</strong>tä: Rakennemuutoskatsaus 2003, Helsingin seudun<br />
toimialakatsaus 2003/4 (Helsingin kauppakamari/Kaupunkitutkimus Oy), Helsingin seudun suunnat 4/2003,<br />
Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta 2003.<br />
17
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tutkimus- ja kehittämismenot 1995 - 2001<br />
Tutkimus- ja kehitysmenot (t&k -menot) ovat kiinteän pääoman bruttomuodostukseen rinnastettavia<br />
investointeja. Ne ovat pitkävaikutt<strong>ei</strong>sia, toimialan ja alueen tulevaan kehitykseen ja<br />
kilpailukykyyn vaikuttavia panostuksia. Koko maassa tutkimus- ja kehittämismenot kasvoivat<br />
vuosina 1995-1998 puolitoistakertaisiksi. Jakson 1998 - 2001 aikana t&k-menojen kasvu aluksi<br />
hidastui ja vuonna 2001 kasvu lähes pysähtyi. Tutkimus- ja kehittämismenojen osuuttaan on eniten<br />
kasvattanut Pirkanmaa.<br />
Tutkimus- ja kehittämismenot voidaan suhteuttaa arvonlisäykseen samalla tavoin kuin investoinnit<br />
investointiasteen laskennassa (t&k -menot % arvonlisäyksestä). Tutkimus- ja kehittämisasteen<br />
muutos kuvaa tietointensiivisen panostuksen osuutta alueen tuotantotoiminnan edellytysten<br />
luojana ja alueen kilpailukyvyn edistäjänä. T&K -aste on yksi alueen tietointensiivisyyden ja<br />
innovatiivisuuspyrkimysten mittari.<br />
Tutkimus- ja kehittämisaste on kork<strong>ei</strong>n Pirkanmaan maakunnassa, Pohjois-Pohjanmaa on aivan<br />
tuntumassa. Uusimaa on kolmantena, mutta ero kärkikaksikkoon on selvä. Pääkaupunkiseudun<br />
osalta on kuitenkin todettava, että t&k -menot ovat vain yksi inhimillisen ja sosiaalisen pääoman<br />
mittari. Men<strong>ei</strong>llään olevassa tieto- ja viestintäalan kehitysvaiheessa t&k -menojen lisäykset ovat<br />
saattaneet kulkeutua ohi Uudenmaan.<br />
Inhimillisen ja sosiaalisen pääoman kasautumista Helsingin seudulle kuvaa se, että Suomen<br />
ylimmän tutkimuksen ja koulutuksen painopiste sijaitsee kiistattomasti metropolialueella, jossa on<br />
neljä tiedeyliopistoa ja neljä taideyliopistoa. Pääkaupunkiseudun yliopistoihin hyväksytään vuosittain<br />
noin 9 000 opiskelijaa, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueen ammattikorkeakouluissa<br />
aloitti vuonna 2001 nuorten koulutuksessa noin 6 800 opiskelijaa.<br />
Suomen Akatemian nimeämistä tutkimuksen ja tutkijakoulutuksen 42 huippuyksiköstä 28 sijaitsee<br />
Helsingin yliopistossa tai Teknillisessä korkeakoulussa (osa yht<strong>ei</strong>siä jonkun toisen yliopiston<br />
kanssa). Tutkimus- ja kehitystoiminnan volyymi on Uudellamaalla maan kork<strong>ei</strong>n, myös väkilukuun<br />
suhteutettuna. Vuonna 2000 se oli lähes 1 500 euroa asukasta kohden. TEKESin rahoituksesta<br />
liki puolet suuntautuu Uudellemaalle.<br />
Kasvu taittui 2000-luvulla<br />
Helsingin seutu on viime vuosina menettänyt asemaansa kansantalouden moottorina. Talouden<br />
kasvu on ollut lähinnä kotimaisen kysynnän varassa.<br />
Yritystoiminnan kokonaisliikevaihdon kasvu taittui Uudellamaalla vuoden 2001 alussa. Voimakkaimmin<br />
muutos näkyi teollisuudessa, myös rakentamisen liikevaihto kääntyi selvään laskuun.<br />
Parhaiten on menestynyt palvelusektori, jonka liikevaihto on jatkanut kasvuaan. Myös kaupan<br />
osalta tapahtui lievää kasvua, joka oli kuitenkin h<strong>ei</strong>kompaa kuin koko maassa keskimäärin.<br />
Uudenmaan osaamistoimialojen (ICT, bioala, lääketieteen ja hyvinvoinnin teknologia, aktiivimateriaalit<br />
sekä digitaalinen sisällöntuotanto ja media) liikevaihdon kasvu kääntyi laskuun tai<br />
pysähtyi vuoden 2001 aikana, mutta sen jälkeen liikevaihdon lievää nousua on tapahtunut eri<br />
sektor<strong>ei</strong>lla.<br />
18
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tuotannon määrä kääntyi Helsingin seudulla loivaan kasvuun vuoden 2003 jälkimmäisellä puoliskolla,<br />
jolloin Helsingin seudun kasvu ylitti ensimmäisen kerran vuoden 2001 alun jälkeen koko<br />
maan kasvuvauhdin. Tuotanto kasvoi Helsingin seudulla erityisesti kotitalouksien palveluissa,<br />
rakentamisessa ja kaupassa.<br />
Helsingin seudun ja Uudenmaan väestö, työpaikat ja bruttokansantuote<br />
Helsingin seudulla (pääkaupunkiseutu ja kehysalue) asuu 23 % koko maan väestöstä, sijaitsee 29<br />
% maan työpaikoista ja tuotetaan 34 % maan bruttokansantuotteesta. Helsingin seudulla on noin<br />
1,2 miljoonaa asukasta, noin 648 000 työllistä ja 680 000 työpaikkaa. Vuoteen 1995 verrattuna<br />
työllisiä on Helsingin seudulla 23% enemmän, kun koko maassa työllisten määrä on samana<br />
aikana kasvanut 12%.<br />
Koko Uudenmaan maakunnan väestöstä ja työpaikoista valtaosa on Helsingin seudulla.<br />
Toimialarakenne 6<br />
Helsingin seudun elink<strong>ei</strong>norakenne on hyvin palveluvaltainen, työpaikoista 18 % on jalostuksessa<br />
ja 82 % kaupan, yksityisten palveluiden sekä julkisen <strong>hallinnon</strong> ja hyvinvointipalveluiden aloilla.<br />
Erityisesti kaupan ja muiden yksityisten palvelualojen osuus on Helsingin seudulla tuntuvasti<br />
suurempi kuin koko maassa. Julkisen <strong>hallinnon</strong> ja hyvinvointipalvelujen työpaikkaosuus on<br />
seudulla hieman pienempi ja jalostuksen osuus huomattavasti alhaisempi kuin koko maassa.<br />
Alkutuotannon merkitys on Helsingin seudulla lähes olematon.<br />
Lähde: Helsingin kauppakamari<br />
Kuva 1. Päätoimialojen osuus (%) työpaikoista Helsingin seudulla ja koko maassa 2002<br />
6 Perustuu Helsingin seudun toimialakatsaukseen 2003/4, Helsingin kauppakamari /Kaupunkitutkimus Oy<br />
19
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
VÄKILUKU 2002<br />
Alle 15 v.<br />
Yli 64 v.<br />
Ke sk iaste<br />
Korkea-aste yhteensä<br />
TYÖTTÖMÄT 2002<br />
Alle 25 v.<br />
Pitkäaikais<br />
TYÖLLINEN TYÖVOIMA<br />
YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ 2002<br />
Perustetut yritykset<br />
Lopettaneet yritykset 2001<br />
BKT 2001<br />
TYÖPAIKAT TOIMIALOITTAIN 2001:<br />
Maatalous<br />
Teollisuus<br />
Rakentaminen<br />
Yksityinen palvelusektori<br />
Julkinen sektori<br />
Kuva 2. Uudenmaan maakuntaprofiili<br />
UUDENMAAN MAAKUNTAPROFIILI<br />
(Osuus koko maasta, %)<br />
4,272469972<br />
20<br />
13,27837078<br />
19,46369728<br />
18,37940637<br />
23,0709686<br />
20,41901671<br />
21,33215727<br />
25,52686699<br />
26,16731392<br />
29,61165717<br />
29,6108168<br />
28,31341444<br />
33,48564938<br />
30,85837817<br />
36,00633324<br />
35,31299392<br />
34,97673397<br />
41,58995857<br />
0 5 10 15 20 25 30 35 40<br />
%<br />
Väestöosuus<br />
Lähde: Tilastokeskus ja työvoimaministeriö
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulu 1. Uudenmaan väestö- ja työllisyystiedot sekä BKT 1990 – 2002<br />
1990 1995 1998 1999 2000 2001 2002<br />
Väkiluku 1147173 1224206 1274475 1290618 1304468 1318611 1329004<br />
1995 = 100 93,7 100,0 104,1 105,4 106,6 107,7 108,6<br />
Nettomuutto 4611 9366 10638 9995 7980 7 703 2436<br />
Työpaikat 653212 537126 639316 659114 658 413 666612<br />
1995 = 100 121,6 100,0 119,0 122,7 122,6 124,1<br />
Työttömät * ( TM ) 7 924 101793 72370 63015 55441 53840 54120<br />
1995 = 100 7,8 100,0 71,1 61,9 54,5 52,9 53,2<br />
Työttömyys % 1,3 16,5 10,6 9,1 8,0 7,7 7,6<br />
Työttömät (TK) 10200 78300 46000 45800 39700 43050<br />
Työttömyys % 1,6 12,0 6,5 6,3 5,4 5,8<br />
Työllisyysaste % 79,6 67,0 74,4 73,0 74,4 75,4 75,0<br />
BKT/asukas 20 220 21 374 26 903 27 913 30080 31581<br />
1995 = 100 93,2 100,0 121,0 126,0 132,0 133,0<br />
EU15=100 141 143 145<br />
koko maa = 100 133 131 138 139 138 138<br />
Lähde: Tilastokeskus, * Työministeriö: työttömyystiedot<br />
Uudenmaan ja Helsingin seudun työpaikkarakenne poikkeaa muusta maasta merkittävästi. Esimerkiksi<br />
yksityisen palvelusektorin osuus työpaikoista on Uudellamaalla ja Helsingin seutukunnassa<br />
muita Manner-Suomen maakuntia selvästi suurempi. Uudellamaalla hyvinvointipalveluilla, yrityspalveluilla<br />
ja ns. ICT -sektorilla on ollut suurin kontribuutio työllisyyden kasvuun vuosina 1995-<br />
2001, kun taas muissa maakunnissa teollisuuden osuus on merkittävämpi.<br />
Valtion työpaikkoja on eniten Uudellamaalla. Näistä työpaikoista pääosa sijaitsee Helsingissä, sillä<br />
vuonna 2001 pääkaupungissa työskenteli n. 40 000 virkamiestä ja lisäksi 17 000 henkilöä valtioenemmistöisissä<br />
yhtiöissä.<br />
Erikoistumisalat<br />
Helsingin seudun elink<strong>ei</strong>notoiminnan erikoistumista voidaan tarkastella suhteuttamalla seudun<br />
kunkin toimialan työpaikkaosuus koko maan vastaavaan osuuteen. Näiden erikoistumisindeksien<br />
perusteella Helsingin seutu on vahvimmin suuntautunut erikoistun<strong>ei</strong>siin palvelualoihin, korkean<br />
teknologian teollisuuteen ja palveluihin, tutkimukseen ja kehittämiseen, logistiikkaan sekä toimintoihin,<br />
jotka liittyvät seudun rooliin maan hallinto- ja päätöksentekokeskuksena. Helsingin seudun<br />
erikoistumisprofiili poikkeaa ratkaisevasti kaikista muista Suomen suurista kaupunkialu<strong>ei</strong>sta.<br />
21
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Lähde: Helsingin kauppakamari<br />
Kuva 3. Helsingin seudun vahvimmat erikoistumisalat<br />
Osaamiseen perustuvan kilpailukyvyn kehittämishaast<strong>ei</strong>ta<br />
Helsingin seudulla on maan vahvin osaamiskapasiteetti, johtuen monipuolisesta elink<strong>ei</strong>norakenteesta,<br />
rikkaasta tutkimus- ja koulutusinfrastruktuurista sekä korkeasti koulutetusta<br />
työvoimasta ja suuresta työmarkkina-alueesta. Yhdistettynä hyviin kansainvälisiin yhteyksiin<br />
tekee tämä Helsingin seudusta edullisen sijaintipaikan kansainvälisten yritysten toiminnoille.<br />
Taloudellisen kanssakäymisen est<strong>ei</strong>den madaltuessa ja tuotannon muuttuessa<br />
yhä osaamisintensiivisemmäksi kasvaa Helsingin metropolialueen merkitys koko maan<br />
menestymiselle ja hyvinvoinnille entisestään.<br />
Huippuosaamisesta on tullut kansainvälistyvien uuden talouden yritysten merkittävin tuotannontekijä.<br />
Myös Helsingin seudulla on kyettävä kehittämään huippuosaamista, joka luo uutta<br />
kansainvälisille markkinoille suuntautuvaa yritystoimintaa. Tieto- ja viestintäteknologian rinnalla<br />
on vahvistettava uusia aloja, esimerkiksi bioteknologiaa tai kulttuuri- ja viihdeteollisuutta.<br />
Innovatiivisen toimintaympäristön luominen<br />
Alueen sisäisen innovaatioympäristön toimivuus ja tehokkuus on avainkysymys. Innovaatioympäristöllä<br />
tarkoitetaan uuden tiedon tuottajien, kuten yliopistojen ja tutkimuslaitosten sekä sen<br />
hyödyntämistä edistävien organisaatioiden, kuten teknologiakeskusten, yrityshautomoiden ja<br />
22
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
rahoittajien muodostamaa alueellista kokonaisuutta. Kaupungit voivat edistää innovaatioympäristön<br />
kehitystä luomalla edellytyksiä ja mahdollisuuksia eri alojen osaajien kohtaamisille.<br />
Uuden osaamispohjaisen toiminnan kehittämisessä hyödynnetään seudun huippuyksiköiden sekä<br />
teknologisen ja kulttuurisen osaamisen tarjoamia mahdollisuuksia sekä kehitetään kansainvälisesti<br />
kiinnostavia yht<strong>ei</strong>styöhön ja verkostoitumiseen pohjautuvia toimintaympäristöjä. Helsingin seudun<br />
kilpailukyvyn turvaamiseksi on kuntien yht<strong>ei</strong>styötä seudun muiden toimijoiden, kuten elink<strong>ei</strong>noelämän,<br />
yliopistojen ja oppilaitosten kanssa vahvistettava.<br />
Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen<br />
Työvoimakysymyksiä on tarkasteltu tarkemmin luvussa 2.3. Osaavan työvoiman saatavuuden<br />
turvaaminen edellyttää sekä kotimaisten työvoimaresurssien parempaa hyödyntämistä, että myös<br />
ulkomaisen työvoiman lisäämistä seudulla. Innovaatiokyvyn, vientisuht<strong>ei</strong>den ja kulttuurisen<br />
moninaisuuden kehittämiseksi on houkuteltava kansainvälisiä huippuosaajia niin opiskelemaan,<br />
tekemään tutkimusta kuin elink<strong>ei</strong>noelämänkin palvelukseen.<br />
Työvoiman liikkuvuuden lisääntymiseen on varauduttava Helsingin seudun ominaispiirteet<br />
huomioon ottavalla maahanmuuttopolitiikalla, jossa tiedostetaan ulkomaisen työvoiman määrän<br />
kokonaistarve ja elink<strong>ei</strong>noaloittaiset osaamisen tarpeet. Baltian maiden liittyminen Euroopan<br />
unioniin tekee Helsingin ja Tallinnan läh<strong>ei</strong>syydestä alueellisen kehityksen solmukohdan, mikä<br />
tulee muuttamaan merkittävästi Helsingin seudun työmarkkinoita.<br />
Vetovoimaisen elinympäristön luominen<br />
Asuin- ja elinympäristön laatu tulee jatkossa yhä tärkeämmäksi alu<strong>ei</strong>den väliseksi kilpailutekijäksi,<br />
jolla houkutellaan asukkaita, työntekijöitä ja yrityksiä. Osaavasta työvoimasta käytävän kilpailun<br />
kiristyessä ovat työntekijöiden arvostukset asuinpaikan suhteen ratkaisevan tärk<strong>ei</strong>tä yritysten<br />
toimintaedellytysten kannalta ja vaikuttavat aiempaa enemmän niiden sijoittumiseen. Elinympäristön<br />
laadukkuus käsittää niin asukkaan mahdollisuudet hyvään asumiseen, koulutukseen ja<br />
palveluihin kuin sosiaalisen hyvinvoinnin ja sen mukanaan tuoman turvallisuuden. Toimiva<br />
liikennejärjestelmä, viihtyisä rakennettu ympäristö ja luonnonarvoja kunnioittava yhdyskuntarakenne<br />
ovat myös kesk<strong>ei</strong>siä hyvän elinympäristön tekijöitä.<br />
Helsingin seudun kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen ja kehittäminen edellyttää asuntotuotannon<br />
lisäämistä, jotta asuntojen tarjonnan niukkuus ja hinta <strong>ei</strong>vät muodosta estettä työvoiman<br />
saatavuudelle. Monipuolista asuntotarjontaa tarvitaan niin huippuosaajille kuin palvelutyöntekijöille.<br />
Toimijatahot Helsingin seudulla elink<strong>ei</strong>nojen edistämisessä<br />
Helsingin seudulla toimii lukuisa määrä elink<strong>ei</strong>nosektorin edistämiseen tavalla tai toisella tähtääviä<br />
toimijoita, joita ovat muun muassa:<br />
23
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
• Uudellamaalla toimii kuusi osaamiskeskusta, joita koordinoi Culminatum Oy Ltd.<br />
Culminatum toteuttaa myös tämän tehtävän lisäksi erilaisia kehittämisprojekteja,<br />
selvityksiä ja strategialuont<strong>ei</strong>sta työtä.<br />
• Tämän lisäksi alueella toimii us<strong>ei</strong>ta tiedepuistoja ja teknologiakyliä, joiden tehtävänä on<br />
edesauttaa myös yritysten liiketoiminnan kehittymistä (mm. Otaniemen teknologiakylä,<br />
Helsingin Tiedepuisto, Innopoli, Technopolis).<br />
• Us<strong>ei</strong>den yliopistojen ja korkeakoulujen yhteydessä toimii pienyritys- ja täydennyskoulutuskeskuksia,<br />
joiden päätehtävä on koulutus, mutta jotka toteuttavat myös yrityksille<br />
suunnattua kehittämishanketoimintaa ja tutkimustyötä (mm. Helsingin kauppakorkeakoulu,<br />
pienyrityskeskus, Helsingin yliopisto, Palmenia-yksikkö).<br />
• Ammattikorkeakouluissa toteutetaan yrityskenttään suunnattuja paitsi koulutusprojekteja<br />
myös muuta yritysten kehittämiseen liittyvää toimintaa. Nämä tahot tekevät myös<br />
selvityksiä ja tutkimuksia<br />
• Uudellamaalla toimii 16 yrityshautomoa, joiden rahoitus on sidottu vuoteen 2006 saakka<br />
ja sen jälkeen avoin. Yrityshautomot ovat erilaisia luonteeltaan. Hautomotoimintaa<br />
koordinoi Uudenmaan te-keskus. Hautomot tarjoavat yleensä yrityksilleen tilojen lisäksi<br />
koulutusta, liiketoiminnallisia ym. kehittämispalveluja.<br />
• Kuntien elink<strong>ei</strong>nopalvelut. Jokaisessa kaupungissa (Helsinki, Espoo, Vantaa) on elink<strong>ei</strong>nosektori,<br />
jossa resurssit vaihtelevat kunnittain. Kaupung<strong>ei</strong>lla on erilaiset määritykset<br />
painopist<strong>ei</strong>stä, joihin keskittyvät. Laajin toimintamalli on Vantaan kaupungilla. Kuntien<br />
tehtäviin kuuluu laaja-alainen elink<strong>ei</strong>nopolitiikka, strategia- ja ohjelmatyö, kaavoitus ja<br />
maankäyttö, yrityksille suunnatut palvelut, markkinointi, rekisterit jne. Kaupunkien<br />
tehtäväkenttä on kattavin elink<strong>ei</strong>nosektorin toimijoista ja kaupungit ovat merkittäviä<br />
tahoja hankk<strong>ei</strong>den rahoittajina.<br />
• Uudenmaan liitto toimii koordinoijana ja edunvalvojana. Liiton kautta kulkevat rahoitukset<br />
osaamiskeskusohjelmiin, kaupunkiohjelmiin, aluekeskusohjelmiin ja sovittuihin<br />
erillishankk<strong>ei</strong>siin. Liiton tehtävä on aluekehittäjän näkökulmasta ohjata aluetarp<strong>ei</strong>den<br />
mukaista ohjelma- ja strategiatyötä sekä koordinoida hankk<strong>ei</strong>stusta ja edistää yht<strong>ei</strong>styötä<br />
toimijoiden välillä.<br />
• Uudenmaan TE-keskus toimii suoraan yrityskentässä, jossa jaetaan yrityksille erilaisia<br />
kehittämistukia, annetaan yrityskohtaista asiantuntijapalvelua ja kehitetään maaseutuelink<strong>ei</strong>nohankk<strong>ei</strong>ta<br />
sekä työllisyyden edistämiseen liittyviä toimenpit<strong>ei</strong>tä.<br />
• Kauppakamarit (4), yrittäjäjärjestöt (aluejärjestöjä 3) toimivat lähinnä jäsenistönsä<br />
edunvalvonnan nimissä, mutta ovat tärk<strong>ei</strong>tä yht<strong>ei</strong>styökumppan<strong>ei</strong>ta aluekehittämisessä.<br />
Järjestöjen kautta turvataan ”yrittäjien näkökulma”<br />
• Rahoittajat (mm. Tekes, Finnvera) ja valtakunnalliset toimijat. Mukana alueellisessa<br />
yht<strong>ei</strong>styössä, Tekesillä oma ohjelmatyöskentely. Pääkaupunkiseudulla on muita valtakunnallisia<br />
toimijoita mm. Sitra, PKT-säätiö, Finpro, Suomalais-venäläinen kauppakamari<br />
jne. Näiden toiminta näkyy sijainnin vuoksi pääkaupunkiseudulla.<br />
24
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.3 Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehitys<br />
Yl<strong>ei</strong>skuva 7<br />
Työpaikkoja Helsingin seudulla oli vuonna 2000 yhteensä 648 300, josta YTV-alueella 566 500 ja<br />
kehyskunnissa 81 800. YTV arvioi työpaikkojen lisääntyvän vuoteen 2025 mennessä samassa<br />
suhteessa väestönkasvun kanssa, 26 prosentilla 815 000:en.<br />
Helsingin seudun elink<strong>ei</strong>norakenne on palveluvaltainen. Rahoitus- ja vakuutustoiminta, liikeelämän<br />
palvelut, rakennusala ja kauppa ovat kehittyneet voimakkaasti. 1990-luvulla kasvu oli<br />
voimakkainta informaatioalaan kuuluvilla toimialoilla, niin palvelu-, sisältö- kuin tavaratuotantosektor<strong>ei</strong>llakin.<br />
Koko maan informaatioalan työpaikat ovat keskittyneet voimakkaasti Helsingin<br />
seudulle ja erityisesti pääkaupunkiseudulle. Koko maassa informaatioaloilla työskentelee 17%<br />
työvoimasta ja tästä lähes puolet Helsingin seudulla.<br />
Uuden tuotannollisen toiminnan perustana ovat huippuosaamisen ja korkean teknologian yritykset.<br />
Helsingin seudulle on keskittynyt yritystoiminnan kehittymisen kannalta tärkeät alat: liike-elämän<br />
palvelut, tutkimus- ja kehittämistoiminta sekä tietoliikenneala. Osaavan työvoiman saatavuus tulee<br />
olemaan kriittinen tekijä niin osaamisintensiivisten alojen kuin palvelualojen kehitykselle.<br />
Uudellamaalla tarvittavan uuden työvoiman kokonaistarve saadaan työllisten työvoimapoistuman<br />
ja arvioidun työpaikkamuutoksen summana. Ennustejakson 2000 – 2015 työvoimapoistuman<br />
korvaamiseen tarvitaan lähes 256 000 uutta työntekijää, eli vuotuinen poistuma on keskimäärin<br />
noin 17 000 henkeä. Perusuravaihtoehdossa, joka on eräänlainen vähimmäisarvio, Uudenmaan<br />
työpaikkamäärä kasvaisi 26 500:lla vuoteen 2015, kun taas jatkuvaan kasvuun perustuvan tavoiteuralaskelman<br />
mukaan työpaikkalisäys olisi yli 134 000 eli 20 prosenttia.<br />
Uuden työvoiman tarve Uudellamaalla on siis perusuravaihtoehdossa runsaat 282 000 (41 % vuoden<br />
2000 työllisistä) ja tavoitteellisissa laskelmissa lähes 390 000 (57 % vuoden 2000 työllisistä)<br />
uutta työntekijää. Vuositasolla uuden työvoiman tarve asettuu siis välille 18 800 – 26 000. Eniten<br />
työpaikkoja ennustejaksolla avautuu palvelutyössä (56 000), johto- ja asiantuntijatyössä, tuotannossa<br />
ja liikenteessä sekä taloudessa ja hallinnossa (86 000) ja hoitotyössä (39 000).<br />
Jotta ennakoitu työvoiman kysyntä Uudellamaalla voidaan tyydyttää, tulee sen olla sopusoinnussa<br />
työvoiman tarjonnan kanssa. Monténin ja Tuomalan mukaan 8 työvoimavaje on ennakoiduilla työvoiman<br />
tarjonnan tasoilla perusurassa vuositasolla 3900 henkeä ja tavoiteurassa 6500 työntekijää.<br />
Uudenmaan liiton arvio 9 uusien työntekijöiden vuotuisesta lisätarpeesta Uudellemaalle on lähes 6<br />
000, eli hyvin samanlainen edellisen kanssa. Työvoimavaje tulee kyetä tyydyttämään työllisyysasteen<br />
nousun, työllisten muuttovoiton sekä pendelöinnin yht<strong>ei</strong>svaikutuksena. Laskelmien valossa<br />
7 Luvun tiedot ja taulukot perustuvat suurelta osin Antti Moision /VATT keväällä 2004 julkaistavaan<br />
selvitykseen Helsingin ja muun Suomen välisistä rahavirroista.<br />
8 Mainitut perus- ja tavoiteura tarkastelut perustuvat Monténin-Tuomalan tutkimukseen ”Muuttoliike,<br />
työssäkäynti ja työvoimavarat Uudellamaalla, VATT 2003.<br />
9 Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 22.9.2003, SELOSTUS. Uudenmaan liitto.<br />
25
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
näyttää siltä, että työvoiman saatavuus tulee rajoittamaan Uudenmaan työpaikkamäärän<br />
voimakkaan kasvun jatkumista tulevaisuudessa.<br />
Taulukko 2. Pääkaupunkiseutu, Helsingin seutu, Uusimaa ja koko Suomi<br />
2002/2003<br />
Pääkaupunki- Helsingin Uusimaa Koko Suomi<br />
seutu seutukunta<br />
Koko väestö 2002 971 785 1 207 737 1 329 004 5 206 295<br />
Alle 16-vuotiaiden osuus, % 18.3 19.2 19.3 19.0<br />
Yli 64-vuotiaiden osuus, % 12.4 12.1 12.5 16.4<br />
Keskiasteen koulutuksen saan<strong>ei</strong>den<br />
osuus, % 2002<br />
27.6 27.5 27.5 30.3<br />
Korkea-asteen koulutuksen saan<strong>ei</strong>den<br />
osuus, % 2002<br />
28.2 27.0 26.1 19.9<br />
Työvoima (v. 2003) 10 534 796 658 609 719 416 2 564 171<br />
Työttömyysaste, prosenttia 2003 8.10 7.80 7.80 11.2<br />
Työttömät 2003 43 444 51 451 56 126 287 331<br />
Alle 25-v. työttömät 2003 3 808 4 653 5 149 36 029<br />
Pitkäaikaistyöttömät 2003 12 588 14 574 15 802 72 448<br />
Veronalaiset tulot euroa/tulonsaaja<br />
(2001)<br />
25 106 24 526 24 047 18 892<br />
Yritysten toimipaikat 2002 54 347 65 337 71 760 255 329<br />
Uudenmaan, Helsingin seutukunnan ja Pääkaupunkiseudun (Helsinki, Kauniainen, Espoo ja<br />
Vantaa yhdessä) osuus koko maan asukasluvusta ja työvoimasta on vuosi vuodelta hiljalleen<br />
kasvanut. Vuonna 2002 Uudenmaan osuus koko Suomen asukasluvusta oli noin 26 prosenttia ja<br />
Helsingin seutukunnankin osuus 23 prosenttia. Työvoiman osalta Uudenmaan osuus koko maan<br />
työvoimasta on 28 prosenttia ja Helsingin seutukunnan osuus 26 prosenttia (v. 2003 tilanne).<br />
Helsingin seudulla on perint<strong>ei</strong>sesti ollut enemmän työpaikkoja kuin alueella on asunut työssä<br />
käyviä ihmisiä. Työpaikkaomavaraisuus on pysynyt suunnilleen vakiona, eli alueen työpaikkamäärä<br />
on kasvanut suhteellisesti samaa vauhtia kuin alueen oman työvoiman määrä. Tulevan<br />
väestö- ja työvoimakehityksen suuri kysymys on väestön vanheneminen; ikärakenteen muutos<br />
vaikuttaa työvoiman saatavuuteen, palvelujen kysyntään ja tarjontaan sekä kuntien talouteen.<br />
Suurten ikäluokkien saavuttaessa eläk<strong>ei</strong>än poistuma työllisestä työvoimasta kasvaa korvaavia<br />
uusia ikäluokkia suuremmaksi kuluvan vuoden 2004 tienoilla. Poistuman huippu saavutetaan<br />
Suomessa vuosina 2011 ja 2012.<br />
Helsingin seudun kasvavat työmarkkinat tarvitsevat arviolta lähes 6 000 työntekijää lisää joka<br />
vuosi. Tämä on siis työvoiman poistuman korvaavien uusien työtekijöitten lisäksi arvioitu työvoiman<br />
nettolisäys. Lisätarve tulee kyetä tyydyttämään työllisyysasteen nousun, työllisten muutto-<br />
10 Laskettu kuukausien 1-11 keskiarvona.<br />
26
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
voiton sekä sukkuloinnin yht<strong>ei</strong>svaikutuksena. Osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen<br />
edellyttää kunnollisia asumis- ja koulutusmahdollisuuksia seudulla.<br />
Väestökehitys<br />
1990-luvulla Helsingin seutu oli Euroopan nop<strong>ei</strong>mmin kasvavia kaupunkiseutuja, kasvun ollessa<br />
keskimäärin 15 600 henkilöä vuodessa. Väestönkasvusta muuttajien osuus on ollut selvästi yli<br />
puolet. Muuttajista kaksi kolmasosaa on tullut Suomen muilta kaupunkiseuduilta, ulkomaalaisten<br />
osuus on ollut noin 20%.<br />
Helsingin seudun väestö oli vuonna 2000 yhteensä 1 200 700, josta YTV-alueella 955 800 ja sen<br />
kehysalueella 11 244 900. YTV:n 12 arvion mukaan Helsingin seudun väestö vuonna 2025 tulee<br />
olemaan 1,5 miljoonaa, josta YTV-alueella 1 170 000 ja kehysalueella 330 000 asukasta. Muualla<br />
Uudellamaalla väestönkasvu tulee olemaan Helsingin seutua hitaampaa 13 .<br />
Vanhusten määrä sekä suhteellinen osuus Suomen väestöstä kasvaa voimakkaasti seuraavien kahdenkymmenen<br />
vuoden aikana, johtuen syntyvyyden laskusta ja odotettavissa olevan eliniän kasvusta.<br />
Lasten ja aktiiviväestön kokonaismäärän ennustetaan vähenevän, kasvua tapahtuu ikäluokissa<br />
55 ikävuodesta ylöspäin. Helsingin seudulla runsas muuttoliike tasapainottaa tilannetta<br />
niin, että väestö kasvaa kaikissa ikäryhmissä. Kasvu on kuitenkin voimakkainta eläkeläisikäluokissa,<br />
mikä asettaa haast<strong>ei</strong>ta mm. palveluverkon kehittämiselle.<br />
Vanhusväestön määrä tulee Uudellamaalla kasvamaan muita maakuntia nopeammin. Tämä johtuu<br />
siitä, että muualla maassa demografinen rakenne on muuttunut jo aiemmin. Helsingin seudun<br />
väestörakenne tulee kuitenkin olemaan tasapainoisempi kuin muualla maassa keskimäärin, demografinen<br />
huoltosuhde kehittyy hallitusti. Helsingin seudun muuta maata nuorempaa väestörakennetta<br />
pitää yllä ennen kaikkea muuttoliike mutta myös syntyvyys, johtuen synnytysikäisten naisten<br />
suuremmasta osuudesta Helsingin seudulla.<br />
11 Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Tuusula, Vihti ja Sipoo.<br />
12 PKS 2025 Pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja A 2003:3. YTV<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta.<br />
13 Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 22.9.2003, SELOSTUS. Uudenmaan liitto.<br />
27
100 %<br />
90 %<br />
80 %<br />
70 %<br />
60 %<br />
50 %<br />
40 %<br />
30 %<br />
20 %<br />
10 %<br />
0 %<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2001 2010 2020 2030 2001 2010 2020 2030<br />
Helsingin seutuk. Muu Suomi<br />
Kuva 1. Helsingin seutukunnan ja muun Suomen väestön ikärakenne vuonna 2001 ja<br />
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuosina 2010, 2020 ja 2030<br />
Muuttoliike<br />
1990-luvun lopulla Uudellemaalle suuntautui voimakas muuttoliike, kiivaimmillaan noin 10 000<br />
asukasta vuodessa. Muuttovoitto vuosina 1995-2002 oli yhteensä runsaat 80 000 henkeä. Talouden<br />
taantuman myötä muuttoliike on hidastunut, vuoden 2002 muuttovoitto oli Uudellamaalla enää<br />
noin 2 500 henkeä.<br />
Tulevaisuudessa maan sisäisen muuttoliikkeen arvioidaan olevan aiempia vuosia pienempää, vaikka<br />
nettomuutto tuleekin taloustilanteen kohentuessa kasvamaan nykyisestä tasosta. Tämä johtuu<br />
työikäisen väestön vähenemisestä us<strong>ei</strong>mmissa maakunnissa sekä tämän myötä avautuvista työtilaisuuksista.<br />
Työttömyyden ennustetaan vähenevän ja työllisyysasteen kohoavan kaikissa maakunnissa.<br />
Osaavan työvoiman houkuttelu Helsingin seudulle tulee olemaan aiempaa vaikeampaa.<br />
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan Helsingin seutukunnan väestö kasvaa muun Suomen<br />
väestön samalla supistuessa, minkä seurauksena seutukunnan osuus koko maan väestöstä kasvaa<br />
yli kolme prosenttiyksikköä vuoteen 2030 mennessä. Kuvasta näkyy, että ilman muuttoliikettä<br />
Helsingin seutukunnan osuus koko maan väestöstä <strong>ei</strong> kasvaisi juuri lainkaan. Helsingin seutukuntaan<br />
muuttaa erityisesti alueelle opiskelemaan tulevia ja nuoria aikuisia. Jonkin verran muuttotappiota<br />
tulee pienten lasten ja keski-ikäisten (lapsiperh<strong>ei</strong>den muutto muihin kehyskuntiin) sekä<br />
eläke-ikäisten ikäryhmissä. Koulutusryhmittäin tarkasteltuna muuttovoitto painottuu hyvin selvästi<br />
keskiasteen koulutuksen saan<strong>ei</strong>siin. Tämä liittyy tietenkin siihen, että alueelle tullaan opiskelemaan.<br />
Kuitenkin myös korkeakouluasteen omaavien ihmisten osalta muuttotase on selvästi positiivinen.<br />
28<br />
70-<br />
60-69<br />
25-59<br />
16-24<br />
0-15
8000<br />
7000<br />
6000<br />
5000<br />
4000<br />
3000<br />
2000<br />
1000<br />
0<br />
-1000<br />
-2000<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
0-6 7-15 16-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-69 70-74 75-79 80-<br />
29<br />
1998 1999 2000 2001 2002<br />
Kuva 2. Helsingin seutukunnan nettomuutto ikäryhmittäin v. 1998-2002, asukasta<br />
30.0<br />
25.0<br />
20.0<br />
15.0<br />
10.0<br />
5.0<br />
0.0<br />
2005 2010 2015 2020 2025 2030<br />
Kuva 3. Helsingin seutukunnan osuus koko Suomen väkiluvusta 14 v. 2005 - 2030<br />
14<br />
Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan vuosina 2005 - 2030, erikseen omavaraislaskelman ja<br />
muuttoliikkeen vaikutus.<br />
Muuttoliikkeen<br />
osuus<br />
Omavaraislaskelma<br />
(väestönkasvu<br />
ilman<br />
muuttoliikettä)
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Ulkomaalaisten osuus Helsingin seudulle muuttan<strong>ei</strong>sta on 1990-luvulla ollut noin 20%. Ulkomaalaisten<br />
määrä on Helsingin seudulla kasvanut 1990-luvulla 3,5-kertaiseksi, yhteensä 42 000:en.<br />
Noin puolet kaikista Suomen ulkomaalaisista asuu Helsingin seudulla (3,5% seudun väestöstä),<br />
venäläisten ja virolaisten ollessa suurimmat kansallisuudet.<br />
Maakunnittain määriteltyjen kasvutavoitt<strong>ei</strong>den toteutuminen edellyttäisi maahanmuuton voimakasta<br />
kasvua. Taloudellisen yhdentymisen jatkuessa ja työvoiman kysynnän kasvaessa on todennäköistä,<br />
että maahanmuuttajien määrä Helsingin seudulla tulee kasvamaan nykyisestä. Helsingin<br />
seudusta kehittyy entistä monikulttuurisempi. Kyky integroida maahanmuuttajia on edellytys niin<br />
seudun sosiaalisen eheyden säilymiselle kuin työvoiman saatavuuden turvaamiselle.<br />
Työllisyys<br />
Lama koetteli Helsingin seutua yhtä ankarasti kuin muutakin Suomea, työttömiä oli vuonna 1996<br />
seudulla 87 000. Lamasta toipuminen oli Uudellamaalla selvästi nopeampaa, työttömyys laski<br />
vuoden 2001 loppuun mennessä tästä kolmasosaan eli noin 7 prosenttiin. Uusimaa oli työpaikkamäärässä<br />
saavuttanut lamaa edeltävän tason jo vuonna 2000.<br />
Uudenmaan, Helsingin seutukunnan ja Pääkaupunkiseudun työttömyysaste on koko maan tasoa<br />
selvästi alhaisempi. Pääkaupunkiseudulla työttömyys on hieman korkeampi kuin Helsingin seutukunnassa<br />
tai Uudellamaalla. Helsingin seutukunnassa pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä<br />
on 1990-luvun alun laman jälkeen jäänyt suuremmaksi kuin esim. muissa suurissa kaupung<strong>ei</strong>ssa<br />
tai maassa keskimäärin. Positiivinen asia on kuitenkin, että pitkäaikaistyöttömyys on Uudellamaalla<br />
selvästi vähentynyt vuodesta 1995 vuoteen 2003. Myös alle 25-vuotiaiden työttömien<br />
osuus työttömistä on Helsingin seutukunnassa alhaisempi kuin muualla. Nuorten osuus työttömistä<br />
on Uudellamaalla myös pudonnut selvästi vuodesta 1995 vuoteen 2003.<br />
Uudenmaan väestönkasvu hidastui kuitenkin vuonna 2002, johtuen pääasiassa muuttovoiton<br />
hiipumisesta maan sisäisen muuttoliikkeen osalta. Myös nettosiirtolaisuus kääntyi laskuun.<br />
Työttömien työnhakijoiden määrä kääntyi Uudellamaalla kasvuun vuoden 2002 alussa ja myös<br />
työttömyysaste on hieman noussut. Samalla työllisen työvoiman määrän kasvu on pysähtynyt.<br />
Työsuht<strong>ei</strong>den luonteen muuttuminen näkyy selvästi Helsingin seudulla; aiemmin epätyypillisinä<br />
pidetyistä työsuht<strong>ei</strong>sta on tullut <strong>arki</strong>päivää. Määräaikaiset, tilapäiset, osa-aikaiset ja kausiluont<strong>ei</strong>set<br />
työsuhteet ovat yl<strong>ei</strong>simpiä uusilla työntekijöillä. Työttömyydenkin vallitessa informaatioalat sekä<br />
monet palvelualat ovat kärsineet työvoimapulasta ammattitaitovaatimuksien, matalapalkkauksen ja<br />
asunnonsaantiongelmien vuoksi.<br />
30
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003<br />
31<br />
Helsingin seutukunta, pitkäaikaistyöttömien<br />
osuus työttömistä<br />
Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Oulun<br />
seutukunnat keskimäärin,<br />
pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä<br />
Koko Suomi, pitkäaikaistyöttömien osuus<br />
työttömistä<br />
Jyväskylän, Tampereen, Turun ja Oulun<br />
seutukunnat keskimäärin, alle 25-vuotiden<br />
osuus työttömistä<br />
Koko Suomi, alle 25-vuotiden osuus<br />
työttömistä<br />
Helsingin seutukunta, alle 25-vuotiden osuus<br />
työttömistä<br />
Kuva 4 Pitkäaikaistyöttömien ja alle 25-vuotiaiden työttömien osuus kaikista työttömistä<br />
Helsingin seutukunnassa ja muissa suurissa kaupunkiseutukunnissa ja koko<br />
maassa<br />
Työvoiman koulutus ja osaaminen<br />
Väestö Uudellamaalla ja erityisesti Helsingin seutukunnassa sekä pääkaupunkiseudulla on selvästi<br />
koulutetumpaa kuin muualla Suomessa. Korkeasti koulutettujen osuus työssäkäyvistä on Helsingin<br />
seudulla maan kork<strong>ei</strong>n, noin 23%. Toisaalta myös pelkästään perusasteen koulutuksen omaavien<br />
osuus on myös korkea; seudun korkea työllisyysaste ja palvelualojen suuri osuus tarjoavat työtilaisuuksia<br />
myös h<strong>ei</strong>kommin koulutetuille. Tutkijakoulutetun väestön osuus oli pääkaupunkiseudulla<br />
1,3% vuonna 2000, koko Uudellamaalla 1,1%, maan keskiarvon ollessa 0,5%.<br />
Uudellemaalle tullaan opiskelemaan muualta maasta selvästi enemmän kuin Uudeltamaalta mennään<br />
muualle. Osa näistä opiskelemaan tull<strong>ei</strong>sta aikanaan myös jää Uudenmaan työmarkkinoille.<br />
Tämän lisäksi Uusimaa saa myös huomattavan osan muissa maakunnissa koulutuksensa hankkin<strong>ei</strong>sta.<br />
Tarkasteltuna aikana koko maassa valmistui ja työelämään sijoittui runsaat 132 000 henkeä.<br />
Näistä vajaat 33 000 opiskeli Uudellamaalla ja lähes 44 000 työllistyi Uudellemaalle. Uusimaa sai<br />
siis 11 000 koulutetun nettovoiton kys<strong>ei</strong>senä ajanjaksona vuosikeskiarvon ollessa yli 3000 tutkinnon<br />
suorittanutta.<br />
Uudenmaan ammattirakent<strong>ei</strong>den muutoksissa on nähtävissä joitakin pitkän ajan kehitystrendejä,<br />
joista yksi on se, että työelämä tuntuu tarvitsevan jatkuvasti korkeammin koulutettua työvoimaa.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Työelämän työtehtävissä korkeaa koulutusta edellyttävien työpaikkojen osuus nousee. Poistumaa<br />
korvaava työvoiman tarve puolestaan painottuu enemmän ns. suorittavan tason työtehtäviin.<br />
Niinpä poistuman suuresta osuudesta johtuen tulevassa uuden työvoiman kokonaistarpeessa<br />
korkeakoulutuksen saaneen työvoiman tarve korostuu vähemmän, kuin mitä ammattirakenteen<br />
muutoksista voisi päätellä. Ennustejaksolla 2000-2015 suhteellisesti voimakkaimmin kasvavia<br />
ammattialoja ovat rakennustyö ja erilaiset asiantuntija- ja johtotyötehtävät tuotannossa sekä<br />
talouden ja <strong>hallinnon</strong> alalla. Eniten työpaikkaosuuksiaan näyttävät Uudellamaalla menettävän<br />
toimistotyön ammatit sekä muutenkin pieni maa- ja metsätalousala.<br />
Työvoimapoistuma ja uuden työvoiman tarve 15<br />
Arvioitaessa uuden työvoiman tulevaa tarvetta, on poistuman merkitys kesk<strong>ei</strong>nen. Poistumalla<br />
tarkoitetaan työvoimasta pysyvästi poistuvien työllisten määrää. Se koostuu kolmesta<br />
komponentista eli kuoll<strong>ei</strong>suudesta, työkyvyttömyydestä ja vanhuuseläkkeelle siirtymisestä.<br />
Seuraavaan taulukkoon on koottu työllisyyden muutos ja poistuma Uudellamaalla perusura- ja<br />
tavoiteuravaihtoehdossa ennustejaksolla 2000-2015. Laskelmat on tehty Opetushallituksessa.<br />
Taulukko 3. Työllisten muutos ja poistuma Uudellamaalla aikana 2000 - 2015<br />
perusura- ja tavoiteuravaihtoehtojen mukaan sekä muutoksen ja<br />
poistuman osuus vuoden 2000 työllisistä<br />
Perusuravaihtoehdossa työpaikkojen määrä Uudellamaalla kasvaa ennustejaksolla 2000 - 2015<br />
vajaat neljä prosenttia, tavoiteuravaihtoehdon mukaan vastaavasti lähes 20 prosenttia. Poistuma<br />
lasketaan vuoden 2000 työllisistä, ja se on sama kummassakin kehitysvaihtoehdossa. Poistumasta<br />
15<br />
Perustuu Seppo Monténin ja Juha Tuomalan tutkimukseen ”Muuttoliike, työssäkäynti ja työvoimavarat<br />
Uudellamaalla, VATT 2003.<br />
32
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
60 prosenttia muodostuu työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisestä ja viisi prosenttia kuoll<strong>ei</strong>suudesta.<br />
Vain r<strong>ei</strong>lu kolmannes vuoden 2000 työvoimasta poistuvista työllisistä tulee laskelmien<br />
mukaan siirtymään vanhuuseläkkeelle. Poistuma on Uudellamaalla suurimmillaan vuosina 2010-<br />
2013, jolloin se on yli 20 000 henkeä vuosittain.<br />
Työllisten muutoksen ja poistuman summana saadaan uuden työllisen työvoiman kokonaistarve.<br />
Se tarkoittaa siis ennustejaksolla avautuvien uusien työpaikkojen kokonaismäärää. Poistuman<br />
osuus uusien työpaikkojen kokonaismäärästä on perusuravaihtoehdossa 91 prosenttia ja tavoiteuran<br />
mukaisissa laskelmissa 66 prosenttia. Ennustejaksolla avautuvien uusien työpaikkojen<br />
kokonaismäärä on perusuravaihtoehdossa 41 prosenttia vuoden 2000 työpaikkamäärästä ja<br />
tavoiteuralaskelmissa vastaavasti 57 prosenttia.<br />
Ammattilohkoittain tarkasteltuna poistuman määrään tietenkin vaikuttaa ammattilohkon koko.<br />
Määrällisesti poistuma on suurinta palvelutyössä toimin<strong>ei</strong>sta, joita ennustejaksolla siirtyy pois<br />
työvoimasta yli 43 000. Seuraavina tulevat toimistotyön ja teollisen työn ammattilaiset. Määrällisesti<br />
pienimmät poistumat ovat maa- ja metsätaloustyössä sekä postityössä.<br />
Ennustejakson kokonaispoistuma vuoden 2000 työllisistä on Uudellamaalla keskimäärin 37<br />
prosenttia. Suhteellisesti matalinta se on postityössä ja palvelualoilla, joista vain kolmannes tulee<br />
poistumaan pysyvästi työelämästä. Sen sijaan maa- ja metsätaloudesta poistuvien osuus on lähes<br />
puolet vuoden 2000 työntekijöistä. Kuoll<strong>ei</strong>suuden osuus vuoden 2000 työllisistä on Uudellamaalla<br />
keskimäärin 1,9 prosenttia. Työkyvyttömyyseläkkeelle keskimäärin siirtyvien osuus vuoden 2000<br />
työllisiin suhteutettuna on 22 prosenttia. Vanhuuseläkkeelle siirtyvien osuus puolestaan on<br />
keskimäärin 13 prosenttia.<br />
Eniten työpaikkoja avautuu palvelutyössä, jossa tarvitaan yhteensä yli 56 000 uutta työntekijää.<br />
Tästä kokonaistarpeesta 43 000 (77 %) aiheutuu työvoimapoistuman korvaamisesta, loput 13 000<br />
(23 %) on seurausta työpaikkamäärän kasvusta. Palvelualan työtehtävät ovat pääasiassa sellaisia,<br />
joihin sopivin koulutus on toisen asteen ammatillinen koulutus. Sen sijaan tuotannon ja liikenteen<br />
sekä talouden ja <strong>hallinnon</strong> johto- ja asiantuntijatehtävät edellyttävät lähinnä korkeakoulutasoista<br />
koulutusta. Näiden alojen asiantuntijatehtäviin tarvitaan ennustejaksolla yhteensä yli 86 000 uutta<br />
työntekijää Uudellemaalle.<br />
Seuraavasta kuviosta käy ilmi poistuman kesk<strong>ei</strong>nen merkitys uuden työvoiman tarpeessa. Esimerkiksi<br />
toimistotyössä, jossa työpaikkojen ennakoidaan vähenevän yli 20 000:lla, tarvitaan<br />
kuitenkin yli 15 000 uutta työntekijää suuren poistuman vuoksi. Aloilla, joissa työpaikkamuutos on<br />
vähäinen, kuten teollisessa työssä, liikenteen alalla ja postityössä, uuden työllisen työvoiman tarve<br />
aiheutuu pääasiassa poistuman korvaamistarpeesta.<br />
33
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 5. Muutos, poistuma ja uuden työllisen työvoiman kokonaistarve Uudellamaalla<br />
ennustejaksolla 2000-2015 ammattilohkoittain; perusuravaihtoehto<br />
1 Maa- ja metsätaloustyö<br />
5 Postityö<br />
12 Suojelualan työ<br />
4 Liikennetyö<br />
8 Toimistotyö<br />
3 Rakennustyö<br />
11 Opetus- ja kulttuurityö<br />
2 Teollinen työ<br />
10 Hoitotyö<br />
6 Tuotannon ja liikenteen johto- ja<br />
asiantuntijatyö<br />
9 Talouden ja <strong>hallinnon</strong> johto- ja<br />
asiantuntijatyö<br />
7 Palvelutyö<br />
-30000 -20000 -10000 0 10000 20000 30000 40000 50000 60000<br />
Työllistä<br />
34<br />
Muutos<br />
Poistuma<br />
Kokonaistarve
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 6. Muutoksen, poistuman ja uuden työllisen työvoiman kokonaistarpeen osuus<br />
vuoden 2000 työllisistä Uudellamaalla ennustejaksolla 2000 - 2015 ammattilohkoittain;<br />
perusuravaihtoehto<br />
8 Toimistotyö<br />
1 Maa- ja metsätaloustyö<br />
5 Postityö<br />
2 Teollinen työ<br />
Yhteensä<br />
11 Opetus- ja kulttuurityö<br />
7 Palvelutyö<br />
12 Suojelualan työ<br />
4 Liikennetyö<br />
10 Hoitotyö<br />
6 Tuotannon ja liikenteen johto- ja<br />
asiantuntijatyö<br />
9 Talouden ja <strong>hallinnon</strong> johto- ja<br />
asiantuntijatyö<br />
3 Rakennustyö<br />
-40 -20 0 20 40 60 80<br />
% työllisistä<br />
Vuoden 2000 työpaikkoihin verrattuna uuden työllisen työvoiman tarve on 41 prosenttia (työpaikkamuutos<br />
4, poistuma 37 prosenttia). Suhteellisesti työntekijätarve on selvästi suurinta<br />
rakennusalalla, jossa ennakoitu työpaikkakasvu on varsin suuri ja poistumakin huippuluokkaa.<br />
Rakennustyössä uuden työllisen työvoiman tarve on 69 prosenttia vuoden 2000 työpaikkamäärästä.<br />
Varsin voimakasta suhteellinen työvoimatarve on myös talouden ja <strong>hallinnon</strong> (58<br />
prosenttia) sekä tuotannon ja liikenteen (56 %) johto- ja asiantuntijatyössä. Ennakoitu työntekijätarve<br />
on suhteellisesti vähäisintä toimistotyön alalla (16 %) sekä maa- ja metsätaloustyössä (21 %).<br />
Toimistotyön arvioitu työpaikka-alenema on ennustejaksolla 22 prosenttia. Maa- ja metsätalous-<br />
35<br />
Muutos<br />
Poistuma<br />
Kokonaistarve
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
työn lohkolla työpaikkojen vähennys on suurinta, 28 prosenttia vuoden 2000 tasosta, mutta tällä<br />
alalla myös poistuman osuus on kork<strong>ei</strong>n (49 %).<br />
Työvoiman riittävyys 16<br />
Uudellamaalla tarvitaan uutta työllistä työvoimaa perusuravaihtoehdossa noin 282 000 henkeä ja<br />
tavoiteuravaihtoehdossa noin 390 000 henkeä. Keskimäärin vuotta kohti laskien työvoimatarpeet<br />
ovat vastaavasti 18 800 ja 26 000 uutta työntekijää. Tarkasteltaessa työvoiman kysynnän ja tarjonnan<br />
kohtaantoa, kesk<strong>ei</strong>nen uuden työvoiman lähde ovat oppilaitoksista valmistuvat nuorisoikäluokat.<br />
Uudellamaalla jakson 2000 - 2015 keskimääräinen 15-19 –vuotiaiden ikäluokkaennuste<br />
on noin 16 100. Jos näiden työllisyysasteeksi arvioidaan 80 prosenttia, saadaan uusista ikäluokista<br />
vuositasolla keskimäärin 12 900 uutta työntekijää.<br />
Nuorten lisäksi työvoiman tarjontaläht<strong>ei</strong>tä ovat muuttoliike, pendelöinti sekä alueen oman väestön<br />
työvoimavaranto (työttömät ja työvoiman ulkopuoliset työikäiset), mikä näkyy työllisyysasteen<br />
muutoksina. Jaksolla 1975-2002 Uudenmaan nettomuutto oli vuositasolla keskimäärin vajaat 6500<br />
henkeä tarkastellulla ikäryhmällä. Jos tähän keskiarvoon sovelletaan 15-64-vuotiaiden työllisyysastetta<br />
vuodelta 2001 (71,8 %), saadaan muuttoliikkeen työllisyysvaikutukseksi noin 4650 työntekijää.<br />
%<br />
2<br />
1.8<br />
1.6<br />
1.4<br />
1.2<br />
1<br />
0.8<br />
0.6<br />
0.4<br />
0.2<br />
0<br />
Uusimaa Muu Suomi<br />
0 3 6 9 12 15 18 21 24 27 30 33 36 39 42 45 48 51 54 57 60 63 66 69 72 75 78 81 84 87 90 93 96 99 102 105<br />
Kuva 7. Väestön ikärakenne Uudellamaalla ja muualla maassa vuonna 2000<br />
Ikä<br />
16<br />
Perustuu Seppo Monténin ja Juha Tuomalan tutkimukseen ”Muuttoliike, työssäkäynti ja työvoimavarat<br />
Uudellamaalla, VATT 2003.<br />
36
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Väestön ikärakenne on Uudellamaalla ja muualla Suomessa varsin erilainen. Sodan jälkeen syntyn<strong>ei</strong>den<br />
suurten ikäluokkien huippu näkyy kummallakin alueella rakenteellisesti yhtä suurena,<br />
mutta Uudellamaalla on tämän lisäksi myös toinen ikähuippu, 1963-68 syntyneet. Tällä Uudenmaan<br />
omanlaisella ikärakenteella on merkitystä toisaalta työvoiman tarjonnan kannalta, toisaalta<br />
tulevan työvoimapoistuman näkökulmasta. Uudellamaalla suurimmat yksittäiset ikäluokat vuonna<br />
2000 olivat kooltaan yli 22 000, mutta iältään nuorten ja perint<strong>ei</strong>sten suurten ikäluokkien välissä<br />
olevat – 1951-58 syntyneet – ovat nekin yli 19 000 hengen ikäluokkia eli varsin suuria.<br />
Taulukko 4. Työllisen työvoiman ennakoitu kysyntä ja tarjonta Uudellamaalla<br />
2000 - 2015; keskimäärin vuotta kohti<br />
Ennakoitu<br />
työvoiman<br />
vuosikysyntä<br />
Alueen omat<br />
ikäluokat<br />
Työvoiman tarjonta / vuosi<br />
37<br />
Muuttovoitto Nettopendelöinti<br />
Työllisten<br />
kysynnän ja<br />
tarjonnan<br />
erotus<br />
Perusura 18 800 12 900 1 050 950 3 900<br />
Tavoiteura 26 000 12 900 5 300 1 300 6 500<br />
Työvoiman tarjonnan arviossa on huomioitu Uudenmaan tulevien nuorisoikäluokkien 80 prosentin<br />
työllisyysaste, viiden prosentin nettopendelöinti laskettuna työvoimakysynnästä ja tavoiteurassa<br />
työllisten muuttovoitto väestöennusteen trendivaihtoehdon ja omavaraisvaihtoehdon erotuksena.<br />
Perusurassa väestöennuste on alhaisempi ja siten myös työllisten muuttovoitto pienempi kuin<br />
tavoiteurassa.<br />
Jotta ennakoitu työvoiman kysyntä Uudellamaalla voidaan tyydyttää, tulee sen olla sopusoinnussa<br />
työvoiman tarjonnan kanssa. Näillä työvoiman tarjonnan tasoilla työvoimavaje on perusurassa<br />
vuositasolla 3900 henkeä ja tavoiteurassa 6500 työntekijää.<br />
Perusuravaihtoehdon lähtökohta on jo se, että työvoimatarjonnan niukkuus estää työpaikkojen<br />
syntyä entiseen malliin. Perusurassa ennustejakson 2000–2015 työpaikkakasvu on vain vajaa neljä<br />
prosenttia ja se painottuu jakson alkuun. Vuoden 2010 jälkeen työpaikkamäärä kääntyisi tässä<br />
vaihtoehdossa jo lievään laskuun. Ennustejakson uuden työvoiman tarve on vuositasolla keskimäärin<br />
18 800 henkeä. Tavoiteuravaihtoehdossa sen sijaan työvoiman saatavuusongelmia <strong>ei</strong><br />
juurikaan esiintyisi ja työpaikkakasvu jatkuisi suunnilleen entiseen malliin. Vuosittainen työvoimatarve<br />
on tässä vaihtoehdossa keskimäärin 26 000 uutta työntekijää.<br />
Uutta työvoimaa työmarkkinoille tulee pääasiassa uusien nuorisoikäluokkien siirtyessä työmarkkinoille,<br />
muuttoliikkeen kautta, työmatkapendelöinnin avulla sekä alueen oman väestön työvoimavarannosta<br />
(työttömistä ja työvoiman ulkopuolisista työikäisistä), mikä näkyy työllisyysasteen<br />
muutoksina. Nuorten työvoimatarjonnan ja entisenlaisen muuttoliikkeen ja pendelöinnin tuottaman<br />
työvoimatarjonnan jälkeen Uudellamaalla jää vielä usean tuhannen työntekijän vuosittainen vaje,<br />
joka pitäisi siis tyydyttää omista varannoista työllisyysastetta nostamalla. Vuoden 2001 tasosta<br />
työllisyysasteen tulisi nousta vuosittain keskimäärin 0,5 prosenttia, jotta työvoiman kysynnän ja
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
tarjonnan ero voitaisiin täyttää. Uudenmaan työllisyysaste nousisi tällöin 76,5 prosenttiin ja työttömyysasteen<br />
tulisi pudota 2,8 prosenttiin.<br />
Laskelmien valossa näyttää siltä, että Uudenmaan työpaikkakasvulukujen toteutumisen esteeksi<br />
nousee työvoiman riittävä saatavuus. Nettomuutto on viime vuosina laskenut ja siirtolaisuuden<br />
osuus siinä noussut. Kun työvoimapoistuma kasvaa ja nuorista saatava tarjonta supistuu muillakin<br />
alu<strong>ei</strong>lla, työpaikkaperäinen muutto Uudellemaalle saattaa vähentyä, koska työpaikkoja alkaa<br />
avautua myös omalla alueella aiempaa enemmän. Sama koskee osittain myös pendelöintiä, kun<br />
oman alueen työvoimakysyntä kasvaa.<br />
Omien väestöresurssien tehokkaampi käyttö eli työllisyysasteen nostaminen on sitkeän ja pitkäaikaistyöttömyyteen<br />
voimakkaasti painottuvan työttömyyden vuoksi vaikeaa. Työvoiman kysynnän<br />
kasvu toki jonkin verran vetää väkeä työmarkkinoille työvoiman ulkopuolelta. Eläköitymisiän<br />
nostotavoitteet toteutuessaan kasvattavat jossain määrin työvoimatarjontaa. Kuitenkin, vain<br />
kolmannes työvoimasta poistuvista siirtyy vanhuuseläkkeelle. Vanhuuseläk<strong>ei</strong>än nosto <strong>ei</strong> siis yksin<br />
riitä, vaan alentamispyrkimyksiä tulisi kohdistaa myös työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyviin.<br />
38
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.4 Väestön ja työpaikkojen kasvun sijoittuminen<br />
Helsingin kaupunkiseudun alue kasvaa<br />
Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakenne on vuosikausia kehittynyt sormimaisesti; rakenne on<br />
tiivistynyt ja kasvanut sät<strong>ei</strong>ttäisten liikenneväylien varassa. Voimakas kasvu ja verkostotalouden<br />
asettamat vaatimukset ovat kuitenkin muuttamassa seudun rakennetta; alue- ja alakeskukset<br />
muodostavat palvelutarjonnan runkoverkon, mutta voimakasta kysyntää muun muassa tilaa<br />
vaativien kaupallisten palveluiden sijoittumiselle on myös keskusverkon ulkopuolella. Pääkaupunkiseutu<br />
on voimakkaasti laajenemassa reunoiltaan ulospäin, sillä kesk<strong>ei</strong>semmin sijaitsevilta ja<br />
jo nyt tiiviimmin rakennetuilta alu<strong>ei</strong>lta <strong>ei</strong> kuntien yl<strong>ei</strong>skaavojen mukaan löydy riittävästi<br />
rakentamismahdollisuuksia.<br />
iuntio<br />
Karkkila<br />
Keskustaajama 1980<br />
Keskustaajaman laajenemisalueet 1980-00<br />
Lähitaajama 1980<br />
Lähitaajamien laajenemisalueet 1980-00<br />
Kaupunkiseutuun kuulumaton<br />
taaja-asutus<br />
Kaupunkiseudun lievealue 2000<br />
Työssäkäyntialueen raja<br />
Vihti<br />
Kirkkonummi<br />
Espoo<br />
Kauniainen<br />
0 10 20 Kilometers<br />
Nurmijärvi<br />
39<br />
Vantaa<br />
Helsinki<br />
Tuusula<br />
Järvenpää<br />
Kerava<br />
Sipoo<br />
Pornainen<br />
© YKR / SYKE © MML lupa 7/MYY/02,<br />
TH / TR<br />
Lähde: Kaupunkiseutujen väestömuutos ja alueellinen kasvu, Ristimäki et.<br />
al. Suomen ympäristö /alu<strong>ei</strong>den käyttö nro 657. Ympäristöministeriö 2003.<br />
Kuva 1. Helsingin kaupunkiseudun yhdyskuntarakenteen ajallista muutosta 1980 – 2000<br />
kuvaava alueluokitus.<br />
Ask
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Liikennemäärien kasvaessa paine uusien poikittaisten liikenneyhteyksien toteuttamiselle ja<br />
vanhojen parantamiselle on voimistunut. Vaikka Helsingin keskusta on edelleen aluerakenteen<br />
tärk<strong>ei</strong>n solmukohta, syntyy kontaktipintoja myös muualla <strong>ei</strong>kä seudullinen kanssakäyminen enää<br />
tapahdu entisessä määrin Helsingin keskustan kautta. Alueen hierarkkisen rakenteen rinnalle on<br />
syntynyt verkosto.<br />
Aluerakenteen muutos näkyy havainnollisesti pääkaupunkiseudun liikennemäärien kehitysennust<strong>ei</strong>ssa.<br />
Kun seudun ydinalueelle suuntautuvan liikenteen arvioidaan lisääntyvän noin 15%<br />
jaksolla 2000 – 2020, ennustetaan poikittaisliikenteen kasvavan Kehä I vyöhykkeellä 25-30% ja<br />
Kehä III vyöhykkeellä 80-90% (YTV: Plj 2002).<br />
Helsingin kaupunkiseudun kehitystä on kuvattu tutkimuksessa, jossa selvitettiin suomalaisten<br />
kaupunkiseutujen väestönkasvun alueellista jakautumista vuosina 1980-2000 (Kaupunkiseutujen<br />
väestömuutos ja alueellinen kasvu, Ympäristöministeriö ja Suomen ympäristökeskus 2003).<br />
Tutkimuksessa käytettyjen kriteerien mukaan Helsingin keskustaajama ulottuu lännessä Kirkkonummelle,<br />
pohjoisessa Järvenpään ja Mäntsälän alu<strong>ei</strong>lle ja idässä Sipooseen. Lähitaajamista<br />
suurimmat sijaitsevat Kirkkonummella, Nurmijärvellä ja Sipoossa.<br />
o<br />
Väestömuutos 1980-2000<br />
250 m * 250 m ruuduittain<br />
Karkkila<br />
101 - 1780<br />
11 - 100<br />
-10 - 10<br />
-100 - -11<br />
-802 - -101<br />
Uudet asutetut ruudut<br />
Vi hti<br />
Kirkkonummi<br />
Espo o<br />
Kauniainen<br />
0 10 20 Kilometers<br />
Nurmijärvi<br />
y ää<br />
Vantaa<br />
Helsinki<br />
40<br />
Tuusula<br />
Järvenpää<br />
Kerava<br />
Sipoo<br />
Pornainen<br />
Askol a<br />
© YKR / SYKE, © MML lupa<br />
7/MYY/02 , TH / TR, TK<br />
Lähde: Kaupunkiseutujen väestömuutos ja alueellinen kasvu,<br />
Ristimäki et. al. Suomen ympäristö /alu<strong>ei</strong>den käyttö nro 657.<br />
Ympäristöministeriö 2003.<br />
Kuva 2. Helsingin kaupunkiseudun absoluuttinen väestömuutos vuosina 1980 – 2000 ja<br />
ajanjaksolla asutetut uudet ruudut sekä väestön keskietäisyyttä vuonna 2000<br />
kuvaava kehä.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Alueen väestö kasvoi 20 vuoden tarkastelujaksolla lähes 250 000 asukkaalla ja kaupunkiseudun<br />
osaksi liittyi kaksi taajamaa, Kirkkonummen keskus ja Sipoon Söderkulla. Helsingin kaupunkiseudun<br />
taajama-alueet laajentuivat tarkastelujaksolla 151 km2:llä eli yli 30 prosentilla. Taajamapinta-alan<br />
kasvusta kaksi kolmannesta aiheutui keskustaajaman laajenemisesta. Kuitenkin myös<br />
lähitaajamien laajeneminen ja kokonaan uusien lähitaajamien syntyminen muodosti kaupunkiseudulle<br />
runsaasti uutta taajama-alaa. Lähitaajamien laajeneminen on viime vuosina muodostanut<br />
yhä suuremman osan kaupunkiseudun taajamien kasvusta. Uutta taajama-alaa on syntynyt<br />
erityisesti Sipoon kunnan alueelle (kuva 1).<br />
Taajamien voimakkaasta alueellisesta laajenemisesta huolimatta suurin osa (noin 78%) Helsingin<br />
kaupunkiseudun väestönkasvusta on tapahtunut vuoden 1980-tilanteen mukaisten taajama-alu<strong>ei</strong>tten<br />
sisällä. Taajamien laajenemisalu<strong>ei</strong>den ja kokonaan uusien taajamien osuus väestönkasvusta oli<br />
runsaat 51 000 henkeä, eli 21% kasvusta. Kaupunkiseudun lievealueen haja-asutuksen osuus väestönkasvusta<br />
oli 1%. Helsingin kaupunkiseudulla väestön alueellinen keskittyn<strong>ei</strong>syys on korkea<br />
verrattuna muihin suomalaisiin kaupunkiseutuihin. Vanhojen taajama-alu<strong>ei</strong>tten tiivistymisen<br />
rinnalla asutus on kuitenkin samalla myös jatkanut leviämistään uusille alu<strong>ei</strong>lle. Kaupunkiseudun<br />
keskimääräinen asukastiheys on pysynyt vuodesta 1980 lähtien lähes samana. Samalla väestön<br />
keskietäisyys keskustasta on vuodesta 1980 kasvanut 1,1 km:llä, ollen vuonna 2000 noin 12,5 km.<br />
Vaikka Helsingin kaupunkiseudun väestönkasvusta suuntautuu lievealueen haja-asutusalueelle<br />
vain 1 prosentti, <strong>ei</strong> tilanne ole lainkaan ongelmaton. Yksi prosentti tarkoittaa Helsingin seudulla<br />
noin 2 500 uuden asukkaan asettumista taajamarakenteen ulkopuolelle aikavälillä 1980 - 2000.<br />
Kuvassa 2 esitetyt uudet asutut ruudut havainnollistavat, mitä haja-asutuksen leviäminen tarkoittaa<br />
esimerkiksi viheralu<strong>ei</strong>den säilymisen, palvelujen saavutettavuuden ja yhdyskuntatalouden kannalta.<br />
Rakentaminen asemakaavoitettujen alu<strong>ei</strong>den ulkopuolelle on yl<strong>ei</strong>sintä kehävyöhykkeellä<br />
Kirkkonummen, Nurmijärven, Tuusulan ja Sipoon etäisyydellä Helsingin keskustasta.<br />
Kun tarkasteluun otetaan koko Helsingin työssäkäyntialue voidaan todeta, että Porvoon ja Lohjan<br />
kaupunkiseutujen lievealu<strong>ei</strong>lla haja-asutuksen suhteellinen kasvu on selkeästi maan muita kaupunkiseutuja<br />
korkeampaa. Kehityksellä on yhteys kohtuuhintaisten asumisratkaisujen hakemiseen<br />
pääkaupunkiseudun ulkopuolelta, mikä näkyy myös kasvaneena työmatkaliikenteenä pääkaupunkiseudulle.<br />
41
PKS:lle sukkuloivien osuus<br />
kunnan työllisistä, %<br />
yli 35 %<br />
10 - 35%<br />
2 - 10 %<br />
alle 2 %<br />
200 km<br />
Raisio<br />
231<br />
Rusko<br />
41<br />
Kaarina<br />
292<br />
Parainen<br />
123<br />
Dragsfjärd<br />
39<br />
Lieto<br />
138<br />
Turku<br />
2049<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Piikkiö<br />
69<br />
Sauvo<br />
26<br />
Kemiö<br />
29<br />
150 km<br />
Särkisalo<br />
12<br />
Halikko<br />
126<br />
Perniö<br />
69<br />
Salo<br />
233<br />
Ypäjä<br />
26<br />
Pertteli<br />
48<br />
Muurla<br />
15<br />
Tammisaari<br />
332<br />
Hanko 165<br />
100 km<br />
Jokioinen<br />
54<br />
Kisko 51<br />
Pohja<br />
200<br />
Viiala 41<br />
Somero<br />
182<br />
Pirkkala<br />
164<br />
Toijala 73<br />
Forssa<br />
227<br />
Kiikala<br />
47<br />
Suomusjärvi<br />
56<br />
Karjalohja<br />
68<br />
Karjaa<br />
405<br />
Lempäälä<br />
174<br />
Sammatti<br />
83<br />
Tampere<br />
2663<br />
Tammela<br />
84<br />
Kangasala 232<br />
Kalvola 40<br />
Nummi-<br />
Pusula 580<br />
Inkoo<br />
673<br />
Valkeakoski<br />
129<br />
Lohja 3316<br />
Siuntio<br />
980<br />
50 km<br />
Renko<br />
35<br />
Karkkila<br />
832<br />
Hattula<br />
206<br />
Loppi<br />
475<br />
Vihti<br />
4987<br />
Kirkkonummi<br />
8686<br />
Hauho<br />
60<br />
Hämeenlinna<br />
1189<br />
Janakkala<br />
420<br />
Riihimäki<br />
2333<br />
Nurmijärvi<br />
8507<br />
PKS<br />
PKS<br />
42<br />
Tuulos<br />
26<br />
Hausjärvi<br />
484<br />
Hyvinkää 4952<br />
Längelmäki<br />
19<br />
Tuusula<br />
7987<br />
Lammi<br />
51<br />
Padasjoki<br />
38<br />
Hämeenkoski<br />
26<br />
Kärkölä<br />
112<br />
Järvenpää<br />
8291<br />
Mäntsälä<br />
2076<br />
Pornainen<br />
719<br />
Kerava<br />
8527<br />
Sipoo<br />
4373<br />
Asikkala<br />
131<br />
Hollola 356<br />
Pukkila<br />
118<br />
Askola 347<br />
Porvoo<br />
4645<br />
Sysmä<br />
38<br />
Lahti<br />
1720<br />
Orimattila<br />
319<br />
Myrskylä<br />
74<br />
50 km<br />
Nastola<br />
202<br />
Liljendal<br />
37<br />
Pernaja 184<br />
Hartola<br />
30<br />
H<strong>ei</strong>nola<br />
224<br />
Artjärvi<br />
23<br />
Lapinjärvi<br />
72<br />
Pertunmaa<br />
18<br />
Ruotsinpyhtää<br />
57<br />
Loviisa 210<br />
Elimäki<br />
110<br />
Hirvensalmi<br />
24<br />
100 km<br />
100 km<br />
200 km<br />
150 km<br />
Pääkaupunkiseudulla (PKS) työssäkäyvien absoluuttinen määrä merkitty kartalle,<br />
kunnissa, joissa osuus työllisistä Lähde: on Tilastokeskuksen 2%. Lähde: TK työssäkäyntitilasto työssäkäyntitilasto 31.12.2001 31.12.2001<br />
Iitti<br />
72<br />
Jaala<br />
24<br />
Lähde: YTV:n kehitystoimisto ja Tilastokeskus.<br />
Pyhtää<br />
80<br />
Valkeala<br />
147<br />
Kouvola 408<br />
Kuva 3. Pääkaupunkiseudulle sukkuloivien osuus kunnan työllisistä vuoden 2001 lopussa.<br />
Helsingin seudun talouden ja työllisyyden nopea kasvu 1990-luvun jälkipuoliskolla keskittyi<br />
paljolti pääkaupunkiseudulle ja sen ydinalu<strong>ei</strong>lle. Samaan aikaan kun muuttoliike pääkaupunkiseudulle<br />
on osoittanut taantumisen merkkejä, on pääkaupunkiseudun rajan ylittävä työmatkaliikenne<br />
eli sukkulointi kasvanut nopeasti. Vuoden 2001 alussa pääkaupunkiseudulla kävi työssä<br />
runsaat 100 000 seudun ulkopuolella asuvaa eli lähes joka viidenteen seudun työpaikkaan tuli<br />
työntekijä seudun ulkopuolelta. Työssäkäyntialue ulottuu ainakin noin sadan kilometrin etäisyydelle<br />
Helsingistä ja pääradan varressa jopa Tampereelle saakka. Helsingin työssäkäyntialue<br />
käsittääkin Tilastokeskuksen määritelmän mukaan myös Lohjan, Porvoon ja Hyvinkään -<br />
Riihimäen kaupunkiseudut.<br />
2. Väestönkasvu ja sen suuntautuminen seudulla<br />
1990-luvulla Helsingin seutu oli Euroopan nop<strong>ei</strong>mmin kasvavia kaupunkiseutuja, kasvun<br />
ollessa keskimäärin 15 600 henkilöä vuodessa. Väestönkasvusta muuttajien osuus on ollut<br />
selvästi yli puolet. Muuttajista kaksi kolmasosaa on tullut Suomen muilta kaupunkiseuduilta, ulkomaalaisten<br />
osuus on ollut noin 20%.<br />
Kotka<br />
689<br />
Hamina<br />
106
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
43<br />
Lähde: YTV:n kehitystoimisto 2003<br />
Kuva 4. Väestömäärät kehyskunnissa ja pääkaupunkiseudun suuralu<strong>ei</strong>lla sekä arvioitu<br />
väestömuutos 2001 - 2025.<br />
Helsingin seudun väestö oli vuonna 2000 yhteensä 1 200 700, josta YTV-alueella 955 800 ja sen<br />
kehysalueella 17 244 900. YTV:n 18 arvion mukaan Helsingin seudun väestö vuonna 2025 tulee<br />
olemaan 1,5 miljoonaa, josta YTV-alueella 1 170 000 ja kehysalueella 330 000 asukasta. Väestönkasvu<br />
tulee mainitulla aikavälillä olemaan nop<strong>ei</strong>nta Espoossa (41%) ja hitainta Helsingissä (12%).<br />
Myös Vantaan (34%) ja kehyskuntien (35%) väestön arvioidaan kasvavan voimakkaasti. Määrällisesti<br />
väestö kasvaa eniten Espoossa (86 700 hengellä) ja kehyskunnissa (85 100 hengellä). Helsingin<br />
väestönkasvu on 64 500 ja Vantaan 61 500. Koko Helsingin seudun väestönkasvu vuosina<br />
17 Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Tuusula, Vihti ja Sipoo.<br />
18 PKS 2025 Pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja A 2003:3. YTV<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2001-2025 olisi 25%. Muualla Uudellamaalla väestönkasvu tulee olemaan Helsingin seutua<br />
hitaampaa 19 .<br />
44<br />
Lähde: YTV:n kehitystoimisto 2003.<br />
Kuva 5. Helsingin seudun arvioitu väestönkasvu v. 2001 - 2025 sektor<strong>ei</strong>ttain (ylärivi) ja<br />
vyöhykk<strong>ei</strong>ttäin (alarivi) tarkasteltuna.<br />
Väestönkasvun arvioidaan siis jatkuvan vahvana koko seudulla, mutta kasvun painopiste siirtyy<br />
seudun ydinalueelta Kehä III vyöhykkeelle ja sen ulkopuoliselle kehysalueelle. Pääradan varsi<br />
säilyy suurimman väestönkasvun sektorina, vaikkakin suhteellisesti tarkasteltuna väestö kasvaa<br />
nopeammin lähes kaikissa muissa seudun osissa. Väestönkasvun painopisteen siirtyminen ydinalueen<br />
ulkopuolelle on haaste yhdyskuntarakenteen eheälle kehitykselle.<br />
19 Uudenmaan maakuntakaavaehdotus 22.9.2003, SELOSTUS. Uudenmaan liitto.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3. Työpaikkojen määrän kehitys ja sijoittuminen<br />
Työpaikkoja Helsingin seudulla oli vuonna 2000 yhteensä 648 300, josta YTV-alueella 566 500 ja<br />
kehyskunnissa 81 800. YTV arvioi työpaikkojen lisääntyvän vuoteen 2025 mennessä samassa<br />
suhteessa väestönkasvun kanssa, 26 prosentilla 815 000:en. Työpaikkojen määrä kasvaisi Espoossa,<br />
Vantaalla ja kehyskunnissa 40-41%, Helsingissä 15%. Määrällinen kasvu olisi kuitenkin<br />
suurinta Helsingissä (54 600). Työpaikkojen lisäys Espoossa olisi 42 400, Vantaalla 35 800 ja<br />
kehyskunnissa 33 200.<br />
45<br />
Lähde: YTV:n kehitystoimisto 2003.<br />
Kuva 6. Työpaikat kehyskunnissa ja pääkaupunkiseudun suuralu<strong>ei</strong>lla sekä arvio<br />
työpaikkojen muutoksista 2001 - 2025.<br />
Työpaikkojen kasvu on sekä absoluuttisin että suhteellisin term<strong>ei</strong>n suurinta Kehä II:n ja III:n<br />
vyöhykkeellä, jossa kasvutahti on lähes 50% vuoteen 2025 mennessä. Hitainta työpaikkojen kasvu<br />
on seudun ydinalueella (9%). Sektor<strong>ei</strong>ttain tarkasteltuna työpaikkojen määrä kasvaa eniten
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Länsiväylän ja Pääradan varsilla, mutta suhteellisesti tarkasteltuna kasvu on nop<strong>ei</strong>nta Itämetron<br />
vaikutuspiirissä (63%).<br />
Työpaikkojen kasvu seudun ydinalueella Helsingissä on väestönkasvua hitaampaa ja sen työpaikkojen<br />
omavaraisuusaste h<strong>ei</strong>kkenee hieman. Omavaraisuusaste kasvaa voimakkaasti ydinaluetta<br />
reunustavalla vyöhykkeellä, jonne seudun työmatkaliikenne tulee suuntautumaan enenevässä<br />
määrin. Työpaikkojen voimakkain kasvu tapahtuu jatkossa ydinalueen ulkopuolella ja YTVkaupunkien<br />
kehysalueet kytkeytyvät tiiviiksi osaksi toiminnallista kaupunkiseutua.<br />
46<br />
Lähde: YTV:n kehitystoimisto 2003.<br />
Kuva 7. Helsingin seudun arvioitu työpaikkakasvu vuosina 2001-2025 sektor<strong>ei</strong>ttain (ylärivi)<br />
ja vyöhykk<strong>ei</strong>ttäin (alarivi) tarkasteltuna.<br />
Helsingin seudun väestön ja työpaikkojen kasvun arvioidaan jatkuvan melko voimakkaana, mikä<br />
aiheuttaa lisääntyvää alu<strong>ei</strong>den käyttötarvetta. Tämä tarkoittaa vanhojen alu<strong>ei</strong>den eheyttämistä ja<br />
tiivistämistä sekä käyttötarkoitusten muutoksia. Samalla joudutaan ottamaan myös kokonaan uusia<br />
alu<strong>ei</strong>ta rakentamisen piiriin.
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.5 Asuminen, maapolitiikka ja maankäytön suunnittelu<br />
Sisällys 1<br />
1. Asuminen<br />
1.1 Asuntojen tarve ja kysyntä<br />
1.2 Asuntojen tarjonta<br />
1.3 Kuntien asuntostrategiat ja –ohjelmat<br />
2. Maapolitiikka<br />
2.1 Maapolitiikan välineet<br />
2.2 Kuntien maapolitiikan kesk<strong>ei</strong>set piirteet<br />
2.3 Kuntien tonttimarkkinoiden näkymät<br />
3. Maankäytön suunnittelu<br />
3.1 Uudenmaan maakuntaliittojen suunnitelmat<br />
3.2 YTV:n selvitykset<br />
3.3 Yl<strong>ei</strong>skaavoitus<br />
4. Helsingin seudun aikaisemmat yht<strong>ei</strong>stoimintaselvitykset<br />
4.1 Selvitysmies Ilaskiven ehdotukset<br />
4.2 Selvityshenkilö Laihon ehdotukset<br />
4.3 Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirja<br />
1 Tähän osuuteen liittyvää ain<strong>ei</strong>stoa on lisäksi saatavilla intenet-sivuilla www.intermin.fi<br />
1. Valmistunut asuntotuotanto vuosina 2001-2003<br />
2. Aloitettu asuntotuotanto vuosina 2001-2003<br />
3. ARA-tuotannon aloitukset vuosina 2001-2003<br />
4. ARA-tuotannon lainahakemukset vuosina 2002-2004<br />
5. Aravavuokra-asuntojen markkinatietoja Helsingin seudulla vuosina 2002-2003<br />
6. Eri tyyppisten asuntokuntien taloudelliset mahdollisuudet asunnon hankkimiseen Helsingin seudulla,<br />
esimerkkilaskelmia<br />
7. Helsingin seudun ja kasvusuuntien asuntostrategiat ja –ohjelmat<br />
47
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1. Asuminen<br />
1.1 Asuntojen tarve ja kysyntä<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan perustaksi tehdyt asunnontarvelaskelmat osoittivat, että<br />
koko seudun laskennallinen tuotantotarve on keskimäärin runsaat 13 000 asuntoa vuodessa kaudella<br />
2001-2010. Tästä pääkaupunkiseudun osuus on 10 000 asuntoa ja kehyskuntien osuus 3 000<br />
asuntoa.<br />
Laskelmien mukaan asuntotuotannon tarvetta koko seudun puitt<strong>ei</strong>ssa aiheuttavat yhtä voimakkaasti<br />
sekä väestön lisäys että olemassa olevan väestön asumistason paraneminen: väestönlisäys<br />
aiheuttaa 40-45 prosenttia ja seudulla jo asuva väestö 40-43 prosenttia laskennallisesta tuotantotarpeesta.<br />
Loppuosa, 13-20 prosenttia tuotantotarpeesta, johtuu poistuman korvaamisesta ja<br />
asuntovarauman lisääntymisestä. Pääkaupunkiseudulla olemassa olevan väestön asumistason<br />
paraneminen on suhteellisesti tärkeämpää (42-44 prosenttia laskennallisesta tarpeesta), kun taas<br />
kehyskunnissa väestön lisääntymisellä on suurempi merkitys (50-57 prosenttia kokonaistarpeesta).<br />
Asuntojen tarvetta aiheuttavat tekijät näkyvät asuntomarkkinoilla erilaisena asuntojen kysyntänä:<br />
� suurin osa olemassa olevan väestön asumistilanteen paranemisesta suuntautuu<br />
vapaarahoitt<strong>ei</strong>sille omistus- ja vuokra-asuntomarkkinoille<br />
� seudulla jo asuvasta väestöstä pienipalkkaiset, nuoret ja muut ensiasunnon hankkijat sekä<br />
osa avioero- yms. tapauksista tarvitsee pääasiassa kohtuuhintaisia vuokra- ja<br />
asumisoikeusasuntoja<br />
� seudulle muuttavista työntekijöistä, opiskelijoista, eläkeläisistä yms. ryhmistä vain osa voi<br />
ratkaista asunnontarpeensa vapaarahoitt<strong>ei</strong>sten omistus- ja vuokra-asuntojen avulla<br />
� suurin osa seudulle työn perässä muuttavista tarvitsee kohtuuhintaisia vuokra- ja<br />
asumisoikeusasuntoja<br />
� sosiaalisten ja muiden erityisryhmien asunnontarvitsijat ovat lähes kokonaan<br />
kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen varassa.<br />
Seudun kehityksen kannalta ratkaisevaa on, että tarjolla oleviin työpaikkoihin hakeutuvat työntekijät<br />
löytävät taloudellisten mahdollisuuksiensa puitt<strong>ei</strong>ssa asunnon kohtuullisen työmatkan<br />
päästä. Kesk<strong>ei</strong>sessä asemassa ovat palvelualojen työntekijät, koska h<strong>ei</strong>dän määrällinen tarpeensa<br />
on tulevaisuudessa suurin. Helsingin ja Espoon kauppakamarit laativat loppuvuodesta 2003<br />
kannanoton 2 , jossa tämä asia tuodaan selkeästi esille ja esitetään toimenpit<strong>ei</strong>tä asuntotarjonnan<br />
edistämiseksi Helsingin seudulla.<br />
Nykyisillä tuloilla ja asuntojen hinnoilla ja vuokrilla seudun asuntomarkkinoille pyrkivän pieni- tai<br />
keskituloisen, palveluammat<strong>ei</strong>ssa työskentelevän työntekijän (esim. perushoitaja, myyjä) taloudelliset<br />
mahdollisuudet <strong>ei</strong>vät riitä kuin pieneen aravavuokra-asuntoon ilman, että tuloista menee<br />
2 Helsingin kauppakamari ja Espoon kauppakamari: "Asuntotarjonta Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>nen<br />
kilpailutekijä", internet: www.helsinki.chamber.fi<br />
48
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kohtuuttoman suuri osa asumiskustannuksiin 3 . Keskituloisilla asuntokunnilla (esim. bussinkuljettaja,<br />
sairaanhoitaja, luokanopettaja) on mahdollisuudet hankkia kohtuullinen vuokra- tai<br />
omistusasunto silloin, kun tulonsaajia on kaksi. Omistusasunnon hankkiminen onnistuu näilläkin<br />
ryhmillä vain kehyskuntien alueelta ilman, että asumiskustannukset vievät kohtuuttoman osan<br />
käytettävissä olevista tuloista. Myös parempituloiset ruokakunnat (esim. it-asiantuntija – sairaanhoitaja<br />
-pariskunta) joutuvat valitsemaan joko kohtuullisen kokoisen vuokra-asunnon tai pienemmän<br />
omistusasunnon välillä, mikäli <strong>ei</strong>vät ole valmiit maksamaan asumismenoina 30 prosenttia tai<br />
enemmän käytettävissä olevista tuloistaan.<br />
Omistusasuntojen kysyntä<br />
Suuri osa Helsingin seudulla jo asuvasta väestöstä ja osa seudulle muuttavista pyrkii ja kykenee<br />
hankkimaan omistusasunnon. Ensiasunto on yl<strong>ei</strong>sesti kuitenkin vuokra-asunto, josta myöhemmin<br />
mahdollisesti pyritään tarp<strong>ei</strong>den ja mahdollisuuksien mukaan omistusasuntoon.<br />
Vaikka alhaisen korkotason aiheuttama kysynnän lisääntyminen on nostanut jatkuvasti asuntojen<br />
hintoja, ovat omistusasuntojen kysyntä ja asuntolainojen nostaminen pysyneet viime vuosina<br />
erittäin vilkkaina. Suuriin asuntolainoihin liittyy kuitenkin samanlaisia riskejä kuin 1980- ja 1990lukujen<br />
vaihteen "hulluina vuosina". Lainakorkojen mahdollinen huomattava nouseminen tai<br />
lainanottajan maksukyvyn h<strong>ei</strong>kkeneminen työttömyyden tms. yllättävän ongelman johdosta voi<br />
aiheuttaa saman tapaisia ylivelkaantumisongelmia kuin monilla asuntovelallisilla on vieläkin<br />
"hullujen vuosien" perintönä. Vaikka Valtion asuntorahaston myöntämä valtion osatakaus asuntolainoille<br />
on tullut uutena tekijänä pienentämään tätä riskiä, kattaa takaus kuitenkin enintään 20<br />
prosenttia lainasta. Valtion takaus liittyi vuonna 2003 noin neljännekseen kaikista myönnetyistä<br />
asuntoluotoista.<br />
Vuokra- ja asumisoikeusasuntojen kysyntä<br />
Edullisten asuntolainojen turvin monet vuokra-asukkaat ovat viime aikoina siirtyneet omistusasuntoihin.<br />
Tämä näkyy vapaarahoitt<strong>ei</strong>sten vuokra-asuntojen markkinoiden ainakin hetkellisenä<br />
helpottumisena. Vuokra-asuntojen hakijoilla on nykyisin jopa valinnanvaraa tarjottavien asuntojen<br />
suhteen.<br />
Myös arava-asuntojen markkinatilanne on viime aikoina jonkin verran helpottunut Helsingin<br />
seudulla 4 . Vuokra-asuntojen hakijajonot ovat lyhentyneet pääkaupunkiseudulla vuodessa 38<br />
prosenttia (taulukko 1). KUUMA-alueella hakijajonot lyhentyivät 5 prosenttia. Kehitys seudun<br />
kunnissa oli kuitenkin tässä suhteessa varsin erilaista ja hakijajonot jopa kasvoivat Keravalla,<br />
Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Pornaisissa ja Vihdissä. Hakijajonoja kuvaaviin tietoihin on toisaalta<br />
3<br />
Eri tyyppisten asuntokuntien taloudelliset mahdollisuudet löytää asunto Helsingin seudulla<br />
(esimerkkilaskelmia) ks. internet www.intermin.fi<br />
4<br />
Helsingin seudulla tarkoitetaan tässä luvussa pääosin 13 kunnan kokonaisuutta, joka muodostuu seuraavista<br />
osista:<br />
- pääkaupunkiseutu: Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Sipoo<br />
- KUUMA-alue: Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Nurmijärvi, Pornainen, Tuusula<br />
- Helsingin seutuun kuuluu edellisten lisäksi Vihti (mukana seudun kokonaisluvuissa).<br />
49
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
suhtauduttava varauksella, sillä niihin vaikuttavat huomattavasti satunnaiset tekijät (esim.<br />
Helsingin siirtyminen internet-hakuun) ja muutokset tietojen ylläpidossa.<br />
Taulukko 1. Aravavuokra-asuntojen markkinatietoja Helsingin seudulla vuosina<br />
2002 - 2003 5<br />
Haettavina asunto-<br />
Hakijat jonossa olleet asunnot<br />
2002 2003 2002 2003<br />
Pääkaupunkiseutu 47 518 29 530 13 335 14 639<br />
KUUMA-alue 4 390 4 171 1 663 2 279<br />
Helsingin seutu 52 381 34 175 15 267 17 126<br />
Kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja kysyvät erityisesti pienet asuntokunnat: Helsingin seudulla oli<br />
vuonna 2003 asunnonhakijoista 56 prosenttia yhden hengen ja 23 prosenttia kahden hengen<br />
asuntokuntia 5 . Haettavista oll<strong>ei</strong>sta asunnoista vain 31 prosenttia oli yhden tai kahden huoneen<br />
asuntoja (k<strong>ei</strong>ttiö huoneeksi laskettuna). Tämä vaikutti osaltaan siihen, että asunnon sai vain 27<br />
prosenttia yhden hengen hakijaruokakunnista.<br />
Helsingin seudun aravavuokra-asuntomarkkinoiden tilanne on kuitenkin edelleen kireämpi kuin<br />
koko maassa keskimäärin: asunnon sai vuonna 2003 pääkaupunkiseudulla 35 prosenttia ja<br />
KUUMA-alueella 29 prosenttia sitä haken<strong>ei</strong>sta, kun koko maassa asunnon saan<strong>ei</strong>ta oli 41 prosenttia<br />
hakijoista.<br />
Vuokra-asuntotilanteen keveneminen <strong>ei</strong> ole ulottunut Helsingin seudulla kuitenkaan kaikkiin<br />
asunnontarvitsijoihin. Erittäin kiireellisessä asunnontarpeessa olevien asunnonhakijoiden osuus<br />
kaikista hakijoista on noussut pääkaupunkiseudulla 40 prosentista 43 prosenttiin, kun osuus koko<br />
maassa laski 24 prosentista 22 prosenttiin. KUUMA-alueella osuus pysyi ennallaan 12 prosentissa.<br />
Tämän seurauksena erityisesti kuntien vuokra-asuntoihin joudutaan pääkaupunkiseudulla entistä<br />
enemmän valitsemaan vain vaik<strong>ei</strong>mmassa asemassa olevia vuokralaisia. Tämä on omiaan korostamaan<br />
vaaraa kuntien vuokra-asuntokannan ja tiettyjen asuntoalu<strong>ei</strong>den segregoitumiskehityksestä.<br />
Asumisoikeusasuntojen kysyntä on pysynyt pääkaupunkiseudulla ja us<strong>ei</strong>mmissa kehyskunnissa<br />
vilkkaana vuosina 2002 ja 2003 6 . Kysyntä suuntautuu niissäkin erityisesti pieniin asuntoihin, sillä<br />
suurempia asumisoikeusasuntoja on jonkun verran tyhjillään tai niitä on vuokrattu. Pääkaupunkiseudulla<br />
on lähes 12 000 asumisoikeusasuntoa eli 40 prosenttia koko maan kannasta. Viime<br />
aikoina esiintyneet asumisoikeusasuntojen ylitarjontaongelmat keskittyvät pääosin muualle kuin<br />
Helsingin seudulle.<br />
5 Tarkemmat ja kuntakohtaiset tiedot löytyvät internet-sivuilta www.intermin.fi. Aluejako ks. alaviite 4<br />
6 Ks. tarkemmin "Asumisoikeusjärjestelmän kehittäminen, ympäristöministeriön työryhmän ehdotukset";<br />
Ympäristöministeriön moniste 106, Helsinki 2003<br />
50
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
1.2 Asuntojen tarjonta<br />
Vapaarahoitt<strong>ei</strong>set omistus- ja vuokra-asunnot<br />
Asuntojen kauppa on ollut viime vuosina Helsingin seudulla vilkasta ja myyntihinnat ovat nousseet<br />
vuosittain keskimäärin 5-6 prosenttia vuodessa 7 . Tilanne näyttää kiint<strong>ei</strong>stönvälittäjien mukaan<br />
jatkuvan samanlaisena myös vuonna 2004.<br />
Pääkaupunkiseudulla vanhojen kerrostaloasuntojen keskimääräinen velaton hinta oli vuoden 2003<br />
lopulla 2 300 euroa/m 2 . Vanhojen kaksioiden hinta oli keskimäärin lähes 2 500 euroa/m 2 . Helsingissä<br />
vanhan kaksion keskimääräinen hinta oli 2 700 euroa/m 2 , Espoossa lähes 2 400 euroa/m 2<br />
ja Vantaalla 1 700 euroa/m 2 . Vastaavat hinnat olivat Tampereella runsaat 1 600 ja Oulussa hiukan<br />
yli 1 500 euroa/m 2 , Turussa ja Jyväskylässä 1 400 euroa/m 2 sekä Lahdessa 1 100 euroa/m 2 . Muiden<br />
kaupunkiseutujen asuntojen hintataso on siten 65-45 prosenttia pääkaupungin<br />
keskimääräisestä tasosta.<br />
Kehyskunnissa vanhojen kerrostaloasuntojen velaton myyntihinta oli keskimäärin runsaat 1 300<br />
euroa. Vanhan kaksion hinta Keski-Uusimaalla oli vuonna 2003 keskimäärin lähes 1 400 euroa/ m 2<br />
ja vanhan 3-4 huoneen rivitaloasunnon hinta runsaat 1 600 euroa/m 2 . Neliöhinnat ovat nousseet<br />
vuoden aikana 10-15 prosenttia.<br />
Keskimääräisellä kuukausipalkalla sai vuonna 2003 pääkaupunkiseudulla ostettua keskimäärin 0,7<br />
asuntoneliötä, kun muualla Suomessa keskimääräiset tulot riittivät kaksinkertaisen neliömäärän<br />
hankkimiseen 8 . Asuntolainan hoitokulut 60 m 2 :n asunnossa (30 prosentin omavastuuosuus) vievät<br />
ensimmäisenä lainavuonna pääkaupunkiseudulla 45 prosenttia keskimääräisestä nettopalkasta, kun<br />
muualla Suomessa vastaava osuus on puolet tästä.<br />
Vapaarahoitt<strong>ei</strong>sten asuntojen vuokrat ovat nousseet viim<strong>ei</strong>sten kymmenen vuoden aikana pääkaupunkiseudulla<br />
selvästi enemmän kuin muualla maassa 9 : kun vuokrataso oli pääkaupunkiseudulla<br />
vuonna 1994 keskimäärin 7 euroa/m 2 /kk, oli se vuonna 2003 yli 11 euroa/m 2 /kk. Muualla<br />
maassa vastaavat luvut olivat 5 euroa/m 2 /kk ja alle 7 euroa/m 2 /kk. Muun maan vuokrataso oli siten<br />
vuonna 2003 keskimäärin vain 60 prosenttia pääkaupunkiseudun tasosta. Pääkaupunkiseudulla ero<br />
vapaarahoitt<strong>ei</strong>sten vuokrien ja aravavuokrien välillä on kasvanut jatkuvasti: vuonna 2003 vapaarahoitt<strong>ei</strong>set<br />
vuokrat olivat keskimäärin 3 euroa/m 2 /kk korkeampia kuin aravavuokrat.<br />
Uusissa vuokrasuht<strong>ei</strong>ssa vuokrat ovat korkeampia kuin koko vuokra-asuntokannassa keskimäärin.<br />
Pääkaupunkiseudulla vapaarahoitt<strong>ei</strong>sten yksiöiden uusien vuokrasuht<strong>ei</strong>den vuokrat olivat vuoden<br />
2003 huhtikuussa keskimäärin 16 euroa/m 2 , kaksioiden hieman yli 12 euroa/m 2 ja kolmen huoneen<br />
ja suurempien asuntojen 11 euroa/m 2 . Näiden ryhmien sisällä vuokrat vaihtelevat huomattavasti:<br />
kork<strong>ei</strong>mmat vuokrat ovat pienissä asunnoissa Helsingissä, joissa uusien vuokrasuht<strong>ei</strong>den vuokrat<br />
7 Huon<strong>ei</strong>stokeskus Oy: Asuntomarkkinakatsaus, tammikuu 2004, Matti Kasson (Huon<strong>ei</strong>stokeskus Oy)<br />
alustus Asuntomarkkinat 2004-seminaarissa 22.1.2004 sekä Tilastokeskus<br />
8 Timo Lindholm (Osuuspankkikeskus)): Suomen suhdannekuva ja asuntokysynnän reunaehdot, esitelmä<br />
Asuntomarkkinat 2004 –seminaarissa 22.1.2004 (alkuperäisten tilastotietojen lähteet Tilastokeskus ja<br />
Veronmaksajien Keskusliitto).<br />
9 Aratieto, Valtion asuntorahaston asiakaslehti 1/2004 ja Tilastokeskus<br />
51
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
olivat kall<strong>ei</strong>mmillaan 18 euroa/m 2 (ylin kvartiili), kun kehyskunnissa kolmen huoneen ja<br />
suuremman asunnon uudet vuokrat olivat alimmillaan (alin kvartiili) 6,6 euroa/m 2 .<br />
Aravavuokra-asunnot<br />
Vuokra-asuntotilanteen helpottuminen näkyy jonkin verran myös haettavina oll<strong>ei</strong>den aravavuokraasuntojen<br />
määrissä. Pääkaupunkiseudulla haettavien asuntojen määrä lisääntyi 13 300 asunnosta<br />
14 600 asuntoon vuosina 2002-2003 ja KUUMA-alueella 1 700 asunnosta 2 300 asuntoon<br />
(taulukko1). Tässäkin suhteessa kehitys oli kunnissa erilaista ja haettavien asuntojen määrä väheni<br />
Espoossa, Kirkkonummella, Vihdissä ja erityisesti Sipoossa.<br />
Aravavuokrat ovat kehittyneet pääkaupunkiseudulla lähes samaa tahtia kuin muualla maassa.<br />
Vuonna 2003 aravavuokrien keskimääräinen taso oli pääkaupunkiseudulla hieman yli 7 euroa/<br />
m 2 /kk, kun se muualla maassa oli noin puoli euroa alempi 10 . Aravavuokrissakin on huomattavaa<br />
vaihtelua: seudun alimmat ja kall<strong>ei</strong>mmat aravavuokrat (4,37 ja 15,00 euroa/m 2 /kk) löytyivät<br />
Helsingistä muista kuin kaupungin omistamista asunnoista.<br />
Kohtuuhintaisten arava- ja korkotukivuokra-asuntojen tarjonta on viime aikoina lisääntynyt Helsingin<br />
seudulla varsin vähän. Tähän on vaikuttanut toisaalta asuntorakennuttajien vähäinen kiinnostus<br />
valtion tukemaan asuntotuotantoon ja toisaalta institutionaalisten asuntosijoittajien pyrkimys<br />
myydä omistamiaan vuokra-asuntoja. Asuntojen tarjonnan lisääminen on kuitenkin yht<strong>ei</strong>skunnan<br />
kannalta selvästi taloudellisesti edullisempaa kuin asuntopulan seurausten hoitaminen<br />
muilla järjestelyillä. Sosiaalikehitys Oy on arvioinut, että lapsiperh<strong>ei</strong>den kriisiasumisen kustannukset<br />
ovat keskimäärin runsaat 2 000 euroa kuukaudessa, asuntola-asuminen maksaa 70 euroa<br />
vuorokaudessa ja yhden syrjäytyneen henkilön julkisella taloudelle aiheuttamat kustannukset ovat<br />
lähes 15 000 euroa vuodessa.<br />
Asuntotuotanto<br />
Helsingin seudulla valmistui vuonna 2001 lähes 10 300 asuntoa ja vuonna 2002 vajaa 9 000<br />
asuntoa (taulukko 2). Vuonna 2001 aloitettiin 9 200 asunnon rakentaminen ja vuonna 2002 yli<br />
10 000 asuntoa (taulukko 3). Ennakkotietojen perusteella voidaan tuotannon olettaa olevan vuonna<br />
2003 suurin piirt<strong>ei</strong>n samalla tasolla kuin edellisinä vuosina. Asuntotuotantoa on pitänyt yllä<br />
erityisesti vapaarahoitt<strong>ei</strong>nen tuotanto, sillä valtion tukema tuotanto on vähentynyt ratkaisevasti.<br />
Seudun asuntotuotanto on lähes samalla tasolla, jota kunnat ovat ohjelmoineet myös tuleville<br />
vuosille, mutta se alittaa selvästi laskennallisen tuotantotarpeen.<br />
10 Aratieto, Valtion asuntorahaston asiakaslehti 1/2004 ja Arava- ja korkotukilainoitettujen asuntojen vuokrat<br />
vuonna 2003 asuntomarkkinakyselyn mukaan, Valtion asuntorahaston selvityksiä 2/2004<br />
52
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 2. Valmistunut asuntotuotanto Helsingin seudulla vuosina 2001 - 2003,<br />
asuntoja<br />
2001 2002 2003*<br />
Pääkaupunkiseutu 9 001 7 300 5 461<br />
KUUMA-alue 1 132 1 395 1 408<br />
Helsingin seutu 10 256 8 923 8 023<br />
* tammi-syyskuu, ennakkotieto<br />
Taulukko 3. Aloitettu asuntotuotanto Helsingin seudulla vuosina 2001 - 2003,<br />
asuntoja 11<br />
2001 2002 2003*<br />
Pääkaupunkiseutu 7 747 8 097 6 068<br />
KUUMA-alue 1 282 1 663 1 293<br />
Helsingin seutu 9 214 10 038 7 592<br />
* tammi-syyskuu, ennakkotieto<br />
Arava- ja korkotukiasuntojen rakentaminen<br />
Arava- ja korkotukiasuntojen rakentaminen on vähentynyt selvästi Helsingin seudulla parin<br />
vuoden takaisesta tilanteesta. Koko seudulla aloitettiin vuonna 2003 yhteensä 3 200 ARAasunnon<br />
tuotanto (taulukko 4). Näistä oli korkotukilainoitettuja lähes 2 000 asuntoa ja aravatuotantoa<br />
runsaat 1 200 asuntoa. Seudun osuus koko maan ARA-tuotannosta oli 54 prosenttia<br />
vuonna 2003.<br />
Taulukko 4. ARA-tuotannon aloitukset Helsingin seudulla vuosina 2001-2003,<br />
asuntoja 11<br />
2001 2002 2003<br />
Pääkaupunkiseutu 5 186 2 760 2 895<br />
KUUMA-alue 548 534 289<br />
Helsingin seutu 5 828 3 319 3 208<br />
ARA-tuotannon putoaminen on johtunut lainahakemusten vähentymisestä, sillä Helsingin seudulla<br />
on jo monena vuonna lainoitettu kaikki lainoituskelpoiset kohteet. Lainahakemusten määrä on<br />
Helsingin seudulla vähentynyt vuoden 2002 5 200 asunnosta 2 000 asuntoon vuonna 2004<br />
(taulukko 5). Koska vähennys on ollut suhteellisesti vielä nopeampaa muualla maassa, on seudun<br />
osuus koko maan hakemuksista noussut runsaasta kolmanneksesta 40 prosenttiin.<br />
53
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 5. ARA-tuotannon lainahakemukset Helsingin seudulla vuosina 2002-<br />
2004, asuntoja 12<br />
2002 2003 2004<br />
Pääkaupunkiseutu 4 564 3 723 1 920<br />
KUUMA-alue 559 207 63<br />
Helsingin seutu 5 194 4 011 1 983<br />
Seudun kehityksen turvaamiseksi olennaista on sosiaalisen vuokra-asuntojen tarjonnan ja tuotannon<br />
lisääminen, jotta kohtuuhintaisia asuntoja olisi saatavilla sekä seudulle muuttaville että<br />
siellä jo asuville pieni- ja keskituloisille työntekijöille.<br />
Hallituksen tammikuussa 2004 hyväksymään asuntopoliittiseen ohjelmaan sisältyvät useat toimenpiteet<br />
tähtäävät valtion tukeman asuntotuotannon lisäämiseen. Näitä toimia ovat erityisesti<br />
korkotukilainoituksen ehtojen parantaminen siten, että se on yhdenvertainen aravalainoituksen<br />
kanssa ja yl<strong>ei</strong>shyödyllisyyssäännöstön kehittäminen asiaa tutkineen työryhmän ehdottamalla<br />
tavalla. Päätettyjen toimenpit<strong>ei</strong>den uskotaan lisäävän ratkaisevasti rakennuttajien kiinnostusta<br />
ARA-tuotantoon. Helsingin seudulla voidaan lainahakemuksia jättää jatkuvasti, joten edellä<br />
selostetut alhaiset hakemusten määrät voivat vielä lisääntyä vuoden 2004 kuluessa huomattavasti.<br />
Alueellinen eriytyminen ja segregaatio<br />
Helsinki ympäristöineen muodostaa kansainvälisesti vertaillen varsin tasapainoisen kaupunkikokonaisuuden,<br />
jossa <strong>ei</strong> juurikaan ole ilmennyt ulkomaisten esimerkkien mukaista huono-osaisuuden<br />
alu<strong>ei</strong>ttaista kasautumista. Tämä todettiin mm. OECD:n syksyllä 2002 valmistuneessa<br />
Helsingin metropolikatsauksessa 13 .<br />
Pääkaupunkiseudun kehityssuunnassa voidaan kuitenkin havaita muutos, sillä 1990-luvulla<br />
alueelliset erot ovat alkaneet kasvaa. Informaatioalaan perustuneen kasvun vaikutukset ovat<br />
jakautuneet epätasaisesti seudun sisällä. Viimeaikaiset tutkimustulokset ovat tuoneet esille<br />
alueellisia tulo- ja koulutuseroja pääkaupunkiseudulla. 1990-luvun loppupuolen taloudellinen<br />
kasvu on johtanut tuloerojen kasvuun siten, että kasvu on suuntautunut ylimpiin tuloryhmiin.<br />
Eriytyminen näkyy pääkaupunkiseudulla itä-länsi -akselilla. Samalla on nähtävissä työttömyyden,<br />
syrjäytymisen ja huono-osaisuuden keskittymistä Helsinkiin suhteellisesti enemmän kuin<br />
ympäröivälle seudulle.<br />
Eriytymisen negatiivinen puoli näkyy tiettyjen alu<strong>ei</strong>den segregoitumisena eli kielt<strong>ei</strong>sten kehitystekijöiden<br />
kasaantumisena samoille alu<strong>ei</strong>lle. Tällaiset ongelmalliset alueet <strong>ei</strong>vät ole Helsingin<br />
seudulla mitenkään suuria kokonaisuuksia vaan segregaatio ilmenee pikemminkin supp<strong>ei</strong>na<br />
"taskuina". Segregaatiota edistäviä tekijöitä ovat mm. hallintamuodoltaan ja talotyypiltään yksipuolinen<br />
asuntokanta, erityisesti suuri sosiaalisten vuokra-asuntojen osuus, yksitoikkoinen tai<br />
keskeneräiseksi jäänyt asuinympäristö sekä sosiaalisesti ongelmallisten asukkaiden kerääntyminen<br />
12<br />
Tarkemmat ja kuntakohtaiset tiedot löytyvät internet-sivuilta www.intermin.fi. Aluejako ks. alaviite 4<br />
13<br />
ks. tarkemmin internet<br />
www.intermin.fi/intermin/biblio.nsf/2A7D091A156E6D7BC2256C67003098E2/$file/metropolikatsaus.pdf<br />
54
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
samoihin taloihin tai alu<strong>ei</strong>lle. Tässä suhteessa kesk<strong>ei</strong>nen tekijä on asukasvalinta erityisesti kuntien<br />
omistamiin aravavuokra-asuntoihin, koska pienituloisimmat tai muuten vaik<strong>ei</strong>mmista ongelmista<br />
kärsivät asunnontarvitsijat jäävät us<strong>ei</strong>mmiten kuntien vastuulle.<br />
Arava- ja korkotukiasuntojen asukasvalinta<br />
Hallituksen asuntopoliittisessa ohjelman mukaisesti vuonna 2004 siirrytään voimakkaan asuntokysynnän<br />
alu<strong>ei</strong>lla arava- ja korkotukivuokra-asunnoissa yksiin tulorajoihin luopumalla ns. alemmista<br />
tulorajoista. Samassa yhteydessä ylempiä tulo<strong>rajoja</strong> nostetaan mahdollistamaan sosiaalisen<br />
vuokra-asunnon saanti myös keskipalkkaisilla työntekijöillä.<br />
Tämä muutos auttaa osaltaan vastaamaan keskituloisten asunnontarvitsijoiden kysyntään. Toisaalta<br />
se <strong>ei</strong> sinänsä lisää tarjolla olevin asuntojen määrää, vaikkakin se voi olla omiaan lisäämään sosiaalisen<br />
vuokra-asuntotuotannon houkuttelevuutta rakennuttajien silmissä. Hallituksen asuntopoliittisen<br />
ohjelman mukaan sosiaalisten vuokra-asuntojen tarveh<strong>arki</strong>ntaisella asukasvalinnalla varmistetaan<br />
jatkossakin ennen kaikkea pienituloisten ja eniten asunnon tarpeessa olevien asunnon saanti.<br />
Näin ollen tulorajojen piiriin pääsevät keskituloiset asunnontarvitsijat joutuvat jatkossa "kilpailemaan"<br />
ainakin osittain samoista asunnoista sosiaalisten ja muiden erityisryhmien kanssa. Onkin ilm<strong>ei</strong>stä,<br />
että vuokra-asuntojen tulorajojen korotukset <strong>ei</strong>vät voi tuoda ratkaisevaa parannusta keskituloisten<br />
asunnontarvitsijoiden asemaan ell<strong>ei</strong> asuntojen tarjonta samalla lisäänny huomattavasti.<br />
Vuokra-asuntojen valinnassa ovat yl<strong>ei</strong>shyödylliset asuntoyht<strong>ei</strong>söt ja kunnat harjoittaneet jonkin<br />
verran toisistaan poikkeavaa politiikkaa. Yl<strong>ei</strong>shyödylliset omistajat ovat suosineet taustayht<strong>ei</strong>söjensä<br />
tuella erityisesti työssäkäyviä asunnonhakijoita, kun kunnat ovat joutuneet käyttämään<br />
asuntojaan enenevässä määrin sosiaalisten ja muiden erityisryhmien asuttamiseen. Tätä "työnjakoa"<br />
on koetettu lieventää kuntien ja yl<strong>ei</strong>shyödyllisten asuntoyht<strong>ei</strong>söjen asukasvalintayht<strong>ei</strong>styöllä,<br />
mutta se <strong>ei</strong> ole toistaiseksi johtanut toivottuun tulokseen. Myöskään pääkaupunkiseudun<br />
kuntien ja yl<strong>ei</strong>shyödyllisten asuntoyht<strong>ei</strong>söjen yht<strong>ei</strong>nen asunnonhaun tiedonhallinta- ja raportointijärjestelmä<br />
<strong>ei</strong> ole edennyt käytännön toteutukseen.<br />
Asunnottomien asunnot<br />
Koko maassa oli vuoden 2003 loppupuolella yksinäisiä asunnottomia noin 8 200 ja asunnottomuuden<br />
vuoksi erillään tai tilapäismajoituksessa asuvia perh<strong>ei</strong>tä runsaat 400 14 . Pääkaupunkiseudulla<br />
yksinäisiä asunnottomia oli runsaat 4 400 henkeä ja runsaat 300 perhettä eli yli puolet koko<br />
maan asunnottomista. Pelkästään Helsingissä asunnottomina oli tuolloin 3 500 henkilöä ja yli 200<br />
perhettä. Asunnottomuus on hiljalleen vähentynyt, vaikka viime vuosikymmenen vaihteessa tämä<br />
positiivinen kehitys tilapäisesti pysähtyikin.<br />
Valtakunnalliseen asunnottomuuden vähentämisohjelmaan liittyen valtio ja Helsingin, Espoon ja<br />
Vantaan kaupungit ovat sopineet pääkaupunkiseutua koskevasta asunnottomuuden vähentämisohjelmasta.<br />
Ohjelman tavoitteena on mm. rakentaa ja hankkia asunnottomille vuosina 2002-2005<br />
vuosittain tuhat uutta asuntoa sekä järjestää asumiseen liittyvät tukipalvelut valtion, kuntien ja<br />
palvelujen tuottajien yht<strong>ei</strong>sin voimin. Ohjelman osapuolet sopivat joulukuussa 2003 uusista toimenpit<strong>ei</strong>stä,<br />
joilla tavoitteet pyritään saavuttamaan. Kaupungit turvaavat vir<strong>ei</strong>llä olevien hankk<strong>ei</strong>den<br />
toteutumisen lisäämällä vuokra-asuntojen tarjontaa ja osoittamalla tarvittavat tontit eri-<br />
14 Valtion asuntorahasto<br />
55
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
tyisryhmille asuntoja tuottaville yl<strong>ei</strong>shyödyllisille yht<strong>ei</strong>söille. Omapääoma-avustukset hyödynnetään<br />
ohjelman toteuttamisessa ja Raha-automaattiyhdistys osoittaa tarvittavat avustukset määrärahojensa<br />
puitt<strong>ei</strong>ssa.<br />
Hallituksen asuntopoliittisessa ohjelmassa on päätetty otettavaksi vuonna 2005 käyttöön korkotukilainoitukseen<br />
liittyvä lisätuki kunnille ja yl<strong>ei</strong>shyödyllisille yht<strong>ei</strong>söille tarkoituksena tukea<br />
erityisryhmien kuten asunnottomien, mielenterveysongelmaisten, dementikkojen, vammaisten ja<br />
erityistukea tarvitsevien nuorten asuntotilanteen helpottamista asuntojen rakentamisen, hankinnan<br />
ja perusparantamisen avulla. Pääkaupunkiseudun kunnat laativat syyskuun 2004 loppuun mennessä<br />
suunnitelman asunnottomien asumisen tuki- ja neuvontatoiminnan, asumisyksiköiden ja<br />
asumispalvelujen kehittämisestä.<br />
1.3 Kuntien asuntostrategiat ja -ohjelmat<br />
Lähes kaikissa pääkaupunkiseudun ja sen kehyskunnissa on voimassa olevat asuntostrategiat ja -<br />
ohjelmat 15 .<br />
Us<strong>ei</strong>mmista kuntien asuntostrategioista ja –ohjelmista <strong>ei</strong> löydy juurikaan tarkasteluja tai kannanottoja<br />
kunnan asemasta seudun kokonaisuudessa tai naapurikuntien suhteen. Selvimpiä kannanottoja<br />
on Helsingin, Espoon, Vantaan, Järvenpään ja Keravan suunnitelmissa. Käynnistynyttä<br />
KUUMA-yht<strong>ei</strong>styötä käsitellään Järvenpään, Tuusulan ja Mäntsälän ohjelmassa.<br />
Asuntuotannon määrälliset tavoitteet on määritelty lähes kaikissa ohjelmissa. Ohjelmien mukaan<br />
asunto-ohjelmien tuotantotavoitteet ovat koko seudun osalta yhteensä keskimäärin 10 500 asuntoa<br />
vuodessa, kun Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjassa tavoiteltu taso oli 13 000–13 900<br />
asuntoa. Pääkaupunkiseudun asuntotuotannon kokonaistavoite on ohjelmien mukaan runsaat 8 600<br />
asuntoa vuodessa ja KUUMA-kuntien tavoitteet ovat yhteensä 1 600 asuntoa vuodessa.<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan mukaan kuntien tuli asettaa asunto-ohjelmissa tavoitteeksi<br />
sen, että ohjelmoidusta tuotannosta noin kolmannes on arava- tai korkotukivuokra-asuntoja.<br />
Voimassa olevien asunto-ohjelmien mukaan tämä tavoite täyttyy Espoossa, Vantaalla, Järvenpäässä,<br />
Keravalla, Nurmijärvellä ja Tuusulassa. Us<strong>ei</strong>mmat asuntostrategiat tai –ohjelmat sisältävät<br />
myös erillisiä tavoitteenasetteluja tai toimenpideohjelmia mm. vanhusten, asunnottomien ja muiden<br />
erityisryhmien asumisen järjestämisen osalta.<br />
2. Maapolitiikka<br />
2.1 Maapolitiikan välineet<br />
Kunnan maapolitiikka on maan hankkimista, tonttien luovuttamista, kaavoitukseen liittyvien<br />
sopimusten tekoa sekä yksityisessä omistuksessa olevien tonttien rakentamisen edistämistä.<br />
Maapolitiikan tehostaminen merkitsee sitä, että lain mukaisia maapolitiikan k<strong>ei</strong>noja käytetään<br />
15 Helsingin seudun ja kasvusuuntien asuntostrategiat ja –ohjelmat, internet www.intermin.fi<br />
56
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
tarpeen mukaan että tarpeen mukaan. K<strong>ei</strong>nojen käyttöä vaatii ensi sijassa kunnan veronmaksajien<br />
etu. Kunnan kaavoitusmonopoli on maapolitiikan perusta. Kunnalla on mahdollisuus pyrkiä<br />
maapoliittisten tavoitt<strong>ei</strong>den toteutumiseen erilaisin k<strong>ei</strong>noin.<br />
Vapaaehtoinen maanhankinta. Kunnat ostavat kaavan mukaisiin tarp<strong>ei</strong>siin maata, kuten tie- tai<br />
katualu<strong>ei</strong>ta, puistoja, koulutontteja jne. Yleensä maa pyritään ostamaan ennen asemakaavoitusta.<br />
Pääosa kuntien maanhankinnasta on raakamaan hankintaa. Raakamaasta kaavoitetaan tontteja,<br />
jotka sitten luovutetaan rakentajille. Alati tiukentuva talous johtaa kuntien neuvotteluaseman<br />
kiristymiseen maanhankinnassa. Maakauppojen syntymistä <strong>ei</strong> aina voida odotella rajattomasti, kun<br />
kyseessä on kunnan kehityksen kannalta tärkeän alueen hankinta.<br />
Luovutusvoiton verotus maata kunnalle myytäessä. Kunnan maanhankinnan tukemiseksi luonnollisten<br />
henkilöiden ja kuolinpesien kiint<strong>ei</strong>stöjen luovutus kunnalle säädettiin kokonaan vapaaksi<br />
luovutusvoiton verosta 1.10.1999 - 30.6.2000 väliseksi ajaksi (tuloverolaki 48 a §, väliaikainen<br />
muutos). Suomen Kuntaliiton keräämien tietojen mukaan kokemukset verovapaudesta olivat<br />
myönt<strong>ei</strong>set. Merkittäviä myönt<strong>ei</strong>siä kokemuksia saatiin muun muassa Espoosta, Oulusta, Tuusulasta<br />
ja Vantaalta. Monien muidenkin kuntien maanhankinta piristyi ja kauan vir<strong>ei</strong>llä oll<strong>ei</strong>ta<br />
kauppoja saatiin vietyä loppuun.<br />
Etuosto. Etuostolaki antaa kunnalle mahdollisuuden mennä kiint<strong>ei</strong>stönkaupassa ostajan sijaan<br />
silloin, kun kaupan kohteena oleva alue tarvitaan yhdyskuntarakentamiseen taikka virkistys- ja<br />
suojelutarp<strong>ei</strong>ta varten. Etuosto-oikeus on jo tästä johtuen sattumanvarainen tapa hankkia maata,<br />
<strong>ei</strong>kä se koskaan voi olla kunnan maanhankinnan pääasiallinen muoto. Etuostolaki voi kuitenkin<br />
tarjota yksittäistapauksissa mahdollisuuden maapoliittisesti perusteltuihin maanhankintoihin.<br />
Lisäksi etuostolaki antaa us<strong>ei</strong>n kunnalle mahdollisuuksia neuvotella kaupan osapuolten kanssa<br />
kunnan tärk<strong>ei</strong>nä pitämien asioiden ottamisesta huomioon kaupan yhteydessä. Etuostomenettelyn<br />
tehostamiseen on us<strong>ei</strong>ssa kunnissa mahdollisuuksia.<br />
Lunastaminen. Kunnat ovat lunastaneet maata pääasiassa asema- tai rakennuskaavan mukaisiin<br />
tarkoituksiin, kuten kaduiksi, puistoiksi ja koulutontteja varten. Kaavoittamatonta raakamaata<br />
tulevia asuntoalu<strong>ei</strong>ta varten on lunastettu harvoin. Tämä johtuu siitä, että kunnat ovat yleensä<br />
kyenneet hankkimaan maa-alueet vapaaehtoisin kaupoin. Kuntien asema raakamaamarkkinoilla on<br />
ollut vahva. Kiint<strong>ei</strong>stömarkkinoiden nopeat muutokset vaikeuttavat kuntien asemaa. Tämä yhdessä<br />
taloudellisten vaikeuksien kanssa ohjaa kuntia suunnitelmallisempaan toimintaan myös raakamaan<br />
hankinnassa. Alu<strong>ei</strong>ta hankitaan aiempaa tarkemman h<strong>arki</strong>nnan perusteella. Hankittavat alueet on<br />
saatava kunnan haltuun suunnitelmien mukaisessa aikataulussa <strong>ei</strong>kä ylimääräiseen odotteluun ole<br />
varaa. Tällöin tarve maankäyttö- ja rakennuslain mukaisten lunastusten käyttöön raakamaan hankinnassa<br />
saattaa lisääntyä.<br />
Maankäyttösopimus. Maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja<br />
keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen asemakaavoituksen käynnistämisestä<br />
sekä kaavan toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä oikeuksista ja velvoitt<strong>ei</strong>sta.<br />
Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan kunnalla on mahdollisuus solmia kaavoitukseen ja kaavojen<br />
toteuttamiseen liittyviä sopimuksia.<br />
Kehittämiskorvaus. Maankäyttö- ja rakennuslain 1.7.2003 voimaan tulleen muutoksen mukaan<br />
tilanteessa, jossa maanomistajan kanssa <strong>ei</strong> ole syntynyt sopimusta hänen osallistumisestaan<br />
yhdyskuntarakentamisesta aiheutuviin kustannuksiin, kunta voi periä kehittämiskorvauksen.<br />
57
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kehittämiskorvauksena kunta voi periä maanomistajalta asemakaavan mukaiselle tontille asemakaavassa<br />
osoitetun rakennusoikeuden, rakennusoikeuden lisäyksen tai käyttömahdollisuuden<br />
muutoksen aiheuttamaan tontin arvonnousuun suhteutetun osuuden kaava-alueen rakentamista<br />
palvelevan yhdyskuntarakentamisen arvioiduista kustannuksista.<br />
Kehittämisaluemenettely. Maankäyttö- ja rakennuslain 15 luvussa on säädetty kehittämisaluemenettelystä,<br />
jolla mahdollistetaan rajatun alueen toteuttamista tukevien erityisk<strong>ei</strong>nojen<br />
käyttäminen lain vaatimien edellytysten täyttyessä.<br />
Tontinluovutus. Kunta luovuttaa omistamansa kaavan mukaiset tontit rakennettaviksi. Luovutusmuotoina<br />
ovat myynti ja vuokraus. Omakotitontteja luovutetaan sekä erillishakujen että jatkuvan<br />
haun kautta. Tonttien saajien valintamenettely vaihtelee kunnittain paljonkin. Rivi-, kerros-, liike-<br />
ja teollisuustontit luovutetaan pääsääntöisesti neuvottelumenettelyä käyttäen.<br />
Rakentamiskehotus. Kunnallistekniikan piirissä olevien yksityisten tonttien saamista käyttöön<br />
voidaan pyrkiä edistämään antamalla rakentamiskehotuksia. Rakentamiskehotuksia on annettu jo<br />
tuhansille tont<strong>ei</strong>lle. Rakentamiskehotus on kunnallistalouden kannalta edullinen ja tehokas tapa<br />
saada tontteja rakentajien käyttöön. Kunnat, joissa kehotusmenettelyä on kok<strong>ei</strong>ltu, käyttävät<br />
k<strong>ei</strong>noa yleensä uudelleen. Pääkaupunkiseudulla <strong>ei</strong> mahdollisuutta rakentamiskehotusten käyttöön<br />
ole viime vuosina käytetty.<br />
Rakentamattoman rakennuspaikan kiint<strong>ei</strong>stövero. Asuntotarkoitukseen kaavoitetulle rakentamattomalle<br />
rakennuspaikalle voi kunnanvaltuusto määrätä erillisen, muita kiint<strong>ei</strong>stöveroprosentteja<br />
korkeamman veroprosentin, jonka on oltava vähintään 1,00 ja enintään 3,00 prosenttia<br />
(kiint<strong>ei</strong>stöverolain 12 a §). Jos korotettua veroprosenttia <strong>ei</strong> ole määrätty, kiint<strong>ei</strong>stövero asuntotarkoitukseen<br />
kaavoitetusta rakentamattomasta rakennuspaikasta pannaan maksuun yl<strong>ei</strong>sen<br />
kiint<strong>ei</strong>stöveroprosentin mukaan. Mahdollisuutta korkeamman veroprosentin käyttöön sovellettiin<br />
ensimmäisen kerran vuoden 2001 kiint<strong>ei</strong>stöverotuksessa. Vuonna 2001 lähes 60 kuntaa päätti<br />
soveltaa korkeampaa veroprosenttia rakentamattomille rakennuspaikoille. Pääkaupunkiseudulla<br />
<strong>ei</strong> mahdollisuutta rakentamattomien tonttien korotettuun kiint<strong>ei</strong>stöveroon ole käytetty.<br />
2.2 Kuntien maapolitiikan kesk<strong>ei</strong>set piirteet<br />
Hyvin hoidettu kunnan maapolitiikka on kohtuuhintaisen asuntotuotannon ja rakentamiseen<br />
tarvittavan tonttitarjonnan perusedellytys. Tonttitarjonnan ylläpitäminen kasvukunnissa edellyttää<br />
yleensä paitsi riittävää kunnan omistamaa raakamaareserviä myös kunnan huomattavaa panostusta<br />
kunnallistekniikan, katujen ja puistojen sekä peruspalvelujen, kuten koulujen, päiväkotien ja terveyspalvelujen<br />
rakentamiseen. Lainsäädäntö tarjoaa kunnille monipuoliset mahdollisuudet aktiivisen<br />
maanhankinnan tai sopimusmenettelyn avulla kattaa yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvia<br />
kustannuksia. Kuntien maapoliittinen tilanne ja maapoliittiset toimintatavat vaihtelevat huomattavasti<br />
kunnittain pääkaupunkiseudulla ja kehyskunnissa.<br />
Helsingissä ominaispiirteenä on kaupungin vahva maanomistus. Kaavoitusmenettelyt <strong>ei</strong>vät<br />
Helsingissä ole yleensä tonttitarjonnan pullonkaulana. Kaupunki kaavoittaa sekä kaupungin että<br />
yksityisten omistamaa maata. Kaupunki on maanluovutukseen liittämillään ehdoilla varmistanut<br />
asuntuotannon määrällisten ja laadullisten tavoitt<strong>ei</strong>den toteutumisen. Vastaavasti on yksityisten<br />
omistamaa maata kaavoitettaessa voitu sopimusmenettelyn avulla toteuttaa kaupungin tavoitt<strong>ei</strong>ta<br />
58
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kaavan toteuttamisessa ja kustannusten kattamisessa. Ympäristö- ja maapohjakustannukset ovat<br />
us<strong>ei</strong>ssa koht<strong>ei</strong>ssa viime vuosina olleet huomattavan kork<strong>ei</strong>ta, koska asumiskäyttöön on otettu<br />
maaperältään saastun<strong>ei</strong>ta ja pohjaolosuht<strong>ei</strong>ltaan epäedullisia vanhoja teollisuusalu<strong>ei</strong>ta. Tällä<br />
hetkellä Helsingissä <strong>ei</strong> ole riittävästi tarjolla asuntotontteja. Uusien suurten asuntorakennuskoht<strong>ei</strong>den<br />
avaaminen on sidoksissa muun muassa sataman siirtymiseen Vuosaareen ja Malmin lentokenttäalueen<br />
mahdolliseen vapautumiseen asuntorakentamiseen.<br />
Espoo ja Vantaa ovat aktiivisen maanhankinnan avulla hankkineet omistukseensa huomattavat<br />
raakamaareservit. Kaupungit ovat perint<strong>ei</strong>sesti suunnanneet rakentamista myös yksityiselle maalle.<br />
Vantaalle on ominaista, ett<strong>ei</strong> yhdyskuntarakentamisen esteenä us<strong>ei</strong>nkaan ole tarvittavan maan<br />
puute vaan kaavan toteuttamiseen, erityisesti palvelujen toteuttamiseen liittyvät kustannukset.<br />
Espoossa riittävä tonttitarjontaa on haitannut us<strong>ei</strong>n kaavoitusmenettelyn hitaus. Kaavoitus <strong>ei</strong> tuota<br />
riittävästi rakennusmaata. Erityisesti omakotitontteja Espoossa <strong>ei</strong> ole riittävästi tarjolla. Espoo ja<br />
Vantaa ovat käyttäneet yleensä vapaaehtoista maanhankintaa ja sopimusmenettelyä maanhankinnassa.<br />
Espoo on turvautunut kaavoitettavan maan lunastusmenettelyyn eräissä tapauksissa, esimerkiksi<br />
Leppävaaran aluekeskuksessa. Merkille pantavaa sen sijaan on, että Espoo tai Vantaa <strong>ei</strong>vät<br />
ole turvautuneet lain tarjoamaan mahdollisuuteen saada rakentamiskehotuksen avulla rakentamisen<br />
piiriin erityisesti rakentamattomia omakotitontteja, vaikka niistä on pula.<br />
Myös kehyskunnissa kuntien maapoliittinen tilanne ja toimintatavat vaihtelevat huomattavasti.<br />
Joissain kunnissa, esimerkiksi Järvenpäässä, on rakentamista suunnattu järjestelmällisesti yl<strong>ei</strong>skaavan<br />
mukaisesti kaupungin omistamille maille. Toisissa kunnissa, kuten Nurmijärvellä, on<br />
rakentamista suunnattu merkittävästi yksityiselle maalle sopimusmenettelyn avulla. Yl<strong>ei</strong>senä<br />
piirteenä on kuntien haluttomuus avata samanaikaisesti us<strong>ei</strong>ta uusia rakentamisalu<strong>ei</strong>ta, koska tämä<br />
aiheuttaisi liiallisia kustannuspain<strong>ei</strong>ta sekä kunnallistekniikan että palvelujen rakentamisessa ja<br />
tuottamisessa. Ongelmana us<strong>ei</strong>ssa kehyskunnissa on myös kaava-alu<strong>ei</strong>den ulkopuolella tapahtuva<br />
hajarakentaminen.<br />
2.3 Kuntien tonttimarkkinoiden näkymät<br />
Ympäristöministeriön ja Suomen Kuntaliiton toimeksiannosta on laadittu pääkaupunkiseudun ja<br />
kehyskuntien tonttimarkkinabarometri 2003-04. Barometrin mukaan asuntotonttien kysyntä on<br />
kyselyyn vastann<strong>ei</strong>ssa kunnissa (Helsinki, Espoo, Kauniainen, Sipoo, Järvenpää, Mäntsälä, Nurmijärvi<br />
ja Tuusula) yl<strong>ei</strong>sesti ottaen kasvanut ja sen odotetaan yleensä edelleen kasvavan. Poikkeuksena<br />
ovat kerros- ja rivitalotontit valtion tukemaan tuotantoon, sillä niiden kysynnän odotetaan<br />
edelleen hiljenevän. Erityisesti omakotitonttien kysyntä jatkuu vilkkaana. Asuntotonttien tarjonnassa<br />
on niukkuutta niin keskusta-alu<strong>ei</strong>lla kuin reuna-alu<strong>ei</strong>lla. Tilanteen <strong>ei</strong> uskota muuttuvan<br />
lähivuosina ilman erityisiä toimenpit<strong>ei</strong>tä. Toimitilatonttien kysyntä on barometrin mukaan<br />
suhteellisen vilkasta ja sen uskotaan jatkuvan vilkkaana. Toimitilatonttien tarjontaa pidettiin<br />
us<strong>ei</strong>mmissa kunnissa suhteellisen hyvänä.<br />
Tonttimarkkinabarometrin mukaan asuntotonttien hinnoissa on pääkaupunkiseudulla nousuodotuksia.<br />
Toimitilatonttien hintojen nousuun <strong>ei</strong> uskota niin yl<strong>ei</strong>sesti kuin asuntotonttien hintojen<br />
nousuun.<br />
59
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kaavoitettavien alu<strong>ei</strong>den omistajien kiinnostuksen maankäyttösopimusten tekemiseen on havaittu<br />
lisääntyneen. Sen sijaan kiinnostus raakamaan myyntiin kunnalle on vähentynyt ja sen odotetaan<br />
edelleen vähenevän.<br />
Kesk<strong>ei</strong>simmät ongelmat pääkaupunkiseudun kunnissa ovat tuoreen barometrin mukaan tontti- ja<br />
raakamaan korkea hintataso, kaavoitetun tonttimaan ja kuntien omistaman raakamaan vähäisyys,<br />
yksityisten omistamien tonttien saatavuus rakennettavaksi ja markkinoille sekä kysynnän ja<br />
tarjonnan h<strong>ei</strong>kko alueellinen kohtaaminen.<br />
3. Maankäytön suunnittelu<br />
3.1 Uudenmaan maakuntaliittojen suunnitelmat<br />
Maakuntasuunnitelmat ja -ohjelmat<br />
Uudenmaan maakuntasuunnitelma hyväksyttiin marraskuun 2002 alussa. Maakuntasuunnitelma<br />
koostuu kymmenestä strategisesta valinnasta., joista kolme on nostettu kärkeen: taloudellisen<br />
menestyksen varmistaminen maakunnan kaikissa osissa, asuntotilanteen ja asumisolosuht<strong>ei</strong>den<br />
parantaminen sekä ympäristön vaaliminen seudun kasvupain<strong>ei</strong>ssa. Maakuntavaltuusto hyväksyi<br />
Uudenmaan maakuntaohjelman kesäkuussa 2003.<br />
Itä- Uudellamaalla on hyväksytty vuonna 2002 maakuntasuunnitelman osa "Itä-Uudenmaan<br />
strategia" joka sisältää kehitysvision ja tavoitteet. Maakuntaohjelma on hyväksytty vuonna 2003.<br />
Maakuntakaavoitus<br />
Uudenmaan maakunnallinen kaavoitustilanne on alueellisesti kattava, mutta se on syntynyt vaih<strong>ei</strong>ttain.<br />
Voimassa on toistakymmentä seutukaavaa sekä yksi maakuntakaava. Maakuntakaava<br />
kattaa maakunnan länsialueet ts. aiemman ruotsinkielisen Läntisen Uudenmaan seutukaavaliiton<br />
alueen. Mäntsälän ja Pornaisten kuntien siirryttyä Itä-Uudenmaan liitosta Uudenmaan liittoon<br />
niiden alueelle laadittiin muuhun Uudenmaan alu<strong>ei</strong>denkäyttöön yhteen sovitettu seutukaava.<br />
Uudenmaan maakuntakaavan laatiminen aloitettiin kokonaismaakuntakaavana vuonna 2000, mutta<br />
kaavan sisältöä on karsittu mm. jätehuoltoalu<strong>ei</strong>den ja laajojen yhtenäisten metsämanter<strong>ei</strong>den<br />
osalta. Maakuntakaavaehdotus on ollut nähtävillä ja lausunnoilla vuodenvaihteessa 2003 - 2004.<br />
Tavoitteena on ollut, että se hyväksyttäisiin kesäkuussa 2004, mutta prosessin tähänastisen viivästymiset<br />
siirtänevät valtuustokäsittelyn syyskauteen. Hyväksymisen edelleen viivästyminen voi<br />
aiheuttaa ongelmia maakunnan ja pääkaupunkiseudun kuntien uusien yl<strong>ei</strong>skaavojen voimaantulolle.<br />
Ne perustuvat kohdakkain yhtäaikaisen maakuntakaavoitusprosessin yhteydessä tehtyihin<br />
valintoihin. Maakuntakaavan voimaantuloon asti kuntakaavoitusta ohjaavat kuitenkin nykyisin<br />
voimassa olevat seutukaavat ja vaihemaakuntakaava.<br />
Maakuntaliitto on käynnistämässä täydentävän vaihemaakuntakaavan laadintaa ja aloitusvaiheen<br />
viranomaisneuvottelu voitaneen pitää vielä vuoden 2004 aikana. Sen aih<strong>ei</strong>na ovat alustavasti<br />
60
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
jätehuolto, kiviaineshuolto, moottorirata- ja ampumarata-alueet, liikenneterminaalit ja –varikot<br />
sekä laajat yhtenäiset metsäalueet ja hiljaiset alueet.<br />
Maakuntakaavan laadintaprosessin perusteella voidaan arvioida, että Uudenmaan kuntien näkemykset<br />
tulevasta kehityksestä ovat päälinjoiltaan yhteen sovitettavissa. Helsingin seudun kunnat<br />
pyrkivät vastaamaan alueen kasvupain<strong>ei</strong>siin kuntataloutensa antamissa rajoissa. Kehysalueella on<br />
varsin tasaisen kasvun kuntia, jotka voivat hallita kehityksen ja alueensa kaavoituksen hyvin.<br />
Poikkeusluvin tapahtuvaa hajarakentamista voidaan pitää ongelmana us<strong>ei</strong>ssa Helsingin seudun<br />
reuna-alueen ja kehysalueen kunnissa.<br />
Itä-Uudenmaan maakunnallista kaavoitustilannetta voi luonnehtia melko keskeneräiseksi. Seutukaava<br />
muodostuu neljästä vaihekaavasta. Tämän jälkeen on tehty yksi vaihemaakuntakaava.<br />
Kaavoitustilanne on vaikeaselkoinen, koska kaavayhdelmässä esiintyy neljän vaiheseutukaavan ja<br />
vaihemaakuntakaavan aluevarauksia vieri vieressä. Seutukaavojen ja maakuntakaavan aluevarauksien<br />
oikeusvaikutukset kuitenkin poikkeavat toisistaan. Lisäksi kaavoissa on aluevarauksettomia<br />
ns. valkoisia alu<strong>ei</strong>ta.<br />
Uuden maakuntakaavan laatiminen aloitettiin vaihemaakuntakaavana vuonna 2002. Myöhemmin<br />
liitto päätti kuitenkin ryhtyä laatimaan kaikki edeltävät kaavat korvaavaa kokonaismaakuntakaavaa<br />
ja käynnistysvaiheen viranomaisneuvottelu pidettiin uudestaan. Sittemmin kaavan sisältöä on<br />
h<strong>arki</strong>ttu jälleen karsittavaksi vaihemaakuntakaavan suuntaan. Menettely jättäisi maakunnallisen<br />
kaavoitustilanteen edelleen vaikeaselkoiseksi. Jos seutukaavamerkintöjä on voimassa vielä vuoden<br />
2010 alussa, ne kuitenkin pysyvät maakäyttö- ja rakennuslain mukaan voimassa maakuntakaavamerkintöinä.<br />
Suunnitellun aikataulun mukaan maakuntakaavaluonnos tulee nähtäville syksyllä<br />
2004 ja kaavaehdotus vuonna 2006. Tavoitteena on maakuntakaavan hyväksyminen loppuvuodesta<br />
2007.<br />
Tilanne on kuntien kannalta hankala, sillä alueen pienimmillä kunnilla, Sipoo mukaan lukien, <strong>ei</strong><br />
ole kattavia yl<strong>ei</strong>skaavoja ja asemakaavat joudutaan us<strong>ei</strong>n laatimaan rikkonaisen maakunnallisen<br />
kaavatilanteen pohjalta. Osittain kaavoituksen keskeneräisyydestä johtuen mm. suuri osa Sipoon<br />
rakentamisesta tapahtuu poikkeusluvin ja kaksi kolmasosaa omakotitalorakentamisesta sijoittuu<br />
kaavoitettujen alu<strong>ei</strong>den ulkopuolelle.<br />
Itä-Uudenmaan ja Uudenmaan liittojen ja alueen kuntien yht<strong>ei</strong>styönä on kevään 2004 aikana<br />
valmistumassa Helsingin seutu – Porvoo - aluerakenneselvitys (Hespo). Myös ympäristöministeriö,<br />
Uudenmaan ympäristökeskus, YTV sekä rata- ja tieviranomaiset ovat olleet mukana hankkeessa<br />
ja tukeneet sitä. Maakuntaliittojen rajan ylittävän selvitystyön odotetaan palvelevan sekä<br />
maakuntakaavoitusta että kuntien kaavoitusta maakuntarajan molemmin puolin. Alueelle on<br />
laadittu neljä vaihtoehtoista rakennemallia vuoteen 2040.<br />
3.2 YTV:n selvitykset 16<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV:n kesk<strong>ei</strong>sin maankäytön suunnitteluun liittyvä<br />
raportti on Pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva. Viim<strong>ei</strong>sin suunnitelma on PKS 2025, joka<br />
16 ks. tarkemmin internet www.ytv.fi<br />
61
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
hyväksyttiin keväällä 2003. PKS 2025 hahmottaa seudun kehityksen taustaa ja tavoitt<strong>ei</strong>ta sekä<br />
arvioi väestö- ja työpaikkakasvua ja sen vaikutuksia seudun maankäyttöön. PKS-prosessi tuottaa<br />
pitkän aikavälin kehitysnäkymiä kuvaavaa ain<strong>ei</strong>stoa seudun kuntien päätöksentekijöille, suunnittelijoille<br />
ja muille toimijoille strategisessa suunnittelussa käytettäväksi. Työ antaa myös maankäytölliset<br />
lähtökohdat Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ) laadinnalle.<br />
Vuosittain laadittavissa YTV:n asuntoraport<strong>ei</strong>ssa on tarkasteltu seudun asuntotilannetta, lähivuosien<br />
asuntotuotantoa ja näiden ongelmia. Vuoden 2002 asuntoraportissa keskityttiin erityisesti<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan toteuttamisen seurantaan. Raportin laatineessa YTV:n<br />
asuntotoimikunnassa ovat mukana myös kehyskuntien, Uudenmaan liiton, ympäristöministeriön ja<br />
Valtion asuntorahaston edustajat. YTV on seurannut rakennusmaavarantojen määrää vuodesta<br />
1991 alkaen vuosittain kuntien palvelutiedostoista päivitettävillä RAMAVA-tiedoilla. Ain<strong>ei</strong>sto sisältää<br />
kaavayksikkötasoisia tietoja rakennetusta ja rakentamattomasta rakennusmaasta. RAMAVA<br />
-tiedot kattavat kaikki lainvoimaiset asemakaavat ja osan vir<strong>ei</strong>llä olevista asemakaavoista.<br />
3.3 Yl<strong>ei</strong>skaavoitus<br />
Kuntien yl<strong>ei</strong>skaavoitustilanne<br />
Helsingin uusi yl<strong>ei</strong>skaava on hyväksytty valtuustossa marraskuussa 2003. Tavoitteena on mm.<br />
nykyisen rakenteen tiivistäminen erityisesti pientaloalu<strong>ei</strong>lla ja uusien asuntoalu<strong>ei</strong>den varaaminen<br />
joukkoliikenneyhteyksiin tukeutuen. Uusia asuntoalu<strong>ei</strong>ta ovat mm. Jätkäsaari, Sompasaari,<br />
Sörnäinen, Keski- ja Pohjois-Pasila, Malmin lentokenttä ympäristöineen ja Pohjois-Vuosaari.<br />
Kaavassa on varauduttu 600 000 asukkaaseen vuonna 2020.<br />
Espoon pohjoisosien yl<strong>ei</strong>skaavat ovat vuosilta 1997 ja 2001, mitoitus 50 000–55 000 asukasta.<br />
Huomattavimmat uudet asuntoalueet ovat Espoon keskus, Kaupunginkallio, Suviniitty, Tuomarila,<br />
Kuurinnitty ja Kuurinkallio. Espoon eteläosien yl<strong>ei</strong>skaavaluonnos on hyväksytty kaupunkisuunnittelulautakunnassa<br />
tammikuussa 2004, mitoitus noin 251 000 asukasta. Tavoitteena on painottaa<br />
Kaakkois-Espoon ja Länsiväylän kehittämisvyöhykettä. Täydentyviä ja uusia asuntoalu<strong>ei</strong>ta ovat<br />
mm. Otaniemen - K<strong>ei</strong>laniemen alue, Niittykumpu, Suurpelto, Hannusjärvi ja Sammalvuori. Koko<br />
Espoossa on varauduttu 300 000 asukkaaseen vuonna 2030.<br />
Vantaan kokonaisyl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1992. Yl<strong>ei</strong>skaavan t<strong>arki</strong>stus on käynnissä, maankäytön<br />
kehityskuva ja yl<strong>ei</strong>skaavan tavoitteet (luonnos) ovat valmistuneet huhtikuussa 2003. Päätavoitteena<br />
on yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Kaupungin väestöennuste on 240 000 asukasta<br />
vuonna 2030. Merkittäviä osayl<strong>ei</strong>skaavoja ovat Marja-Vantaa (ehdotus 2004), Asola - radanvarsi,<br />
Veromiehen alue (valmist<strong>ei</strong>lla) sekä Korso - Savion ja Vallinojan kuntayht<strong>ei</strong>styöhanke (maankäytön<br />
selvitys laadittavana).<br />
Kauniaisten maankäytön yl<strong>ei</strong>ssuunnitelma on vuodelta 1992. Uusi suunnitelma on laadittavana ja<br />
saadaan ehdotusvaiheeseen kesällä 2004. Väestöennuste on 10 000 asukasta.<br />
Kirkkonummen saaristo-rannikkoalu<strong>ei</strong>den osayl<strong>ei</strong>skaava vuodelta 1998 ja yl<strong>ei</strong>skaava vuodelta<br />
2000 käsittävät yhdessä kunnan alueen. Osayl<strong>ei</strong>skaavoja on Laajakallion, Bro - Kolsarin sekä<br />
62
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Lapinkylän ja Veklahti - Svartvikin kylissä. Väestöennuste on 36 000 - 38 000 asukasta vuonna<br />
2020, mutta aluevaraukset mahdollistavat huomattavasti suuremman kasvun.<br />
Sipoon haja-asutusalu<strong>ei</strong>den yl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1995, kokonaisyl<strong>ei</strong>skaavan laatiminen alkaa<br />
vuonna 2004. Kunnan väestötavoite on 26 000 asukasta vuonna 2020. Osayl<strong>ei</strong>skaavoja on Söderkullan<br />
alueella (2002), Nikkilässä (laadittavana) sekä Keski-Sipoossa, Etelä-Sipoossa, Kalkkirannassa,<br />
Neulasniityssä ja Itäsalmessa, Itäsalmi – Sipoonkorven kaavoitus alkaa vuonna 2004.<br />
Järvenpään yl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1984. Uusi yl<strong>ei</strong>skaava on luonnosvaiheessa ja tarkoitus saada<br />
valtuustoon kesäkuussa 2004. Mitoitus on 45 100 asukasta vuonna 2020. Keskustan osayl<strong>ei</strong>skaava<br />
on valmistunut vuonna 2002.<br />
Keravan kokonaisyl<strong>ei</strong>skaava muodostuu osayl<strong>ei</strong>skaavojen yhdistelmästä (taajayl<strong>ei</strong>skaava,<br />
viherkaava, Kaskela, Jokivarsi ja Keskusta). Uusi yl<strong>ei</strong>skaava on luonnosvaiheessa ja valmistunee<br />
kesällä 2004. Mitoitus on 41 000 asukasta vuonna 2020.<br />
Mäntsälän kirkonkylän osayl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1989. Uusi ehdotus on ollut juuri nähtävänä.<br />
Muut osayl<strong>ei</strong>skaavat ovat Numminen - Onkimaa (1995), Hirvihaara (1989), Arola – Jokelanseutu<br />
(1994, t<strong>arki</strong>stetaan 2004) sekä vir<strong>ei</strong>llä oleva Kellokoski – Hyökännummi. Kunnan väestöennuste<br />
on 26 000 asukasta vuonna 2020.<br />
Nurmijärven yl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1989. Sen t<strong>arki</strong>staminen kehityskuvaksi, joka ohjaa osayl<strong>ei</strong>skaavojen<br />
laadintaa, alkaa vuodenvaihteessa 2003 - 2004. Klaukkalan osayl<strong>ei</strong>skaavaluonnos<br />
valmistuu vuonna 2004 ja kirkonkylän osayl<strong>ei</strong>skaavan t<strong>arki</strong>stus aloitetaan vuonna 2005. Lisäksi<br />
maaseutualu<strong>ei</strong>lle laaditaan osayl<strong>ei</strong>skaavoja. Koko kunnan väestöennuste on 44 400 asukasta<br />
vuonna 2020.<br />
Pornaisissa on käynnistymässä vuodelta 1992 olevien osayl<strong>ei</strong>skaavojen (Kirkonkylä, Halkia –<br />
Metsäkylä, Jokimäki - Laukkoski) t<strong>arki</strong>staminen. Väestöennuste on 5 300 – 5 900 asukasta vuonna<br />
2025.<br />
Tuusulan yl<strong>ei</strong>skaava on vuodelta 1989. Osayl<strong>ei</strong>skaavat kattavat lähes koko kunnan alueen:<br />
Ruotsinkylä - Myllykylä (1998), Nahkela – Siippoo - Rusutjärvi (1998), Tuomala (2000),<br />
Ruskeela – Vanhakylä - Ritasjärvi (2000), Hyrylän laajentumissuunnat (2001), Linjamäki -<br />
Keravanjokilaakso (1994), Maantiekylä (1995) sekä laadittavana olevat Jokela ja Kellokoski.<br />
Kunnan väestöennuste on 40 000 asukasta vuonna 2012.<br />
Vihdin yl<strong>ei</strong>skaava vuodelta 1986 on oikeusvaikutukseton. Tek<strong>ei</strong>llä on kehityskuva koko kuntaan,<br />
tavoitteena 35 000 asukasta vuonna 2025. Osayl<strong>ei</strong>skaavat käsittävät Vihtijärven rannat ja Nuuksion<br />
kolme aluetta, tek<strong>ei</strong>llä on Nummelan kehityskuva ja rakennesuunnitelma ja myöhemmin<br />
Nummelan eteläosien osayl<strong>ei</strong>skaava.<br />
Espoo – Helsinki – Kauniainen – Sipoo - Vantaa, kuntien yht<strong>ei</strong>nen maankäytön kehityskuva<br />
Helsingin, Espoon, Kauniaisten, Sipoon ja Vantaan sekä Uudenmaan liiton edustajat ovat laatineet<br />
kunnanjohtajien päätöksen mukaisesti yht<strong>ei</strong>sen maankäytön kehityskuvan. Tammikuussa 2001<br />
ilmestynyt raportti on otsikoitu keskusteluasiakirjaksi. Helsinki ja Vantaa käyttävät kehityskuvaa<br />
yl<strong>ei</strong>skaavan yhtenä periaatteellisena lähtökohtana.<br />
63
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
KUUMA-yht<strong>ei</strong>styö<br />
KUUMA-alue muodostuu Keski-Uudellamaalla sijaitsevista Järvenpään ja Keravan kaupung<strong>ei</strong>sta<br />
sekä Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan kunnista. KUUMA-yht<strong>ei</strong>styössä 17 on käynnistetty myös<br />
yl<strong>ei</strong>skaavayht<strong>ei</strong>styö, jonka tavoitteena ovat mm. säännölliset yht<strong>ei</strong>set kaavoittajien tapaamiset ja<br />
tiedonvaihto, KUUMA-kuntien edunvalvonta seutu- ja maankäyttöasioissa, reagointi nopeasti<br />
ulkopuolella tapahtuviin asioihin sekä kokemusten vaihto.<br />
4. Helsingin seudun aikaisemmat yht<strong>ei</strong>stoiminta-<br />
selvitykset<br />
4.1 Selvitysmies Ilaskiven ehdotukset<br />
Valtioneuvoston kanslian asettama selvitysmies, ylipormestari Raimo Ilaskivi teki 31.5.1989<br />
ehdotuksen pääkaupunkiseudun rakentamisedellytysten ja erityisesti asuntotuotannon turvaamiseksi.<br />
Ehdotukseen sisältyi arvio pääkaupunkiseudun tonttivarannosta ja selvitys mahdollisista<br />
uusista rakentamisalu<strong>ei</strong>sta. Ehdotukseen sisältyi myös esityksiä us<strong>ei</strong>sta maapoliittisista uudistuksista<br />
ja esitys kaupunginjohtajien aiesopimuksesta mm. maanhankintamäärärahojen lisäämiseksi ja<br />
maapoliittisten k<strong>ei</strong>nojen tehokkaammaksi käyttämiseksi. Lisäksi ehdotukseen sisältyi<br />
esityksiä pääkaupunkiseudun liikenn<strong>ei</strong>nvestointien tasosta, rahoituksesta ja ajoituksesta.<br />
4.2 Selvityshenkilö Laihon ehdotukset<br />
Osana Helsingin seudun kaupunkiohjelmahanke toteutettiin vuosina 1998-1999 hanke, joka tähtäsi<br />
seudullisen yht<strong>ei</strong>svastuullisen asuntopolitiikan kehittämiseen. Hankkeen selvityshenkilönä oli<br />
Ulla-Maija Laiho 18 . Hän esitti lukuisia toimenpit<strong>ei</strong>tä syrjäytymisen ja segregaation ehkäisemiseksi<br />
sekä seudun asuntoneuvottelukunnan perustamista seudullisen asuntopolitiikan toteuttamiseksi.<br />
Seudullisen yht<strong>ei</strong>svastuullisen asuntopolitiikan käytännön toteuttamiseksi Laiho ehdotti mm. maakuntakaavan<br />
ja kuntien yht<strong>ei</strong>sten yl<strong>ei</strong>skaavojen kehittämistä seudun asuntotuotannon sijoittamisen<br />
työkaluksi sekä Helsingin seudun maanhankinnan ja kaupunkiuudistuksen kuntayhtymän perustamista.<br />
4.3 Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirja<br />
Hallituskauden vaihtuessa päättyi vuonna 2000 hyväksytyn Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>stoimintaasiakirjan<br />
voimassaolo 19 . Yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan erityisenä ansiona voidaan katsoa olleen, että<br />
17 ks. tarkemmin: KUUMA-kuntien internet-sivut www.kuuma.fi<br />
18 ks. tarkemmin: Ulla-Maija Laiho, selvityshenkilö: Seudullisen yht<strong>ei</strong>svastuullisen asuntopolitiikan<br />
kehittäminen, Helsingin seudun kaupunkiohjelmahanke; Uudenmaan liiton julkaisuja E49 - 1999<br />
19 Yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirja ja sen toteutumisen seurantaraportti löytyvät ympäristöministeriön internetsivuilta<br />
www.ymparisto.fi/default.asp?node=825&lan=fi.<br />
64
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
siinä olivat valmistelusta alkaen mukana valtion puolelta kesk<strong>ei</strong>set ministerit ja ministeriöt ja<br />
kaikkien allekirjoittan<strong>ei</strong>den kuntien johtajat. Yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan päätavoitteena oli luoda<br />
riittävän ja laadukkaan asuntotuotannon edellytyksiä ja poistaa tuotannon pullonkauloja. Asiakirjassa<br />
pyrittiin asumisen, maankäytön ja liikenteen kysymysten yhdennettyyn tarkasteluun. Se<br />
sisälsi runsaat 40 kehittämistoimenpidettä, joita myöhemmin täydennettiin joiltain osin. Yht<strong>ei</strong>stoimintaprosessin<br />
aikana seudun asuntotuotanto pysyi suurin piirt<strong>ei</strong>n aikaisemmalla tasollaan,<br />
mutta tuotannon lisäämistä koskevat tavoitteet <strong>ei</strong>vät toteutuneet. Helsingin seudun kuntien ja<br />
valtion yht<strong>ei</strong>stoimintaa mm. maankäyttö- ja asuntoasioissa jatketaan sisäasiainministeriön<br />
nimittämässä Helsingin seudun neuvottelukunnassa.<br />
65
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.6 Liikennejärjestelmä ja joukkoliikenne 21<br />
Liikenteen nykytila ja kehitysnäkymät<br />
Liikenteen määrä Helsingin seudulla on kasvanut laman jälkeen selvästi. YTV-alueen kaupunkien<br />
asukkaat tekevät <strong>arki</strong>päivisin noin kolme miljoonaa matkaa, näistä kevyen liikenteen matkoja on<br />
noin kolmannes. Liikenne on vuodesta 1990 kasvanut noin 15%. Helsingin kantakaupunkialueella<br />
liikenteen määrät ovat kuitenkin edelleen suunnilleen samoja kuin huippuvuonna 1990. Kasvu on<br />
ollut erityisen vilkasta kehämäisillä väylillä ja pääkaupunkiseudun rajan ylittävässä liikenteessä;<br />
syksyllä 2000 YTV-kaupunkien ja kehyskuntien rajan ylitti tavallisena <strong>arki</strong>päivänä 210 000 ajoneuvoa,<br />
mikä on kolmanneksen enemmän kuin vuonna 1990. Espoossa ja Vantaalla liikenteen<br />
kasvu on 1990-luvulla ollut 25-30%.<br />
Matkojen määrän kasvu johtuu maankäytön kehittymisen lisäksi ihmisten liikkuvuuden lisääntymisestä.<br />
Autojen lukumäärän kasvaessa moottoriajoneuvomatkojen määrä asukasta kohti on<br />
kasvanut. Työ- ja koulumatkojen määrä asukasta kohti <strong>ei</strong> ole muuttunut kovin paljon. Moottoriajoneuvomatkoja<br />
ostoksille, asioimaan, harrastuksiin ja vierailulle tehtiin pääkaupunkiseudulla<br />
vuonna 2000 kaksinkertainen määrä vuoteen 1966 verrattuna ja henkilöautolla jopa nelinkertainen<br />
määrä.<br />
339<br />
21%<br />
Ylempi luku: matkat yhteensä (1000 matkaa/vrk)<br />
Alempi luku: joukkoliikenteen %-osuus<br />
Kuva 1. Seudun asukkaiden joukkoliikenne- ja henkilöautomatkojen suuntautuminen ja<br />
joukkoliikenteen osuudet vuonna 2000.<br />
21 Perustuu pääosin Pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunnan sihteeristön kokoamiin tietoihin sekä<br />
YTV:n PKS 2025 tulevaisuuskuva –raporttiin, lukuun ottamatta johtopäätöksiä luvun lopussa.<br />
51<br />
14%<br />
66<br />
109<br />
24%<br />
100<br />
57%<br />
137<br />
50%<br />
124<br />
21%<br />
237<br />
64%<br />
384<br />
59%<br />
yhteensä 2 025 000 matkaa/vrk<br />
joukkoliik. 795 000 matkaa, 39,2%<br />
henk.auto 1 230 000 matkaa, 60,8%<br />
190<br />
23%<br />
354<br />
33%
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseudun joukkoliikenteessä tehdään päivittäin lähes 800 000 matkaa, vuodesta 1995<br />
matkustajamäärät ovat kasvaneet lähes 15%. Eniten ovat lisääntyneet rautat<strong>ei</strong>den lähiliikenteen ja<br />
seutulinjojen matkustajamäärät. Joukkoliikenteen osuus moottoriajoneuvoilla tehdyissä matkoissa<br />
on kuitenkin laskenut pääkaupunkiseudulla aikavälillä 1966–2000 noin 66 prosentista noin 39<br />
prosenttiin. Joukkoliikenteen osuus on silti edelleen korkea seudun ydinalueelle suuntautuvilla<br />
matkoilla.<br />
Helsingin kantakaupunkiin suuntautuvilla matkoilla joukkoliikenteen osuus on 54%, mikä on<br />
kansainvälisesti vertaillen huippuluokkaa. Koko pääkaupunkiseudulle suuntautuvista matkoista<br />
joukkoliikenteen osuus on noin 40% ja Keski-Uudeltamaalta pääkaupunkiseudulle suuntautuvilla<br />
matkoilla 20-30%. Poikittaissuuntaisilla matkoilla ja seudun reunaosissa osuus on selvästi pienempi:<br />
hieman yli 20 %. Keski-Uudenmaan kaikilla matkoilla joukkoliikenteen osuus on noin 14 %.<br />
Kuva 2. Joukkoliikenteen matkustajat aamuruuhkassa vuonna 2000.<br />
Asukas- ja työpaikkamäärien kasvaessa ja henkilöautotiheyden noustessa liikennemäärät ovat<br />
kasvaneet. Koko maan vilkkaimmin liikennöity väylä on Kehä I Helsingin keskuspuiston kohdalla,<br />
missä syksyn <strong>arki</strong>vuorokausiliikenne oli vuonna 2002 noin 98 000 ajoneuvoa. Pääkaupunkiseudulla<br />
liikenteen liikennesuorite (ajoneuvokm) oli syksyllä 2002 noin 20 % suurempi kuin kymmenen<br />
vuotta aiemmin.<br />
67
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Henkilöautojen ja ajokortin omistavien henkilöiden määrä on kasvanut talouskehityksen kanssa<br />
samaan tahtiin. Pääkaupunkiseudun kotitalouksista 60 prosentilla oli vuoden 2001 alussa henkilöauto.<br />
Pääkaupunkiseudun asukasluku on kasvanut vuodesta 1966 vuoteen 2000 lähes puolitoistakertaiseksi<br />
ja yksityisten talouksien käytössä olevien henkilöautojen määrä nelinkertaiseksi.<br />
Pääkaupunkiseudulla oli vuonna 1995 keskimäärin 319 autoa tuhatta asukasta kohti ja vuonna<br />
2000 keskimäärin 346 autoa tuhatta asukasta kohti. Koko Uudellamaalla henkilöautotiheys on<br />
korkeampi kuin pääkaupunkiseudulla. Vähiten autoja asukasta kohti on Helsingin kantakaupungissa,<br />
missä autottomia talouksia oli vuonna 2000 noin 59 %, kun koko pääkaupunkiseudulla<br />
autottomien talouksien osuus oli 41 %. Pääkaupunkiseudulla 61 prosentilla väestöstä oli hallussaan<br />
jonkinlainen joukkoliikennelippu.<br />
Joukkoliikenteen osuus matkoista on laskenut henkilöautotiheyden kasvun myötä. Kaikista matkoista<br />
oli vuonna 2000 pääkaupunkiseudulla joukkoliikenteen osuus 27 %, henkilöautoliikenteen<br />
osuus 44 %. Kävellen tai pyörällä tehtiin lähes 30 % matkoista.<br />
Henkilöauto,<br />
kuljettajana<br />
34 %<br />
Henkilöauto,<br />
matkustajana<br />
ja taksi<br />
10 %<br />
Metro<br />
4 %<br />
Kuva 3. Matkojen kulkutapajakauma vuonna 2000 (yhteensä 3,1 milj. matkaa/<strong>arki</strong>vrk).<br />
Muu<br />
1 %<br />
Juna<br />
3 %<br />
Joukkoliikenteen kulkutapaosuuden lasku johtuu suurelta osin kaupunkirakenteen leviämisestä ja<br />
siitä, että väestömäärä on kasvanut sellaisilla alu<strong>ei</strong>lla, joilla käytetään pääosin henkilöautoa.<br />
68<br />
Raitiovaunu<br />
3 %<br />
Kävely<br />
22 %<br />
Linja-auto<br />
16 %<br />
Polkupyörä<br />
7 %
Matkaa<br />
(1000/vrk)<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 4. Joukkoliikenteellä ja henkilöautolla tehdyt matkat pääkaupunkiseudun sisällä<br />
Toimivat kansainväliset ja valtakunnalliset liikenne- ja tietoliikenneyhteydet ovat erittäin tärk<strong>ei</strong>tä<br />
Uudellemaalle. Lentoliikenteen kasvu on ollut nopeaa 1990-luvulla. Helsinki-Vantaan lentoaseman<br />
matkustajamäärä kasvoi vuosikymmenessä 8 miljoonasta 10 miljoonaan. Vielä nopeampaa on<br />
ollut laivaliikenteen kasvu. Helsingin satamien kautta kulkee vuosittain noin 9 miljoonaa matkustajaa.<br />
Kymmenen vuotta aiemmin matkustajia oli vain neljä miljoonaa.<br />
Työssäkäyntialue laajenee<br />
Sukkulointi eli työssäkäynti oman asuinkunnan ulkopuolella on pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueella<br />
lisääntynyt jatkuvasti lukuun ottamatta 1990-luvun alkupuolta, jolloin laman seurauksena<br />
työpaikkojen määrä laski. Vuoden 2001 alussa pääkaupunkiseudulla kävi työssä runsaat 100 000<br />
seudun ulkopuolella asuvaa eli lähes joka viidenteen seudun työpaikkaan tuli työntekijä seudun<br />
ulkopuolelta. Työssäkäyntialue ulottuu ainakin noin sadan kilometrin etäisyydelle Helsingistä ja<br />
pääradan varressa jopa Tampereelle saakka. Karttakuva sukkuloinnista pääkaupunkiseudulle sisältyy<br />
yhdyskuntarakenteen kehitystä koskevaan lukuun.<br />
1000 henkilöä<br />
1500<br />
1200<br />
900<br />
600<br />
300<br />
0<br />
600<br />
500<br />
400<br />
300<br />
200<br />
100<br />
1965 1975 1985 1995 2005<br />
0<br />
Henkilöauto<br />
Työssä<br />
kotikunnassa<br />
Joukkoliikenne<br />
Sukkuloi pkseudun<br />
sisällä<br />
Joukkoliikenteen<br />
osuus (%)<br />
Sukkuloi pkseudulle<br />
sisään<br />
Kuva 5. Pääkaupunkiseudun työssäkäyntialueen sukkuloinnin kehitys.<br />
69<br />
100<br />
75<br />
50<br />
25<br />
0<br />
66<br />
53<br />
42<br />
39 39<br />
1966 1976 1988 1995 2000<br />
Pks:lla<br />
työssäkäyvät<br />
yht.<br />
1970<br />
1980<br />
1990<br />
1995<br />
1999<br />
Sukkuloi pkseudulta<br />
ulos
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Seudun liikenteen kehitysnäkymät<br />
Seudun kasvun myötä henkilö- ja tavaraliikennesuoritteet kasvavat. Liikennesuunnitelma PLJ<br />
2002:n mukaan seudun asukkaiden matkamäärä kasvaa runsaan neljänneksen, moottoriajoneuvoliikenteen<br />
kasvaessa kevyttä liikennettä enemmän. Joukkoliikenteen kulkutapaosuus näyttää<br />
pienenevän prosenttiyksikön verran nykyisestä, eli 38 prosenttiin. Maankäytön levitessä entistä<br />
laajemmalle matkat pitenevät ja ajoneuvoliikenteen kilometrisuorite kasvaa lähes 50% vuodesta<br />
2000 vuoteen 2025.<br />
YTV-alueelle sukkuloivien määrä kasvaa noin 70 % ja ulospäin suuntautuva työmatkaliikenne<br />
kasvaa kaksinkertaiseksi. Työpaikkojen entistä tasaisempi alueellinen jakautuminen hillitsee<br />
kuitenkin kantakaupunkiin suuntautuvan työmatkaliikenteen ruuhkien kasvua.<br />
Jotta liikennejärjestelmä toimisi kohtuullisen hyvin, tarjoaisi riittävät liikkumismahdollisuudet<br />
ja aiheuttaisi mahdollisimman vähän haitallisia ympäristövaikutuksia, on joukkoliikenteen<br />
kilpailukyvyn oltava hyvä ja sen kulkutapaosuuden korkea. Tämä edellyttää, että jatkuvasti ja<br />
määrätietoisesti noudatetaan liikennejärjestelmän kehittämistavoitt<strong>ei</strong>den mukaista liikenne- ja<br />
maankäyttöpolitiikkaa.<br />
Uusi maankäyttö tulee sijoittaa seudulla kesk<strong>ei</strong>sesti ja hyvien joukkoliikenneyhteyksien varteen.<br />
Yhdyskuntarakenteen eheytyessä mahdollisuudet joukkoliikenteen ja erityisesti raideliikenteen<br />
tehokkaaseen järjestämiseen paranevat. Kehittämispotentiaalin hyödyntäminen antaa mahdollisuuden<br />
vähentää oman auton käyttötarvetta ja lisätä joukkoliikennematkoja. Joukkoliikennettä<br />
tulee painottaa liikenn<strong>ei</strong>nvestoinn<strong>ei</strong>ssa ja joukkoliikenteen hoitoon tulee olla käytettävissä rahoitusta<br />
riittävästi, jotta matkalippujen hinnat voidaan pitää kohtuullisina.<br />
Yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittymistä ohjataan maakuntakaavalla, joka perustuu mm.<br />
valtakunnallisiin alu<strong>ei</strong>denkäyttötavoitt<strong>ei</strong>siin ja liikenne- ja viestintäministeriön tavoitt<strong>ei</strong>siin.<br />
Maakuntakaavan ratkaisut tarkentuvat yl<strong>ei</strong>skaavasuunnittelussa ja väyläviranomaisten suunnitelmissa.<br />
Kansainväliset haasteet<br />
Pohjolan kolmion liikennekäytävä (Nordic Triangle) yhdistää Pohjoismaat ja niiden pääkaupungit<br />
toisiinsa, Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Se kuuluu EU:n priorisoimien liikennehankk<strong>ei</strong>den<br />
joukkoon. Pohjolan kolmio liittyy kiinteästi myös EU:n ulkopuolelle ulottuviin liikennekäytäviin<br />
9A (Helsinki–Pietari–Moskova) ja 1 (Helsinki–Tallinna–Riika–Varsova).<br />
70
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 6. Kansainväliset yhteydet.<br />
Suomessa Pohjolan kolmio käsittää tie- ja ratayhteydet Turusta pääkaupunkiseudun kautta itärajalle.<br />
Liikennejärjestelmään kuuluvat myös Etelä-Suomen tärk<strong>ei</strong>mmät satamat, lentoasemat ja<br />
meriyhteydet. Pohjolan kolmion tärk<strong>ei</strong>n tie on E18. Tavoitteena on saada moottoritieyhteys välille<br />
Turku–Helsinki–Hamina vuoteen 2015 mennessä. Pääkaupunkiseudulla rakentaminen on käynnissä<br />
osuudella Lentoasemantie–Tikkurila, joka valmistuu vuonna 2005.<br />
Käytävän ratahankkeet ovat osa tärkeätä kansallista ja kansainvälistä r<strong>ei</strong>ttiä. Henkilöliikenteessä<br />
rautatieverkon tavoitteena on lyhentää 5,5 tunnin matka-aika Helsingistä Pietariin noin 3–3,5<br />
tuntiin. Oikoradan Kerava–Lahti valmistuminen on edellytys tavoitteen saavuttamiselle. Lisäksi se<br />
edellyttää Lahti–Luumäki välisen rataosuuden tason nostoa, lisäraiteen rakentamista välillä Luumäki–Vainikkala<br />
sekä kaluston ja rajamuodollisuuksien kehittämistä.<br />
Tärkeä pääkaupunkiseudun ratahanke on lentokenttäyhteyden muodostavan Marja-radan toteuttaminen.<br />
Marja-rata tukee pääkaupunkiseudun maankäyttöä ja on myös merkittävä yhteys kehyskunnista<br />
Helsinkiin. Kesk<strong>ei</strong>nen hanke on myös Vuosaaren sataman ja sen liikenneyhteyksien<br />
rakentaminen.<br />
Vuosaaren satama tulee olemaan Suomen merkittävin konttisatama. EU edistää lyhyen matkan<br />
merenkulkua luomalla muihin liikenneverkkoihin kytkeytyvät ”merten moottoritiet ”, millä<br />
71
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
tarkoitetaan merikuljetuksiin perustuvan kuljetusketjun kehittämistä kilpailukykyisemmäksi mm.<br />
parantamalla satamien yhteyksiä.<br />
Liikennejärjestelmän kehittämisen koordinointi<br />
Vastuu liikennejärjestelmän suunnittelusta, päätöksenteosta ja toteutuksesta jakaantuu us<strong>ei</strong>lle<br />
tahoille. Tärk<strong>ei</strong>mpiä ovat liikenne- ja viestintäministeriö, Ratahallintokeskus, Uudenmaan tiepiiri,<br />
seudun kunnat, Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV ja maakunnan liitot. Valtio vastaa<br />
yl<strong>ei</strong>sistä t<strong>ei</strong>stä ja rautat<strong>ei</strong>stä. Kadut, metro ja raitiotiet ovat kunnan vastuulla. Joukkoliikenteen<br />
suunnittelu ja hoito kuuluvat kunnille ja YTV:lle.<br />
Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmän kehittämistä koordinoi liikenne- ja viestintäministeriön ja<br />
YTV:n välisen sopimuksen perusteella toimiva pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunta.<br />
Liikenneneuvottelukunta toimii valtion liikenneviranomaisten ja YTV:n sekä pääkaupunkiseudun<br />
kuntien välisenä pysyvänä neuvottelu-, yht<strong>ei</strong>styö- ja koordinointielimenä. Se vastaa myös liikennejärjestelmän<br />
toteuttamisesta tehdyn aiesopimuksen seurannasta.<br />
Liikenneneuvottelukunnassa on edustajat seuraavilta tahoilta: liikenne- ja viestintäministeriö,<br />
YTV, Ratahallintokeskus, VR Osakeyhtiö, Tiehallinto, Helsinki, Espoo, Kauniainen, Vantaa,<br />
ympäristöministeriö, Uudenmaan liitto, Itä-Uudenmaan liitto ja valtiovarainministeriö. Pääkaupunkiseudun<br />
liikenneneuvottelukunta perustuu liikenne- ja viestintäministeriön ja YTV:n väliseen<br />
sopimukseen vuodelta 1986. Asioiden valmistelusta vastaa neuvottelukunnan sihteeristö pääsihteerin<br />
johdolla.<br />
Pääkaupunkiseudun toiminnallisen alueen laajentumisen myötä on YTV:n kehitystoimistossa<br />
valmistellun seudun tulevaisuuskuvan (PKS 2025) kohteeksi otettu koko Helsingin seutu, johon<br />
kuuluu pääkaupunkiseudun lisäksi kahdeksan ns. kehysalueen kuntaa. Liikennejärjestelmäsuunnitelman<br />
laatimisessa on kuitenkin pitäydytty edelleen YTV-alueella.<br />
Kehyskuntien liikennejärjestelmän suunnittelun tulisi kytkeytyä samaan kokonaisuuteen pääkaupunkiseudun<br />
liikennejärjestelmän kanssa. Kehyli -alueella (Keski-Uudenmaan kunnat, Hyvinkää,<br />
Riihimäki, Loppi ja Hausjärvi) on laadittu vuonna 2001 oma liikennejärjestelmäsuunnitelma, jonka<br />
toteutumista koordinoi Uudenmaan liitto yht<strong>ei</strong>styössä alueen kuntien ja väylävirastojen edustajien<br />
kanssa. Mäntsälän kunnan alueelle on valmistunut liikennejärjestelmäsuunnitelma vuonna 2003 ja<br />
se liitettiin vuonna 2003 Kehyli-suunnitelman seurantaan. Uudenmaan liiton johdolla on aloitettu<br />
liikennejärjestelmäsuunnitelman laatiminen Länsi-Uudenmaan 13 kunnan alueelle. Suunnitelma<br />
valmistuu vuoden 2004 aikana. Liikennejärjestelmäsuunnitelmien tärk<strong>ei</strong>mmät hankkeet on sovitettu<br />
yhteen Uudenmaan maakuntasuunnitelmassa ja –ohjelmassa. Suunnitelmien yhteenkytkemistä<br />
tulee edelleen kehittää.<br />
Joukkoliikenteen organisointi<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnasta annetun lain mukaan YTV:n tehtävänä on mm.<br />
• järjestää seudullinen joukkoliikenne ja hankkia seudulliset liikennepalvelut sekä hoitaa<br />
muutoinkin joukkoliikennettä koskevat jäsenkuntien yht<strong>ei</strong>styö,<br />
72
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
• laatia pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmää ja joukkoliikennettä koskevia suunnitelmia ja<br />
edistää niiden täytäntöönpanoa,<br />
• hyväksyä pääkaupunkiseudulla noudatettava joukkoliikenteen taksa- ja lippujärjestelmä ja<br />
seudullisen liikenteen taksat.<br />
Lain perusteella YTV ja seudun kaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen ovat tehneet<br />
joukkoliikenteen hoidosta sopimuksen, jossa on kirjattu kunkin osapuolen vastuut.<br />
YTV:n vastuulla on seudullinen eli kuntarajat ylittävä joukkoliikenne. YTV suunnittelee seudullisen<br />
liikenteen linjat ja aikataulut, hoitaa niistä tiedottamisen ja ostaa palvelut bussi- ja junaliikenteen<br />
harjoittajilta. YTV:n joukkoliikennesuunnitelmia ovat kymmenen vuoden aikatähtäimellä<br />
tehtävä joukkoliikenteen strateginen kehittämissuunnitelma, viiden vuoden linjastosuunnitelma<br />
ja vuotuiset liikennöintisuunnitelmat. Kaupunkien vastuulla on oman kaupunkinsa sisäinen<br />
joukkoliikenne. YTV hoitaa erillisen sopimuksen mukaisesti Vantaan sisäisen joukkoliikenteen<br />
suunnittelun, tiedottamisen ja kilpailuttamisen sekä Espoon joukkoliikenteen kilpailuttamisen.<br />
YTV ja kaupungit ostavat liikennepalvelut liikenteen harjoittajilta kilpailuttamalla. Junaliikenteestä<br />
YTV on tehnyt sopimuksen VR Osakeyhtiön kanssa. Koko seudun tariffijärjestelmän<br />
kehittämisestä, koordinoinnista ja ylläpidosta vastaa YTV. Pääkaupunkiseudulla on yhtenäinen<br />
lippujärjestelmä. Kunnan rajan ylittäville seudullisille matkoille on käytössä seutulippu, jonka<br />
hinta on sama koko seudulla. Kaupungit voivat määrätä itse sisäisten lippujensa hinnan. YTV on<br />
myös tehnyt yht<strong>ei</strong>styösopimuksia alueen ulkopuolisten kaupunkien kanssa lippujen yht<strong>ei</strong>skäytöstä<br />
valtakunnallisen linja-auto- ja junaliikenteen lippujen kanssa.<br />
Joukkoliikenteen järjestäminen pääkaupunkiseutua ympäröivissä kehyskunnissa poikkeaa merkittävästi<br />
ydinalueesta. Pienemmän väestötiheyden ja hajanaisemman yhdyskuntarakenteen<br />
johdosta tehokkaan joukkoliikenteen edellytykset ovat ydinaluetta h<strong>ei</strong>kommat. Kuntien keskinäinen<br />
yht<strong>ei</strong>styö on vähäisempää ja kuntien joukkoliikenteeseen osoittama tuki on väestömäärään<br />
suhteutettuna merkittävästi ydinaluetta alempi.<br />
Liikennejärjestelmäsuunnitelma PLJ 2002 ja aiesopimus toteutuksesta<br />
YTV laatii yht<strong>ei</strong>styössä muiden osapuolten kanssa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman<br />
(PLJ) ja tekee myös seudullisia liikennetutkimuksia ja -selvityksiä sekä seudullisia<br />
liikenne-ennust<strong>ei</strong>ta.<br />
Liikennejärjestelmäsuunnitelmat on laadittu myös keskisen Uudenmaan (Kehyli-suunnitelma) ja<br />
Itä-Uudenmaan alu<strong>ei</strong>lle. Läntisen Uudenmaan liikennejärjestelmäsuunnitelman laatiminen on<br />
käynnissä. Näiden liikennejärjestelmäsuunnitelmien laadinnan ohjaus- ja suunnitteluryhmiin ovat<br />
osallistuneet YTV:n, maakunnan liittojen, alueen kuntien ja väyläviranomaisten edustajia.<br />
Koko Helsingin seudun ja laajemman työssäkäyntialueen liikennejärjestelmäsuunnittelun koordinointi<br />
on erittäin tärkeää. Nykyisessä suunnittelu- ja päätöksentekojärjestelmässä koordinointi on<br />
hoidettu siten, että osapuolilla on ollut edustajia muiden liikennejärjestelmäsuunnitelmien johto-,<br />
ohjaus- ja suunnitteluryhmissä.<br />
73
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
YTV tekee neljän vuoden väl<strong>ei</strong>n liikennejärjestelmäsuunnitelman (PLJ), joka käsittää kaikki<br />
liikennemuodot. Liikennejärjestelmäsuunnitelma laaditaan yht<strong>ei</strong>styössä seudullisen maankäytön<br />
suunnittelun kanssa. Suunnittelussa otetaan huomioon myös liikenteen ympäristökysymykset.<br />
Työssä laaditaan yht<strong>ei</strong>siä liikennepoliittisia tavoitt<strong>ei</strong>ta toteuttava suunnitelma, jonka kaikki liikennejärjestelmän<br />
rakentamisesta ja liikenteenhoidosta vastuussa olevat osapuolet hyväksyvät ja<br />
jonka toteuttamista ne edistävät omassa suunnittelussaan ja päätöksenteossa.<br />
Näitä osapuolia ovat Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungit, YTV, liikenne- ja<br />
viestintäministeriö, Tiehallinto ja Ratahallintokeskus. Suunnittelun johtoryhmänä toimii YTV:n<br />
PLJ-toimikunta, jossa on edellä mainittujen osapuolten lisäksi edustajat myös ympäristöministeriöstä,<br />
Uudenmaan liitosta, Itä-Uudenmaan liitosta sekä keskisen ja läntisen Uudenmaan alueelta.<br />
YTV:n hallitus hyväksyi 21.3.2003 uuden pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelman<br />
(PLJ 2002). Suunnitelma on julkaistu erillisenä raporttina ja tiivistelmänä, jotka ovat saatavilla<br />
julkaisuina ja myös osoitteessa: www.ytv.fi/liikenne/PLJ.<br />
Pääkaupunkiseudulla on jo pitkään noudatettu joukkoliikennepainott<strong>ei</strong>sta liikennepolitiikkaa.<br />
YTV:n hallituksen maaliskuussa 2003 hyväksymässä pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmassa<br />
(PLJ 2002) tavoitteet korostavat joukkoliikenteen merkitystä. Kesk<strong>ei</strong>nen tavoite<br />
on, että joukkoliikenteen kulkumuoto-osuus Helsingin niemelle aamuruuhkatuntina kasvaa ja<br />
pysyy vähintään ennallaan koko seudulla. Joukkoliikenteen toimivuuden ja kilpailukyvyn säilyttäminen<br />
ja parantaminen edellyttävät, että jatkuvasti ja määrätietoisesti noudatetaan tavoitt<strong>ei</strong>den<br />
mukaista liikenne- ja maankäyttöpolitiikkaa.<br />
PLJ 2002:n kehittämisohjelmaan sisältyy toimenpit<strong>ei</strong>tä, jotka koskevat joukkoliikennettä, ajoneuvoliikennettä,<br />
tavaraliikennettä, kevyttä liikennettä, liityntäpysäköintiä, liikenneturvallisuutta,<br />
meluntorjuntaa, maankäytön ja liikennejärjestelmän kehittämisen kytkentää, liikkumisen ohjausta<br />
ja liikenteen hallintaa, liikenneverkon kehittämistä sekä eri toimenpit<strong>ei</strong>den rahoittamista.<br />
74
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 7. Tavoiteverkko 2030.<br />
Liikenneverkon kehittäminen on ryhmitelty seuraavasti: alkavat, käynnissä olevat ja jatkuvat<br />
hankkeet; tavoiteverkko ja tilanvarausverkko; 1. vaiheen (ennen vuotta 2010) hankkeet; 2. vaiheen<br />
(2010–2019) hankkeet; 3. vaiheen (2020–2029) hankkeet; vuoden 2030 jälk<strong>ei</strong>sen vaiheen hankkeet<br />
sekä tilanvaraukset ja tutkittavat hankkeet.<br />
Liikenne- ja viestintäministeriö, Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja Vantaan kaupungit sekä<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV tekivät 26.8.2003 aiesopimuksen pääkaupunkiseudun<br />
liikennejärjestelmän toteutuksesta. Aiesopimuksella edistetään liikennejärjestelmäsuunnitelman<br />
(PLJ 2002) mukaista liikennepolitiikkaa. Liikennehankk<strong>ei</strong>lla parannetaan joukkoliikenteen<br />
ja muun henkilöliikenteen sekä tavaraliikenteen toimivuutta pääkaupunkiseudulla.<br />
Sopimuksessa määritellään, missä järjestyksessä pääkaupunkiseudun liikennehankk<strong>ei</strong>ta toteutetaan.<br />
75
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Vuosina 2004–2007 pyritään aloittamaan seuraavat hankkeet kiireellisyysjärjestyksessä<br />
(kustannusjaosta sovitaan myöhemmin niiltä osin kuin on tarpeen):<br />
• Hakamäentien parantaminen 76 milj. €<br />
• Kehä I, Turunväylä–Vallikallio 65 milj. €<br />
• Sät<strong>ei</strong>ttäisten pääväylien pikaparannukset joukkoliikenteen nopeuttamiseksi 32 milj. €<br />
• Kehä III, Vantaankoski–Lentoasemantie 116 milj. €<br />
Kuva 8. Pääkaupunkiseudun hankkeet vuosina 2004–2007 aiesopimuksessa.<br />
Vuoden 2007 jälkeen toteutettaviksi aiottujen pääkaupunkiseudun hankk<strong>ei</strong>den suunnittelua<br />
jatketaan. Hankkeet ja niiden alustavat kustannusarviot ovat:<br />
• Marja-rata 280 milj. €<br />
• Kehä I, itä-, länsi- ja keskiosa 147 milj. €<br />
• Meluntorjunta pääkaupunkiseudulla 17 milj. €<br />
• Metro/raideyhteys, Ruoholahti–Matinkylä 412 milj. €<br />
• Espoon kaupunkirata, Leppävaara–Espoon keskus 100 milj. €<br />
• Kehä II:n jatko Turuntieltä 260 milj. €<br />
76
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sopijapuolet pitävät tärkeänä, että vuoden 2007 jälkeen ohjelmoitujen joukkoliikennehankk<strong>ei</strong>den<br />
toteutumisvalmiuden esteenä olevia maankäytännöllisiä ja suunnittelusta johtuvia est<strong>ei</strong>tä aktiivisesti<br />
poistetaan, jotta joukkoliikenteen asemaa pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmässä voidaan<br />
edistää. Hankk<strong>ei</strong>den suunnitelmavalmiutta edistetään yht<strong>ei</strong>styössä YTV:n, liikenne- ja viestintäministeriön,<br />
Helsingin, Espoon ja Vantaan kesken siten, että niiden toteuttaminen on mahdollista<br />
aloittaa vuoden 2007 jälkeen.<br />
Kuva 9. Pääkaupunkiseudun hankkeet vuoden 2007 jälkeen aiesopimuksessa.<br />
Osapuolet laativat vuosittain yhteenvedon sopimuksen toteutumisesta. Yhteenveto laaditaan siten,<br />
että voidaan ottaa huomioon eri osapuolten budjettivalmistelun tilanne. Yhteenvedossa käsitellään<br />
ko. vuonna toteutetut toimenpiteet, arvioidaan hankk<strong>ei</strong>den vaikutukset ja tarkennetaan tulevan<br />
vuoden toimenpiteet. Seurannan koordinoinnista vastaa pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunta.<br />
Koko Helsingin seudun tärk<strong>ei</strong>mmät tiehankkeet on esitetty kuvassa 11.<br />
Kehysalueen voimakkaan kasvun johdosta pääkaupunkiseudun ruuhkautumisongelmat ovat<br />
laajenemassa myös kehysalueelle. Kehysalueella on myös vakavia tieliikenteen yhteyspuutt<strong>ei</strong>ta,<br />
jotka on tuotu esiin Kehyli-suunnitelmassa. Kehyli-alueen liikennejärjestelmäsuunnitelman<br />
laatiminen aloitettiin vuonna 1998. Suunnitelma valmistui 2001 ja sen pohjalta allekirjoitettiin<br />
77
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
29.8.2002 kaikkien toteuttajaosapuolten kesken aiesopimus vuosille 2003-2006. Suunnitelmassa ja<br />
aiesopimuksessa esitetyt hankkeet toteuttavat 6 kärkitehtävää, jotka ovat:<br />
1. Pääradan junatarjontaa kehittäen parannetaan Kehyli-alueen maankäytön<br />
kasvumahdollisuuksia ja vahvistetaan alueen kytkentää pääkaupunkiseutuun ja muuhun<br />
Helsinki-Hämeenlinna-Tampere-vyöhykkeeseen.<br />
2. Parannetaan joukkoliikenteen palvelukykyä yhtenäistämällä ja tasa-arvoistamalla<br />
joukkoliikennepalveluja Kehyli-alueella ja pääkaupunkiseudun suuntaan.<br />
3. Täydennetään Kehyli-alueen kävelyn ja pyöräilyn pääverkko turvalliseksi maankäytön<br />
kasvun edellyttämässä laajuudessa.<br />
4. Parannetaan taajamien liikenneverkon jäsennöintiä ja seutuverkon laatutasoa<br />
liikenneympäristön turvallisuuden ja laajenevan maankäytön tarp<strong>ei</strong>den mukaisesti.<br />
5. Alueellisen yht<strong>ei</strong>styön vakiinnuttaminen.<br />
6. Toteutetaan kesk<strong>ei</strong>set alueelliset kehittämissuunnitelmat.<br />
Suunnitelmassa esitetyt investointihankkeet tukevat lähinnä kärkitehtäviä 3. ja 4. Niitä on yhteensä<br />
noin 40, joihin Hämeen ja Uudenmaan tiepiirien sekä alueen kuntien tulisi panostaa yhteensä noin<br />
40 milj euroa vuosina 2003-2006.<br />
78
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuva 10. Kehyli-suunnitelman ensimmäisen kiireellisyysluokan hankkeet vuoteen 2006<br />
79
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
RAKENTEILLA OLEVAT HANKKEET<br />
1 Kt 50 (Kehä III) Lentoasemantie - Tikkurila<br />
2 Pääkaupunkiseudun joukkoliikennejärjestelyt<br />
- a Vaihtopysäkit Kt 45 Tuusulanväylän kohdalla<br />
- b Vaihtopysäkit Vt 3 Hämeenlinnanväylän kohdalla<br />
3 Vuosaaren sataman liikenneyhteydet<br />
4 Vt 1 Lohja - Salo<br />
Karkkila<br />
26.9.2003 / MAS<br />
Siuntio<br />
Helsingin seudun tärk<strong>ei</strong>mmät tiehankkeet<br />
Vihti<br />
11<br />
Kirkkonummi<br />
Espoo<br />
Hyvinkää<br />
Nurmijärvi<br />
Kauniainen 6<br />
Kuva 11. Helsingin seudun tärk<strong>ei</strong>mmät tiehankkeet (Uudenmaan tiepiiri 26.9.2003).<br />
5. Ministerityöryhmän liikenneväyläpoliittiset linjaukset<br />
7<br />
12<br />
Klaukkala<br />
10<br />
9<br />
Hallituksen liikenneväyläpolitiikkaa valmisteleva ministerityöryhmä on tehnyt helmikuussa 2004<br />
ehdotuksen kaikkien liikennemuotojen monivuotiseksi investointiohjelmaksi, joka sisältää sekä<br />
uudet kehittämishankkeet että ehdotukset perustienpidon tason turvaamisesta. Tässä yhteydessä on<br />
tarkasteltu myös Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>siä liikenn<strong>ei</strong>nvestointihankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Ministerityöryhmän ehdotuksessa kansallisesti merkittävien hankk<strong>ei</strong>den kiireellisyysjärjestyksestä<br />
Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>set liikennehankkeet ovat suurelta osin mukana. Vuosien 2004-2007<br />
investointiohjelmaehdotus vastaa pääkaupunkiseudun aiesopimusta ainoastaan sillä poikkeuksella,<br />
että Kehä III parantaminen Vantaalla on ministerityöryhmän esityksessä siirretty vuosien 2008-<br />
6<br />
80<br />
Tuusula<br />
8 Vantaa<br />
1<br />
10<br />
# #<br />
2b 2a<br />
5<br />
15<br />
Helsinki<br />
Järvenpää<br />
Hyrylä<br />
13<br />
10<br />
14<br />
Kellokoski<br />
Kerava<br />
3<br />
SUUNNITTEILLA OLEVAT HANKKEET<br />
Mäntsälä<br />
5 Hakamäentien parantaminen<br />
6 Mt 101 (Kehä I) Turunväylä P - Leppävaara<br />
7 Kt 51 Kirkkonummi - Kivenlahti<br />
8 Kt 50 (Kehä III) Vantaankoski - Lentoasemantie<br />
9 Kehä II jatko Turuntieltä<br />
10 Kehä I, itä-, länsi- ja keskiosa<br />
11 Vt 2 Helsinki (Vihti) - Pori yhteysväli<br />
Sipoo<br />
Pornainen<br />
TEEMAPAKETIT<br />
- Kasvavien taajamien kehitystä tukevat hankkeet<br />
-ohikulkutiet: Klaukkala (12), Hyrylä (13), Kellokoski<br />
(14), Hyvinkää (15), Karjaa (16), Porvoo (17)<br />
- Joukkoliikenteen edistäminen pääkaupunkiseudun<br />
sät<strong>ei</strong>ttäisillä pääväylillä (<strong>ei</strong> kartalla)<br />
- Meluntorjunta pääkaupunkiseudulla (<strong>ei</strong> kartalla)<br />
- Päät<strong>ei</strong>den keskisuuret turvallisuusinvestoinnit (<strong>ei</strong> kartalla)
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2013 hankekoriin. Kehyskuntien kannalta on merkittävää, että vuosien 2004-2007 isoissa investoinn<strong>ei</strong>ssa<br />
on mukana Länsiväylän parantaminen Kirkkonummen ja Kivenlahden välillä, minkä<br />
lisäksi ministerityöryhmän esittämissä ns. teemahankk<strong>ei</strong>ssa on mukana kehyskuntien kannalta<br />
tärk<strong>ei</strong>tä pienempiä investointihankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Ministerityöryhmän esittämien liikennehankk<strong>ei</strong>den rahoituksesta päätetään hallituksen talouspoliittisen<br />
ministerivaliokunnan 13.2.2004 päätöksen mukaisesti hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä<br />
ja myöhemmin talousarviokäsittelyissä. Ministerivaliokunta puoltaa E18 Lohja-Muurla-moottoritien<br />
toteuttamista elinkaarimallilla. Myöhemmistä elinkaarimallihankk<strong>ei</strong>sta päätetään kehys- ja<br />
talousarviokäsittelyissä tapauskohtaisesti. Liikenneväyläpolitiikkaa valmisteleva ministerityöryhmä<br />
esittää elinkaarimallihankkeen käyttämistä myös mm. Hakamäentien parantamisessa sekä Kehä<br />
I:llä välillä Turunväylä – Vallikallio. Ministerityöryhmä esittää myös, että hankk<strong>ei</strong>den rahoittamiseksi<br />
pääkaupunkiseudulla jatketaan käytäntöä, jossa osa liikennehankk<strong>ei</strong>den kustannuksista<br />
katetaan hankkeen kaavoitushyödyllä (rahoituskumppanuus).<br />
6. Johtopäätöksiä ja kehittämishaast<strong>ei</strong>ta<br />
Toimiva yht<strong>ei</strong>styö liikennejärjestelmän kehittämisessä ja maankäytön suunnittelussa<br />
Liikenne kasvaa Helsingin seudulla jatkuvasti. Samanaikaisesti valtion ja kuntien mahdollisuudet<br />
rahoittaa isoja liikenn<strong>ei</strong>nvestointeja h<strong>ei</strong>kkenevät. Yht<strong>ei</strong>styö maankäytön ja liikennejärjestelmän<br />
suunnittelussa on saatava toimivammaksi ja sen tulee koskea aiempaa laajempaa<br />
aluetta. Liikennejärjestelmän kehittämisen periaatteet on sovittava yhdessä.<br />
Pääperiaatteet Helsingin seudun liikenteen kestävälle kehitykselle<br />
• Tuleva asuminen sijoitetaan ratojen varteen.<br />
• Kasvatetaan joukkoliikenteen käyttöastetta.<br />
• Keskitytään isojen ratahankk<strong>ei</strong>den edistämiseen 1. Marja-rata 2. Espoon metro 3.<br />
Olemassa olevat radat (päärata ja rantarata).<br />
Liikennejärjestelmän suunnittelun ja organisoinnin periaatteet<br />
• Kehyskunnat kytketään mukaan pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukuntaan ja koko<br />
Helsingin seudun liikennejärjestelmätyöhön. Luodaan YTV-aluetta laajempi Helsingin<br />
seudun liikennejärjestelmän suunnitteluprosessi yhdistämällä nykyiset Plj ja Kehyli –<br />
prosessit ja täydentämällä näin muodostuva kokonaisuus koko Helsingin seudun kattavaksi.<br />
Samalla täydennetään pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukuntaa kehyskuntien<br />
edustuksella.<br />
• Tehostetaan maankäytön ja liikennesuunnittelun koordinointia eheän yhdyskuntarakenteen<br />
luomiseksi. Kesk<strong>ei</strong>stä on suunnitella maankäyttöä raideliikenteeseen tukeutuen.<br />
• Kehitetään joukkoliikenteen palvelutasoa koko seudun kattavasti. Joukkoliikenteen<br />
81
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
järjestämisessä on nykyisellään merkittävä ero YTV-alueen ja kehysalueen välillä.<br />
Kuitenkin seudun liikenne kasvaa YTV-alueen ja sitä ympäröivän kehysalueen välillä<br />
nopeammin kuin näiden alu<strong>ei</strong>den sisällä. Joukkoliikenteen käyttöaste on kehysalu<strong>ei</strong>lla<br />
alhainen verrattuna ydinalueeseen, henkilöautoilla tapahtuva työssäkäyntiliikenne<br />
kehyskunnista lisää ydinalueen ruuhkia ja ympäristöhaittoja. Kehyskuntien panostukset<br />
joukkoliikenteeseen ovat asukasta kohti laskettuna huomattavasti pienempiä kuin<br />
ydinalueen kuntien.<br />
Väestön kasvu luo kehyskunnissa hyvät edellytykset kehittää joukkoliikennejärjestelmää<br />
siten, oman auton käyttötarvetta voidaan vähentää nykyisestä. Mikäli taas joukkoliikenteen<br />
palvelutasoa <strong>ei</strong> kehitetä käyttäjien määrän kasvua vastaavasti, saattaa joukkoliikenteen<br />
palvelutaso laskea ja käyttäjien liikkumismahdollisuudet h<strong>ei</strong>ketä.<br />
Joukkoliikenteen suunnittelu tulisi tehdä YTV:n koordinoimana koko Helsingin seudulle.<br />
Tavoitteena joukkoliikenteen matkustustapaosuuden kasvattaminen erityisesti<br />
kehysalu<strong>ei</strong>lla. Tähän liittyen joukkoliikenteelle tulisi luoda yhtenäiset hinnoitteluperiaatteet<br />
seudulla. Joukkoliikennejärjestelmän kehittäminen edellyttää samalla väestönkasvun<br />
suuntaamista hajautunutta yhdyskuntarakennetta eheyttävästi.<br />
Liikenn<strong>ei</strong>nvestointien rahoitusperiaatteet<br />
• Edellytetään kuntien ja valtion rahoituskumppanuutta, perustuen liikenn<strong>ei</strong>nvestointien<br />
kunnille tuottamien maankäyttöhyötyjen huomioimiseen sekä yl<strong>ei</strong>sten t<strong>ei</strong>den<br />
katuverkolle tuomiin hyötyihin kaupunkialu<strong>ei</strong>lla.<br />
• Otetaan elinkaarimalli käyttöön väyläinvestointien toteuttamisessa. Elinkaarimallissa<br />
palvelun tuottaja vastaa kokonaispalveluna väylän rakentamisesta, rakennussuunnittelusta<br />
ja kunnossapidosta noin 25 vuoden ajalta sekä investoinnin väliaikaisesta<br />
rahoituksesta. Palvelun tuottajalle maksetaan vuotuista palvelumaksua väylän liikenteelle<br />
avaamisen jälkeen. Toteutusmallilla voidaan toteuttaa kannattavat hankkeet<br />
nopeammin ja halvemmin niiden koko elinkaaren kustannukset huomioon ottaen. On<br />
kuitenkin otettava huomioon julkisen talouden pitkän ajan kestävyys ja vertailu<br />
vaihtoehtoisiin toteutustapoihin.<br />
82
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.7 Palveluyht<strong>ei</strong>styö pääkaupunkiseudulla<br />
Sosiaali- ja terveystoimi<br />
Terveydenhuollon menojen osuus kansantuotteesta kasvaa Suomessa ja lähestyy muita pohjoismaita<br />
sekä vanhoja EU-maita - eli 7 %:sta 8 - 9 %:iin bkt:sta. Pääkaupunkiseudun kaupung<strong>ei</strong>lle<br />
on ollut ominaista, että niiden nettokustannukset terveydenhuoltoon ovat olleet suhteellisesti koko<br />
maata ja väestörakennettaan korkeammat. Terveydenhuollon nettokustannukset/asukas verrattuna<br />
koko maahan olivat vuonna 2002 Helsingissä 20 % suuremmat - Kauniaisissa 9 %, Vantaalla 11<br />
% ja Espoossa 16 % suuremmat. Helsingin perusterveydenhuollon nettokustannukset/asukas olivat<br />
28 % korkeammat ja erikoissairaanhoidon 17 % korkeammat kuin koko maassa.<br />
Sosiaalitoimen nettokustannukset/asukas olivat Helsingissä 40 %, Espoossa 23 % ja Vantaalla 19 %<br />
maan keskitasoa korkeammat. Espoon ja Vantaan lasten suhteellinen suuri osuus näkyy tietenkin lasten<br />
päivähoidon suurempina menoina.<br />
• Mm. seuraavat tekijät ja syyt vaikuttavat pääkaupunkiseudun muuta maata suurempiin<br />
kustannuksiin:<br />
• väestön kasvu ja sen edellyttämä palvelujen tarpeen kasvu, resurssien kasvattaminen sekä suurten<br />
palvelukokonaisuuksien hallinnan vaikeus.<br />
• pääkaupunkiseudun korkeampi palkka- ja kustannustaso (erityisesti asumiskustannukset),<br />
• palvelujen tarjonnan monipuolisuus ja palvelujen läh<strong>ei</strong>syydestä johtuva suhteellisesti suurempi<br />
käyttö,<br />
• palvelurakent<strong>ei</strong>den osittainen päällekkäisyys,<br />
• Helsingin rajojen sisällä toimivien sairaaloiden historia,<br />
• liian vähäiset tai puuttuvat pitkäaikais- ja hoivapalvelut,<br />
• erityisryhmien osuus ja palvelujen tarve suhteellisesti suurempi kuin muualla<br />
maassa,<br />
• yliopiston toimintaan liittyvän opetus- ja tutkimustoiminnan osittainen valuminen kuntien<br />
maksettavaksi,<br />
• Kauniaisten, Helsingin ja Espoon vakavaraisuus ainakin vuoteen 2002, eli keskimääräistä<br />
pienemmät säästöpaineet,<br />
• vaikeus saada aikaan rakenteellisia ja toiminnallisia muutoksia kuntien kesken ja erityisesti<br />
Helsingissä sekä<br />
• suurten organisaatioiden hierarkkiset rakenteet ja byrokratia.<br />
Sosiaali- ja terveystoimessa taloudellisesti merkittävin kuntien yht<strong>ei</strong>styöala on erikoissairaanhoito.<br />
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, jonka toiminta perustuu lakiin, on yksi tärk<strong>ei</strong>mmistä<br />
palveluja tuottavista ylikunnallisista yht<strong>ei</strong>söistä seudulla. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on<br />
tuottaa sen jäsenkuntien järjestämisvastuuseen kuuluvia erikoissairaanhoidon palveluja ja huolehtia<br />
yliopistolliselle sairaanhoitopiirille säädetyistä muista tehtävistä. Lakisäät<strong>ei</strong>sten tehtäviensä<br />
lisäksi sairaanhoitopiiri voi tuottaa terveydenhuollon palveluita myös muille kuin kunnille ja<br />
kuntayhtymille. HUS-yht<strong>ei</strong>styö perustuu vuonna 1999 tehtyyn sopimukseen.<br />
83
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Sairaanhoitopiirin alueella on yhteensä noin 1,3 miljoonaa asukasta. Piiri jakautuu Helsingin<br />
seudun yliopistollisen keskussairaalan toimialueeseen, sekä Hyvinkään, Lohjan, Länsi-Uudenmaan<br />
ja Porvoon sairaanhoitoalu<strong>ei</strong>siin. HYKS-toimialueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen,<br />
Kerava ja Kirkkonummi. Muihin sairaanhoitoalu<strong>ei</strong>siin kuuluu 26 muuta jäsenkuntaa.<br />
Päätösvaltaa HUS:ssa käyttää jäsenkuntien nimeämistä luottamushenkilöistä koostuva hallitus.<br />
Sosiaali- ja terveydenhuollon osuus pääkaupunkiseudun kaupunkien kokonaismenoista on<br />
keskimäärin noin puolet. Helsingin ja sen naapurikaupunkien sosiaali- ja terveydenhuollon sekä<br />
yleensä hyvinvointipalvelujen kehityshaasteet liittyvät toisaalta asukasmäärien lisääntymiseen,<br />
urbaanialueen sisäiseen eriytymiskehitykseen sekä toisaalta ikärakenteen ja palvelurakent<strong>ei</strong>den<br />
yhteensovittamistarp<strong>ei</strong>siin. Terveydenhuollossa kehityssuuntana on perusterveydenhuollon ja<br />
erikoissairaanhoidon keskinäisen suhteen painottuminen yhä enemmän erikoissairaanhoidon ja<br />
yksityissektorin palvelujen käytön puolelle, jotka molemmat lisäävät terveydenhuollon kustannuspain<strong>ei</strong>ta.<br />
Perusterveydenhuollon ja terveyskeskustoiminnan kehittämiselle - mukaan lukien<br />
sairauksia ja tapaturmia ehkäisevät ja terveyttä edistävät toimet - on tulevina vuosina annettava<br />
etusija.<br />
Monialaisena ylisektorisena yht<strong>ei</strong>styönä toteutettavat ehkäisevät toimenpiteet tuottavat enemmän<br />
hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä kuin korjaavat toimet ja sairaanhoito, joka sitoo vuosi<br />
vuodelta kasvavasti voimavaroja mm. väestön ikääntymisen johdosta. Pääkaupunkiseudulla<br />
korostuu myös Suomen oloissa määrällisesti suurin ja laadullisesti moniongelmallisin syrjäytymisuhkien<br />
keskittymä, mikä on merkittävä väestön pahoinvoinnin, sairauksien ja mielenterveyden<br />
ongelmien lähde.<br />
Hyvinvointiin, terveyteen ja mielenterveyteen myötävaikuttavat kesk<strong>ei</strong>set tekijät ovat pääasiallisesti<br />
muiden <strong>hallinnon</strong>alojen kuin sosiaali- ja terveysalan vastuulla. Siksi pääkaupunkiseudulla<br />
tarvittaisiin ehkäiseviin ja edistäviin toimiin keskittyvä laaja-alainen urbaanin hyvinvointipolitiikan<br />
ohjelma, jossa analysoitaisiin kaikkien <strong>hallinnon</strong>alojen vastuut ja mahdollisuudet<br />
vaikuttaa kehitykseen. Yleensäkin alueen kaupunkipolitiikkaa olisi tarpeen suunnata viime<br />
vuosikymmentä selkeämmin hyvinvointia, terveyttä ja mielenterveyttä määrittävien erilaisten<br />
tekijöiden tukemiseen ja määrätietoiseen kehittämiseen. Seudullisen urbaanin hyvinvointipoliittisen<br />
ohjelman toimeenpanoon on lisäksi asianomaisille <strong>hallinnon</strong>aloille varattavat riittävät<br />
voimavarat. Ohjelman toimeenpanon sosiaalisia ja terveysvaikutuksia ja vaikuttavuutta on myös<br />
aktiivisesti seurattava ja arvioitava asiaankuuluvilla tieteellisesti pätevillä menetelmillä.<br />
Laman jälk<strong>ei</strong>sessä tilanteessa 1990-luvulla kuntien säästötoimet kohdistuivat liiaksi kuntien omaan<br />
palvelutuotantoon ja ehkäisevien toimintamuotojen karsintaan, jonka seurauksena erikoissairaanhoidon<br />
ja muiden kalliiden erityispalvelujen osuus palvelujen kysynnässä on lisääntynyt. Tämä<br />
palvelujen käytön painottuminen näyttää yhä jatkuvan. Samassa yhteydessä kunnat myös pääkaupunkiseudulla<br />
yl<strong>ei</strong>sesti karsivat edellä mainitut ehkäisevät toimintamuodot sekä monet avo- ja<br />
kotihoitopalvelut minimiin. Esimerkk<strong>ei</strong>nä ovat mm. neuvolatoiminnan supistaminen, kouluterveydenhuollon<br />
ja oppilashuollon sekä vanhusten kotipalvelujen minimointi.<br />
Muutokset ovat kohdistuneet useasti organisaatiorakent<strong>ei</strong>siin. Pääkaupunkiseudun kuntien<br />
yht<strong>ei</strong>stoiminta sosiaali- ja terveystoimessa on liian kapealla pohjalla. Yht<strong>ei</strong>stoimintaa on mm.<br />
tulkkipalvelujen yht<strong>ei</strong>sessä järjestämisessä(ostopalveluna, Helsingin seudun asioimistulkkauskeskus)<br />
samoin kuin hiv-positiivisten narkomaanien palvelujen järjestämisessä (ostopalveluna).<br />
Terveydenhuollossa myös call-center tyyppinen neuvontapalvelu on järjestetty yht<strong>ei</strong>styössä.<br />
84
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat tehneet yht<strong>ei</strong>styösopimuksen yht<strong>ei</strong>sen sosiaalialan osaamiskeskuksen<br />
ylläpitämisestä. Toiminta perustuu sosiaalialan osaamiskeskuksia koskevaan lainsäädäntöön<br />
(vuodelta 2002) ja se saa perusrahoituksensa em. lain nojalla sosiaali- ja terveysministeriöltä.<br />
Kuntien ohella toimintaan osallistuvat Helsingin yliopisto ja alan ammattikorkeakoulut.<br />
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus on osa Etelä-Suomen sosiaalialan<br />
osaamiskeskusten verkostoa. Osaamiskeskus on sijoitettu Helsingin sosiaaliviraston yhteyteen.<br />
Sillä on kaikkia kaupunkeja edustava yht<strong>ei</strong>nen johtoryhmä, johon kuuluu myös Helsingin<br />
yliopiston ja ammattikorkeakoulujen edustajat.<br />
Sopimuksen mukaan pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus kohdentaa toimintansa<br />
erityisesti suurkaupunkiympäristön hyvinvointipalvelujen kehittämiseen sekä kehittämistiedon<br />
kokoamiseen ja välittämiseen pääkaupunkiseudulla. Eräs kattava metodisen kehittämisen alue on<br />
lapsuus kaupungissa. Niin ikään monikulttuurisen työn osaamiseen panostetaan. Osaamiskeskuksen<br />
työtä olisi kehitettävä ja turvattava sen rahoitus. Tämä osaamisen kehitystyö voidaan<br />
hyödyntää myös muun maan hyväksi.<br />
Tulevaisuudessa yht<strong>ei</strong>stoiminnan kehittäminen sosiaali- ja terveystoimessa kohdistuu yhä enemmän<br />
mm. prosess<strong>ei</strong>hin, tiedonkulkuun, palvelujen sujuvuuteen, läpimenoaikoihin, työnjakoihin sekä<br />
rinnakkaisten ja osin päällekkäisten palvelujen purkamiseen. Päähuomio kohdistuu palvelujärjestelmää<br />
uudistaviin ja sen vaikuttavuutta parantaviin toimiin, mm. kehittämällä yli <strong>hallinnon</strong>- ja<br />
organisaatiorajojen ulottuvia palvelu- ja toimenpidekokonaisuuksia, kuten terveydenhuollon<br />
sisäisiä näyttöön perustuvia hoitoketjuja ja vastaavia yli sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvajärjestelmien<br />
(mm. KELAn ja eläkevakuutuslaitokset) ulottuvia palveluketjuja sellaisille<br />
asiakasryhmille, jotka tarvitsevat samanaikaisesti tai peräkkäin monia erilaisia palveluja.<br />
Pääkaupunkiseudun ja muun Uudenmaan alueen kuntien tulisi liittyä saumattomia sosiaali- ja<br />
terveydenhuollon palveluketjuja ja alueellisia asiakas- ja muita tietojärjestelmiä kehittävän<br />
kok<strong>ei</strong>lulain piiriin (laki 811/2000, muutettu lailla 1125/2003). Kok<strong>ei</strong>lu on jatkoa alueella käynnissä<br />
olevalle UUMA-hankkeelle, jota tulisi jatkossa laajentaa ja monipuolistaa sekä maantieteellisesti<br />
että palveluketjujen kehittämisen kohteeksi otettavien asiakas- ja potilasryhmien osalta. UUMA -<br />
hanke on käynnistänyt vuosina 2001 – 2003 osahankk<strong>ei</strong>ta informaatioteknologiaa hyödyntävien<br />
alueellisten hoitoketjujen kehittämiseksi. Hanke on ottanut potilastietojen alueellista palveluyht<strong>ei</strong>styötä<br />
varten käyttöönsä aluetietojärjestelmän vuoden 2003 alusta. Alueelliset tietojärjestelmät<br />
muodostavat yht<strong>ei</strong>stoiminnallisen verkoston, jonka puitt<strong>ei</strong>ssa tietotekniset edellytykset<br />
palveluketjun toteutumiselle ja palveluyht<strong>ei</strong>styölle ovat nyt pääkaupunkiseudulla olemassa.<br />
Kok<strong>ei</strong>lulain toimeenpanoa ohjaavan valtakunnallisen asiantuntijaryhmän (STM 2003: 18) suositus<br />
on, että kunnat, kuntayhtymät ja alueen muut toimijat organisoivat sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
alueellisen, verkostoitumista tukevan tieto<strong>hallinnon</strong> kehittämistyön ja nimeävät alueellisen<br />
toimijan. Myös STM:n valtakunnallisen sähköisen sairauskertomuksen strategiassa (STM 2003:<br />
38) on linjattu, että alueellinen toimija vastaa terveydenhuollon organisaatioiden välisestä potilasasiakirjojen<br />
hausta ja siihen tarvittavista palveluista, joiden avulla hallinnoidaan sähköisesti viitetiedot,<br />
organisaatioiden, yksiköiden, asiakirjojen ja toimijoiden yksilöinti, käyttäjien tunnistaminen<br />
ja oikeudet sekä asiakkaiden antamien potilas- ja asiakastietojensa käyttöä koskevien suostumusten<br />
hallinta.<br />
Tarvittavan aluetason organisaation tehtävänä on kehittää ja eräiltä osin myös ylläpitää eri tahojen<br />
keskinäisen vuorovaikutuksen mahdollistavia toiminnan suunnitteluun, tiedon hakuun ja käyttäjien<br />
85
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
hallintaan sekä sähköiseen konsultaatioon liittyviä palveluita, infrastruktuuria ja tietojärjestelmiä.<br />
Aluetason organisaatiot kehittävät sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaprosesseja sähköisten<br />
tietojärjestelmien tuella. Näin voidaan vastata hoidon saatavuuden ja jonojen hallinnan vaatimuksiin<br />
toimintatapojen muutoksissa. Alueellisen tietohallintoyht<strong>ei</strong>styön tulee tukea julkisen terveydenhuollon<br />
verkottamisen lisäksi myös sosiaalitoimen sekä yksityisten palvelutuottajien verkottamista<br />
(STM 2003: 38)<br />
Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveydenhuollon tietojen ja toimintamallien yht<strong>ei</strong>skäytön ohjaus<br />
olisi järjestettävä seudullisesti tai alueellisesti. Sen toteuttaminen on lähtötilanteessa Uudellamaalla<br />
perustunut kunkin kunnan hankkiman asiakas- ja potilastietojärjestelmän liittämiseen alueen yht<strong>ei</strong>seen<br />
aluetietojärjestelmään. Jatkossa toteutus rakentuu alueellisilla toimintamall<strong>ei</strong>lla ja tietojärjestelmillä<br />
tuettuun seudulliseen palveluyht<strong>ei</strong>styöhön. Organisointitapa tulisi istuttaa pääkaupunkiseudulle<br />
valittavaan malliin ja sen tulee perustua kuntien sekä kuntayhtymien ja muiden<br />
mahdollisten sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden välisiin sopimuksiin ja pysyvään rahoituspohjaan.<br />
Pääkaupunkiseudulla tarvitaan erityisiä toimia myös syrjäytymiskehityksen hallinnan tehostamiseksi.<br />
Viime vuosina toteutetuissa lukuisissa kehittämishankk<strong>ei</strong>ssa on tunnistettu ja arvioitu<br />
toimiviksi us<strong>ei</strong>ta innovatiivisia menetelmiä, joiden käyttöönottoa alueella olisi tuettava<br />
määrätietoisesti.<br />
Vuoden 2004 alusta tuli voimaan laki sosiaalisista yrityksistä (1351/2003), joka mahdollistaa<br />
syrjäytyn<strong>ei</strong>den ja/tai syrjäytymisuhan piirissä olevien henkilöiden ammatillisen kuntoutumisen ja<br />
työelämävalmiuksien kehittämisen joko sellaisenaan tai yhdistettynä muihin aktivoiviin ja kuntoutumista<br />
edistäviin toimenpit<strong>ei</strong>siin. Pääkaupunkiseudun kuntien tulisi käynnistää toimenpiteet<br />
sosiaalisen yritystoiminnan avaamien mahdollisuuksien hyödyntämiselle ja luoda alueelle tarvittavat<br />
tukirakenteet yht<strong>ei</strong>styössä TE-keskuksen ja kuntoutusalan toimijoiden kanssa.<br />
Helsingissä ja Espoossa on jo kokemusta mielenterveyskuntoutujien klubitalomenetelmän käytöstä<br />
ja siitä on saatu eri tahojen arvioimana hyviä kokemuksia ja arvokkaita yksilöllisiä kuntoutumistuloksia<br />
joko ammattikoulutukseen osallistumisen tai suoran siirtymätyön kautta tapahtuvan<br />
työllistymisen muodossa tavallisiin yrityksiin. Klubitalomenetelmä on myös muilla tavoin arvioitu<br />
mm. Raha-automaattiyhdistyksen tilaamassa arviointitutkimuksessa edistävän mielenterveyskuntoutujien<br />
sosiaalisten ja ammatillisten valmiuksien kehittymistä ja elämänlaadun paranemista.<br />
Lisäksi menetelmä on osoittautunut kustannus-vaikuttavuudeltaan edulliseksi verrattuna perint<strong>ei</strong>siin<br />
mielenterveysalan päivätoimintamuotoihin. Asiantuntija-arvioiden mukaan pääkaupunkiseudulla<br />
tarvittaisiin nykyisen kahden klubitalon lisäksi 6-8 uutta klubitaloa (klubitalo keskimäärin<br />
100 000 asukasta kohti). Osa näistä voitaneen toteuttaa muuttamalla joitakin olevia toimintayksiköitä<br />
klubitaloiksi käyttämällä hyväksi Helsingin klubitalon yhteydessä vuonna 2004 käynnistyvää<br />
klubitalojen koulutuskeskusta.<br />
Yhdessä muiden aktivoivien työvoimapoliittisten toimenpit<strong>ei</strong>den ja kuntoutuksen tehostamistoimien<br />
kanssa mainitut uudet menetelmät muodostavat todennäköisesti merkittävän lisän syrjäytymiskehityksen<br />
hallintaan tähtäävään hyvinvointipoliittisten kokonaisuuteen. Seudulla olisi<br />
tutkittava myös muiden hyviksi arvioitujen innovatiivisten toimintamallien käyttöönoton ja/tai<br />
käytön laajentamisen mahdollisuuksia.<br />
86
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Opetus- ja kulttuuritoimi<br />
Perusopetuksen kehittämisessä on tällä hetkellä kesk<strong>ei</strong>stä opetussuunnitelmauudistus. Tätä varten<br />
on pääkaupunkiseudulle perustettu opetussuunnitelmaverkosto. Tarkoituksena on mahdollisimman<br />
yhtenäisten rakent<strong>ei</strong>den luominen. Vastaavat verkosto on myös luotu maahanmuuttajaopetuksen<br />
ja erityisopetuksen kehittämiseen. Seudulla on järjestetty yht<strong>ei</strong>stä rehtori- ja opettajakoulutusta.<br />
Ruotsinkielisessä perusopetuksessa kunnilla on yht<strong>ei</strong>nen ns. tuotantokoulu, Produktionskola.<br />
Opettajien, rehtor<strong>ei</strong>den ja opinto-ohjaajien täydennyskoulutus on järjestetty yht<strong>ei</strong>styössä. Ruotsinkielinen<br />
opetussuunnitelmaverkosto on valtakunnallinen. Toisella asteella on jo pitkään jatkunut<br />
ennakointiyht<strong>ei</strong>styö, jolla pyritään ennakoimaan työvoiman kysyntää ja tarvetta seudulla ja sitä<br />
kautta arvioimaan koulutuspaikkamitoituksia. Yht<strong>ei</strong>styötä on tässä ollut myös korkean asteen<br />
koulutuksessa. Seudulla on yht<strong>ei</strong>nen Amiedun hallinnoima Noste-projekti, joka tähtää aikuisten<br />
ammatillisen osaamisen lisäämiseen ja päivittämiseen. Yht<strong>ei</strong>stä on myös ollut hankkeet kone- ja<br />
metallitekniikan ja toisaalta yleensäkin toisen asteen ammatillisen koulutuksen vetovoimasta.<br />
Myöskin toisella asteella on yht<strong>ei</strong>styötä opetussuunnitelmatyössä ja opinto-ohjauksen kehittämisessä<br />
sekä edunvalvonnassa.<br />
Käytännössä koko ruotsinkielinen toisen asteen ammatillinen koulutus järjestetään yht<strong>ei</strong>styössä<br />
Framtidskola-nimisessä oppilaitoksessa.<br />
Korkean asteen koulutuksen yht<strong>ei</strong>styömahdollisuudet ovat lisääntymässä yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen<br />
kolmannen tehtävän, aluevaikutustehtävän merkityksen kasvaessa. Koska ammattikorkeakoulut<br />
ovat nykyjärjestelmässä pääosin kunnallista toimintaa, on selvää, että eräiden<br />
1aajaomist<strong>ei</strong>sten ammattikorkeakoulujen omistajien yht<strong>ei</strong>styö on ollut tiivistä. Ammattikorkeakoulujen<br />
omistus on kuitenkin hajautunut pääkaupunkiseudun sisällä siten, että Helsingissä on<br />
pääosin kaupungin omia ammattikorkeakouluja, kun taas Espoo ja Vantaa ovat järjestäneet ammattikorkeakoulutuksen<br />
pääosin yht<strong>ei</strong>styönä esimerkiksi Espoon-Vantaan teknillisen ammattikorkeakoulun<br />
(EVTEK) ja vielä laajapohjaisemmin Laurea-ammattikorkeakoulun puitt<strong>ei</strong>ssa.<br />
On selkeästi nähtävissä, että seudullista yht<strong>ei</strong>styötä ja edunvalvontaa on edelleenkin tiivistettävä<br />
mm. ennakoinnissa ja aloituspaikkamitoituksissa.<br />
Kirjastot ovat hyvä esimerkki toimivasta yht<strong>ei</strong>styöstä Helsingin seudulla. YTV-kuntien alueella on<br />
yht<strong>ei</strong>nen kirjastojärjestelmä ja esimerkiksi lainaaja <strong>ei</strong> ole sidottu kotikuntansa kirjastoihin. Ain<strong>ei</strong>sto<br />
liikkuu seudulla vapaasti ja sääntöjä, maksuja ja hankintoja on yhtenäistetty. Käytännössä yht<strong>ei</strong>nen<br />
ain<strong>ei</strong>sto vaatii tietenkin riittävää yhtenäisyyttä esimerkiksi ain<strong>ei</strong>stomäärärahoista päätettäessä.<br />
Pääkaupunkiseudun kunnat yhdessä valtion kanssa rahoittavat Suomen kansallisoopperan toimintaa<br />
ja osallistuvat myös sen hallintoon. Tehtyjen sopimusten perusteella oopperalla on laaja yht<strong>ei</strong>styövelvoite<br />
eri kuntien kanssa. Muuta yht<strong>ei</strong>styötä tiettyjen taidelaitosten ylläpitämiseksi <strong>ei</strong> ole.<br />
Parhaillaan on tek<strong>ei</strong>llä pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>nen toimintakalenteri internetiin. Pääkaupunkiseudulla<br />
on paljon yht<strong>ei</strong>siä tapahtumia, kuten Loiste-festivaali ja kansainvälinen lastenteatterifestivaali<br />
Bravo! sekä kotimainen lastenteatterifestivaali Hurraa!. Eri toimijoiden säännönmukaisia<br />
tapaamisia on runsaasti.<br />
87
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Pääkaupunkiseudulla Helsinkiin on keskittynyt huomattava määrä valtakunnallisia taidelaitoksia,<br />
joista tietenkin koko seutu hyötyy. Järkevää työnjakoa on syytä edelleen kehittää - on hyvin perusteltua,<br />
että esimerkiksi Vantaa on sijoittanut resursseja Lasten ja nuorten kulttuuriin ja taiteen<br />
perusopetukseen. Helsingin kulttuurikaupunkisäätiön ollessa toiminnassa yht<strong>ei</strong>styö kulttuurin<br />
alalla oli nykyistä tiiviimpää.<br />
Hätäkeskuslaitos ja pelastustoimi<br />
Hätäkeskustoimintaa varten Uudenmaan alueelle perustetaan vuoden 2005 loppuun mennessä<br />
kolme valtion hätäkeskusta: Helsinkiin Helsingin kaupungin aluetta, Lohjalle Länsi-Uuttamaata ja<br />
Keravalle Keski- ja Itä-Uusimaata palveleva keskus.<br />
Pelastustoimessa on vuoden 2004 alusta siirrytty uuteen alueelliseen, kuntien pakolliseen yht<strong>ei</strong>stoimintaan<br />
valtioneuvoston päättämillä alu<strong>ei</strong>lla perustuvaan pelastustoimeen. Uudellamaalla on<br />
neljä alueellista pelastustointa, Helsinki (yhden kunnan kattavana pelastustoimena), Länsi-Uusimaa<br />
isäntäkuntanaan Espoo, Keski-Uusimaa isäntäkuntanaan Vantaa ja Itä-Uusimaa isäntäkuntanaan<br />
Porvoo.<br />
Mahdollisimman hyvän avunannon turvaamiseksi ja alu<strong>ei</strong>den välisten rajojen toimintaa rajoittavan<br />
vaikutuksen ehkäisemiseksi Uudenmaan hätäkeskusten ja apua antavien viranomaisten yht<strong>ei</strong>stoiminta<br />
on välttämätöntä. On tärkeää, että hälytysohjeet laaditaan lähimmän ja tarkoituksenmukaisimman<br />
yksikön periaatteen mukaisesti. Pelastustoimessa pääkaupunkiseudulla toimivien<br />
pelastuslaitosten tulee myös tähdätä yhdenmukaisiin toiminta- ja tulkintalinjoihin mm. rakentamista<br />
koskevissa lausunnoissaan.<br />
Koko Uusimaa ja erityisesti pääkaupunkiseutu muodostaa poikkeusolojen varautumisen kannalta<br />
yhtenäisen alueen. Tämän huomioonottamiseksi tarvitaan väestönsuojelu- ja valmiussuunnittelussa<br />
toimiva yht<strong>ei</strong>stoimintamenettely alueen pelastustoimien sekä niiden ja alueella olevien<br />
kuntien sekä sotilasviranomaisten kesken.<br />
Lisäksi on kiinnitettävä huomiota sairaankuljetuksen logistiikkaan, jota kehittämällä turvataan<br />
käytettävän kaluston mahdollisimman tehokas ja taloudellinen käyttö aluerajoista riippumatta.<br />
Verkkopalvelut<br />
Osana selvitystyötä sisäasiainministeriö tilasi Helsingin seudun kuntien julkisten Internetpalvelujen<br />
tilannetta koskevan selvityksen Efektia Oy:tä. Selvityksen piirin kuuluivat Espoo, Helsinki,<br />
Hyvinkää, Järvenpää, Kauniainen, Kerava, Kirkkonummi, Mäntsälä, Nurmijärvi, Sipoo, Tuusula,<br />
Vantaa ja Vihti.<br />
Kunnat toimittavat tiedot selvitykseen tammi-helmikuussa 2004. Sipoon kunnan osalta tiedot on<br />
kerätty kuitenkin siten, että konsultti kävi sivut läpi. Selvitys on kokonaisuudessaan tämän raportin<br />
liitteenä internetistä osoitteesta www.intermin.fi.<br />
Selvityksessä kuntien Internet - palvelut on ryhmitelty seuraavasti:<br />
88
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 1. Kuntien Internet –palvelujen luokittelu selvityksessä.<br />
Osallistuminen ja päätöksenteko Osallistuminen<br />
Päätöksenteko<br />
Äänestäminen<br />
Asuminen Vuokra-asunnon hankkiminen<br />
Asuntojen korjaaminen<br />
Toimeentuloturva ja sosiaalityö Toimeentulotuet<br />
Lapset ja perheet Perheneuvolat<br />
Kuntouttava ja suojatyötoiminta<br />
Kotouttaminen (pakolaispalvelut)<br />
Päivähoito<br />
Ensi- ja toisluokkalaisten iltapäivähoito<br />
Vanhusten palvelut Vanhusten kotipalvelut<br />
Muut lasten ja perh<strong>ei</strong>den palvellut (esim. lastensuojelu, elatusturva)<br />
Vanhusten päiväpalvelut<br />
Omaishoidon tuet (etuudet)<br />
Terveydenhuolto Päivystykset ja hätänumerot<br />
Muut vanhusten palvelut (esim. kuljetuspalvelut, ateriapalvelut, laitoshoito)<br />
Lääkärin vastaanotot, hammashuolto<br />
Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta<br />
Kuntoutus<br />
Muut terveydenhuollon palvelut (esim. laboratoriot, apuvälin<strong>ei</strong>den lainaus)<br />
Ympäristö-terveydenhuolto Yl<strong>ei</strong>nen terveysvalvonta, elintarvike-, tuoteturvallisuus- ja kemikaalivalvonta<br />
Eläinlääkintähuolto<br />
Eläinsuojelu<br />
Ympäristönhuolto ja -suojelu Ympäristöluvat<br />
Tarkastukset<br />
Kulttuuri Kulttuuritapahtumat<br />
Museot<br />
Teatteri- ja orkesteritoiminta<br />
Liikunta ja nuorisotoimi Liikuntapaikat<br />
Ohjattu liikunta<br />
Nuorisotilat ja nuorten tapahtumat<br />
Kuntatekniikka Rakennusvalvonta<br />
Yl<strong>ei</strong>s- ja asemakaavoitus<br />
Kartat<br />
Kuntatekniikka Katujen rakentaminen ja ylläpito<br />
Tonttien myyminen ja vuokraaminen<br />
Tontinmittaus- ym. toimitukset<br />
Vesihuolto<br />
Muuta Matkailu<br />
Yrittäjien ja yritysten tukeminen<br />
89
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Palvelujen sisältö on jaettu neljälle tasolle:<br />
1. Perusinformaatio<br />
- yhteystiedot, aukioloajat<br />
- palvelukuvaukset ja ohjeet<br />
2. Tulostettavat lomakkeet<br />
- sivuilta (tai linkkien kautta yht<strong>ei</strong>styökumppan<strong>ei</strong>den sivuilta) on mahdollista tulostaa<br />
lomakk<strong>ei</strong>ta<br />
3. Sähköinen asiointi<br />
- esimerkiksi hakulomakkeen täyttäminen verkossa, tilan tai ajan varaaminen,<br />
verkkokauppa<br />
4. Palvelukohtaiset sovellukset<br />
- esimerkiksi verkko-opetus, opaskartat<br />
Helsingin seudulla Internet -palvelut ovat kattavimmat suurissa kaupung<strong>ei</strong>ssa, Espoossa, Helsingissä,<br />
ja Vantaalla, kukin niistä tarjoaa yli 70 % selvityksen piirissä oll<strong>ei</strong>sta palveluista.<br />
Keskisuurissakin kunnissa päästiin yleensä yli 60 prosentin ja pienemmissäkin lähes 50 prosenttiin.<br />
Palvelujen merkittävyyden kannalta sivustot ovat vieläkin kattavampia, lähes aina on esillä<br />
peruspalvelujen kesk<strong>ei</strong>set tiedot, esimerkiksi lääkärinvastaanottojen sijainnit, aukioloajat ja<br />
päivystykset.<br />
Tulostettavia lomakk<strong>ei</strong>ta löytyy yl<strong>ei</strong>simmistä palveluista lähes jokaisesta kunnasta. Sen sijaan<br />
asioiden hoitaminen verkossa, esimerkiksi hakemuksen täyttäminen tai ajan varaaminen, on<br />
harvinaisempaa. Pisimmällä tässä ollaan kirjastoissa, us<strong>ei</strong>mmissa kunnissa onnistuu ain<strong>ei</strong>stojen<br />
haku ja varaaminen verkon kautta. Pääkaupunkiseudun kaupunginkirjastojen GeacPlus –järjestelmän<br />
avulla ylläpidetään yht<strong>ei</strong>stä Plussa-tietokantaa ja hoidetaan kirjastojen kokoelmien lainaus.<br />
Käyttäjillä on yksi kirjastokortti, jota voidaan käyttää yli kuntarajojen. Yht<strong>ei</strong>styö perustuu kaupunkien<br />
keskinäiseen sopimukseen.<br />
Internet -palvelujen kehittäminen tukeutuu kunnan omaan palvelustrategiaan, verkkopalvelut ovat<br />
yksi palvelukanava muiden joukossa. Seudullisella palvelustrategialla voitaisiin ohjata palvelujen<br />
ja sitä kautta myös Internet-palvelujen kehittämistä koko Helsingin seudulla.<br />
Kuntalaiset hakevat verkkopalveluja jatkossakin todennäköisesti mieluimmin x-kunta.fi –domainien<br />
kautta. Tämän takana avautuvat palvelut voivat kuitenkin olla ainakin osittain yht<strong>ei</strong>siä.<br />
Monilla seuduilla kunnat ovat pidemmällä yht<strong>ei</strong>styössä kuin Helsingin seudulla. Monet muutkin<br />
kuin kirjastopalvelut ovat luonteeltaan kuntarajat ylittäviä, esim. matkailupalvelut tai yritysten<br />
sijoittumista tukevat palvelut. Asiakaslähtöisyyden lisäksi myös resurssien tehokas käyttö tukee<br />
yht<strong>ei</strong>styön lisäämistä.<br />
Jos kuntien yht<strong>ei</strong>nen seutuportaali on palveluvalikoimaltaan laaja, kattaen myös ns. lähipalvelut,<br />
yht<strong>ei</strong>styöalueen <strong>ei</strong> ole luontevaa kattaa kovin montaa kuntaa. Tällaisia seutuportaaleja voisi olla<br />
Helsingin seudulla us<strong>ei</strong>ta, esimerkiksi KUUMA –kunnissa ja pääkaupunkiseudulla molemmissa<br />
omansa.<br />
Internet -palveluja tukevat toiminnot, esimerkiksi karttapalvelut tai lomakepalvelut, voidaan<br />
toteuttaa koko Helsingin seudun kattavina tai pienemmissä yht<strong>ei</strong>styöryhmissä.<br />
90
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Palvelukohtaiset portaalit, esimerkiksi matkailupalveluissa, elink<strong>ei</strong>nopalveluissa tai terveydenhuollossa,<br />
voivat olla koko Helsingin seudun kattavia. Terveydenhuollossa koordinoija voisi olla<br />
sairaanhoitopiiri, muissa palveluissa <strong>ei</strong> ole olemassa vastaavia koko seutukunnan kattavia organisaatioita.<br />
Vaikka yht<strong>ei</strong>styötä tiivistetään, käytännössä kokonaisuuden muodostavat erilaiset<br />
kaupunginosa-, kunta-, palvelu- ja seutukuntaportaalit, joiden tulisi olla kuitenkin kuntalaisille<br />
läpinäkyviä.<br />
91
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
2.8 Julkisen talouden kehitys Helsingin seudulla<br />
vuodesta 1990 22<br />
Muutokset seudun kuntien toimintaympäristössä<br />
Asukasluvun muutos 23<br />
Vuosina 1990 – 2002 koko maan asukasluku kasvoi 4,7 prosenttia eli 231 732 henkilöllä. Helsingin<br />
seudun kuntien asukasluku kasvoi peräti 18,4 prosenttia eli 191 295 henkilöllä. Vuonna 2001<br />
Helsingin seudulla asui 22,9 prosenttia koko maan asukkaista.<br />
Koko maan asukasluvun kasvusta Helsingin, Espoon ja Vantaan yhteenlaskettu kasvu oli 64 prosenttia<br />
(150 416). Prosentuaalisesti suurin kasvu oli Pornaisissa (42,2 %) ja Espoossa (30,5 %).<br />
Hitainta kasvu oli Kauniaisissa (8,6 %), Keravalla (13,1 %) Helsingissä (14,1 %).<br />
Helsingin seudun asukasluvun kasvua 1990 – 2002 selittää sekä syntyn<strong>ei</strong>den suuri määrä että<br />
voimakas muuttovoitto. Parin viime vuoden aikana seudun muuttovoitto muualta maasta on<br />
kuitenkin vähentynyt voimakkaasti lähelle nollatasoa, joten asukasluvun kasvu on parin viime<br />
vuoden aikana aiheutunut milt<strong>ei</strong> yksinomaan syntyvyydestä.<br />
Työpaikkakehitys 24<br />
Koko maan työllisyys oli 1990 luvun taitteessa taloudellisen suhdannehuipun aikana yli 2,5<br />
miljoonaa. Työllisten määrä putosi 1990-luvun alussa alkaneen laman aikana viidessä vuodessa<br />
noin 459 000:lla. Suurimmat määrälliset vähennykset työllisyydessä tapahtuivat Uudellamaalla,<br />
Hämeessä, Pirkanmaalla ja Kaakkois-Suomessa. Laman jälkeen työllisyys kasvoi noin 325 000:lla<br />
vuoteen 2002 mennessä. Työllisyys kasvoi kaikissa muissa maakunnissa paitsi Kainuussa ja<br />
Lapissa. Ainoastaan Uudellamaalla työllisyys oli vuonna 2002 korkeampi kuin vuosina 1989-<br />
1990.<br />
Vuonna 2001 koko maassa työpaikat vähenivät yli 81 000:llä, mutta pääkaupunkiseudulla työpaikat<br />
lisääntyivät yli 52 000:llä. Maan kaikista työpaikoista lähes 30 prosenttia on Helsingin<br />
seudulla. Vuonna 2001 yli puolet Helsingin seudun työpaikoista oli Helsingissä.<br />
Vaikka Kirkkonummen (21,7%) ja Mäntsälän (16,6%) asukasluvut kasvoivat vuosina 1990 –<br />
2001, niiden työpaikat kuitenkin vähenivät. Työpaikat lisääntyivät voimakkaasti Espoossa (27,3<br />
22 Tämän luvun tarkastelussa on käytetty lähteenä H<strong>ei</strong>kki Helinin selvitysmies Alasen toimeksiannosta<br />
laatimaa katsausta ”Helsingin seudun kuntien talous vuosina 1990-2002/2004”. Katsaus on päivitetty<br />
30.12.2003 ja on saatavilla sisäasiainministeriöstä. Katsauksessa tarkasteltavat 13 kuntaa ovat: Helsinki,<br />
Espoo, Vantaa, Kauniainen, Kirkkonummi, Sipoo, Nurmijärvi, Tuusula, Järvenpää, Kerava, Mäntsälä,<br />
Pornainen ja Vihti.<br />
23 Väestökehitystä kuvataan tarkemmin luvuissa 2.3 ja 2.4.<br />
24 Työpaikkakehitystä kuvataan tarkemmin luvuissa 2.2 ja 2.3.<br />
92
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
%) ja Vantaalla (23,2%). Helsingin seudulla työpaikkojen kasvu keskittyi Espooseen (23 139),<br />
Vantaalle (17 279) ja Helsinkiin (8 801).<br />
Ainoastaan Helsingissä työpaikkoja on enemmän kuin työssäkäyvää työvoimaa. Helsingin työpaikkaomavaraisuus<br />
oli 133 vuonna 2001. Espoon ja Vantaan työpaikkaomavaraisuus on kasvanut<br />
voimakkaasti. Kaikissa muissa Helsingin seudun kunnissa Kauniaista lukuun ottamatta työpaikkaomavaraisuus<br />
jää alle kahden kolmasosan (66,6%) ja se on pienentynyt lukuun ottamatta Espoota,<br />
Vantaata, Kauniaista ja Keravaa. Helsinkiin tulee 151000 henkilöä töihin muista kunnista. Tämä<br />
asettaa melkoiset vaatimukset liikennejärjestelyille koko alueella.<br />
Taulukko 1. Alueella asuva työllinen työvoima alueella työssäkäyvät ja<br />
työpaikkaomavaraisuus 2001 ja muutos 1990 - 2001<br />
Alueella<br />
asuva<br />
työllinen<br />
työvoima<br />
2001 2001 2001<br />
Alueella<br />
työssäkäyvät<br />
Työpaikkaomavaraisuus<br />
93<br />
Alueella<br />
asuva<br />
työllinen<br />
työvoima<br />
Muutos 1990 - 2001<br />
Alueella<br />
työssäkäyvät<br />
Työpaikkaomavaraisuus<br />
Espoo 113 380 107 892 95,2 17 367 23 139 6,9<br />
Helsinki 283 295 376 658 133,0 16 170 8 801 -4,7<br />
Vantaa 94 480 91 748 97,1 4 886 17 279 14,0<br />
Järvenpää 18 542 12 207 65,8 1 610 930 -0,8<br />
Kauniainen 3 957 2 664 67,3 -83 199 6,3<br />
Kerava 16 073 10 008 62,3 922 1 154 3,9<br />
Kirkkonummi 15 570 9 699 62,3 1 612 -211 -8,7<br />
Mäntsälä 7 751 4 855 62,6 443 -433 -9,8<br />
Nurmijärvi 16 809 10 046 59,8 1 844 241 -5,7<br />
Pornainen 1 916 826 43,1 340 46 -6,4<br />
Sipoo 8 647 4 885 56,5 1 127 240 -5,3<br />
Tuusula 16 605 11 530 69,4 2 129 602 -6,1<br />
Vihti 11 978 7 573 63,2 792 167 -3,0<br />
Tutkimuskunnat 609 003 650 591 106,8 49 159 52 154 -0,1<br />
Koko maa 2 251 181 2 251 181 100,0 -81 101 -81 101 0,0<br />
Kuntien tulot<br />
Kunnallistalouden tila on 1990-luvulla vaihdellut kansantalouden kehityksen ja valtion toimenpit<strong>ei</strong>den<br />
seurauksena. Kunnallistalouden osalta pitemmän aikavälin analysointi on kuitenkin<br />
vaikeaa, koska kirjanpito, tilastointi sekä vero- ja valtionosuusjärjestelmät ovat muuttuneet.<br />
Kesk<strong>ei</strong>sten käsitt<strong>ei</strong>den sisältö on ollut erilainen eri vuosina.<br />
Valtionosuusuudistusten lisäksi verolainsäädännön muutokset ovat vaikuttaneet merkittävästi<br />
kuntien talouslukuihin. Vuoden 1993 verouudistuksessa yht<strong>ei</strong>söjen kunnallisvero muutettiin
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kuntien osuudeksi yht<strong>ei</strong>söveron tuotosta. Vuoden 1999 muutoksessa pyrittiin kohdistamaan<br />
yht<strong>ei</strong>söjen maksamat verot niihin kuntiin, joista verotkin kertyivät. Vuonna 1993 otettiin käyttöön<br />
myös kiint<strong>ei</strong>stövero.<br />
Verotulot<br />
Koko maan painotettu veroprosentti nousi vuosina 1990 – 2004 1,66 prosenttiyksikköä. Sipoossa<br />
korotus oli 2,75, Helsingissä ja Vihdissä 2,50 prosenttiyksikköä. Vuonna 2004 koko maan keskiarvoa<br />
korkeampi veroprosentti on Järvenpäässä, Mäntsälässä, Nurmijärvellä, Pornaisissa, Sipoossa<br />
ja Vihdissä.<br />
Kuntien asukasluvun kasvusta aiheutuu verotulojen kasvun ohella myös menojen lisäyksiä, mitä<br />
on jouduttu kattamaan osittain veroprosenttia korottamalla. Kork<strong>ei</strong>n veroprosentti on Pornaisissa,<br />
jonka asukasluku on kasvanut suhteellisesti eniten. Koko maan veroprosenttien keskiarvon ylittävät<br />
myös Sipoo ja Nurmijärvi, joiden asukasluku on kasvanut keskiarvoa nopeammin. Järvenpään,<br />
Mäntsälän ja Vihdin veroprosentti ylittää koko maan keskiarvon, mutta asukasluvun kasvu<br />
jää hieman muiden kuntien arvoa pienemmäksi. Tuusula ja Kirkkonummi ovat selvinneet keskitasoa<br />
alhaisemmalla veroprosentilla voimakkaasta asukasluvun kasvusta huolimatta.<br />
Taulukko 2. Kuntien veroprosentit 1990 - 2004<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 15,75 15,75 16,50 16,50 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,50<br />
Helsinki 15,00 15,00 15,00 16,00 17,00 17,00 17,00 16,50 16,50 16,50 16,50 16,50 16,50 17,50 17,50<br />
Vantaa 16,50 16,50 17,50 17,50 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75 17,75<br />
Kauniainen 14,00 14,00 14,50 14,50 15,00 15,00 15,00 15,00 15,00 15,50 15,50 15,00 15,00 15,50 16,00<br />
Järvenpää 16,25 16,25 16,25 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,75 17,75 17,75 17,75 18,25 18,25 18,25<br />
Kerava 15,50 15,50 16,00 16,00 16,00 16,50 16,50 16,50 16,50 16,50 16,50 17,50 17,50 17,50 17,50<br />
Kirkkonummi 16,00 16,00 16,00 16,50 17,50 17,50 17,50 17,25 17,25 17,25 17,25 17,25 17,75 17,75 17,75<br />
Mäntsälä 17,50 17,50 17,50 18,00 18,00 18,00 17,75 17,75 17,75 18,25 18,25 18,25 18,75 18,75 18,75<br />
Nurmijärvi 16,50 16,50 16,50 16,50 17,25 17,25 17,25 17,25 17,75 17,75 17,75 17,75 18,25 18,25 18,25<br />
Pornainen 17,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,75 18,75 18,75<br />
Sipoo 16,00 16,00 16,50 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,75 17,75 17,75 18,75 18,75 18,75<br />
Tuusula 16,75 16,75 16,75 17,00 17,50 17,50 17,25 17,25 17,25 17,25 17,25 17,25 17,25 17,75 17,75<br />
Vihti 16,25 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 17,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,00 18,75 18,75<br />
Koko maa 16,47 16,62 16,88 17,20 17,53 17,53 17,51 17,42 17,53 17,60 17,65 17,67 17,78 18,03 18,13<br />
Helsingin seudun kuntien verotulot ovat vuonna 2004 yhteenlaskettuina 82 prosenttia suuremmat<br />
kuin vuonna 1990. Koko maan vastaava kasvu on 68 prosenttia. Verotulot ovat kasvaneet suhteellisen<br />
tasaisesti. Tarkastelukaudella on kuitenkin kaksi poikkeusjaksoa. 1990-luvun alun laman<br />
seurauksena us<strong>ei</strong>mpien seudun kuntien verotulot supistuivat. Helsingissä notkahdus oli muita<br />
syvempi. Nimellisesti se oli 14 prosenttia. Helsingin lisäksi Tuusulan verotulot jäivät kolmena<br />
vuonna vuotta 1990 pienemmiksi. Ilman verotulojen supistumista selvisivät Kerava ja Pornainen.<br />
Pornaisissa se onnistui jopa ilman veroprosentin korotusta. Peräti 7 kuntaa selvisi vain yhden<br />
vuoden verotulojen jäämisellä vuoden 1990 nimellistasoa pienemmäksi.<br />
94
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Kuntatalouden vakautusratkaisun yhteydessä vuonna 2002 ainoastaan Helsingin, Kauniaisten ja<br />
Espoon verotulot supistuivat. Muiden seudun kuntien verotulot sen sijaan kasvoivat. Tämä johtui<br />
siitä, että yht<strong>ei</strong>sövero on us<strong>ei</strong>mmissa Helsingin ympäristökunnissa suhteellisen vähäinen. Lisäksi<br />
tuloveroja kasvatti vuonna 2002 kertaluontoiset verontilitykset. Taulukkoon 3 on merkitty ne<br />
vuodet, joissa verotulot supistuivat 1990-luvun laman ja vuoden 2002 ratkaisujen seurauksena.<br />
Yllättävää saattaa olla se, että Helsingin verotulojen kehitys oli hitainta seudun kunnista.<br />
Taulukko 3. Verotulot 1990 – 2004, 1990=100<br />
Verotulot 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 100 96 100 97 111 121 135 140 156 168 214 223 217 218 209<br />
Helsinki 100 94 86 91 103 125 130 145 157 156 184 194 169 175 169<br />
Vantaa 100 98 102 102 112 120 129 135 146 152 165 180 180 181 180<br />
Järvenpää 100 99 100 102 114 118 124 121 143 151 154 175 196 186 194<br />
Kauniainen 100 115 95 101 101 142 125 133 147 144 216 218 172 185 181<br />
Kerava 100 100 104 105 112 123 130 127 142 146 168 182 191 184 187<br />
Kirkkonummi 100 101 102 98 116 128 139 141 156 160 174 182 206 191 200<br />
Mäntsälä 100 107 96 97 108 119 124 128 132 141 142 163 181 176 177<br />
Nurmijärvi 100 104 96 95 113 119 126 128 142 150 168 198 195 198 202<br />
Pornainen 100 118 128 112 133 140 152 147 169 170 173 200 223 231 242<br />
Sipoo 100 97 102 106 115 119 135 138 152 164 178 197 211 214 218<br />
Tuusula 100 95 91 91 106 109 119 122 135 140 153 168 186 184 190<br />
Vihti 100 102 103 99 108 116 126 134 145 152 174 177 188 185 191<br />
MannerSuomi 100 98 99 100 109 122 131 137 147 150 160 175 175 170 168<br />
Kolmas tarkastelukautena verotuloja vähentänyt tekijä oli eräissä kunnissa (Järvenpää, Kerava,<br />
Pornainen) kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen noin miljardin markan kasvu koko maassa<br />
vuonna 1997. Vähennyksen vaikutus oli suurin sellaisissa kunnissa, joissa palkkatulojen osuus on<br />
muita suurempi ja yht<strong>ei</strong>söveron merkitys pieni. Valtion toimenpiteet ovat vaikuttaneet myös<br />
verotuloja lisäävästi (esimerkiksi vuoden 1994 perhepoliittinen paketti).<br />
Verotulojen kehitykseen vaikuttavat kuntalaisten tulopohjan lisäksi veroprosentin korkeus ja<br />
asukasluvun (veronmaksajien) kehitys. Helsingin seudun kuntien asukasluvut kasvoivat muuta<br />
maata nopeammin ja pelkkä verotulojen nimellinen kasvu näyttää suurelta. Helsinkiä, Mäntsälää,<br />
Vantaata, Tuusulaa, Nurmijärveä ja Espoota lukuun ottamatta kuntien asukaslukuun suhteutetut<br />
verotulot kasvoivat koko maata nopeammin. Koska asukasluvut ovat kasvaneet kaikissa kunnissa,<br />
asukaslukuun suhteutettujen verotulojen kasvu on pienempi kuin pelkkien verotulojen.<br />
Taulukossa 4 on tummennettu kunnittain ne vuodet, joina verotulot vähenivät. 1990-luvun laman<br />
osalta on merkitty kaikki ne vuodet, joina verotulot jäivät vuotta 1990 pienemmiksi.<br />
95
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 4. Verotulot euroa/asukas vuosina 1990 – 2004 (1990=100)<br />
1990=100 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 100 94 96 90 101 107 117 118 129 136 170 175 166 167 160<br />
Helsinki 100 94 85 87 98 116 120 132 141 139 162 170 148 153 148<br />
Vantaa 100 96 99 96 104 110 116 120 128 131 140 152 150 152 151<br />
Järvenpää 100 97 95 92 103 106 111 107 126 131 132 148 165 156 163<br />
Kauniainen 100 115 94 96 96 135 116 123 136 133 200 201 159 170 167<br />
Kerava 100 98 100 99 104 114 119 115 129 131 150 162 169 163 166<br />
Kirkkonummi 100 99 97 91 107 116 124 124 134 136 146 150 165 154 161<br />
Mäntsälä 100 105 93 91 101 110 115 117 120 125 124 140 152 148 149<br />
Nurmijärvi 100 101 92 88 104 109 114 113 124 127 139 159 154 156 159<br />
Pornainen 100 111 115 94 110 115 123 116 130 129 128 146 157 162 170<br />
Sipoo 100 97 100 102 110 112 125 125 133 139 148 162 169 171 175<br />
Tuusula 100 94 89 87 101 103 110 110 121 122 130 139 151 150 154<br />
Vihti 100 99 99 93 100 107 116 122 131 136 154 154 161 158 163<br />
Manner-Suomi 100 98 98 98 107 118 127 132 141 145 154 168 167 162 161<br />
Kunnan tulovero<br />
Kunnan tuloveron kehitykseen vaikuttaa veroprosentin lisäksi kuntalaisten tulotason ja määrän<br />
muutokset. Tämän takia kehitystä on syytä tarkastella tavanomaisena muutoksena ja asukaslukuun<br />
suhteutetun tuloveron muutoksena. Veron määrään vaikuttaa myös verolainsäädäntö ja erityisesti<br />
kunnallisveron vähennykset, joita on tehty säännöllisesti vuoden 1997 jälkeen.<br />
Vuonna 1994 verotuloja kasvattivat valtion toimesta tehdyt verotuksen muutokset. Lapsi- ja yksinhuoltajavähennyksen<br />
poistamisen vaikutus oli arvioiden mukaan 400 miljoonaa euroa. Vuonna<br />
1997 korotettiin ansiotulovähennystä koko maassa noin miljardilla markalla. Tämän seurauksena<br />
kaikkien muiden paitsi Vihdin tulovero väheni edellisvuodesta. Vähennyksiä korotettiin myös<br />
vuodelle 2004, minkä vuoksi Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten tulovero vähenee vuoteen<br />
2003 verrattuna (taulukko 5). Vähennysten korotukset kompensoitiin kuitenkin lisäämällä<br />
sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia.<br />
96
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 5. Kunnan tuloveron kehitys 1993 – 2004 (1993=100)<br />
Kunnallisvero 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 100 115 114 126 122 136 143 176 192 195 211 199<br />
Helsinki 100 109 113 119 112 121 125 140 155 166 173 169<br />
Vantaa 100 108 108 115 114 123 127 132 150 162 165 162<br />
Järvenpää 100 112 114 119 113 132 137 140 160 182 176 184<br />
Kauniainen 100 99 134 116 115 127 129 199 210 168 182 178<br />
Kerava 100 103 113 118 112 126 127 136 165 168 168 170<br />
Kirkkonummi 100 117 121 129 124 136 141 151 179 201 193 201<br />
Mäntsälä 100 111 118 122 121 125 134 133 159 181 178 179<br />
Nurmijärvi 100 118 120 127 125 139 147 157 180 198 198 203<br />
Pornainen 100 119 123 134 129 142 146 146 176 198 206 217<br />
Sipoo 100 108 106 119 117 129 140 154 173 193 199 201<br />
Tuusula 100 116 112 120 117 130 137 148 163 189 195 200<br />
Vihti 100 108 112 120 124 134 144 160 168 185 185 189<br />
Manner-Suomi 100 108 112 119 116 123 126 128 146 158 158 156<br />
Asukaslukuun suhteutettu kunnan tulovero on kasvanut huomattavasti hitaammin (taulukko 6),<br />
hitaimmin se on kasvanut Vantaalla ja toiseksi hitaimmin Helsingissä. Nop<strong>ei</strong>nta kasvu on ollut<br />
Pornaisissa, Kirkkonummella, Sipoossa ja Tuusulassa.<br />
Taulukko 6. Kunnan tulovero euroa/asukas 1993 – 2002, (1990=100)<br />
1993=100 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 100 112 109 117 111 121 125 151 162 160 174 164<br />
Helsinki 100 107 109 114 106 112 115 128 141 151 157 153<br />
Vantaa 100 106 104 110 107 114 116 119 134 144 146 144<br />
Järvenpää 100 111 112 117 110 128 132 132 150 169 164 171<br />
Kauniainen 100 98 133 113 112 123 125 193 203 162 176 171<br />
Kerava 100 102 111 115 109 122 122 130 157 158 158 160<br />
Kirkkonummi 100 116 120 125 118 127 129 137 160 175 168 175<br />
Mäntsälä 100 111 116 121 118 120 126 124 145 162 160 161<br />
Nurmijärvi 100 117 118 123 119 130 134 140 157 168 169 172<br />
Pornainen 100 118 121 129 122 130 132 129 153 166 173 182<br />
Sipoo 100 107 104 115 110 118 124 134 148 161 166 169<br />
Tuusula 100 115 111 116 111 122 125 132 141 161 166 171<br />
Vihti 100 107 110 118 121 130 137 151 156 168 168 172<br />
Manner-Suomi 100 107 111 118 114 121 124 126 143 154 154 152<br />
Yht<strong>ei</strong>sövero<br />
Yht<strong>ei</strong>sön tulosta maksetaan veroa valtiolle, kunnalle ja seurakunnalle. Kuntien yht<strong>ei</strong>söveron määrä<br />
riippuu yht<strong>ei</strong>söveron kokonaiskertymästä ja kuntien jako-osuudesta. Vuosina 1993-1998 yht<strong>ei</strong>söveron<br />
jakoperusteet olivat muuttumattomat. Vuonna 1999 yht<strong>ei</strong>söjen maksamat verot pyrittiin<br />
97
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kohdistamaan mahdollisimman oik<strong>ei</strong>n niihin kuntiin, joissa sijaitsevat yritykset olivat verot<br />
maksaneet.<br />
Vuosina 1993-1995 yht<strong>ei</strong>söverokanta oli 25 %. Vuosina 1996–1999 se oli 28 % ja vuodesta 2000<br />
alkaen se on ollut 29 %. Kuntien osuuden pieneneminen selittyy osittain sillä, että yht<strong>ei</strong>söverokantaa<br />
korotettiin 25 %:sta 29 %:iin ja siitä johtuva yht<strong>ei</strong>söveron tuoton kasvu haluttiin ohjata<br />
kokonaan valtiolle. Kuntien yht<strong>ei</strong>söveron jako-osuus aleni tästä syystä 4,80 prosenttiyksikköä<br />
vuodesta 1998 lähtien ja 1,38 prosenttiyksikköä vuodesta 2000 lähtien.<br />
Yht<strong>ei</strong>sövero kasvoi voimakkaasti 1990-luvulla. Kuntien yht<strong>ei</strong>söveron määrä on riippunut yht<strong>ei</strong>söveron<br />
kokonaiskertymästä ja kuntien jako-osuudesta. Kuviossa 1 on esitetty yht<strong>ei</strong>söveron jakautuminen<br />
valtion ja kuntien kesken 1993–2003.<br />
Kuvio 1. Valtion ja kuntien osuus yht<strong>ei</strong>söveron tuotosta<br />
Milj.e 2000 taso<br />
8 000<br />
6 000<br />
4 000<br />
2 000<br />
0<br />
Kunnat Valtio<br />
1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003<br />
Tarkasteltavien kuntien yht<strong>ei</strong>söveron tasossa on huomattavia eroja. Huippunsa yht<strong>ei</strong>sövero saavutti<br />
vuonna 2000. Järvenpäässä ja Pornaisissa yht<strong>ei</strong>söveron osuus <strong>ei</strong> ole ylittänyt 10 prosenttia. Muita<br />
suurempi merkitys yht<strong>ei</strong>söverolla on Helsingissä ja Espoossa, joissa yht<strong>ei</strong>söveron osuus verotuloista<br />
ylitti koko maan keskiarvon.<br />
98
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 7. Yht<strong>ei</strong>söveron osuus verotuloista vuosina 1993 - 2004<br />
1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 1,5 2,7 11,1 12,5 17,9 18,0 19,7 22,9 19,5 16,0 9,6 10,0<br />
Helsinki 2,7 5,2 19,1 19,1 31,0 32,1 29,3 33,0 29,5 13,9 13,2 11,0<br />
Vantaa 1,1 2,5 8,6 9,8 15,0 15,5 15,8 19,0 15,9 9,5 7,4 7,3<br />
Järvenpää 0,3 1,0 2,7 3,7 5,7 5,4 6,9 7,2 6,4 5,3 3,2 3,1<br />
Kauniainen 0,9 2,2 6,7 7,6 13,9 14,1 11,0 8,4 4,5 2,5 1,6 1,7<br />
Kerava 0,4 2,1 3,5 4,3 6,5 6,6 7,9 14,8 4,7 8,0 4,4 4,6<br />
Kirkkonummi 1,0 2,8 8,2 10,8 14,7 15,9 15,0 16,1 5,2 6,2 3,0 3,1<br />
Mäntsälä 0,7 1,3 5,1 6,3 9,7 10,2 9,1 10,6 7,1 4,5 2,7 2,8<br />
Nurmijärvi 0,6 1,3 4,0 5,1 7,4 7,5 7,7 10,3 13,1 3,3 4,4 4,4<br />
Pornainen 0,6 0,5 2,2 3,2 3,5 7,2 5,8 6,9 2,9 2,1 1,6 1,3<br />
Sipoo 0,8 2,1 6,3 7,7 11,0 11,1 10,0 8,7 7,8 4,2 2,3 2,8<br />
Tuusula 1,0 1,8 7,7 9,0 12,9 13,1 11,8 11,8 11,5 7,4 3,8 4,0<br />
Vihti 0,6 1,8 5,2 6,5 9,0 9,4 8,3 10,5 7,3 4,6 3,1 3,1<br />
Manner-Suomi 1,3 2,6 9,5 10,9 16,6 17,5 17,2 20,6 17,4 10,6 7,4 7,6<br />
Valtionosuudet<br />
Suomen Kuntaliiton tunnuslukutiedostossa on esitetty käyttötalouden valtionosuudet sekä tilinpäätöksen<br />
mukaan että korjattuina. Korjattuihin valtionosuuksiin on laskettu mukaan kuntakohtaistetut<br />
opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet, työllistämistuet sekä muut valtionosuudet.<br />
Taulukossa 8 on esitetty tilinpäätösten 25 mukaiset käyttötalouden valtionosuudet.<br />
Valtionosuuksien tasausvähennyksen vuoksi Espoon valtionosuudet ovat olleet vuodesta 1999<br />
alkaen ja Helsingin vuosina 2000 – 2003 miinusmerkkiset. Myös Kauniaisten valtionosuus oli<br />
miinusmerkkinen vuosina 2002 – 2003. Vuoden 2004 valtionosuuksien kasvu johtuu pääasiassa<br />
siitä, että valtio kompensoi kunnan tuloveroon tehdyt vähennysten korotukset lisäämällä vastaavalla<br />
määrällä valtionosuuksia.<br />
25<br />
Aivan tilinpäätösten mukaisia ne <strong>ei</strong>vät kuitenkaan ole, koska niihin on vuosille 1990 – 1992 lisätty<br />
kuntayhtymien käyttötalouden valtionosuudet.<br />
99
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 8. Valtionosuudet vuosina 1990 – 2004 euroa/asukas<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 679 776 781 746 617 619 405 73 0 -17 -58 -216 -356 -362 -122<br />
Helsinki 760 832 818 827 710 686 484 177 97 27 -23 -93 -212 -117 105<br />
Vantaa 852 925 930 934 812 784 570 211 174 152 151 131 138 169 316<br />
Järvenpää 880 975 986 1 007 966 942 721 326 344 302 322 336 364 355 419<br />
Kauniainen 819 868 855 735 624 613 232 163 158 175 166 83 -375 -1 94<br />
Kerava 869 966 1 010 1 005 883 844 677 258 239 225 249 206 243 271 351<br />
Kirkkonummi 871 934 890 899 869 848 595 239 190 169 169 143 202 245 331<br />
Mäntsälä 1 168 1 369 1 333 1 332 1 276 1 241 1 046 649 649 700 696 892 919 913 952<br />
Nurmijärvi 714 780 846 875 754 837 631 262 265 224 260 266 318 434 527<br />
Pornainen 1 143 1 228 1 290 1 247 1 208 1 292 1 116 722 731 773 792 1 051 1 059 1 017 1 098<br />
Sipoo 1 022 1 026 1 019 1 067 979 970 744 422 376 366 424 498 542 585 688<br />
Tuusula 825 937 988 944 816 925 663 331 299 288 303 325 352 362 437<br />
Vihti 1 087 1 096 1 180 1 128 1 033 1 058 838 487 463 441 405 380 434 488 611<br />
Koko maa 1 213 1 321 1 335 1 320 1 240 1 238 1 011 647 617 617 647 706 748 770<br />
Korjatut valtionosuudet ovat yleensä suuremmat kuin tilinpäätöksen mukaiset valtionosuudet.<br />
Tämä johtuu pääasiassa siitä, että ammatillinen koulutus on yleensä organisoitu<br />
kuntayhtymien toimesta.<br />
Taulukko 9. Käyttötalouden korjatut valtionosuudet euroa/asukas vuosina<br />
1990 – 2002<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002<br />
Espoo 679 776 781 746 617 619 405 237 191 169 151 61 -68<br />
Helsinki 760 832 818 827 710 686 484 327 247 222 180 117 18<br />
Vantaa 852 925 930 934 812 784 570 421 380 364 375 381 410<br />
Järvenpää 880 975 986 1 007 966 942 721 645 673 624 659 728 789<br />
Kauniainen 819 868 855 735 624 613 232 144 113 92 97 29 -428<br />
Kerava 869 966 1 010 1 005 883 844 677 534 506 512 540 527 583<br />
Kirkkonummi 871 934 890 899 869 848 595 427 387 372 393 402 485<br />
Mäntsälä 1 168 1 369 1 333 1 332 1 276 1 241 1 046 906 913 952 955 1 192 1 264<br />
Nurmijärvi 714 780 846 875 754 837 631 526 541 542 594 642 699<br />
Pornainen 1 143 1 228 1 290 1 247 1 208 1 292 1 116 1 016 1 042 1 092 1 124 1 414 1 429<br />
Sipoo 1 022 1 026 1 019 1 067 979 970 744 635 610 597 659 738 787<br />
Tuusula 825 937 988 944 816 925 663 567 553 541 568 627 673<br />
Vihti 1 087 1 096 1 180 1 128 1 033 1 058 838 650 651 626 646 646 737<br />
Koko maa 1 213 1 321 1 335 1 320 1 240 1 238 1 011 877 853 860 898 982 1 046<br />
Helsingin seudun kuntien verotulot ovat muihin Suomen kuntiin verrattuna sen verran suuret, että<br />
Mäntsälää ja Pornaista lukuun ottamatta muiden valtionosuuksia vähentää tasausvähennys<br />
(taulukko 10).<br />
100
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 10. Verotulotasaus 1 000 euroa 1996 - 2003<br />
1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003<br />
Espoo -69 691 -72 725 -79 252 -85 262 -92 722 -122 743 -161 239 -165 119<br />
Helsinki -199 321 -206 575 -228 355 -246 148 -275 878 -325 212 -410 215 -316 834<br />
Vantaa -39 205 -40 318 -42 779 -44 874 -45 801 -53 170 -57 505 -57 171<br />
Järvenpää -4 226 -4 267 -3 796 -3 796 -3 258 -3 196 -3 116 -5 728<br />
Kauniainen -5 042 -4 101 -4 340 -4 556 -4 952 -6 461 -11 294 -8 916<br />
Kerava -4 727 -4 642 -4 406 -4 525 -3 928 -5 811 -5 474 -6 605<br />
Kirkkonummi -4 615 -5 358 -5 750 -6 311 -6 687 -7 990 -7 425 -8 048<br />
Mäntsälä 1 554 1 425 1 838 2 156 2 863 4 488 5 298 4 083<br />
Nurmijärvi -3 207 -3 492 -3 283 -3 186 -2 694 -3 614 -4 580 -4 455<br />
Pornainen 571 633 771 858 1 032 1 719 1 861 1 582<br />
Sipoo -1 574 -1 817 -1 949 -2 033 -1 974 -1 756 -2 092 -2 164<br />
Tuusula -3 496 -3 717 -3 858 -4 127 -4 204 -4 380 -4 698 -6 616<br />
Vihti -1 199 -1 246 -1 353 -1 345 -1 106 -2 240 -1 543 -2 075<br />
Verorahoitus<br />
Verorahoitus tarkoittaa kunnan verotulojen ja käyttötalouden valtionosuuksien summaa. Tilinpäätöksen<br />
mukaisten valtionosuuksien ja verotulojen vertailu on melkoisen ongelmallista sen<br />
vuoksi, että vuodesta 1997 lähtien opetustoimen valtionosuudet on kohdistettu suoraan palvelujen<br />
tuottajille. Korjatun valtionosuuden perusteella laskettu verorahoitus on kuntien kesken vertailukelpoisempi,<br />
koska se korjaa toimintojen organisoinnista aiheutuvia eroja.<br />
Taulukko 11. Helsingin seudun kuntien verorahoitus korjatuin valtionosuuksin<br />
1990 - 2002<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002<br />
Espoo 3 097 3 048 3 113 2 926 3 069 3 216 3 231 3 093 3 317 3 453 4 273 4 292 3 953<br />
Helsinki 3 157 3 077 2 860 2 923 3 049 3 477 3 360 3 485 3 634 3 558 4 074 4 189 3 574<br />
Vantaa 2 996 2 991 3 053 2 991 3 036 3 132 3 064 2 987 3 129 3 178 3 384 3 640 3 635<br />
Järvenpää 2 711 2 746 2 729 2 692 2 848 2 874 2 759 2 605 2 973 3 025 3 083 3 441 3 811<br />
Kauniainen 3 389 3 824 3 277 3 211 3 089 4 088 3 227 3 311 3 615 3 523 5 249 5 207 3 646<br />
Kerava 2 651 2 717 2 800 2 766 2 732 2 876 2 804 2 592 2 802 2 848 3 219 3 410 3 596<br />
Kirkkonummi 2 806 2 851 2 770 2 657 2 937 3 102 2 992 2 834 2 984 2 994 3 216 3 301 3 685<br />
Mäntsälä 2 688 2 968 2 743 2 715 2 809 2 918 2 790 2 682 2 737 2 846 2 841 3 316 3 578<br />
Nurmijärvi 2 500 2 584 2 491 2 452 2 606 2 775 2 669 2 549 2 747 2 819 3 071 3 485 3 444<br />
Pornainen 2 493 2 726 2 838 2 515 2 690 2 842 2 772 2 586 2 792 2 828 2 847 3 384 3 547<br />
Sipoo 2 718 2 665 2 716 2 790 2 843 2 872 2 857 2 748 2 863 2 961 3 173 3 485 3 659<br />
Tuusula 2 757 2 761 2 711 2 628 2 762 2 923 2 788 2 701 2 891 2 901 3 079 3 312 3 592<br />
Vihti 2 758 2 756 2 837 2 677 2 710 2 848 2 772 2 686 2 836 2 902 3 221 3 217 3 422<br />
Koko maa 2 832 2 909 2 915 2 906 2 965 3 155 3 069 3 014 3 139 3 201 3 392 3 697 3 750<br />
Helsingin seudun kunnille on tyypillistä verorahoituksen alhaisuus. Vuonna 2002 vain Espoon ja<br />
Kauniaisten verorahoitus on koko maan keskiarvoa suurempi. Ennen vuotta 2002 myös Helsingin<br />
verorahoitus ylitti selvästi koko maan keskiarvon vuotta 1992 lukuun ottamatta. Myös Vantaan<br />
verorahoitus oli monena vuonna keskiarvoa korkeampi laskentatavasta riippumatta.<br />
101
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Tulorahoituksen riittävyys<br />
Arvioinnin perusteet<br />
Kunnan talouden tasapainon arvioinnissa kesk<strong>ei</strong>nen tunnusluku on vuosikate. Se osoittaa paljonko<br />
vuotuisista tuloista jää vuotuisten menojen suorittamisen jälkeen poistoihin/investoint<strong>ei</strong>hin ja<br />
lainojen lyhennyksiin. Tuloslaskelma jakautuu vuosikatteen arvioinnin suhteen kahteen osaan.<br />
Vuosikatetta edeltävä laskelman yläosa sisältää kunnan säännönmukaisen, vuotuisen taloudenhoidon<br />
jaksotetut tulot (tuotot) ja menot (kulut). Vuosikatteen jälkeen tulevat erät koskevat<br />
pitemmän aikavälin taloutta tai ovat satunnaisia.<br />
Liikelaitosten organisointi vaikuttaa kuntien taloutta kuvaaviin lukuihin. Liiketoiminta voi olla<br />
organisoitu tavanomaisen hallintokunnan tapaan, liikelaitosmallin mukaan tai yhtiöinä. Jos toiminta<br />
on yhtiömuodossa, se <strong>ei</strong> ilmene kunnan toimintakuluissa <strong>ei</strong>kä -tuotoissa. Yhtiömuotoisen<br />
organisoinnin takia kunnan vuosikate, poistot ja investoinnit ovat pienemmät kuin sellaisen<br />
kunnan, joissa käytössä on liikelaitosmalli tai tavanomainen hallintokuntamalli.<br />
Helsingissä liikelaitokset on organisoitu liikelaitosmallin mukaisesti ja niiden luvut ovat mukana<br />
kaupungin talousluvuissa. Tämän vuoksi Helsingin vuosikate ja investoinnit ovat noin 170 miljoonaa<br />
euroa suuremmat verrattuna tilanteeseen, jossa ne olisivat yhtiöitä. Jos vuosikate suhteutetaan<br />
poistoihin ja investoint<strong>ei</strong>hin, <strong>ei</strong> vertailuongelmia aiheudu. Vuosikatteen suhteuttaminen<br />
poistoihin on kuitenkin mahdollista vasta vuoden 1997 kirjanpitomuutoksesta alkaen. Aikaisempien<br />
vuosien osalta on turvauduttava asukaslukuun ja investointien omarahoitusosuuteen suhteutettuun<br />
vuosikatteeseen.<br />
Kunnan talouden katsotaan olevan tasapainossa, kun vuosikate vastaa suunnitelmapoistoja.<br />
Poistojen tulisi vastata keskimääräistä vuotuista korvausinvestointitasoa. Korvausinvestoinnit<br />
kattava vuosikate tarkoittaa, ett<strong>ei</strong> kunnan tarvitse velkaantua, realisoida käyttöomaisuutta tai<br />
pitkäaikaisia sijoituksia <strong>ei</strong>kä vähentää toimintapääomaansa pitääkseen palvelujen tuotantovälineet<br />
toimintakunnossa.<br />
Kun poistojen ja investointitarpeen yhtä suuruus vuosikate % poistoista tunnusluvulla toteutuu,<br />
voidaan seuraavia johtopäätöksiä tulorahoituksen riittävyydestä pitää likipitäen oik<strong>ei</strong>na:<br />
• Kun vuosikate ylittää poistot, voidaan tulorahoituksen sanoa olevan tasapainossa<br />
• Tulorahoitus on riittämätön, jos vuosikate on poistoja pienempi. Tässä käytetään<br />
riittämättömän sijasta termiä h<strong>ei</strong>kko.<br />
• Jos vuosikate on negatiivinen, on kunnan tulorahoitus epätasapainossa.<br />
Tulkintaa vaikeuttaa se, että kasvavissa kunnissa poistojen määrä on liian pieni vertailuperuste,<br />
koska investointitarve on suuri. Myös vuosikate prosentt<strong>ei</strong>na poistoista -tunnuslukuun kuten muihinkin<br />
tunnuslukuihin liittyy ongelmia. Kasvavassa kunnassa poistojen suuruinen vuosikate <strong>ei</strong><br />
riitä. Köyhimmissä kunnissa taas investointien valtionosuudet ovat pienentäneet poiston perustana<br />
olevaa lukua.<br />
Vuosikate euroina asukasta kohden on tulkintaongelmistaan huolimatta yl<strong>ei</strong>sesti käytetty tunnusluku<br />
tulorahoituksen riittävyyden arvioinnissa. Vuosikatteen määrä euroina tai asukaslukuun<br />
102
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
suhteutettuna kuvaa hyvin yksittäisen kunnan kehitystä, mutta sen riittävyydestä suhteessa muihin<br />
kuntiin se <strong>ei</strong> kerro mitään. Kunnissa, joissa on omaa, laajaa liiketoimintaa, on vuosikate luonnollisesti<br />
asukaslukuun suhteutettuna suurempi kuin kunnissa, joissa sellaista <strong>ei</strong> ole tai liiketoiminta on<br />
organisoitu yhtiömuotoisena.<br />
Investointien tulorahoitus, %: = 100 x Vuosikate / Investointien omahankintameno<br />
Investointien tulorahoitus -tunnusluku kertoo kuinka paljon investointien omahankintamenosta on<br />
rahoitettu tulorahoituksella. Tunnusluku vähennettynä sadasta kertoo prosenttiosuuden, mikä on<br />
jäänyt rahoitettavaksi pääomarahoituksella eli käyttöomaisuuden myynnillä, lainalla tai kassavarojen<br />
määrää vähentämällä.<br />
Tulorahoituksen riittävyyden kehitys<br />
Vaikka asukaslukuun suhteutettuja vuosikatt<strong>ei</strong>ta <strong>ei</strong> voikaan sellaisinaan vertailla, on taulukossa 12<br />
esitetty vuosikate euroa/asukas kehitys. Lukuja kannattaa tarkastella nimenomaan yksittäisen<br />
kunnan kehityksen kannalta.<br />
Tarkasteltavien kuntien vuosikatt<strong>ei</strong>ta asukaslukuun suhteutettuna <strong>ei</strong> ole tarkoituksenmukaista<br />
vertailla vuosina 2003 – 2004, koska Helsingissä vuosikate on laskettu talousarviossa eri perust<strong>ei</strong>n<br />
kuin tilinpäätös. Kaikkiaan s<strong>ei</strong>tsemässä kunnassa vuosikate on ollut tarkastelujaksona vähintään<br />
kerran miinusmerkkinen (Järvenpää, Kauniaisten, Kirkkonummi, Mäntsälä, Pornainen, Sipoo ja<br />
Vantaa).<br />
Taulukko 12. Vuosikate euroa asukas 1990 - 2002<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002<br />
Espoo 484 124 218 248 453 476 526 289 472 566 1 165 840 545<br />
Helsinki 672 454 254 485 548 815 946 771 816 636 911 738 176<br />
Vantaa 155 -131 71 102 204 227 256 3 164 180 273 242 239<br />
Järvenpää 309 39 -21 170 189 126 138 -175 223 221 35 160 494<br />
Kauniainen 348 608 326 305 308 1 220 297 192 590 263 1 849 1 488 -323<br />
Kerava 331 157 187 227 30 254 303 6 261 233 414 379 577<br />
Kirkkonummi 205 -25 -18 108 326 478 347 165 217 218 260 66 417<br />
Mäntsälä 284 321 184 409 450 437 292 25 -8 154 -70 107 368<br />
Nurmijärvi 460 397 212 261 306 386 262 28 69 130 278 490 447<br />
Pornainen 74 101 171 236 410 472 327 5 120 56 -122 148 349<br />
Sipoo 362 73 117 398 423 271 182 -41 107 108 80 152 326<br />
Tuusula 454 113 40 123 294 340 314 206 250 327 348 268 593<br />
Vihti 311 135 195 179 185 201 182 98 165 206 367 39 299<br />
Koko maa 326 198 212 344 369 412 359 191 247 257 288 331 381<br />
Koko maa avg 217 162 175 323 357 380 306 176 143 125 62 145 285<br />
Kuntia kpl ">" avg 10 4 7 3 5 7 5 4 9 11 10 10 10<br />
Avg = koko maan kuntien aritmeettinen keskiarvo<br />
Kuntia kpl ">" avg keroo monenko tutkimuskunnan luku parempi kuin kuntien aritmeetinen keskiarvo<br />
103
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Vuodesta 1997 alkaen voidaan vuosikate suhteuttaa poistoihin. Taulukossa 13 on esitetty vuosikate<br />
prosentt<strong>ei</strong>na poistoista vuosina 1997 – 2004. Tähän on voitu ottaa mukaan myös vuodet 2003 –<br />
2004, koska poistoihin suhteuttaminen ottaa huomioon liikelaitosten esittämistavan talousarvioissa.<br />
Ainoastaan Espoon ja Tuusulan vuosikate on ollut poistoja suurempi joka vuosi vuosina 1997 –<br />
2002. Helsingin talous on ollut tasapainossa lukuun ottamatta vuotta 2002 ja Keravan vastaavasti<br />
lukuun ottamatta vuotta 1997. Negatiivinen vuosikate vuosina 1997 – 2002 oli jonakin vuonna<br />
vain Sipoossa (1997), Pornaisissa (2000), Mäntsälässä (1998, 2000), Kauniaisissa (2002) ja<br />
Järvenpäässä (1997). Helsingin negatiivinen vuosikate vuodelta 2003 on talousarvion mukainen.<br />
Tilinpäätöksessä se lienee plusmerkkinen.<br />
Taulukossa 13 on 13 kuntaa ja kuusi vuotta eli 78 tapausta. Näistä Helsingin seudun kuntien talous<br />
oli tasapainossa 49 kertaa eli 62 prosentissa. Näin tarkastellen kuntien talous on ollut suhteellisen<br />
vakaa vuodet 1997 – 2002. Vuosina 2003 – 2004 talous oli tasapainossa Järvenpäässä, Keravalla,<br />
Nurmijärvellä ja Tuusulassa.<br />
Taulukko 13. Vuosikate prosentt<strong>ei</strong>na poistoista 1997 – 2002<br />
1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 113 197 224 471 317 182 89 63<br />
Helsinki 206 202 143 195 163 34 -23 49<br />
Vantaa 2 84 87 129 110 104 35 1<br />
Järvenpää -95 119 111 18 82 434 153 135<br />
Kauniainen 65 190 96 636 495 -86 74 44<br />
Kerava 4 160 136 235 217 313 262 255<br />
Kirkkonummi 119 155 147 182 50 247 99 17<br />
Mäntsälä 22 -6 122 -54 82 267 48 -28<br />
Nurmijärvi 18 41 74 149 258 219 102 104<br />
Pornainen 8 170 79 -147 132 278 120 77<br />
Sipoo -27 69 67 49 88 170 93 100<br />
Tuusula 138 157 194 198 141 294 124 112<br />
Vihti 64 100 118 200 22 160 32 29<br />
Koko maa 92 116 114 125 142 152<br />
Vantaalla vuosikate <strong>ei</strong> ollut investointien omarahoitusosuutta suurempi minään tarkasteluvuonna.<br />
Pornaisilla ja Kirkkonummella tunnusluku oli suurempi kuin 100 s<strong>ei</strong>tsemänä vuonna, Espoossa<br />
Kauniaisissa ja Keravalla kuutena vuonna. Taulukossa 21 on vuosina 1990 – 2002 169 lukua,<br />
joista 52 on suurempi kuin 100 eli vuosikate riittää kattamaan investointien omarahoitusosuuden<br />
vain joka kolmannessa tapauksessa (31 %).<br />
104
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Taulukko 14. Investointien tulorahoitusprosentti 1990 - 2004<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002<br />
Espoo 73 21 56 83 133 135 121 73 116 104 173 88 35<br />
Helsinki 98 64 42 96 122 158 138 112 82 91 92 76 20<br />
Vantaa 30 -34 28 37 71 84 75 1 53 58 46 43 45<br />
Järvenpää 40 8 -8 65 109 25 50 -100 110 85 14 55 130<br />
Kauniainen 84 126 91 102 60 377 64 59 166 64 283 141 -21<br />
Kerava 39 23 13 44 8 118 142 3 114 89 153 107 134<br />
Kirkkonummi 49 -7 -10 115 339 296 140 110 131 93 46 17 101<br />
Mäntsälä 20 59 42 237 298 381 171 10 -2 92 -25 39 73<br />
Nurmijärvi 100 85 56 124 153 119 77 10 24 32 72 132 80<br />
Pornainen 48 109 230 89 150 209 160 3 168 23 -19 41 179<br />
Sipoo 64 18 24 207 174 70 55 -27 52 43 25 33 51<br />
Tuusula 81 25 9 23 76 65 80 87 76 99 63 67 188<br />
Vihti 78 37 71 80 64 68 66 24 71 103 112 10 79<br />
Koko maa 66 45 60 112 129 125 95 53 63 71 63 69 77<br />
Lainakanta<br />
Kunnan rahoituksen rakennetta kuvataan taseen ja siitä laskettavien tunnuslukujen avulla. Rahoitusasemassa<br />
tilikaudella tapahtuneet muutokset kuten sijoitukset, pääoman lisäykset ja palautukset<br />
käyvät ilmi rahoituslaskelmasta. Kuntaliiton tilinpäätösmallissa esitellään us<strong>ei</strong>ta eri tunnuslukua,<br />
mutta ne antavat jo muodostamistapansa takia hyvin samansuuntaisen kuvan. Tämän takia riittää<br />
kun käyttää yl<strong>ei</strong>simmin <strong>tunne</strong>ttua asukaslukuun suhteutettua lainamäärää:<br />
Lainakanta 31.12., milj. e<br />
= Vieras pääoma - Saadut ennakot - Ostovelat - Siirtovelat - Muut korottomat velat<br />
Lainat euroa/asukas<br />
Asukaskohtainen lainamäärä lasketaan jakamalla edellä mainittu lainakanta tilinpäätösvuoden<br />
päättymispäivän mukaisella kunnan asukasmäärällä. Vuosien 2003 - 2004 talousarvioiden<br />
lainakanta on jaettu tässä vuoden 2002 lopun asukasluvulla.<br />
Lainamääränkin vertailussa on ongelmia. Uuden ongelman kuntien tas<strong>ei</strong>den vertailussa muodostavat<br />
vastuut. Esimerkiksi Espoossa on yksityisen toimesta rakennettu kaksi isoa kiint<strong>ei</strong>stöä 26 .<br />
Niiden rakentamiskustannukset <strong>ei</strong>vät näy kaupungin taseessa velkana, mutta vastuut niistä ovat<br />
26 Kuninkaantien lukio ja liikuntakeskus (51,6 milj. e) ja Leppävaaran aluekirjasto ja musiikkitalo (43,6<br />
milj. e).<br />
105
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
merkittävät. Kun vastaavanlaiset menettelyt yl<strong>ei</strong>styvät, <strong>ei</strong> lainakanta kerro kuin osan kunnan<br />
taseessa olevista vastuista.<br />
Pääkaupunkiseudulla s<strong>ei</strong>tsemässä kunnassa lainakanta oli vuonna 2002 pienempi kuin koko maan<br />
keskiarvo. Vähiten velkaa oli Kauniaisissa ja Tuusulassa. Selvästi muita enemmän lainaa oli<br />
Sipoolla, Vantaalla ja Pornaisilla.<br />
Vuosina 2002 - 2004 erityisesti Helsingin velka on kasvanut korkean investointitason, yl<strong>ei</strong>sen<br />
talouskehityksen ja valtion kuntatalousratkaisujen seurauksena. Vuodesta 2001 Helsingin lainamäärä<br />
lähes viisinkertaistuu vuoteen 2004. Myös muissa kunnissa on lainamäärä voimakkaassa<br />
kasvussa.<br />
Taulukko 15. Lainakanta euroa/asukas 1990 – 2004<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004<br />
Espoo 219 435 726 830 832 733 642 547 431 338 270 258 113 392 526<br />
Helsinki 209 374 902 1 161 1 139 1 015 809 810 758 451 404 364 965 1 590 1 739<br />
Vantaa 687 1 036 1 236 1 516 1 521 1 379 1 519 1 446 1 221 1 055 870 1 010 1 359 1 781 2 260<br />
Järvenpää 784 1 147 1 044 1 102 991 825 825 1 261 867 687 684 584 731 870 1 044<br />
Kauniainen 190 337 275 379 444 435 122 13 11 10 9 7 7 5 3<br />
Kerava 658 1 232 1 350 1 514 1 723 2 069 1 721 1 764 1 516 1 497 1 193 809 960 1 081 1 358<br />
Kirkkonummi 447 672 855 960 960 859 524 387 247 222 285 418 555 758 1 134<br />
Mäntsälä 987 1 253 1 253 1 148 1 023 666 413 350 443 448 649 765 842 1 122 1 547<br />
Nurmijärvi 496 519 739 564 518 403 433 568 709 870 973 949 863 1 192 1 520<br />
Pornainen 1 190 1 076 891 882 913 692 554 497 439 577 1 060 1 450 1 212 1 129 1 129<br />
Sipoo 297 538 991 910 845 784 664 659 788 918 962 1 349 1 606 1 882 2 084<br />
Tuusula 381 664 1 109 1 516 1 400 1 055 701 556 171 118 86 58 36 25 211<br />
Vihti 644 796 880 912 699 820 751 895 755 698 640 752 730 1 013 1 645<br />
Koko maa 638 804 968 1 010 920 821 729 745 745 711 746 781 862<br />
Johtopäätöksiä ja kehitysnäkymiä<br />
Valtiontalouden kehitysnäkymät<br />
Kansainvälisen talouskehityksen odotettua pitempään jatkunut vaimeus on h<strong>ei</strong>jastunut myös Suomen<br />
talouteen. Viennin kasvu on jäänyt selvästi jälkeen aiemmista vuosista. Näkymät ovat nyt<br />
vähitellen paranemassa ja maailmankaupan kasvun arvioidaan tänä vuonna vetävän viennin 5<br />
prosentin kasvuun. Talouskasvu perustuu kuitenkin myös jatkossa pääosin yksityiseen kulutukseen.<br />
Mikäli kansainvälinen kysyntä elpyy odotetun mukaisesti, kokonaistuotannon arvioidaan<br />
kasvavan vuosittain noin 2½ prosenttia.<br />
106
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Verotulojen arvioidaan lähivuosina kasvavan maltillisesti. Kasvua hidastavat jo päätetyt veronalennukset,<br />
mutta myös verokilpailun oletetaan rajoittavan verotulojen kasvua. Yht<strong>ei</strong>söveron<br />
osalta alennuksen suuruudeksi arvioidaan lähes ½ prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.<br />
Ansio- ja pääomaverotuksen osalta pain<strong>ei</strong>den suuruutta ja ajoittumista on vaikea arvioida täsmällisesti.<br />
Valtiontalouden rahoitusasema oli vielä vuonna 2003 lievästi ylijäämäinen, mutta se on muuttumassa<br />
alijäämäiseksi suhteessa bruttokansantuotteeseen. Alijäämän on arvioitu hieman kasvavan,<br />
mutta jäävän alle yhden prosentin suhteessa kokonaistuotantoon vuoteen 2007 mennessä.<br />
Valtion menojen arvioidaan lisääntyvät nopeammin kuin aikaisempina vuosina mm. tulonsiirtojen<br />
ja kunnallistalouden rahoituksen kasvun vuoksi. Menojen lisäämistä rajoittaa finanssipolitiikalle<br />
asetettu tavoite pitää valtion talous vahvana ja vaalikauden lopussa tasapainossa. Hallitus on ilmoittanut<br />
ryhtyvänsä korjaaviin toimenpit<strong>ei</strong>siin, jos valtion talouden alijäämä uhkaa ylittää 2 ¾<br />
prosenttia suhteessa kansantuotteeseen.<br />
Ennakoituun talouskehitykseen liittyy riskejä jo lyhyelläkin aikavälillä. Kansainvälisen talouden<br />
kasvu voi jäädä ennakoitua hitaammaksi, sillä epävarmuus Yhdysvaltojen talouden elpymisen<br />
kestävyydestä on huomattava <strong>ei</strong>kä euroalueen elpymisestä ole vielä kestäviä merkkejä. Kotimaisen<br />
talouskehityksen epävarmuutta lisää teknologia-alojen merkittävä asema Suomen taloudessa.<br />
Näiden alojen tuott<strong>ei</strong>den kysynnän kehitys on vaikeasti ennakoitavissa ja ala on jo siirtänyt<br />
tuotantoaan halvemman työvoiman maihin. Toisaalta finanssipolitiikan elvyttävä sysäys ensi<br />
vuodelle on merkittävä. Suomen talouskehitys voi näin ollen poiketa ennakoidusta kehityksestä<br />
molempiin suuntiin.<br />
Kuntien talouskehitys lähivuosina 27<br />
Tulopohjan epävarmuudet ja lisääntyvät menopaineet pitävät myös kuntien rahoitustilanteen<br />
kireänä ja kuntatalous pysyy lähivuosina alijäämäisenä. Kuntien talouden liikkumavara on edelleen<br />
kaventumassa ja vuosikatteet ovat jäämässä selvästi viime vuosien katt<strong>ei</strong>ta pienemmiksi.<br />
Väestön ikääntyminen tulee lisäämään kuntien terveydenhoitomenoja merkittävästi. Kuntakohtaiset<br />
erot rahoitusasemassa säilyvät edelleen suurina.<br />
Nykyisten ennust<strong>ei</strong>den mukaan kuntatalous h<strong>ei</strong>kkenee koko maan tasolla vuodesta 2003 siten, että<br />
kuntasektorin vuosikate alenee vuoden 2002 noin 2.3 mrd. euron tasosta vuonna 2004 noin 1.4<br />
mrd. euroon. Vuoden 2003 jälkeen vuosikate vahvistuu hitaasti vuoteen 2007 mentäessä.<br />
Muutos vuodesta 2002 vuoteen 2003 on olennainen, mutta vertailuvuonna 2002 vuosikate oli<br />
aikaisempiin vuosiin verrattuna poikkeuksellisen korkealla tasolla, <strong>ei</strong>kä kuvaa pidemmän aikavälin<br />
kehitystä. Myös kuntien talouden erot tasoittuivat selvästi vuonna 2002. Tähän vaikuttivat mm.<br />
kertaluont<strong>ei</strong>set verontilitykset ja kuntatalouden tasapainotustoimenpiteet.<br />
Vuosikatteen alenema- ennuste vuonna 2003 perustuu ensisijaisesti verotulojen vähenemiseen noin<br />
0.6 mrd. eurolla. Lisäksi kuntien käyttömenojen arvioidaan kasvavan edelleen voimakkaasti.<br />
27 Kuntatalouden kehitysnäkymät perustuvat Rainer Alasen esitykseen sisäasiainministeriön järjestämässä<br />
tutkijatapaamisessa 4.2.2004. Luvut perustuvat kunnallistalouden ja <strong>hallinnon</strong> neuvottelukunnan tekemään<br />
kunnallistalouden kehitysarvioon<br />
107
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Käyttötalouden valtionosuuksien on arvioitu kasvavan vuodesta 2002 vuoteen 2003 noin 0,4 mrd.<br />
euroa, mutta tämä <strong>ei</strong> riitä kokonaistasapainon saavuttamiseen. Ennusteen mukaan kuntien vuosikate<br />
pysyisi vuoteen 2007 mennessä vuosittain noin 0.2- 0.3 mrd. euroa poistoja pienempänä.<br />
Tämä vaikuttaa ilman muita toimenpit<strong>ei</strong>tä kuntien kokonaisalijäämän kasvuun lähivuosina.<br />
Ennakkotietojen mukaan kuntien investointien kasvu pysyi vuonna 2003 edellisvuoden tasolla.<br />
H<strong>ei</strong>kkenevän tasapainon taustalla vaikuttavat myös ennusteet suhteellisen hitaasta kasvusta ja<br />
aikaisemmat toimenpiteet, kuntien verotulojen kasvu on ollut hidasta mm. kunnallisverotuksen<br />
vähennysten kasvun johdosta. Kuntatalouden voidaan kuitenkin kokonaisuudessaan arvioida<br />
sopeutuvan siten, että kuntien lainamäärä <strong>ei</strong> investointien kasvun hidastuessa olennaisesti kasva.<br />
Toisaalta paineet purkautuvat todennäköisesti kunnallisveroasteen nousuun alueellisesti ja kuntaryhmittäin<br />
vaihtelevalla tavalla.<br />
Käyttötalouden epätasapaino h<strong>ei</strong>jastuisi myös lainanottoon, jonka kasvu riippuu investointien<br />
kasvusta erityisesti suurimmissa kunnissa. Kuntien lainakannan arvioidaan olevan vuonna 2007<br />
noin 5.4 mrd eli noin 0.6 mrd euroa vuoden 2002 tasoa korkeampi. Kassavarat vähenisivät vastaavasti<br />
noin 0.2 mrd. euroa eli tasolle 3.1 mrd.<br />
Ennusteen toteutumiseen ( vuoteen 2007) vaikuttavat mm. seuraavat tekijät:<br />
• kotimaisen kysynnän kehitys ja työllisyyskehitys<br />
• kunnallisverotuksen ( vähennykset) kehitys<br />
• valtionosuuksien kokonaistaso ( ns. nelivuotist<strong>arki</strong>stus, indeksit<strong>arki</strong>stukset)<br />
• uusien tehtävien aiheuttamat menonlisäykset ( kansallinen terveyshanke, sosiaalialan<br />
kehittämishanke)<br />
• kuntien toteuttamat veroprosenttien korotukset<br />
• lisäksi pidemmällä aikavälillä: eläkkeelle siirtymisen ajoittuminen, maan sisäinen<br />
muuttoliike,<br />
• palvelurakenteen muutos, alueellinen työpaikkakehitys<br />
Kehitys kuntaryhmittäin ja alueellisesti<br />
Kuntaryhmittäin tarkasteltuna vuosikate on ollut vuoteen 2001 paras kuntaryhmässä yli 100 000<br />
asukasta ja h<strong>ei</strong>koin kuntaryhmissä alle 6000 asukasta. Vuonna 2002 vuosikate oli paras<br />
kuntaryhmässä 20 000 –40 000 asukasta. Vuodesta 2001- vuoteen 2002 vuosikate aleni erityisen<br />
voimakkaasti kuntaryhmässä yli 100 000 asukasta.<br />
Lähivuosina kuntaryhmittäiset vuosikatt<strong>ei</strong>den erot <strong>ei</strong>vät olennaisesti muutu. Asukasluvultaan<br />
suurimpien kuntien vuosikate tullee kasvamaan maan keskimäärää hieman nopeammin.<br />
Vuosikate- poistot vertailulla taloudeltaan epätasapainossa olevia kuntia voidaan arvioida olevan<br />
lähivuosina noin 200- 260, SM:n ennusteen mukaan määrä kasvaa hitaasti vuoteen 2005 mennessä.<br />
Alueellisesti kunnat sijoittuvat lähinnä Pohjois- Suomeen/ Väli- Suomeen.<br />
Negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä oli poikkeuksellisen alhainen vuonna 2002, vuodesta<br />
2003 määrän voidaan arvioida lähtevän kasvuun ( vuosittain 70 – 100 kuntaa). Määrään vaikuttaa<br />
valtion tukitoimenpit<strong>ei</strong>den mitoitus. Vuoden 2003 ennakkotietojen mukaan näitä kuntia oli 75.<br />
108
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Alueellisesti tarkasteltuna vuosikatteen h<strong>ei</strong>kkeneminen on SM:n ennusteen mukaan vuodesta 2002<br />
vuoteen 2005 vähäisintä Uudellamaalla ja suurinta Pohjanmaalla ja Lapissa.<br />
Kuntien nettoinvestoinnit pysyvät maan keskimäärää alhaisemmalla tasolla kaikissa kuntaryhmissä<br />
alle 40 000 asukasta. Muissa kuntaryhmissä nettoinvestoinnit vuoteen 2005 ylittävät selvästi maan<br />
keskimääräisen kasvun.<br />
Kuntien verotulot ja valtionosuudet ( verorahoitus) poikkesivat kuntaryhmittäin tarkasteltuna<br />
vuonna 2001siten, että kork<strong>ei</strong>n rahoituspohja oli yli 100 000 asukkaan kunnissa. Vuonna 2002 erot<br />
tasoittuivat siten, että verorahoitus väheni tässä kuntaryhmässä. Vuoteen 2005 mennessä verorahoituksen<br />
erot tasoittuvat edelleen. Erot kuntaryhmittäin tarkasteltuna pysyvät suhteellisen vähäisinä.<br />
Helsingin seudun kuntien talous<br />
Kokonaisuutena Helsingin seudun kuntien talous <strong>ei</strong> ole muuhun maahan verrattuna h<strong>ei</strong>kko.<br />
Kuntien taloudellisen liikkumavaran välillä on kuitenkin myös tällä alueella huomattavia eroja,<br />
jotka johtuvat sekä tulopohjan että menotason eroista.<br />
Verotulot ovat us<strong>ei</strong>mmissa seudun kunnissa maan keskitasoa suuremmat, mutta valtionosuudet<br />
pienemmät, mikä johtuu erityisesti korkean verotulon ( Helsinki, Espoo, Kauniainen) kunnissa<br />
valtionosuuksien tasausvähennyksestä, kuten muuallakin maassa. Kuntien vuosikatteen eroihin<br />
vaikuttavat tulopohjan lisäksi menotasojen erot, jotka myös Helsingin seudulla ovat huomattavat.<br />
Korkeat palvelujen tuottamiskustannukset h<strong>ei</strong>kentävät mahdollisuuksia saavuttaa vuosikatteen ja<br />
poistojen tasapaino, joka kuvaa talouden perustasapainoa.<br />
Vuosikatteen ja poistojen vertailun perusteella Helsingin seudun kuntien talous on ollut suhteellisen<br />
hyvin tasapainossa vuosina 1997 - 2002. Vuonna 2002 talous kiristyi erityisesti Helsingissä,<br />
Espoossa ja Kauniaisissa. Tämä johtui mm. kuntien yht<strong>ei</strong>söveron jako- osuuden alentamisesta ja<br />
siitä, että vain näitä kuntia vuosina 1997 - 2001 taloudellisesti hyödyttänyt valtionosuuksien<br />
tasauksen kattosäännös poistettiin. Muissa Helsingin seudun kunnissa em. toimenpit<strong>ei</strong>den vaikutus<br />
oli neutraali tai talouden liikkumavaraa lisäävä, nämä kunnat <strong>ei</strong>vät myöskään olleet hyötyneet em.<br />
tasauksen kattosäännöstä.<br />
Tulorahoituksen alhaisuuden johdosta peruspalvelujen järjestämisen rahoitusongelmat Helsingin<br />
seudun kunnissa kohdistuvat erityisesti kehys- ja radanvarsikuntiin, joihin myös väestönkasvun<br />
painopiste suuntautuu.<br />
109
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3. Yht<strong>ei</strong>stoiminnan nykyiset käytännöt ja<br />
rakenteet<br />
Tässä luvussa kartoitetaan Helsingin seudun kuntien keskinäisiä sekä kuntien ja valtion keskinäisiä<br />
yht<strong>ei</strong>styömuotoja. Seudullisella yht<strong>ei</strong>styöllä on pitkät perinteet, mutta viime vuosina erilaisten<br />
yht<strong>ei</strong>styöjärjestelyjen määrä Helsingin seudulla on kasvanut selvästi. Myös yht<strong>ei</strong>styön organisoiminen<br />
ja toteutus saavat aiempaa moninaisempia muotoja.<br />
Yht<strong>ei</strong>styömuodot on muistiossa jaettu viiteen päälukuun: 1) seudun kuntien ja valtion keskinäinen<br />
yht<strong>ei</strong>styö, 2) lakisäät<strong>ei</strong>set tai lakiin perustuvat yht<strong>ei</strong>styöinstituutiot, 3) monenkeskiset yhtiöt, säätiöt<br />
ja yhdistykset, 4) pääkaupunkiseudun kaupunkien yht<strong>ei</strong>styö, 5) muu Helsingin seudun kuntien<br />
käynnistämä yht<strong>ei</strong>styö. Tarkastelu <strong>ei</strong> ole tyhjentävä, vaan siinä paneudutaan lähemmin niihin yht<strong>ei</strong>styön<br />
muotoihin, joissa seudun kehitystä käsitellään monialaisesti ja/tai joissa yht<strong>ei</strong>styö käsittää<br />
laajan joukon toimijoita.<br />
Kuntien ja valtion yht<strong>ei</strong>styö käsittää erilaisia kunnallis- ja valtion<strong>hallinnon</strong> keskinäisen vuoropuhelun<br />
areenoita, jollainen on esimerkiksi Helsingin seudun neuvottelukunta. Taloudellisesti<br />
merkittävimpiä lakiin perustuvia kuntien yht<strong>ei</strong>styöaloja ovat erikoissairaanhoito, ammattikorkeakoulutus,<br />
seudullinen joukkoliikenne ja jätehuolto. Erityisen merkittävänä voidaan pitää seudullista<br />
liikennejärjestelmäsuunnittelua (PLJ). Näistä tehtävistä vastaavat pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta<br />
YTV sekä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS, ovatkin seudun<br />
tärk<strong>ei</strong>mmät palveluja tuottavat ylikunnalliset yht<strong>ei</strong>söt. Molempien toiminta perustuu lakiin.<br />
Maakunnan liitto on myös seudullisen yht<strong>ei</strong>styön kannalta kesk<strong>ei</strong>nen toimija. Seudun kehittämiseen<br />
ja palvelujen järjestämiseen osallistuu myös joukko yhtiöitä, säätiöitä ja yhdistyksiä, joissa on<br />
kuntasektorin lisäksi mukana muitakin tahoja. Tällaisia ovat mm. Uudenmaan osaamiskeskus<br />
Culminatum Oy ja seudun kansainvälistä markkinointia hoitava Helsinki Region Marketing Oy<br />
HRM. Kuntien keskinäisestä yht<strong>ei</strong>styöstä tässä luvussa käsitellään kokonaisvaltaista strategista<br />
yht<strong>ei</strong>styötä palvelevaa koordinaatiota sekä kaupunkipoliittisten hankk<strong>ei</strong>den toteutusta palvelevaa<br />
kumppanuutta. Lisäksi seudulla tehdään merkittävää sopimuspohjaista yht<strong>ei</strong>styötä monien kesk<strong>ei</strong>sten<br />
tehtävien osalta, kuten esimerkiksi seudullisessa vedenhankinnassa ja -puhdistuksessa.<br />
Yl<strong>ei</strong>sesti ottaen voi todeta, että kuntien yht<strong>ei</strong>styö YTV-alueella intensiivistä ja monialaista.<br />
Kehyskuntien kesken yht<strong>ei</strong>styö on viriämässä ”blok<strong>ei</strong>ttain” Keski-Uudenmaan KUUMA-kuntien<br />
ja Lohjan seudun Hiisi-kuntien kesken. Vielä on liian varhaista arvioida tämän yht<strong>ei</strong>styön vaikuttavuutta.<br />
Yht<strong>ei</strong>styö pääkaupunkiseudun ja kehysalueen välillä sen sijaan on verrattain vaatimatonta<br />
ja epäsystemaattista suhteessa näiden alu<strong>ei</strong>den tiiviiseen toiminnalliseen kytkeytymiseen<br />
toisiinsa.<br />
110
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3.1 Seudun kuntien ja valtion keskinäinen yht<strong>ei</strong>styö<br />
Helsingin seudun neuvottelukunta<br />
Hallituksen ohjelman mukaisesti sisäasiainministeriö on asettanut Helsingin seudun neuvottelukunnan<br />
edistämään valtion ja alueen kuntien yht<strong>ei</strong>styötä Helsingin seudun kehittämisessä.<br />
Helsingin seudun neuvottelukunta jatkaa aiemmin toimineen pääkaupunkiseudun neuvottelukunnan<br />
työtä laajennetulla kokoonpanolla; nyt myös YTV-alueen kehyskunnilla on edustus<br />
neuvottelukunnassa. Neuvottelukunnan toimikausi on 1.7.2003 – 30.4.2007.<br />
Neuvottelukunnan tehtävänä on seurata Helsingin seudun kehitystä ja määritellä valtion harjoittaman<br />
kaupunkipolitiikan sisältöä seutua koskevissa kysymyksissä. Samalla neuvottelukunta<br />
arvioi koko toiminnallisen metropolialueen tasapainoisen kehityksen haast<strong>ei</strong>ta pitkällä aikavälillä.<br />
Tehtävänä on myös edistää Helsingin seudun kuntien yht<strong>ei</strong>styötä, kehittää seudun ja valtion<strong>hallinnon</strong><br />
yht<strong>ei</strong>stoimintamenettelyjä sekä arvioida vallitsevien hallinnollisten rajojen tarkoituksenmukaisuutta.<br />
Edellisiin liittyen neuvottelukunta toimii hallitusohjelman mukaisen seudullisen<br />
yht<strong>ei</strong>styön selvityshenkilön työn seurantaryhmänä. Lisäksi neuvottelukunta seuraa pääkaupunkiseudun<br />
kaupunkiohjelman toteutusta.<br />
Seudulla <strong>ei</strong> toimi erillistä ministerin johtamaa yht<strong>ei</strong>styöelintä asumista ja siihen liittyvää maankäyttöä<br />
ja liikennettä koskien, vaan näitä koskevat tavoitteet painottuvat Helsingin seudun<br />
neuvottelukunnan toiminnassa aiempaa voimakkaammin. Asunto- ja maapolitiikan asiat valmistelee<br />
ympäristöministeriön johdolla toimiva teemaryhmä, joka toimii neuvottelukunnan<br />
yhteydessä.<br />
Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii alue- ja kuntaministeri ja varapuheenjohtaja Helsingin<br />
kaupungin ylipormestari. Neuvottelukunnassa on kaksikymmentäkaksi jäsentä, jotka edustavat<br />
valtioneuvoston kansliaa, sisäasiainministeriötä, valtiovarainministeriötä, ympäristöministeriötä,<br />
opetusministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä, sosiaali- ja terveysministeriötä, kauppa- ja<br />
teollisuusministeriötä, työministeriötä, Espoon kaupunkia, Vantaan kaupunkia, Kauniaisten<br />
kaupunkia, Helsingin kaupunkia, Keravan kaupunkia, Vihdin kuntaa, Uudenmaan liittoa sekä Itä-<br />
Uudenmaan liittoa.<br />
Pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunta<br />
Liikenne- ja viestintäministeriön asettama pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunta toimii<br />
pääkaupunkiseudun tärk<strong>ei</strong>ssä liikennekysymyksissä sopijapuolten välisenä neuvottelu-, yht<strong>ei</strong>styö-<br />
ja koordinaatioelimenä. Se vastaa myös liikennejärjestelmän toteuttamisesta tehdyn aiesopimuksen<br />
seurannasta. Edustettuina ovat Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit, YTV, LVM,<br />
Tielaitos, Uudenmaan tiepiiri, VR ja Ratahallintokeskus. VM:stä, YM:stä ja Uudenmaan liitosta<br />
neuvottelukunnassa on pysyvät asiantuntijat.<br />
Pääkaupunkiseudun liikenneneuvottelukunta perustuu liikenne- ja viestintäministeriön ja YTV:n<br />
väliseen sopimukseen vuodelta 1986. Asioiden valmistelusta vastaa neuvottelukunnan sihteeristö<br />
pääsihteerin johdolla.<br />
111
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välinen yht<strong>ei</strong>stoimintaasiakirja<br />
Helsingin seudun kehittämisen yht<strong>ei</strong>stoimintaprosesseja kartoitettaessa on syytä mainita vuonna<br />
2000 laadittu valtion, pääkaupunkiseudun ja kehyskuntien välinen yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirja asumisen<br />
sekä siihen liittyvän maapolitiikan ja liikenteen kehittämisestä. Yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan<br />
valmisteli asuntoministerin johdolla toiminut työryhmä, jossa oli edustettuina asianosaiset<br />
ministerit, seudun kaupungin- ja kunnanjohtajat sekä valtiovarainministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö<br />
ja valtioneuvoston kanslia. Asiakirjan lähtökohtana oli tarve parantaa pääkaupunkiseudun<br />
ja sen kehyskuntien asunto-oloja sekä tähän liittyvä yhdyskuntarakenteen, maankäytön<br />
ja liikennejärjestelmien kehittäminen. Samalla pyrittiin luomaan edellytyksiä asuntomarkkinoiden<br />
tasapainottamiseksi tarvittavien lyhyen ja pitkän aikavälin toimenpit<strong>ei</strong>den toteuttamiselle.<br />
Metropolialueen korkeakoulujen yht<strong>ei</strong>styö<br />
Helsingin metropolialueen (sisältäen Uudenmaan, Itä-Uudenmaan, Kanta- ja Päijät-Hämeen<br />
maakunnat) 19 yliopistoa, korkeakoulua ja ammattikorkeakoulua tekevät yht<strong>ei</strong>styötä korkeakoulujen<br />
ns. kolmannen tehtävän puitt<strong>ei</strong>ssa. Yht<strong>ei</strong>styön tarkoituksena on määritellä, millaisin<br />
tavoitt<strong>ei</strong>n ja linjauksin yliopistot ja korkeakoulut omissa rool<strong>ei</strong>ssaan ja omia tehtäviään hoitaen<br />
osallistuvat yht<strong>ei</strong>styöhön, jolla toteutetaan uusia metropolialueen kehittämiseen tähtääviä<br />
hankk<strong>ei</strong>ta. Yliopistot ja korkeakoulut ovat vuonna 2002 laatineet yht<strong>ei</strong>styöasiakirjan, jonka<br />
kesk<strong>ei</strong>sinä strategisina linjauksina on yliopistot ja korkeakoulut 1) alueen kansainvälisen<br />
kilpailukyvyn ja vetovoiman vahvistajina, 2) alueen kulttuurin kehittäjinä, 3) kansainvälisen<br />
yht<strong>ei</strong>styön kehittäjinä ja 4) keskinäisen (korkeakoulujen välisen) yht<strong>ei</strong>styön kehittäjinä.<br />
3.2 Lakisäät<strong>ei</strong>set tai lakiin perustuvat yht<strong>ei</strong>styö-<br />
instituutiot<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunta YTV on Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten<br />
yht<strong>ei</strong>styöorganisaatio, joka on erityislainsäädännön perusteella organisoitu julkisoikeudellinen<br />
oikeushenkilö. YTV:n tehtävänä on edistää pääkaupunkiseudun kehitystä tuottamalla joukkoliikenteen,<br />
jätehuollon, ilmansuojelun ja kehityssuunnittelun palveluita.<br />
Pääkaupunkiseudun yht<strong>ei</strong>styövaltuuskunnan YTV:n esivaiheena toimineen Pääkaupunkiseudun<br />
yht<strong>ei</strong>styötoimikunnan (YTT) perustava kokous pidettiin 16.6.1970. Ensimmäinen YTV-laki<br />
(978/73) tuli voimaan 1.1.1974 ja kokonaisuudessaan muutettu laki 1.4.1985. Viim<strong>ei</strong>sin muutos<br />
tuli voimaan 1997 alusta. YTV:n toimintaa sääntelee lisäksi mm. kuntalaki, jätelaki sekä ilmansuojelun<br />
erityislainsäädäntö.<br />
112
Toiminta<br />
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
YTV:n toiminta jakautuu viiteen tulosalueeseen, jotka ovat liikenneosasto, jätehuoltolaitos,<br />
ympäristötoimisto, kehitystoimisto ja kanslia. Näistä merkittävimpiä ovat liikenne ja jätehuolto,<br />
jotka muodostivat noin 97 % YTV:n kokonaismenoista vuonna 2002. Noin 70 % toiminnan<br />
tuotoista koostuu seutuliikenteen ja jätehuollon asiakasmaksuista. (YTV:n kokonaismenot olivat<br />
155,6 miljoonaa euroa ja tulot 160,3 miljoonaa euroa.)<br />
YTV:n kesk<strong>ei</strong>siin viimeaikaisiin kehittämishankk<strong>ei</strong>siin kuuluu pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma<br />
PLJ 2002 sekä PKS 2025 pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva. Prosessit<br />
liittyvät kiinteästi toisiinsa ja ne saatiin päätökseen saman aikaisesti 21.3.2003. Pääkaupunkiseudun<br />
tulevaisuuskuva koskee seudun maankäytön kehittämisen päätavoitt<strong>ei</strong>ta ja arvioita asunto-<br />
ja työpaikkarakentamisesta. Työssä tarkastellaan seudun kehitysvaihtoehtoja ja –visioita sekä<br />
arvioidaan väestö- ja työpaikkakehityksen pohjalta seudun maankäytön muutoksia vuoteen 2025<br />
asti. Tulevaisuuskuvatyön tavoitteena on edistää yl<strong>ei</strong>spiirt<strong>ei</strong>sen suunnittelun yht<strong>ei</strong>styötä seudulla.<br />
Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelma auttaa suunnittelemaan alueen liikennejärjestelmää<br />
kokonaisuutena pitkällä tähtäimellä. Suunnittelussa korostuu maankäytön, liikenteen<br />
ja ympäristönsuojelun toimiva yht<strong>ei</strong>styö. Suunnitelmaa laadittaessa tehdään kiinteää yht<strong>ei</strong>styötä<br />
kuntien, liikenne- ja viestintäministeriön, Ratahallintokeskuksen, Uudenmaan tiepiirin sekä<br />
Uudenmaan liiton kanssa.<br />
YTV on kesk<strong>ei</strong>nen toimija seudun joukkoliikenteen järjestämisessä. Se suunnittelee ja hankkii<br />
seutuliikennepalvelut YTV-kuntien alueella ja tekee sopimuspohjaista yht<strong>ei</strong>styötä myös kehyskuntien<br />
kanssa joukkoliikenteen järjestämisessä. Edellä mainittujen tehtävien lisäksi YTV mm.<br />
seuraa pääkaupunkiseudun rakennusmaavarannon kehittymistä.<br />
Organisaatio ja päätöksenteko<br />
YTV:n asioista päättävät 22-jäseninen seutukokous ja 14-jäseninen hallitus. Seutukokous kokoontuu<br />
kahdesti vuodessa. Kuhunkin kokoukseen erikseen Helsinki nimeää 11, Espoo ja Vantaa<br />
kumpikin 5 ja Kauniainen yhden edustajan. Seutukokouksen poliittiset voimasuhteet noudattavat<br />
viim<strong>ei</strong>sten kunnallisvaalien tulosta.<br />
YTV:n hallituksen toimikausi on enimmillään kunnallisvaalikausi. Hallituksen valitsee seutukokous<br />
viim<strong>ei</strong>sten kunnallisvaalien poliittisten voimasuht<strong>ei</strong>den mukaan niin, että Helsingillä on 7,<br />
Espoolla ja Vantaalla kummallakin 3 ja Kauniaisilla yksi edustaja. Kokoonpanossa noudatetaan<br />
myös tasa-arvolakia. YTV-kaupunkien kaupunginjohtajat kuuluvat hallitukseen asiantuntijajäseninä.<br />
Toimintaorganisaation johdossa on yht<strong>ei</strong>styöjohtaja. YTV:ssä työskenteli vuoden 2002<br />
lopussa 312 henkilöä.<br />
Uudenmaan liitto ja Itä-Uudenmaan liitto<br />
Suomessa on 19 maakunnan liittoa, jotka hoitavat aluekehittämislain sekä maankäyttö- ja rakennuslain<br />
mukaisia aluekehitysviranomaistehtäviä ja maakuntakaavoitusta. Toiminnallis-taloudellinen<br />
Helsingin seutu jakautuu kahden maakunnan, Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueelle.<br />
Uudenmaan liiton alue kattaa Helsingin, Lohjan ja Tammisaaren seutukunnat, yhteensä 24 kuntaa.<br />
113
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Uudenmaan väestömäärä on noin 1,3 miljoonaa. Itä-Uudenmaan liiton alue kattaa Porvoon ja<br />
Loviisan seutukuntien 10 kuntaa, joiden väestömäärä on noin 100 000.<br />
Toiminta<br />
”Maakunnan kehittämisen malli” perustuu kolmeen asiakirjaan: pitkän aikavälin strategiseen<br />
maakuntasuunnitelmaan, tästä johdettuun keskipitkän aikavälin maakuntaohjelmaan sekä<br />
maakuntakaavaan, joka on yl<strong>ei</strong>spiirt<strong>ei</strong>nen suunnitelma maakunnan tai sen osan yhdyskuntarakenteesta<br />
ja alu<strong>ei</strong>den käytöstä.<br />
Maakuntaohjelma laaditaan joka neljäs vuosi ja sen toteuttamissuunnitelma vuosittain. Maakuntaohjelmassa<br />
sovitaan maakuntasuunnitelmassa määritellyn strategian toteutusta edistävistä<br />
toimenpidelinjoista ja merkittävimmistä hankk<strong>ei</strong>sta. Maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmassa<br />
sovitaan vuosittain hankk<strong>ei</strong>sta, niiden rahoituksesta ja aikatauluista.<br />
Maakuntakaava ohjaa alueen kuntien yl<strong>ei</strong>s- ja asemakaavoitusta ja se laaditaan tiiviissä vuorovaikutuksessa<br />
alueen kuntien, valtion ympäristö<strong>hallinnon</strong>, sidosryhmien, alueen asukkaiden ja muiden<br />
osallisten kanssa. Maakuntakaavassa osoitetaan asuin- ja työpaikka-alueet, liikennejärjestelmä,<br />
erityisalueet, teknisen huollon alueet, arvokkaat kulttuurikohteet, matkailuvyöhykkeet jne.<br />
Em. lakisäät<strong>ei</strong>sten suunnitteluasiakirjojen lisäksi maakunnan liittojen johdolla tehdään myös muuta<br />
pääkaupunkiseutua ja sen vaikutusaluetta koskevaa strategista suunnittelutyötä. Uudenmaan liitto<br />
on mm. soveltanut alu<strong>ei</strong>den kehittämislakiin perustuvaa aluekehittämissopimusta, jossa useat valtion<strong>hallinnon</strong><br />
tahot sopivat kuntia edustavan maakunnan liiton kanssa joukosta strategisten painopistealojen<br />
mukaisia kärkihankk<strong>ei</strong>ta, joita ne pyrkivät edistämään omassa toiminnassaan. Jatkossa<br />
maakuntaohjelman vuotuiset toteuttamissuunnitelmat korvaavat aluekehittämissopimukset. Maankäyttöä<br />
koskien on tehty ”Tulevaisuuden kasvusuunnat” –strategiatyötä, jossa on hyödynnetty<br />
YTV:n tuottamaa tietoa pääkaupunkiseudun rakentamisen näkymistä. Työssä arvioidaan myös<br />
pääkaupunkiseudun kasvun h<strong>ei</strong>jastumista naapurimaakuntien alu<strong>ei</strong>lle. Lisäksi Uudenmaan liitto on<br />
mukana pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnittelussa ja johtaa liikennejärjestelmäsuunnittelua<br />
kehyskunnissa (Kehyli) ja läntisellä Uudellamaalla. Työ yhteensovitetaan muuhun maankäytön<br />
suunnitteluun maakuntakaavoituksessa.<br />
Lakisäät<strong>ei</strong>sen suunnittelun ja kehittämistoiminnan tueksi ja sen ohella maakuntien liitot ovat<br />
mukana jäsenkuntien edunvalvonnassa ja tukevat niiden kansainvälistymistä. Uudenmaan liitto<br />
mm. organisoi Uudenmaan ja Helsingin kansanedustajien neuvottelukunnan työn, vaikuttaa<br />
Euroopan Unionin verkostoissa yht<strong>ei</strong>sellä toimistolla Helsingin kaupungin ja yliopiston kanssa<br />
Brysselissä ja on mukana lukuisissa yht<strong>ei</strong>söissä, neuvottelukunnissa ja työryhmissä pääkaupunkiseudulla<br />
ja maakunnassa laajemmin.<br />
Organisaatio ja päätöksenteko<br />
Maakunnan liitto on jäsenkuntiensa yht<strong>ei</strong>styöorganisaatio, kuntayhtymä, jossa poliittisesti valitut<br />
luottamushenkilöt vastaavat päätöksenteosta. Ylintä päätösvaltaa käyttää jäsenkuntien valitsema<br />
maakuntavaltuusto. Maakuntavaltuuston poliittinen jakauma vastaa kunnallisvaalien tulosta<br />
maakunnassa ja sen jäsenet ovat jäsenkuntien kunnanvaltuustojen edustajia. Uudenmaan maakuntavaltuustossa<br />
on 72 jäsentä, Itä-Uudenmaan valtuustossa 32. Jokaisesta jäsenkunnasta on<br />
114
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
ainakin yksi edustaja. Maakuntavaltuuston toimikausi on neljä vuotta ja sen puheenjohtajiston<br />
kausi kaksi vuotta.<br />
Maakunnan liiton käytännön työtä johtaa maakuntahallitus, jonka maakuntavaltuusto valitsee<br />
siten, että sen kokoonpano vastaa ryhmien kunnallisvaal<strong>ei</strong>ssa saamia ääniosuuksia. Uudenmaan<br />
maakuntahallituksessa on 20 jäsentä, Itä-Uudellamaalla 11. Luottamuselinten tukena toimii<br />
maakuntajohtajan alaisuudessa toimiva maakunnan liiton toimisto, joka vastaa maakunnan<br />
kehittämisen valmistelu- ja toimeenpanotehtävistä.<br />
Maakunnan yht<strong>ei</strong>styöryhmä<br />
Maakunnan yht<strong>ei</strong>styöryhmän tehtävänä on edistää maakunnan kehittämiseen liittyvien toimenpit<strong>ei</strong>den<br />
yhteensovitusta ja toimia keskustelufoorumina toimintaympäristön muutosten ennakoinnissa<br />
sekä vaikuttaa toteutukseen, edunvalvontaan ja valtion resurssien jakamiseen. Yht<strong>ei</strong>styöryhmässä<br />
ovat edustettuina maakunnan liitto, sen jäsenkunnat, valtion alue<strong>hallinnon</strong> toimijat,<br />
ja maakunnan kesk<strong>ei</strong>set yrittäjä- ja työmarkkinajärjestöt.<br />
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri HUS<br />
Sairaanhoitopiirin tehtävänä on tuottaa sen jäsenkuntien järjestämisvastuuseen kuuluvia erikoissairaanhoidon<br />
palveluja ja huolehtia yliopistolliselle sairaanhoitopiirille säädetyistä muista<br />
tehtävistä. Lakisäät<strong>ei</strong>sten tehtäviensä lisäksi sairaanhoitopiiri voi tuottaa terveydenhuollon<br />
palveluita myös muille kuin kunnille ja kuntayhtymille. HUS-yht<strong>ei</strong>styö perustuu vuonna 1999<br />
tehtyyn sopimukseen.<br />
Sairaanhoitopiirin alueella on yhteensä noin 1,3 miljoonaa asukasta. Piiri jakautuu Helsingin seudun<br />
yliopistollisen keskussairaalan toimialueeseen, sekä Hyvinkään, Lohjan, Länsi-Uudenmaan ja<br />
Porvoon sairaanhoitoalu<strong>ei</strong>siin. HYKS-toimialueeseen kuuluvat Helsinki, Espoo, Vantaa, Kauniainen,<br />
Kerava ja Kirkkonummi. Muihin sairaanhoitoalu<strong>ei</strong>siin kuuluu 26 muuta jäsenkuntaa. Päätösvaltaa<br />
HUS:ssa käyttää jäsenkuntien nimeämistä luottamushenkilöistä koostuva hallitus.<br />
Ammattikorkeakoulut<br />
Helsingin seudulla toimii us<strong>ei</strong>ta osakeyhtiömuotoisia tai kuntayhtymien ylläpitämiä ammattikorkeakouluja,<br />
jotka antavat ammatillista korkea-asteen koulutusta. Näistä sellaisia, joiden<br />
ylläpitäjiin kuuluu useampi kuin yksi pääkaupunkiseudun kaupunki ovat Espoon-Vantaan<br />
teknillinen ammattikorkeakoulu EVTEK (jossa ovat osapuolina myös Kauniainen ja Kirkkonummi)<br />
ja Laurea-ammattikorkeakoulu (osapuolina Espoo ja Vantaa sekä Keski-Uudenmaan<br />
ammattikoulutusyhtymä).<br />
115
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
3.3 Monenkeskiset yhtiöt, säätiöt ja yhdistykset<br />
Uudenmaan osaamiskeskusohjelma /Culminatum Oy<br />
Osaamiskeskusohjelma on alu<strong>ei</strong>den kehittämislain (1135/93) mukainen tavoiteohjelma, jonka<br />
tavoitteena on paikallisten, alueellisten ja kansallisten voimavarojen kohdistaminen valittujen<br />
kansainvälisesti kilpailukykyisten osaamisalojen kehittämiseen. Ohjelmalla tuetaan myös alu<strong>ei</strong>den<br />
välistä erikoistumista ja yht<strong>ei</strong>styötä eri osaamiskeskusten välillä. Ohjelman tuloksena Suomeen on<br />
syntynyt osaamiskeskusten verkosto vastaamaan 2000-luvun tietoyht<strong>ei</strong>skunnan haast<strong>ei</strong>siin. Kaudelle<br />
1999 - 2006 on nimetty 14 alueellista ja kaksi valtakunnallista verkosto-osaamiskeskusta.<br />
Culminatum Oy toteuttaa myös muita kuntien vir<strong>ei</strong>lle panemia alueellisia kehittämishankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Uudenmaan osaamiskeskusohjelmaa toteuttaa Culminatum Oy yht<strong>ei</strong>styössä Helsingin seudun<br />
tiedepuistojen kanssa. Culminatumin omistajia ovat Uudenmaan liitto, pääkaupunkiseudun kunnat,<br />
yliopistot, korkeakoulut ja tutkimuslaitokset sekä alueen elink<strong>ei</strong>noelämä. Uudenmaan osaamiskeskuksen<br />
osaamisalat ovat 1) aktiivimateriaalit ja mikrosysteemit, 2) geeniteknologia ja molekyylibiologia,<br />
3) kulttuuriteollisuus, 4) ohjelmistotuoteliiketoiminta ja 5) uusmedia.<br />
Helsinki Region Marketing Oy HRM<br />
HRM on kehittämisyhtiö, jonka päätehtävä on seudun kansainvälinen markkinointi. Yhtiöllä on<br />
toimipiste ja vuokrattavia tiloja Helsingissä, Pietarissa, Moskovassa ja Tallinnassa. Toiminnan<br />
osapuolina ovat YTV-kaupungit ja 27 muuta osakaskuntaa, Helsingin ja Espoon kauppakamarit<br />
sekä Uudenmaan liitto.<br />
Ami-säätiö<br />
Aikuiskoulutusta pääkaupunkiseudulla hoitava säätiö, osapuolina YTV-kaupungit.<br />
Y-säätiö<br />
Asunnottomille ja pakolaisille asuntoja tarjoava valtakunnallinen säätiö, osapuolina suuret<br />
kaupungit ja SPR, Kirkkohallitus, Suomen Mielenterveysseura ym.<br />
Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö HOAS<br />
Helsingin seudun oppilaitosten ylioppilas- ja oppilaskuntien säätiö, joka tarjoaa asuntoja peruskoulun<br />
jälk<strong>ei</strong>stä tutkintoa suorittaville opiskelijoille sekä ulkomaisille opiskelijoille ja tutkijoille.<br />
Säätiön hallituksessa edustus Helsingin, Espoon ja Vantaan kaupung<strong>ei</strong>lta.<br />
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus<br />
Pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus ja Sosiaalitaito Oy, jonka osakkaita ovat muut<br />
Uudenmaan kunnat, ovat osa Etelä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskusta. Osaamiskeskus edistää<br />
uusien sosiaalityön toimintamallien ja työmenetelmien sekä muiden suurkaupunkiympäristön<br />
sosiaalialan käytäntöjen kehittymistä ja välittymistä sekä alueellisen ja seudullisen yht<strong>ei</strong>styön<br />
järjestämistä. Pääkaupunkiseudun osaamiskeskus toimii Helsingin, Espoon, Kauniaisten ja<br />
116
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Vantaan alueella, ja sitä hallinnoi Helsingin kaupunki. Muut alueen kunnat perustivat Sosiaalitaito<br />
Oy:n kehittämään sosiaalialaa maakunnassa. Sosiaalialan osaamiskeskusten toimintaa ohjaa laki<br />
sosiaalialan osaamiskeskustoiminnasta.<br />
Etelä-Suomen maakuntien liittouma<br />
Etelä-Suomen maakuntien liittouma on alueen s<strong>ei</strong>tsemän maakunnan yht<strong>ei</strong>styöorganisaatio, joka<br />
vaikuttaa Etelä-Suomen kehittymiseen ja edistää maakuntien yht<strong>ei</strong>styötä. Etelä Suomen liittoumassa<br />
valmistellaan yht<strong>ei</strong>stä tulevaisuudenkuvaa Etelä-Suomen aluerakenteesta vuonna 2030.<br />
Kolmivaih<strong>ei</strong>sen työn ensimmäisessä vaiheessa on hyväksytty toiminnallinen aluerakenne, toisessa<br />
vaiheessa on tarkasteltu väestön ja työpaikkojen määriä ja sijoittumista. Vuonna 2004 tarkastelun<br />
kohteena on asuminen ja liikenne sekä Etelä-Suomen infrastruktuurin kärkihankk<strong>ei</strong>den määrittely.<br />
Työ on sopimukseen perustuvaa yht<strong>ei</strong>styötä s<strong>ei</strong>tsemän maakunnan kanssa. Hanketta hallinnoi<br />
Uudenmaan liitto.<br />
3.4 Pääkaupunkiseudun kaupunkien yht<strong>ei</strong>styö 28<br />
Viime vuosina yht<strong>ei</strong>styö Helsingin seudulla on kehittynyt yht<strong>ei</strong>seksi strategiseksi työskentelyksi,<br />
jossa hyödynnetään kumppanuutta ja verkostomaista toimintatapaa. Verkostoyht<strong>ei</strong>styö on antanut<br />
mahdollisuuden joustavaan poikkihallinnolliseen organisoitumiseen sekä tilaisuuden kunnille ja<br />
valtionhallinnolle luoda strategisia kumppanuuksia myös julkis<strong>hallinnon</strong> ulkopuolisten toimijoiden<br />
kanssa. Verkostoyht<strong>ei</strong>styö on us<strong>ei</strong>n tehokas tapa mobilisoida resursseja.<br />
Eri politiikan lohkoilla käynnissä lukuisia Helsingin seudun kuntien keskinäisiä prosesseja seudun<br />
kehittämiseksi. Esimerkk<strong>ei</strong>nä voi mainita yht<strong>ei</strong>spalvelukok<strong>ei</strong>lut eri toimialoilla, maahanmuuttajien<br />
opetuksen järjestämisen sekä Helsingin metropolialueen markkinointiin liittyvän yht<strong>ei</strong>stoiminnan.<br />
Seudun kunnat ja valtio ovat yht<strong>ei</strong>styössä mm. Urban –yht<strong>ei</strong>söaloiteohjelman toteutuksessa ja<br />
lähiöuudistuksessa.<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien yht<strong>ei</strong>styö<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien yht<strong>ei</strong>styö tarjoaa merkittävän koordinaatiorakenteen seudulliselle<br />
yht<strong>ei</strong>styölle. Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien johdolla kuntien eri alojen viranomaisyht<strong>ei</strong>styö<br />
on tiivistynyt ja laajentunut kattamaan lähes kaikki tehtäväalueet. Kaupunkien<br />
kesken kartoitetaan mahdollisuudet yht<strong>ei</strong>seen verkkopalvelujen tarjontaan peruspalveluissa kirjastotoimen<br />
tapaan. Kaupunginjohtajat ovat perustaneet erityisiä yht<strong>ei</strong>styöryhmiä edunvalvontaan,<br />
työllisyysasioihin, elink<strong>ei</strong>nopolitiikkaan, sähköisten palvelujen kehittämiseen ja yht<strong>ei</strong>sen maankäytön<br />
kehityskuvan laatimiseen, jossa myös Sipoo on mukana.<br />
28<br />
Tiedot perustuvat pääosin Pääkaupunkiseudun kaupunkien yht<strong>ei</strong>styökartoitukseen (Helsingin<br />
kaupunginkanslia 2001).<br />
117
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Valmistelusihteeristö<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien kokousten valmistelu- ja täytäntöönpanotehtävistä ja<br />
yht<strong>ei</strong>styön koordinoinnista huolehtii valmistelusihteeristö, jonka asettavat kaupunginjohtajat.<br />
Pääkaupunkiseudun edunvalvonnan koordinaatioryhmä<br />
Työryhmä koordinoi talouden suunnitteluun ja seurantaan liittyviä kysymyksiä sekä huolehtii<br />
taloudellisesta edunvalvonnasta valtion suuntaan. Työryhmän asettavat kaupunginjohtajat.<br />
Pääkaupunkiseudun työllisyysasioiden toimintaryhmä<br />
Työllisyysasioiden toimintaryhmä edistää pääkaupunkiseudun työllisyyttä vaikuttamalla seutua<br />
koskeviin valtiovallan työvoimapoliittisiin päätöksiin sekä säädösten kehittämiseen kaupunkien<br />
toimintakykyä edistävällä tavalla. Ryhmä on kaupunginjohtajien asettama.<br />
Pääkaupunkiseudun elink<strong>ei</strong>noryhmä<br />
Ryhmän tehtävänä on pääkaupunkiseudun elink<strong>ei</strong>noasioiden koordinointi yht<strong>ei</strong>sissä asioissa ja<br />
projekt<strong>ei</strong>ssa. Lisäksi ryhmä toimii edunvalvonnassa valtion elink<strong>ei</strong>notoimen organisaatioihin.<br />
Elink<strong>ei</strong>noryhmä on kaupunginjohtajien asettama yht<strong>ei</strong>styöryhmä.<br />
Pääkaupunkiseudun ja Sipoon yht<strong>ei</strong>nen maankäytön kehityskuva –työryhmä<br />
Kehityskuva -työryhmä laatii pääkaupunkiseudun kaupunkien ja Sipoon yht<strong>ei</strong>sen maankäytön<br />
kehityskuvan, johon myös asukkaat ja kansalaiset voivat vaikuttaa. Työryhmän ovat asettaneet<br />
pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajat ja Sipoon kunnanjohtaja.<br />
Sähköisten palvelujen työryhmä<br />
Työryhmän tehtävänä on huolehtia pääkaupunkiseudun kaupunkien yht<strong>ei</strong>styöstä sähköisten<br />
palvelujen sisällöllisissä ja teknisissä kysymyksissä sekä tehdä ehdotuksia yhtenäisten ja yht<strong>ei</strong>sten<br />
konkreettisten hankk<strong>ei</strong>den toteuttamiseksi.<br />
Muu pääkaupunkiseudun kaupunkien yht<strong>ei</strong>styö<br />
Yl<strong>ei</strong>shallinto<br />
Pääkaupunkiseudun kaupungit tekevät yht<strong>ei</strong>styötä us<strong>ei</strong>ssa yl<strong>ei</strong>s<strong>hallinnon</strong> yht<strong>ei</strong>styöryhmissä.<br />
YTV:n vetämä Pääkaupunkiseudun tulevaisuuskuva -työryhmä laatii Helsingin seudun tulevaisuuskuvan<br />
neljän vuoden väl<strong>ei</strong>n. Helsingin seudun suunnat –tietojärjestelmä tuottaa neljä kertaa<br />
vuodessa ilmestyvän julkaisun alueen ajankohtaisesta kehityksestä. Lisäksi kaupungit pitävät<br />
yht<strong>ei</strong>styössä Uudenmaan liiton ja YTV:n kanssa mm. Helsingin seudun aluesarjat –tilastotietokantaa<br />
ja yritystietoa kuvaavaa toimipaikkarekisteriä. Tietoyht<strong>ei</strong>styön neuvottelukunta huolehtii<br />
kuntien tietohuoltoyksiköiden ja YTV:n tietotuotannon yht<strong>ei</strong>styöstä.<br />
Sosiaali- ja terveystoimi<br />
Sosiaali- ja terveystoimen alueella pääkaupunkiseudun kunnat toimivat yht<strong>ei</strong>styössä us<strong>ei</strong>ssa<br />
työryhmissä, jotka edustavat mm. päivähoitoa, lastensuojelua ja huum<strong>ei</strong>den käyttäjien hoitoa.<br />
Konkreettisia yht<strong>ei</strong>styömuotoja ovat pääkaupunkiseudun sosiaalialan osaamiskeskus, jonka<br />
toiminta perustuu lakiin sekä Helsingin seudun asioimistulkkikeskus, joka tarjoaa tulkkaus-<br />
118
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
palveluita sosiaali- ja terveystoimille ja maahanmuuttajien kotoutumispalveluille. Sosiaali- ja<br />
terveystoimen palveluyht<strong>ei</strong>styötä on tarkemmin kuvattu kappaleessa 2.7.<br />
Sivistystoimi<br />
Sivistystoimen alueella pääkaupunkiseudun kaupungit tekevät yht<strong>ei</strong>styötä us<strong>ei</strong>ssa työryhmissä,<br />
mm. toimialajohtajien kokouksessa ja opetustoimen viranomaisyht<strong>ei</strong>styönä sekä suomenkielisen<br />
että ruotsinkielisen opetustoimen puolella. Pääkaupunkiseudun opetussuunnitelmaverkoston<br />
tehtävänä on yhtenäisten rakent<strong>ei</strong>den luominen opetussuunnitelmauudistuksen yhteydessä. Uudenmaan<br />
liiton aloitteesta toimivat koulutusasioiden neuvottelukunta, joka tukee alueen kehitystä<br />
ja edunvalvontaa sekä ammattikorkeakouluasiain neuvottelukunta, joka tiivistää oppilaitosten ja<br />
osaamisen verkostoja alueella. Yksi käytännön palveluyht<strong>ei</strong>styön muoto on pääkaupunkiseudun<br />
kuntien yht<strong>ei</strong>nen kirjastojärjestelmä. Sivistystoimen palveluyht<strong>ei</strong>styötä on kuvattu tarkemmin<br />
kappaleessa 2.7.<br />
Rakentaminen ja ympäristö<br />
Kesk<strong>ei</strong>simmät yht<strong>ei</strong>styömuodot rakentamisen ja ympäristön toimialalla ovat YTV:n yht<strong>ei</strong>styössä<br />
kuntien ja muiden liikennesuunnittelun tahojen kanssa organisoima pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnittelu<br />
(PLJ) sekä seutuliikenneyht<strong>ei</strong>styö, joka sisältää mm. linjasto- ja liikennöintisuunnittelun<br />
ja kuntien välisen kustannusjaon kysymykset. PLJ:n laatiminen perustuu YTVlakiin<br />
ja seutuliikenneyht<strong>ei</strong>styö kuntasopimukseen. PLJ-menettelyssä ovat olleet mukana myös<br />
kehyskunnat. Itse PLJ-asiakirja koskee kuitenkin vain pääkaupunkiseudun kuntia, ja kehyskuntien<br />
aluetta koskee vastaava asiakirja, KEHYLI.<br />
Asuminen<br />
Asuntoasioita käsitellään us<strong>ei</strong>ssa seudullisissa toimikunnissa ja työryhmissä. Seudullisia asuntoasioita<br />
valmistelevassa YTV:n asuntotoimikunnassa ovat mukana YTV-alueen lisäksi myös<br />
kehyskunnat, ympäristöministeriö ja Valtion asuntorahasto. Asuntotoimikunta laatii aika ajoin<br />
Helsingin seudun asuntoraportin, joka on vuodesta 2001 alkaen käsittänyt koko Helsingin seudun<br />
yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan alueen. Asuntotoimien johtajista koostuva asuntopolitiikan seuturyhmä<br />
harjoittaa yht<strong>ei</strong>styötä pääkaupunkiseudun asuntopolitiikan ja kaavoituksen valmistelussa. Lisäksi<br />
asuntoasiain yht<strong>ei</strong>styöryhmä pyrkii luomaan yhtenäisiä käytäntöjä koskien asumisen tukia,<br />
aravalainoitukseen liittyvää valvontaa ja asukasvalintojen perust<strong>ei</strong>ta. Asuntoasioihin liittyvää<br />
yht<strong>ei</strong>styötä Helsingin seudulla on kuvattu myös kappaleessa 2.5.<br />
Hätäkeskustoiminta ja pelastuslaitos<br />
Hätäkeskusten ja pelastustoimen organisointi on muuttumassa Helsingin seudulla. Pelastustoimessa<br />
on vuoden 2004 alusta siirrytty uuteen alueelliseen, kuntien pakolliseen yht<strong>ei</strong>stoimintaan.<br />
Uusimaa jakautuu neljään alueelliseen pelastustoimeen, joiden aluerajauksesta valtioneuvosto on<br />
päättänyt. Myös hätäkeskustoiminta uudistuu vuoden 2005 loppuun mennessä pelastustoimen<br />
yht<strong>ei</strong>styöaluejakoa mukaillen. Hätäkeskus- ja pelastuspalveluista enemmän kappaleessa 2.7.<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma ”Osaaminen ja osallisuus”<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma on pilottihanke suurkaupunkiin kohdistuvan erityisen<br />
kaupunkipolitiikan konkretisoimiseksi ja seudun kaupunkien keskinäisen yht<strong>ei</strong>styön käytäntöjen<br />
kehittämiseksi. Sisäasiainministeriö tukee ohjelman toteutusta, joka sisältää joukon vuosina 2002-<br />
04 toteutettavia hankk<strong>ei</strong>ta. Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelman teemoiksi on valittu osaamisen<br />
119
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
vahvistaminen ja seudun innovaatiokyvyn kehittäminen sekä osallisuuden lisääminen ja sosiaalisen<br />
eheyden turvaaminen.<br />
Ohjelma on valmisteltu pääkaupunkiseutulähtöisesti, Espoon, Helsingin, Kauniaisten ja Vantaan<br />
kaupunkien, YTV:n ja Uudenmaan liiton toimiessa käynnistäjinä. Uudenmaan liitto on edustanut<br />
pääkaupunkiseudun lisäksi muuta Helsingin seutua ja Uudenmaan aluetta. Kaupunkiohjelman<br />
haasteet ulottuvat pääkaupunkiseutua laajemmalle alueelle, myös toimenpiteet voivat ulottua<br />
laajemmalle Helsingin seudulle. Ohjelma tarjoaa lähtökohdat laajemmalle seudulliselle yht<strong>ei</strong>styölle,<br />
sillä edistetään seudun strategisia, intressipohjaisia kumppanuuksia vaikuttavan kaupunkipolitiikan<br />
toteutumiseksi.<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunginjohtajien yht<strong>ei</strong>styökokous hyväksyi kaupunkiohjelman huhtikuussa<br />
2002. Ohjelman kukin hanke päätetään erikseen hankkeen toteutuksesta vastaavien organisaatioiden<br />
toimesta.<br />
3.5 Muu Helsingin seudun kuntien käynnistämä<br />
yht<strong>ei</strong>styö<br />
KUUMA-yht<strong>ei</strong>styö<br />
Järvenpää, Kerava, Mäntsälä, Tuusula, ja Nurmijärvi ovat perustaneet kunnanhallitusten ja –valtuustojen<br />
puheenjohtajista sekä kunnanjohtajista koostuvan ns. KUUMA-työryhmän selvittämään<br />
strategisen kumppanuuden mahdollisuudet Keski-Uudenmaan kuntien yht<strong>ei</strong>styössä. Tarkoituksena<br />
on edistää kuntayht<strong>ei</strong>styötä seudun voimakkaasta väestönkasvusta johtuvan infrastruktuurin ja<br />
peruspalvelujen järjestämiseksi. Kumppanuudella pyritään edistämään asukkaiden ja elink<strong>ei</strong>noelämän<br />
tarp<strong>ei</strong>ta palvelevaa, sujuvaa toimintaa yli kuntarajojen.<br />
KUUMA-kuntien yht<strong>ei</strong>styö on käynnistynyt mm. seudun yht<strong>ei</strong>sten verkkosivujen laatimisella ja<br />
selvityksellä kuntien liikuntatoimien yhdistämismahdollisuuksista. Yht<strong>ei</strong>styöllä pyritään yht<strong>ei</strong>styöhön<br />
ja työnjakoon kuntien vastuulla olevien palveluiden järjestämisessä. KUUMA-ohjelman<br />
tavoitteena on myös vahvistaa Keski-Uudenmaan seutukuntaidentiteettiä.<br />
Hiiden alueen yht<strong>ei</strong>styö<br />
Hiiden ohjelman tavoitteena on Länsi-Uudenmaan kilpailukyvyn lisääminen kehittämällä olemassa<br />
olevia alueen palvelutasoon vaikuttavia yht<strong>ei</strong>stoimintamalleja ja –verkostoja alueen sisällä sekä<br />
alueen ja muiden kasvukeskusten välillä. Yritystoiminnan jatkuvan kasvun edellytyksiä kohennetaan<br />
turvaamalla alueen yritysten kytkeytyminen valtakunnallisen tutkimuksen kärkihankk<strong>ei</strong>siin ja<br />
luomalla edellytykset osaavan työvoiman saatavuuteen koulutuksen, hyvinvointipolitiikan sekä<br />
maankäyttöpolitiikan kautta. Asukkaiden viihtyvyyttä ja elinolosuht<strong>ei</strong>ta parannetaan kokonaisvaltaisella<br />
aluesuunnittelulla sekä peruspalveluiden tason nostamisella laajemman yht<strong>ei</strong>sen suunnittelun<br />
ja toteutuksen avulla.<br />
Hiiden ohjelmalla on tarkoitus luoda yht<strong>ei</strong>stoimintarakenteet tukemaan seudun kehittämistä. Niillä<br />
pyritään tukemaan (1) alueen kehittämistä osaamisen taitokeskuksena erityisesti nanoteknologian,<br />
120
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
hyvinvointipalvelujen kehittämisen, metalliteollisuuden kehittämisen ja alihankintaverkkojen<br />
rakentamisen sektor<strong>ei</strong>lla sekä alueen yrityspalveluiden tuotannon koordinointijärjestelmän luomista.<br />
Toiseksi tuetaan (2) osaavan työvoiman kouluttamista alueella kehittämällä oppilaitosten ja<br />
yritysten yht<strong>ei</strong>stoimintaa sekä kytkemällä nämä valtakunnallisiin ja globaal<strong>ei</strong>hin osaamiskeskuksiin.<br />
Kolmanneksi tuetaan (3) alueen vetovoimaisuutta asuinympäristönä osaavan työvoiman<br />
saamiseksi ja säilyttämiseksi.<br />
Ohjelman yhteydessä toimii yhdeksän eri toimialat kattavaa työryhmää, jotka valmistelevat<br />
ohjelman puitt<strong>ei</strong>ssa siihen valittuja hankk<strong>ei</strong>ta. Hiiden ohjelmaan sisällytetään seuraavat<br />
kehittämishankkeet:<br />
• nanoteknologia,<br />
• metalliteollisuuden kehittämisprojekti,<br />
• hyvinvointipalvelujen kehittäminen sekä<br />
• eudullinen elink<strong>ei</strong>nopoliittinen ohjelma.<br />
121
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
4. Valtion ja seudun suhde<br />
Valtion ja Helsingin seudun suhdetta tarkastellaan tässä luvussa ensin kuntien palvelujen rahoituksen<br />
ja seudun kehittämisen kannalta tärk<strong>ei</strong>den valtion määrärahojen osalta. Tämän jälkeen<br />
tarkastellaan alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukaisen suunnittelujärjestelmän käyttöä valtion seudulle<br />
suuntaamien kehittämisresurssien kohdentamisessa. Luvun lopussa käydään voimassa olevien<br />
kok<strong>ei</strong>lulainsäädäntöjen pohjalta läpi mahdollisuuksia valtion päätösvallan siirtämiseksi seudulle.<br />
Samanaikaisesti Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämishankkeen selvitystyön kanssa valmistuu<br />
rehtori Esko Riepulan kehittämisehdotukset alue<strong>hallinnon</strong> vahvistamisesta. Riepulan lopulliset<br />
ehdotukset <strong>ei</strong>vät ole olleet käytettävissä tätä taustaraporttia laadittaessa.<br />
4.1 Helsingin seutu ja kuntarahoitus<br />
Valtionosuusjärjestelmän ja yht<strong>ei</strong>söveron jakoperust<strong>ei</strong>den uudistaminen<br />
Valtionosuusjärjestelmän uudistamista selvitetään alue- ja kuntaministeri Mannisen asettamassa<br />
johtoryhmässä siten, että ehdotusten pitäisi valmistua huhtikuussa 2004. Ehdotusten laatimisen<br />
pohjana on hallitusohjelman linjaukset:<br />
”Kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmää arvioidaan kokonaisuutena<br />
vuoteen 2005 mennessä. Siihen saakka kuntien yht<strong>ei</strong>sövero-osuus säilytetään<br />
nykytasolla. Osana kokonaisselvitystä selvitetään mahdollisuudet yht<strong>ei</strong>söveron<br />
siirtämiseen kokonaan valtiolle kuntatalouden vakauden lisäämiseksi ja<br />
suhdanneherkkyyden vähentämiseksi.<br />
Valtionosuusjärjestelmää kehitetään palvelurakent<strong>ei</strong>den ja tuottamistapojen<br />
uusimista sekä kuntien välistä yht<strong>ei</strong>styötä edistäväksi. Lisätään palveluiden tarve-<br />
ja olosuhdetekijöistä aiheutuvien kustannusrakent<strong>ei</strong>den erojen, suurimpien<br />
kaupunkien erityisolosuht<strong>ei</strong>den sekä muuttoliikkeen ja väestörakenteen muutosten<br />
huomioon ottamista valtionosuusjärjestelmässä.”<br />
Hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta totesi 16. joulukuuta 2003, että yht<strong>ei</strong>söveron<br />
mahdollinen siirto valtiolle on selvitetty hallitusohjelman mukaisesti ja päätti, että yht<strong>ei</strong>sövero<br />
säilytetään kuntien tulona ja valtionosuusuudistusta jatketaan hallitusohjelman mukaisesti.<br />
Yl<strong>ei</strong>sten valtionosuuksien ja tasausjärjestelmän uudistamista valmistellaan sisäasiainministeriössä.<br />
Tehtäväkohtaisten valtionosuuksien määräytymisperust<strong>ei</strong>den uudistamista valmistellaan sosiaali-<br />
ja terveysministeriössä sekä opetusministeriössä. Valmistelussa on tarpeen arvioida hallitusohjelman<br />
mukaisesti, miten suurimpien kaupunkien erityisolosuhteet (mm. väestönkasvusta aiheutuva<br />
122
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
palvelutarpeen kasvu, maahanmuutto) voidaan huomioida yl<strong>ei</strong>sissä tai tehtäväkohtaisissa<br />
valtionosuuksissa.<br />
Suurissa kaupung<strong>ei</strong>ssa valtionosuuksien merkitys tuloina on vähäinen tai jopa negatiivinen.<br />
Vuonna 2003 yhteenlaskettu valtionosuus (netto) oli negatiivinen viidessä kunnassa (ml. Espoo,<br />
Helsinki ja Kauniainen), vuonna 2004 vain Espoossa (n. 27 milj. euroa). Negatiiviset valtionosuudet<br />
ovat valtionosuusjärjestelmän perustarkoituksen vastaisia, kuten kunnallistalouden ja -<br />
<strong>hallinnon</strong> neuvottelukunnan valtionosuusjaosto on kuntien rahoitusjärjestelmän kehittämistä<br />
koskevassa selvityksessään todennut, joten niistä luopumista olisi tarkoituksenmukaista arvioida<br />
valtionosuusuudistuksen valmistelun yhteydessä.<br />
Peruspalveluohjelma ja -budjetti<br />
Kuntien tehtävien ja velvoitt<strong>ei</strong>den rahoituksen tasapainoa ja ennakoitavuutta parannetaan hallituskauden<br />
kattavalla valtion ja kuntien välisellä peruspalveluohjelmalla ja siihen liittyvällä vuosittaisella<br />
peruspalvelubudjetilla. Peruspalveluohjelma kattaa erityislainsäädäntöön perustuvat kuntien<br />
järjestämis- ja rahoitusvastuulla olevat peruspalvelutehtävät. Ohjelmassa arvioidaan peruspalvelutehtävien<br />
ja niiden kehittämisen sekä muiden velvoitt<strong>ei</strong>den tarkoituksenmukaisuutta ja rahoitusta<br />
poikkihallinnollisesti yhtenä kokonaisuutena ottaen huomioon vaikutukset kuntien talouteen.<br />
Peruspalveluohjelmassa esitetään toimenpit<strong>ei</strong>tä kuntien tehtävistä ja muista velvoitt<strong>ei</strong>sta aiheutuvien<br />
menojen ja tulojen tasapainottamiseksi. Ohjelmassa tarkastellaan kuntien toimintatapoja<br />
sekä tarvetta taloudellisuutta ja tehokkuutta lisääviin rakenteellisiin uudistuksiin. Peruspalveluohjelma<br />
on osa valtiontalouden kehyspäätöstä ja sitä t<strong>arki</strong>stetaan vuosittain.<br />
Helsingin seudun kannalta peruspalveluohjelman ja –budjetin kattavuus on tärkeä kysymys, sillä<br />
kasvavissa kunnissa esim. teknisen infrastruktuurin rakentamistarpeet ovat suuret.<br />
4.2 Seudun kehittämisen kannalta merkittävät valtion<br />
määrärahat<br />
Valtion menoista ohjautuu Uudellemaalle kokonaisuudessaan milt<strong>ei</strong> sen väestöosuutta vastaava<br />
määrä. Vuoden 2002 valtion menoista n. 7,5 miljardia euroa suuntautui Uudellemaalle, eli noin<br />
24,5 %, mikä on lähes sama kuin Uudenmaan osuus (25,5 %) koko maan väestöstä. Keskus<strong>hallinnon</strong><br />
ja koko Suomea palvelevien toimintojen sijoittuminen Helsingin seudulle selittävät<br />
suurelta osin valtion rahoituksen suuntautumista Uudellemaalle. Uudellemaalle suuntautuu myös<br />
erityisen voimakkaasti kauppa- ja teollisuusministeriön <strong>hallinnon</strong>alan rahoitusta (53 % KTM:n<br />
kokonaismenoista), erityisesti valtion t&k –rahoitusta. Opetusministeriön <strong>hallinnon</strong>alan menoista<br />
noin kolmasosa (34 %) suuntautuu Uudellemaalle.<br />
Valtion tuloista Uudeltamaalta kertyy selvästi enemmän asukasta kohti kuin muualta Suomesta.<br />
Esimerkiksi tulo- ja varallisuusveroja Uudeltamaalta kerätään asukasti kohti yli kaksi kertaa<br />
enemmän kuin mitä muualta Suomessa.29 Nettomääräisesti Uusimaa saa valtiolta vähemmän<br />
29<br />
Luvut perustuvat Antti Moision/VATT keväällä 2004 julkaistavaan selvitykseen Helsingin ja muun<br />
Suomen välisistä rahavirroista.<br />
123
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
rahaa kuin mitä maakunnasta kerätään veroja, Uusimaa oli suurin nettomaksajamaakunta. Vuonna<br />
2000 Uudeltamaalta kerätyt verotulot ylittivät Uudellemaalle kohdistetut menot noin 3,3 miljardilla<br />
eurolla.<br />
Seuraavassa on tarkasteltu eräitä Helsingin seudun kehittämisen kannalta merkittäviä valtion<br />
talousarvion määrärahoja.<br />
Liikenne<br />
Valtioneuvoston 15.1.2004 hyväksymien alu<strong>ei</strong>den kehittämisen tavoitt<strong>ei</strong>den mukaan pääkaupunkiseudun<br />
liikennejärjestelmää kehitetään kaupunkien ja valtion kesken elokuussa 2003 solmitun<br />
aiesopimuksen mukaisesti ottaen huomioon hallituksen asettaman liikenneväyläpolitiikkaa valmistelevan<br />
ministerityöryhmän linjaukset. Raideliikennehankk<strong>ei</strong>den toteutumista edistetään.<br />
Hankepäätöksillä eheytetään yhdyskuntarakennetta. Kehittämisinvestointien rahoitus seudulla<br />
edellyttää valtion ja kaupunkien rahoituskumppanuutta. Myös yksityisrahoituksen käyttömahdollisuuksia<br />
selvitetään.<br />
Hallituksen liikenneväyläpolitiikkaa valmisteleva ministerityöryhmä on tehnyt helmikuussa 2004<br />
ehdotuksen kaikkien liikennemuotojen monivuotiseksi investointiohjelmaksi, joka sisältää sekä<br />
uudet kehittämishankkeet että ehdotukset perustienpidon tason turvaamisesta. Tässä yhteydessä on<br />
tarkasteltu myös Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>siä liikenn<strong>ei</strong>nvestointihankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Ministerityöryhmän ehdotuksessa kansallisesti merkittävien hankk<strong>ei</strong>den kiireellisyysjärjestyksestä<br />
Helsingin seudun kesk<strong>ei</strong>set liikennehankkeet ovat suurelta osin mukana. Vuosien 2004 - 2007<br />
investointiohjelmaehdotus vastaa pääkaupunkiseudun aiesopimusta ainoastaan sillä poikkeuksella,<br />
että Kehä III parantaminen Vantaalla on ministerityöryhmän esityksessä siirretty vuosien 2008-<br />
2013 hankekoriin. Kehyskuntien kannalta on merkittävää, että vuosien 2004 - 2007 isoissa investoinn<strong>ei</strong>ssa<br />
on mukana Länsiväylän parantaminen Kirkkonummen ja Kivenlahden välillä, minkä<br />
lisäksi ministerityöryhmän esittämissä ns. teemahankk<strong>ei</strong>ssa on mukana kehyskuntien kannalta<br />
tärk<strong>ei</strong>tä pienempiä investointihankk<strong>ei</strong>ta.<br />
Ministerityöryhmän esittämien liikennehankk<strong>ei</strong>den rahoituksesta päätetään hallituksen talouspoliittisen<br />
ministerivaliokunnan 13.2.2004 päätöksen mukaisesti hallituksen kehyspäätöksen yhteydessä<br />
ja myöhemmin talousarviokäsittelyissä. Ministerivaliokunta puoltaa E18 Lohja-Muurlamoottoritien<br />
toteuttamista elinkaarimallilla. Myöhemmistä elinkaarimallihankk<strong>ei</strong>sta päätetään<br />
kehys- ja talousarviokäsittelyissä tapauskohtaisesti. Liikenneväyläpolitiikkaa valmisteleva ministerityöryhmä<br />
esittää elinkaarimallihankkeen käyttämistä myös mm. Hakamäentien parantamisessa<br />
sekä Kehä I:llä välillä Turunväylä – Vallikallio. Ministerityöryhmä esittää myös, että hankk<strong>ei</strong>den<br />
rahoittamiseksi pääkaupunkiseudulla jatketaan käytäntöä, jossa osa liikennehankk<strong>ei</strong>den kustannuksista<br />
katetaan hankkeen kaavoitushyödyllä (rahoituskumppanuus). Helsingin seudun liikennejärjestelmään<br />
ja joukkoliikenteeseen liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu lähemmin luvussa 2.6.<br />
Koulutus ja tutkimus, t&k –rahoitus<br />
Helsingin seudun osuus valtion ylempään koulutukseen ja tutkimukseen suunnattavista määrärahoista<br />
sekä t&k –rahoituksesta on merkittävästi suurempi kuin seudun väestönosuus. Valtion<br />
erilaiset tutkimuslaitokset, jos niitä on vain yksi Suomessa, sijaitsevat pääsääntöisesti Helsingissä.<br />
124
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Valtio tukee näin ollen voimakkaasti alueen kehittämisen kannalta olennaisen sosiaalisen pääoman<br />
syntymistä.<br />
Helsingin seudun kehittämisen kannalta on olennaista varmistaa korkeakoulujen perustoiminnan<br />
riittävä rahoitus. Helsingin seudun korkeakoulujen kansainvälistä kilpailukykyä ja vetovoimaisuutta<br />
on kasvatettava muun muassa yht<strong>ei</strong>styötä tiivistämällä. Ammatillisessa koulutuksessa<br />
aloituspaikkoja on asukasta kohti Uudellamaalla muuta maata vähemmän, mikä voi jatkossa<br />
entisestään pahentaa pulaa osaavasta työvoimasta Helsingin seudulla.<br />
Valtion t&k –rahoitus suuntautuu Uudellemaalle hyvin voimakkaasti, mikä on Helsingin seudun<br />
kehittämisen kannalta hyvin myönt<strong>ei</strong>nen lähtökohta. Valtion t&k –rahoituksen lisääntyminen<br />
hallituksen päätösten mukaisesti antaa lisämahdollisuuksia seudun elink<strong>ei</strong>noelämän kehittämiseen.<br />
Asuminen<br />
Valtion tukeman asuntotuotannon määrärahat ovat selkeästi suurimmat alueellisesti suunnattavat<br />
asuntopoliittiset erät. Määrärahat on suunnattu jo pitkään erityisesti Helsingin seudulle ja muihin<br />
kasvukeskuksiin ja seudulla on voitu rahoittaa käytännöllisesti katsoen kaikki lainoituskelpoiset<br />
hankkeet. Hallituksen tammikuussa 2004 hyväksymään asuntopoliittiseen ohjelmaan sisältyy<br />
lisäksi erityisesti Helsingin seudulle ja muihin kasvukeskuksiin suunnattavia määrärahoja.<br />
Asuntopoliittisen ohjelman mukainen asuntoaluekohtainen avustus on uusi valtion panostus seudun<br />
asuntotuotannon lisäämiseksi. Ohjelman mukaan avustusjärjestelmä otetaan käyttöön vuonna<br />
2006 ja siihen varataan 5 miljoonaa euroa. Yht<strong>ei</strong>stoiminta-asiakirjan mukaisen kunnallistekniikkaavustuksen<br />
käyttöalue on laajenemassa vuonna 2005 myös muihin kasvukeskuksiin kuin Helsingin<br />
seudulle. Laajentaminen lisää asuntorahaston menoja 50 miljoonaa euroa 5 vuoden aikana. Asumiseen<br />
liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu lähemmin luvussa 2.5.<br />
4.3 Alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukainen suunnittelujärjestelmä<br />
Vuoden 2003 alusta voimaan tulevan alu<strong>ei</strong>den kehittämislain (602/2002) mukaisesti valtioneuvosto<br />
päättää määräajaksi valtakunnallisista alu<strong>ei</strong>den kehittämisen tavoitt<strong>ei</strong>sta. Valtioneuvosto on<br />
päättänyt 15.1.2004 tavoitt<strong>ei</strong>sta hallituskaudeksi 2003 - 2007. Helsingin seudun kehittämistä koskevat<br />
linjaukset perustuvat hallitusohjelmaan ja hallituksen strategia-asiakirjaan:<br />
”Helsingin seudun kansainvälistä kilpailukykyä vahvistetaan laajentamalla ja tehostamalla<br />
seudullista yht<strong>ei</strong>styötä ja tahdonmuodostusta Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten<br />
muodostamaa YTV-aluetta laajemmalla toiminnallisella alueella. Seudullista yht<strong>ei</strong>styötä<br />
lisätään erityisesti kaavoitus-, maa-, asunto-, liikenne-, elink<strong>ei</strong>no- sekä tutkimus-, koulutus-<br />
ja kulttuuripolitiikassa. Helsingin seudun kaavoitus-, maa- ja asuntopolitiikan tehostamiseksi<br />
laaditaan yht<strong>ei</strong>stoimintamalli, jota voidaan tarpeen mukaan käyttää myös muissa<br />
kasvukeskuksissa. Helsingin metropolialueen korkeakoulujen yht<strong>ei</strong>styötä tiivistetään<br />
kansainvälisesti merkittävien korkeakouluyksiköiden muodostamiseksi.<br />
125
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Hallitus vahvistaa seudullista yht<strong>ei</strong>styötä sekä tiivistää valtion ja kuntien yht<strong>ei</strong>styötä<br />
Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämishankkeella ja Helsingin seudun neuvottelukunnan<br />
avulla. Selvityshenkilö Jussi-Pekka Alanen valmistelee 29.2.2004 mennessä kehittämisehdotuksensa<br />
seudulla yht<strong>ei</strong>sesti hoidettavista tehtävistä ja niiden hoitamisen organisoimisesta<br />
seudulla, seudun kuntien välisen sekä valtion kanssa tehtävän yht<strong>ei</strong>styön tiivistämisestä<br />
erityisesti kansallisesti merkittävien kehittämishankk<strong>ei</strong>den suunnittelussa ja toteuttamisessa<br />
sekä muista valtion toimenpit<strong>ei</strong>stä seudun kehittämiseksi.<br />
Pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmää kehitetään kaupunkien ja valtion kesken elokuussa<br />
2003 solmitun aiesopimuksen mukaisesti ottaen huomioon hallituksen asettaman<br />
ministerityöryhmän linjaukset. Raideliikennehankk<strong>ei</strong>den toteutumista edistetään. Hankepäätöksillä<br />
eheytetään yhdyskuntarakennetta. Kehittämisinvestointien rahoitus seudulla<br />
edellyttää valtion ja kaupunkien rahoituskumppanuutta. Myös yksityisrahoituksen käyttömahdollisuuksia<br />
selvitetään.<br />
Pääkaupunkiseudun vaikutuspiirissä olevien kehyskuntien muodostamia toiminnallisia<br />
seutuja tuetaan osana laajan Helsingin seudun kehittämistä.”<br />
Alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukaan valtioneuvoston tavoitepäätös suuntaa aluepoliittisia toimenpit<strong>ei</strong>tä<br />
eri <strong>hallinnon</strong>aloilla. Toimenpit<strong>ei</strong>den kohdentaminen perustuu kesk<strong>ei</strong>sesti kahteen rinnakkaiseen<br />
menettelyyn: 1) asianomaisten ministeriöiden omaa <strong>hallinnon</strong>alaansa varten määrittelemiin alu<strong>ei</strong>den<br />
kehittämisen tavoitt<strong>ei</strong>siin ja toimenpit<strong>ei</strong>siin sekä 2) maakunnan liiton johdolla laadittaviin<br />
maakuntaohjelmiin. Maakuntaohjelmaan liittyen valmistellaan vuosittain ohjelman toteuttamissuunnitelma,<br />
joka sisältää ehdotuksen maakuntaohjelman ja alueella toteutettavien erityisohjelmien<br />
(mm. aluekeskusohjelma ja osaamiskeskusohjelma) kesk<strong>ei</strong>sistä toimenpit<strong>ei</strong>stä sekä arvion<br />
niiden rahoittamisesta. Helsingin seudulla toteutettavat kohdennetut kaupunkipoliittiset toimenpiteet<br />
tulee näin ollen sisällyttää niin ministeriöitten tavoitt<strong>ei</strong>siin kuin maakuntaohjelmiin ja niiden<br />
vuotuisiin toteuttamissuunnitelmiin.<br />
Maakuntaohjelmien toteuttamiseksi voidaan toteuttamissuunnitelmamenettelyn lisäksi laatia<br />
ohjelmasopimuksia. Niissä voidaan sopia ohjelmaan sisältyvien toimenpit<strong>ei</strong>den ja hankk<strong>ei</strong>den<br />
toteuttamisesta. Ohjelmasopimus laaditaan yht<strong>ei</strong>styössä ohjelman rahoittamiseen osallistuvien<br />
kuntien, valtion viranomaisten sekä alueen kehittämiseen osallistuvien oikeushenkilöiden kanssa.<br />
Ohjelmasopimus on luonteeltaan aiesopimus ja se laaditaan määräajaksi. Maakuntaohjelman<br />
toteuttamiseksi laadittava ohjelmasopimus laaditaan maakunnan liiton johdolla. Ohjelmasopimusmenettelyä<br />
voidaan myös käyttää hyväksi erityisohjelmien, kuten aluekeskusohjelman toteuttamiseksi.<br />
Uudellamaalla sopimusmenettelyä on käytetty aiemmin vuosina 1998 ja 2002, jolloin<br />
solmittu aluekehittämissopimus kattaa vuodet 2002 - 2006.<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelma on esimerkki erityisestä ohjelmamuotoisesta kehittämisestä,<br />
joka <strong>ei</strong> suoranaisesti perustu alu<strong>ei</strong>den kehittämislain mukaiseen ohjelmasopimukseen, mutta jonka<br />
toteuttamiseen valtio (sisäasiainministeriö) osoittaa tukea maakunnan kehittämisrahan muodossa.<br />
Pääkaupunkiseudun kaupunkiohjelmasta tarkemmin luvussa 3.<br />
126
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
4.4 Päätösvallan siirtäminen valtiolta aluetasolle<br />
Valtion päätösvallan siirtomahdollisuuksia seudulle tarkastellaan kahden kok<strong>ei</strong>lulainsäädännön<br />
pohjalta. Seutuyht<strong>ei</strong>styön kok<strong>ei</strong>lulaki tarjoaa lainsäädännöllisen pohjan päätösvallan siirtämisestä<br />
seututasolle ja Kainuun hallintokok<strong>ei</strong>lu on taas esimerkki pidemmälle menevästä päätösvallan ja<br />
tehtävien siirtämisestä maakuntatasolle.<br />
Seutuyht<strong>ei</strong>styön kok<strong>ei</strong>lulaki<br />
Sisäasiainministeriö käynnisti syksyllä 2000 yhdessä Suomen Kuntaliiton kanssa hallituksen<br />
linjausten mukaisen seutukuntien tukihankkeen edistämään seutukuntayht<strong>ei</strong>styötä. Hankkeeseen<br />
ilmoittautui 30 seutukuntaa, joista valtioneuvosto valitsi kahdeksan mukaan kok<strong>ei</strong>luun. Kok<strong>ei</strong>luseudut<br />
ovat Hämeenlinnan seutukunta, Lahden kaupunkiseutu, Loimaan seutukunta, Nivalan-<br />
Haapajärven seutukunta, Oulun kaupunkiseutu, Pieksämäen seutu, Pohjois-Lapin seutukunta ja<br />
Turunmaan seutukunta.<br />
Elokuussa 2002 tuli voimaan seutuyht<strong>ei</strong>styön kok<strong>ei</strong>lulaki, joka antaa kok<strong>ei</strong>luseuduille mahdollisuuden<br />
muun muassa luoda uudentyyppinen seudullinen, julkisoikeudellinen toimielin, jolle voidaan<br />
siirtää kuntien päätösvaltaa. Joissain tapauksissa päätösvaltaa voidaan siirtää myös seudun<br />
kuntien yht<strong>ei</strong>selle yksityisoikeudelliselle yht<strong>ei</strong>sölle. Kok<strong>ei</strong>luseudut päättävät itse mukana olevien<br />
kuntien yksimielisillä päätöksillä siitä, mitä kok<strong>ei</strong>luja ne ottavat käyttöön.<br />
Lain mukaan kok<strong>ei</strong>luseudun kunnat voisivat sopia yht<strong>ei</strong>söveron seudullisesta jakamisesta niin, että<br />
verohallinto tilittää veron joko osittain tai kokonaan suoraan seudulliselle toimielimelle. Kok<strong>ei</strong>luseudun<br />
kunnat voivat sopia myös, että niiden yht<strong>ei</strong>sen yl<strong>ei</strong>skaavan vahvistaa ympäristöministeriön<br />
sijasta alueellinen ympäristökeskus.<br />
Lailla annetaan kok<strong>ei</strong>luseudun kunnille mahdollisuus sopia valtion viranomaisten ja maakunnan<br />
liiton päätöksentekoon osallistumiseksi lausuntomenettelyjen ja suunnitelmien käyttöönotosta.<br />
Valtion viranomaiset ja maakunnan liitot voivat poiketa lausunnoista ja suunnitelmista ainoastaan<br />
painavista syistä, lähinnä vain laillisuussyistä.<br />
Kok<strong>ei</strong>luseutujen lausunnot ja suunnitelmat voivat koskea yritystoiminnan tukemisesta annetussa<br />
laissa tarkoitettuja yritystukia, työllisyysasetuksen mukaisia investointitukia, yksinomaan kok<strong>ei</strong>luseudun<br />
alueella harjoitettavan linjaliikenteen liikennelupia, eräitä maankäyttö- ja rakennuslaissa<br />
tarkoitettuja poikkeuslupia, alkoholilain mukaisia vähittäismyyntilupia ja anniskelulupia, maakunnan<br />
liiton Euroopan yht<strong>ei</strong>söjen rakennerahastosta ja vastaavista valtion talousarvion määrärahoista<br />
myöntämää kansallista rahoitusosuutta, luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun<br />
lain mukaista joukkoliikenteen palvelutasosuunnitelmaa sekä sosiaali- ja terveystoimen sekä<br />
opetus- ja kulttuuritoimen investointien valtionosuutta. Lisäksi kok<strong>ei</strong>luseutu saisi mahdollisuuden<br />
antaa valtion alue- ja paikallis<strong>hallinnon</strong> viranomaisille lausunnon niiden seudun kehittämisen<br />
kannalta merkittävistä suunnitelmista ja päätöksistä sekä niiden rahoittamisesta. Kok<strong>ei</strong>luseudun<br />
kuntien pitää siirtää myös omaa päätösvaltaansa em. asioiden osalta seudulliselle toimielimelle.<br />
Eduskunta on hyväksynyt hallituksen esitykset seutuvaltuustokok<strong>ei</strong>lusta ja seutuyht<strong>ei</strong>styön kok<strong>ei</strong>lulain<br />
voimassaoloajan jatkamisesta vuoden 2012 loppuun. Seutuvaltuustokok<strong>ei</strong>lulain mukaan<br />
127
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
kok<strong>ei</strong>luseudut voivat siirtää tehtäviään seudun kattavalle, välittömillä vaal<strong>ei</strong>lla valitulle seutuvaltuustolle.<br />
Valtioneuvoston tavoitepäätöksessä on tarkoitus lisätä seutuyht<strong>ei</strong>styön kannust<strong>ei</strong>ta antamalla<br />
kok<strong>ei</strong>luseuduille uutta toimivaltaa ja laajentamalla seutujen käytössä olevia yht<strong>ei</strong>styön ja päätöksenteon<br />
muotoja. Samalla kok<strong>ei</strong>lua laajennetaan ensisijaisesti aluekeskusseuduille ja niille tarjotaan<br />
mahdollisuutta ottaa käyttöön seutuyht<strong>ei</strong>styökok<strong>ei</strong>lun välin<strong>ei</strong>tä. Uusien seutujen mukaan<br />
ottaminen perustuu aluekeskusohjelman ja seutuyht<strong>ei</strong>styöhankeen 2003 - 2004 valmistuviin<br />
arvioint<strong>ei</strong>hin. Seutuyht<strong>ei</strong>styökok<strong>ei</strong>lun laajentamisen edellyttämät lainsäädäntömuutokset annetaan<br />
eduskunnalle kevätistuntokaudella 2004.<br />
Seutuyht<strong>ei</strong>styökok<strong>ei</strong>lulaki tarjoaa lainsäädännöllisen pohjan valtion päätösvallan siirtämiselle<br />
seututasolle. Seutuyht<strong>ei</strong>styökok<strong>ei</strong>lulain välin<strong>ei</strong>tä ja niiden räätälöintiä Helsingin seudun tarp<strong>ei</strong>siin<br />
on tarkoituksenmukaista arvioida valmisteltaessa Helsingin seudun yht<strong>ei</strong>styön kehittämisen<br />
lainsäädäntöä.<br />
Kainuun malli: päätösvaltaa maakunnan liitolle<br />
Kainuun hallintokok<strong>ei</strong>lun tavoitteena on maakunnan kehittämiseen ja tulevaisuuteen kesk<strong>ei</strong>sesti<br />
vaikuttavan päätöksenteon siirtäminen ja kokoaminen keskushallinnosta maakuntatasolle, kunnallisten<br />
peruspalvelujen tarjontaa ja tuotantoa koskevan päätöksenteon ja rahoituksen kokoaminen<br />
maakuntatasolla, muun maakuntatason päätöksenteon kokoaminen yhteen päätöksentekoelimeen<br />
ja maakunnallisen itse<strong>hallinnon</strong> kok<strong>ei</strong>leminen Kainuussa. Kok<strong>ei</strong>lun on tarkoitus helpottaa<br />
suurempien kehittämishankk<strong>ei</strong>den aikaansaamista Kainuussa.<br />
Kainuun hallintokok<strong>ei</strong>lulailla Kainuun maakuntaan perustetaan uusi itsehallinnollinen ja kansanvaltainen<br />
maakuntahallinto hallintokok<strong>ei</strong>lun ajaksi. Hallintokok<strong>ei</strong>lu kestää 1.1.2005 - 31.12.2012<br />
välisen ajan ja se kattaa Kajaanin ja Kuhmon kaupunkien sekä Hyrynsalmen, Paltamon, Puolangan,<br />
Ristijärven, Sotkamon, Suomussalmen, ja Vuolijoen kuntien alueet. Maakunta<strong>hallinnon</strong><br />
tehtävänä on huolehtia laissa säädettävällä tavalla maakunnan suunnittelusta, alu<strong>ei</strong>den kehittämisestä,<br />
erikoissairaanhoidosta, kehitysvammaisten erityishuollosta, perusterveydenhuollosta, lastensuojelusta,<br />
sosiaalitoimen kriisi- ja päivystyspalveluista, sosiaalitoimen osaamisen kehittämisestä,<br />
perheneuvolasta, lastenvalvojan tehtävistä, päihdehuollosta, vanhusten laitoshuollosta, lukio- ja<br />
ammatillisesta koulutuksesta sekä rahoitukseen liittyvistä tehtävistä. Maakunta huolehtii myös<br />
maakunnan yl<strong>ei</strong>sestä elink<strong>ei</strong>nopolitiikasta.<br />
Kainuun maakunta<strong>hallinnon</strong> lakisäät<strong>ei</strong>set toimielimet ovat 41-jäseninen maakuntavaltuusto ja<br />
maakuntahallitus. Maakuntavaltuusto valitaan yl<strong>ei</strong>sillä ja suhteellisilla vaal<strong>ei</strong>lla, joissa turvataan<br />
valtuustoon vähintään yksi edustaja jokaisesta kok<strong>ei</strong>lualueen kunnasta. Maakuntavaltuusto toimii<br />
maakunnallisten kuntayhtymien ylimpänä päättävänä elimenä kuntalain säännöksien mukaisesti.<br />
Maakuntavaltuusto kohdentaa valtion talousarviossa Kainuuseen osoitettavat rakennerahastovarat,<br />
niiden vastinrahoituksen ja Kainuun kehittämisrahaksi koottavan kansallisen rahoituksen eri<br />
käyttötarkoituksiin. Valtion aluehallinto ja maakunnan liitto vastaisivat edelleen kys<strong>ei</strong>sen rahoitukseen<br />
liittyvästä valvonnasta, maksatuksesta ja kohdentamisesta eri hankk<strong>ei</strong>siin. Varojen käytössä<br />
noudatettaisiin muutoin samoja säännöksiä kuin nykyisinkin. Maakuntavaltuusto ohjaa<br />
valtion viranomaisten toimintaa näiden määrärahojen käytön osalta. Maakuntavaltuusto päättää<br />
myös maakunnan elink<strong>ei</strong>nopolitiikan kesk<strong>ei</strong>sistä linjauksista ja toimii maakunnan edunvalvojana.<br />
128
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Maakuntavaltuuston päätösten valmistelemiseksi ja toimeenpanemiseksi Kainuun maakuntahallintoon<br />
kuuluu myös maakuntahallitus, joka toimii kolmessa kokoonpanossa.<br />
Kainuun malli on räätälöity Kainuun olosuht<strong>ei</strong>siin, <strong>ei</strong>kä se sellaisenaan tarjoa pohjaa valtion<br />
päätösvallan siirtämiselle Helsingin seudulle. Kainuun maakuntavaltuuston tehtävät ovat niin<br />
laaja-alaisia, että ne perustelevat vaal<strong>ei</strong>lla valittavaa toimielintä. Helsingin seudulla perustettavalle<br />
seutuhallinnolle esitettävät tehtävät <strong>ei</strong>vät edellytä vaal<strong>ei</strong>lla valittavan toimielimen perustamista.<br />
129
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
5. Kansainvälisiä kokemuksia metropolialueen<br />
hallinnosta<br />
Monissa maissa metropolialu<strong>ei</strong>tten hallintoon sovelletaan muista kaupunkiseuduista ja alu<strong>ei</strong>sta<br />
poikkeavia käytäntöjä. Us<strong>ei</strong>n metropolialueelle on luotu erillinen seudullinen <strong>hallinnon</strong> taso.<br />
Osana <strong>hallinnon</strong> yksinkertaistamisen suuntausta 1980-luvulla metropolialueen hallintoelimiä<br />
lakkautettiin monessa maassa ja siirryttiin verkostomaisen yht<strong>ei</strong>styön käytäntöihin. Pysyvät<br />
metropoli<strong>hallinnon</strong> rakenteet ovat kuitenkin viimevuosina saavuttaneet jälleen suosiota. Kok<strong>ei</strong>luja<br />
on tehty ainakin Italiassa, Espanjassa, Saksassa, Iso-Britanniassa, Hollannissa ja Tanskassa.<br />
Menestys on ollut rajallista, esimerkiksi Rotterdamin ja Amsterdamin reformit tyrmättiin kansanäänestyksissä.<br />
Lontoo puolestaan on tuore Eurooppalainen esimerkki metropolialueen <strong>hallinnon</strong><br />
luomisesta.<br />
Seuraavassa on kuvattu muutamia eri tyyppisiä käytäntöjä metropolialueen <strong>hallinnon</strong> organisoimisesta<br />
ja tehtävistä.<br />
5.1 Epäsuoraan demokraattiseen edustukseen<br />
perustuvat yht<strong>ei</strong>styöorganisaatiot<br />
Kööpenhaminan seudun kehittämisorganisaatio (Hovedstadens Udviklingsråd,<br />
HUR)<br />
Kööpenhaminan 1,8 miljoonan asukkaan seudun kehittämistä on ohjannut h<strong>ei</strong>näkuusta 2000<br />
lähtien poliittisesti hallittu seudullinen organisaatio HUR. HUR:n neuvosto koostuu Kööpenhaminan,<br />
Fredriksborgin ja Roskilden maakuntien sekä Kööpenhaminan ja Fredriksbergin kaupunkien<br />
poliitikoista. HUR:n toiminta perustuu vuonna 1999 säädettyyn lakiin, jossa sille on<br />
määritelty s<strong>ei</strong>tsemän päävastuualuetta:<br />
• Joukkoliikenteen hoitaminen ja kehittäminen<br />
Kaikki Kööpenhaminan seudun bussi- ja lähiraideliikenne on HUR:n vastuulla.<br />
Bussiliikenteen hoitavat kilpailun perusteella valitut yksityiset operaattorit.<br />
Raideliikennettä varten toimii infrastruktuuriyhtiö sekä liikennöintiyhtiö.<br />
• Alueellinen suunnittelu<br />
HUR:n neuvosto hyväksyy kokonaisvaltaisen maankäytön suunnitelman seudulle.<br />
Suunnitelma koostuu kunkin jäsenyht<strong>ei</strong>sön aluetta koskevista osa-suunnitelmista.<br />
Alueellinen suunnitelma sisältää myös kaupunkirakentamista, vesihuoltoa ja<br />
jätevesiä koskevat ohjeet.<br />
• Liikennesuunnittelu<br />
HUR laatii liikennejärjestelmää koskevan seudullisen suunnitelman neljän vuoden<br />
väl<strong>ei</strong>n. Tavoitteena on tukea kasvua, hyvinvointia ja viihtyisää ympäristöä.<br />
130
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
• Turismin koordinointi<br />
HUR vastaa turismin koordinoinnista, käsittäen mm. seutua koskevan<br />
markkinointistrategian luomisen.<br />
• Seudullinen elink<strong>ei</strong>nopolitiikka<br />
Kööpenhaminan seudun yht<strong>ei</strong>sen elink<strong>ei</strong>nopoliittisen strategian luominen perustuen<br />
seudun ominaisuuksien ja osaamisen kartoitukseen.<br />
• Kulttuuria koskevien aloitt<strong>ei</strong>den edistäminen<br />
Seudun houkuttelevuuden lisääminen tukemalla kulttuuri-instituutioita sekä niiden<br />
ja liike-elämän yht<strong>ei</strong>styötä. Tavoitteena kansainvälisesti vetovoimaisten<br />
kulttuuritapahtumien luominen.<br />
• Öresund-yht<strong>ei</strong>styön ohjaaminen.<br />
HUR seuraa Ruotsin ja Tanskan yht<strong>ei</strong>sen Öresund-komitean työtä ja on kumppanina<br />
Öresund Network AB:ssa.<br />
HUR:n 11 hengen neuvosto koostuu viiden jäsenyht<strong>ei</strong>sön pormestar<strong>ei</strong>sta sekä kuudesta seudun<br />
poliitikosta. Neuvoston alla toimii liikenne- sekä teatteriasioiden komiteat. HUR:n hallintoorganisaatio<br />
on jaettu liikenne-, palvelu- ja suunnitteludivisiooniin sekä hallintosihteeristöön,<br />
joissa toimii yhteensä noin 320 työntekijää.<br />
HUR kytkeytyy tiiviisti us<strong>ei</strong>den seudun kehittämisorganisaatioiden toimintaan. Tällaisia ovat mm.<br />
ulkomaisia investointeja houkutteleva Copenhagen Capacity, matkailua edistävä Wonderful<br />
Copenhagen, Kööpenhaminan ja Malmön talousaluetta kehittävä poliitikkojen yht<strong>ei</strong>styöfoorumi<br />
Öresund Committee sekä Öresundin alueen markkinointiyhtiö Öresund Network AB.<br />
HUR:n budjetti vuodelle 2004 on noin 2,8 miljardia kruunua. Noin puolet tuloista tulee jäsenyht<strong>ei</strong>söjen<br />
kontribuutioina, toinen puoli maksu- ja muista tuloista. Menoista kolme neljännestä<br />
kohdistuu suoriin palvelukuluin, yksi neljännes henkilöstö-, hallinto ja muihin kuluihin.<br />
Tanskassa on valmist<strong>ei</strong>lla alue- ja kuntahallintoa koskeva reformi, joka tulee muuttamaan myös<br />
Kööpenhaminan metropolialueen hallintoa. On todennäköistä, että HUR:n toiminta sulautuu koko<br />
metropolialueen kattavan maakunnan toimintaan. Tanskassa maakunnilla on verotusoikeus ja<br />
niiden luottamuselimet valitaan suorilla vaal<strong>ei</strong>lla. Mikäli nämä maakuntainstituution piirteet<br />
säilytetään reformissa, tulee metropolialueen yht<strong>ei</strong>styön ja päätöksenteon luonne muuttumaan<br />
merkittävästi.<br />
Montrealin metropolialueen yht<strong>ei</strong>sö (CMM)<br />
Toinen esimerkki epäsuoraan demokraattiseen edustukseen perustuvasta päätöksenteosta on<br />
Montrealin metropolialueen yht<strong>ei</strong>sö (CMM), jonka Quebeckin hallitus loi Kanadaan vuonna 2000.<br />
CMM:n hallitus koostuu jäsenkuntien edustajista. CMM vastaa suunnittelusta, rahoituksesta ja<br />
koordinaatiosta liittyen julkiseen liikenteeseen, jätehuoltoon, elink<strong>ei</strong>nopolitiikkaan ja sosiaaliseen<br />
asumiseen. Sen rahoitus tulee jäsenkunnilta (75%) ja Quebeckin hallitukselta (25%).<br />
131
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
5.2 Suorilla vaal<strong>ei</strong>lla valittu metropolialueen hallintoelin<br />
Us<strong>ei</strong>mpien Euroopan metropolialu<strong>ei</strong>tten hallinnossa sovelletaan kuntien keskinäisiä järjestelyjä,<br />
joissa mahdollisten yht<strong>ei</strong>sten päätöksentekoelinten valinnassa sovelletaan epäsuoraan edustuksellisuutta.<br />
Vain muutamalla metropolialueella toimii ylikunnallinen, suorilla vaal<strong>ei</strong>lla valittu<br />
päätöksentekoelin.<br />
Stuttgartin alueen liitto<br />
Vuonna 1994 perustettu Stuttgartin alueen liitto edustaa viiden maakunnan 179 kuntaa, käsittäen<br />
2,6 miljoonan asukkaan metropolialueen Baden-Württembergin osavaltiossa. Liiton valtuusto<br />
valitaan suorilla yl<strong>ei</strong>sillä vaal<strong>ei</strong>lla, sen toiminnasta on säädetty osavaltion lainsäädännössä. Liiton<br />
päävastuina ovat alueellinen suunnittelu, liikenteen infrastruktuuri ja julkisen liikenteen operointi<br />
sekä alueen elink<strong>ei</strong>nopolitiikka.<br />
Stuttgartin alueen liiton toiminta rahoitetaan kuntien maksuosuuksilla (54%) sekä osavaltion<br />
ehdollisilla tuilla (46%). Kuntien osuus koostuu yl<strong>ei</strong>sestä osasta sekä julkisen liikenteen tuesta.<br />
Molemmat maksuerät neuvotellaan vuosittain ja kohdennetaan kunnille niiden verotuottojen ja<br />
rakenteellisten tekijöitten perusteella. Liitolla <strong>ei</strong> ole veronkanto-oikeutta, <strong>ei</strong>kä se kerää käyttäjämaksuja,<br />
vaan nämä ovat kuntien ja osavaltion yksinoikeus. Suurin osa kuluista (88% liiton noin<br />
140 miljoonan € budjetista) koituu alueellisten pikajunien sekä bussi- ja raitioliikennettä hoitavan<br />
alueellisen organisaation rahoittamisesta.<br />
Greater London Authority<br />
Lontoon 7,3 miljoonan asukkaan metropolialueen hallintoa varten toimi vuodesta 1965 alkaen<br />
Greater London Council. Tämä lakkautettiin vuonna 1986 ja käynnistettiin ”verkostomaisen<br />
hallinnan” kok<strong>ei</strong>lu. Pian päädyttiin kuitenkin perustamaan uudelleen erillinen toimielin metropolialueen<br />
hallintoa varten. Vuonna 2000 aloittanut Greater London Authority:n myötä Lontoolla<br />
on ensimmäistä kertaa suorilla vaal<strong>ei</strong>lla valittu pormestari. Pormestarin rinnalla toimii vaal<strong>ei</strong>lla<br />
nelivuotiskaudeksi valittu 25 jäsenen valtuusto. GLA:lle ollaan luomassa noin 500 hengen<br />
organisaatiota.<br />
Lontoon pormestarin ja GLA:n valtuuston toimivallat ovat selkeästi toisistaan erillään. Pormestari<br />
tekee päätökset GLA:n puolesta ja hänellä on myös toimeenpaneva rooli. Valtuustolla on valvova<br />
rooli ja se nimittää GLA:n henkilöstön. Pormestari on Lontoon edusmies ja hän johtaa lakisäät<strong>ei</strong>stä<br />
strategista valmistelua liikenteeseen, aluesuunnitteluun, elink<strong>ei</strong>nopolitiikkaan ja ympäristöasioihin<br />
liittyen. Hän myös hyväksyy talousarviot GLA:lle, Lontoon liikennelaitokselle, Lontoon kehittämisyhtiölle,<br />
metropolialueen <strong>poliisi</strong>lle sekä palokunnalle. Valtuusto valvoo pormestarin toimintaa<br />
ja voi tehdä pormestarille esityksiä lontoolaisille tärk<strong>ei</strong>stä asioista.<br />
GLA:n toimivaltaan kuuluu monia tehtäviä, jotka Britanniassa ovat tyypillisesti valtiollisia. Tällaisia<br />
ovat <strong>poliisi</strong>, palokunta, liikenne ja elink<strong>ei</strong>nopolitiikka, joita varten on asetettu lautakunnat.<br />
Muita toimintoja ovat ympäristö, kulttuuri, media ja urh<strong>ei</strong>lu, julkinen terveydenhuolto sekä<br />
alueelle suuntautuvat investoinnit. GLA:lla <strong>ei</strong> ole veronkanto-oikeutta. Sen budjetti oli 4,7 mil-<br />
132
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
jardia puntaa 2002-2003. Suurin osa GLA:n omista kuluista katetaan valtion avustuksella, Lontoon<br />
seudun kuntien maksaessa vain pienen osan.<br />
Greater London Authority on vuonna 2000 alkaneen toimintansa jälkeen saanut aikaan uudistuksia<br />
liittyen mm. jätemaksuihin, kohtuuhintaiseen asumiseen sekä julkisen liikenteen ja julkisten tilojen<br />
kehittämiseen. GLA:n tuomana lisäarvona pidetään myös metropolialueen intressien selkeää<br />
artikulointia kansallisten ja paikallisten intressien rinnalla. Vaal<strong>ei</strong>lla valittu toimielin on muuttanut<br />
metropolialueen kehittämisestä käytävän keskustelun sisältöä ja luonnetta. GLA katsoo, että vahvemmalla<br />
toimivallalla ja fiskaalisilla oikeuksilla saavutettaisiin enemmän tuloksia. Tämän tulisi<br />
tapahtua pääsääntöisesti valtion vallan siirtämisenä seudulle, <strong>ei</strong> niinkään kuntien toimivallan<br />
siirtona ylöspäin.<br />
Kokemuksia Lontoosta GLA:n edustajan mukaan:<br />
• Symboliset poliittiset teot ovat tärk<strong>ei</strong>tä, taloudellisten tekijöiden rinnalla.<br />
• Kun asiat edistyvät hitaasti täytyy löytyä johtajuutta, kykyä ottaa askel<strong>ei</strong>ta tuntemattomaan.<br />
• Moni asia on periaatteessa kuntien vastuulla, mutta suurimpia kysymyksiä <strong>ei</strong> metropolitasolla<br />
voida ratkaista ilman yht<strong>ei</strong>styötä valtion kanssa.<br />
• Peruspalvelujen järjestämisvastuuta <strong>ei</strong> kuitenkaan tule siirtää pois kunnilta.<br />
• Ylemmän <strong>hallinnon</strong>tason tuki on tärkeää. Julkisen sektorin on oltava aktiivinen osapuoli<br />
kaikilla tasoilla.<br />
5.3 Suurkaupungin sisäinen organisoituminen<br />
etusijalla: esimerkkinä Tukholma<br />
Tukholman suurkaupunkialueen hallintaa on kehitetty olemassa olevien <strong>hallinnon</strong> rakent<strong>ei</strong>den<br />
puitt<strong>ei</strong>ssa. Ruotsi on jaettu 21 lääniin, joissa kussakin toimii lääninhallitus (länstyrelse) valtion<br />
aluehallintoviranomaisena. Vastaavalla aluejaolla Ruotsi jakautuu myös maakuntiin, jotka ovat<br />
vaal<strong>ei</strong>lla valittuja alueellisia itsehallinto-orgaaneja. Lääninhallitus vastaa mm. tietyistä sosiaalitoimen<br />
tehtävistä sekä toimii aluekehitysviranomaisena. Maakuntien tärk<strong>ei</strong>n tehtävä on vastata<br />
terveydenhuollosta.<br />
Tukholman läänin maakunta vastaa terveydenhuollon ohella myös alueen joukkoliikenteestä,<br />
mukaan lukien Stor-Stockholms Lokaltrafik (SL) yhtiöstä. Maakunta on vastuussa myös seutukaavoituksesta.<br />
Tukholman läänin maakunta on kyennyt vastaamaan riittävällä tavalla seudullisen<br />
yht<strong>ei</strong>styön ja päätöksenteon tarp<strong>ei</strong>siin, <strong>ei</strong>kä Tukholman seudulle ole luotu muusta maasta poikkeavia<br />
rakent<strong>ei</strong>ta pääkaupunkiseudun hallintoa varten. Sen sijaan Tukholman laajan metropolialueen<br />
yht<strong>ei</strong>styön ja kilpailukyvyn tukemiseksi on pyritty luomaan neljästä nykyisestä<br />
maakunnasta muodostuva laaja Mälardalenin maakunta. Maakuntien väliseksi yht<strong>ei</strong>styöorganisaatioksi<br />
perustetun Mälardalsrådetin toiminta on kuitenkin jäänyt lähinnä tutkimus- ja kehittämishankk<strong>ei</strong>tten<br />
koordinoinniksi.<br />
Merkittävimmät viimeaikaiset rakenteelliset uudistukset Tukholmassa ovatkin tapahtuneet<br />
ruohonjuuritasolla. Vuonna 1997 aloittivat toimintansa 24 kaupunginosalautakuntaa (stadsdelsnämnden),<br />
jotka koostuvat Tukholman kaupunginvaltuuston valitsemista edustajista.<br />
133
<strong>Ihmisten</strong> <strong>arki</strong> <strong>ei</strong> <strong>tunne</strong> <strong>hallinnon</strong> <strong>rajoja</strong> - yht<strong>ei</strong>styöllä Helsingin seutu menestykseen<br />
Huomattava osa kaupungin käyttöbudjetista alueellistettiin näiden lautakuntien päätösvaltaan.<br />
Niillä on myös omat alueelliset toimipisteensä ja virkakon<strong>ei</strong>stonsa.<br />
Kaupunginosalautakuntien perustamisessa on kyse ennen kaikkea kunnallisten palvelujen<br />
hoitamista koskevasta desentralisaatiosta, <strong>ei</strong> paikallisautonomiasta. Kaupunkisuunnittelu,<br />
kiint<strong>ei</strong>stötoimi, ympäristöasiat jne. hoidetaan edelleen kaupungin sektori<strong>hallinnon</strong> toimesta.<br />
Kaupunginosalautakuntien käyttö on tuonut paikallisen päätöksentekijät lähemmäksi asukkaita,<br />
mutta mallin toimivuudesta ollaan montaa mieltä.<br />
134
Change language