Onko harrastuksellamme tulevaisuutta?
Onko harrastuksellamme tulevaisuutta?
Onko harrastuksellamme tulevaisuutta?
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Onko</strong> <strong>harrastuksellamme</strong><br />
<strong>tulevaisuutta</strong>?<br />
Yksi tiivis syksy kanakoirien parissa on taas takana. Lintuja oli eräpoluilla sen verran harvassa,<br />
että oli aikaa miettiä harrastukseemme liittyviä kysymyksiä ja itseäni pohditutti kovasti, millainen<br />
onkaan harrastuksemme tulevaisuus. Taas tuli nähtyä monenlaisia yhteyksiä, pieniä ja suuria<br />
kokeita, nallipyssyn ja haulikon kanssa, osassa raahattiin raatoa ja toisissa ei.<br />
Uskotaan, että <strong>tulevaisuutta</strong> on.
Täältä pohjoisen ihmismäärältään<br />
vähälukuisten selkosten horisontista<br />
katsottuna on selvää, että kokeidemme<br />
painopiste on ja pysyy eteläisessä puoliskossa<br />
Suomea, siis Oulun alapuolella,<br />
onhan siellä suurin osa väestöstämme.<br />
Muutama hullu on viitsinyt jumia pohjoiseen,<br />
jossa on portti auki vapaaseen<br />
metsästysoikeuteen ja suuriin kairoihin<br />
reppu selässä. Sekään ei aina kokeisiin<br />
osallistumisen kannalta ole edullista<br />
vaan välimatkat ovat meiltäkin tuskaisen<br />
pitkät myös toiseen suuntaan Suomea.<br />
Koska väestöstä suurin osa asuu<br />
Oulun alapuolella, on mielestäni hälyttävää,<br />
ettei edes Pohjanmaan, harrastuksemme<br />
viimeaikaisen kehdon, voittajaluokkiin<br />
riitä koiria sen vertaa, että<br />
ne saataisiin pidetyksi. Varmasti osansa<br />
on yhteensattumillakin, mutta ainakin<br />
itse voin vilkaista peiliin kun olen ollut<br />
koekalenterin teossa toimielimissä mukana.<br />
Ei ehkä ollut järkevintä sijoittaa<br />
niitä näin yhteen ryppääseen, ja toisaalta<br />
edes yhden olisi voinut jakaa viikonlopulle<br />
viikko kultamaljasta eteenpäin.<br />
No, ehkä opimme ensi vuodeksi.<br />
Laatuluokkien koko on pienentynyt,<br />
joten pitäisikö niiden kokonaismäärää<br />
vähentää? Kokeiden ylitarjonta toisaalla<br />
on johtanut siihen, että osaan<br />
kokeista on vaikeaa saada joko tuomaria,<br />
osallistujia tai molempia. Kokeiden<br />
sijainnin ja päällekkäisyyden estävällä<br />
suunnittelulla voitaisiin ehkä saavuttaa<br />
tässä jotakin, mutta se edellyttää järjestäjiltä<br />
aktiivista yhteistyötä kerhomme<br />
koepäällikön suuntaan hyvissä ajoin.<br />
Jotain kuitenkin harrastuksestamme<br />
puuttuu vuosittaisista koulutuspäivistä<br />
ja muusta tukitoiminnasta huolimatta,<br />
kun koirat saavuttavat yleensä nollan,<br />
joskus kolmosen, harvoin kakkosen<br />
ja ei juuri koskaan ykköstä koepalkintonaan.<br />
Olemmeko kiristäneet riman<br />
voittajaluokkaan liian tiukaksi, vai onko<br />
harrastuksemme taso todellakin laskenut<br />
näin kovasti? Palkitsemisprosentit<br />
koemuodosta toiseen ovat mielestäni<br />
avoimessa luokassa varsin vaatimattomia,<br />
samalla kun kokeiden määrä on<br />
kuitenkin kasvanut. Siksi voittajaluokkiinkaan<br />
ei saada uutta verta vanhojen<br />
sotaratsujen eläköitymistä täyttämään.<br />
Niistäkin harvoista, jotka sinne ovat<br />
nousseet, on puolet ykköstuloksista<br />
saavutettu ulkomailla. Pitäisikö siis kieltää<br />
ulkomailla kilpaileminen, ettei nallipyssyillä<br />
saavutetuilla tuloksilla onnis-<br />
tuneet koirat pääsisi kilpailemaan omia<br />
metsästyskoiriamme vastaan? Ehkei,<br />
sillä käytämmehän innolla ulkomaiden<br />
valioitakin jalostuksen pohjanamme.<br />
Onneksi olkoon niille harvoille, jotka<br />
saivat syksyn aikana koepalkinnon ja<br />
erityisesti niille parille, jotka onnistuivat<br />
läpäisemään neulansilmän.<br />
Olemmeko epäonnistuneet siirtämään<br />
osaamistamme eteenpäin? Emmekö<br />
suostu jakamaan sitä tietoa oikeasti,<br />
joka meillä on, vaikka koulutuspäiviä<br />
pidämmekin? Ovatko tilaisuudet<br />
muodostumassa yleisiksi koiranjuoksutustilaisuuksiksi,<br />
joissa on mukava<br />
tavata tuttuja? Vai onko kenties niin,<br />
ettei nykyihminen halua, että häntä<br />
koira-asioissa tullaan neuvomaan? Tai<br />
puuttuuko häneltä jo taito kuunnella<br />
vanhojen ja viisaiden ohjeita oikealla<br />
herkkyydellä? Toisaalta houkutteleva<br />
vaihtoehto kiireiselle on sekin, ettei<br />
satsaa niin paljon koiransa tottelevaisuuskouluttamiseen,<br />
että se olisi aivan<br />
viimeistellyssä koekunnossa. Mutta mihin<br />
jäi kanakoiraurheilun etiikka? Asiaa<br />
olisi pitänyt miettiä jo silloin kun puntaroi<br />
koiran hankkimista kiireen keskelle.<br />
Ymmärrän toki sen, että joskus on<br />
epäonnea, mutta usein näkisin sen jopa<br />
tuomarin tehtävän aliarvostuksena,<br />
että hänelle esitetään täysin valmistelematon<br />
koira. Vaikka pidämme usein<br />
itseämme erinomaisen hyvinä metsämiehinä<br />
ja -naisina, olisiko joskus<br />
syytä ottaa peili käteen ja tarkastella<br />
itseämme, metsästystä, koiraamme ja<br />
koko peilistä välittyvää kuvaa kokonaisuudessaan?<br />
Kuinka minun tulisi koirani<br />
kanssa toimia, jotta saavuttaisin<br />
palkinnon seuraavalla kerralla kun kokeeseen<br />
osallistun? Koiran puolustukseksi<br />
kerrottakoon, ettei kokenutkaan<br />
koira ole kone, jonka voi kaivaa naftaliinista,<br />
vaan kyllä se vaatii kertausta<br />
ja taitojen ylläpitoa. Parihaussa on aina<br />
työskentelymuodon aiheuttamat pienet<br />
epävarmuustekijät ja nekin tulee ottaa<br />
huomioon.<br />
Yhteiskunnassamme on havaittavissa<br />
yleinen ilmapiirin muutos, joka<br />
vierottaa meitä luonnosta ja sen kanssa<br />
tapahtuvista kokemuksista, myös<br />
metsästyksestä. Englantilaisten kanakoirien<br />
metsästyskokeiden sääntömme<br />
ovat varmasti lähimpänä metsästystä<br />
mitä löydettävissä on, mutta olemmeko<br />
me suomalaiset enää itse? Monelleko<br />
esimerkiksi metsästys on kokeita tär-<br />
keämpää? Itse olisin vaikkapa valmis<br />
luopumaan pudotuksesta kokeissa, jotta<br />
säästäisin itselleni ja koiralleni ne<br />
parhaat viikonloput, jolloin voisin metsästää.<br />
Edellisen jälkeen kuulostaa ehkä hieman<br />
hullulta, mutta mielestäni on ilo<br />
arvostella suomalaisissa kokeissamme<br />
todellisia metsästäjiä, joiden kaikesta<br />
tekemisestä huokuu oikea tavoite ja<br />
kaikki toiminta keskittyy riistan saaliiksi<br />
saamiseen. Näin ei aina kokeessakaan<br />
ole, ei myöskään nallipyssyillä kokeissa<br />
pyörivissä naapurimaissamme,<br />
vaan olen usein voivotellut sitä mihin<br />
on kokeiden toimintatavoissa tultu hyvin<br />
lyhyellä aikajaksolla, jolloin heillä<br />
ei itsellään enää asetta kokeissa ole<br />
mukana ollut. Toimitaan kuten kanakoiraurheilija<br />
tekisi, ei kuten metsästäjä.<br />
Tärkeämpää on saada hyvä eteneminen,<br />
kuin kunnollinen pudotustilanne.<br />
Yleensä näiden asioiden kanssa joutuu<br />
tekemään valintoja, niin mekin tulevia<br />
koesääntöjämme miettiessämme.<br />
<strong>Onko</strong> meilläkin jo kohta aika nallipyssykokeiden?<br />
Mistä koirat voittajaluokkiin,<br />
jotta niitä ylipäänsä pystytään pitämään?<br />
Peltokokeet ovat kohdanneet<br />
monia vaikeuksia, vähin niistä ei ole<br />
raha, joka tuntuu nykymaailmassa tunkevan<br />
joka paikkaan haitaksi. Voitaisiinko<br />
siirtymisellä metsästyksestä ja pudotuksen<br />
vaatimuksesta saavuttaa uusia<br />
alueita kokeiden käyttöön ja millaisin<br />
ehdoin? Ainakin nuortenluokan osalta<br />
näin tulisi ehdottomasti tehdä, sillä<br />
kyse on mielestäni taipumuskokeesta,<br />
jossa mitaksi riittää laukaukseen reagoimisen<br />
toteaminen. Nuorten luokka<br />
voisi näin nostaa profiiliaan ja tulla lähemmäksi<br />
vaikkapa pääkaupunkilaisia.<br />
Toisaalta se luparuljansseineenkin olisi<br />
kevyemmin järjestettävissä ilman mukana<br />
tyhjänpanttina kannettavia haulikoita.<br />
Väärinkäsitykset metsästyksestä<br />
tässä koeluokassa saataisiin poiskitketyksi.<br />
Voittajaluokat olkoon oma koetinkivensä,<br />
mutta niissäkin pitäisi mielestäni<br />
ottaa pysyväksi käytännöksi ainakin<br />
kentällä ja tunturissa ampujan järjestämisen<br />
kaikkiin tilanteisiin. Tilanne ei<br />
ole koiralle oikeudenmukainen, jos yksissä<br />
kokeissa on ampuja käytettävissä<br />
ja toisissa ei. Ilman yhtenäistä käytäntöä<br />
tulokset eivät mielestäni ole vertailukelpoisia<br />
keskenään.<br />
Työssäni seuraan läheltä nuorten<br />
harrastuskentän kehitystä ja minkään-
lainen metsästys on kovin harvoin siinä<br />
mukana. Tämä koskee jo syrjäkyliäkin,<br />
jopa piskuista Inarin kylää, jossa vanhemmat<br />
vielä elävät hyvinkin lähellä<br />
luontoa - kalastuksesta, metsästyksestä<br />
ja poronhoidosta. Samaa tuntuu valittavan<br />
alamme ammattijulkaisut. Onneksi<br />
on käytössä uusia projekteja, jolla asiaa<br />
pyritään edesauttamaan eripuolilla<br />
maata.<br />
Tekijöiden puute vaivaa yleisesti rotujärjestöämme.<br />
Jaostoimintaan juuri<br />
saadaan ihmisiä innostettua, kun on<br />
kyse siitä omanrotuisesta koirasta,<br />
mutta rotujärjestön toimintaan kuuluu<br />
paljon muutakin. Mielestäni meillä on<br />
petrattavaa myös uusien harrastajien<br />
innostamisessa tarttumaan toimeen<br />
rotujärjestön tehtävissä. Olemme hukanneet<br />
jo omalla nurkkakyräisyydellä<br />
aivan liian monta innokasta ihmistä,<br />
joilla on jopa halua uhrata omaa aikaansa<br />
asiamme eteen. Tiedän sen varsin<br />
hyvin, että nykyihmiselle aika on<br />
kovin arvokasta ja oma aika vieläkin<br />
kalliimpaa. Senkin uhraamiseen tässä<br />
toiminnassa valitettavasti joutuu, vieläpä<br />
ilman omalle tilille suuntautuvia<br />
rahallisia suursuorituksia.<br />
Suomalainen englantilaisella koiralla<br />
metsästävä kanakoiraurheilija on useassa<br />
yhteydessä ylpeydellä todennut<br />
olevansa viimeinen mohikaani, jonka<br />
koirakokeet ovat niin käytännön läheiset<br />
kuin mahdollista eli lähellä käytännön<br />
metsästystä. <strong>Onko</strong> kuitenkaan viimeisellä<br />
mohikaanillakaan toivetta tulevaisuudesta,<br />
jos hän seisoo tunturilla,<br />
metsässä tai pellolla aivan yksin? Kuka<br />
tulee täyttämään hänen paikkansa kun<br />
hänestä aika jättää?<br />
Olen esittänyt tekstissäni monia ky-<br />
PENTUEPALSTA<br />
ENGLANNINSETTERI-<br />
PENTUE<br />
Kennel Fornjot’s, kasvattaja Antti<br />
Korhonen, puh. 040 725 3148, apo.korhonen@gmail.com<br />
emä: Fingå Frigga, isä: Sam, astutus<br />
loppuvuodesta 2007.<br />
Kennel Hangman’s, kasvattaja Jani<br />
Leinonen, puh. 050 302 4744, leinonenenator@gmail.com<br />
emä: Ödebygden’s G Piste, isä:<br />
Østkysten’s Markong, astutus vuodenvaihde<br />
2007/2008.<br />
Kasvattaja: Esa Karjalainen, puh. 040-<br />
5585574, esa.karjalainen@aka.fi<br />
emä: Lappvikens Eera, isä: Østkysten’s<br />
Markong, astutus tammikuu 2008.<br />
Lisätietoja pentueista:<br />
jaoksen nettisivujen pentuvälitys tai<br />
Rauno Mäyrä, puh. 0400 842 099, rauno.<br />
mayra@phnet.fi<br />
GORDONINSETTERI-<br />
PENTUE<br />
Gordoninsetterijaoksen pentuvälitys:<br />
Juha Mäkinen, 0400 017 270,<br />
jussi.makinen@dnainternet.net<br />
Suunnitteilla<br />
Opendora’s, emä: Opendoras Fiona<br />
FIN19223/02 B, isä: V`metz Du Marais<br />
la Gordonniere LOF035133 A. Molemmat<br />
vanhemmat jalostusrekisterissä.<br />
Astutetaan seuraavaan juoksuun helmikuussa<br />
2008.<br />
Markku Parviainen, Pohjasentie 11,<br />
90850 Martinniemi, 050 357 7003 /<br />
markku.helena@luukku.com<br />
Puronperän<br />
emä: Imingens Et Datter N23023/05 A,<br />
isä: Pohjoismainen jalostusrekisteriuros.<br />
Emä jalostusrekisterissä. Astutetaan<br />
seuraavaan juoksuun vuodenvaihteessa<br />
2007/2008.<br />
Jukka Puro, Länsirannantie 720 A,<br />
62630 Karvala, Lappajärvi, puh. 0400<br />
542 472 / puronperan@mail.com<br />
symyksiä. Olisikin mielestäni hyvä, että<br />
jokainen omalta osaltaan pohdiskelisi<br />
talven tunteina näitä samoja kysymyksiä,<br />
joita olen syksyn aikana mietiskellyt.<br />
Vaikka minustakaan ei ole aina metsästyksellisesti<br />
parhaimpaan pyrkivää<br />
se, että rimaa lasketaan, onko sittenkin<br />
edessämme aika, että meidän tulee<br />
hiukan antaa tiukoista säännöistämme<br />
löysiä? Ehkä tällä saamme pidettyä<br />
hyvässä harrastuksessamme edes jonkinlaista<br />
leveyttä, houkuteltua nuoria<br />
mukaan mukavaan harrastukseen ja<br />
hyvin koulutettujen koirien pariin edes<br />
sen verran, että saamme pidettyä harrastajamäärät<br />
nykyisellään ja tason<br />
korkealla.<br />
Terveisin uuninpankolta<br />
Ilkka Korhonen<br />
POINTTERIPENTUE<br />
Suunnitteilla 2008 kevätpentue.<br />
BLACKPLAINS HEAIHKA - AV RABBE-<br />
LUGN NATA<br />
- yhdistelmä: http://jalostus. kennelliitto.fi/frmSukutaulu.aspx?RekNoI<br />
=FIN38601/06&ekNoE=FIN17481/04&<br />
Sukupolvet=5<br />
AV RABBELUGN NATA, - koe: AVO1. Kultamalja<br />
2. Derby 2. Point to Point 1.<br />
Ladyt Lakialla 1. - näyttely: NUO H, -<br />
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.<br />
aspx?RekNo=FIN17481/04<br />
BLACKPLAINS HEAIHKA, - koe: Kultamalja<br />
1. Vuoden nuori pointteri 2007, - näyttely:<br />
JUK1, JUN-EH, - http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN38601/06<br />
Tiedustelut: Henrik Standertskjöld-Nordenstam,<br />
puh. 0400 673 175, sp: staca ät<br />
pp.inet.fi - Markku Hankonen, puh. 0400<br />
363 361, markku.hankonen ät elisanet.fi<br />
IRLANNINSETTERI-<br />
PENTUE<br />
Kasvattaja: Eija Laitinen, puh. 050 492<br />
0929.<br />
emä: Kaidanpaljakan Emma<br />
FIN21763/01 A – isä: Forestset Elwis<br />
FIN42093 A. Astutettu 19.10.2007<br />
Kennel Forestset, kasvattaja Auli ja<br />
Jukka Hämäläinen, puh. 0400 – 199 385,<br />
haaja@nic.fi - emä: Forestset Esprit<br />
FIN42091/03 A - isä: Finby Chili<br />
FIN28661/06 A. Astutus loppuvuodesta<br />
2007.
Peltopyitä ruokkimaan!<br />
Pehmeä lumi kätkee hyvin sängellä ruokailevan peltopyyparven. Kuva: Hannu Huttu<br />
Monen kanakoiraharrastajan mielestä<br />
nuoren koiran perehdyttäminen riistatöihin<br />
sujuu parhaiten peltopyiden<br />
avulla. Luonnossa syntyneet ja villinä<br />
varttuneet peltopyyparvet ovat myös<br />
parhaita koelintuja syksyn kenttäkokeissa.<br />
Ne pysyvät hyvin koiran seisonnassa<br />
ja osaavat myös lähteä sähäkästi<br />
koiran nostosta sen suuhun joutumatta.<br />
Niinpä etenkin me kanakoiraharrastajat<br />
näkisimme mielellämme peltopyitä<br />
peltolakeuksilla paljon nykyistä runsaammin.<br />
Englannissa, Lontoon pohjoispuolella<br />
sijaitsevalla Roystonin tutkimusalueella<br />
onnistuttiin neljässä vuodessa<br />
(v. 2002-2006) nostamaan luontaisten<br />
peltopyiden keväinen lukumäärä 2,9<br />
parista hehtaarilla 18,6 pariin hehtaarilla.<br />
Peltopyykantojen brittiläinen<br />
hoito-ohjelma sisälsi elinympäristöjen<br />
hoidon, pienpetojen vähentämisen ja<br />
lisäruokinnan. Nämä samat teemat tulevat<br />
olemaan keskeisellä sijalla myös<br />
suomalaissa Luonnon ja riistanhoitosäätiön<br />
peltopyyprojektissa, mistä<br />
kerrottiin edellisessä Ekipagessa. Peltopyyprojektissa<br />
tullaan perustamaan 4-6<br />
pilottialuetta, missä maanviljelijöiden,<br />
metsästäjien ja kanakoiraharrastajien<br />
yhteistyönä panostetaan peltopyyn<br />
elinympäristöjen parantamiseen, pienpetopyyntiin<br />
ja talviruokintaan.<br />
Peltoja omistamattoman kanakoiraharrastajan<br />
suorat vaikutusmahdollisuudet<br />
peltopyiden elinympäristöjen<br />
hoitoon ovat vähäiset, sillä peltojen<br />
maankäyttöä ohjataan erityisesti maatalouspoliittisilla<br />
ratkaisuilla. Toivottavasti<br />
peltopyyprojekti onnistuu tavoitteessaan<br />
edesauttaa peltopyille<br />
suotuisien toimenpiteiden yleistymistä<br />
maaseutumiljöössä. Maata omistamatonkin<br />
kanakoiraharrastaja voi kuitenkin<br />
talviruokintaa järjestämällä kantaa<br />
oman kortensa kekoon peltopyiden<br />
hyvinvoinnin turvaamiseksi. Suomen<br />
peltopyyt ovat maailman pohjoisimpia,<br />
ja paksun lumipeitteen alueella saattaa<br />
ravinto olla talvikuukausien aikana tiukassa.<br />
Ankarien kelisuhteiden talvina<br />
ruokinta voi osoittautua peltopyykannan<br />
suoranaiseksi pelastukseksi.<br />
Milloin ruokitaan?<br />
Edellä mainitussa englantilaisessa<br />
peltopyiden hoitomallissa ruokinta<br />
aloitettiin jo elokuussa ja sitä jatkettiin<br />
myöhäiseen kevääseen saakka. Ruokana<br />
käytettiin vehnänjyviä, joita tarjottiin<br />
tynnyrimäisistä automaateista,<br />
”hoppereista”. Automaatteja oli useita<br />
parvia kohden, ja aina kaksi kutakin pa-<br />
Ongelmia syntyy kun hangen pinta jäätyy, jolloin pyyt altistuvat mm. kanahaukan saalistukselle.<br />
Kuva: Ahti Putaala<br />
0
Talvinen ravintopula saa peltopyyt etsimään ruokaa pihapiirien lintulautojenkin alta. Kuva: Ahti Putaala<br />
ria kohden. Jyväruokinnassa peltopyille<br />
mieluisimpia ovat vehnän, sitten ohran<br />
ja viimeiseksi kauran siemenet.<br />
Peltopyiden ruokinta kannattaa meilläkin<br />
aloittaa jo hyvissä ajoin ennen<br />
varsinaisen talven tuloa. Silloin pyillä<br />
on aikaa löytää ruokintapaikat ja tottua<br />
niihin ennen kuin niitä varsinaisesti<br />
tarvitsevatkaan. Oma havaintoni on,<br />
että peltopyyt ovat ronkeleita käyttämään<br />
ruokintapaikkoja niin kauan kuin<br />
luonnonravintoa on helposti saatavilla.<br />
Lauhoina, vähälumisina talvina ruokintapaikat<br />
saattavat jäädä peltopyiltä<br />
kokonaankin käyttämättä. Mutta koska<br />
talven säätä ja olosuhteita on niin vaikea<br />
ennakolta povata – monet sääprofeetat<br />
ovat sitä usein yrittäneet ja vain<br />
harvoin onnistuneet – on viisainta huolehtia<br />
talviruokintapaikat pelloille hyvissä<br />
ajoin.<br />
Jos sitten kesken talven suveaa ja<br />
hangen pinta jäätyy, ollaan ruokinnan<br />
aloittamisessa jo myöhässä. Pyyt katoavat<br />
jääpeitteisestä peltomaisemasta<br />
nopeasti; osa petojen suuhun ja säästyneet<br />
etsivät turvaa kylien pihapiireistä<br />
tai lähtevät vaeltamaan muille peltolakeuksille.<br />
Vuoden 2006 tammikuussa<br />
kävi Tyrnävällä juuri näin. Talven<br />
mittaan sataneeseen lumipeitteeseen<br />
syntyi toistuvien lauhojen säiden seurauksena<br />
useita kuorikerroksia. Peltopyyt<br />
joutuivat tosi koville yrittäessään<br />
kaivautua ruokalähteille kovan hankikerroksen<br />
alle. Pelloille suuntautuneilla<br />
hiihtoreissuillani löysin jäänteitä useista<br />
kanahaukan hankikerroksen alle yllättämistä<br />
peltopyistä. Helmikuuhun<br />
mennessä pyyt olivat saaneet tarpeeksi<br />
kovista olosuhteista sekä kanahaukkojen<br />
verotuksesta, ja häipyivät tyystin<br />
peltoaukealta. Peltopyistä tehtiin sen<br />
jälkeen havaintoja asutusten pihapiireissä,<br />
keskeltä kirkonkylääkin. Vierailipa<br />
yksi parvi pikkulintujen ruokintalaudalla<br />
omankin ikkunani alla, lähes<br />
kilometrin päässä lähimmistä pelloista!<br />
Pelloille pyyt palasivat vasta pariutumisaikaan<br />
maaliskuun lopussa.<br />
Ruokintapaikkojen sijoittelu<br />
tärkeää<br />
Ruokintapaikat tulee sijoittaa ennen<br />
kaikkea niin, että pyyt tuntevat ne turvalliseksi.<br />
Tähän liittynee sekin, että<br />
pyyt käyttävät mieluummin vanhastaan<br />
tuttuja ruokintapaikkoja, jotka<br />
ovat löytäneet jo aikaisin syksyllä, kuten<br />
esim. kuivaamojen seinänvieruksia.<br />
Uusia ruokintapaikkoja ne sen sijaan<br />
näyttävät aikansa vierastavan. Parhaiten<br />
peltopyyt omivat sellaiset ruokintapaikat,<br />
missä ne tuntevat olonsa<br />
turvatuiksi etenkin petolintujen saalistukselta.<br />
Jos mahdollista, tulisi ruokintapaikat<br />
sijoittaa pensaikkoon, jonka<br />
latvat on katkaistu suojaksi ilmasta<br />
tulevilta hyökkäyksiltä. Myös kuusiaitojen<br />
aluset ovat peltopyille mieluisia<br />
suojapaikkoja.<br />
Maailman tunnetuin peltopyytutkija<br />
Dick Potts kertoi minulle elokuussa<br />
kohdatessamme kehitelleensä peltopyiden<br />
ruokintapaikalle verrattoman<br />
petosuojan. Hän sanoi sijoittaneensa<br />
peltopyiden ruokinta-automaatit varta<br />
vasten istutettujen oratuomipensastojen<br />
(Prunus spinosa) keskelle. Nämä<br />
piikikkäät pensaat suojaavat Dickin<br />
mukaan niin hyvin, että peltopyyparvet<br />
elelevät niiden keskellä mukavasti ravinnon<br />
äärellä pedoilta turvassa. Dickin<br />
tutkimusalueen peltopyykannat Etelä-<br />
Englannissa olivat runsastuneet tämän<br />
keksinnön myötä tuntuvasti jo parissa<br />
vuodessa! Suomessa oratuomi menestyy<br />
valitettavasti vain Ahvenanmaalla<br />
ja Lounais-rannikolla, mutta jotain<br />
vastaavaa piikikästä suojakasvia pitää
kokeilla peltopyiden ruokintapaikkojen<br />
turvana meilläkin. Piikikäs, talvenkestävä<br />
sekä riittävän korkeaksi kasvava<br />
pensasmainen kasvi ruokintapaikkojen<br />
turvana voisi olla esimerkiksi kurtturuusu.<br />
Parvelle useita ruokintapaikkoja<br />
Pyyparvella tulisi olla useita ruokintapaikkoja,<br />
jotta ne voivat sopivasti<br />
vuorotella eri ruokailupaikkojen välillä.<br />
Kaavamaiset rutiinit eivät ole hyväksi<br />
pyillekään, sillä pedot oppivat varsin<br />
nopeasti samalla ruokintapaikalla tiettyyn<br />
aikaan vierailevien lintujen aikataulut.<br />
Peltopyytutkimusta tehdessäni<br />
ja radiolähetinseurantaa varten peltopyitä<br />
ruokintapaikalta kiinni pyytäessäni<br />
sain useammin kuin kerran kilpailla<br />
kanahaukan kanssa siitä, kumpi pyyt<br />
oikein kiinni nappaa. Joskus jäinkin siinä<br />
hommassa surukseni hopealle.<br />
Ranskalaiset tutkijat ovat todenneet,<br />
etteivät yksittäiset, pienialaiset ravintoa<br />
tarjoavat riistapellotkaan välttämättä<br />
koidu peltopyiden onneksi. Mikäli<br />
pienelle alalle kertyy ruuan perässä<br />
paljon pyitä, kertyy sinne vastaavasti<br />
myös petoja, ja näin ravintorikkaista,<br />
SYYSILLANVIETTO<br />
järjestetään 24.11.2007 Hyvinkäällä,<br />
Hotelli Rantasipi Sveitsissä<br />
os. Härkävehmaankatu<br />
Ohjelma<br />
Hallituksen kokous klo .00- .00<br />
Rotujaokset klo .00- .00<br />
Päivällinen klo . 0<br />
Palkintojen jako klo 0.00<br />
mutta pienialaisista riistapelloista voi<br />
lopulta tulla peltopyille petoansoja.<br />
Peltoriistalle suunnattujen riistapeltojen<br />
tulisi siten olla joko riittävän suuria<br />
(hehtaarien laajuisia), tai pienialaisia<br />
riistapeltoja pitäisi perustaa useita<br />
mosaiikkimaisesti peltoympäristöön.<br />
Seurasin eräänä talvena Tyrnävällä,<br />
Varaukset<br />
Päivällinen euroa, sisältäen alku-, pää- ja jälkiruuan<br />
Kahden hengen huone 0 euroa/vrk<br />
Huonevaraus hotelliin no: 0 -<br />
ILMOTTAUTUMINEN ja päivällisvaraus<br />
sihteeri Petri Valajärvi . . 00 mennessä<br />
petri.valajärvi@kolumbus.fi<br />
taikka 0 0<br />
PALAUTA KIERTOPALKINNOT VÄLITTÖMÄSTI KIILLOITETTUNA!<br />
Eeva Anttinen, Junghansinkuja G , 0 00 Kauniainen<br />
Brittien peltopyiden ja fasaanien ruokinnassa käyttämä tynnyriautomaatti ”hopper”<br />
sekä häkkiin tutkimusta varten pyydetty fasaani. Kuva: Ahti Putaala<br />
kuinka neljä peltopyyparvea viihtyi<br />
koko talven puimatta jääneessä, parin<br />
hehtaarin laajuisessa ohrapellossa.<br />
Siinä oli pyille mieluinen ”luontainen”<br />
riistapelto, joka tarjosi yltäkyllin ravintoa,<br />
mutta myös hyvän suojan.<br />
Ahti Putaala<br />
ÅRSBOK<br />
1987-2006<br />
Uusi ruotsinkielinen 20-vuotiskirja<br />
tulossa painosta tämän<br />
vuoden loppuun mennessä. Sisältää<br />
suomalaisten rotukatsausten<br />
lisäksi monta pohjoismaitten rotukatsausta<br />
ja muita mielenkiintoisia<br />
juttuja, kirjoittajina mm.<br />
Erik Anttinen, Eeva Anttinen, Kent<br />
Svensson, Esa Lahdensuo, Jukka<br />
Timonen. Sisältää myös runsaasti<br />
hienoja kuvia vuosien varrelta!<br />
TILAA KIRJA NYT, SAAT SEN<br />
KOTIIN KANNETTUNA PEL-<br />
KÄLLÄ POSTITUSKULULLA!<br />
Ennakkotilaukset Sirpa Tapperille<br />
ja 5 euron postituskulu kerhon<br />
tilille Nordea 200118-2134 marraskuun<br />
loppuun mennessä. Huom.<br />
MERKKI ÅRSBOK 1987-2006.
Change language