Eettisyys_esiin_2009_Suomen_Kuluttajaliitto

�� 

�� 

�� 

SUOMEN KULUTTAJALIITTO RY 

2009

Vastaava toimittaja: Juha Beurling 

Toimittaja: Jenni Vainioranta 

Kuvitus, taitto ja tekstin tarkistuttaminen alkuperäislähteillä: 

Päivi Kukkonen 

Kuvat: Stock.XCHNG julkaisuvapaiden kuvien kuvapalvelu. 

Luvat kuvien julkaisemiseen on kysytty kuvien valokuvaajilta. 

Tekstissä ilmenevien tietojen oikeellisuudesta vastaa niiden 

kohdalla ilmenevä luotettavaksi katsottu lähde. 

Suomen Kuluttajaliitto ry 

Malminrinne 1 B 

00180 Helsinki 

Puh.(09) 454 2210, Fax.(09) 454 22120 

www.kuluttajaliitto.fi 

www.eettinenvalinta.fi 

ISBN 978-952-9787-36-4 (nid.) 

ISBN 978-952-9787-37-1 (pdf)

Sisällys 

Esipuhe sivut 6 - 7 

Elintarvikkeet sivut 8 - 35 

Autoilu sivut 36 - 51 

Koti ja asuminen sivut 52 - 77 

Vaatteet sivut 79 - 85 

Lähteet sivut 86 - 95 

Eettinen Valinta sivut 96 - 131

6 

ESIPUHE 

Elämme kriittisiä hetkiä. Ilmastonmuutoksen edetessä aimo harppauksin, luonnonvarojen 

huvetessa silmiemme edessä sekä tuotantoeläinten ja miljoonien työntekijöiden kärsiessä 

surkeista elinolosuhteista on meidän tehtävä valinta. Haluammeko olla mukana tukemassa 

nykytilannetta vai haluammeko muuttaa sitä? 

Eettinen kuluttaminen oli vuosisatojen ajan suomalaisten arkipäivää. Taloudellinen niukkuus 

tarkoitti säästeliäisyyttä. Mikäli keskivertosuomalainen olisi vaikkapa 1930-luvulla halunnut 

heittää roskiin sukat, joihin oli tullut pieni reikä, olisi häntä pidetty hyvin outona. Samoin olisi 

käynyt, mikäli hän olisi esimerkiksi omistanut lukuisia kenkäpareja. Nykyajan taloudellinen 

vauraus ja massiivinen teollinen tuotanto ovat mahdollistaneet aivan erilaisen arjen. Elämme 

keskellä sitä tavaroiden paljoutta, jonka itse ihmiskuntana olemme luoneet. Sen seurauksien 

kanssa olemme nyt joutuneet kasvotusten. 

Siihen aikaan, josta yllämainitut esimerkit kertovat, ei käytetty termiä eettinen kuluttaminen. 

Käsitettä ei tarvittu, sillä ihmiskunnan toiminta oli kokonaisuudessaan huomattavasti kestä- 

vämmällä pohjalla, mikäli mittatikuksi valitaan esimerkiksi luonnonvarojen kulutus ja ilmas- 

tonmuutos. 

Tarve puhua eettisestä kuluttamisesta sekä ennen kaikkea toimia sen mukaisesti on tänä 

päivänä mitä ilmeisin. Muun muassa tämän takia Suomen Kuluttajaliitto ry:ssä käynnistettiin 

vuoden 2007 alussa Eettisyys esiin! – projekti. Kyseisen hankkeen tarkoituksena oli tarjota 

kuluttajille ennen kaikkea luotettavaa tietoa eettisen kuluttamisen moninaisiin kysymyksiin. 

Ensimmäisenä luotiin helppoja, aihekohtaisia vinkkilistoja sekä laajan hakukoneen sisältävä 

Internet-sivusto www.eettinenvalinta.fi. 

Internet-pohjaisen neuvontapalvelun lisäksi eettisen kuluttamisen neuvonnan saatavuutta 

haluttiin laajentaa, jotta mahdollisimman monella suomalaisella olisi mahdollisuus saada 

vastauksia kysymyksiinsä. Näin syntyi ajatus maamme historian ensimmäisen eettisen kulut- 

tamisen puhelin- ja sähköpostineuvonnan perustamisesta. 

Tähän kirjaan on koottu eettiseen kuluttamiseen liittyviä vuoden 2008 ja 2009 aika saatuja 

kysymyksiä sekä niihin laaditut vastaukset. Kysymyksiä on tullut niin puhelimitse, sähköpos- 

titse, yllämainittujen Internet-sivujen kautta kuin proaktiivisesti keräämällä. 

Kirja on suunniteltu pääasiassa hakuteokseksi, johon on helppo palata, kun tiedonjano yllät- 

tää. Toivottavasti tähän kirjaan kerätty materiaali rohkaisee ja auttaa mahdollisimman monia 

kuluttajia tekemään eettisiä valintoja.

�� 

�� 

�� 

�� 

�� 

�� 

�� 

�� 

�� 

(2007-04.2009) 

�� 

7

Elintarvikkeet

JOHDANTO 

Ravinnon osuus kulutuksen ilmastovaikutuksista on 20-30 % ja muista ympäristövaikutuk- 

sista, kuten rehevöitymisestä ja monimuotoisuuden vähenemisestä, vielä huomattavasti 

suurempi. Kasvipohjaisiin raaka-aineisiin perustuva ruoka on useimmiten eläinperäisistä raa- 

ka-aineista tuotettua ruokaa ympäristöä vähemmän kuormittavaa. Erityisesti juuston sekä 

naudan- ja lampaanlihan ympäristövaikutukset ja varsinkin ilmastovaikutukset ovat suuret 

suhteessa muihin elintarvikkeisiin. Siipikarjan ja sianlihan ilmastovaikutukset ovat selvästi 

pienemmät kuin naudanlihan. Jo vaihtamalla naudanlihankulutus broilerin- ja sianlihan kulu- 

tuksee säästäisimme noin 15-20 % ruoan tuotannon ilmastovaikutuksista. Myöskään maidon 

ja kananmunan ympäristövaikutukset eivät ole tuotekiloa kohti kovin suuret, mutta maidon 

ja maitotuotteiden kuormittavuuden tekee kokonaisuudessaan merkittäväksi niiden suuret 

käyttömäärät Suomessa. Eläinperäisistä tuotteista välttämättömän proteiinitarpeen saakin 

ilmastoystävällisimmin täytetyksi kananmunalla ja broilerinlihalla. 

Luonnon antimien, kuten riistan, kalan sekä sienten ja marjojen keruu ja käyttö ovat kestä- 

viä valintoja. Myös avomaatuotteiden, erityisesti juuresten, mutta myös hedelmien, viljojen 

ja viljatuotteiden ympäristövaikutukset ovat elintarvikkeista pienimmästä päästä. Tuoreet 

kasvikset ovat luontaisena satokautenaan ja tehokkaasti varastoituna ympäristövaikutusten- 

sa kannalta parhaimmillaan. Riisin ilmastovaikutukset ovat sitten jo taas esimerkiksi perunaa 

selvästi suuremmat. Pohjolassa kasvatettujen kasvihuonetuotteiden hiilijalanjälki on useim- 

miten hyvin suuri. Varsinkin ympärivuotisesti tuotettuna se on samaa suuruusluokkaa kuin 

broilerin- ja sianlihan ilmastovaikutukset kiloa kohden. Toisaalta kasvihuonetuotteiden muut 

ympäristövaikutukset ovat hyvin vähäisiä Pohjolassa, kun taas esimerkiksi espanjanlaisen 

kasvihuonetuotannon seurauksena maaperä on suolaantunut keinokastelun vuoksi, ja siellä 

torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöön liittyy suurempia riskejä niin maaperän pilaantu- 

misen kuin ihmisten kannalta. 

Raaka-aineiden tuotantotapa ja –olosuhteet kuten viljelyosaaminen, sääolot ja maaperän 

kasvukunto, vaikuttavat eniten elintarvikkeiden ympäristövaikutusten syntyyn, mutta sitä 

vastoin esimerkiksi pakkausten ja kuljetusten osuus sekä useimmiten elintarvikkeiden ja- 

lostuksen osuus elintarvikkeiden ympäristövaikutuksista on vähäinen. Kuljetusten vähäistä 

merkitystä kuvaa se, että esimerkiksi 20 000 kilometrin takaa laivalla rahdattavan mutta hy- 

vissä laidunnusolosuhteissa kasvatetun uusiseelantilaisen lampaanlihan hiilijalanjäljestä vai 

pari prosenttia syntyy rahtauksesta Suomeen. Espanjalaisen tomaatin ja kurkun ilmastovai- 

kutukset jäävät pitkästä kuljetuksesta huolimatta jopa vain noin kymmenesosaan suomalais- 

ten vastaavien tuotteiden hiilijalanjäljistä. 

Elintarvikkeet 

9


10 

Toisaalta paikallinen ruoantuotanto ylläpitää alueellista monitoimisuutta ja monialaisuutta 

sekä edistää osaltaan monimuotoisuuden säilymistä. Suomalaisen tuotannon näkökulmasta 

myös taloudelliset ja työllisyysvaikutukset ja paikallisten ympäristövaikutusten hallinnan ja 

vähentämisen mahdollisuus Suomessa sekä huoltovarmuus tulee ottaa huomioon pohditta- 

essa syömiseen liittyviä ympäristövaikutuksia ja kestävyyttä. Kestävät valinnat eivät ole yksi- 

selitteisiä vaan riippuvat myös siis kuluttajien painotuksista. 

Kuluttajan suurin rooli elintarvikkeiden ympäristövaikutusten vähentämisessä kohdistuu siis 

itse elintarvikkeiden valintaan, mutta ostokäyttäytyminen ja -matkat sekä ruoanvalmistus ja 

ruokahävikin synnyn esto ovat niitä tekijöitä, joilla kuluttaja voi myös merkittävästi ympäris- 

tövaikutuksiin vaikuttaa. Kaupassa hitaasti kiertävät pakasteet nostavat tuotteiden ilmasto- 

vaikutusta tuntuvasti. Tuoreet kauden mukaiset kasviperäiseen tuotantoon painottuvat elin- 

tarvikkeet muodostavat ympäristöä vähemmän rasittavan syömisen lähtökohdan. 

Juha-Matti Katajajuuri 

tutkija, DI 

MTT

Mitkä asiat ovat oleellisimpia ympäristövaikutusten vähentämisessä kulutta- 

jan elintarvikevalinnoissa ja ruoanlaitossa? 

Korvaa eläinperäisiä tuotteita kasviperäisillä raaka-aineilla, näin syömisen ympäristövaiku- 

tukset vähenevät tuntuvasti. Ilmastovaikutuksia voi laskea todella tuntuvasti myös jo vaih- 

tamalla naudanlihan sian- tai broilerinlihaan. Lihalla on yleensä kiloa kohden huomattavasti 

suuremmat ympäristörasitteet kuin kasviksilla, sillä eläimen lihan tuotantoon tarvitaan re- 

hua, jolloin lihakilon ympäristövaikutuksia laskettaessa täytyy myös eläimen syömän rehun 

viljelyn aiheuttamat ympäristörasitteet laskea mukaan. Lisäksi eläinperäisestä tuotannosta 

syntyy huomattavasti enemmän suoria prosessipäästöjä kuin kasvinviljelystä, esimerkiksi am- 

moniakkipäästöt karjan lannasta ja märehtijöiden metaanipäästöt. 

Käytä luonnontuotteita, kuten marjoja, sieniä, riistaa ja luonnonkalaa. Ethän kalasta silti 

uhanalaisia kalalajeja. Huomioi myös, että ekologista ei ole se, että joudutaan ajamaan autol- 

la kymmeniä kilometrejä, jotta päästään hankkimaan ko. luonnontuotteita. Jo 13 kilometrin 

automatka kilon marjojen tai sienien poimimiseksi edes takaisin (siis tarkoittaa että yhteensä 

noin 26 km!) voi aiheuttaa samansuuruisen hiilijalanjäljen kuin kilon siipikarjan- tai sianlihan 

tuotantoketjusta aiheutuu. 

Estä ruokahävikki hyvällä suunnittelulla ja käyttämällä raaka-aineet tehokkaasti hyödyksi 

niin, ettei raaka-aineita mene hukkaan. 

Valitse aina energiaa säästävin ruoan valmistustapa. Minimoi uunin käyttö sekä lieden käyttö 

vedenkeittämiseen ja suosi mikroaaltouunia. Esimerkiksi valmista puuro mikroaaltouunissa 

lieden sijaan. Puuronvalmistus sähköliedellä kuluttaa noin kolme kertaa enemmän sähköä 

kuin mikroaaltouunissa valmistettaessa samalle annosmäärälle. 

Voit vähentää ympäristövaikutuksia esimerkiksi valmistamalla enemmän ruokaa kerralla, 

pakastamalla ja lämmittämällä mikroaaltouunissa. Annoskoon kasvaessa energian kulutus ei 

kasva oleellisesti, koska huomattava osa energiasta kuluu uunin ja sen rakenteiden lämmi- 

tykseen. Tällöin valmistettaessa yhdellä kertaa tai samalla uunin lämmittämisellä suurempi 

annos ruokaa valmistuksen päästöt tuoteyksikköä kohden pienenevät olennaisesti. 

Jos käyt ruokakaupassa autolla, niin osta riittävän suuri määrä kerralla tai tee ruokaostokset 

muiden asiointien yhteydessä, jolloin sinun ei tarvitse lähteä erikseen ruokakauppaan autolla. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri, 2009 1 

Miten voin valmistaa ruokaa energiaa säästävästi? 

Pidä keittotaso, uuni ja astiat puhtaina. Pinttynyt ja kiinni palanut lika heikentävät lämmön- 

siirtokykyä, pidentävät kypsymisaikoja ja lisäävät energiankulutusta. 


11


12 

Käytä kannellisia ja paksupohjaisia keittoastioita. 

Valitse samankokoinen tai keittolevyä/-aluetta hieman isompi kattila. 

Pienennä keittolevyn tehoa heti kiehumisen alettua. 

Kuumenna vettä vain tarpeen mukaan - se nopeuttaa kiehumista ja vähentää energianku- 

lutusta. Esimerkiksi kasvisten ja juuresten keittämiseen riittää vesimäärä, joka juuri ja juuri 

peittää ne. 

Hauduta matalissa lämpötiloissa. 

Säädä keittäessä ja paistaessa teho ajoissa pienemmälle ja hyödynnä jälkilämpöä. Uunin jäl- 

kilämmön hyödyntäminen säästää sähköä noin 10 %. (Esimerkiksi 200 °C:een lämmitetyssä 

uunissa on vielä puolen tunnin kuluttua virran katkaisemisesta lämpö 120 °C.) 

Lähteet: Motiva, Työtehoseura, 2008 2 

Onko luomu terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotettu ruoka? 

Luomun terveysvaikutuksista ei ole tehty kliinisiä kokeita ihmisillä. Luomutuotettuja raaka- 

aineita on tutkittu monella eri tavalla. Tutkimuksissa on löydetty luomukasviksista esimerkiksi 

korkeampia c-vitamiinimääriä tai erilaisia flavonoideja. Nämä tutkimustulokset vaihtelevat 

tuotteittain, lajikkeittain ja vuosittain, sillä pitoisuuksiin vaikuttavat yleiset tuotanto-olosuh- 

teet kuten auringon tai sateen määrä. Yksiselitteisesti ei siis voi sanoa, että aina ja kaikkialla 

kasvatettu luomukasvis poikkeaisi tavanomaisesta. 

Kuluttajat kokevat luomun terveelliseksi voidessaan välttää erilaisia lisäaineita. Tuotantotapa 

ilman kemiallisia lannoitteita tai kasvinsuojeluaineita vastaa tarpeeseen ostaa mahdollisim- 

man puhdasta ruokaa. Vähäinen jalostusaste ja antaa puolestaan osalle kuluttajista tunteen

avitsemuksellisesti hyvän ruuan syömisestä. Jalostettujen luomutuotteiden vähäinen sallit- 

tujen lisäaineiden määrä ja esimerkiksi kokonainen käyttökielto keinotekoisten väri-, aromi- 

ja makeutusaineiden osalta on osalle kuluttajista tärkeä valintaperuste. 

Luomutuotteista koostettavaan ruokavalioon kuuluvat samat valtion ravitsemusneuvottelu- 

kunnan ohjeet terveellisestä syömisestä kuin yleensä. 

Lähteet: Finfood, 2009 3 

Onko luomumaito terveellisempää kuin tavanomaisesti tuotettu maito? 

Luomumaidon ravitsemukselliseen koostumukseen vaikuttaa olennaisesti sama asia kuin 

yleensä maidon laatuun eli lehmän syömä rehu. Luomulehmät syövät luomurehua, jossa ko- 

rostuu tuoreen, kuivatun tai säilötyn nurmirehun osuus. Luomurehuun kuuluu myös luomu- 

viljaa ja hiven- tai kivennäisainelisä luomurehuksi hyväksyttyjen tuotteiden listalta. Runsaasti 

apilaa sisältävä rehu ja varsinkin pitkä laidunkausi parantavat maidon rasvan koostumusta ja 

lisäävät antioksidanttien määrää. 

Nämä tutkimustulokset vaihtelevat maittain ja vuodenajoittain, sillä pitoisuuksiin vaikut- 

tavat yleiset tuotanto-olosuhteet kuten laiduntamisen mahdollisuus ja rehun ravintoarvot. 

Yksiselitteisesti ei siis voida sanoa, että aina ja kaikkialla tuotettu luomumaito poikkeaisi ta- 

vanomaisesta. 

Suomessa tavanomaiseen maitoon lisätään d-vitamiinia, joka häviää poistettaessa rasva 

maidosta. Luomumaitoon tätä täydennystä ei sallita. D-vitamiinin saannin varmistamiseksi 

onkin hyvä syödä riittävästi kalaa, käyttää leivän päällä vitaminoituja margariineja ja ruuan 

valmistuksessa rypsiöljyä sekä tarvittaessa varmistaa varsinkin talvella riittävä d-vitamiinin 

saanti vitamiinilisällä. 


Onko luomu ympäristöystävällistä? 

Luomun kiistattomat ympäristöhyödyt liittyvät torjunta-aineiden vähäiseen käyttöön, pie- 

nempään ekotoksisuuteen sekä luonnon monimuotoisuuteen ja typpitalouteen. Sitä vastoin 

useiden tieteellisten tutkimusten mukaan luomun ja tavanomaisen ympäristövaikutusten 

vertailussa tulokset esimerkiksi rehevöitymisen ja ilmastonmuutoksen suhteen vaihtelevat 

molempien hyväksi, ja vaihtelut tulosten välillä ovat suuria. Riippuu, miten asiaa tarkastel- 

laan. Esimerkiksi satoa kohti syntynyt typpikuormitus jää luomutuotannossa pienemmäksi 

kuin tavanomaisessa viljelyssä kuitenkin sillä ehdolla, ettei luomutuotannon sato laske huo- 

mattavasti. Joidenkin tuotteiden kohdalla luomu voi olla hyvinkin ympäristöä kuormittavampi 

vaihtoehto, johtuen siitä että luomussa sadot saattavat olla pienempiä, jolloin esimerkiksi 

viljelyn aiheuttama ympäristönkuormitus tuotettua tuotetta kohti on suurempi kuin verrat- 


13


14 

taessa tavanomaisesti tuotettuun. Erityisesti eläinperäisten tuotteiden vertailuissa luomun 

ilmasto- ja rehevöitymisvaikutuksien on suhteellisen usein raportoitu olevan tavanomaista 

suurempia. 

Lähde: MTT, 2005 5 

Onko luomumaito ekologisempaa kuin tavanomaisesti tuotettu? 

Kyllä, sillä tutkimuksen mukaan maidontuotannossa luonnonmukainen tuotanto on koko- 

naisympäristövaikutuksiltaan merkittävästi tavanomaista tuotantoa parempaa. 

Luomutuotannossa ympäristöstä huolehditaan käyttämällä luonnon omia keinoja ruuan 

tuottamiseen. Luomumaidon tuotannossa ekologisuus rakentuu seuraavista osista: 

- Eläinten rehu tuotetaan ilman kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Nämä kor- 

vataan kompostilla, vuoroviljelyllä, kasvuolosuhteisiin parhaiten sopivilla kasvilajikkeilla ja 

maan kunnosta pitkällä ajanjaksolla huolehtimalla. 

- Eläinten elinolosuhteet rakennetaan mahdollisimman eläimellisiksi. Luomutuotantoehto- 

jen mukainen tuotanto takaa kaikkialla Euroopassa tietyn luomun minimitason. Luomuleh- 

millä on eläintä kohden enemmän tilaa, jolloin ne voivat liikkua vapaasti. Ne voivat käyttäytyä 

lajilleen ominaisella tavalla, esimerkiksi laumaeläimenä lehmät haluavat syödä tai nukkua 

kaikki samaan aikaan. Luomulehmät pääsevät ulos myös talvella. Laidunkauden ulkopuolella 

ulkojaloittelutarhat ja pihatot mahdollistavat lehmille jaloittelun. 

Luomueläintilan tulee tuottaa vähintään puolet rehusta omalla tilalla tai lähinaapurien kans- 

sa yhdessä. Tämä lisää tilakohtaista omavaraisuutta ja tilojen lähiympäristön monimuotoi- 

suutta. Ravinnekierron ja toimintojen hyvällä suunnittelulla päästään siihen, että luomumai- 

dontuotanto on energiatehokkaampaa. 

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus, Finfood, 2009 6 

Miten luomuruisleipä eroaa ympäristövaikutuksiltaan tavallisesta? 

Luomu on ruisleivän tuotannossa tuoteyksikköä kohti laskettuna ympäristöä kuormittavam- 

pi vaihtoehto johtuen alhaisista satotasoista ja viherlannoituksesta. Luomuruisleivän tuotan- 

nossa ravinnekuormitus pinta-alayksikköä kohden laskettuna sen sijaan on pienempi kuin ta- 

vanomaisessa tuotannossa. 

Luomun parempaan ravinteiden hyödyntämistehokkuuteen ja vähäisempään ympäristö- 

kuormitukseen on kolme keskeistä tekijää: 

- biologisen typensidonnan hyväksikäyttö 

- karjanlannan tehokas hyödyntäminen 

- karjatalouden ja kasvinviljelyn vuorovaikutus

Luomussa lannoittaminen perustuu pääasiassa biologiseen typensidontaan ja karjanlantaan. 

Luomutilojen osalta lannoitus on muutakin kuin lannan levittämistä. Viljelyssä keskeisin 

kasvinravinne, typpi, tulee luomussa lähtökohtaisesti vain yhdestä lähteestä: biologisesta 

typensidonnasta palkokasvien ja typensitojabakteerien symbioosin avulla. Tärkeimmät pal- 

kokasvimme ovat puna-apila ja muut apilat, joita viljellään yleisimmin heinänurmiseoksina. 

Typpi on välttämätön osa mm. kasvien valkuaisainerakennetta ja on näin tärkein sadon mää- 

rään vaikuttava alkuaine. 

Typen sitominen tapahtuu apilan normaalin kasvun yhteydessä, joten tällainen ”lannoitus- 

prosessi” tapahtuu maan pinnan alla. Kukkivat apilapellotkin ovat harvinaista silmänruokaa, 

sillä apila korjataan ennen täyskukintaa. Koska apilan typensidontaan ei liity mitään pelloilla 

näkyvää toimintaa, jää asia helposti vähemmälle huomiolle kuin lannan levitys. Todellisuu- 

dessa käsitellään luomun keskeisintä ympäristöä säästävää prosessia! 

Palkokasveihin sitoutuneesta typestä osa korjataan sadon mukana talteen, osa puolestaan 

jää satotähteinä ja juurien mukana peltoon. Peltoon jäänyt typpi vapautuu ajan kuluessa 

muiden kasvien käyttöön - tyypillisesti viljan. Jonkin verran ravinteita siirtyy rehusta maitoon 

ja lihaan, mutta suurin osa jää lantaan ja lannan mukana takaisin peltoon. Tilalla kasvanees- 

ta rehusta syntynyt lanta ei ole maatilan ulkopuolelta tullut ravinnelisäys, vaan lanta toimii 

olemassa olevien ravinteiden kierrätysmekanismina. 

Luomutiloilla käytetään tuotettua satokiloa kohden 20-30 prosenttia vähemmän typpeä kuin 

Suomen maataloudessa keskimäärin. Teollisesti valmistetun typpilannoitteen tuottamiseen 

tarvitaan paljon energiaa. 


15


16 

Lisäksi luomuruista tuottavalla luomutilalla viljellään useita muita kasveja, jotta vuorovilje- 

lyllä varmistetaan maan hyvä kunto sekä kasvitautien, tuholaisten ja rikkakasvien ennaltaeh- 

käisy. Eri kasvilajit monipuolistavat maiseman lisäksi tilalla kasvavaa eliöstöä niin maan päällä 

kuin mullassakin. 

Ravinteiden huuhtoutumista vesistöön vähentää ravinteiden sitominen maaperään. Esimer- 

kiksi apilan juuriin useiden kymmenien senttien syvyyteen varastoitunut typpi ei pääse huuh- 

toutumaan samoin kuin pinnalle levitettävät kemialliset typpilannoitteet. 

Lähteet: Finfood, 2009, Suomen Ympäristökeskus, 2006 7 

Onko vaalean lihan syönti ympäristöystävällisempää kuin punaisen lihan 

syönti? 

Kyllä, sillä esimerkiksi broilerin ja sianlihan ilmastovaikutukset ovat selvästi pienempiä kuin 

naudanlihan. Eläinperäisistä proteiinilähteistä kananmunat, broilerinlihat, maito ja sianliha 

ovat ilmastovaikutuksiltaan vähäisimmät. Nautakarjan ja märehtijöiden ekologisena etuna 

on toisaalta, että ne pystyvät hyödyntämään ismisruoaksi kelpaamatonta heinää. Myös kasvi- 

peräisten tuotteiden välillä on isoja eroja. 


Miksi naudanlihan syönnin sanotaan olevan epäekologista? 

Lihalla on yleensäkin suuremmat ympäristörasitteet kuin kasviksilla. Naudanlihan ilmastovai- 

kutukset ovat erityisen suuret johtuen märehdinnän aiheuttamista metaanipäästöistä. Sama 

pätee lampaanlihaan. Lisäksi naudat syövät kasvaakseen paljon rehua, myös viljaa. Lihakilon 

ympäristövaikutuksia laskettaessa tulee myös eläimen syömän rehun viljelyn aiheuttamat 

ympäristörasitteet sisällyttää mukaan. Nautojen rehujen viljelystä aiheutuu muun muassa 

rehevöittäviä päästöjä. Lisäksi lannan varastoinnin ja levittämisen yhteydessä haihtuu hyvin 

runsaasti happamoitumista aiheuttavaa ammoniakkia. Toisaalta nautojen laidunnus vaikut- 

taa Suomen viljelyolosuhteissa positiivisesti luonnon monimuotoisuuteen. Globaalisti mä- 

rehtijöillä on ruuantuotannossa oma ekologinen tehtävä, sillä ne muuttavat ihmisen ruuaksi 

sellaisten karujen alueiden kasvustoa, joilla ei pystytä tuottamaan ihmiselle sopivaa ruokaa. 


Onko parempi ostaa ulkomainen luomu vai kotimainen tehotuotettu tuote? 

Tähän ei ole mahdollista löytää yleistävää vastausta, mutta tähän liittyen on tehty muun 

muassa tutkimus, jossa on vertailtu tavanomaisen ja luonnonmukaisen kinkuntuotannon 

ekotehokkuutta kahdella eri alueella Etelä-Suomessa ja Tanskassa. Kyseisessä tutkimuksessa

ekotehokkaimmaksi vaihtoehdoksi selvisi tanskalainen luomukinkku. Tanskalaisen luomukin- 

kun jälkeen ekotehokkain vaihtoehto oli tanskalainen tavanomainen, suomalainen luonnon- 

mukainen ja viimeisenä suomalainen tavanomainen kinkuntuotanto. 

Tutkimuksessa mitattiin ekotehokkuutta kahdella mittarilla, ekologisella selkärepulla ja 

energian kulutuksella. 

Ekologinen selkäreppu antoi tulokseksi 

Suomi luomu 123,8 kg 

Tanska luomu 128,0 kg 

Suomi tav. 187,9 kg 

Tanska tav. 208,8 kg 

Energia-analyysi 

Tanska luomu 332,2 MJ 

Suomi luomu 491,1 MJ 

Tanska tav 452,9 MJ 

Suomi tav 516,8 MJ 

Lähde: Esa Aro-Heinilä, 2002 10 

Kuinka paljon luonnonvaroja säästyisi, jos vaihtaisin liharuokavalion kasvis- 

ruokavalioon? 

Ruokavalion vaihtaminen vaikka vain viikoksi kasvispainotteisempaan pienentää ekologista 

selkäreppua. Jos joka päivä lihaa syövä muuttaa ruokavaliotaan siten, että syö lihaa vain kol- 

me kertaa viikossa, säästyy luonnonvaroja noin kymmenen kiloa viikossa. Jos sekasyöjä ryh- 

tyy viikoksi kasvissyöjäksi, säästyy noin 20 kiloa luonnonvaroja. Saman verran luonnonvarojen 

säästyy, kun maitotuotteita käyttävä kasvissyöjä vaihtaa viikoksi vegaaniruokavalioon. 

Lähteet: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2008 11 

Mitä ympäristövaikutuksia broilerin tuotannolla on? 

Ihmisen päivittäin keskimäärin syömän broileriannoksen kokonaisympäristövaikutukset ovat 

esimerkiksi kolmasosa juuston päiväannoksen vaikutuksista ja kaksinkertaiset ruisleivän päi- 

väannokseen verrattuna. 

Broileriketjussa merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät rehuviljan viljelystä tulevista 

ravinnehuuhtoumista ja broilerinlannasta haihtuvasta ammoniakista. Muiden broileriketjun 

vaiheiden kuten teurastuksen, lopputuotteen valmistuksen ja pakkaamisen prosessit ovat 

suhteellisen ekotehokkaita, ja niiden ympäristövaikutukset eivät ole niin suuria verrattuna 

alkuvaiheen tuotantoon. 


17


18 

Broilerien kasvatuksessa ja ruokinnassa syntyi suurin osa ketjun ilmastonmuutosta aiheutta- 

vista kasvihuonekaasupäästöistä (65%). Tähän vaikuttivat energiaperäiset päästöt, lannoittei- 

den tuotannossa ja käytössä vapautuva dityppioksidi ja broilerinlannan käsittelystä syntyvät 

metaani- ja dityppioksidipäästöt. Hiilidioksidipäästöjä syntyy suhteellisen paljon broilerinkas- 

vatuksessa, mikä johtuu pääasiassa kasvattamoiden suuresta energiantarpeesta. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri et al. 2006 12 

Miksi brasilialaista lihaa ei kannata ostaa? 

Koska brasilialainen liha jättää suuren ekologisen jalanjäljen Amazonin sademetsiin. Amazo- 

nin sademetsä on maailman monimuotoisin ekosysteemi. Amazonin sademetsää kuitenkin 

hävitetään lihakarjan laidunmaiden tieltä hurjaa vauhtia. Esimerkiksi kesien 2005 ja 2006 vä- 

lisenä aikana Amazonin sademetsää tuhottiin pääasiassa pihvilihantuotannon vuoksi yli 14 

000 neliökilometriä (Pirkanmaan kokoinen alue). Viime vuosina tuhotuista sademetsäalueista 

jopa 70 % on karjan laidunmaana ja loput suurimmaksi osaksi karjalle kasvatettavan soijare- 

hun viljelymaana. 

Sademetsien tuhoaminen myös kiihdyttää ilmastonmuutosta, sillä metsien häviämisen myö- 

tä ilmakehään vapautuu valtavasti hiilidioksidia. Lisäksi karjankasvatuksesta vapautuu metaa- 

nia ja typen oksideja, jotka ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Maailmanlaajuisesti kar- 

jankasvatuksessa syntyvät kasvihuonekaasupäästöt ovat jo liikenteen päästöjä suuremmat. 

Brasiliassa tuotetun lihan ilmastovaikutusta lisää sen kuljetus Suomeen. 

Lisäksi lihakarjan rehuna käytetään soijaa, jonka viljely on Amazonin sademetsien suurimpia 

uhkia. 

Lähde: WWF Suomi, 2007 13 

Miten pihvinystävä voi välttää tukemasta sademetsien tuhoutumista? 

Valitsemalla lautaselle lähellä tuotettua naudanlihaa sekä kotimaisia kasviksia, kalaa ja riis- 

taa. Kotimaisen naudanlihan tuotanto uhkaa sademetsiä huomattavasti vähemmän kuin kau- 

kaa tuotu brasilialainen liha tai Suomessa soijalla kasvatettu broileri ja porsaanliha. 


Mitä ympäristövaikutuksia juuston tuotannolla on? 

Juustokilon ympäristövaikutukset ovat yleisesti ottaen suhteellisen suuret johtuen siitä, että 

juustokilon tuotantoon tarvitaan noin kymmenen kiloa maitoa. Juuston ilmastovaikutukset 

ovat erityisen suuret johtuen märehdinnän aiheuttamista metaanipäästöistä. Juustoketjun

suurin kuormitus aiheutui vuonna 2003 MTT:n julkaiseman tutkimuksen mukaan alkutuotan- 

nosta ja ennen kaikkea eläimistä aiheutuvista päästöistä sekä peltoviljelyn kuormituksesta. 

Rehevöittäviä päästöjä syntyi eniten rehujen viljelystä maitotiloilla, happamoituminen aiheu- 

tui pääosin lehmien lannan varastoinnin ja levittämisen yhteydessä haihtuvista ammoniakki- 

päästöistä. 

Lisäksi naudat syövät kasvaakseen paljon rehua, myös viljaa. Lihakilon ympäristövaikutuksia 

laskettaessa tulee myös eläimen syömän rehun viljelyn aiheuttamat ympäristörasitteet sisäl- 

lyttää mukaan. 

Lähde: Voutilainen et al. 2003, ja Katajajuuri, suullinen tiedonanto, 2009 15 

Paljonko yhden juustokilon tuotannosta syntyy hiilidioksidipäästöjä? 

Yhden juustokilon tuotannosta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt vastasivat noin 60 kilomet- 

rin henkilöautolla ajon kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2003 MTT:n julkaiseman tutkimuk- 

sen mukaan. Juuston tuotannon kasvihuonekaasuista vain noin kolmannes aiheutuu hiilidiok- 

sidista. Hiilidioksidiekvivalentteina noin 13 kiloa per juustokilo. 

Lähde: Voutilainen et al. 2003 16 

Mistä voi erottaa, minkälaisissa häkeissä munat on tuotettu? 

Tuotantotapa selviää kananmunapakkauksen merkinnöistä ja kananmunan kuoren leimasta. 

Kananmunan kuoressa olevan leiman ensimmäinen numero kertoo tuotantotavan. Suomes- 

sa kanamunia tuotetaan luomu-, lattia- ja häkkikanaloissa. 

0 = luomumuna 

Tuotetaan luomukanaloissa, joissa kanat elävät vapaina, kuten lattiakanaloissa eli kuopivat, 

kylpevät, munivat pesiin, nukkuvat orsilla ja ulkoilevat sään ja olosuhteiden salliessa. Kanat 

ruokitaan pääosin luomurehulla. Luomumunat tunnistaa Luomu -valvottua tuotantoa -aurin- 

komerkistä tai Leppäkerttu-merkistä. 

2 = lattiamuna 

Tuotetaan lattiakanaloissa, joissa kanat voivat liikkua vapaasti, kuopia jaloillaan, kylpeä hie- 

kassa, istua parvella ja munia pesiin. Pakkauksissa käytetään virallisia merkintöjä ”lattiakano- 

jen munia” ja ”lattiakanalasta” tai kauppanimiä kuten ”vapaan kanan munia” ja ”vapaa” tai 

”onnellisen kanan munia” 

3 = häkki- ja virikehäkkimuna 


19


20 

Valtaosa Suomessa myytävistä kananmunista on tuotettu perinteisissä häkkikanaloissa. Osa 

tuotetaan myös uudenlaisissa varustelluissa häkeissä eli virikehäkeissä. Vuoden 2012 alusta 

perinteiset häkkikanalat poistuvat käytöstä koko EU:n alueella. Vanhat häkit korvataan vi- 

rikehäkeillä. Virikehäkeissä kanoilla on paremmat mahdollisuudet lajinomaiseen käyttäyty- 

miseen, sillä häkeissä on pesä, orsi ja pehkua. Virikehäkissä tuotettuja munia myydään mm. 

kauppanimillä ”orsikanalan munia” tai ”virkku”. 


Miksi on parempi syödä perunaa kuin riisiä? 

Vedenalaisessa riisintuotannossa aiheutuu runsaasti kasvihuonekaasuja kuten metaania ja 

typpioksiduulia, ja siten sen viljely lisää ilmastonmuutosta. Annos keitettyä riisiä aiheuttaa 

3-9 kertaa enemmän kasvihuonekaasupäästöjä kuin energiamäärältään sama kolmen peru- 

nan annos. 

Lähde: Katajajuuri 2009, suullinen tiedonanto 18 

Miksi uppopaistettujen ranskanperunoiden syöntiä tulisi välttää? 

Koska ranskanperunat, ja lähes kaikki muut pakasteena myytävät valmisruoat, sisältävät 

usein palmuöljyä. Palmuöljyä sisältävien tuotteiden käyttöä tulisi välttää, koska palmuöljy- 

tuotantoon liittyy monia eettisiä ongelmakohtia. Palmuöljytuotannon tieltä kaadetaan muun 

muassa sademetsää Indonesian ja Malesian alueella. Samalla tuhoutuu monimuotoisuudel-

taan maapallon rikkaimpia alueita ja monet lajit ovat uhassa kuolla sukupuuttoon elinympä- 

ristöjen tuhoutuessa. 


Paljonko yhden kaurahiutalekilon tuotannosta syntyy hiilidioksidipäästöjä? 

MTT:n vuonna 2003 julkaiseman tutkimuksen mukaan yhden kaurahiutalekilon tuotannos- 

ta syntyvät hiilidioksidipäästöt vastaavat noin kahden kilometrin autolla tehdyn ajomatkan 

hiilidioksidipäästöjä ja tuotantoketjun ilmastovaikutus kokonaisuudessaan noin 4 kilometrin 

autolla tehdyn ajomatkan kasvihuonekaasupäästöjä. 

Lähde: Katajajuuri et al. 2003 20 

Mitä ympäristövaikutuksia soijan tuotannolla on? 

Soijan viljelyn takia kaadetaan Amazonin sademetsää. Soijapapuplantaasit tarvitsevat yhä 

enemmän tilaa, siksi soijan viljely on yksi Amazonin sademetsien suurimpia uhkia. Suurin osa 

soijasta käytetään lihakarjan rehuna, ei ihmisten ruokana. Soijan tuotantoa ja samalla myös 

sademetsien raivaamista soijaviljelmien tieltä on vauhdittanut eläinrehun kysynnän kasvu Eu- 

roopassa. 


Pitäisikö soijatuotteita boikotoida, koska niiden tuotanto tuhoaa sademetsiä? 

Soijan viljely on Amazonin sademetsien suurimpia uhkia. Kuitenkin suurin osa tästä soijasta 

käytetään lihakarjan rehuna, eikä ihmisten ruokana. Siksi soijaa sisältävää kasvisravintoa ei 

kannata boikotoida, sillä soija on tärkeä toimeentulonlähde monelle kehitysmaalle, ja koska 

kasvisravinnon tuottamiseen tarvitaan vähemmän maa-alaa kuin lihan tuottamiseen, ja se 

tekee kasvispainotteisesta ruoasta ekologisemman vaihtoehdon. Soijatuotteiden boikotoin- 

nin sijaan pyri valitsemaan vastuullisesti tuotettuja soijatuotteita, kuten RTRS-yhdistykseen 

kuuluvien valmistajien tuottamia soijatuotteita. 


Mistä voin tietää, että ostamani soijatuotteet on vastuullisesti tuotettu? 

Ostamalla soijatuotteita, joiden valmistajat kuuluvat vastuullisen soijatuotannon yhdistyk- 

seen eli RTRS:ään (Round Table on Responsible Soy). Yhdistys kehittää taloudellisesti kan- 

nattavaa, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja ympäristöystävällista soijantuotantoa. Suomessa 


21


22 

tutut Alprosoja ja Unilever kuuluvat yhdistykseen. 

Lisätietoa yhdistyksestä ja siihen kuuluvista valmistajista: www. responsiblesoy.org 


Mitä asioita eettisen kuluttajan tulee harkita ennen kalatuotteiden ostoa? 

Älä osta liian pieniä kaloja. Kysy kauppiaaltasi kaloja, jotka ovat suurempia kuin niiden ala- 

mitta. Kalakannan säilymiselle on tärkeää, että kalat ehtivät kasvaa kyllin suuriksi kuteakseen 

edes kerran ennen kuin ne pyydetään. Kaikille tavallisille kauppakaloille ei ole määritelty ala- 

mittaa lainkaan, vaan alamittamääräykset koskevat vain tiettyjä kalalajeja, kuten lohta ja tai- 

menta. 

Selvitä ja varmista itse, että ostamasi kalat tai äyriäiset eivät ole uhanalaisia. Kauppiaalta 

kannattaa tiedustella kalan alkuperää. Aina kysymyksiin ei ehkä osata vastata, mutta siitä ei 

kannata lannistua, sillä kysymällä voi vaikuttaa tiedon lisääntymiseen ja kestävän kalastuksen 

kehittymiseen. 

Suosi paikallisten kalastajien pyytämää kalaa, sillä se vähentää kuljetuksesta aiheutuvia ym- 

päristöhaittoja. Lähialueelta pyydetty kala on todennäköisesti myös tuoreempaa kuin kaukaa 

kuljetettu. Kotimaisen kalan suosiminen tukee myös suomalaista kalastuselinkeinoa. 

Uutta kokeilemalla ja kalalajeja vaihtelemalla voi pienentää suosituimpiin ja eniten pyydet- 

tyihin lajeihin kohdistuvaa painetta. 

Osta ympäristömerkittyä kalaa, jos sellainen vaihtoehto on tarjolla. Kala- ja äyriäistuotteissa 

on toistaiseksi vähän ympäristömerkittyjä tuotteita. Joistakin kuluttajille suunnatuista, tuo- 

duista kalatuotteista löytyy Suomessakin esimerkiksi MSC-merkintä (Marine Stewardship 

Council). Suurkeittiöille on jo tarjolla MSC-merkittyjä tuotteita. 


Mitä tarkoittaa kalatuotteissa merkintä, MSC? 

MSC eli Marine Stewardship Council on yksityinen kansainvälinen säätiö, joka edistää kestä- 

vää kalastusta maailman merissä. MSC myöntää ympäristömerkintöjä kala- ja äyriäistuotteil- 

le, ja sertifioinnin tekevät riippumattomat asiantuntijat. 


Mitä kalalajeja on epäeettistä syödä ja kalastaa? 

Vältä trooppisista meristä pyydettyjä tai kasvatettuja katkarapuja, sillä sekä niiden kalastuk-

sella että kasvatuksella on kielteisiä ympäristövaikutuksia. Kaupoissa ja ravintoloissa myydään 

useita suurikokoisiksi kasvavia trooppisia katkarapulajeja. Niitä myydään monilla eri nimik- 

keillä, kuten tiikerirapu, scampi, kuningaskatkarapu ja jättiläiskatkarapu. Kaikkia trooppisten 

alueiden katkarapuja yhdistävät ympäristöongelmat. Katkarapujen troolaus vaurioittaa ko- 

ralleja sekä vahingoittaa sivusaaliiksi joutuvia eläimiä. Katkarapujen viljelyllä puolestaan tu- 

hotaan mangrovemetsiä ja muita herkkiä rantaekosysteemejä. Trooppisilta alueilta tuotujen 

katkarapujen pakkausmerkinnät tai tiedot siitä, miten ne on tuotettu, ovat usein puutteelliset 

tai puuttuvat kokonaan. Joissakin tuotteissa on kuitenkin mainittu kyseisen katkarapulajin tie- 

teellinen nimi ja alkuperämaa. 

Tonnikalaa, sillä lähes kaikkien tonnikalalajien kannat ovat ylikalastettuja. Monissa tonnika- 

lasäilykkeissä lukee harhaanjohtavasti ”dolphin safe”. Se ei kuitenkaan takaa, ettei yhtään del- 

fiiniä ole kuollut kalastuksen yhteydessä. Parhaiten tonnikalan kalastusta valvotaan itäisellä 

trooppisella Tyynellämerellä. Siksi pitäisi suosia tonnikalaa, joka on merkitty ”AIDCP Dolphin 

safe tuna”-merkillä. Vältä sinievätonnikalan ostamista, koska sen kanta on voimakkaasti ylika- 

lastettu. Myös keltaevätonnikalan ostamista eettinen kuluttaja välttää. 

Ankeriasta, sillä luontaiset ankeriaskannat ovat uhattuina. Erityisesti ankeriaan läpinäkyvät 

poikaset, lasiankeriaat, ovat vähentyneet voimakkaasti. Tutkijoiden mielestä ankeriaskannat 

ovat lähellä romahtamistaan ja ankeriaan kalastuksesta tulisi toistaiseksi pidättäytyä. 

Älä osta haita. Suurin osa lajeista on liikakalastettuja. 

Vältä ostamasta puna- tai hietakampelaa, sillä molemmat ovat vähentyneet voimakkaasti 

liiallisen kalastuksen vuoksi. Euroopan suosituin kampela, punakampela on uhattuna monilla 

vesialueilla liikakalastuksen vuoksi. Hietakampela ei ole yhtä uhanalainen, ja sillä on vähem- 

män kaupallista merkitystä. 


23


24 

Älä osta luonnonlohta, sillä luonnonlohi on uhanalainen laji. Vaikka luonnonlohen suhteelli- 

nen osuus merialueen lohisaaliissa on todettu kasvaneen nopeasti, kalastuksessa tulisi keskit- 

tyä istutetun lohen hyödyntämiseen ja välttää luonnonkantojen hyödyntämistä. 

Meritaimenta, sillä meritaimenen luonnonkannat ovat uhanalaisia. Suurin uhka meritaime- 

nen luonnonkannoille on kalastus meressä, erityisesti Pohjanlahdella. 

Älä osta ruijanpallasta, koska se on voimakkaasti ylikalastettu laji. 

Harkitse ennen kuin ostat Pohjanmeren katkarapuja. Pohjanmeren katkarapukannat eivät 

ole liikakalastettuja, mutta niiden pyynnissä saadaan usein suuri määrä sivusaalista. Suosi 

norjalaisia katkarapuja, sillä Norjan kalastuslainsäädäntö vaatii sivusaalismäärien pitämistä 

mahdollisimman pieninä. 

Lähteet: Riistan- ja kalantutkimuslaitos, 2004, 2007, WWF Suomi 2006 9 

Mitä kalalajeja on eettistä syödä ja kalastaa? 

Muikkua, sillä Suomen muikkukannat ovat vuoden 2007 tutkimusten mukaan tällä hetkellä 

kohtuullisen hyvässä tilassa. Muikkukannat vaihtelevat kuitenkin voimakkaasti. (Tämänhet- 

kinen kantojen kohtuullisen hyvä tila perustuu pääosin vuonna 2004 syntyneeseen vahvaan 

vuosiluokkaan, joka käänsi kannat nousuun kolmen heikon vuoden jälkeen.) 

Siikaa, mutta harkitse kuitenkin ennen kuin ostat siikaa, sillä Suomen merialueella siian mää- 

rä on ollut laskussa 1990-luvun lopulta lähtien, ja muun muassa vuoden 2006 ammattimaisen 

kalastuksen kokonaissaalis oli pienin vuoteen 1980 ulottuvassa tilastoinnissa. 

Siikaa kalastetaan eniten verkoilla, mikä on keskeinen syy siikakannan pienenemiseen. Voi- 

makkaasti valikoivana pyyntimuotona verkko ottaa ensimmäisenä nopeimmin kasvavat yksi- 

löt ja kalojen ja saaliin pienentyessä tilannetta pyritään kompensoimaan verkkoja tihentämäl- 

lä. Saalis koostuu nykyisellään suurimmaksi osaksi siioista, jotka eivät vielä ole saavuttaneet 

sukukypsyyttä. Siis ostaessasi siikaa kysy kauppiaaltasi sisävesien siikaa, ja osta vain kyllin 

isoja kaloja, jotta ne ovat ehtineet jatkaa sukuaan! 

Kilohailia, sillä Itämeren kilohailikanta kestää nykyisen kalastuksen. Joillakin Itämeren alueil- 

la kilohailikantojen tila on kuitenkin tuntematon. 

Silakkaa, sillä kansainvälisen merentutkimusneuvoston vuonna 2007 antaman luokituksen 

mukaan silakkakantoja hyödynnetään kestävästi. 

Kasvatettua kirjolohta, lohta, taimenta, siikaa ja nieriää. Harkitse kuitenkin ennen kuin ostat 

kasvatettuja kaloja, sillä esimerkiksi kirjolohen kasvattamisesta syntyy kuormitusta vesistöi- 

hin, mutta toisaalta tuotetaan terveellistä kalaa ja työllistetään satoja ihmisiä. Jos ostat kas- 

vatettua kalaa, suosi kotimaassa kasvatettua. 

Ahventa, sillä merialueiden ja sisävesien ahvenkannat kestävät kalastuksen.

Särkeä, sillä sen kanta runsastuu rehevöitymisen seurauksena. Itämeren saaristossa särki- 

kanta on lisääntynyt voimakkaasti. Särkeä kannattaa suosia ruokakalana myös ekologisista 

syistä. Se on rehevöityneillä järvillä haitallinen laji, jonka määrää olisi pyrittävä vähentämään, 

koska tiheät särkikannat lisäävät leväkukintojen esiintymistä. Särjen syöminen on siis herkku- 

suun ekoteko. 

Haukea, sillä haukikannat ovat suhteellisen vakaat, erityisesti sisävesissä. 

Kuhaa, mutta Saaristomerellä kuhia on kalastettu tehokkaasti tiheäsilmäisillä verkoilla. Ku- 

hat eivät siksi ehdi kasvaa tarpeeksi suuriksi ja ne ovatkin nykyään keskimäärin pienempiä 

kuin ennen. Koska kuha on pohjoisessa levinneisyytensä äärirajoilla, kannan vaihtelu voi olla 

rajuakin. Ostaessasi kuhaa valitse siis mahdollisimman suuria (>45 cm) kuhia, jotka ovat jo 

ehtineet kutea. 

Lahnaa, sillä lahnakanta kestäisi nykyistä voimakkaampaa kalastusta. 

Madetta, sillä madekannat kestävät nykyisen kalastuksen, joskin mateiden elinympäristöt 

ovat huonontuneet vesistöjen rehevöitymisen myötä. 

Osta mieluummin kotimaista kuin ulkomaista kampelaa; kampelaa tai piikkikampelaa kuin 

ulkomaisia. Kotimaista kampelaa voi ostaa, sillä kanta kestää nykyisen kalastuksen. Saaristo- 

meren kalastajat ovat tosin ilmoittaneet, että Itämeren rehevöitymisestä johtuva hiekkapoh- 

jien limoittuminen saattaa jatkossa pienentää kampelakantaa. Osta mahdollisimman suuria 

kampeloita (>25 cm), jotta ne olisivat ehtineet lisääntyä. Harkitse kuitenkin ennen kuin ostat 

piikkikampelaa, sillä piikkikampelakannat ovat taantuneet Itämerellä ja Pohjanmerellä, osit- 

tain voimakkaan kalastuksen vuoksi. 

Seitiä, sillä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta seitikantoja ei tällä hetkellä uhkaa ylika- 

lastus. Suosi norjalaista seitiä, sillä Islannin ja Färsaarten seitikantoja kalastetaan kestämät- 

tömästi. 

Harkitse ennen kuin ostat puna-ahventa. Vaikka Ilmeisesti puna-ahvenkannat kestävät ny- 

kyisen kalastuksen, laji on hidaskasvuinen ja sen osuus kalansaaliina on ollut kasvava. Lisäksi 

pohjatroolin käyttö vahingoittaa muita pohjaeläimiä kuten syvän meren koralleja. 

Hummeria, sillä hummerin rauhoitusaika niiden lisääntymisaikana ja pyyntikoon alamitta 

(22 cm) ehkäisevät hummerien liikapyyntiä. Ostaessasi hummeria suosi yli 22 senttimetrin 

pituisia eurooppalaisia hummereita. 

Rapuja, sillä vakiintunut rapukanta kestää nykyisen ravustuksen hyvin. Paikoin rapukannat 

hyötyisivät voimakkaammastakin pyynnistä, koska rapujen keskinäinen kilpailu vähenisi, ja ne 

kasvaisivat nopeammin. 

Suosi makrilleja, jotka on kalastettu Ruotsin rannikolta. Vältä ostamasta Pohjanmeren ma- 

krilleja, sillä Pohjanmeren makrillikannat ovat ylikalastettuja. 

Viljeltyjä sinisimpukoita, sillä simpukanviljely poistaa vedestä ravinteita ja niiden tuottami- 

nen tapahtuu kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Vältä luonnon simpukoita, joita ke- 


25


26 

rätään haroilla pohjaa kaapimalla, koska se vahingoittaa pohjan eliöstöä. 

Lähteet: Riistan- ja kalantutkimuslaitos 2006 ja 2007, WWF Suomi 2006 27 

Onko silakan kalastus ekologisempaa kuin kirjolohen tai lohen kalastus? 

Vertaillessa silakan kalastuksen ympäristövaikutuksia kirjoloheen ja Norjassa kasvatettuun 

loheen, silakan kalastus on ekologisempaa, sillä silakan kalastuksen seurauksena ravinteita 

poistuu Itämerestä. Ympäristövaikutustarkastelussa silakan kalastus tuottaakin tästä syystä 

ympäristöhyötyjä. Samaa koskee muita luonnonkaloja, mikäli niiden kantojen tuotantokykyä 

ei kalastuksessa ylitetä, eikä niiden kalastuksesta aiheudu haittaa vesiympäristölle. 

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus 2001 28 

Kumman ostaminen on ekologisempaa, suomalaisen kirjolohen vai norjassa 

kasvatetun lohen? 

Norjassa kasvatetun lohen osalta päästöjä muodostuu suunnilleen samalla tavalla kuin ko- 

timaisen kalankasvatuksen kohdalla. Norjalaisen lohen pitkä kuljetusmatka Suomeen ei ole 

tutkimustulosten mukaan merkittävä tekijä ympäristön kannalta, sillä rehun raaka-aineiden 

hankintojen ja valmistuksen ilmapäästöt muodostavat suurimman osan norjalaisen lohen 

tuotannon ilmapäästöistä. Suomalaisen kirjolohen tuotannossa tämä kalan kuljetukseen liit- 

tyvä ympäristöetu menetetään käytännössä siinä, että pääosa rehuraaka-aineista tuodaan ul- 

komailta Suomeen rehun valmistusta varten. Näiden raaka-aineiden lähteet ovat lähempänä 

Norjaa kuin Suomea. 

Toisaalta Norjassa kasvatetun lohen ympäristövaikutustarkastelussa veteen joutuvilla typ- 

pi- ja fosforipäästöillä ei ole samanlaista vaikutusta kuin jos päästö tapahtuisi Itämerellä. Re- 

hevöitymisen kannalta norjalainen lohenkasvatus on näin vähemmän ympäristöä rasittavaa 

kuin kotimainen kasvatus. Kokonaisarviointia vaikeuttaa kuitenkin se, että Norjassa kalan- 

kasvatuksen haitat ilmenevät eri tavalla kuin Suomessa. Erityisesti merilohen kasvatuksessa 

esiintyvät loiset (esimerkiksi lohitäi) ja kasvatuslohien karkaamiset, mistä seuraa geneettistä 

uhkaa luonnon lohikannalle, koetaan ongelmiksi Norjassa. Vastaavia haittoja ei esiinny suo- 

malaisen kirjolohen kasvatuksen yhteydessä. 

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus 2001 29 

Mitä ympäristövaikutuksia banaanin kasvattamisella on? 

Valtavat banaaniplantaasit ovat Väli-Amerikassa ja erityisesti Costa Ricassa yksi sademetsien 

tuhoamisen syy. Suurin osa banaaneista saapuu Suomeen juuri Väli- ja Etelä-Amerikasta: yli- 

voimaisesti eniten Costa Ricasta, mutta myös Ecuadorista, Panamasta ja Kolumbiasta.

Banaaniviljelmillä käytetään huimat määrät torjunta-aineita. Lentokoneista plantaaseille 

ruiskutetut myrkyt leviävät myös ympäröivään luontoon, vesistöihin ja plantaaseilla pitkiä 

päiviä työskenteleviin ihmisiin. Lisäksi banaaniplantaasit tuottavat yhtä paljon jätettä kuin ba- 

naaneja. 

Banaani vaatii tasaisen kosteuden, joten plantaaseja keinokastellaan jatkuvasti, ja niiltä vir- 

taa runsaasti vettä viljelyalueiden vesistöihin. Viljelyn aiheuttama maaperän tiivistyminen 

johtaa pintaeroosioon ja ravinteiden huuhtoutumiseen, joiden seurauksena kemiallisia lan- 

noitteita joudutaan käyttämään yhä enemmän. 

Ajan mittaan kemiallisiin lannoitteisiin ja myrkytyksiin perustuva viljely tulee kalliiksi, ja vil- 

jelmä joudutaan hylkäämään. Uusien viljelmien tieltä raivataan taas lisää sademetsää. Kan- 

sainvälinen banaanikauppa on epätasa-arvoista. Viljelijöiden itsensä saama korvaus ei aina 

kata edes viljelykustannuksia. 

Lähde: WWF Suomi 2007 30 

Mitä eroa on Chiquitan Rainforest Alliancen ja Reilun kaupan ympäristöserti- 

fikaateilla? 

Reilun kaupan yleiskriteerit keskittyvät pääasiassa viljelijän ja työntekijöiden asemaan, mut- 

ta ne sisältävät myös ympäristökriteereitä, joissa painotetaan ennen kaikkea tuholaismyrkky- 

jen vähentämistä. 

Chiquitan banaanintuottajien noudattaman Rainforest Alliance ympäristösertifikaatin kri- 

teerejä ovat muun muassa ekosysteemin ylläpitäminen ja säilyttäminen, luonnon monimuo- 

toisuuden suojeleminen sekä työntekijöistä ja ympäröivästä yhteisöstä huolehtiminen. Sade- 

metsäystävällisen Chiquita-banaanin merkkinä on pieni, vihreä sammakko. 


Miksi minun tulisi välttää palmuöljyä sisältäviä tuotteita? 

Nykymenetelmillä tehdyllä palmuöljyn tuotannolla on ekologisia ja sosiaalisia haittavaiku- 

tuksia, ja palmuöljyn tuotanto on uhka monimuotoisuudelle. Valtaosa maailman palmuöljystä 

tuotetaan Indonesian ja Malesian öljypalmuplantaaseilla, joiden tieltä kaatuu muun muassa 

Borneon ja Sumatran saarilla ainutlaatuista sademetsää roimaa vauhtia. Kaakkois-Aasian sa- 

demetsät ovat monen uhanalaisen lajin viimeisiä asuinsijoja. Alue onkin luontonsa monimuo- 

toisuudella mitattuna yksi maapallon rikkaimmista. Vuosina 1990-2002 öljypalmuplantaasien 

pinta-ala on Malesiassa kolminkertaistunut ja Indonesiassa nelinkertaistunut. Suuri osa tästä 

viljelyalasta oli aikaisemmin metsää. Tuotannon arvellaan yhä kasvavan. 

Sademetsien raivaus uhkaa Kaakkois-Aasiassa myös makean veden ekosysteemejä, sillä esi- 

merkiksi Borneon 20 joesta 14 saa alkunsa sademetsäseudulta. Metsät muun muassa torju- 


27


28 

vat eroosiota ja estävät siten jokien liejuuntumista. Metsien muuttaminen plantaaseiksi on 

tuhoisaa, sillä jokien vesivarat palvelevat koko Borneon saarta. 

Tuotannosta syntyy paljon jätettä. Vuonna 2001 Malesian tuottaman 7 miljoonan raakapal- 

muöljytonnin sivutuotteena syntyi 9,9 miljoonaa tonnia kiinteää jätettä; palmukuitua ja kuo- 

ria, sekä 10 miljoonaa tonnia saastunutta jätevettä, jolla on ollut haitallinen vaikutus viljely- 

alueen makean veden varoihin. 

Nykymenetelmin tuotettu palmuöljy ei ole ilmastoystävällinen tuote. Metsiä ja luonnontilai- 

sia turvemaita raivataan öljypalmupelloiksi kaatamalla ja kulottamalla, mikä lisää kasvihuone- 

kaasupäästöjä. Öljypalmun viljelyssä käytetään paljon lannoitteita ja torjunta-aineita, joiden 

tuotannosta syntyy myös merkittävästi päästöjä. Lisäksi niitä aiheutuu pitkistä kuljetusmat- 

koista. 

Ilman merkittäviä tuotantomenetelmien muutoksia öljypalmuplantaasien leviäminen uh- 

kaa vakavasti monimuotoisuudeltaan rikkaita luonnonmetsiä, makean veden ekosysteemejä, 

metsästä elinkeinonsa saavien ihmisten elintapaa ja jo uhanalaisten eläinten, kuten tiikerei- 

den, norsujen, sarvikuonojen ja orankien säilymistä. 


Missä tuotteissa palmuöljyä käytetään? 

Palmuöljyä sisältävät muun muassa monet: 

ranskanperunat, valmisruoat 

kakut, keksit ja muut leivonnaiset 

perunalastut 

kasvisrasvajäätelö ja suklaa 

margariinit 

saippuat, kosmetiikka ja pesuaineet 

tuholaistorjunta-aineet 

biopolttoaineet 

WWF:n mukaan lähes kaikki valmisruoat, levitteet, paistettavat pakasteet ja pikkuleivät si- 

sältävät palmuöljyä. Suomesta löytyi vain yksi pakasteranskanperunalaatu, joka ei sisältänyt 

palmuöljyä. 

Lähde: WWF Suomi, 2007 33

Miten voin välttää ostamasta palmuöljyä sisältäviä tuotteita? 

Kysy tuoteselosteessa mainitun rasvan tai öljyn laatua ja alkuperää kauppiaalta tai suoraan 

tuotteen valmistajalta. Tiedon levittäminen ja asiasta kysyminen on tärkeä ruohonjuuritason 

ympäristöteko, sillä ainakin tällä hetkellä elintarvikejalostajat ja vähittäiskauppa voivat eniten 

vaikuttaa palmuöljyn vastuullisen tuotannon yleistymiseen. 

Suosi tuotteita, joissa on käytetty esimerkiksi rypsi- tai auringonkukkaöljyä, ja nauti uppo- 

paistettujen ranskanperunoiden sijasta muilla tavoin valmistettuja perunoita. 

Valmistamalla ruoka alusta asti itse ja käyttämällä rypsi- tai oliiviöljyä tai voita voit varmistaa, 

ettei lautasellesi päädy palmuöljyä. 


Onko valmisruokien syöminen epäekologista? 

Prosessoitu tuote ei ole välttämättä ollenkaan epäekologisin valinta. Pitkälle prosessoidun 

tuotteen valmistukseen kuluu jonkin verran energiaa. Omilla ruuanvalmistusmenetelmillä 

keittiössä voi kuitenkin helposti kuluttaa paljon enemmän energiaa annosta kohden. Valmiin 

ruuan lämmitys mikrossa on usein hyvinkin energiatehokasta verrattuna siihen, että ateria 

tehtäisiin alusta lähtien itse. Myös ruokahävikin voidaan olettaa olevan suhteellisen vähäistä 

esimerkiksi mikroruokien suhteen. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri, suullinen tiedonanto 2009 35 

Onko valmiiden pakasteruokien käyttö ekologista? 

Ei, sillä kaupan pakasteet aiheuttavat suuremman ympäristökuormituksen kuin tuore ruoka. 

Varsinkin puolivalmisteet, jotka ensin esikypsennetään teollisuudessa, sitten pakastetaan ja 

lopuksi lämmitetään uunissa, ovat ilmaston kannalta huonoja. MTT:n tutkimuksen mukaan 

esimerkiksi pakastejuustokermaperunoiden tuotannossa ja ruoanvalmistuksessa on kaikkein 

suurin ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä se, että tuotetta säilytetään kaupan pakastinal- 

taassa, sillä pakastinaltaan energiankulutuksesta aiheutuu paljon kasvihuonekaasupäästöjä. 


Paljonko yhden pakaste-gratiinin tuotannosta syntyy kasvihuonekaasupääs- 

töjä? 

Yhden 750 gramman gratiinin tuottamisen, kaupan pakastinaltaassa säilytyksen ja kotona 

uunissa valmistuksen kasvihuonekaasupäästöt vastaavat noin 16 henkilöautokilometrin hiili- 


29


30 

dioksidipäästöjä MTT:n vuonna 2003 julkaistun tutkimuksen mukaan. 

Kuluttajan ruoanvalmistustavoilla on tämän tuotteen kohdalla suhteellisen suuri merkitys 

siihen, kuinka suuri tuotteen ilmastonmuutos-vaikutus lopulta on, sillä tutkimusten mukaan 

kuluttajan ruoanvalmistus lisää koko ketjun hiilidioksidipäästöt kaksinkertaisiksi. Ympäristöra- 

situksen vähentämisen kannalta olisi hyödyllistä, että kuluttajat ottaisivat huomioon ympäris- 

töä vähemmän rasittavat ruoan valmistustavat, kuten ruoan valmistamisen mahdollisimman 

energiatehokkaasti suurina annoksina. 


Mitä epäeettistä suklaan tuotantoon liittyy? 

Suklaan raaka-aineiden, kaakaon ja sokerin, tuotanto aiheuttaa lajien monimuotoisuuden 

vähenemistä. Kaakaopuuta kasvatetaan pääasiassa peltometsäviljelmillä, joilla kasvaa myös 

muita puita. Vaikka kaikkea alkuperäistä puustoa ei peltometsäviljelmän tieltä hakatakaan, 

alueen puuston keskipituus ja -läpimitta yleensä silti pienenevät ja metsän eläin- ja kasvilajit 

vähenevät. Kaakaoviljelmät toimivat yleensä vain noin 25 vuotta, ja sen jälkeen ne joudutaan 

hylkäämään. Kun kaakaon viljely loppuu, jäljellä oleva sademetsä hakataan usein pelloksi. 

Kaakaon päätuottajia ovat Norsunluurannikko, Indonesia, Ghana, Nigeria, Brasilia ja Kame- 

run. 

Toinen suklaan tärkeä raaka-aine on sokeri. Sokeriruoko on todennäköisesti eniten sade- 

metsien monimuotoisuutta tuhonnut viljelykasvi, ja sokeriruokoplantaasien tieltä on tuhottu 

sademetsää etenkin Latinalaisen Amerikan rannikolla. Noin neljännes Suomessa käytetystä 

sokerista on ruokosokeria ja loput Euroopassa tuotettua juurikassokeria. Ruokosokerin pää- 

tuottajat ovat Brasilia, Intia, Kiina, Thaimaa, Pakistan, Meksiko ja Australia. 

Erityisen vahingollisia ympäristölle ovat sokeriruokoviljelmien suuri vedenkulutus sekä ra-

vinteiden ja torjunta-aineiden pintavalunta. Viljelmien lähistöllä olevat vesistöt pilaantuvat 

sokerin valmistuksessa syntyvistä jätteistä ja tehdaspäästöistä sekä viljelyssä syntyneen eroo- 

sion tuottamasta hiesusta ja plantaasien lannoitehuuhtoumista. Sokeriruokoplantaasit kulut- 

tavat pellon maaperää niin voimakkaasti, että sokeriviljelmiä voidaan hyvällä syyllä verrata 

kaivostoimintaan, jossa maaperä tyhjennetään ravinteista. 

Suklaa sisältää usein myös palmuöljyä ja soijaa. Palmuöljyn tuotanto uhkaa erityisesti Kaak- 

kois-Aasian sademetsiä ja soijaviljelmien tieltä raivataan Amazonin sademetsiä. 


Mitä voin tehdä, jotta en tue epäeettistä suklaan ja sokerin tuotantoa? 

Suklaissa suosi luomua ja Reilun kaupan vaihtoehtoja, sillä Reilun kaupan suklaan, sokerin ja 

kaakaon tuotannossa käytetään vähemmän kemikaaleja ja pyritään välttämään metsän raiva- 

usta. Syö kotimaisia hedelmiä ja marjoja tai leivo itse pullaa tai marjapiirakkaa. 


Mitä teetä on eettistä juoda? 

Käytä mieluiten Reilun kaupan teetä tai tee yrttiteetä itse keräämistä aineksista. Vadelman, 

mustikan, mansikan, pihlajan ja koivun lehdistä saa hauduttamalla todellista sademetsän ys- 

tävän lähituotantoteetä. 


Mitä eroa on kahvin ja teenjuonnin luonnonvarojen kulutuksella? 

Kupillinen kahvia kuluttaa kymmenkertaisen määrän luonnonvaroja samankokoiseen teeku- 

pilliseen verrattuna. 


Kuinka paljon enemmän luonnonvaroja kuluu appelsiinimehulitran valmis- 

tukseen verrattaessa kotimaiseen marjamehuun? 

Litra kotimaista marjamehua kuluttaa kolmanneksen appelsiinimehulitran luonnonvaroista, 

sillä marjamehun valmistus kuluttaa yhden kilon verran uusiutumattomia luonnonvaroja per 

litra, appelsiinimehu vastaavasti 3kg. 



31


32 

Miten voin vähentää olut-, siideri- ja virvoitusjuomien kulutuksen ympäristö- 

kuormitusta? 

Käyttämällä elintarvikkeesta kaikki, sillä elintarvikkeella on suuremmat ympäristövaikutuk- 

set kuin sen pakkauksella. 

Syöminen aiheuttaa noin kolmanneksen kulutuksen ympäristövaikutuksista. Tämän takia 

ruokahävikin minimointi on ensiarvoisen tärkeää. Ja sehän on pakkauksen varsinainen tehtä- 

vä eli saada tuote säilymään ja kuljetettua kuluttajien ulottuville. 

Ostamalla juomat jäähdyttämättöminä ja palauttamalla juomapakkaukset uudelleenkäyt- 

töön ja kierrätykseen. 

Jäähdytyksellä on tutkimuksen mukaan yllättävän suuri merkitys järjestelmien ympäristövai- 

kutuksiin. Juomien kaupassa jäähdytyksen aiheuttama lisäys kokonaishiilidioksidipäästöihin 

on 0,33l (suluissa 0,5l kokoluokan vastaava arvo) alumiinitölkkijärjestelmässä noin 6 % (13%), 

0,33l lasipullojärjestelmässä noin 14% (17 %), ja PET-pullojärjestelmässä noin 22 %. Jäähdy- 

tettäessä mitä tahansa pakkauksia kaupassa, ympäristövaikutukset kasvavat. 

Ostamalla mieluummin irtopulloja, kuin kertakäyttöisiä monipakkauksia, kuten six packejä. 

VTT:n tutkimuksessa on tarkasteltu kartonkisen monipakkauksen (six-pack) vaikutusta 0,33 

litran uudelleenkäytettävän ruskean olutpullon järjestelmään ja on selvinnyt, että kuluttajaa 

palveleva kertakäyttöinen pakkaus lisää koko järjestelmän hiilidioksidipäästöjä noin 7 %. 

Kartonki tulee toimittaa joko kierrätyksen tai energiaksi, ei kaatopaikalle tai roskaamaan 

ympäristöä. Näin vähennetään metaanipäästöjä, jotka vaikuttavat ilmaston muutoksen noin 

neljä kertaa voimakkaammin kuin hiilidioksidi. 

Lähteet: Pakkaustutkimus-PTR, 2002 43 

Mikä merkitys tuotteiden pakkauksilla on tuotteen aiheuttamiin ympäristö- 

vaikutuksiin? 

MTT:n tutkimuksissa tutkituilla elintarvikkeilla kuten juustolla, broilerilla ja juustokermape- 

runoilla, pakkausten osuudet tuotteiden kokonaisympäristövaikutuksista ovat melko pieniä 

(0,5-2%). Poikkeuksena ovat lähinnä juomatuotteet, joiden yksi keskeinen raaka-aine on vesi. 

Esimerkiksi keskiolut on ääripään esimerkki niistä tuotteista, joissa myös pakkauksen osuus 

tuotejärjestelmän ympäristövaikutuksista on suhteellisesti suurempi. 

Pakkauksen osuus on oluen tuotantoketjun kokonaisvaikutuksista jopa noin 20 %. Hyvillä 

toimivilla ja oikean kokoisilla pakkauksille saadaan tuotteet toimitettua turvallisesti ja säilyen 

kuluttajille, ja tätä kautta on mahdollisuus vaikuttaa suurempiin ympäristövaikutuksiin eli tur- 

han ruokahävikkin syntymiseen. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri 2008 44

Mikä merkitys elintarvikkeiden kuljetusmatkoilla on niiden ympäristövaiku- 

tuksiin? 

Tutkimustulosten perusteella ei voida yksiselitteisesti vastata tähän kysymykseen, koska kul- 

jetusmatkojen osuus ympäristövaikutuksista vaihtelee eri tuotteilla, eikä kaikissa tuoteryh- 

missä ole vielä tutkittu asiaa. MTT:n tutkimuksien mukaan voidaan kuitenkin sanoa, että lai- 

va- ja rekkakuljetusten osuus raaka-aineiden ja valmiiden elintarvikkeiden kokonaisympäris- 

tövaikutuksista ei ole kovin suuri. Kuljetusmatkojen pieni osuus selittyy suurilla kuljetuserillä 

ja yksikköä kohti tehokkailla kuljetusvälineillä. Kun esimerkiksi Uudesta-Seelannista tuodaan 

Suomeen ruokaa, esimerkiksi lampaanlihaa, isolla rahtilaivalla, ympäristökuormitus jakautuu 

kaikkien tuotteiden kesken, ja yksittäisen tuotteen osuus jää pieneksi. Lampaanlihan kohdalla 

tuo kuljetuksesta tullut lisä ilmastovaikutuksiin on pari prosenttia. Parempien laidunolojen 

vuoksi lampaanlihan kokonaisilmastovaikutus lienee Uusi-Seelantilaisella lampaanlihalla pie- 

nempi kuin kotimaisella lampaanlihalla. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri 2009, suullinen tiedonanto 45 

Mitä eroa on kasvihuoneessa tuotettujen tuotteiden ympäristövaikutuksilla 

verrattaessa peltomaassa tuotettuihin? 

Tuotekiloa kohden tarkasteltuna kasvihuonetuotteiden energiantarve on Pohjolassa suurta, 

varsinkin ympärivuotisessa tuotannossa. Kasvihuoneen käyttäessä ekosähköä ja bioenergiaa 

lämmön tuotantoon on mahdollista leikata kasvihuonetuotteen hiilijalanjälki yhtä pieneksi 

kuin Espanjassa kasvatetun. Kasvihuonetuotanto rehevöittää Pohjolassa vesistöjä vähemmän 

kuin peltotuotanto. Lisäksi kasvihuoneissa on mahdollista kierrättää ja puhdistaa jätevedet. 

Myös kasvihuonetuotteiden muut ympäristövaikutukset ovat hyvin vähäisiä Pohjolassa, kun 

esimerkiksi espanjanlaisen kasvihuonetuotannon seurauksena maaperä on suolaantunut kei- 

nokastelun vuoksi, ja siellä torjunta-aineiden ja lannoitteiden käyttöön liittyy suurempia ris- 

kejä niin maaperän pilaantumisen kuin ihmisten kannalta. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri 2009, suullinen tiedonanto 46 

Onko parempi ostaa kotimaisia, kasvihuoneissa tuotettuja tomaatteja vai avo- 

maaviljeltyjä espanjalaisia tomaatteja? 

Pohjoisen kasvihuoneviljelyllä ja etelän avomaaviljelyllä on hyvin erilaiset ympäristö- ja sosi- 

aaliset vaikutukset, ja siten on mahdotonta sanoa oikeaa vastausta, sillä se riippuu kuluttajan 

arvostuksesta. Se kummassa maassa tuotettuja tomaatteja valitsee riippuu siitä mihin asi- 

oihin haluaa vaikuttaa. Espanjassa tomaatti kasvaa auringon valossa ja lämmössä muovikat- 

teen alla. Toisaalta Espanjassa avomaaviljelmillä käytetään runsaasti torjunta-aineita, ja kui- 

villa alueilla tarvitaan paljon kastelua, mikä uhkaa pohjavesiä. Myös jätevesien puhdistus on 

puutteellista. Yleisen luulon vastaisesti tomaatteja ei kuljetetakaan Suomeen lentokoneella, 


33


34 

vaan laiva- ja rekkakuljetuksella. Espanjalaisen tomaatin ja kurkun ilmastovaikutukset jäävät 

pitkästä kuljetuksesta huolimatta jopa vain noin kymmenesosaan suomalaisten vastaavien 

tuotteiden hiilijalanjäljistä, mikäli suomalaisilla tiloilla ei käytetä ekosähköä ja bioenergiaa. 

Espanjassa tomaatin poimijoiden työolot ja palkat ovat usein huonoja. Suomessa sen sijaan 

kasvihuonetomaattien kasvattaminen vie enemmän energiaa, mutta toisaalta rehevöittää vä- 

hemmän kuin avomaaviljely. Lisäksi Suomessa työntekijöiden työolot ja oikeudet ovat parem- 

mat. 

Lähde: Juha-Matti Katajajuuri 2009, suullinen tiedonanto ja Kuluttajalehti 6/2006 47 

Mikä kauppakassi on kaikista ekotehokkain? 

Puuvillainen kauppakassi on kaikista ekotehokkain vaihtoehto, paitsi tarkastellessa puuvil- 

lan tuotannon aiheuttamaa eroosiota, sillä muiden kassivaihtoehtojen tuotannossa eroosiota 

ei arvioitu tapahtuvan. Elottomien luonnonvarojen kulutusta tarkasteltaessa kangaskassi on 

vuoden sisään kolme kertaa pestynä muovipussiin verrattuna 21 kertaa ekotehokkaampi. Pa- 

peripussiin verrattuna kangaskassin ekotehokkuus on kolme pesua mukaan luettunakin jopa 

246-kertainen. 

Kauppakassin valinnan ekotehokkuuteen voi vaikuttaa käyttämällä kauppakassiaan useam- 

pia kertoja. Esimerkiksi puuvillainen kauppakassi kestää käytössä monta vuotta. Muovipussia 

ja paperipussia voidaan myös käyttää uudelleen kaupassa tai muussa tarkoituksessa, jos ne 

eivät ole rikkoutuneet. Niitä voidaan myös hyödyntää raaka-aineena. MIPS-menetelmässä 

kuitenkin uusi käyttö tai hyötykäyttö huomioidaan vasta, kun se on tapahtunut. Tämä tar- 

koittaa että, kierrätetystä paperista valmistettu paperikassi kuluttaa vähemmän neitseellisiä 

luonnonvaroja kuin laskelmissa oleva paperikassi. 

Tämä vertailu on tehty siten, että eri kauppakassien luonnonvarojen kulutusta on laskettu 

MIPS-menetelmällä. Laskelmissa on vertailtu puuvillaisen kestokassin sekä muovi- ja pape-

ipussien luonnonvarojen kulutusta. Vertaaminen ei ole koskaan yksiselitteistä ja esi- 

merkiksi kassin käyttömäärät vaikuttavat tuloksiin merkittävästi. Laskelmat on tehty 

olettaen, että kankaista kauppakassia käytetään joka toinen päivä vuoden ajan, eli 182 

kertaa, ja muovi- ja paperipussia yhden kerran kauppaostoksilla. Jos kauppakassia pes- 

tään oletetun käyttöajan sisällä, kasvaa luonnonvarojen kulutus hiukan. Pesuun on 

laskettu mukaan sähkön, veden ja pesuaineen kulutus täydessä koneellisessa 2,6 kilo- 

gramman pesukoneessa. Pesujen kulutus jaetaan käyttökerroille. 

Lähteet: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2009 48 


35

Autoilu

JOHDANTO 

Suomen kaltaisessa harvaan asutussa maassa henkilöauto on välttämätön kulkuväline, jos 

joukkoliikennettä ei ole tarjolla eivätkä kävely ja pyöräily tule kyseeseen matkan pituuden tai 

suuren kuljetustarpeen takia. Auto on kuitenkin parhaimmillaan muita kulkumuotoja luon- 

tevasti täydentävä liikenneväline, mutta sen ei tarvitse olla ensimmäinen ja ainoa mieleen 

tuleva vaihtoehto. Esimerkiksi linjaliikenteessä kulkevan bussin käyttö on aina fiksu valinta, 

koska bussi kulkee reitillä joka tapauksessa. Oma auto on tällöin joko tallissa tai sillä ajetaan 

bussin perässä. 

Liikenneministeriön tuore ilmastopoliittinen ohjelma sisältää tukun keinoja tieliikenteen hii- 

lidioksidipäästöjen alentamiseksi noin 3 miljoonalla tonnilla vuoteen 2020 mennessä. Ylivoi- 

maisesti suurin merkitys, 2,1-2,3 miljoonaa CO 2 -tonnia, on henkilöautokannan uusimisella! 

Uuden auton ostaja voikin jo nyt osallistua ilmastotalkoisiin ilman, että hänen tarvitsee odo- 

tella 10-20 vuoden päähän ennustettua sähköautojen yleistymistä. 

Dieselautot ovat globaalisti suotuisa vaihtoehto alhaisempien CO 2 -päästöjensä takia, mutta 

erityisesti korkeampien typen oksidipäästöjen takia se saastuttaa paikallisesti enemmän kuin 

bensiinimoottorinen auto. Maantieolosuhteissa dieselin terveydelle haitallisille päästöille al- 

tistuu kuitenkin vähemmän ihmisiä kuin taajamissa. Käyttövoima kannattaa valita olosuhtei- 

den ja käyttötarpeen mukaan. Valintaa helpottavat seuraavat nyrkkisäännöt: 

*jos ajetaan lyhyttä työmatkaa (alle 10 km suuntaan) tai suurelta osin taajama-ajoa, bensii- 

nimoottori on järkevin 

*jos ajetaan pitempää työmatkaa, paljon työajoa tai maantieajoa, dieselmoottori on järkevin 

*jos ajetaan lähes yksinomaan taajamaliikennettä, myös hybridi on harkinnanarvoinen. 

Uusia autoja vertailtaessa AKEn autotietokannan (EkoAKE) ja autojen energiamerkinnän 

hyödyntäminen helpottaa sopivan automallin, käyttövoiman ja moottorikoon valintaa. Jos au- 

tovalinnan kriteeri on henkilöluku tai tavaratilan tilavuus, malliston pieni- tai keskitehoisella 

moottorilla pärjää yleensä hyvin. 

Taloudellisen auton valinnan hyödyt voi pilata väärällä ajotavalla. Taloudellisella ajotavalla 

saavutetaan kokemusten mukaan helposti 10 % polttoaineenkulutuksen vähenemä. Pääosa 

nikseistä on jokaisen helposti opittavissa omin päinkin, mutta epätaloudellinen ajotapa pal- 

jastuu parhaiten käymällä taloudellisen ajon kurssin. Koulutusta on saatavissa maanlaajuises- 

ti. 

Autoilu 

37

Autoilu 

38 

Ympäristöä suosivaan liikkumiseen pyrittäessä on aina syytä tarkastella liikkumisen kokonai- 

suuden kolmea pääkohtaa: 

1. Tarvitaanko ruokakunnassa yleensä omaa autoa? Jos autoa tarvitaan, minkä tyyppisillä 

matkoilla sitä käytetään ja mitkä voitaisiin karsia, yhdistää ketjuttamalla muihin automatkoi- 

hin tai tehdä muilla kulkumuodoilla? 

2. Jos oma henkilöauto on välttämätön, mikä on käyttötarpeen mukainen korimalli, koko- 

luokka, käyttövoima ja moottorikoko (-teho)? 

3. Miten varmistetaan se, että autoa osataan ja halutaan ajaa taloudellisesti? 

Lisätietoa järkevästä liikkumisesta, auton hankinnasta ja taloudellisesta ajosta saa esimerkik- 

si Motivan ja AKEn sivuilta. Energiatehokkuuden parantaminen kannattaa aina. 

Vesa Peltola 

Asiantuntija, DI 

Palvelut ja kuluttajat: Liikenteen energiankäyttö 

Motiva Oy

Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota uutta autoa hankkiessa, jos ha- 

luaa autosta mahdollisimman ympäristöystävällisen? 

Valitse käyttötarkoitukseensa nähden mahdollisimman pieni ja kevyt auto, sillä massaltaan 

pienempi auto vie vähemmän polttoainetta ja tuottaa vähemmän hiilidioksidipäästöjä. 

Polttoaineen kulutukseen vaikuttaa ajoneuvon painon lisäksi myös moottorin iskutilavuus 

ja teho. Yleensä malliston pienin moottori antaa nykyautoissa täysin riittävän suorituskyvyn, 

ja sillä varustetun auton polttoaineen kulutus on miltei aina malliston pienin. 

Autoa valittaessa tutki auton energiamerkintää, josta näkee auton polttoaineen kulutuksen 

ja hiilidioksidipäästöjen määrän. Merkinnät ovat näkyvissä kaikissa uusissa henkilöautoissa 

autoliikkeissä ja -näyttelyissä. Valitse auto, jonka keskimääräinen hiilidioksidipäästö on alle 

130 g CO2/km. 

Sekä uuteen että vanhaan autoon kannattaa hankkia alhaisen vierintävastuksen renkaat. 

Niillä ajettaessa polttoaineen kulutus alenee 0,3 - 0,4 l/100 km perinteisiin renkaisiin ver- 

rattuna. Kulutuskestävyydeltään näiden rengastyyppien välillä ei ole eroa. Autoa ostettaessa 

uudentyyppiset renkaat kannattaa tarvittaessa tilata ensiasennusrenkaiden sijaan. 

Renkaita valittaessa kannattaa kiinnittää huomio myös renkaan leveyteen, sillä myös se vai- 

kuttaa energiankulutukseen. Leveät renkaat kuluttavat enemmän polttoainetta, joten valitse 

kapeat renkaat leveiden sijasta. 

Käytä synteettisiä voiteluöljyjä sekä moottorissa että voimansiirrossa eli vaihteistoissa ja ta- 

sauspyörästössä. Niiden käyttö alentaa polttoaineen kulutusta n. 0,2 - 0,3 l/100 km mineraa- 

liöljyihin verrattuna. 

Osta autoon lohkolämmitin tai vastaava, sillä lämmittimen käyttö pienentää polttoaineen 

kulutusta 0,2 - 0,3 l jokaista käynnistystä kohti ja vähentää ensimmäisten 5-10 kilometrin pa- 

kokaasupäästöt murto-osaan kylmäkäynnistykseen verrattuna. 

Useilla valmistajilla on saatavana ensiasennusvarusteena ajotietokone, jolla pystyy seuraa- 

maan auton kulutusta. Ajotietokoneen avulla on helppo motivoida itsensä ajamaan mahdol- 

lisimman polttoainetehokkaasti, sillä laite antaa välittömän palautteen oman ajotyylin vaiku- 

tuksesta polttoaineen kulutukseen. 

Hanki autoosi vain tarpeellisia lisävarusteita, sillä kaikki lisävarusteet lisäävät hiukan auton 

polttoaineenkulutusta niiden tuoman lisäpainon myötä. Vaikutus ei kuitenkaan ole kovin voi- 

makas. 

Ilmastointilaitetta kannattaa hankkia ja käyttää vain silloin, kun sitä todella tarvitaan. Ilmas- 

tointilaite lisää kulutusta johtuen ilmastointilaitteen tuomasta painon lisäyksestä, mutta var- 

sinkin sen kuluttaman moottoritehon johdosta. Kulutuksen lisäys voi ajo-olosuhteista riippu- 

en olla jopa 0,5 l/100 km. 

Uutta autoa hankittaessa harkitse vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttöä. Esimerkiksi kau- 

Autoilu 

39

Autoilu 

40 

punkikäytössä vähäpäästöinen metaaniauto voisi olla varteenotettava vaihtoehto. 

Vältä nelivetoisen auton hankkimista, jos auto on pelkästään kaupunkiajoon, sillä se 

kasvattaa tarpeettomasti polttoaineen kulutusta. 

Kannattaa välttää perinteisen automaattivaihteiston valintaa, sillä ne hukkaavat 

edelleen, varsinkin kaupunkiajossa, enemmän tehoa kuin manuaalivaihteistolla va- 

rustetut autot. Automaattivaihteisen auton polttoaineen kulutus on manuaalivaih- 

teistolla varustettuun autoon verrattuna yleensä noin 0,5 - 1 litraa/100 km suurempi. 

Automaattivaihteisto valitsee kuitenkin aina kullekin ajotilanteelle optimaalisen vaih- 

teen, joten käytännössä ero vaihteistojen välillä tasaantuu jonkin verran. Maantiellä 

useimmat automaattivaihteistot myös lukittuvat kiinteään välityssuhteeseen, jolloin 

kulutuslisä manuaalivaihteiseen autoon käytännössä häviää. 

Lähde: Motiva, 2008, Lauri Kujanpää, 2008 49 

Mistä voin saada tietoa autojen päästöistä ja polttoaineen kulutukses- 

ta? 

Autokauppiaat ovat velvollisia antamaan tietoja uusien henkilöautojen polttoaineen 

kulutuksesta ja hiilidioksidipäästöistä, ja uusista henkilöautoista on koottu myös tieto- 

kanta, josta löytyvät autojen tekniset tiedot sekä kulutus- ja päästötiedot (www.ake. 

fi/ekoake). 

Autokaupoissa ja -näyttelyissä täytyy olla myös saatavana maksuton kulutusopas kai- 

kista Suomessa myytävistä henkilöautoista sekä juliste tai asiakkaiden käytössä oleva

tietokanta kaikkien myyntipisteessä myytävien henkilöautojen polttoaineen kulutuksesta ja 

hiilidioksidipäästöistä. 

Lähde: Motiva, 2007 50 

Millä keinoilla autoilija voi vähentää autoilun ympäristökuormitusta? 

Käyttämällä lohkolämmitintä aina kun lämpötila laskee alle +5 astetta. Kun moottori käyn- 

nistetään kylmänä, se kuluttaa polttoainetta enemmän kuin lämmin moottori. Myös pakokaa- 

supäästöt ovat suurimmillaan ensimmäisten ajokilometrien aikana. Suomen sääolosuhteissa 

auton tärkeimpiä ekovarusteita onkin lohkolämmitin tai muu moottorin lämmitin. 

Lämmittimen käyttö pienentää polttoaineen kulutusta 0,2 - 0,3 litraa jokaista käynnistystä 

kohti ja vähentää ensimmäisten 5-10 kilometrin pakokaasupäästöt murto-osaan kylmäkäyn- 

nistykseen verrattuna. Myös moottorin kuluminen vähenee, sillä kylmän moottorin käynnistys 

esimerkiksi -15 asteen pakkasessa vastaa noin 500-600 kilometrin ajon kuluttavaa vaikutusta. 

Käyttämällä lisävarusteita, kuten kattotelinettä, suksiboksia ja ilmastointilaitetta vain silloin 

kun niitä todella tarvitset, sillä niiden käyttö lisää polttoaineen kulutusta. Kattoteline ja suksi- 

boksi nostavat polttoaineen kulutusta yllättävän paljon, noin 1 litra / 100 kilometri. Jos lumet 

jäävät puhdistamatta auton katolta ja suksiboksin välistä, kulutus saattaa lisääntyä jopa kah- 

della litralla sataa kilometriä kohden. Ilmastointilaite lisää polttoaineen kulutusta 5-8 prosent- 

tia. 

Näin autoilet eettisemmin: 

* Ketjuta matkoja eli harkitse, missä järjestyksessä ja millä keinoin käyt 

missäkin asiointikohteessa päivän mittaan. Näin voit vähentää oman au- 

ton ajokilometrejä. 

* Vältä lyhyiden automatkojen tekoa, sillä vaikka autossasi olisi kataly- 

saattori, se vaatii riittävän korkean lämpötilan toimiakseen tehokkaasti. 

Kylmän katalysaattoriauton päästöt ovat jopa kymmenen kertaa suurem- 

mat kilometriä kohden kun valmiiksi lämmenneen auton päästöt. Siksi ly- 

hyet ajomatkat, etenkin käynnistysvaihe ja ensimmäiset 3-5 ajokilometriä 

saastuttavat lähiympäristöäsi paljon enemmän kuin pidempi matka-ajo. 

Käytä siis autoa vain, kun se on asioiden hoidon kannalta välttämätöntä. 


Poistamalla tavaratilassa turhaan mukana olevat tavarat. Jos esimerkiksi ajaa 5000 km vuo- 

Autoilu 

41

Autoilu 

42 

dessa 160 kg:n ylimääräisellä kuormalla, on rahallinen vaikutus jopa kymmeniä euroja. 

Ajamalla taloudellisesti. Taloudellisella ajotavalla voidaan saavuttaa keskimäärin 10 pro- 

sentin säästöt henkilöauton polttoainekustannuksissa. Taloudellisten hyötyjen lisäksi muu- 

tos ajotavassa vähentää ilmastonmuutosta edistäviä hiilidioksidipäästöjä. Kuljettajan vaiku- 

tus polttoaineen kulutukseen on suurempi kuin minkään muun yksittäisen tekijän. 


Näin ajat taloudellisesti: 

Liikkeelle lähdettyäsi pyri vaihtamaan mahdollisimman nopeasti kakkosvaihteelle ja edel- 

leen isommille vaihteille 1/3 - 1/2 -kaasulla. 

Kiihdytä kullakin vaihteella vain siihen kierroslukuun asti, jolla vääntömomentti on suurin 

(yleensä noin 3000 r/min), jotta välttäisit moottorin käytön turhan korkeilla kierroksilla. 

Ennakoi risteyksiin ja liikennevaloihin saapumisesi tai edellä ajavan kääntyminen. Lähesty 

niitä vapaalla rullaten (autossa tavallinen kaasutinmoottori) tai hidasta moottorijarrutuksen 

avulla (ruiskutusmoottori) niin, että liikennevalot ehtivät vaihtua vihreiksi tai voit muuten 

jatkaa ajoasi turhaan pysähtymättä. 

Aja muun liikenteen rytmin mukaan. Vilkasliikenteisillä tieosuuksilla ohittaminen ei tuo 

oleellista aikasäästöä, mutta lisää sen sijaan polttoaineen kulutusta. 

Taloudellisin ajotapa niin maantieliikenteessä kuin taajamissakin on käyttää suurinta vaih- 

detta, jolla moottori vetää hyvin. Alamäessä ja kevyellä kaasulla myös tasamaalla voit hyvin 

ajaa 5-vaihteella jo 60 km/h nopeudessa. 

Vältä ruuhkia ja selvitä vaihtoehtoiset ja vähemmän ruuhkaiset ajoreitit, joita käyttäen 

hieman pidentynytkin työmatka voi sujua suorinta, mutta ruuhkaista reittiä nopeammin. 

Samalla polttoaineen kulutus ja pakokaasupäästöt mitä todennäköisimmin pienenevät. Uu- 

della taloudellisella keskiluokan autolla kilometrin matkalla tehdyissä mittauksissa todettiin, 

että kulutus vähäruuhkaisessa, pysähdyksittä sujuvassa liikenteessä oli noin 6 l/100 kilomet- 

riä. Samalla osuudella tuli ruuhkaliikenteessä kolme pysähdystä, ja kulutus nousi 70 prosen- 

tilla yli kymmeneen litraan sadalla kilometrillä. 


Miten voin huoltaa autoni eettisemmin? 

Huolla auto säännöllisesti ja oikeaoppisesti, näin säästät polttoainetta ja luontoa. Säännöl- 

lisesti huollettu auto kuluttaa 0,25 litraa vähemmän polttoainetta kuin pitkään huoltamat- 

tomana käytetty auto. Väärät säädöt lisäävät polttoaineen kulutusta ja aiheuttavat epätäy-

dellistä palamista, mikä lisää myös pakokaasupäästöjä. 

Huolehdi että akut, moottoriöljyt, jäähdytys- ja jarrunesteet hävitetään asianmukaisesti on- 

gelmajätteinä. Näin suojelet ympäristöä. 

Käytä synteettisiä voiteluöljyjä sekä moottorissa että voimansiirrossa eli vaihteistoissa ja ta- 

sauspyörästössä, sillä niiden käyttö alentaa polttoaineen kulutusta noin 0,2 - 0,3 l/100 km 

mineraaliöljyihin verrattuna. 

Huolehdi renkaiden ilmanpaineesta, sillä renkaiden ilmanpaineiden säätäminen säätilan ja 

kuormituksen mukaan on tärkeää paitsi auton ajo-ominaisuuksien varmistamiseksi, myös 

energiansäästön näkökulmasta. Kylmällä säällä renkaiden paine alenee. Jo 0,5 barin alenema 

lisää polttoaineen kulutusta noin 0,3 litraa/100 kilometriä. 

Valitse ajoneuvon puhdistukseen biohajoavia pesuaineita, joiden ympäristövaikutukset ovat 

pieniä. Liuotinpesua tarvitaan vain erittäin likaisten autojen puhdistukseen. 

Lähde: Motiva, 2007 ja 2002 54 

Mitkä auton elinkaaren vaiheet ovat kuormittavimpia ympäristölle - Auton 

valmistus, käyttö vai kierrätys? 

Henkilöauton elinkaari voidaan jakaa karkeasti kolmeen vaiheeseen: valmistukseen, käyt- 

töön ja kierrätykseen. Jokaisesta elinkaarivaiheesta koituu ympäristöhaittoja. Merkittäviä 

haittoja ovat energiankulutus, kasvihuonekaasupäästöt, luonnonvarojen kulutus sekä hap- 

pamoittavat, rehevöittävät sekä alailmakehän otsonia aiheuttavat päästöt. Henkilöautojen 

elinkaariarviointien kirjallisuusselvityksen perusteella käyttövaihe aiheuttaa ylivoimaisesti 

suurimman osan lähes kaikista ympäristöhaitoista. Henkilöauton valmistuksen ympäristöhai- 

tat ovat merkitykseltään huomattavasti käyttövaiheen haittoja vähäisempiä. Kierrätysvaiheen 

haitat puolestaan jäävät hyvin vähäisiksi kaikkien haittojen osalta. 

Lähde: Lauri Kujanpää, 2008 55 

Kuinka paljon auton valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja suhteessa auton 

koko elinkaaren kulutukseen? 

Valmistus aiheuttaa elinkareenaikaisista hiilidioksidipäästöistä ja energiankulutuksesta noin 

5-20 %. Osuus on samaa luokkaa luonnonvarojen hupenemista sekä alailmankehän otsonia 

aiheuttavista päästöistä. Ainoastaan happamoittavien ja rehevöittävien päästöjen osalta hen- 

kilöauton valmistus ja käyttö näyttäisivät tuottavan yhtä merkittävän haitan. Auton valmis- 

tuksen kiistatta merkittäviä ympäristöhaittoja ovat silti energiankulutuksesta aiheutuvat kas- 

vihuonekaasupäästöt. 

Lähde: Lauri Kujanpää, 2008 56 

Autoilu 

43

Autoilu 

44 

Onko ekologisempaa ostaa uusi auto, vai ajaa vanhalla? Eli ovatko uudet au- 

tot aina ekologisempia kuin vanhat? 

Riippuu siitä, mitä asioita tarkastellaan. Jos verrataan uusien ja vanhojen henkilöautojen 

polttoaineenkulutusta, ei uusi auto ole välttämättä ekologisempi, sillä uudet autot eivät aina 

kuluta vähemmän polttoainetta vanhoihin autoihin verrattuna. Tämä johtuu siitä, että Suo- 

messa myytyjen henkilöautojen omamassat ovat kasvaneet, mikä on syönyt hyödyn moot- 

torien hyötysuhteiden samanaikaiselta parantumiselta. Suomessa myytyjen henkilöautojen 

polttoaineenkulutukset laskivat vain hyvin maltillisesti vuosina 2001-2007. Jos henkilöautolla 

ajetaan vuosittain hyvin vähän, ei uuden auton hankinnalla saavutettane kasvihuonekaasu- 

päästöjen vähenemää, ellei uusi auto ole markkinoiden vähiten kuluttavampia malleja. 

Sen sijaan, jos tarkastellaan uusien ja vanhojen henkilöautojen päästöjä, saattaa uuden au- 

ton ostaminen olla ekologisempaa, sillä uusien henkilöautojen hiilimonoksidi-, hiukkas-, hii- 

livety-ja typenoksidipäästöjen määrää on saatu laskettua. VTT.n mukaan vanhoissa bensiini- 

autoissa (1978-1990) hiilimonoksidipäästöt ovat keskimäärin kuusinkertaiset, hiilivetypäästöt 

noin yhdeksänkertaiset ja typenoksidipäästöt reilut viisi kertaa suuremmat kuin uudemmissa 

(1999-2002) katalysaattoriautoissa. 

Lähde: Lauri Kujanpää, 2008 57

Kuinka suuri merkitys henkilöliikenteellä on liikenteen hiilidioksidipäästöihin? 

Liikenteen osuus Suomen hiilidioksidipäästöistä on noin 20 %. Tutkimuksen mukaan noin 64 

% liikenteen päästöistä on peräisin henkilöliikenteestä. Lähes kaksi kolmasosaa henkilöliiken- 

teen hiilidioksidipäästöistä on peräisin pitkämatkaisesta, eri seutukuntien välisestä liikentees- 

tä, johon kuuluvat myös laiva- ja lentoliikenteen päästöt. 

Lähde: VTT, 2003 58 

Kuinka suuri merkitys liikenteellä on ilman saastuttajana? 

Tieliikenne on merkittävä ilman likaaja ja kasvihuonekaasujen päästölähde. Pakokaasussa 

on useita satoja yhdisteitä. Yhdestä litrasta bensiiniä muodostuu sen palaessa n. 16 kg pako- 

kaasuja, joista valtaosa on ilmassa olevaa vaaratonta typpeä ja 2,4 kg hiilidioksidia. Vaarallisia 

yhdisteitä bensiinilitraa kohden tulee joitakin kymmeniä grammoja, joita ovat mm. hiilimo- 

noksidi eli häkä, hiilivedyt, typen oksidit, hiukkaset, rikkidioksidi, metaani ja typpioksiduuli. 

Liikenteen osuus ilmanlaadun heikentäjänä on merkittävä erityisesti hiukkaspäästöjen ja ka- 

tupölyn vuoksi. 

Lähde: VTT, 2003 59 

Onko diesel ympäristöystävällisempää kuin bensiini? 

Ei oikeastaan, sillä vaikka dieselautoilla on alhainen polttoaineen kulutus ja alemmat hiilidi- 

oksidipäästöt verrattuna bensiinikäyttöisiin, dieselin käytöstä aiheutuu bensiiniä enemmän 

terveydelle haitallisia hiukkaspäästöjä. Asiaan ei ole silti yksiselitteistä vastausta, koska pääs- 

töjen koostumukset ovat erilaiset. Pääsääntöisesti voidaan arvioida, että diesel- tai bensiini- 

käyttöisen auton paremmuus riippuu siitä, missä autoa enimmäkseen käytetään. 

Dieselautot kuluttavat polttoainetta vähemmän kuin bensiinikäyttöiset autot, mutta niiden 

typen oksidipäästöt voivat olla jopa viisinkertaiset samanikäisiin bensiiniautoihin verrattu- 

na. Lisäksi dieselautot aiheuttavat bensa-autoja enemmän haitallisia pienhiukkaspäästöjä, 

mikä heikentää ilmanlaatua erityisesti taajamissa. Dieseltekniikan kehittyminen on kuiten- 

kin vähentänyt merkittävästi päästöjä ja kehitys jatkuu vielä pitkään. Toisaalta maantieajossa 

dieselissä on pienemmät hiilidioksidipäästöt, eikä epäpuhtauspäästöistä ole samalla tavalla 

haittaa. 

Lähteete: VTT, 2002, Nils-Olof Nylund, 2007 60 

Autoilu 

45

Autoilu 

46 

Ovatko biopolttoaineet oikeasti ekologisempia kuin fossiiliset polttoaineet? 

Eivät välttämättä, sillä asiaan ei ole yksiselitteistä vastausta. Bioraaka-aineesta valmistettu 

polttoaine ei sinällään vielä ole mikään ympäristöarvo, sillä myös biopolttoaineiden tuotan- 

nolla ja käytöllä on kasvihuonekaasuvaikutuksia. Biopolttoaineiden ekologisuuteen suhteessa 

fossiilisiin polttoaineisiin vaikuttaa käytettävä raaka-aine ja sen uusiutumisnopeus, tuotanto- 

alue ja -menetelmät ja jalostusprosessi. Lisäksi kokonaisuutta arvioitaessa on huomioitava 

kilpailuvaikutukset, joita raaka-aineen, apuhyödykkeiden tai tuotantoalan tarve saattaa aihe- 

uttaa. 

Asiantuntijat ovat kuitenkin varsin yksimielisiä siitä, etteivät Euroopassa tai Pohjois-Ameri- 

kassa tuotetut niin sanotut ensimmäisen sukupolven peltopohjaiset biopolttoaineet ole ko- 

vinkaan tehokkaita kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä. Huonoimmillaan perinteiset 

peltobiomassapohjaiset biopolttoaineet (ohraetanoli, rypsipohjainen biodiesel ynnä muut) 

jopa lisäävät kasvihuonekaasupäästöjä bensiiniin ja dieseliin verrattuna. 

Nykyisistä biopolttoainevaihtoehdoista sen sijaan brasilialaisen sokeriruokoetanolin ja bio- 

kaasun on arvioitu voivan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi, jopa yli 70 %. 

Myös synteettisten kaasutukseen perustuvien biopolttoaineiden ja selluloosapohjaisen eta- 

nolin arvioidaan olevan liki yhtä tehokkaita päästöjen vähentäjiä. Biopolttoaineiden tuotan- 

toon kehitysmaissa liittyy kuitenkin monia eettisyyskysymyksiä. 

Lähes kaikki vaihtoehtoiset polttoaineet lisäävät kokonaisenergian kulutusta verrattuna ta- 

vanomaisiin fossiilisiin polttoaineisiin, bensiiniin ja dieselpolttoaineeseen. 

Lähde: VTT, 2006, Nils-Olof Nylund, 2007 61 

Ovatko biopolttoaineet kalliita ”tavalliseen bensiiniin” verrattuna? 

Biopolttoaineet ovat yleensä selvästi kalliimpia kuin bensiini ja diesel. Euroopassa tuotettu- 

jen perinteisten biopolttoaineiden hintalisä on haarukassa 0,20 - 0,30 euroa per litra. 

Ajoneuvokäytössä maakaasuun kohdistuu Suomessa pelkkä maakaasun energiavero, ei yli- 

määräistä polttoaineveroa. Kaasujen energiahinta on yleensä alhaisempi kuin öljytuotteiden 

energiahinta. Esimerkiksi paineistettua maakaasua myytiin Helsingissä lokakuussa 2007 ajo- 

neuvoihin 0,63 €/l bensiiniekvivalenttihinnalla. Maailmalla myös nestekaasua myydään ajo- 

neuvokäyttöön yleensä noin puoleen bensiinin hinnasta (ekvivalenttihinta). 

Lähde: Nils Olof Nylund, 2007 62 

Onko biopolttoaineiden tuotanto kehittyvissä maissa eettistä? 

Ei välttämättä, sillä kehittyvissä maissa tapahtuvaan biopolttoaineiden tuotantoon liittyy 

usein huoli sademetsien hakkaamisesta ja muunlaisesta luonnon tuhoamisesta. Siten esi-

merkiksi brasilialainen etanoli ja indonesialainen palmuöljy ovat joutuneet erityisen huomion 

kohteeksi. Suuren mittakaavan tuotanto voi myös aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, kun paikal- 

linen väestö ja pienviljelijät häädetään pois laajojen viljelmien tieltä. Eteläisellä pallonpuolis- 

kolla biopolttoaineita voidaan periaatteessa tuottaa tehokkaasti, mutta ympäristöstä piittaa- 

mattomat tuotantotavat voivat pilata myös näiden vaihtoehtojen ekotaseen. 

Lähde: Nils-Olof Nylund, 2007 63 

Kuinka paljon biodiesel vähentäisi päästöjä? 

Tukholmassa on todettu terveydelle haitallisten päästöjen itse asiassa lisääntyvän käytettä- 

essä autoissa perinteistä biodieseliä. Perinteinen biodiesel voi kuitenkin joissakin tapauksissa 

alentaa hiukkaspäästöjä, mutta haittapuolena on tällöin yleensä typen oksidien lisääntymi- 

nen. Perinteinen biodiesel eli FAME on tällä hetkellä Euroopan tärkein biopolttoaine. 

Sen sijaan (kaasutustekniikkaa hyödyntävän synteettisen) BTL-biodieselin on arvioitu voivan 

vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi eli noin 80% verrattuna tavanomaisiin nes- 

temäisiin polttoaineisiin. 

Perinteisen biodieselin tuotantoon liittyy kuitenkin myös eettisiä kysymyksiä, koska biodie- 

selin raaka-aineena käytetään rypsiä tai muita elintarvikekelpoisia öljyjä. Vaarana on, että bio- 

Autoilu 

47

Autoilu 

48 

dieselin raaka-aineeksi tarkoitetun kasviöljyn tuotanto alkaa kilpailemaan ruoantuotannon 

kanssa. 

Lähteet: KTM, 2006, Nils-Olof Nylund, 2007 64 

Kuinka paljon etanoli vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä? 

Euroopassa ja USA:ssa tuotetulla perinteisellä etanolilla kasvihuonekaasupäästöjä voidaan 

vähentää keskimäärin 40 %. Tehokkain vaihtoehto on brasilialainen sokeriruokoetanoli, joka 

vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yli 80 %. Brasilialaisen sokeriruokoetanolin tuotantoon 

liittyy kuitenkin eettisyys kysymyksiä. Lignoselluloosapohjaisella etanolilla arvioidaan pääs- 

tävän noin 70 %:n vähennykseen. 


Onko brasilialaisen ruokosokerietanolin valmistus eettistä? 

Kehittyvissä maissa tapahtuvaan biopolttoaineiden tuotantoon liittyy usein huoli sademet- 

sien hakkaamisesta ja muunlaisesta luonnon tuhoamisesta. Siten brasilialainen etanoli ja 

indonesialainen palmuöljy ovat joutuneet erityisen huomion kohteeksi. Lisäksi suuren mit- 

takaavan tuotanto voi myös aiheuttaa sosiaalisia ongelmia, kun paikallinen väestö ja pienvil- 

jelijät häädetään pois laajojen viljelmien tieltä. Eteläisellä pallonpuoliskolla biopolttoaineita 

voidaan periaatteessa tuottaa tehokkaasti, mutta ympäristöstä piittaamattomat tuotantota- 

vat voivat pilata myös näiden vaihtoehtojen ekotaseen. 


Kuinka paljon maakaasu vähentäisi päästöjä? 

Maakaasu tuo hiilidioksidivähenemiä bensiiniä korvattaessa, muttei dieseliä korvattaessa. 

Huomioitavaa on, että nykyaikaiset bensiinimoottorit ovat erittäin puhtaita, eikä maa- tai 

nestekaasuun siirtyminen siten juurikaan vähennä haitallisia lähipäästöjä. 

Maakaasulla on kuitenkin pienemmät hiukkasipäästöt dieseliin verrattuna. Siten dieselistä 

maakaasuun siirtyminen vähentää hiukkaspäästöjä. 


Kuinka paljon biokaasu vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä? 

Puhdistettu biokaasu on kasvihuonekaasutaseen kannalta yksi parhaimmista biopoltto-

aineista, sillä se vähentäisi kasvihuonekaasupäästöjä erittäin merkittävästi (yli 70 %) verrat- 

taessa tavanomaisiin nestemäisiin polttoaineisiin. Biokaasu on uudistuva polttoaine, ja sitä 

voidaan kehittää lannasta, elintarvikejätteistä ja yhdyskuntajätteistä. Lisäksi biokaasulla on 

pienemmät hiukkas- ja typenoksidipäästöt dieseliin verrattuna. 


Onko nestekaasun käyttö polttoaineena ekologista? 

Nestekaasu on toiseksi käytetyin vaihtoehtopolttoaine, mutta ei erityisen ympäristöystäväl- 

linen vaihtoehto. Koska nykyaikaiset bensiinimoottorit ovat erittäin puhtaita, ei maa- tai nes- 

tekaasuun siirtyminen juurikaan vähennä haitallisia päästöjä. Huomioitavaa on myös se, että 

nestekaasu on fossiilinen polttoaine. 


Olisiko akkusähköauto ekologinen auto? 

Akkusähköauto olisi jossain määrin ekologinen, sillä sähköauton käytöstä ei aiheudu paikal- 

lisia päästöjä, ja käytettäessä uusiutuvaa sähköä ja ydinsähköä, akkusähköautoilla on myös 

alhaiset hiilidioksidipäästöt. Vaikkei siis itse sähköauton käytöstä synny paikallisia päästöjä, 

auton käyttämän sähkön tuotannossa syntyy päästöjä. Sähköntuotannon päästöjen suuruus 

riippuu tietenkin siitä, miten sähkö on tuotettu. Suurimmat päästöt syntyvät hiililauhdelaitok- 

sissa, kun taas esimerkiksi aurinko- ja tuulisähkö ovat lähes päästöttömiä vaihtoehtoja. 


Millaisia hybridiautot ovat, ja kuinka paljon ne vähentäisivät päästöjä? 

Hybridiauto on auto, jonka voimanlähteenä on useampi erilainen moottori. Polttomoottori 

ja sähkömoottori ovat yleisimmin käytetyt voimanlähteet, joista polttomoottori on henkilö- 

autoissa useimmiten bensiinimoottori ja raskaan kaluston ajoneuvoissa dieselmoottori. Hy- 

briditekniikasta saadaan luonnollisestikin paras hyöty kaupunkiolosuhteissa. 

Hybriditekniikka leikkaa päästöjä vähintäänkin samassa suhteessa kuin polttoaineen kulu- 

tusta. Tällä hetkellä parhaimmillaan henkilöautoilla voidaan saavuttaa noin 25 prosentin ja 

kaupunkilinja-autoilla jopa yli 30 prosentin polttoaineen säästö. Ja varsinkin busseissa on ha- 

vaittu merkittäviä vähenemiä hiukkaspäästöissä, kun hybridijärjestelmä tasaa kiihdytysten te- 

hopiikkejä. Henkilöautoissa hybridi-tekniikka ei toistaiseksi ole kovin kustannustehokas tapa 

vähentää CO2-päästöjä. 


Autoilu 

49

Autoilu 

50 

Kuinka paljon dieselhybridi vähentäisi päästöjä? 

Dieselhybridi voi vähentää hiilidioksidipäästöjä noin 30 prosenttia. Myös dieselhybridit ovat 

kaupallistumassa noin vuonna 2010, sillä Peugeot on tuomassa markkinoille dieselmoottoril- 

la varustetun hybridihenkilöauton. 


Mitä vaihtoehtoisia polttoaineita Suomessa olisi tällä hetkellä mahdollista 

käyttää? 

Maakaasua, sillä Suomessa on yksitoista julkista maakaasun tankkausasemaa Pääkaupun- 

kiseudulla ja Kaakkois-Suomessa. Huomioitavaa on se, että maakaasuautoilla on rajoitettu 

toimintamatka, joten tankkausasemia on siihen nähden vielä niukalti. 

Rypsimetyyliesteriä eli RME-tyyppistä biodieseliä valmistetaan Suomessa useilla pienillä lai- 

toksilla. 

Bioetanolia, jota Neste myy 98-oktaanisessa bensiinissä noin 5 prosentin seoksena. Etanolia 

toimittaa muun muassa suomalainen Altia, mutta sitä ostetaan myös maailmanmarkkinoilta. 

Etanoli prosessoidaan suureksi osaksi paremmin kylmiin olosuhteisiin sopivaksi ETBE-kompo- 

nentiksi. 

Myös ST1 on aloittanut oman Etanolix-bioetanolituotannon. Sen raaka-aineena on elintarvi- 

keteollisuuden jäte-, hylky- ja sivuvirrat. 

Biokaasua, ei ole käytössä kuin yksittäisissä kohteissa kuten Erkki Kalmarin tilalla Laukaassa. 

Puhdistettua biokaasua voi sekoittaa maakaasuun, ja siten laajentaa sen jakelua maakaasu- 

verkon kautta. 

Neste Oilin synteettistä NExBTL-biodieseliä, jota voidaan valmistaa monista erilaista kasviöl- 

jyistä ja eläinrasvoista, mukaan luettuna teurasjätteet. Kauppanimellä ”Neste Green -diesel” 

sitä saa nykyään pääkaupunkiseudun ja lähikuntien huoltamoilta. Jakelu laajenee vaiheittain 

myös muualle Suomeen. 

Lähde: Juhani Laurikko, 2009 73 

Millaisia ympäristöhyötyjä koituisi siitä, että kulkisin työmatkat bussilla autol- 

la ajamisen sijasta? 

Työmatkan kulkeminen auton sijaan bussilla tai junalla säästää päivässä noin 6 kiloa uusiu- 

tumattomia luonnonvaroja. Vaihtamalla 7 kilometrin työmatkat henkilöautosta linja-autoon 

keskivertosuomalainen säästäisi vuodessa kolme tonnia luonnonvaroja. 

Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2008 74

Kuinka paljon luonnonvaroja säästyy kun kävelee kilometrin autolla ajamisen 

sijaan? 

Jo yhden kilometrin mittainen kävely säästää henkilöautolla ajamiseen verrattuna kaksi kiloa 

luonnonvaroja. 

Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2008 75 

51 

Autoilu

Asuminen 

ja 

kodinkoneet

JOHDANTO 

Vaikka emme pysty pysäyttämään maapallon ilmastonmuutosta, voimme jo pienillä, omaan 

asumiseen liittyvillä arkipäivän teoilla hidastaa muutosta ja antaa ympäristölle aikaa sopeu- 

tua tilanteeseen. 

On laskettu, että suomalainen kuluttaa asumiseen vuodessa keskimäärin 11 tonnia kiintei- 

tä luonnonvaroja. Tutkimusten mukaan kotitalouksien käyttämästä energiasta puolet kuluu 

rakennuksen lämmitykseen, kolmannes kodinkoneisiin ja muihin sähkölaitteisiin ja loput eli 

noin viidennes käyttöveden lämmitykseen. Sähkönkulutus aiheuttaa merkittäviä hiilidioksidi- 

päästöjä. Tästä syystä on tärkeää, millä tavoin tuotettua kotitaloussähköä käytämme, ja miten 

asuntomme lämmitämme. Valitsemalla vihreää sähköä ja käyttämällä sitä järkevästi voimme 

tukea päästöttömän sähkön tuotantoa. Tuulisähkö on vähiten luonnonvaroja kuluttava säh- 

köntuotantomuoto, kun taas fossiilisten polttoaineiden käytöstä aiheutuu huomattavia hiili- 

dioksidipäästöjä. Käyttöveden lämmitykseen kuluu myös paljon energiaa, joten omat veden- 

käyttötottumukset sekä vesikalusteiden kunto kannattaa tarkistaa. 

On olemassa monia keinoja pienentää asumiseen liittyvää sähkönkulutusta ja muuta ym- 

päristökuormitusta. Tiesitkö esimerkiksi, että tuulivoimaan vaihtaminen säästäisi vuodessa 

keskimäärin 900 kiloa kiinteitä luonnonvaroja? Tai että jos suomalaiset vaihtaisivat kaikki heh- 

kulamppunsa energiansäästölamppuihin vuoteen 2010 mennessä, säästöä syntyisi vuodessa 

noin 50 000 omakotitalon sähkönkäytön verran, joka vastaa 200 000 tonnia hiilidioksidipääs- 

töjä! Entä tiesitkö, että puutarhakalusteissa yleisesti käytettävä kovapuu ei ole puulaji, vaan 

sillä tarkoitetaan trooppisia lehtipuulajeja, joista monet ovat uhanalaisia? Ja käyttämällä ko- 

din siivouksessa mikrokuituliinaa, et välttämättä tarvitse pesuaineita. 

Kodinkoneiden ja muiden kodin sähkölaitteiden sähkönkulutus riippuu aina käyttäjästä ja 

käyttöolosuhteista. Valitse energiatehokkaita laitteita, joiden valintaa helpottavat viranomais- 

ten valvomat energia- ja ympäristömerkit. Hanki laitteita vain tarpeeseen. Ennen uuden osta- 

mista selvitä, voiko vanhaa laitetta korjata, tai onnistuisiko yhteisomistus naapureiden kans- 

sa. Kierrätä vanhat, toimivat laitteet. Asenna kodinkoneet, oikein ja käytä niitä energiatehok- 

kaasti. Tiesitkö, että pyykinpesussa pesulämpötilan laskeminen 60 °C:sta 40 °C:een puolittaa 

sähkönkulutuksen tai, että pikapesuohjelmalla kuluu 25 % vähemmän sähköä ja vettä kuin 

tavallisella pesuohjelmalla? Entä tiesitkö, että induktiokeittotaso kuluttaa sähköä 10 - 20 % 

vähemmän kuin perinteiset keittotasot? 

Tietokoneista ja viihdelaitteista on tullut suuria sähkönkuluttajia. Laitteita on paljon, ja ne 

ovat usein päällä. Valmiustilan sähkönkulutus kasvaa koko ajan, sillä yhä useampi laite on 

valmiudessa ympäri vuorokauden. Kodin laitteiden yhteinen valmiustilojen kulutus voi olla 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

53

Asuminen ja 

kodinkoneet 

54 

jopa 5-10 % kodin sähkön kokonaiskulutuksesta. Mutta tiesitkö, kuinka paljon tietokoneen 

virransäästöominaisuudet säästävät sähköä tai, kuinka paljon energiataloudellisempi on LCD- 

näyttö kuin kuvaputkinäyttö? 

Asumiseen ja kodinkoneisiin liittyvässä osioissa käsitellään laajasti aiheisiin liittyviä ekolo- 

gisia ja eettisiä kuluttajakysymyksiä, ja annetaan niihin vastauksia. Vastauksien yhteydessä 

mainitaan myös tutkimustaho ja lähde, joten aihetta voi syventää omien tarpeiden mukaan. 

Osiossa käsitellään asunnon ja käyttöveden lämmittämiseen liittyvien asioiden lisäksi muun 

muassa kodinkoneita, viihde-elektroniikkaa, tietokoneita, kodin siivoamista ja valaistusta. 

Tarja Marjomaa 

tutkija 

TTS tutkimus (Työtehoseura) 

P. S Asennemuutoksella vaikutetaan ilmastonmuutokseen! Siirtämällä eettiset ympäristö- 

asenteemme ja toimintamallimme seuraaville sukupolville vaikutamme ympäristömme hy- 

vinvointiin.

Mitä ympäristövaikutuksia pesu- ja puhdistusaineiden käytöstä voi olla? Eli 

onko pesuainevalinnoilla oikeasti väliä? 

Kyllä on, sillä pesu- ja puhdistusaineet kulkeutuvat jätevesien mukana vesistöihin, joissa ne 

voivat aiheuttaa rehevöitymistä ja hajotessaan muodostaa myrkyllisiäkin yhdisteitä. Kotitalo- 

uskäyttöön tarkoitetuissa puhdistus- ja desinfiointiaineissa käytetään yhä enemmän antibak- 

teerisia aineita kuten triklosaania ja synteettisiä hajusteita eli synteettisiä myskejä. Ne säilyvät 

ympäristössä kauan ja kertyvät ihmisten ja villieläinten elimistöön. Monien yhdisteiden pitkä- 

aikaisista vaikutuksista terveyteen ei ole vielä tarpeeksi tietoa. 


Miten voin tehdä siivouksesta vähemmän ympäristöä rasittavaa? 

Käytä mikrokuituliinoja ja -moppeja, sillä ne ovat pitkäikäisiä, niiden hankausteho on hyvä 

eikä pesuainetta tarvita. Siten siivouksessa ei tarvitse käyttää lainkaan kemikaaleja: pesuai- 

neeksi riittää pelkkä vesi. Mikrokuituliinaa voi käyttää myös kuivana, koska se latautuu säh- 

köisesti ja poistaa pölyä tehokkaasti. Kostea mikrokuituliina poistaa jopa rasvatahroja ilman 

kemikaaleja. 


Mitä pesu- ja puhdistusaineita kannattaa suosia siivouksessa? 

Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan Ecover-pesuaineet, etikka, ekosaippuat, mäntysuopa 

sekä Joutsen-merkityt pesuaineet ovat hyviä vaihtoehtoja. 

Ympäristömerkityt tuotteet ovat suositeltavia ympäristön ja terveyden kannalta, sillä ne si- 

sältävät vähemmän haitallisia ja allergisoivia aineita. 

Saippua- ja suopapohjaiset pesuaineet ovat parempia kuin synteettisiä tensidejä sisältävät 

aineet. Saippua ja suopa sopivat jopa astianpesuun etenkin, jos huuhteluveteen lisätään tilk- 

ka etikkaa. 

Suosi fosfaatittomia pesuaineita, sillä fosfaatit rehevöittävät vesistöjä. 

Etikka on hyvä yleispuhdistusaine, jolla voi pestä muun muassa ikkunat ja wc-pöntöt. Ikku- 

nanpesuun tarvitaan vettä ja etikkaa samassa suhteessa. Tehoaineeksi voi lisätä tilkan asti- 

anpesuainetta. Vessat ja pesualtaat voi pestä kuumalla vedellä ja etikalla, eikä muita aineita 

tarvita. Kattiloista kalkki- ja kivennäistahrat lähtevät kun kiehautat kattilassa etikkaliuosta, 

sammutat levyn ja annat liuoksen vaikuttaa vähintään puoli tuntia. Sopiva sekoitussuhde on 

1 dl etikkaa ja litra vettä. 

Lähde: WWF Suomi, 2008, Suomen Luonnonsuojeluliitto 78 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

55

Asuminen ja 

kodinkoneet 

56 

Vältä näitä puhdistus- ja pesuaineita: 

Fosfaatteja sisältäviä pesuaineita. 

Synteettisiä tensidejä sisältäviä pesuaineita. Huomioi, että synteettisten tensidien korkea 

biohajoavuus ei tarkoita, että tuote olisi vesistöystävällinen, sillä myös hajoamistuotteet ovat 

pääosin haitallisia. 

Triklosaania sisältäviä pesu-ja puhdistusaineita. 

Synteettisiä hajusteita eli synteettisiä myskejä sisältäviä pesuaineita. 

Optisia kirkasteita, väri- ja hajuaineita tai säilöntä- ja täyteaineita sisältäviä pesuaineita, sillä 

niillä ei ole merkitystä tuotteen pesutehon kannalta, mutta nämä aineet aiheuttavat turhaa 

ympäristökuormitusta. Jos vesi on pehmeää, pehmennysaineet ovat tarpeettomia. 

Lähteet: WWF Suomi, 2008, Suomen Luonnonsuojeluliitto 79 

Onko mäntysuopa ekologinen pesuaine? 

Kyllä, suopapohjaiset pesuaineet ovat parempia kuin synteettisiä tensidejä sisältävät aineet. 

Vaikka mäntysuopa onkin varsin ympäristöystävällinen pesuaine, ei sitäkään kannata päästää 

suoraan vesistöihin, sillä hajotessaan mäntysuopa kuluttaa vesistössä eliöiden tarvitsemaan 

happea. Lisäksi sen sisältämät hartsihapot saattavat kertyä kalojen kiduksiin. Matot on syytä 

huuhdella maalla eikä järvessä. Rakenna mökillesi mattojenpesuteline, joka ei sijaitse rannan

välittömässä läheisyydessä. Älä heitä tiskivesiä suoraan vesistöihin, vaan imeytä tiskivedet 

maahan. Muista vaihtaa imeytyspaikkaa muutaman vuoden välein. 

Lähde: WWF Suomi, 2008, Suomen Ympäristökeskus, 2004 80 

Mitä triklosaanit ovat ja missä niitä käytetään? 

Triklosaani on antibakteerinen ja -mikrobinen kemikaali, jota käytetään lukuisissa arkipäivän 

tuotteissa. Näihin kuuluvat muun muassa hammastahnat, suuvedet, deodorantit, saippuat, 

suihkugeelit, pesuaineet, roskapussit, wc:n puhdistusaineet, hankaussienet sekä antibaktee- 

riset pesusienet ja tiskirievut. Muoviset keittiötarvikkeet, kuten leikkuulaudat, muoviastiat ja 

keittiötyökalut voivat myös sisältää triklosaania. 


Miksi triklosaania sisältäviä tuotteita tulee välttää? 

Triklosaanin on osoitettu kertyvän eläimiin ja ihmisiin ja säilyvän ympäristössä kauan. Sen 

aiheuttamista pitkäaikaisista terveysvaikutuksista tiedetään hyvin vähän. 

Saippuoissa ja astianpesuaineissa käytetyn triklosaanin on osoitettu reagoivan klooratun ve- 

sijohtoveden kanssa ja synnyttävän näin kloroformia. Auringonvalo puolestaan voi muuttaa 

jätevesipäästöjen triklosaanin dioksiineiksi. Dioksiinit luetaan vaarallisimpiin ympäristömyrk- 

kyihin kuuluviksi. 


Mitä ovat synteettiset myskit ja, missä niitä käytetään? 

Synteettiset myskiyhdisteet ovat keinotekoisesti ja teollisesti tuotettuja hajusteita. Niitä 

käytetään ennen kaikkea haju- ja partavesissä, saippuoissa, shampoissa, kosteusvoiteissa ja 

monissa muissa kauneudenhoitotuotteissa ja pesu- ja puhdistusaineissa. Niitä on myös teol- 

lisissa pehmennysaineissa, ilmanraikastajissa ja elintarvikkeiden lisäaineena muun muassa 

tupakassa. 

Lähde: Suomen Ympäristökeskus, 2004 83 

Miksi myskiä sisältäviä tuotteita tulee välttää? 

Myskiä sisältäviä tuotteita tulisi välttää, koska myskikemikaaleja sisältävien tuotteiden käy- 

tön kautta myskiyhdisteitä joutuu ilmakehään, vesistöihin ja eliöihin. 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

57

Asuminen ja 

kodinkoneet 

58 

Tämä on haitallista, koska synteettiset myskit ovat suhteellisen kestäviä yhdisteitä, ja ne 

kertyvät biologisesti rasvakudokseen. Myskikemikaaleja on löydetty vesiympäristöistä, ilma- 

näytteistä, eläimistä ja äidinmaidosta. Muutamien yhdisteiden on todettu kertyvän ravinto- 

ketjujen kautta ympäristössä, ja joidenkin on epäilty häiritsevän hormonaalisia prosesseja. 

Myskien ympäristövaikutuksia ei tunneta vielä tarpeeksi hyvin. 

Muun muassa nämä ovat myskiyhdisteitä: 

Nitromyskit: Myskiksyleeni, myskiketoni, myskiambrette 

Polysykliset myskit: Galaxolide(HHCB), Tonalide (AHTN), Celestolide (ADBI), Phantolide 

(AHMI), Trasolide (AITI), Cashmeran (DPMI) 

Lisäksi arvellaan, että synteettiset myskit voivat laukaista allergioita ja astman ja, että niiden 

laaja käyttö voi olla eräs syy näiden tautien lisääntyvään esiintymiseen. 

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus, 2004, WWF Suomi, 2005 84 

Miten voin välttää käyttämästä myskiä sisältäviä tuotteita? 

On hyvin vaikeaa välttää kokonaan altistumista synteettisille myskeille, koska niitä käytetään 

erittäin laajasti erilaisissa tuotteissa ja, koska näitä kemikaaleja ei tarvitse merkitä tuotese- 

losteeseen. Myös joidenkin valmistajien tuoksureseptit ovat tarkkaan varjeltuja salaisuuksia. 

Tuoteselosteissa myskit piiloutuvat yksinkertaisesti termien parfyymi, tuoksu tai hajuste alle. 

On kuitenkin mahdollista vähentää altistumista käyttämällä tuoksuttomia tuotteita, välttä- 

mällä tuotteita, joiden tuoteselosteessa lukee vain parfyymi, tuoksu tai hajuste, valitsemalla 

tuotteita, jotka sisältävät luonnollisia hajusteita kuten luonnollisia öljyjä ja välttämällä myske- 

jä sisältävien ilmanraikastajien käyttöä. 


Myydäänkö Suomessa paljon ulkomailla valmistettuja huonekaluja? 

Kyllä, yhä useampi Suomessa myyty huonekalu tai kodinkone tulee nykyään Kiinasta tai 

muusta maasta. Tuontihuonekalujen osuus onkin kasvanut 30 prosentista 70 prosenttiin. Ku- 

luttaja saa olla tarkkana halutessaan suosia kotimaista tuotantoa, sillä usein huonekalujen ja 

kodinkoneiden tuotemerkit pysyvät samoina, vaikka valmistumaa muuttuu. 

Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto 86

Mitä uhanalaisia sademetsän puulajeja Suomessa myydään? 

Tyypillisiä Suomessa myytäviä sademetsien puulajeja ovat Kaakkois-Aasiassa hakattavat ba- 

lau, kapur, keruing, meranti ja nyatoh. Nämä puulajit ovat suurelta osin uhanalaisia esimer- 

kiksi balau-puulajeista 70 prosenttia on luokiteltu uhanalaisiksi. 


Mitä tarkoittaa, kun joidenkin huonekalujen materiaaliksi mainitaan ”kova- 

puu”? 

Kaupoissa puisten puutarhahuonekalujen materiaaliksi mainitaan usein kovapuu. Kovapuu 

ei kuitenkaan ole laji, vaan sillä tarkoitetaan yleisesti trooppisia lehtipuulajeja, joista monet 

ovat uhanalaisia. 


Tuleeko Suomeen asti laittomasti hakattua puuta? 

On syytä olettaa että tulee, sillä Suomessa myytävät trooppisesta puusta valmistetut puu- 

tarhakalusteet tulevat pääosin Kaakkois-Aasiasta, missä sademetsähakkuista valtaosa on lait- 

tomia. Kaakkois-Aasian metsätaloudesta saatavien tietojen perusteella on syytä siis olettaa, 

että laittomasti hakattua puuta on käytetty myös Suomessa myytävissä tuotteissa. 

Lisäksi Luonto-Liiton, Maan ystävien ja Suomen luonnonsuojeluliiton keväällä 2006 tehdyssä 

selvityksessä ilmeni, että Suomessa myydään edelleen sademetsäpuuta sisältäviä puutarha- 

huonekaluja. Näiden tuotteiden puu tulee uhanalaisista sademetsistä ja maista, joissa laitto- 

mat hakkuut ovat yleisiä. 


Mitä eettisen kuluttajan kannattaa ottaa huomioon puutarhakalusteita osta- 

essaan? 

Älä osta sademetsäpuusta valmistettuja puutarhakalusteita. Suurimmat ekologiset ja sosiaa- 

liset ongelmat liittyvät sademetsäpuuhun, ja siksi sen käyttöä tulisi välttää. Juuri sademetsä- 

puu on tavallisimmin myös laittomasti hakattua. 

Trooppinen sademetsä tuhoutuu noin 160.000 hehtaarin vuosivauhdilla. Samalla tuhoutuu 

korvaamattoman arvokas hiilinielu, geenipankki ja tulevaisuuden lääkevarasto. Tarkista erityi- 

sesti, ettei käytetty puulaji ole uhanalaisten lajien punaisella listalla. 

Lisäksi Kaakkois-Aasiassa puukauppa on pitkälle korruptoitunutta ja perustuu usein laitto- 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

59

Asuminen ja 

kodinkoneet 

60 

miin hakkuisiin. Sademetsien tuhoutuminen uhkaa myös monia alkuperäiskansoja. Ne ovat 

metsien kestävän käytön asiantuntijoita, ja monet saavat koko elantonsa niistä. Hakkuutyö- 

maiden paikalliset työntekijät joutuvat tekemään työtä pienellä palkalla ja usein vaarallisissa 

työoloissa. 

Jos tästä huolimatta haluat hankkia sademetsäpuisia kalusteita, varmista, että niiden puu- 

raaka-aine tulee FSC-sertifioidusta metsästä. 

Paras vaihtoehto olisi valita puutarhakalusteita, jotka ovat saaneet pohjoismaisen ympäris- 

tömerkinnän sekä FSC-sertifikaatin. 

Lähteet: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2007 ja 2002, WWF Suomi, 2007 90 

Mitkä ovat eettisiä vaihtoehtoja puutarhahuonekalujen raaka-aineiksi? 

Eurooppalaiset puulajit ovat eettisesti paras valinta. Eurooppalaisia puulajeja ovat esimer- 

kiksi mänty tai robinia. Lähellä tuotetun puun ympäristövaikutuksia on helpoin valvoa. 

FSC-sertifioitu tuote on tropiikin puutuotteista kestävin vaihtoehto. 

Bambu ja rottinki. 

Tropiikin viljelymetsistä tuleva viljelty puu on sademetsäpuuta parempi vaihtoehto, mutta 

senkin tuotantoon liittyy usein merkittäviä ongelmia. Puuplantaasit edustavat yksipuolista 

viljelykulttuuria ja köyhdyttävät luonnon monimuotoisuutta. Uudet plantaasit ovat todella 

ongelmallisia, jos ne perustetaan luonnonmetsän paikalle. 

Lähteet: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2007, WWF Suomi, 2007 91

Mitkä sertifikaatit kertovat luotettavasti, että puu on kaadettu kestävästi hoi- 

detusta metsästä? 

Puutuotteen FSC-merkintä on ainoa tae, että puu on peräisin vastuullisesti hoidetusta met- 

sästä. Markkinoilla on myös muita, esimerkiksi kansallisia sertifikaatteja, mutta FSC-sertifi- 

kaatti on ainoa, jota WWF pitää luotettavana. 

Lähde: WWF Suomi, 2007 ja 2006 92 

Pitäisikö kaikkea sademetsäpuuta boikotoida varmuuden vuoksi? 

Ei, sademetsäpuusta valmistettuja huonekaluja ei kannata ryhtyä boikotoimaan. Jos puun 

kysyntä tyrehtyy kokonaan, metsät hävitetään tuottoisampien elinkeinojen kuten karjatalou- 

den tai öljypalmuplantaasien tieltä. 


Mikä kotitalouksissa kuluttaa eniten energiaa? 

Lämmitys ja sähkölaitteet, sillä kotitalouksien käyttämästä energiasta noin puolet kuluu ra- 

kennuksen lämmitykseen, kolmanneksen kuluttavat sähkölaitteet, ja käyttöveden lämmityk- 

seen kuluu loput eli noin viidennes energiasta. 

Lähde: Kodin energiaopas, 2006 94 

Työtehoseuran sivuilta löytyy ohjeet oman sähkönkulutuksen 

hiilidioksidipäästöjen laskemiseen 

http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/sahkolaitteidenkulutuksia.htm 

Millä keinoilla voin pienentää kotini energiankulutusta? 

Laske huonelämpötilaa. Yksi aste huonelämpötilassa merkitsee viittä prosenttia lämpölas- 

kussa. Loman ajaksi asunnon lämpötilaa voi huoletta laskea 12-16 °C:een. 

Tarkista säännöllisesti pattereiden kunto ja termostaatin toiminta. Älä peitä termostaattia 

huonekaluilla tai verhoilla. 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

61

Asuminen ja 

kodinkoneet 

62 

Tiivistä ikkunat ja ovet. Vetoisuus vähenee ja lämpö pysyy sisällä. Myös ikkuna- ja oviraken- 

teiden kunnossapitotarve vähenee. 

Tuuleta tehokkaasti ja nopeasti. Älä jätä ikkunaa edes raolleen päiväksi. 


Huonelämpötilan laskeminen kahdella asteella säästää vuodessa 

kolmiossa 400 kiloa luonnonvaroja! 

Suomen luonnonsuojeluliitto, 2008 

http://www.nuukuusviikko.fi/taustatietoa/2008/asuminen 

Kannattaisiko minun vaihtaa tuulivoimalla tuotettuun sähköön? 

Kyllä, sillä tuulisähkö on vähiten luonnonvaroja kuluttava sähkön tuotantomuoto. Ekotehok- 

kuuslaskelmien mukaan tuulivoimaan vaihtaminen säästää vuodessa keskimäärin noin 900 

kiloa kiinteitä luonnonvaroja. 


Kuinka ekologista on öljylämmityksen vaihtaminen pellettilämmitykseen? 

Luonnonvarojen säästämisen kannalta öljylämmityksen vaihtaminen pellettilämmitykseen 

on ekologista, sillä vaihtaminen pellettilämmitykseen säästäisi 100 neliön asunnossa yli 900 

kiloa luonnonvaroja vuodessa. 


Onko ympäristölle haitallista lämmittää taloa puilla? 

Puun polttoa suositaan kotimaisuuden ja ilmastoystävällisyyden vuoksi. Kuitenkin kuten 

kaikessa palamisessa myös puun poltossa vapautuu vesihöyryn ja hiilidioksidin lisäksi ter- 

veydelle haitallisia pienhiukkasia. Oikea sytytys- ja polttotekniikka, puhdas ja kuiva puu sekä 

huollettu tulisija vähentävät näiden muodostumista. Puulämmitys on taitolaji, joka edellyttää 

huolellisuutta turvallisuussyistäkin. 

Puun polton savukaasut sisältävät pienhiukkasten lisäksi huomattavan määrän muun muassa 

häkää ja orgaanisia yhdisteitä, mutta päästöjen määrät vaihtelevat paljon tapauskohtaisesti.

VTT:n mukaan puulla lämmittäminen ei lisää merkittävästi pienhiukkasten kokonaiskuormitus- 

ta, mikäli puu poltetaan oikein vähäpäästöisessä tulisijassa tai lämpökattilassa. Puun tulee olla 

kuivaa, tulisijan tehokas sekä vähäpäästöinen, ja tulisijan valmistajan ohjeita tulee noudattaa. 

Tulisijaa tulee hoitaa oikein ja huolehtia säännöllisestä nuohouksesta. Uusissa tulisijoissa polton 

hyötysuhde on yleensä parempi kuin vanhoissa, jolloin päästöt ovat merkittävästi pienemmät. 

Huonosti palava puu ja monet tulisijat aiheuttavat huomattavia pienhiukkaspäästöjä ja hei- 

kentävät ilmanlaatua paikallisesti. Pienhiukkaset ovat haitallisia, sillä ne kulkeutuvat elimis- 

töön ja aiheuttavat vakavia sairauksia. Puuta polttamalla voidaan korvata fossiilisia polttoai- 

neita, jolloin hiilidioksidipäästöjen voidaan katsoa vähenevän. Puun poltossa vapautuvaa hii- 

lidioksidia ei lasketa Suomen nettohiilidioksidipäästöihin, koska kasvavan puuston oletetaan 

sitovan palamisessa vapautunutta hiilidioksidia vastaavan määrän hiiltä. 

Lähteet: Kodin energiaopas, 2006, VTT, 2005 98 

Millä keinoilla voin vähentää kotini vedenkulutusta? 

Laita vesivuodot välittömästi kuriin. Vuotava hana tai wc-istuin lisää vesilaskua huomatta- 

vasti. Tippa sekunnissa tekee jo lähes kymmenen kuutiota vuodessa ja wc:n jatkuva vuoto 

saattaa aiheuttaa useiden tuhansien eurojen lisälaskun. 

Säädä vesihanojen ja suihkun virtaamat sopiviksi. Suihkuhanan virtaamaksi riittää 12 litraa 

vettä minuutissa, käsipesuhanassa pärjää kuudella. 

Käytä suihkua ammeen sijasta, sillä ammekylpy kuluttaa vettä viisinkertaisesti suihkupesuun 

verrattuna. 

Uusi vanhat kalusteet; yksiotesekoittimet säästävät vettä perinteisiin kaksiotehanoihin ver- 

rattuna ja uudet wc-istuimet kuluttavat vettä alle puolet vanhoihin verrattuna. 

Laske vettä vain tarpeeseen. Vältä lotraamista ja turhaa juoksutusta. 

Juomaveden pullotus ja kuljetus kuluttavat paljon energiaa ja aiheuttavat runsaasti jätettä. 

Kotimainen puhdas hanavesi on ympäristöystävällinen juoma. 


Miten suihkun vedenkulutusta voisi vähentää? 

Säädä vesihanojen ja suihkun virtaamat sopiviksi. Suihkuhanan virtaamaksi riittää 12 litraa 

vettä minuutissa. 


Asuminen ja 

kodinkoneet 

63

Asuminen ja 

kodinkoneet 

64 

Miten paljon suomalainen keskimäärin kuluttaa vettä vuorokaudessa? 

Suomalainen kuluttaa keskimäärin 155 litraa vuorokaudessa. Veden kulutuksessa on kuiten- 

kin suuria yksilökohtaisia eroja, sillä vedenkulutus vaihtelee 90- 270 litran välillä. Tavoiteltava 

vedenkulutus olisi enintään 130 litraa vuorokaudessa per henkilö. 


Kuinka paljon kotitalouksissa kuluu energiaa veden lämmittämiseen? 

Kotitalouksien käyttöveden lämmitykseen kuluu 800-1200 kWh asukasta kohti vuodessa. Se 

on noin viidennes kunkin henkilökohtaisesta energiakulutuksesta kotona. 


Onko veden säästäminen myös Suomessa tarpeellista? 

Kyllä, sillä esimerkiksi kotitalouksien käyttöveden lämmitys on noin viidennes kunkin hen- 

kilökohtaisesta energiakulutuksesta kotona. Myös raakaveden hankintaan, puhdistukseen ja 

pumppaukseen sekä jätevesien käsittelyyn tarvitaan runsaasti energiaa. Vedenkulutuksen vä- 

hentäminen on siis tärkeää sekä taloudellisesti kannattavaa. 


Kumpi on ekologisempi valinta, lastulevyiset vai kokopuiset keittiökalusteet? 

Keittiönkaapeiksi kannattaa valita kokopuiset keittiökalusteet lastulevyisten sijaan. Luonnon- 

varoja säästyy tällöin noin 460 kilogrammaa keittiötä kohden, kun kokopuisten kalusteiden 

ikä on 50 vuotta ja lastulevyisten 20 vuotta. 

Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto, 2008 

Onko ekologisempaa ostaa uusi kodinkone vanhan sijasta? 

Kyllä, ainakin energiansäästön kannalta, sillä vanhat kodinkoneet kuluttavat laiteryhmästä 

riippuen jopa kaksi kertaa niin paljon sähköä kuin uudet energiatehokkaat laitteet. Laitteen 

elinkaaren aikaisista kustannuksista ja ympäristövaikutuksista syntyy 60-80 prosenttia sen 

käyttöiän aikana. 

Toisaalta esimerkiksi uudet tietokoneen keskusyksiköt kuluttavat enemmän energiaa kuin 

vanhemmat yksiköt suuremman tehonsa vuoksi. Siksi ympäristön kannalta on yleensä suosi- 

teltavaa käyttää keskusyksikköä niin kauan kuin mahdollisista.

Lähteet: Motiva, 2007 ja Työtehoseura, 2006 104 

Mitkä ovat kotitalouksissa suurimpia sähkönkuluttajia? 

Kulutukseltaan kolme suurinta laiteryhmää ovat valaistus (22 %), kylmälaitteet (13 %) ja ko- 

din elektroniikka (12 %). Valaistuksen kulutusosuus on pysynyt suunnilleen entisellään, mutta 

kulutus on kasvanut vuodesta 1993 vuoteen 2006 noin 900 GWh:lla. Kodin elektroniikan ku- 

lutus on kasvanut voimakkaasti ja on jo tasoltaan samaa luokkaa kuin kylmälaitteiden kulutus. 

Laitteita on aiempaa enemmän, ja ne ovat myös usein päällä. 


Kuinka paljon säästyy sähköä, jos käytän tietokoneessani virransäästöominai- 

suuksia? 

Kulutat jopa puolet vähemmän sähköä, sillä tietokoneen automaattiset sammutusjärjestel- 

mät voivat pienentää työskentelyn aikaisen sähkönkulutuksen jopa puoleen etenkin, jos tie- 

tokone on päällä pitkiä aikoja. 


Asuminen ja 

kodinkoneet 

65

Asuminen ja 

kodinkoneet 

66 

Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota uutta tietokonetta hankittaes- 

sa? 

Kiinnitä huomio työasemien ja oheislaitteiden sähkönkulutukseen, sillä yksittäisten laittei- 

den virrankulutuksessa, käynnistys- ja lämpenemisajoissa sekä virransäästötilojen toiminnan 

luotettavuudessa voi olla huomattaviakin eroja. Vertaile siis laitteiden sähkönkulutusta ja pyy- 

dä myyjältä todellinen kulutustieto. 

Selvitä, mikä on laitteiden sähkönkulutus sammutettuna, sillä virtakytkimestä sammutet- 

tukin laite kuluttaa sähköä. Koska yleensä tietokoneet ja oheislaitteet ovat suurimman osan 

ajastaan pois päältä, pienetkin erot virrankulutuksessa tässä pois päältä -tilassa ovat pitkällä 

aikavälillä merkittäviä. 

Valitse toiminnaltaan samanlaisista laitteista se, jossa ovat seuraavat ominaisuudet: 

• alhainen mitattu normaalitilan virrankulutus 

• alhainen mitattu lepotilan (pois päältä) virrankulutus 

• luotettavasti toimivat, säädettävät virransäästötilat 

Varmista, että tietokoneissa on toimivat virransäästöominaisuudet sekä niistä hyvät lämpe- 

nemis- ja toipumisajat. Jos virransäästötiloihin siirtymisessä on ongelmia, tai niistä toipumi- 

nen kestää kauan, käytettävyys heikkenee, ja virransäästötilat kytketään helposti kokonaan 

pois. 

Ohjeita kodinkoneiden ja laitteiden hankintaan ja oikeaan käyttöön: 

Motivan nettisivuilta: 

www.motiva.fi/kodinhankinnat 

http://www.topten-suomi.fi/ 

Ja Työtehoseuran yhteistyössä Adato Energia Oy:n ja Motivan kanssa tekemästä 

oppaasta 

http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/ 

Valitse litteä LCD-näyttö, sillä ne kuluttavat selvästi vähemmän sähköä kuin perinteiset putki- 

näytöt (CRT-näytöt). Keskitason LCD-näyttö kuluttaa noin 50% vähemmän energiaa kuin vas- 

taava tavallinen keskitason kuvaputkinäyttö. 

Valitse näyttö, joka sisältää kaiuttimet, sillä myös tietokonekaiuttimet vievät sähköä silloin,

kun itse keskusyksikkö ei ole päällä. Näyttöön kuuluvien kaiuttimien sähkönsyöttö katkeaa 

sen sijaan samalla kuin näytönkin. 

Osta mieluummin monitoimilaite, joka toimii sekä tulostimena, kuvanlukijana että kopioko- 

neena, kuin kaikki nämä erikseen. Monitoimikone kuluttaa vain noin puolet erillisen tulosti- 

men, kuvanlukijan, faksin ja kopiokoneen kuluttamasta energiasta. 

Vältä tarpeettomien sähköä kuluttavien komponenttien hankkimista, sillä keskusyksikköön 

valitut osat ja komponentit kuluttavat kukin erikseen sähköä, ja kokonaiskulutuksen kannalta 

työaseman kokoonpanolla on huomattava merkitystä. 

Mieti tarvitsetko kotikäyttöön kaikkein tehokkaimpia laitteita, sillä esimerkiksi tavanomai- 

sen näytönohjaimen vaihtaminen uuteen tehokkaaseen malliin voi graafisessa työssä tai pe- 

likäytössä nostaa noin 70 W virrankulutuksen jopa 250 W asti. Siten esimerkiksi tehokkaan 

pelikäyttöön viritetyn tietokoneen sähkönkulutus voi olla moninkertainen peruskäyttöiseen 

toimistokoneeseen verrattuna. 

Laitteiden virrankulutuksista saat tietoa: 

www.energystar.fi 

www.topten-suomi.fi 


Mitkä oheislaitteet ovat energiankulutuksen kannalta merkittävimpiä? 

Sähkön kokonaiskulutuksen kannalta merkittävimpiä oheislaitteita ovat näytöt, tulostimet 

sekä monitoimilaitteet. Näiden lisäksi esimerkiksi tietokonekaiuttimet, kuvanlukijat sekä ul- 

koiset kovalevyt kuluttavat mallista riippuen muutamasta watista kymmeniin watteihin säh- 

kötehoa. 

Eräs merkittävin sähköä kuluttava komponentti on työaseman näytönohjain, jonka tehtävä- 

nä on tuottaa kuva varsinaiselle näytölle. Tavanomaisen näytönohjaimen vaihtaminen uuteen 

tehokkaaseen malliin voikin graafisessa työssä tai pelikäytössä nostaa noin 70 W virrankulu- 

tuksen jopa 250 W asti. 


Mistä tunnistan energiatehokkaan atk-laitteen? 

Esimerkiksi kansainvälisestä Energy Star TM merkistä. Energy Star -merkki on standardi ener- 

giatehokkaille toimistolaitteille. 

Toinen yleisesti käytössä oleva energiatehokkaiden toimistolaitteiden merkintä on TCO-mer- 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

67

Asuminen ja 

kodinkoneet 

68 

kintä. 

Tietokoneiden litteissä näytöissä tunnistat energiatehokkaan laitteen TCO-03 merkinnästä. 

Kannettavissa tietokoneissa ja pöytätyöasemissa TCO05-merkinnästä. 

Vanhemmissa laitteissa käytetään vielä TCO95- tai TCO99-standardia. Erityisesti käytettyjen 

työasemien ja näyttöjen ostajille tämä merkintä takaa, että kyseinen laite on ikäluokassaan 

energiankulutukseltaan vähintäänkin kohtalainen. 

Huomioi, ettei Energy Star tai TCO-merkintä vielä sellaisenaan takaa alhaista sähkönkulutus- 

ta. Omien käyttötottumusten ja virransäästötilojen asetusten tulee myös olla energiatehok- 

kaita! 


Onko olemassa atk-laitteiden merkintää, jossa olisi huomioitu myös valmista- 

misen ympäristövaikutuksia? 

Kyllä. Esimerkiksi TCO-standardeissa on huomioitu energiatehokkuuden lisäksi myös laittei- 

den tuotantomenetelmien ja laitosten ympäristöystävällisyyttä ja eettisyyttä. TCO- standardi 

koskee atk-laitteita ja toimistohuonekaluja.Muita atk-laitteissa löytyviä ympäristömerkkejä 

on Euroopan ympäristömerkki, EU-kukka, jota on myönnetty muun muassa työasemille ja 

näytöille. Myös Pohjoismaista ympäristömerkkiä, Joutsenmerkkiä on myönnetty atk-laitteille 

kuten kopiokoneille, monitoimilaitteille ja muutamalle tietokoneelle. 

Molempien merkkien myöntämisperusteissa tuotteiden ympäristövaikutuksia tarkastellaan 

koko tuotteen elinkaaren ajalta. Suomessa merkit myöntää SFS-Ympäristömerkintä. 


Mitkä ovat tietokoneen käytössä tehokkaat keinot säästää sähköä? 

Aseta työasemien virransäästöasetukset siten, että käyttämätön laite käyttää mahdollisim- 

man vähän sähköä, sillä se, että työasemissa ja oheislaitteissa ovat hyvät ja toimivat virran- 

säästöominaisuudet, ei vielä yksin riitä. Niitä pitää myös käyttää tehokkaasti. 

Valitse näytönsäästäjäksi tyhjä, musta ruutu, sillä se on näytönsäästäjistä energiatehokkain. 

Näytönsäästäjät eivät itse asiassa säästä sähköä, vaan niiden tehtävänä on estää paikallaan 

pysyvien kuvaelementtien palaminen kiinni kuvaruutuun liikuttamalla kuvaa. Monimutkaiset 

näytönsäästäjät nostavat työaseman suorittimen tai näytönohjaimen kuormaa ja näin jopa 

kasvattavat työaseman sähkönkulutusta. 

Sammuta näyttö aina, kun sitä ei vähään aikaan tarvita. Käyttötilassa näyttö vie virtaa 85 

wattia, mutta virransäästö tiputtaa kulutuksen alle 5 wattiin.

Käynnistä tietokone tai oheislaite vasta, kun tarvitset sitä. Pyri välttämään rutiinikäynnistyk- 

siä.Laitteiden systemaattinen sammuttaminen silloin, kun niitä ei käytetä, on kaikkein tehok- 

kain sähkönsäästökeino. 


Mitä eroa on tietokoneen sähkönkulutuksessa tietokoneen ollessa päällä, val- 

miustilassa ja suljettuna? 

Perustietokoneen keskimääräinen kulutus on tietokoneen ollessa päällä noin 75 W, valmi- 

ustilassa 40 W, ja lepotilassa ja pois päältä ollessa noin 4 W. Valmiustila tiputtaa kulutuksen 

siis keskimäärin vain puoleen. Parempi olisikin sammuttaa tietokone kokonaan, kun sitä ei 

tarvitse. 

Seuraavassa taulukossa on tyypillisiä työasemien todellisia keskimääräisiä kulutuslukemia 

toimistokäytössä. 

Huom! Kulutuslukemat vaihtelevat mallikohtaisesti. Joidenkin mallien erot ovat huomatta- 

vat. 

Motiva suosittelee seuraavien virransäästöominaisuuksien 

valitsemista tietokoneeseen: 

• Sammuta näyttö 10 min kuluttua 

• Sammuta kovalevy 15 min kuluttua 

• Mene valmiustilaan (Stand-by tms.) 20 min kuluttua 

• Mene lepotilaan (Hibernate tms.) 1 tunnin kuluttua 

• Aseta näytönsäästäjäksi tyhjä näyttö ja käynnistys 10 min kuluttua siitä, 

kun laite on ollut käyttämättömänä. 

HUOM! Näitä edellä mainittuja asetuksia käyttäessä on tärkeää muistaa 

aina tallentaa työt ennen kuin poistuu tietokoneelta! 

Työasematyyppi Päällä Valmiustila Lepotila Pois päältä 

Perustyöasema 75 W 40 W 4 W 4 W 

Tehotyöasema 100 W 50 W 6 W 6 W 

Kannettava 30 W 10 W 1 W 1 W 


Asuminen ja 

kodinkoneet 

69

Asuminen ja 

kodinkoneet 

70 

Missä käyttöjärjestelmissä on käytettävissä virransäästöominaisuudet? 

Yleisimmin käytössä olevissa käyttöjärjestelmissä kuten Microsoft Windows ME, Windows 

2000, Windows XP ja Windows Vista:ssa on virransäästöasetukset. Myös Applen uusimmat 

Macintosh-käyttöjärjestelmät sekä useimmat Linux-jakelut sisältävät kattavat tehonhallinta- 

ominaisuudet. Vanhemmat käyttöjärjestelmät (esim. Windows 95 tai Windows NT) eivät vält- 

tämättä tue kaikkia virransäästöominaisuuksia. 


Mikä merkitys tietokoneen valmistuksen aikaisella energiankulutukselle on 

käytön aikaiseen energiankulutukseen verrattuna? 

Jopa vähän ja tehokkaasti käytössä olevan tyypillisen kotitietokoneen kuuden elinvuoden 

energian kokonaiskulutus on yli kaksi kertaa suurempi kuin sen valmistukseen käytetyn ener- 

gian. Käytönaikaisella sähkönsäästöllä on siis suuri merkitys tietokoneisiin liittyvässä energi- 

ankulutuksessa. 


Kuluttaako kannettava tietokone vähemmän energiaa kuin pöytäkone? 

Kyllä, keskitason kannettava tietokone kuluttaa 50-80 % vähemmän energiaa kuin keskitason 

pöytäkone ja putkinäyttö (CRT). 

Lähde: Motiva, 2007 115

Kumpi on parempi sähkönkulutuksen kannalta, mustesuihkutulostin vai laser- 

tulostin? 

Mustesuihkutulostin, sillä lasertulostimet kuluttavat enemmän sähköä tulostaessaan kuin 

mustesuihkutulostimet. 


Eihän tietokoneita ja sen oheislaitteita kannata yhtä mittaa sammutella, kos- 

ka se vain kuluttaa laitteita? 

Kyllä kannattaa, vaikka usein kuulee arveltavan, että laitteiden sulkeminen kuluttaa laitteita 

ja lyhentää niiden käyttöikää. Nykyiset komponentit sekä työasemissa että näytöissä on suun- 

niteltu kestämään kymmeniä, ellei satoja tuhansia käynnistyskertoja. Jos esimerkiksi näytön 

sulkee pois päältä keskimäärin viisi kertaa työpäivän aikana, tämä lisää laitteen keskeisten 

komponenttien vikaantumistodennäköisyyttä merkittävästi vasta noin 20 vuoden käytön jäl- 

keen. 

Toisekseen pois päältä laitettavien työasemien ja oheislaitteiden elinkaari pitenee, kun nii- 

den kuluvat osat kuluvat hitaammin verrattuna siihen, että laitteet olisivat koko ajan päällä. 

Tämä osaltaan vähentää syntyvien jätteiden ja valmistukseen kuluvan raaka-aineen ja ener- 

gian määrää. Sen lisäksi, että jatkuva päällä olo lyhentää laitteiden todellista käyttöikää, se 

myös lisää tarpeettomasti tulipaloriskiä ja heikentää itse työaseman suorituskykyä ja käytet- 

tävyyttä. 


Mitä ympäristöhyötyjä energiansäästölampun käytöstä on? 

Valaisinten sähkönkulutus vähenee, sillä hehkulampun kuluttamasta energiasta vain pieni 

osa muuttuu valoksi ja suurin osa hehkuu lämpönä ilmaan. 15 watin energiansäästölamppu 

tuottaa valoa 800-950 lumenta, kun taas 60 watin hehkulamppu tuottaa 700 lumenta. Ener- 

giansäästölamppu kuluttaa kuitenkin 75 % vähemmän energiaa eikä tuota lämpökuormitus- 

ta. Lamppujen valontuotosta kertova lumen-arvo on merkitty pakkaukseen. 

Lamppuja tarvitsee valmistaa vähemmän, koska ne kestävät kauemmin käytössä. Energian- 

säästölampun käyttöikä on vähintään kuusi kertaa ja joidenkin mallien jopa 15 kertaa pidempi 

kuin tavallisen hehkulampun. Yksi energiansäästölamppu korvaa siis koko käyttöikänsä aikana 

vähintään kuusi hehkulamppua. Säästöä syntyy siten myös lamppujen valmistuksessa, pakka- 

uksessa, kuljetuksessa ja kaupassa. 

Hiilidioksidipäästöt vähenevät. Jos esimerkiksi vaihdat viisi 60 watin hehkulamppua 15 watin 

energiansäästölamppuihin, ja käytät niitä päivittäin parin tunnin ajan, säästät vuodessa 165 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

71

Asuminen ja 

kodinkoneet 

72 

kilowattituntia sähköä ja parikymmentä euroa rahaa. Lisäksi kevennät sähköntuotannosta 

kertyviä hiilidioksidipäästöjä 33 kilolla. 

Haittapuolena energiansäästölampuissa on se, että ne sisältävät elohopeaa, joten lamput 

tulee hävittää ongelmajätteenä. 


Millaiseen käyttöön energiansäästölamput sopivat? 

Energiansäästölamput sopivat lähes jokaiseen valaisimeen hehkulamppujen tilalle. Erityisen 

hyviä ne ovat sellaisissa paikoissa, joita valaistaan pitkäjaksoisesti vaikkapa turvallisuussyistä. 

Esimerkiksi lapsiperheessä eteisen, käytävän tai wc:n valaisimeen kannattaa vaihtaa ener- 

giansäästölamppu. 

Liiketunnistinta ja lyhyeen palamisaikaan kytkettyä kellokytkintä ei suositella käytettäväk- 

si tavallisten energiansäästölamppujen kanssa. Tavallinen säästölamppu ei myöskään toimi 

himmentimen kanssa. Energiansäästölamput ovat herkkiä kosteudelle, mutta ne sopivat sul- 

jettuihin ulkovalaisimiin. 


Mitä vaikutus sillä olisi, jos kaikki suomalaiset käyttäisivät vain energiansääs- 

tölamppuja? 

Jos suomalaiset vaihtaisivat kaikki hehkulamppunsa energiansäästölamppuihin vuoteen 

2010 mennessä, säästöä syntyisi peräti 1 000 gigawattituntia vuodessa eli 50 000 omakotita- 

lon sähkönkäytön verran. Tämä vastaisi myös 200 000 tonnia vähemmän hiilidioksidipäästöjä. 


Mitkä ovat keskeiset ohjeet digisovittimen hankkijalle ja käyttäjälle? 

Tarkista myyjältä tai laitteen teknisistä tiedoista sekä käytönaikainen että valmiustilan säh- 

könkulutus. 

Varmista, että laitteessa on virtakytkin, joka katkaisee laitteesta virran. 

Varmista myyjältä tai laitteen teknisistä tiedoista, että laitteen asetukset ja tallennetiedot 

säilyvät myös verkkovirran ollessa poiskytkettynä. 

Kun et käytä laitetta, älä jätä sitä valmiustilaan, vaan laita se pois päältä virtakytkimestä. 

Jos virtakytkin on hankalassa paikassa tai laitteessa ei ole virtakytkintä, voit käyttää myös vir-

takatkaisimella ja ylijännitesuojalla varustettua jatkojohtoa. Samaan johtoon voit kytkeä myös 

television sekä muut viihdelaitteet, jolloin saat kaikki laitteet kerralla pois verkkovirrasta. 


Ovatko litteät näytöt tietokoneissa ja televisioissa aina energiatehokkaampia 

kuin vanhemman malliset putkinäytöt? 

Ei, sillä litteä näyttö ei vielä tarkoita alhaista sähkönkulutusta. Tietokoneiden litteä LCD- 

näyttö kuluttaa selvästi vähemmän sähköä kuin perinteinen putkinäyttö (CRT-näyttö). Mutta 

erityisesti isoissa litteissä televisioissa käytettävä plasmatekniikka kuluttaa sähköä huomatta- 

vasti LCD-tekniikkaa enemmän. Plasmanäyttöjen käytönaikainen sähkönkulutus on jopa huo- 

mattavasti suurempi kuin kuvaputkinäyttöjen. 


Onko kotitalouksien laitteiden valmiustilan kulutuksella oikeasti merkitystä 

kotitalouksien kokonaissähkön kulutukseen? Eli kannattaisiko alkaa sammut- 

telemaan kokonaan televisio ynnä muut valmiustilaan jättämisen sijasta? 

Kyllä, sillä esimerkiksi vuonna 2000 arvioitiin kulutuselektroniikkalaitteiden (TV, dvd- 

laitteet,tietokoneet jne.) valmiustilan eli stand-by kulutuksen olleen Suomessa lähes puolet 

kulutuselektroniikkalaitteiden kokonaiskulutuksesta. Kotitalouksissa laitteiden valmiustilan 

kulutus kasvaa koko ajan, kun yhä useammissa laitteissa on sellaisia ominaisuuksia, jotka ai- 

heuttavat valmiustilan kulutusta. 


Asuminen ja 

kodinkoneet 

73

Asuminen ja 

kodinkoneet 

74 

Kuinka suuri merkitys kylmäsäilytyslaitteiden sijainnilla kodissa on niiden 

energiankulutukseen? 

Kylmäsäilytyslaitteiden kuten jääkaapin tai pakastimen sijainti vaikuttaa suuresti niiden ener- 

giankulutukseen. Väärä sijoituspaikka voi moninkertaistaa laitteen sähkönkulutuksen, ylikuor- 

mittaa kylmäkoneistoa, huonontaa laitteen tehoa ja lyhentää niiden käyttöikää. 

Kylmäsäilytyslaitteen energiankulutus kasvaa 10-20 %, jos laite sijoitetaan lämmönlähteen 

kuten lieden, astianpesukoneen tai lämpöpatterin viereen. Myös kylmäsäilytyslaitteen tek- 

niikka kärsii jatkuvasta liian korkeasta ympäristön lämpötilasta. Huonot sijoitusolosuhteet ly- 

hentävät laitteen käyttöikää. Myös riittävä ilmankierto tulee varmistaa kylmäsäilytyslaitteen 

alta, sivuilta, takaa ja päältä, sillä ilmankierron estyminen kylmälaitteen ympäriltä kolminker- 

taistaa sähkönkulutuksen. 

Asunnon puolilämpimään tilaan sijoitettu pakastin vähentää sähkönkulutusta jopa puolella. 

Lähde: Motiva, 2007 ja Työtehoseura, 2006 124 

Kuinka paljon jääkaapin sisälämpötilan muuttaminen vaikuttaa sen energian- 

kulutukseen? 

Jokainen ylimääräinen aste niin jääkaapissa kuin pakastimessakin lisää sähkönkulutusta 5 %. 

Noudata siis elintarvikkeiden säilytykseen annettuja suosituslämpötiloja. Pakastimessa säily- 

tyslämpötilaksi riittää 18 °C ja jääkaapissa keskimäärin +5 °C. 


Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomio uutta pyykinpesukonetta hankit- 

taessa? 

Pesukonetta hankkiessa laitteiden ominaisuuksia ja suoritustehoa kannattaa vertailla kriitti- 

sesti, sillä parhaan A-luokan ominaisuuksia on jo kaikissa koko- ja hintaluokissa. Parhaat pe- 

sukoneet yltävät kolmen A:n luokkaan, jolloin valmistajan valitsemalla pesuohjelmalla pyykki 

pestään ja lingotaan tehokkaasti energiaa ja vettä säästäen. 

Kiinnitä huomiota muun muassa pyykinpesukoneen linkoustehoon. Jos pyykki kuivataan 

koneellisesti kuivausrummussa tai -kaapissa tai kuivassa huonetilassa, linkousteho ratkaisee 

rumpukuivaukseen kuluvan ajan ja energiankulutuksen. Jos pyykinpesukoneen linkousteho 

on huono, rumpukuivaus kestää kauemmin ja vie enemmän energiaa. 


Miten voisin vähentää pyykinpesun ympäristövaikutuksia? 

Pese täysiä koneellisia, mutta älä ylitäytä konetta. Vajaiden koneellisten peseminen kuluttaa 

suhteessa enemmän energiaa pestyä pyykkimäärää kohti, mutta ylitäyttö puolestaan huo- 

nontaa pesutulosta ja saattaa lisätä pesussa käytetyn veden määrää. Samoin linkoustulos voi 

heikentyä ja ylitäyttö vioittaa konetta linkouksessa. 

Jos pyykki on vain vähän likaista, valitse vähän likaantuneen pyykin pesuun soveltuva pika- 

pesuohjelma, sillä se kuluttaa 25% vähemmän sähköä ja vettä kuin tavallinen pesuohjelma. 

Käytä esipesua vain todella likaisten vaatteiden pesuun, sillä esipesu lisää vedenkulutusta 

noin kymmenen litraa. 

Älä pese pyykkiä turhaan liian korkeassa lämpötilassa, sillä mitä korkeampi pesulämpötila, 

sitä enemmän sähköä kuluu. 

Suosi ympäristömerkittyjä pesuaineita. 

Ole tarkkana pesuaineiden annostelussa. Annostele pesuainetta pyykin likaisuuden mukaan. 

Liian vähäinen määrä pesuainetta jättää pyykin likaiseksi, mutta yliannostus ei kuitenkaan 

paranna pesutulosta. Päinvastoin tekstiileihin voi jäädä pesuainejäämiä, jotka edellyttävät yli- 

määräistä pyykin huuhtelua ja lisäävät näin veden- ja sähkönkulutusta. 


Miten paljon pyykinpesukoneen pesulämpötilan alentaminen vähentää säh- 

könkulutusta? 

Paljonkin, sillä juuri pesulämpötila ja -ohjelma ratkaisevat pyykkäyksen energiatehokkuu- 

den. Esimerkiksi pesulämpötilan laskeminen 60 asteesta 40 asteeseen puolittaa sähkönku- 

lutuksen, ja esimerkiksi pikapesuohjelman valitseminen kuluttaa 25 prosenttia vähemmän 

sähköä ja vettä kuin tavallinen pesuohjelma. 


Olisiko ekologisempaa pestä pyykit pyykkituvassa kuin hankkia oma pyykin- 

pesukone? 

Kyllä. Kodinkoneiden yhteisomistus ja -käyttö on erittäin suositeltavaa, sillä se vähentää ko- 

dinkoneiden aiheuttamaa ympäristökuormitusta. Yhteisomistuksessa oleva laite on tehok- 

kaammassa käytössä. Taloyhtiöiden pesukoneet ovat tästä hyvä esimerkki. 

Lähde: Suomen Luonnonsuojeluliitto 129 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

75

Asuminen ja 

kodinkoneet 

76 

Mikä on energiatehokkain tapa kuivata pyykit? 

Narulla kuivaaminen. Kuivassa huoneilmassa narulla kuivaaminen kuluttaa vain 1,4 kWh 

lämpöenergiaa, kun kuivausrummussa kuivatessa kuluu sähköä 2,1 kWh. Kuivauskaapissa 

kuivatessa sen sijaan kuluu eniten sähköä eli 2,2- 3 kWh. Kun narulla kuivaamiseen menee 

aikaa 8h, kuivausrummussa 1h 10 min. kuivauskaapissa 2h 30 min. 

Lähde: Työtehoseura, 2006 130 

Miten astianpesukoneen käyttö voi olla ekologisempaa kuin käsin tiskaami- 

nen? 

Veden kulutuksen kannalta astianpesukoneen käyttö on ekologisempaa, sillä uudet isot asti- 

anpesukoneet kuluttavat vain noin 13 litraa vettä pesukertaa kohti. Saman tiskimäärän käsin- 

pesuun voi kulua jopa kymmenkertaisesti vettä, jos tiskit pestään ja huuhdotaan juoksevan 

veden alla. Käsinpesu on parempi vaihtoehto vain, mikäli astiat sekä pestään että huuhdotaan 

altaissa. Jo kahden henkilön taloudessa astioiden huuhtominen juoksevalla vedellä saattaa 

kuusinkertaistaa huuhteluveden kulutuksen. 

Lähteet: Motiva, 2007 ja Työtehoseura, 2006 131 

Miten voisin vähentää astianpesukoneen käytön ympäristövaikutuksia? 

Monissa koneissa kuivauksen voi kytkeä pois. Kuivausvaiheen sähkönkulutus on 10 - 15 pro- 

senttia astianpesukoneen pesuohjelman kokonaiskulutuksesta.

Pese täysiä koneellisia ja valitse pesulämpötila ja ohjelman pituus astioiden likaisuuden mu- 

kaan. 

Joissakin laitteissa on puolitäyttöohjelmia, jotka koneesta ja ohjelmasta riippuen vähentävät 

pesuohjelman vedenkulutusta noin 10 prosenttia ja sähkönkulutusta noin 15 prosenttia. 

Laske pesulämpötilaa. Lämpötilan laskeminen 65 asteesta 55 asteeseen vähentää sähkönku- 

lutusta jopa yli 50 prosenttia. 

Älä esihuuhdo astioita ennen pesukoneeseen laittoa, sillä huuhtominen juoksevassa vedes- 

sä lisää turhaa vedenkulutusta. Pyyhkäise ruoantähteet pois vaikka lastalla. 

Suosi ympäristömerkittyjä pesuaineita. Käytä koneastianpesuaineita, joille on myönnetty 

yleisesti tunnettu ympäristömerkki, kuten EU-kukka tai pohjoismainen ympäristömerkki. Ym- 

päristömerkittyjen pesuaineiden valmistus ja käyttö rasittaa vähemmän ympäristöä. 


Mitä pitää huomioida kun on sijoittamassa astianpesukonetta keittiöön? 

Huomioi, että astianpesukonetta ei kannata sijoittaa suoraan kylmäsäilytyslaitteen viereen, 

sillä pesun aikana kone luovuttaa ympäristöön runsaasti lämpöä, joka lisää kylmäsäilytyslait- 

teen energiankulutusta. 


Kuinka paljon energiaa säästyy jos astianpesukoneen kytkee lämpimään tulo- 

veteen? 

Lämpimään tuloveteen kytkeminen säästää koneen kuluttamaa sähköä yli 40 % ja lyhentää 

pesuaikaa 10-20 minuuttia verrattuna kylmään tuloveteen liitettyyn astianpesukoneeseen. 

Joissakin astianpesukoneissa kuivausohjelman toiminta saattaa perustua kylmävesiliitäntään 

tai kone voi olla varustettu lämmön talteenottojärjestelmällä. Tällöin suositellaan kylmävesi- 

liitäntää. 


Mitä eroa on kiertoilmauunin ja tavallisen uunin sähkönkulutuksella? 

Kiertoilmakypsennys säästää sähköä ja aikaa. Kiertoilmauunin tehokkaan lämmönsiirron an- 

siosta kiertoilmauunia ei tarvitse esilämmittää. Kiertoilmauunissa paistolämpötila on 20 °C al- 

Asuminen ja 

kodinkoneet 

77

Asuminen ja 

kodinkoneet 

78 

haisempi kuin tavallisella ylä- ja alalämmöllä, ja yhdellä kertaa voidaan paistaa useampia pel- 

lillisiä. Kiertoilmauuni on hyödyllinen varsinkin kun perheessä leivotaan ja paistetaan usein. 


Mikä keittotaso kuluttaa vähiten sähköä - valurautalevy, keraaminen keittota- 

so vai induktiolevy? 

Induktiolevy, sillä se kuluttaa sähköä 10 - 20 prosenttia vähemmän kuin keraaminen keittota- 

so tai valurautalevyt, mutta toimiakseen se tarvitsee magnetisoituvat keittoastiat (teräsemali 

tai erikoispohjalla varustettu ruostumaton teräs tai alumiini). Induktiolevyn käytön nopeus 

perustuu muun muassa jatkuvaan valmiustilaan, joka kuitenkin aiheuttaa jonkin verran tur- 

haa sähkönkulutusta. 


Vaatteet

Vaatteet 

80 

JOHDANTO 

Mihin kiinnität huomiota vaatteita ostaessasi? Ympäristömerkit ovat helpoin tapa valita 

tuotteita, jotka täyttävät materiaalien tuotannon kestävyyteen, vaatevalmistuksen päästöi- 

hin, ja itse tuotteen laatuun ja kemikaaleihin liittyviä vaatimuksia. Näitä ympäristöystävällisiä 

tuotteita on kuitenkin vielä vielä vaikea löytää Suomen vaatemarkkinoilta. Euroopan ympä- 

ristömerkillä varustettua naisten vaatemallistoa löytyy yhdeltä suomalaiselta valmistajalta, ja 

satunnaisesti voi löytää muitakin EU-Kukalla merkittyjä vaatteita. 

Pohjoismaisella Joutsen-ympäristömerkillä on myös kriteerit vaatteille, mutta Suomessa löy- 

tyy vain muutama merkitty vaate. Joskus voi myös löytää Öko-Tex -tuoteturvallisuusmerkin 

omaavia vaatteita, merkin tarkoittaessa että laadukkuus on testattu ja että vaatteissa ei esiin- 

ny tiettyjä haitallisia kemikaaleja. 

Reilun kaupan merkki näyttää nyt alkuvuonna 2009 saavan nopeasti jalansijaa mm. sukissa 

ja pyyhkeissä. Sen kriteerit liittyvät etupäässä sosiaaliseen ja eettiseen kestävyyteen, mutta 

samalla se tukee usein myös ympäristönsuojelua edellyttäessään rajoituksia haitallisimmille 

torjunta-aineille. 

Kun merkeistä ei ole paljonkaan apua, joutuu valintaa pohtimaan muista lähtökohdista. Täl- 

löin kannattaa muistaa, että jokaiseen vaatteeseen on käytetty merkittävästi luonnonvaroja 

kuten puuvillaa ja keinokuituihin öljyä ja monenlaisia käsittely-, värjäys- ja viimeistelykemi- 

kaaleja, joista osa joutuu luontoon. Vaatetta ei siis pitäisi ostaa kertakäyttöiseksi, vaikka se 

olisi kuinka halpa. Parempi ostaa kerralla laadukas vaate, joka kestää käyttöä ja hoitoa pysyen 

siistinnäköisenä. 

Kun vaatteen on sitten ostanut, niin sehän tarvitsee puhdistusta. Peruskeino puhdistaa vaate 

on vesipesu, ja kemiallista pesua edellyttävien vaatteiden määrä tulisi minimoida. Villavaat- 

teen huolloksi riittää usein tuuletus. Vaatehuollossa eniten energiaa kuluttaa ja kasvihuo- 

nekaasupäästöjä aiheuttaa kuivausrumpu, jos sellaista käyttää, ja kuivausta narulla tulisikin 

suosia aina kun se on mahdollista. Kotona olisi hyvä käyttää joskus hetki sen pohtimiseen, 

mihin kuivausnarut tai teline olisi järkevintä sijoittaa varma paikka riittävälle ilmakierrolle on 

poistoilmaventtiilin lähellä. Toki myös pesulämpötilalla on merkitystä, eli käytä 30 o C tai 40 o C 

lämpötilaa kuumempien pesujen sijasta aina silloin, kun se riittää vaatteiden puhdistukseen. 

Jos vaatteita ja muuta tavaraa hankkii niin paljon, että säilytystarve johtaa suuremman kodin 

hankintaan, on tämä merkittävä ympäristötappio, olivatpa yksittäiset valinnat kuinka ympä- 

ristöystävällisiä tahansa. Mitä isompi koti, sitä enemmän tarvitaan lämpöä ja sähköä kaikkine 

päästöineen. Vaatteita kannattaa ohjata uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen, ja siihen löytyy

monia vaihtoehtoja kirpputoreista vanhan tavaran liikkeisiin ja erilaisiin keräyksiin ja kierrä- 

tyskeskuksiin. Joskus voi myös kokeilla vaatteen muodistamispalvelua yllättäen vaatteen elin- 

ikä voi tuplautua pienillä piristystä ja ryhdikkyyttä tuovilla korjauksilla ja uudistuksilla! 

Ari Nissinen 

Erikoistutkija 

Suomen ympäristökeskus (SYKE) 

81 

Vaatteet

Vaatteet 

82 

Millaisia ympäristövaikutuksia vaatteiden tuotannolla on? 

Vaatteiden tuotannolla on yllättävän suuret ympäristövaikutukset. Puuvillan viljely kuluttaa 

runsaasti kasteluvettä ja kemikaaleja ja aiheuttaa siten ympäristöongelmia tuotantoalueella. 

Tekokuitujenkin valmistuksessa käytetään paljon kemikaaleja ja energiaa. Kankaiden tuotan- 

to on keskittynyt pitkälti kehitysmaihin, joissa ympäristölainsäädäntö on puutteellinen. Työn- 

tekijöiden oikeudet ovat hyvin rajalliset, ja lapsityövoimaakin käytetään yleisesti. Vaatteiden 

valmistukseen liittyy myös runsaasti kuljetuksia maasta toiseen, mikä lisää vaateteollisuuden 

ympäristövaikutuksia. 


Mitä ympäristövaikutuksia puuvillan viljelyllä on? 

Puuvillaviljelmillä on valtavia ympäristövaikutuksia tropiikin luontoon. Eroosio, maaperän 

köyhtyminen ja vesistöjen saastuminen ovat tavallisia puuvillaviljelmien aiheuttamia ongel- 

mia. Puuvillapelloilla ja tuotteen jalostamisessa käytetään myös enemmän torjunta-aineita 

kuin minkään muun kasvin viljelyssä. 

Puuvillan kasvattaminen vaatii myös valtavat määrät vettä. Puuvillan on arvioitu olevan suu- 

rin vedenkäyttäjä viljelykasvien joukossa. Yhden puuvillakilon tuottamiseen tarvitaan 7000- 

29 000 litraa vettä, ja sen vuoksi puuvillapeltoja yleensä keinokastellaan runsaasti. Keino- 

kastelun takia luonto kuivuu: pohjavedet laskevat ja maaperä suolaantuu. Puuvillantuotanto 

aiheuttaa myös välillistä elinympäristöjen tuhoutumista esimerkiksi Väli-Amerikassa, kun vil- 

jelmien kastelutarpeen vuoksi on rakennettu patoaltaita. 

Lähde: WWF Suomi, 2007 138

Mitä tarkoittaa luonnonmukaisesti tuotettu puuvilla? 

Luonnonmukaisesti viljelty puuvilla voi tarkoittaa monia eri asioita. Yleensä ekopuuvillan 

kasvatuksessa ja käsittelyssä ei ole käytetty kemiallisia lannoitteita ja torjunta-aineita aina- 

kaan niin paljon kuin puuvillantuotannossa yleensä. Kuluttajan kannattaakin aina kysyä asias- 

ta kauppiaalta ja vaatteen valmistajalta. 


Mistä voisin ostaa ekopuuvillasta tehtyjä vaatteita? 

Reilun kaupan puuvillatuotteita myyvät Suomessa muun muassa Finlayson ja Nanso. Reilun 

kaupan ekopuuvillasta valmistettuja tuotteita löytyy myös Anttilan valikoimista. Myös monet 

verkkokaupat ovat erikoistuneet ekopuuvillasta valmistettuihin tekstiileihin. 


Eettisen kuluttajan muistilista vaateostoksille: 

* Harkitse huolella ja vältä heräteostoksia. 

* Valitse kestävää ja huolehdi siitä hyvin. 

* Lainaile vaatteita ystävien kesken. 

* Osta kirpputoreilta. 

* Pidennä vaatteiden ja kenkien käyttöikää hyödyntämällä korjausompelimojen ja suuta- 

reiden palveluja. 


Mikä on ekologisin vaatemateriaali? 

Tähän on vaikea sanoa oikeaa vastausta. Usein luonnonkuituja kuten puuvillaa pidetään 

ekologisempana kuin esimerkiksi tekokuituja. Kuituja ei voi kuitenkaan asettaa paremmuus- 

järjestykseen. Esimerkiksi puuvilla ei välttämättä ole niin ekologinen materiaali kuin usein 

kuvitellaan. Puuvillan tuottaminen kuluttaa paljon luonnonvaroja, erityisesti vettä. Tekokui- 

tujenkin valmistuksessa käytetään sen sijaan paljon kemikaaleja ja energiaa. Kuluttajat voivat 

kuitenkin vaikuttaa huomattavasti T-paidan elinkaarenaikaiseen luonnonvarojen kulutukseen 

esimerkiksi ostostapojen, pesukertojen määrän, pesukoneen täyttöasteen, pesulämpötilan ja 

käytetyn sähkön tuotantotavan kautta. 


83 

Vaatteet

Vaatteet 

84 

Kuinka paljon luonnonvaroja kuluu yhden polyesteri/puuvillapaidan tuotan- 

nossa? 

Polyesteri/ puuvillapaidan tuotantoon kuluu yhteensä 6 kg luonnonvaroja. 

Lisätietoa ja tarkat MIPS-laskelman tulokset löytyvät Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta: 

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/tietopankki/ 

pusero/?searchterm=Puuvilla 


VINKKI: 

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilta löytyy laskelmia vaatteiden, tekstiilien 

ja jalkineiden luonnonvarojen kulutuksesta: 

http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/mips-lukuja/vaatteettekstiilit?searchterm=vaatteet 

Mikä on eettisin vaateketju? 

Kuluttajaviraston ja eurooppalaisten kuluttajajärjestöjen teettämässä vaateketjujen yhteis- 

kuntavastuututkimuksessa eettisimmiksi vaateketjuiksi selvisi H&M ja Mango. Tutkimuksessa 

oli mukana Suomessa tuttuja muotikauppoja: Benetton, Dressmann, Esprit, Hennes & Mau- 

ritz, KappAhl, Kookai, Lindex, Mango, Mexx, Seppälä, Vero Moda ja Zara. 

Vaateketjun saama kokonaisarvosana muodostuu kuudesta eri osiosta: sosiaalisesta vas- 

tuusta (painoarvo kokonaisarvosanasta 55 prosenttia), ympäristövastuusta (20 prosenttia), 

ekomerkkien käytöstä (10 prosenttia) ,osallistumisesta tutkimukseen (5 prosenttia), yhteis- 

kuntavastuusta raportoinnista (5 prosenttia) ja vastuusta kuluttajille (5 prosenttia). 

Tutkimuksessa parhaimmat arvosanat saanut Hennes & Mauritz on ollut jo pitkään kulut- 

tajaboikottien kohteena ja joutunut kehittämään toimintaansa entistä eettisempään suun- 

taan. H&M:n ansioihin kuuluu muun muassa se, että se julkaisee vuosittain ympäristö- ja 

yhteiskuntavastuuraportin. Lisäpisteitä tuli siitä, että ketju pyrkii rajoittamaan haitallisten ke- 

mikaalien käyttöä tuotteissaan. H&M lisää myös luomupuuvillan käyttöä. Toinen yhteiskun- 

tavastuututkimuksen menestyjä, espanjalainen Mango, kertoo laatineensa alihankkijoilleen 

eettiset ohjeet, jotka noudattavat Kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia. Mango sa- 

noo myös valvovansa kaikkien ei vain joidenkin alihankkijoidensa toimintaa. Pisteitä tuli myös 

avoimuudesta ja ympäristöasioiden hyvästä hoidosta.

Tutkijat lähettivät kuhunkin ketjuun kyselylomakkeen. Yrityksen itse antamien tietojen li- 

säksi tutkijat tekivät kustakin ketjusta taustatutkimuksen, perusteellisen ketjukohtaisen sel- 

vityksen, jonka lähteenä käytettiin muun muassa yrityksen kotisivuja ja yrityksen julkaisemia 

raportteja. Tutkimus perustuu pelkästään siihen, mitä yritykset itse kertovat toiminnastaan. 

Tutkijat eivät käyneet tehtailla tarkistamassa, miten yritys hoitaa yhteiskuntavastuuasiat käy- 

tännössä. 

Lähde: Kuluttaja-lehti 6/07 144 

Mitä sertifikaatteja on olemassa, jotka kertoisivat vaatteiden ja muiden teks- 

tiilien eettisyydestä? 

Pohjoismainen ympäristömerkki, Joutsenmerkki, antaa luotettavaa tietoa hyödykkeiden ym- 

päristövaikutuksista. Eri tuoteryhmille on laadittu kriteerejä, joissa otetaan huomioon luon- 

nonvarojen ja energian kulutus, haitalliset päästöt, melu, haju, jätteet ja mahdollisuus hyöty- 

käyttöön. 

Toinen tunnettu tekstiilien ympäristömerkki on Euroopan ympäristömerkki, EU-kukka, joka 

on samankaltainen ympäristömerkki kuin Joutsenmerkki. Euroopan ympäristömerkki myön- 

netään vain tuotteille, jotka täyttävät ennalta laaditut ympäristön kuormitusta koskevat vaa- 

timukset. 

Tekstiilien Skal-sertifikaatti takaa, että kankaan raaka-aineen tulee olla luonnonmukaisesti 

viljeltyä. Skal-merkityt tuotteet eivät saa myöskään sisältää raskasmetalleja, formaldehydiä 

tai atsovärejä. Suuressa osassa tapauksista tuottaja saa myös oikeuden käyttää tuotteissaan 

EKO-symbolia, joka on tae luonnonmukaisesta tuotannosta. 

Öko-Tex - Standard 100 on eurooppalainen tekstiilien ympäristömerkki. Standardin mukaiset 

tuotteet eivät saa sisältää syöpää tai allergiaa aiheuttavia väriaineita, ja ne on testattu torjun- 

ta-aineiden ja raskasmetallien osalta. Merkki ei siis ole tae viljelymenetelmien puhtaudesta, 

vaan siitä, ettei valmiissa tuotteessa ole tiettyjen aineiden jäämiä. 

Reilun kaupan sertifikaatti takaa, että tuottajat ovat saaneet oikeudenmukaisen korvauksen 

työstään. Reilu kauppa parantaa perheviljelijöiden ja suurtilojen työntekijöiden työ- ja elin- 

oloja sekä ympäristön tilaa kehitysmaissa. Reilun kaupan kriteerit sisältävät myös ympäristö- 

kriteerejä, jotka edellyttävät ympäristön suojelua ja kannustavat mahdollisimman luonnon- 

mukaiseen viljelyyn. 

Lähteet: Suomen Ympäristökeskus, 2008, Vihreä vaatteet, 2008, Reilun kaupan edistämisyh- 

distys, 2008 145 

85 

Vaatteet

86 

Vastauksien alkuperäislähteet 

Elintarvikkeet: 

1. Juha-Matti Katajajuuri: suullinen tiedonanto, 2009 

2. Motiva: www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/uunitjaliedet/kayttotottumukset. 

html Työtehoseura: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/energiankulutus.htm 

17.6.2008 

3. Finfood: suullinen tiedonanto, 2009 


5. MTT: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Palvelut/Tiedonhaku/Hanska/ 

Tiedot?p_hanke_seqno=172319&p_kysely_seqno=&p_status=kaikki&p_kieli=FI 

26.2.2008 

6. Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/default. 

asp?contentid=84103&lan=fi 26.2.2008 

Finfood: http://www.finfood.fi/finfood/luomu.nsf/0/56C15E88538AE6DDC22572BA0 

02DB0E5 26.2.2008 

7. Finfood: http://www.finfood.fi/finfood/luomu.nsf/0/56C15E88538AE6DDC22572B 

A002DB0E5 26.2.2008 

Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/default. 




10. Esa Aro-Heinilä, MTT: www.mtt.fi/mtts/pdf/mtts25.pdf 27.2.2008 

11. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/ruoka 

19.6.2008 

12. Juha-Matti Katajajuuri et al. 2006: http://www.mtt.fi/met/pdf/met90.pdf 

25.2.2008 

13. WWF Suomi: Sademetsä kotonasi, kuluta harkiten -opas, http://www.wwf.fi/ 

wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf 2009 



15. Voutilainen et al, ja Katajajuuri: suullinen tiedonanto, 2009 

16. Voutilainen et al.: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/ 

MMMjulkaisu2003_6.pdf 25.2.2008 


18. Juha-Matti Katajajuuri: suullinen tiedonanto, 2009



20. Juha-Matti Katajuuri et al: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/ 



wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf2009 





24. WWF Suomi: Meren herkkuja -kuluttajan kalaopas, http://assets.panda.org/ 

downloads/seafood_guide_finland.pdf 2009 





RKTL: http://www.rktl.fi/tiedotteet/itameren_lohikantojen_tila.html, http://www. 

rktl.fi/tiedotteet/meritaimenen_luonnonkantojen_sailyminen.html 26.2.2008 



RKTL: http://www.rktl.fi/www/uploads/Kalatiedostot/silakka_kilohaili_turska_ 

tulosraportti_07.pdf, http://www.rktl.fi/www/uploads/pdf/kalavarat_2006.pdf 

26.2.2008 

28. Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/download. 


29. Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/download. 







wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf, 2009, WWF Suomen raportti 

suomalaisen elintarvikesektorin palmuöljyn käytöstä ja sen ympäristövaikutuksista, 

http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/palmuoljyjaelintarvikkeet_lokakuu2007. 

pdf 2009 


wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf, 2009, WWF Suomen raportti 

suomalaisen elintarvikesektorin palmuöljyn käytöstä ja sen ympäristövaikutuksista, 

http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/palmuoljyjaelintarvikkeet_lokakuu2007. 

pdf 2009 


87

88 

wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti.pdf, 


36. Voutilainen et al: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/ 


37. Voutilainen et al: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/ 









19.6.2008 


19.6.2008 

43. Pakkaustutkimus-PTR: http://www.ptr.fi/ltied070502.pdf 21.2.2008 

44. Juha-Matti Katajajuuri: http://wwwb.mmm.fi/julkaisut/julkaisusarja/ 




47. Juha-Matti Katajajuuri: suullinen tiedonanto, 2009 ja Kuluttajalehti 2/2006 www. 

kuluttaja.fi/Page/e990c044-22fc-4383-8b93-d87678268cc5.aspx 

48. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/mips/ 

tietopankki/kauppakassi 17.3.2008 

Autoilu: 

49. Lauri Kujanpää: http://www.environment.fi/download. 

asp?contentid=86538&lan=fi 2009 

50. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/autonvalinta/ 

valintajavarustelu/autonvalinta.html, http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/ 

taloudellinenajaminen/autonvalinta/ 18.2.2008 

51. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/liikkuminen/liikkumistavanvalinta/ 

suunnitteleliikkumisesi.html 20.2.2008 

52. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/autonvalinta/ 

valintajavarustelu/autonvarustelu.html, http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/ 

taloudellinenajaminen/autonkayttojahuolto/kattokuormanpoistaminen.html, 

http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/autonkayttojahuolto/ 

kuormanvaikutus.html, http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/

malttiajaviisauttateille 19.2.2008 

53. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/ 

taloudellinenajotapa/keskeisetperiaatteet.html, http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/ 

taloudellinenajaminen/taloudellinenajotapa/valtaruuhkia.html 19.2.2008 

54. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/ 

autonkayttojahuolto/saannollinenhuolto.html, http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/ 

taloudellinenajaminen/autonkayttojahuolto/oikeatrengaspaineet.html, http:// 

www.motiva.fi/fi/kuluttajat/taloudellinenajaminen/autonvalinta/valintajavarustelu/ 

autonvarustelu.html 18.2.2008 







Henkilöautojen hiilidioksidipäästöjenseuranta EU:ssa: http://eur-lex.europa.eu/ 

LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2009:0009:FIN:FI:PDF 

58. VTT: http://www.vtt.fi/newsarchive/2003/uutinen519.htm 

59. VTT: http://www.vtt.fi/newsarchive/2003/uutinen519.htm 

60. VTT: http://lipasto.vtt.fi/yksikkopaastot/henkiloliikenne_tieliikenne.htm 

22.2.2008 

Nils-Olof Nylund: http://www.motiva.fi/midcom-serveattachmentguid-40aa5ade13a 

ead6a11efafde3c55940a/liikenteen-polttoainevaihtoehtot-----kehitystilanneraportintiivistelma.pdf 

10.6.2008 

61. VTT: http://akseli.tekes.fi/opencms/opencms/OhjelmaPortaali/ohjelmat/ 

ClimBus/fi/Dokumenttiarkisto/Viestinta_ja_aktivointi/Lehdistotiedotteet/ 

Lehdistoetiedote_kesaekuu_2006/ClimBus_Densy_tiedote_biopolttoaineet_06_06. 

pdf 9.6.2008 



10.6.2008 

62. Nils-Olof Nylund: http://www.motiva.fi/midcom-serveattachmentguid- 

40aa5ade13aead6a11efafde3c55940a/liikenteen-polttoainevaihtoehtot----kehitystilanneraportin-tiivistelma.pdf 

10.6.2008 



10.6.2008 

64. KTM: http://ktm.elinar.fi/ktm_jur/ktmjur.nsf/all/92AA9268109E88ECC225718000 

2A497E/$file/jul11eos_2006_netti.pdf 



10.6.2008 

89

90 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 



10.6.2008 

73. Juhani Laurikko: suullinen tiedonanto, 2009 

74. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/liikenne 

19.6.2008 

75. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/liikenne 

19.6.2008 

Asuminen ja kodinkoneet: 

76. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/tue_toimi/osallistu_toimintaan/ekovinkit/ 

siivous.html 14.3.2008 





Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/ 

vesiaineistoa/arkipaiva/index_html 17.3.2008 


siivous.html 14.3.2008

Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/vesistot/ 

vesiaineistoa/arkipaiva/index_html 17.3.2008 



Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/default. 

asp?contentid=89836&lan=FI 14.3.2008 

81. WWF Suomi: 82. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/ 

factsheet_edited_triclosan_sept05_kaannos.pdf 2009 

83. Suomen ympäristökeskus: http://www.environment.fi/default. 


84. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/factsheet_edited_ 

syntheticmusks_sept05_kaannos.pdf 2009 

Suomen ympäristökeskus: http://www.environment.fi/default. 


85. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/factsheet_edited_ 

syntheticmusks_sept05_kaannos.pdf 2009 

86. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/jasensivut/ymparistokasvatus/ 

materiaalit/elintarvikesisus_pieni.pdf 19.6.2008 

87. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/ 

puutarhahuonekalu 7.3.2008 

88. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/tiedotus/featureartikkelit/suomenkieliset_ 

artikkelit/artikkelit/vikatiikki.html 7.3.2008 




puutarhakalut_kuluttajat.pdf, http://www.sll.fi/tiedotus/tiedotteet/liitto/2007/ 


WWF Suomi: http://www.wwf.fi/tiedotus/featureartikkelit/suomenkieliset_ 

artikkelit/artikkelit/vikatiikki.html 7.3.2008 2008 



WWF Suomi: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_netti. 

pdf 7.3.2008 

92. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/wwf/www/uploads/pdf/sademetsa_kotonasi_ 

netti.pdf, http://www.wwf.fi/tiedotus/featureartikkelit/suomenkieliset_artikkelit/ 

artikkelit/vikatiikki.html 7.3.2008 

93. WWF Suomi: http://www.wwf.fi/tiedotus/featureartikkelit/suomenkieliset_ 

artikkelit/artikkelit/vikatiikki.html 7.3.2008 

94. Kodin energiaopas: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/energiankulutus.htm 

10.6.2008 

91

92 

95. Kodin energiaopas: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/lammitys/index.html 

10.6.2008 

96. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/asuminen 

11.6.2008 

97. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.nuukuusviikko.fi/kotitalouksienluonnonvarojen-kulutus/asuminen 

11.6.2008 

98. Kodin energiaopas: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/lammitys/rakentaminen. 

htm 10.6.2008 

VTT: http://www.vtt.fi/inf/pdf/tiedotteet/2005/T2300.pdf 12.6.2008 

99. Kodin energiaopas: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/lammitys/vesi.htm 

10.6.2008 


10.6.2008 


10.6.2008 


10.6.2008 


10.6.2008 

104. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/valinta/ 28.2.2008 

Työtehoseura: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/energiankulutus.htm 10.6.2008 

105. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/uutiskeskus/tiedotteet/view/2008-01-30-001. 

html 28.2.2008 

106. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/elektroniikka/ 

tietokoneidenvirransaasto.html 28.2.2008 

107. Motiva: http://www.motiva.fi/midcom-serveattachmentguid-6595daf1e82d049 

8ff9cc03faa8563a4/it-ympariston-sahkonsaastoohjeet.pdf,2008 http://www.motiva. 

fi/midcom-serveattachmentguid-2170553367c906211a83b291739eb4ce/selvitystietotekniikkaympariston-sahkonsaastomahdollisuuksista.pdf 

2008 


8ff9cc03faa8563a4/it-ympariston-sahkonsaastoohjeet.pdf, 2008 http://www.motiva. 


2008 


8ff9cc03faa8563a4/it-ympariston-sahkonsaastoohjeet.pdf 2008 

110. Motiva: http://www.motiva.fi/midcom-serveattachmentguid- 

2170553367c906211a83b291739eb4ce/selvitys-tietotekniikkaymparistonsahkonsaastomahdollisuuksista.pdf 

2008 


8ff9cc03faa8563a4/it-ympariston-sahkonsaastoohjeet.pdf, 2008 http://www.motiva.


2008 



2008 



2008 



2008 



2008 



2008 



2008 

118. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/lamput 28.2.2008 

119. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/lamput/vaihda.html 

7.3.2008 

120. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/uutiskeskus/tiedotteet/view/ 

energiansaastolamppu-valaisevaymparistoteko.html 28.2.2008 

121. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/uutiskeskus/tiedotteet/view/2007-04-11-000. 

html 28.2.2008 



2008 

123. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/julkaisut/kodinenergiankaytto/ 

energiamerkinta/parasa-luokkakannattaaaina.html 2008 

124. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/julkaisut/kodinenergiankaytto/ 

energiamerkinta/parasa-luokkakannattaaaina.html 2008 

Työtehoseura: http://www.tts.fi/tts/julkaisut/files/tj384.pdf 2008 

125. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/kylmasailytyslaitteet/ 

kayttotarve.html, http://www.motiva.fi/fi/julkaisut/kodinenergiankaytto/ 

energiamerkinta/kaytakodinkoneitaoikein.html 17.6.2008 

126. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/pyykinpesukoneet/ 

kolmenaankoneet.html 7.3.2008 


93

94 

annosteleoikein.html 7.3.2008 


annosteleoikein.html 7.3.2008 

129. Suomen luonnonsuojeluliitto: http://www.sll.fi/luontojaymparisto/kestava/ 

kulutusjatuotanto/ekoarkiopas/ekoarki03 18.6.2008 

130. Työtehoseura: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/pyykkays/kuivaus.htm 

19.6.2008 

131. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/astianpesukoneet/ 

17.6.2008 

Työtehoseura: http://www.tts.fi/kodinenergiaopas/energiankulutus.htm 17.6.2008 

132. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/astianpesukoneet/pesu. 

html 7.3.2008 


sijoittaminen.html 7.3.2008 


sijoittaminen.html 7.3.2008 

135. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/uunitjaliedet/tekniikka. 

html 18.6.2008 

136. Motiva: http://www.motiva.fi/fi/kuluttajat/hankinnat/uunitjaliedet/tekniikka. 

html 7.3.2008 

Vaatteet: 


kulutusjatuotanto/ekoarkiopas/ekoarki05/?searchterm=vaate 19.6.2008 


netti.pdf 7.3.2008 






kulutusjatuotanto/ekoarkiopas/ekoarki05/?searchterm=vaate 18.6.2008 


mips/tietopankki/t-paita/?searchterm=Puuvilla 18.6.2008 


mips/tietopankki/pusero/?searchterm=Puuvilla 18.6.2008 

144. Kuluttaja-lehti: http://kuningaskuluttaja.yle.fi/node/1876 23.6.2008 

145. Suomen ympäristökeskus: http://www.ymparisto.fi/default.


Vihreät vaatteet.com: http://www.vihreatvaatteet.com/category/ymparistomerkit_ 

ja_sertifikaatit/ 24.6.2008 

Reilun kaupan edistämisyhdistys: http://www.reilukauppa.fi/index.php?48 

24.6.2008 

95

Eettinen 

valinta 

www.eettiinenvalinta.fi

18 ASKELTA EETTISEEN KULUTTAMISEEN 

Nyt on hyvä aika aloittaa matka kohti parempaa maailmaa – yksikin askel vie eteenpäin. 

Hyvää matkaa! 

(Teksti Niina Mälkiä; Yhteishyvä 2/2007) 

1. Ole ekotehokas! 

Tiesitkö, että laskemalla lämpötilaa yhdellä asteella vähennät energiankulutusta 

viidellä prosentilla? Älä laske lämpötilaa kuitenkaan liian alas. Jatkuva alle + 18 

asteen lämpötila voi aiheuttaa asuntoon kosteusvaurioita. Sopiva on +21 – 22 astetta. 

Veden lämmittämiseen kuluu paljon energiaa. Sulje hana, kun saippuoit, harjaat 

hampaita tai kuorit perunoita. Päästöjä voit pienentää myös hankkimalla energiapihejä 

kodinkoneita, käyttämällä niitä oikein ja kierrättämällä. Muista energiansäästölamput. 

Vantaan Energian sivuilla www.vantaanenergia.fi voit laskurin avulla tutkia pientalon 

sähkönkulutukseen vaikuttavia tekijöitä. 

2. Ratin taakse vain tarvittaessa 

Tossua toisen eteen! Lyhyet matkat taittuvat kävellen tai pyöräillen, pidemmillä matkoilla 

kannattaa nauttia joukkoliikenteen eduista. Harrastuksiin ja ostoksille voi ajella kimpassa. 

Kaupungissa moni lapsiperhekin pärjää hyvin ilman autoa, ja uudehkon perheauton 

kustannuksilla saa vuokra-auton viikoksi jopa kolmen viikon välein. Suunnittelemalla ajot 

huolellisesti harvemmatkin ajokerrat riittävät. 

3. Kokemuksia kotimaassa! 

Kotimaan matkakohteisiin pääsee nopeammin, edullisemmin ja pienemmin päästöin kuin 

etelän lomakohteisiin. Tutustu kaupunkien ja kuntien matkailupalveluihin. Voi olla, että 

takuuvarma aurinko ei olekaan tulevan loman tärkein tekijä. 

4. Tuliaisiksi tunnelmia 

Matkamuistojen ei tarvitse olla käsin kosketeltavia. Jos kynä pysyy kädessä, matkapäiväkirja 

on paras muisto mukavasta reissusta. Tai pyydä kotiin viemiseksi paikallisen ravintolan 

97

98 

suosikkiresepti. 

5. Kuluta energiaa! 

Vaivaa tai vatkaa taikina vaihteeksi käsin. Säästät sähköä ja samalla ”ruista ranteeseen”. 

6. Puhdas omatunto 

Annostele pesuaine harkiten. Valitse kaupassa ympäristömerkitty aine ja täyttöpakkaus. 

Mikrokuituliinalla lika lähtee jopa ilman pesuainetta ja vähäpäästöisistä siivous- ja 

puhdistusvälineistä tulee varren verran vähemmän jätettä. 

7. Palvelua, kiitos 

Kampaajan, kosmetologin ja hierojan palveluista voi nauttia hyvällä omallatunnolla. Samoin 

siivoojan; sen sijaan, että hankkisit kalliita siivouslaitteita omaan talouteen, teetä suursiivous 

tai ikkunoiden pesu ulkopuolisella. 

8. Lyhennä, pidennä, kavenna, levennä 

Muodista ja korjaa käyttökelpoiset vanhat vaatteet. Käytä kengät suutarilla ja hatut modistilla. 

9. Sisusta säästäen 

Kokeile somistamista tekstiileillä ja viherkasveilla tai vaikka vain kalusteiden järjestystä 

vaihtamalla. Kun on aika hankkia uusi huonekalu, valitse kestävä, kotimainen ja korjattava. 

10. Ei ainoastaan melko reilua 

Reilun kaupan tuotteet eivät nykyisin ole juurikaan muita tuotteita kalliimpia, joten 

ostopäätöksellä on helppo vaikuttaa kehitysmaissa asuvien maanviljelijöiden, työntekijöiden 

ja heidän perheenjäsentensä elämään. 

11. Läheltä on lyhyt matka 

Lentorahtina Suomeen tuotu vihannes kuluttaa energiaa kolme kertaa enemmän kuin 

kotimaassa kasvatettu. Kotimaiset kesävihannekset on vieläkin ekologisempi valinta, koska ne 

saavat kasvaa luonnonvalossa ja –lämmössä. 

12. Joutsen ja muut eettiset merkit 

Tutustu ympäristömerkkeihin. Kun valitset esimerkiksi Joutsenmerkityn tuotteen, tiedät että 

se täyttää tiukat ympäristövaatimukset. 

13. Kaupasta kotiin, ei kaatopaikalle 

Kun jo ostoksia tehdessäsi mietit, kuinka suuri osa hankinnoista kulkeutuu roskina ulos, on 

helpompi valita vähemmän kaatopaikkajätettä tuottavia tuotteita.

14. Ostokset omaan kassiin! 

Kankainen ostoskassi kulkee kätevästi mukana. Omannäköiset kassit voi ommella vaikka 

vanhasta verho- tai lakanakankaasta. Kestävä kauppakassi syntyy myös kahvipusseista. Ohjeita 

löytyy runsaasti esimerkiksi internetistä. 

15. Tumppaa! 

Tupakan kuivattamisen takia maailmassa häviää joka vuosi Helsingin kaupungin kokoinen alue 

metsää. Jos tupakoinnin lopettaminen tuntuu vaikealta, kokeile apuna nikotiinivalmisteita. 

16. Yhteistä hyvää 

Naapurisopu kunniaan! Ystävien, sukulaisten tai naapureiden kanssa voi hankkia yhteiskäyttöön 

puutarhanhoitovälineitä, auton tai kesämökin. Sopuisissakin suhteissa yhteishankinnoista 

kannattaa tehdä kirjalliset sopimukset. 

17. Opeta lemmikkisi luonnon ystäväksi 

Vaikka lemmikki olisi tottunut valmiisiin aterioihin, lisää ruokakuppiin toisinaan myös omia 

ruoantähteitäsi. Osta kuivamuona suurissa pakkauksissa. Valitse kompostoituva kissanhiekka. 

Jyrsijöiden kuivikkeet voit korvata wc- ja talouspaperirullasilpulla. Ja muista kierrättää 

metalliset kissanruokapurkit! 

18. Tutustu, kysy ja vaikuta 

Eettisimmältä vaikuttava tuote tai palvelu ei välttämättä aina ole paras vaihtoehto. 

Asiantuntijankaan ei ole aina helppo sanoa, mikä on eettisesti kestävin ja suositeltavin 

vaihtoehto, mutta tutustumalla aiheeseen esimerkiksi netissä saat lisätietoja ja käytännön 

vinkkejä. 

Lähteet: www.ilmasto.org; Kuluttajavirasto, www.kuluttajavirasto.fi; Reilun kaupan 

edistämisyhdistys ry, www.reilukauppa.fi; Vantaan Energia, www.vantaanenergia.fi; YTV, 

www.ytv.fi 

Lisätietoja: Luonto-Liitto, www-luonto-liitto.fi, Motiva, www.motiva.fi, www.ilmastonmuutos. 

info; Suomen luonnonsuojeluliitto; WWF, www.wwf.fi ja Suomen Ympäristökeskus, www. 

ymparisto.fi 

99

100 

EETTISEN ASUMISEN OHJEITA PIENTALOIHIN 

Lämmitys 

1. Käytä lämpöä, sähköä ja vettä säästäen 

2. Hyödynnä uusiutuvia energiamuotoja lämmityksessä 

3. Käytä kaukolämpöä tai uusiutuvilla energialähteillä tuotettua sähköä 

4. Pidä huoneiden sisälämpötila 20-22 asteessa 

5. Tarkista ikkunoiden ja ovien tiiviys 

6. Sammuta kaikki valaisimet, kun valoa ei tarvita 

7. Hanki vain hyvälaatuisia energiansäästölamppuja 

8. Lämmitä sauna kerralla koko perheelle 

9. Jos pihalla on suihkulähde, vesiautomaatti, pihavalaistus tai säteilylämmitin, ohjaa 

niiden toimintaa kellokytkimillä. 

Vedenkulutus 

10. Pidä vesivuodot kurissa, korjaa vuotava hana tai wc-istuin välittömästi 

11. Säädä vesihanojen ja suihkun virtaamat sopiviksi

12. Laske vettä vain tarpeeseen 

13. käytä sadevettä pihan kasteluun 

Muuta 

15. Älä päästä lämpöä harakoille, tuuleta nopeasti ristivedolla 

16. Käytä ruoanlaitossa paksupohjaisia ja kannellisia keittoastioita, käännä keittolevyn teho 

pienemmälle heti kiehumisen alettua ja hyödynnä uunin jälkilämpöä 

17. Vältä jätteen tuottamista, osta kestäviä, kierrätettäviä ja mahdollisimman vähän 

pakattuja tuotteita 

18. Lajittele jätteet ja kierrätä lasit, purkit, pahvit, paperit, vaatteet, urheiluvälineet 

19. Laita biojäte kompostiin tai biojätteen keräykseen 

20. Ennen kuin korvaat vanhan tavaraan uudella, tutki voisiko vanhan huoltaa tai korjata 

Ohjeet perustuvat mm. Motivan ja Työtehoseuran tietoihin. 

Suomen Omakotiliitto ry 

101

102 

EETTISEN AUTOILIJAN MUISTILISTA 

1. Valitse auto käyttötarkoituksen mukaan ja siihen sopivan kokoinen moottori 

2. Muista rengaspaineet. Rengaspaineiden alentuessa renkaiden vierintävastus, renkaan 

kuluminen ja polttoaineen kulutus kasvavat. 

3. Käytä sähkölaitteita säästävästi. Ilmastointilaite, takalasin ja istuinlämmittimet kuluttavat 

sähköä. Käytä näitä tarpeen mukaan, koska ne lisäävät polttoaineen kulutusta. 

4. Poista autosta katto- ja muu kuorma heti, kun tarve on ohi. 

5. Käytä kylminä vuoden aikoina moottorin lämmittimiä. Näin säästät selvää rahaa, ja vähennät 

päästöjen määrää. 

6. Lähde heti liikkeelle käynnistettyäsi moottorin. 

7. Vältä tyhjäkäyntiä. Nykyaikainen henkilöauton moottori kuluttaa tyhjäkäynnillä noin 0,5-0,7 

litraa polttoainetta tunnissa. 

8. Liikkeelle lähdettyäsi pyri vaihtamaan mahdollisimman nopeasti kakkosvaihteelle ja edelleen 

isommille vaihteille 1/3 - 1/2 -kaasulla. 

9. Vaihda oikein. Kiihdytä kullakin vaihteella vain siihen kierroslukuun asti, jolla vääntömomentti 

on suurin (dieselmoottori 2000 rpm, bensiinikäyttöinen 2500 rpm), jotta välttäisit moottorin 

käytön turhan korkeilla kierroksilla. Ellei autossasi ole kierroslukumittaria, kiihdytä 1-vaihteella 

10-15 km/h nopeuteen, 2-vaihteella 40 km/h nopeuteen, 3-vaihteella 60 km/h nopeuteen, ja 

4- tai 5-vaihteella siitä ylöspäin. 

Isompaan vaihteeseen vaihtaessasi voit jättää vaihteita ”väliin” riippuen liikenne -ja 

olosuhde tilanteista, esim. 1-2-4-5. Tällöin sinun täytyy kiihdyttää 2-vaihteella hiukan

suuremmalle kierrosalueelle, että 4-vaihde jaksaa ns. vetää, ettei moottoria rasiteta turhaan. 

10. Käytä niin maantieliikenteessä kuin taajamissakin suurinta vaihdetta, jolla moottori vetää hyvin. 

Alamäessä ja kevyellä kaasulla myös tasamaalla voit hyvin ajaa 5-vaihteella jo 60 km/h nopeudessa. 

11. Risteyksiin ja liikennevaloihin saapuessasi tai edellä ajavan kääntyessä hidasta 

moottorijarrutuksen avulla niin, että esim. liikennevalot ehtivät vaihtua vihreiksi tai voit muuten 

jatkaa ajoasi turhaan pysähtymättä. Aja muun liikenteen rytmin mukaan. Vilkasliikenteisillä 

tieosuuksilla ohittaminen ei tuo oleellista aikasäästöä, mutta lisää sen sijaan polttoaineen 

kulutusta. 

12. Vältä suuria nopeuksia. Nopeuden kasvaessa moottorin tehontarve kasvaa, polttoaineen 

kulutus nousee jyrkästi. 

Seppo Pyrrö 

Energiatehokkuus ja liikenne 

Asiantuntija (9.1997-8.2008) 

Motiva Oy 

103

104 

KODINKONEIDEN JA -LAITTEIDEN EETTINEN 

VALINTA, KÄYTTÖ JA HOITO 

1. Käytä laite loppuun ja huolehdi asianmukaisesta hävittämisestä. Tarkista vanhan laitteen 

sähkönkulutus kulutusmittarilla. 

2. Hanki uutta vain tarpeeseen. Suosi kotimaista. 

3. Valitse käyttötarpeeseesi sopivia, energiatehokkaita A-luokan koneita ja -laitteita. 

Energiamerkinnän tietojen avulla voit vertailla eri malleja keskenään. Vertaile myös käyttö- ja 

käyttöturvallisuusominaisuuksia. 

4. Noudata käyttö- ja asennusohjeita. Laitteen todellinen sähkönkulutus riippuu sen 

sijoituksesta ja käyttötavoista. 

5. Pidä laitteet kunnossa. Puhdista, huolla ja korjauta niitä. 

Kylmäsäilytys 

1. Älä jäähdytä tyhjää tilaa. Valitse sopivankokoinen laite. 

2. Jätä ympärille ilmankiertotilaa. Kalusteeseen sijoitettu laite kuluttaa enemmän sähköä kuin 

vapaasti sijoitettu. 

3. Laitteen sähkönkulutus lisääntyy ja käyttöikä lyhenee, jos se sijoitetaan uunin, 

astianpesukoneen tai muun lämpöä tuottavan laitteen viereen tai auringonpaisteeseen. 

4. Paksut eristeet vähentävät sähkönkulutusta ja hidastavat sisällön lämpenemistä 

häiriötilanteissa. Älä avaa ovea sähkökatkon aikana. 

5. Oven tiheä avaaminen lisää sähkönkulutusta jopa 50 %. Pidä järjestys, älä ahda täyteen. 

6. Säädä sopivat säilytyslämpötilat. Tarkista, ettei pakastuskytkin ole turhaan päällä. 

Elektroninen lämpötilasäätötekniikka helpottaa lämpötilan säätämistä ja seurantaa. 

7. Jäähdytä ja peitä tai pakkaa elintarvikkeet ennen kylmäsäilytystä. 

8. Sulata pakasteet jääkaapissa. Saat ilmaista jäähdytysenergiaa. 

9. Kuljeta tavarat kesällä kotiin kylmälaukussa 

.10. Puhdista ulko- ja sisäpinnat ja tiivisteet, imuroi laitteen takana oleva lauhdutinritilä.

Ruoanvalmistus 

1. Lieden sähkönkulutus riippuu käyttötavoista. Ruoanvalmistus on energiatehokasta, kun 

valitset valmistuslaitteen ja -astian ruoan määrän ja valmistustavan mukaan. 

2. Sulata, kuumenna tai kypsennä pienet määrät mikroaaltouunissa – se on energiataloudellista. 

3. Monilla pienlaitteilla valmistat annoksen energiatehokkaammin kuin liedellä. Vedenkeitin 

keittää veden pienellä sähkönkulutuksella. 

4. Induktiokeittotaso on energiatehokas ja turvallinen, mutta vaatii erityiset keittoastiat. 

5. Kiertoilmauuni on ylä- alalämpöuunia energiatehokkaampi, koska samanaikaisesti voi 

paistaa usealla tasolla ja noin 20 °C matalammassa lämmössä kuin ylä-alalämpöuunissa. 

6. Hyödynnä uunin esilämmitysaika. Monet ruoat ja leivonnaiset voit panna jo kylmään uuniin. 

7. Käytä laadukkaita, paksupohjaisia kattiloita ja kantta. Pohjan halkaisija voi olla hieman 

suurempi kuin keittolevy tai -alue. 

8. Keitä vähässä vedessä, ja kuumenna vain se määrä, jonka tarvitset. 

9. Säädä keittolevyn/-alueen teho ajoissa pienemmälle, ja hyödynnä jälkilämpö. 

Astianpesu 

1. Konepesussa kuluu usein vähemmän vettä kuin käsin tiskatessa. Astioiden pesu ja 

huuhtominen juoksevalla vedellä kuluttaa paljon vettä. 

2. Astianpesukoneen liittäminen lämpimään veteen lyhentää pesuaikaa jopa 35 minuuttia 

ja pienentää sähkönkulutusta 20-60 %. Pikaohjelmalla sähkönsäästö voi olla vielä suurempi. 

Tarkista käyttöohjeesta, onko laitevalmistajalla selviä perusteluja kylmävesiliitäntään. 

3. Vältä astioiden esihuuhtelua juoksevassa vedessä. 

4. Annostele pesuaine ohjeen mukaan. 

5. Pese täysiä koneellisia. Valitse pesuohjelma astioiden likaisuuden mukaan. 

6. Huuhtelukirkasteen käyttö ei ole välttämätöntä. 

7. Käytä saostumien poistoon 30-50 g (2-3 rkl) ympäristöystävällistä sitruunahappojauhetta. 

8. Puhdista jätesiivilä säännöllisesti. 

Pyykin koneellinen pesu 

1. Käytä taloyhtiön kiinteistöpesulaa ja kuivaustiloja, jos sellaiset ovat käytössäsi. 

105

106 

2. Pesukonetta valitessasi vertaile eniten käytettävien pesuohjelmien sähkön- ja 

vedenkulutuksia. Tehokas linkous pienentää pyykin jäännöskosteutta ja lyhentää kuivausaikaa. 

3. Pyykinpesun sähkönkulutukseen vaikuttavat pesulämpötila ja kerralla pestävä pyykkimäärä. 

4. Pese täysiä koneellisia. Pika- tai vajaatäyttöohjelmilla kuluu yleensä lähes saman verran 

vettä kuin normaaliohjelmilla. Pikaohjelmalla linkoustulos on usein perusohjelmaa märempi, 

mikä lisää kuivauksen energiankulutusta. 

5. Valitse pesulämpötila ja -ohjelma tekstiilin hoito-ohjeen ja likaisuuden mukaan. 

Kirjopesuohjelman sähkönkulutus voi kaksinkertaistua, kun lämpötilaa nostetaan +40 asteesta 

+60 asteeseen. Käytä kevyesti likaantuneelle pyykille matalia pesulämpötiloja. 

6. Noudata pesuaineen annosteluohjeita. Yliannostus lisää huuhtelutarvetta 

.7. Huuhteluaineen käyttö ei ole välttämätöntä. 

8. Puhdista koneen täyttöaukon tiivisteet jokaisen pesukerran jälkeen. Puhdista säännöllisesti 

myös pesu- ja huuhteluainelokerot sekä nukkasihti tai poistopumpun siivekkeet. 

9. Pesu +95 asteessa puhdistaa koneen. Käytä saostumien poistoon pyykinpesuaineen sijaan 

100 g (noin 1,3 dl) ympäristöystävällistä sitruunahappojauhetta. 

Pyykinkuivaus 

1. Pyykin kuivaaminen naruilla ulkona on energiataloudellisinta. Sisällä narukuivaus kuluttaa 

hieman lämpöenergiaa ja nostaa huoneilman kosteutta 

.2. Tehokas linkous ennen kuivausta lyhentää kuivausaikaa ja pienentää sähkönkulutusta. 

3. Valitse koneellinen kuivauslaite käyttötarpeesi mukaan. Kuivaa täysiä koneellisia.

4. Valitse kuivausohjelma sen mukaan, miten jälkikäsittelet pyykin. Kuivaa samantyyppiset 

materiaalit keskenään, jolloin kuivausrummun kosteudentunnistin valitsee sopivan 

kuivausajan. 

5. Kuivausrummun tuottama lämpö kohottaa nopeasti huonelämpötilaa, jolloin kuivausaika 

pitenee ja sähkönkulutus nousee. Pidä kuivauksen ajan ovea tai ikkunaa auki, jotta huoneen 

lämpötila pysyy viileänä, ja laite saa riittävästi korvausilmaa. 

6. Puhdista rummun nukkasihti ja tyhjennä vedenkeruuastia jokaisen käyttökerran jälkeen. 

Puhdista myös kosteudentiivistin säännöllisesti käyttöohjeen neuvojen mukaan. 

Työtehoseura 

Tarja Marjomaa 

107

108 

EETTISEN KOSMETIIKAN OSTO-OPAS 

1.Tutustu tuotteen ainesosaluetteloon. Ainesosat ovat siinä INCI-nimillä alenevassa 

painojärjestyksessä. Nimet ovat englanninkielisiä, kasviperäiset aineet latinankielisiä ja 

väriaineet CI-koodeilla. (INCI = International Nomenclature of Cosmetic Ingredients = 

kosmetiikan raaka-aineiden kansainvälinen nimikkeistö, CI = Color Index) 

2.Suosi lähellä tuotettua kosmetiikkaa. Valmista kosmetiikkatuotetta ei ole saanut testata 

eläinkokeilla EU:ssa 11.9.2004 lähtien. Kosmetiikan ainesosien testaaminen eläinkokeilla 

pyritään kieltämään EU:ssa viimeistään 11.3.2009 mennessä tai sen mukaan kun uusia 

luotettavia testausmenetelmiä saadaan kehitettyä tilalle. Ehdoton takaraja on 11.3.2013. 

Myös kuljetuksista aiheutuvat haitat vähenevät. 

3.Vältä ylipakattuja tuotteita. Tutustu kierrätysmerkkeihin ja –ohjeisiin. 

4.Käytä mahdollisuuksien mukaan uudelleentäyttöpakkauksia. Meikkeihin on saatavilla mm. 

refill-huulipuna-, huultenrajausväri- ja kajalpatruunoita. Kosmetologeilta kannattaa kysellä 

ihonhoitosarjoja, joissa on tarjolla refill-pakkauksia 

.5.Silikoniyhdisteet hajoavat huonosti luonnossa, mutta allergisoivat harvoin. 

6.Vältä kosmeettisia tuotteita, joissa on käytetty raaka-aineita uusiutumattomista 

luonnonvaroista. Mm. eräiden maaöljyperäisten aineiden INCI-nimiä ovat: Petrolatum, 

Petrolatum Distillates, Paraffinum, Paraffinum Liquidum. 

7.Palmuöljy on maailman tuotetuin kasviöljy. Siitä johdetaan useita eri kosmetiikan raaka- 

aineita. Öljypalmun kasvatuksesta aiheutuu mittavia tuhoja Kaakkois-Aasian sademetsille. 

Viljelmistä kärsivät myös uhanalaiset eläinlajit. Eräät yritykset ovat sitoutuneet eettisesti 

tuotetun palmuöljyn käyttöön. 

8.Suosi pumppuspraypulloja aerosolipakkausten sijaan, sillä ne eivät sisällä ympäristölle 

haitallisia ponnekaasuja ja ovat usein paremmin hävitettävissä/ kierrätettävissä. 

9.Luonnonkosmetiikan nimellä esiintyy monenlaisia tuotteita. Seuraavilla merkeillä varustetut 

tuotteet noudattavat merkin haltijan laatimia luonnonkosmetiikan kriteerejä: 

BDIH Bundesverband deutscher Industrie- und Handelsunternehmen 

www.kontrollierte-naturkosmetik.de 

Cosmebio Association Professionnelle de la Cosmétique Ecologique et Biologique www. 

cosmebio.org 

ECOCERT International 

www.ecocert.com 

Soil association UK

www.soilassociation.org 

AIAB Associazone Italiana per l’Agricoltura Biologica 

www.aiab.it 

Naturland Verband für ökologischen Landbau e.V. 

www.naturland.de 

USDA United States Department of Agriculture 

www.usda.gov 

NASAA The National Association for Sustainable Agriculture, Australia 

www.nasaa.com.au 

Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia, kauneudenhoitoalan koulutusohjelma 

Mari Linnamäki 

Mira Paalasvuo 

109

110 

EETTINEN LELUJEN KULUTTAJA 

1. Ompele, neulo tai veistä lelu itse. Itse tehty lelu on usein rakkaampi kuin ostettu lelu. 

2. Mieti, ostatko turhaa tavaraa vai kehittävän lelun. 

3. Tutki lelun sopivuus ja turvallisuus suhteessa lapsen ikään ja tarkista lelun suositusikä 

myyjältä 

.4. Mieti, voisiko esimerkiksi puukauha ja kattila korvata leikkirummun, aamutakin froteevyö 

kumikäärmeen, ja saisiko keittiöpaperirullasta kaukoputken. 

5. Tarkista, että tuotteesta löytyy tuoteinformaatio ja, että se on asiallinen: hoito, huolto, 

materiaalikoostumus, suositusikä, tiedot valmistajasta ja valmistusmaasta ja CE-merkintä. 

6. Älä osta helposti rikkoutuvaa lelua. Varmista lelun kestävyys ja korjauskelpoisuus. 

7. Tarkkaile materiaaleja ja valmistusmenetelmiä: laadukkaat, tutkitut raaka-aineet, 

myrkyttömät maalit, liimat ja pehmolelujen täytemateriaalit. 

8. Suosi luonnonmateriaalien käyttöä: puuvillalelun voi pestä korkeassa lämpötilassa 

(hygieenisyys), ja rikkoutuneen puulelun voi korjata. 

9. Pohdi lelun kierrätettävyyttä ja muunneltavuutta. 

10. Vältä monikertaisesti pakattuja leluja. Lelun pakkaus on vauvoilla hygienian vuoksi 

tarpeellinen, mutta kaiken ei tarvitse olla moninkertaisissa kääreissä/muoveissa. 

11. Varmista jo osto vaiheessa, miten loppusijoitat rikkoontuneen tai loppuun leikityn lelun.

12. Suosi leluja, joiden tuotanto, valmistusmenetelmät ja/tai materiaalit on sertifioitu. 

13. Perehdy valmistuksen ympäristövaikutuksiin: käytetty energia, luonnon saastuttaminen ja 

valmistusjätteen muodostuminen. Puulelujen yhteydessä voit tiedustella käytetäänkö viljeltyä 

vai luonnontilaista puuta (eksoottiset puulajit, kumipuu jne.) 

14. Suosi mahdollisimman lähellä tuotettuja leluja. 

15. Varmista myyjältä, ettei tuotetta valmistettaessa on käytetty lapsityövoimaa tai muita ei- 

hyväksyttyjä työvoiman muotoja. 

16. Vältä leluja, joiden valmistukseen on käytetty eläinten osia kuten aitoa nahkaa, turkista ja 

luuta. 

17. Mieti, onko suurin kustannustekijä leluissa valtaisa maailmanlaajuinen massamarkkinointi 

vai kotimaisen käsityön osuus. 

Tuula Hepola 

Ottobre oy 

111

112 

KYSYMYKSIÄ JA VINKKEJÄ EETTISELLE 

APTEEKKITUOTTEIDEN KULUTTAJALLE 

1. Oletko varma, että tarvitset itsehoitolääkettä? Raitis ulkoilma ja liikunta voivat parantaa 

olosi. Voisiko mahdollisen etsimäsi lisäravinteen korvata ruokavaliota muuttamalla? 

2. Mieti käytätkö mahdollisesti liikaa lääkkeitä, voisitko vähentää lääkkeiden käyttöä tai jopa 

lopettaa kokonaan lääkkeen käytön esimerkiksi elämäntapoja muuttamalla. Keskustele asiasta 

kuitenkin aina etukäteen lääkärisi kanssa. Myös apteekki voi auttaa lääkityksen arvioinnissa ja 

haitallisten tai päällekkäisten lääkitysten karsimisessa. 

3. Älä painosta lääkäriä kirjoittamaan sinulle tietyn lääkkeen reseptiä, mikäli lääkärin mielestä 

pärjäisit ilmankin, tai jokin toinen lääke sopisi sinulle paremmin. 

4. Lääkäri vastaa lääkehoidosta. Sinun vastuullasi on ottaa lääkettä lääkärin tai pakkausselosteen 

ohjeiden mukaan. 

5. Onko käyttämällesi lääkkeelle olemassa halvempi rinnakkaislääke? Vaihtokelpoiset lääkkeet 

sisältävät samaa lääkeainetta saman verran kuin alkuperäislääkkeet eikä lääkkeiden tehossa, 

turvallisuudessa ja laadussa ole hoidollisia eroja. Erona on vain valmistaja, joskus ei sekään. 

Kysy lääkevaihdosta jo lääkärin vastaanotolla - tai ostotilanteessa apteekissa. 

6. Lääkkeen ollessa uusi, kannattaa ostaa aluksi pieni pakkaus ja kokeilla lääkettä. Silloin et 

maksa turhasta, jos lääke ei sovikaan sinulle. Suurissa pakkauksissa lääkkeet tulevat yleensä 

halvemmiksi kuin pienissä – varmista kuitenkin lääkemäärän tarkoituksenmukaisuus. 

Ostamalla lääkkeen pidemmäksi aikaa säästät lääkekohtaisissa omavastuissa. 

7. Palauta käyttämättä jääneet ja vanhentuneet lääkkeet, elohopeakuumemittarit sekä neulat 

ja ruiskut mihin tahansa apteekkiin tai muuhun kotikuntasi osoittamaan ongelmajätteiden 

keräyspaikkaan. Poista ohjeliput reseptilääkkeistä tietosuojan takia. Lääkejäte on 

ongelmajätettä, joka ympäristöön joutuessaan voi vaikuttaa haitallisesti mikrobilajistoon tai 

eläin- ja kasvikuntaan. 

8. Suhtaudu lääkemarkkinointiin kriittisesti. Uusin lääke ei välttämättä ole paras/turvallisin 

lääke, vaikka näin väitetään. Lääketeollisuus toimii kuin mikä tahansa teollisuuden ja kaupan 

sektori. Myös internetin keskustelupalstoilla esitettyihin väitteisiin kannattaa suhtautua 

kriittisesti. 

9. Älä tilaa lääkkeitä Internetin kautta ulkomailta ilman reseptiä. Tilaaminen on laitonta, 

lääkekaupan takana on yhä lisääntyvässä määrin kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus, iso 

osa myytävistä tuotteista on väärennöksiä, et voi olla varma miten, ns. ”lääkkeet” on tuotettu 

ja, mitä ne sisältävät, ja haittavaikutusten hoitaminen voi olla hyvin vaikeaa.

10. Vähennä mahdollista epärationaalista lääkkeiden käyttöä, ja tue järkevää lääkepolitiikkaa. 

Vaadi tieteellisesti tutkittua, tieteellisesti arvioitua ja tieteellisesti julkaistua tietoa. 

Muista, että lääkkeiden käyttösi perimmäinen tarkoitus on sairauden parantaminen tai 

ehkäiseminen tai oireiden lievittäminen. Keskustele lääkkeen vaikutuksista lääkärisi 

kanssa. Lisätietoa lääkkeistä saat lääkärin lisäksi apteekista, lääkepakkauksesta ja lääkkeen 

pakkausselosteesta. Luotettava ja riippumaton ei-kaupallinen internet -sivusto sairauksista, 

niiden hoidosta ja lääkkeistä on kansalaisten terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi 

Hanna Toiviainen 

Kehittämispäällikkö (05.2007-05.2008) 

Terveyspalvelut 


113

114 

EETTISEN MAANVILJELIJÄN MUISTILISTA 

1. Noudata tuotannossasi oman tuotannonalasi yhdessä sopimia hyvän tuotantotavan ohjeita. 

2. Muista, että olet laatuketjun tärkein lenkki. Sinun työsi tuloksena syntyy elintarvikkeiden 

luotettavuus ja jäljitettävä laatu. 

3. Huolehdi peltojen kasvukunnosta niin, että kasvit kykenevät käyttämään ravinteet 

mahdollisimman tehokkaasti hyödykseen, ja maan kosteus ja huokoisuus säilyvät sopivina. 

4. Pidä huoli, että eläinsuojissa on eläimille säädösten mukaan riittävästi tilaa, valoa ja raitista 

ilmaa. 

5. Kohtele eläimiä ystävällisesti, ja pidä eläimet ja tuotantotilat puhtaina. 

6. Käytä vain tarkastettuja korkealuokkaisia lannoitteita, jottet levitä epäpuhtauksia maaperään. 

7. Käytä tarkastettuja korkealaatuisia rehuja, jottet levitä eläintauteja. 

8. Noudata eläinten lääkityksessä eläinlääkärin ohjeita. Älä käytä eläinten kasvatuksessa 

hormoneja tai muita kiellettyjä aineita. 

9. Noudata kasvinsuojelussa ruiskutusohjeita ja varoaikoja ennen sadon korjaamista. 

10. Pidä maatilan pihapiiri siistinä, toimita romut ja rojut asianmukaisesti kierrätykseen. 

11. Huolehdi omasta, perheesi ja työntekijöidesi työturvallisuudesta. 

12. Rakenna ja kunnosta tilan asuin- ja tuotantorakennukset energiaa säästäviksi. 

13. Käytä lämmitykseen uusiutuvaa enegiaa kuten puuta, haketta, pellettejä ja muita 

kuituvalmisteita. 

14. Lähde lämpöyrittäjäksi mahdollisuuksiesi mukaan tuottamaan uusiutuvaa energiaa 

lähiseudullesi. 

15. Tutki maatilasi mahdollisuudet biodieselin ja biokaasupohjaisten polttoaineiden 

tuotannossa työkoneiden ja liikennevälineiden polttoaineeksi. 

16. Ole tarkkana, etteivät karjanlanta tai lannoitteet pääse pilaamaan pohjavesiä. 

17. Tutki peltojesi ongelmalliset valumapaikat, ojiin, jokiin ja järviin viettävät peltolohkot ja 

mieti yhdessä asiantuntijoiden kanssa, miten niiden valumia voitaisiin ehkäistä esimerkiksi 

suojakaistoilla ja laskeutusaltailla. 

18. Suosi peltojen kasvipeitteisyyttä ja käytä kevytmuokkausta siellä, missä peltojen maalaji 

sen sallii.

19. Valitse sellaisia tuotantohyödykkeitä ja tuotantomenetelmiä, joista syntyy mahdollisimman 

vähän jätettä. 

20. Lajittele sekä tuotannon että kotitalouden jätteet, kierrätä kaikki kierrätykseen kelpaava 

materiaali, ja toimita ongelmajätteet niiden vastaanottoasemalle. 

21. Kompostoi biologinen jäte, ja käytä se maan kasvukunnon parantamiseen. 

22. Harkitse, olisiko luomutuotanto sinun vaihtoehtosi. 

23. Harkitse maatiaisrotujen kasvatusta tai perinnebiotooppien hoitoa osana tilan toimintaa. 

24. Harkitse, voisiko tilasi toimia kummitilana ja osana vastuullista kuluttaja- ja 

ympäristökasvatusta opettamalla kasvaville sukupolville ruuan reitit pellolta pöytään. 

25. Huolehdi omasta jaksamisestasi, järjestä itsellesi ja perheellesi lomaa ja vapaa-aikaa, etsi 

ystäviä ja harrastuksia, turvaudu vertais- tai ammattitukeen, jos arki ahdistaa. Niin kykenet 

kantamaan suuren vastuusi ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvoinnista. 

Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK r.y. 

115

116 

EETTISEN MATKAILIJAN MUISTILISTA 

1. Suunnittele, minne suuntaat. Myös kotimaassa on paljon nähtävää ja koettavaa. 

2. Tiedä, millainen on lomapaikkasi. Tieto auttaa sinua saamaan lomastasi enemmän irti. 

3. Mieti milloin matkustat. Huippusesonkien ulkopuolella matkustaessasi tasaat matkakohteen 

ympäristöön kohdistuvia paineita, hyödytät paikallisia matkailualan yrittäjiä kestävästi vuoden 

ympäri, sekä saatatpa säästää hiukan matkan hinnassa. 

4. Liiku harkiten. Etenkin kotimaassa on kattava raide- ja tieverkosto, joita kannattaa hyödyntää. 

Jos kuitenkin tarvitsee lentää, valitse aina suorin reitti. 

5. Suosi paikallista. Pyri jättämään suurin osa lomalla käytetyistä varoista paikallisien hyväksi. 

6. Kunnioita paikallista. Olemalla kohtelias ja huomaavainen paikallisten tavoille voit huomata, 

että sinuunkin suhtaudutaan ystävällisemmin. 

7. Älä unohda ekologisuutta lomallakaan. Kierrätä, harrasta hyötyliikuntaa, säästä energiaa ja 

vettä, suosi ympäristöystävällisiä tuotteita, minimoi jätteet ym. ym. 

8. Muista matkamuistoja ostaessasi, että turhan ostamista on syytä välttää. Varmista, ettei 

uhanalaisia eläimiä ole käytetty materiaaleina ostamassasi tuotteessa. 

9. Kohtele eläimiä inhimillisesti. Joskus suoranaiset eläinrääkkäystapahtumat voivat olla 

turistien vetonaulana. Esimerkilläsi voit osoittaa eläinten hyväksikäytön kannattamattomuuden 

ja suosia muita asioita.

10. Noudata sääntöjä. Niiden tarkoituksena voi olla luonnonsuojelu, paikallisen kulttuurin 

suojelu tai yleisen rauhan ylläpito. Noudattamalla sääntöjä vältyt myös itse turhilta ongelmilta. 

11. Mieti, mistä maksat. Eettisyys, ympäristöystävällisyys ja paikallisuus ovat avainsanoja 

tunnistettaessa laatutavaraa. Näistä eduista voi jopa maksaa hiukan enemmän. 

12. Anna palautetta. Palautetta kannattaa antaa aina, oli kyse sitten kierrätysmahdollisuuksien 

lisäämisestä, veden kulutuksesta tai maukkaasta perinneruuasta. Muista, että myös kiitos on 

palautetta! 

Turun ammattikorkeakoulu 

Kestävän kehityksen koulutusohjelma 

Marja Tommola 

117

118 

EETTISEN PUUTARHAN SUUNNITTELU, HOITO 

JA MATERIAALIHANKINNAT 

Suunnittelu 

1. Käytä tarvittaessa suunnitteluapua. Hyvällä suunnittelulla vältytään rakennusvaiheessa 

tarpeettomilta maamassojen vaihdoilta ja uuden materiaalin hankinnoilta. 

2. Hyödynnä tontilla oleva kasvillisuus ja kivet. 

3. Tavoittele helppohoitoisuutta, se on kestävää kehitystä. 

Hoito 

4. Tee yhteistyötä naapurisi kanssa. Yhteistyöllä säästää kustannuksissa. 

5. Kerää sadevesi talteen, ja käytä se puutarhan kasteluun. 

6. Kun torjut rikkakasvit kitkemällä, saat hyötyliikuntaa, ja suojelet ympäristöä. 

7. Suosi pikkulintuja. Ne torjuvat biologisesti tuhohyönteisiä. 

8. Kun käytät kemiallisia kasvinsuojeluaineita, noudata huolellisesti käyttöohjeita. 

9. Kompostoimalla palautat ravinteet takaisin kasvien käyttöön. 

Materiaalihankinnat 

10. Suosi ympäristöystävällisesti käsiteltyjä puumateriaaleja.

11. Varmista, että puutarhakalusteita ei ole valmistettu uhanalaisista puulajeista. 

12. Suosi vähäpäästöisiä puutarhakoneita. 

13. Pienen nurmikon hoitoon riittää käsikäyttöinen kelaleikkuri. 

14. Suosi asiantuntevia puutarhamyymälöitä, joista saat neuvot kasvivalintaan ja hoito- 

ohjeisiin. 

15. Ostettaessa monivuotisten kasvien taimia suosi kotimaisia kohteeseen soveltuvia taimia. 

Näin säästät kuljetuskustannuksissa, ja taimikuolleisuus ja tarve paikkausistutuksiin vähenee. 

Kotimaisesta alkuperästä lisätyt Suomen olosuhteissa kasvatetut taimet kestävät ja menestyvät 

pohjoisessa ilmasto-oloissa. 

Puutarhaliitto – Trädgårdsförbundet 

119

120 

EETTISEN RAKENTAJAN MUISTILISTA 

1. Älä rakenna turhia neliöitä. Jokainen ylimääräinen neliö ja jokainen ylimääräinen ilmakuutio 

maksaa sekä rakentamisessa että myöhemmin ylläpitovaiheessa. 

2. Sijoita talo ilmansuuntiin nähden siten, että suurin osa ikkunoista suunnataan pääosin 

kaakkoon, etelään tai lounaaseen. Tällöin auringon säteilyn tuoma lämpö voidaan 

maksimaalisesti hyödyntää lämmityksessä. 

3. Ota tilojen muunneltavuus asumisen tarpeiden muuttuessa suunnittelussa huomioon. 

4. Ota rakennusmateriaalien valinnassa huomioon materiaalin kierrätysmahdollisuus sen 

teknisen käyttöiän umpeuduttua. Hyvällä rakennusmateriaalilla on olemassa tuoteseloste, 

josta ilmenee materiaalin valmistuksen vaatima energiantarve ja muut ympäristövaikutukset. 

Tuoteseloste on samalla materiaalin käyttö- ja huolto-ohje. 

5. Rakenna matalaenergiatalo. Sen lämmitysenergian tavoitekulutus on korkeintaan 50 

% rakentamismääräysten mukaisesta minimivaatimustasosta. Vähän lämmitysenergiaa 

kuluttavassa talossa on selvästi nykymääräysten vaatimuksia paremmin eristetyt vaipan 

rakenteet. Nykyisin käytettävät teolliset eristeet ovat lämmöneristyskyvyltään erinomaisia, 

joten menneiden aikakausien nostalgisten eristeiden perään ei kannata haikailla. 

6. Ota Ikkunoiden ja ulko-ovien valinnassa huomioon rakenteen u-arvo. Ikkunoiden ja 

ulko-ovien lämmöneristävyyden merkitys kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän niitä 

rakennuksessa on. 

7. Valitse ilmanvaihtojärjestelmä siten, että sitä on helppo käyttää ja huoltaa, ja jäteilman 

lämmöstä voidaan suurin osa ottaa talteen. Hyvän lämmöntalteenottojärjestelmän 

vuosihyötysuhde on yli 60 %, ja tästä on laitteen valmistajalla puolueettoman tutkimuslaitoksen 

antama todistus. 

8. Hyödynnä lämmityksessä mahdollisimman paljon uusiutuvia energiamuotoja. Jos 

alueella on mahdollisuus liittyä kaukolämpöverkkoon, on tämä peruslämmityksen suhteen 

eettisesti järkevä valinta. Jos kaukolämpöön ei ole mahdollista liittyä, kannattaa suosia 

lämmitysjärjestelmiä, joissa hyödynnetään aurinkoenergiaa ja maasta, ilmasta tai vesistöstä 

saatavaa lämpöä. 

9. Valitse sellainen tulisija, jonka hiukkaspäästöistä on saatavissa puolueettoman 

tutkimuslaitoksen antama todistus. Suomalaiseen taloon kuuluu varaava tulisija, jonka 

hiukkaspäästöt ovat vähäiset. 

10. Käytä rakentamisessa kotimaisia materiaaleja. Säärasitukselle alttiissa rakenteissa suositaan 

kivipohjaisia materiaaleja tai puuta, joka on rakenteellisesti mahdollisimman hyvin suojattu ja 

ulkorakenteisiin tarkoitettu. Esimerkiksi ulkoverhouslaudan paksuuden tulee olla yli 25 mm.

11. Ota kodinkoneiden valinnassa huomioon niiden energiatehokkuus. 

12. Laadi talolle huoltokirja, jota myös täytetään ja käytetään. Huoltokirjan laatiminen 

aloitetaan suunnitteluvaiheessa ja huoltokirja kootaan rakentamisen edistymisen tahdissa. 

Martti Hekkanen, erikoistutkija, VTT 

121

122 

RUOKA 

Eettisen kuluttajan ruokalista 

1. Älä heitä ruokaa pois. Käyttökelpoisen ruuan poisheittäminen on epäeettisyyden huippu. Koko 

tuotantoketju on tällöin rasittanut eritavoilla luontoa turhaan. Osta sen verran elintarvikkeita 

kuin todella tarvitset. Suunnittele ostoksesi ja päivän ateriasi. Valmista suurempia ruokamääriä 

kerrallaan, ja pakasta ylimääräinen ruoka. Käytä mikroa ruuan lämmittämiseen. 

2. Erottele maatuvat jätteet biojätteisiin. Pois heitetty ruoka rasittaa ympäristöä enemmän kuin 

pakkausjäte. Kaatopaikalla mädäntyvä ruoka tuottaa lisäksi kasvihuoneilmiötä kiihdyttävää 

metaania. Biojäteastiaan tai kompostiin päätyvä ruoka maatuu rasittamatta luontoa. Edelleen 

koko tuotantoketju on kuitenkin rasittanut ympäristöä turhaan. 

3. Syö kasvatettua lihaa, broileria ja kalaa vähemmän. Eläinten kasvattaminen ruuaksi kuluttaa 

huomattavasti enemmän luonnonvaroja kuin kasvisravinnon tuotanto. Lehmille ja lampaille 

syötetään myös ravintoa, joka suoraan sopisi ihmisillekin. Nämä myös tuottavat merkittäviä 

määriä metaania, joka lisää kasvihuoneilmiön etenemistä. 

4. Kiinnitä huomiota omiin ostosmatkoihisi. Muutaman tuotteen hakeminen autolla isosta 

marketista on kovin epäekologista. Pienet ostokset kannattaa tehdä lähikaupoista, joihin pääsee 

helposti kävellen tai pyörällä. Bussikin on yksityisautoa parempi vaihtoehto. Ostosreissulle on 

hyvä poiketa kun on muutenkin liikkeellä autolla. Silloin on järkevää ostaa suurempia määriä 

kerralla. 

5. Huomioi, että prosessoitu tuote ei aina ole epäekologisin valinta. Pitkälle prosessoidun 

tuotteen valmistukseen kuluu yleensä paljon energiaa. Omilla ruuanvalmistusmenetelmillä 

voi kuitenkin helposti kuluttaa vielä enemmän. Valmiin ruuan lämmitys mikrossa on usein 

hyvinkin energiatehokasta verrattuna siihen, että ateria tehdään alusta lähtien itse. 

6. Suosi tuotteita, joilla on ”eettinen sertifikaatti”. Erilaisten ”eettisten sertifikaattien” takana

on järjestelmiä, joiden tarkoituksena on mm. parantaa kehitysmaiden viljelijöiden ja muiden 

työntekijöiden asemaa sekä tarjota mahdollisuuksia koulutukseen ja terveydenhuoltoon. 

Tarkista kuitenkin järjestelmien taustat. 

7. Kierrätä kertyneet pakkausmateriaalit. Osta elintarvikkeita irtomyynnistä pusseihin, 

joita olet jo aikaisemmin käyttänyt. Suosi isompia kierrätettäviä kartonkipakkauksia pienten 

kertakäyttöisten pakkausten sijaan. Kierrätä kaikki kierrätykseen kelpaava pakkausmateriaali. 

8. Suosi luomulihaa – luonnonmukaisesti kasvatetut eläimet voivat usein elää lajityypillisemmin. 

Naudan-, sian- ja broilerinlihan tuotannossa eläimet pääsevät harvoin noudattamaan 

lajityypillistä käyttäytymistä. Vaikka lakeja noudatettaisiin, tilaa voi olla liian vähän. Suomessa 

elämiä kohdellaan pääsääntöisesti hyvin, mutta luomutiloilla karja voi elää vapaammin. 

9. Valitse suomalaista ja eurooppalaista - työntekijöiden työolot tunnetaan. EU-maissa työoloja 

ohjaa yhtenäinen lainsäädäntö. Kansallisia eroja toki löytyy, mutta pääosin työntekijöiden 

työolosuhteet ovat kunnossa. Monissa kaukomaissa työolot ovat hyvin kyseenalaisia, ja niitä 

on kuluttajan vaikea selvittää. 

10. Käytä kankaasta tai muusta kestävästä materiaalista valmistettuja kauppakasseja. Kanna 

kankaista kauppakassia aina mukanasi. Kätke kangaskasseja eri paikkoihin; yksi käsilaukkuun, 

toinen reppuun, kolmas autoon. Näin kassi on aina saatavilla. Jos ostat muovikassin, käytä sitä 

useasti uudelleen. 

11. Vaikuta ruuan epätasaiseen jakautumiseen maailmassa. Osallistu tunnettujen järjestöjen 

ruoka-apukeräyksiin, joilla pyritään tasaamaan ruoan epätasaista jakautumista niin meillä 

kuin maailmalla. 

Annikka Marniemi 

Elintarvikeasiantuntija 


LIHA 

Suomessa käytetään vuosittain noin 50 miljoona eläintä ruoaksi. Valtaosa syötävistä eläimistä 

on kanoja ja broilereita. Nisäkkäistä eniten syödään sikoja. Eläinten hyvinvoinnille aiheutuu 

ongelmia muun muassa ahtaiden ja karujen kasvatustilojen sekä liikunnanpuutteen vuoksi. 

Sikojen ja lintujen rahallinen arvo on tuottajalle vähäinen eikä niiden yksilöllinen hoito ole 

kannattavaa, joten joskus jopa eläinten vammat ja sairaudet jätetään hoitamatta. 

Broileri 

Yleisin suomalaisilla tuotantotiloilla kasvatettu eläin on nopeaan lihantuotantoon jalostettu 

123

124 

kanahybridi, jota kutsutaan broileriksi. Broilerit kasvatetaan lattialla suurissa ikkunattomissa 

halleissa yleensä 30 000 linnun parvissa. Broilerit ovat hallissa vapaina, mutta ahtaus, nopeaksi 

jalostettu kasvu, ja sen aiheuttamat kivut ja sisäelinviat estävät usein lintujen normaalin 

käyttäytymisen ja jopa liikkumisen suureksi osaksi. Broilereita kasvatetaan Suomessa 

huomattavasti tiheämmässä kuin eläinsuojelulaissa suositellaan. 

Sika 

Sianlihan tuotanto perustuu tehokkaaseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet 

eri kasvatusvaiheisiin: emakkosikaloissa tuotetaan porsaita myytäväksi lihasikaloihin, joissa 

ne kasvatetaan noin 110 kg:n teuraskokoon. Siat ovat luonnostaan hyvin toimeliaita eläimiä. 

Tuotanto-oloissa niillä ei kuitenkaan ole juuri lainkaan virikkeitä eikä mahdollisuuksia 

lajityypilliseen toimintaan. Eläinten kokeman turhautumisen ja elintilojen ahtauden 

seurauksena sikaloissa esiintyy usein stereotyyppistä käyttäytymistä kuten kaltereiden 

pureskelua ja kaavamaisia liikeratoja sekä lajikumppaneiden vahingoittamista kuten häntien 

puremista jopa juurta myöten poikki. 

Naudat 

Naudanlihasta suurin osa on peräisin sonneista ja lypsykäytöstä poistetuista lehmistä. 

Lihatuotannossa eläimet kasvatetaan ns. kolmivaihekasvatuksen mukaan. Kolmivaihekasvatus 

sisältää: alkukasvatuksen, välikasvatuksen sekä loppukasvatuksen. Kasvatus voi tapahtua 

lämpimässä parsinavetassa, kylmäpihatossa tai ympärivuotisessa ulkotarhassa. Eläinten 

hyvinvointia voi huonontaa isot ryhmäkoot tai eläinten pitäminen kytkettynä parsissa. 

Luomu 

Luomulihaa tuottavilla tiloilla eläimet voivat toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ja 

eläinten elinolosuhteet ovat tavanomaisia lihatuotantotiloja korkeammat. Eläimet saavat 

monilla tuotantotiloilla ulkoilla, ja ruokitaan luonnonmukaisesti kasvatetulla rehulla. 

SEY Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry 

Animalia ry 

KANANMUNAT 

Suurin osa kaupoissa myytävistä kananmunista on peräisin häkkikanaloista tai 

virikehäkkikanaloista, joissa tilaa on yhtä kanaa kohti noin yhden A4-paperiarkin 

verran. Kanojen lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluisi monipuolinen käyttäytyminen 

pienehköissä parvissa: jos kanalla on mahdollisuus, sen päivä kuluu maata kuopsutellen 

ruokaa etsiessä, puun oksilla levätessä ja hiekkakylpyjä ottaessa. Muninta-aikaan

se vetäytyy muista kanoista erilleen pesään. Tuotanto-olosuhteissa, etenkin 

häkkikanaloissa, mahdollisuudet luontaiseen käyttäytymiseen ovat hyvin niukat. 

Yksi kananmunatuotannon ongelmakohta ovat kukkopoikaset, joita syntyy yhtä paljon, kuin 

kanoja. Kukkopoikasten kasvattamista pidetään nykyään taloudellisesti kannattamattomana, 

sillä lihantuotantoa varten on jalostettu nopeammin kasvavia kanahybridejä eli broilereita. Siksi 

kukkopoikaset tapetaan sukupuolen määrityksen jälkeen kaasulla tai silppurilla. Munijakanat 

teurastetaan noin puolentoista vuoden ikäisinä, kun kana luontaisesti eläisi keskimäärin 

seitsemän vuotta. Kanoja oli Suomessa munien tuotannossa vuonna 2006 yhteensä 3,1 miljoonaa. 

Osa munista on peräisin lattiakanaloista tai luomukanaloista, joissa kanat saavat liikkua parvissa. 

Luomukanaloissa kanojen hyvinvointi otetaan eri tuotantomuodoista parhaiten huomioon: 

kanoilla on esimerkiksi enemmän tilaa ja mahdollisuus ulkoilla kesäisin. 

Hyvinvointiongelmat 

Tuotanto-oloissa kanat kärsivät erityisesti tilanahtaudesta ja parvien liian suuresta koosta. 

Ahtaus ja virikkeettömyys, sekä kyvyttömyys tunnistaa kaikkia lauman yksilöitä suurista 

eläinmääristä johtuen, aiheuttavat toisiin kanoihin kohdistuvaa aggressiivisuutta, etenkin 

ellei alaryhmien muodostaminen onnistu. Kanat nokkivat toisiaan ja nyppivät höyheniä irti 

toisistaan myös yrittäessään purkaa luontaista toiminnan tarvettaan. Höyhenten nokkiminen ja 

häiriökäyttäytymisen kehittyminen kannibalismiksi ovat tavallisia kaikissa tuotantomuodoissa. 

Suomen eläinsuojeluyhdistys ry 

Animalia ry 

125

126 

LUOMU - VASTUULLINEN VALINTA 

Luomutuotannon lähtökohtana on ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen tasapaino ja 

siten kestävän kehityksen mukainen toiminta. Kasvinviljelyssä hoidetaan maan hyvinvointia 

ja luodaan satokasville suotuisat olosuhteet. Eläintuotannossa huomioidaan eläinten 

lajinmukainen käyttäytyminen ja eläinten hyvinvointi. 

Luomutuotannossa luonnonvaroja käytetään oikeudenmukaisesti. Ympäristöstä pidetään 

huolta niin, että tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan samasta luonnosta ja samoista 

luonnonvaroista kuin tämän päivän kuluttajat. Luomutuotanto pitää huolta ympäristöstämme 

vähentämällä ravinnehuuhtoutumia vesistöihin, säästämällä luontoa kemiallisten lannoitteiden 

valmistamisen, kuljettamisen ja peltoihin levittämisen kuormitukselta sekä huolehtimalla 

luonnon monimuotoisuuden säilymisestä ja edistämisestä. 

Mitä luomu sisältää? 

Luomutuotteen maatalousperäisistä raaka-aineista vähintään 95 % on oltava luonnonmukaisesti 

tuotettu. Loput 5 % voi koostua erikseen ilmoitetuista tavanomaisista ainesosista, joita ei ole 

saatavilla luomuna. Lisäaineiden käyttö on tarkkaan rajattu. Sallituista lisäaineista suurin osa 

on luonnosta löytyviä kuten maito- ja sitruunahappo, pektiini tai happi. Geenimanipuloituja 

ainesosia tai geenimanipuloitujen ainesosien johdannaisia ei saa käyttää. Luomuelintarvikkeen 

väri ja maku syntyy aina luonnollisista väri-, aromi- ja makeutusaineista. 

Luomuelintarvikkeita säätelee EU:n luomuasetus eli neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 

maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä 

maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa, joka asettaa vähimmäisvaatimukset kaikille EU:n 

alueella tuotettaville, valmistettaville ja myytäville luomuelintarvikkeille. Luomuviljelijät ja 

luomutuotteiden valmistajat sitoutuvat toimimaan luomuasetuksen ehtojen mukaisesti ja 

ehtojen noudattamista valvotaan vuosittaisin tarkastuksin. 

Luomumerkkejä on monenlaisia 

Luomutuotteessa on aina viranomaisen valvontakoodi. Suomessa valvotuista tuotteista 

löytyvä koodi on FI-A, FI-B, FI-C FI-D. Lisäksi luomutuotteissa voi olla luomumerkkejä ja logoja. 

Elintarvikkeessa sanojen luomu, luonnonmukainen, eko tai bio käyttäminen edellyttää aina 

luomuvalvontaan kuulumista. 

Aurinkomerkki on luomun valvontamerkki. Se kertoo, että tuotetta valvoo suomalainen 

viranomainen EU:n luomuasetusta noudattaen. Luomuelintarvikkeen maatalousperäisistä 

raaka-aineista vähintään 95 % on tuotettu luonnonmukaisesti 

.

EU:n luomumerkki eli tähkämerkki kertoo, että tuote on valmistettu, jalostettu tai pakattu 

jonkin EU-maan luomuvalvonnan alaisena, noudattaen EU:n luomuasetusta. 

Luomu lukuina 

- Suomessa on noin 4 000 luomutilaa, eli 5,7% tiloista 

- Luomutuotannossa on noin 140 000 hehtaaria (n. 6,8% tuotantoalasta) sekä noin 9 miljoonaa 

sertifioitua metsää keruutuotealueena. 

- Keskikokoisella luomutilalla on peltoa noin 37 hehtaaria, mikä on 10 prosenttia enemmän 

kuin tavanomaisilla tiloilla. 

- Luomulypsykarjatilalla on keskimäärin 28 lehmää kun tavanomaisilla tiloilla on 20. 

- Aurinkomerkin käyttöoikeus on vajaalla 500 tuottajalla ja n. 2 500 tuotenimikkeellä 

- Maailmassa luomutuotannossa on noin 31 miljoonaa hehtaaria 

Marika Auersalmi, Finfood Luomu 

127

128 

EETTISEN SIJOITTAJAN MUISTILISTA 

1. Sijoita kestävän kehityksen rahastoihin, obligaatioihin tai osakeindeksiobligaatioihin. 

Näitä voidaan kutsua kestävän kehityksen rahastoiksi tai obligaatioiksi, ympäristörahastoiksi, 

vaihtoehtoisen energian obligaatioiksi tms. Näitä tarjoavat monet suomalaiset pankit. 

2. Jos sijoitat suuriin pörssiyrityksiin, tutki kestävän kehityksen osakeindekseihin 

listatut yritykset, esimerkiksi Dow Jones Sustainability Index www.sustainability- 

indexes.com/ ja Financial Times 4Good www.ftse.com/Indices/FTSE4Good_ 

Index_Series/index.jsp. 

3. Voit soveltaa näiden osakeindeksien käyttämiä kestävän kehityksen kriteereitä yritysten 

arviointiin myös omatoimisesti. Jos et tiedä, millä perusteella yrityksiä arvioisi, näistä voi etsiä 

kriteereitä. 

4. Jos sijoitat pienempiin kotimaisiin yrityksiin, pyri arvioimaan niiden ympäristövaikutuksia 

tuotannossa, raaka-aineiden ja materiaalien osalta, sekä tuotteiden käytön aikana. 

5. Tutki yritysten yritysvastuuraportteja, ja vertaile esitettyjä tietoja ympäristövaikutuksista ja 

yhteiskuntavastuullisuudesta. Valitse sijoituskohde, joka mielestäsi parhaiten vastaa käsitystäsi 

vastuullisesta yrityksestä. 

6. Sijoita yrityksiin, joiden tuotteet, palvelut tai teknologiat tarjoavat ratkaisuja vakaviin 

globaaleihin ympäristökysymyksiin kuten ilmastonmuutokseen tai vedensäästöön. 

7. Sijoita yrityksiin, joiden toiminta tarjoaa ratkaisuja vakaviin globaaleihin yhteiskunnallisiin 

ongelmiin kuten köyhyyteen. 

8. Vältä sijoittamista kansalaisjärjestöjen boikottilistoilla esiintyviin yrityksiin. 

Minna Halme 

Dosentti, Akatemiatutkija 

Helsingin kauppakorkeakoulu 

Mika Kuisma 

KTT, Tutkija 

Helsingin kauppakorkeakoulu

EETTISEN TEKSTIILINKULUTTAJAN MUISTILISTA 

Osto ja valinta 

1. Turhaa vai tarpeellista - harkitse mitä ostat. 

2. Tarkista tuotteen kunto, säästä kuitti ja hyödynnä avokauppaa. 

3. Harkitse mistä ostat. 

4. Lainaa, vuokraa ja vaihda vaatteita ja tekstiilejä. 

5. Hemmottele itseäsi palveluilla impulssishoppailun sijaan. 

Materiaalit, laatu ja tuotanto 

6. Tarkkaile laatua sekä materiaaleissa että työssä. 

7. Valitse vain tarkoituksenmukaisia vaatteita ja tekstiilejä. 

8. Vältä itsellesi tai ympäristöllesi haitallisia pintakäsittelyjä tuotteissa. 

9. Suosi eettisesti sertifioituja tai ympäristömerkittyjä tuotteita. 

Käyttö ja huolto 

10. Pidennä tuotteen käyttöikää hoitamalla ja säilyttämällä sitä oikein. 

11. Pese vain likaisia vaatteita ja täysiä koneellisia - usein pelkkä tuuletus riittää. 

129

130 

12. Käytä ympäristömerkittyä pesuainetta ja annostele se oikein. 

13. Kuivaa pyykit narulla, sillä rumpukuivaus kuluttaa vaatetta ja sähköä. 

14. Korjaa tai korjauta rikkoutuneet tuotteet. 

Jälkikäsittely 

15. Laita vaatteet ja tekstiilit kiertoon. 

16. Uudista vaatteet ja tekstiilit mallia muokkaamalla tai koristelemalla. 

17. Anna tekstiilille uusi käyttötarkoitus vaikka kauppakassina tai tyynyliinana. 

Taideteollinen korkeakoulu 

Tekstiilitaiteen sekä vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelmat

EETTISEN VENEILIJÄN MUISTILISTA 

1. Vältä rantautuessa puiden ja pensaiden vahingoittumista köysikiinnittymisissä. 

2. Älä kerää luonnosta kasvavia puita ja kiviä nuotioihin. 

3. Vältä kertakäyttöastioita ja tarpeettomia muovipakkauksia. 

4. Pidä koirat ehdottomasti kiinni. 

5. Vältä liikkumista pesimäalueilla. 

6. Varo häiritsemästä hautovia vesilintuja. 

7. Älä jätä siimoja ja verkkoja luontoon. 

8. Käytä olemassa olevia polkuja ja kulkureittejä kasvuston säästämiseksi. 

9. Estä öljyn ja likaisen pilssiveden pääsy vesistöön. 

10. Tyhjennä käymäläjäte sitä varten varattuihin keräilypisteisiin. 

11.Vältä tarpeetonta moottorin joutokäyntiä. 

12.Noudata ”vie mennessäsi, mitä toit tullessasi ” –periaatetta. 

13.Lajittele roskat aina kun mahdollista kierrätystä varten. 

14.Pura suuret pakkaukset jo kotona kierrätyssäiliöihin. 

15.Käytä normaaleita kasseja ja koreja muovikassien sijaan. 

16.Kerää talteen rantaan ajautuneita roskia. 

Suomen veneilyliitto – Finlands Båtförbund ry 

131

Eettisyys_esiin_2009_Suomen_Kuluttajaliitto

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?