Lukion uskonto Kertauskirja ja lukemisto
04.04.2024 • Views
Embed Flag

Lukion uskonto Kertauskirja ja lukemisto

ePAPER READ
printek

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

LUKION USKONTO<br />

KERTAUSKIRJA JA LUKEMISTO<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY

TEKIJÄT<br />

Harri Peltomaa, TM<br />

tietokir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>, psykoterapeutti,<br />

psykologianopetta<strong>ja</strong>t PSOP ry:n hallituksen jäsen.<br />

Timo Laula<strong>ja</strong>, TM<br />

TM, Toiminut uskonnon lehtorina.<br />

Helsingin NMKY:n pääsihteeri.<br />

Timo Muola<br />

TM, Pälkäneen lukion <strong>ja</strong> yhteiskoulun uskonnon,<br />

psykologian <strong>ja</strong> filosofian opetta<strong>ja</strong>.<br />

RaamattuNET-sivuston tekijä <strong>ja</strong> ylläpitäjä.<br />

Antti Mattila<br />

TM, Järvenpään lukion uskonnon lehtori.<br />

www.opinto.net<br />

© Opintoverkko Oy <strong>ja</strong> tekijät<br />

Taitto: Jaana Pasanen, Printek<br />

Lukemiston tyyli <strong>ja</strong> taitto: Taina Leino, Vitale Ay<br />

Valokuvat: www.shutterstock.com<br />

Piirroskartat <strong>ja</strong> kuvat Timo Muola<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

KOPIOINTIEHDOT<br />

Tämä teos on oppikir<strong>ja</strong>, joka on suo<strong>ja</strong>ttu tekijänoikeuslailla<br />

(404/61). Tämän teoksen tai sen osan valokopiointi,<br />

skannaaminen tai muu digitaalinen kopiointi tai käyttö<br />

edellyttää oikeudenomista<strong>ja</strong>n luvan.<br />

Kopiosto ry myöntää teosten osittaiseen kopiointiin lupia.<br />

Teoksen tai sen osan muuntelu on kielletty.<br />

1. painos<br />

Printek, Keuruu 2024<br />

ISBN 978-952-7479-32-2<br />

OPINTOVERKKO OY

<strong>Lukion</strong><br />

HARRI PELTOMAA<br />

TIMO LAULAJA<br />

TIMO MUOLA<br />

ANTTI MATTILA<br />

USKONTO<br />

KERTAUSKIRJA JA LUKEMISTO<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

OPINTOVERKKO

SISÄLLYS<br />

JOHDANTO 11<br />

MODUULI 1<br />

Uskonto ilmiönä<br />

1.1 IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA 14<br />

uskomusjärjestelmät // maailmankuva //<br />

maailmankatsomus // tieteellinen // uskonnollinen //<br />

elämänkatsomus // vakaumus // moraali<br />

1.2 USKONTO ILMIÖNÄ 20<br />

uskonnon määrittely // haasteet // muuttuva ilmiö //<br />

<strong>uskonto</strong>jen yhteiset piirteet // yliluonnollinen // teismi //<br />

monoteismi // polyteismi // panteismi // ateismi // pyhä<br />

// oppi // normi // pyhä kir<strong>ja</strong> // perimmäiset kysymykset<br />

// yhteisöllisyys // symbolit // myytit // myyttien lajit //<br />

rituaalit // riitit // riittien pääluokat // uskonnon<br />

ulottuvuudet<br />

1.3 YKSILÖN USKONTO 31<br />

uskonnollinen ihminen // järkiperäinen ihminen //<br />

tieteellinen maailmakuva // usko yliluonnolliseen //<br />

individualismi // sekularismi // sekularisaatioprosessi //<br />

fundamentalismi // eletty <strong>uskonto</strong> // henkisyys //<br />

uskonnoton a<strong>ja</strong>ttelu // ateismi // käytännöllinen <strong>ja</strong> vahva<br />

ateismi // agnostisismi // skeptisismi // vapaa-a<strong>ja</strong>ttelu //<br />

sekulaari humanismi // <strong>uskonto</strong>kritiikki // <strong>uskonto</strong>jen<br />

suhteen välinpitämättömät // dialogi // katsomus- <strong>ja</strong><br />

<strong>uskonto</strong>dialogi<br />

1.4 USKONNON YHTEISÖLLISYYS JA<br />

YHTEISKUNNALLISUUS 34<br />

yhteisö // sosiaalinen ulottuvuus // kultti //<br />

kokemuksellinen uskonnollisuus // lahko // vakiintunut<br />

<strong>uskonto</strong> // yhteiskunnallinen asema // tunnustus- <strong>ja</strong><br />

kirkkokunnat // yhteiskunta // valtio // valtakulttuuri //<br />

identiteetin perusta // fundamentalismi // politiikka //<br />

nationalismi // kongregationalismi // kansankirkko //<br />

valtionkirkko // kansalaisuskonnollisuus // positiivinen<br />

uskonnonvapaus // negatiivinen uskonnonvapaus //<br />

<strong>uskonto</strong>perheet // kristillisperäiset uskonnot<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

2.1 USKONNOT TILASTOJEN VALOSSA 38<br />

tilasto // lähdekriittisyys // luotettavuus //<br />

rekisteröitymisaste // uskonnollisuuden aste //<br />

uskonnolliset enemmistöt <strong>ja</strong> vähemmistöt // ateismi //<br />

uskonnottomuus // synkretismi // maailmanuskonnot //<br />

universaalius // etnisyys // pienet uskonnot //<br />

uususkonnot // luonnonuskonnot // uuspakanalliset<br />

katsomukset<br />

2.2. USKONNOLLISUUS JA SEN MONET<br />

MUODOT 43<br />

uskonnollisuus // uskonnollisuuden asteen vaihtelu //<br />

uskonnollisuuden tutkiminen // kulttuurikristillisyys //<br />

konservatiivinen, fundamentalistinen <strong>ja</strong> liberaali<br />

uskonnollisuus // sanainspiraatio-oppi // globalisaation<br />

vaikutus uskonnollisuuteen // uskonnon ylira<strong>ja</strong>isuus //<br />

sekularisaatio // henkisyys // uushenkisyys //<br />

kokemukset <strong>ja</strong> elämykset // karismaattisuus<br />

2.3 USKONTO TUTKIMUSKOHTEENA 44<br />

tiede // tieteellisyys // tieteellinen tieto // prosessi //<br />

käsitteiden määrittely // teorioiden muodostus //<br />

tieteellisen tutkimuksen yleiset periaatteet //<br />

vertaisarviointi // <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> uskonnottomuuden<br />

tieteellinen tutkimus // <strong>uskonto</strong>tiede // vertaileva ote //<br />

funktionaalinen painotus // <strong>uskonto</strong>tieteen alat //<br />

teologia // kristinuskon tieteellinen tutkimus // teologian<br />

oppiaineet // <strong>uskonto</strong>jen tutkimuksen lähitieteet //<br />

monitieteisyys<br />

3 ABRAHAMIN PERILLISET 53<br />

Lähi-idän uskonnot // juutalaisuus // kristinusko // islam<br />

// Abrahamin perilliset // <strong>uskonto</strong>perhe // yhteiset juuret<br />

// Hedelmällinen puolikuu // varhaiset korkeakulttuurit eli<br />

sivilisaatiot // Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurien<br />

vaikutus // hellenismin vaikutus kristinuskoon //<br />

mysteeriuskonnot // apologia // monoteismi // Jahve,<br />

Jumala, Allah // kristinuskon kolminaisuusoppi //<br />

lineaarinen aikakäsitys // kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // heprealainen<br />

Raamattu eli Takak // Raamattu // Koraani // profeetat //<br />

Jerusalemin merkitys // pyhäpäivä<br />

4 JUUTALAISUUS 64<br />

identiteetti // valittu kansa // luvattu maa // Abraham //<br />

liitto // käskyt // diaspora // vainot // sionismi // etninen<br />

<strong>uskonto</strong> // laki<strong>uskonto</strong> // Jahve // sapatti // synagoga //<br />

Toora // puhtaussäännökset // elämänkaaren juhlat //<br />

vuodenkierron juhlat // suuntaukset // kulttuuri <strong>ja</strong><br />

elämäntavat // juutalaisuuden symbole<strong>ja</strong><br />

5 KRISTINUSKO 79<br />

Jeesus // helluntai // alkuseurakunta // Paavali // vainot //<br />

suuntaukset // kolminaisuusoppi // Raamattu //<br />

sakramentit // kannatusalueiden muutos<br />

6 ISLAM 88<br />

Muhammed // teokratia // Allahin tahtoon alistuminen //<br />

Koraani // arabian kieli // Kir<strong>ja</strong>n kansat // viisi<br />

velvollisuutta // shahada // monimuotoisuus //<br />

suuntaukset // sunnalaisuus // shiialaisuus //<br />

traditionalistit, fundamentalistit <strong>ja</strong> modernistit //<br />

islamismi // sharia // fiqh // fatwa // hadith // jihad<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KYSYMYKSIÄ JA TEHTÄVIÄ MODUULIIN UE1 108

MODUULI 2<br />

Maailmanlaajuinen kristinusko<br />

1 KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA 112<br />

kristinusko on levinnyt kaikkiin maanosiin // kristinuskon<br />

pääsuuntaukset // katolisuus // ortodoksisuus //<br />

pro testanttiset kirkot // itsenäiset <strong>ja</strong> riippu mattomat<br />

kirkot // karismaattinen kristillisyys // katolisuus suurin<br />

suuntaus // kannatuksen painopiste siirtynyt eteläiselle<br />

pallonpuoliskolle // kristinuskon asema vähemmistö- <strong>ja</strong><br />

enemmistö<strong>uskonto</strong>na // kulttuurin vaikutus // kon tekstuaalinen<br />

teologia // vapautuksen teologia <strong>ja</strong> sen eri<br />

muodot // ekoteologia<br />

2 KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN 116<br />

kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin // Jeesus<br />

tulkitsi juutalaista lakia uudella tavalla // kristinusko syntyi<br />

Jeesuksen seuraajien parissa // apostolit // alku seurakunta<br />

// kristittyjen vainot // Rooman valtion <strong>uskonto</strong> //<br />

ristiretket // löytöretket // lähetystyö<br />

3 KRISTINUSKON OPPI, IDENTITEETTI JA<br />

HARJOITTAMINEN 120<br />

kristinuskon opin kehittyminen // kirkolliskokous //<br />

uskon tunnustus // monoteismi // kolminaisuusoppi //<br />

kristologia // kristillinen ihmiskäsitys // syntiinlankeemus<br />

// kultainen sääntö // kristillinen identiteetti // kristin uskon<br />

harjoittaminen // kirkko // jumalanpalvelus // messu //<br />

sakramentt // rukoilu // kristilliset elämänkaaren juhlat //<br />

harhaoppi // apologeetta<br />

4 RAAMATTU ON KRISTINUSKON PYHÄ KIRJA 129<br />

kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // Raamattu // Vanha testamentti (VT) // Uusi<br />

testamentti (UT) // kulttuurinen merkitys // synty prosessi //<br />

kanonisointi // VT:n kir<strong>ja</strong>ryhmät // evankeliumit // zynop tinen<br />

// kaksilähdeteoria // kirjeet // apokryfikir<strong>ja</strong>t // tulkintatavat<br />

5 KRISTINUSKON YHTEISKUNNALLINEN JA<br />

KULTTUURINEN MERKITYS 134<br />

kulttuurin käsite // perinne // aineellinen <strong>ja</strong> aineeton<br />

kulttuuri // kulttuuriperintö // valtakulttuuri //<br />

yhteiskunnallinen asema<br />

6 KRISTINUSKON JAKAUTUMINEN KIRKKO-<br />

JA TUNNUSTUSKUNNIKSI 136<br />

kristinuskon suuntaukset // kirkkokunnat // tunnustuskunnat<br />

// itsenäiset <strong>ja</strong> riippumattomat kirkot // kirkkojen<br />

ero vuonna 1054 // reformaatio eli uskon puhdistus //<br />

protestanttiset kirkot // karismaattinen kristillisyys //<br />

syitä kristinuskon <strong>ja</strong>kautumiseen<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

7 KATOLINEN KIRKKO 140<br />

kristinuskon pääsuuntaus // juuret alkukirkossa //<br />

keski a<strong>ja</strong>n katolinen yhtenäiskulttuuri // paavi Vatikaani //<br />

Vatikaanin II kirkolliskokous // pyhimykset // juhlat //<br />

hyveet // Neitsyt Maria <strong>ja</strong> mariologia // seitsemän<br />

sakramenttia // pyhiinvaellus // luostari // sääntökunta //<br />

messu // rippi<br />

8 ORTODOKSINEN KIRKKO 147<br />

Bysantin perinne // itäinen kristinuskon haara //<br />

ortodoksinen eli oikein uskova // perinteet // liturgia //<br />

seitsemän sakramenttia // mysteeri // itsenäiset kirkot //<br />

patriarkat // ortodoksinen risti // ikoni // ikonostaasi //<br />

tuohus // paasto // pääsiäisperinteet // Neitsyt Marian<br />

asema // luostarit<br />

9 PROTESTANTTISET KIRKOT 153<br />

reformaatio eli uskonpuhdistus // Martti Luther //<br />

uudistusvaatimukset katoliselle kirkolle //<br />

uskonpuhdistuksen sisältö- <strong>ja</strong> muotoperiaate //<br />

uskonpuhdistuksen vaikutukset // luterilaisuus //<br />

regimenttioppi // reformoidut kirkot // anglikaaninen<br />

kirkko // baptismi // metodismi // adventismi //<br />

Pelastusarme<strong>ja</strong> // helluntailaisuus<br />

10 KARISMAATTINEN KRISTILLISYYS 161<br />

karismaattisuus // Pyhän Hengen toiminnan<br />

korostaminen // yhtymäkohtia helluntailaisuuden<br />

korostuksiin // menestysteologia<br />

11 USKONTODIALOGI JA EKUMENIA 164<br />

dialogi // katsomusdialogi // <strong>uskonto</strong>dialogi // ekumenia<br />

// ekumenian etenemisen esteet // proselytismi<br />

12 KRISTILLISPERÄISIÄ USKONTOJA 168<br />

Jehovan todista<strong>ja</strong>t // MAP-kirkko // kristillisperäiset<br />

uskonnot<br />

13 KRISTINUSKO EUROOPASSA 170<br />

katolinen, ortodoksinen <strong>ja</strong> protestanttinen Eurooppa //<br />

kulttuurikristillisyys // sekulaari // modernisaatio //<br />

sekularisaatioteoria<br />

14 KRISTINUSKO AFRIKASSA 177<br />

lähetystyö // afrikkalainen kristillisyys //<br />

alkuperäis<strong>uskonto</strong>jen vaikutus // yhteisöllisyys //<br />

liturginen tanssi // afrikkalaistuva kristinusko // itsenäisiä<br />

<strong>ja</strong> riippumattomia kirkko<strong>ja</strong><br />

15 KRISTINUSKO AASIASSA 180<br />

hidas juurtuminen // suuret alueelliset erot //<br />

kontekstuaalisuus // kotikirkot <strong>ja</strong> epävirallinen<br />

kristillisyys Kiinassa // dalit-kristityt Intiassa<br />

16 KRISTINUSKO LATINALAISESSA AMERIKASSA 184<br />

löytöretket // katolisuuden valta-aluetta // Neitsyt<br />

Marian merkitys // protestanttisuuden, erityisesti<br />

helluntailaisuuden nousu //<br />

vapautuksen teologia // alkuperäis<strong>uskonto</strong>jen vaikutus<br />

17 KRISTINUSKO POHJOIS-AMERIKASSA<br />

siirtokunnat 1600-luvulla // uskonvaino<strong>ja</strong> paenneet //<br />

uskonnonvapaus // evankelikaalisuus //<br />

herätyskristillisyys // kansalais<strong>uskonto</strong> //<br />

kristillinen oikeisto // raamattuvyöhyke // kiitospäivä //<br />

kreationismi<br />

KYSYMYKSIÄ JA TEHTÄVIÄ MODUULIIN UE2 192

MODUULI 3<br />

Maailman <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uskonnollisia liik keit ä<br />

1 USKONNOT MAAILMASSA 196<br />

maailmanuskonnot // universaali sanoma // perustetut<br />

uskonnot // etniset uskonnot // maailman<strong>uskonto</strong>jen<br />

käsite // muut uskonnot // uudistusliike // synkretismi //<br />

uususkonnot // luonnonuskonnot // <strong>uskonto</strong>jen<br />

kannatusmäärät // <strong>uskonto</strong>jen levinneisyysalueet //<br />

<strong>uskonto</strong>perhe<br />

2 TEORIOITA USKONTOJEN KEHITYKSESTÄ 199<br />

kulttuuri // esihistoria // hautaamistavat // luonnon<br />

kunnioitus // animismi // maanviljelys // korkeakulttuurit<br />

// tribalismi // teorioita <strong>uskonto</strong>jen synnystä // Auguste<br />

Comte // Emile Durkheim // teoria<br />

sopeutumiskehityksestä // kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede<br />

3 LUONNONUSKONNOT JA<br />

ALKUPERÄISKANSOJEN USKONNOT 201<br />

luonnon kunnioittaminen // animismi // panteismi //<br />

henget // shamaani // mana // tabu // magia<br />

4 LUONNONUSKONNOT JA ALKUPERÄIS-<br />

KANSOJEN USKONNOT NYKYAIKANA 204<br />

pyhä // rituaali // myytti // uhrit // vodou // aboriginaalit //<br />

intiaanikulttuurit<br />

5 HINDULAISUUS 207<br />

intia // hindulaisuus // pyhä kir<strong>ja</strong> // Veda-kir<strong>ja</strong>t // Rigveda<br />

// upanisadit // samsara // karman laki // syklinen<br />

aikakäsitys // atman // brahman // jumalat // temppeli //<br />

Ganges // juhlat <strong>ja</strong> juhlapyhät // elämänkaaren rituaalit //<br />

mantra // jooga // pyhät miehet // uskonnonvapaus //<br />

hinduenemmistö // hindunationalismi // Gandhi //<br />

uushindulaisuus<br />

6 BUDDHALAISUUS 214<br />

Siddhartha Gautama // valaistuminen // Buddha //<br />

askeesi // hinayana // mahayana // lamalaisuus // Dalai<br />

Lama // kolme <strong>ja</strong>lokiveä // jälleensyntymä // nirvana //<br />

karma // neljä <strong>ja</strong>loa totuutta // Tripitaka // dharma //<br />

hallinta // kieltäytyminen // temppelit // luostarit //<br />

askeesi // munkit // meditaatio // mandala // elämänkaaren<br />

rituaalit<br />

7 SIKHILÄISYYS JA JAINALAISUUS 219<br />

guru // Nanak // Adi Granth // askeesi // munkki<strong>uskonto</strong><br />

// sankh<strong>ja</strong>-oppi<br />

8 KIINAN USKONNOT 221<br />

tasapaino <strong>ja</strong> harmonia // jin <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ng // viisi<br />

peruselementtiä // animismi // esi-isät // henget //<br />

Laotse // dao eli tao // Kungfutse // yhteiskuntamoraali<br />

// oikeat suhteet // buddhalaisuus<br />

9 SHINTOLAISUUS 225<br />

jumalten tie // synkretismi // valtion syntymyytit // riitti //<br />

puhdas <strong>ja</strong> epäpuhdas // zen-buddhalaisuus // animismi //<br />

kami // kamidana <strong>ja</strong> butsudan // juhlat // elämänkaaren<br />

rituaalit // matsuri // kansanshinto // puhdas <strong>ja</strong><br />

epäpuhdas // valtioshinto // keisari // lahkoshinto //<br />

pyhäkköshintolaisuus // temppeli // torii<br />

10 UUSIA USKONTOJA 230<br />

uudistusliikkeet // uususkonnot<br />

11 USKONTOJEN KOHTAAMISIA<br />

MAAILMALLA 234<br />

konflikti // perinteet // <strong>uskonto</strong>dialogi<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY

MODUULI 4<br />

Uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa<br />

1.1 USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ<br />

JA TUTKIMINEN 238<br />

yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen // maallistumiskehitys<br />

// uskonnollisuuden tyypit // konservatiivinen //<br />

fundamentalistinen // liberaali // sekularisaatio //<br />

sekarisaatioteoria<br />

1.2. USKONNOLLISUUS SUOMESSA 241<br />

herätysliikkeet // uskonnonvapaus // enemmistö kirkon<br />

jäseniä // pyhät asiat // jumalakäsitys // rekisteröidyt<br />

yhdyskunnat // uushenkisyys // uskonnollinen kokemus<br />

// elämyksellinen kristillisyys // karismaattisuus<br />

1.3. IHMISOIKEUDET JA USKONNONVAPAUS 248<br />

YK eli Yhdistyneet Kansakunnat // ihmisoikeudet //<br />

Euroopan ihmisoikeus sopimus // uskonnonvapauslaki //<br />

uskonnonvapauden kysymyksiä // tunnuksellinen <strong>ja</strong><br />

tunnustukseton uskonnonopetus // kansalaisen<br />

perusoikeudet<br />

1.4 USKONNOTON AJATTELU JA<br />

USKONTOKRITIIKKI 252<br />

uskonnottomuus // ateismi // ateistisen a<strong>ja</strong>ttelun kehitys<br />

// agnostisismi // humanismi // sekulaari humanismi //<br />

vapaa-a<strong>ja</strong>ttelu // <strong>uskonto</strong>kritiikki // Uskonnon uhrit ry<br />

1.5 USKONTODIALOGI JA EKUMENIA 258<br />

<strong>uskonto</strong>dialogin suhtautumistavat // ekumenian historia<br />

// evankelis-luterilaisen kirkon ekumeeniset suhteet<br />

2.1 YHTEISKUNTA JA YHTEISÖT 261<br />

yhteiskunta // yhteisö // yhteisöllisyyden asteet //<br />

luottamus // yhteiskunnan sektorit // yhteiskuntaetiikka<br />

2.2. VALTIO JA USKONTO 263<br />

valtio <strong>ja</strong> valtiomuodot // <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> koskevat lait //<br />

kirkkolaki // julkisyhteisö // kansankirkot // erityisasema<br />

// kahden regimentin oppi // valtionkirkko // nationalismi<br />

// <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> politiikka // valtiollinen eli julkinen sektori<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

2.3 KOLMAS JA NELJÄS SEKTORI<br />

YHTEISKUNNASSA 267<br />

kolmas <strong>ja</strong> neljäs sektori // kansalaisuus // perusoikeudet<br />

// kansalaistoiminta // kansalaisyhteiskunta //<br />

vapaaehtoistoiminta // yhdistykset <strong>ja</strong> järjestöt // kirkko<br />

yhteiskunnallisena palveluntuotta<strong>ja</strong>na<br />

3.1 SUOMALAISEN KULTTUURIN JUURET 269<br />

esihistorian a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksot // kulttuuriperintö // aineellinen <strong>ja</strong><br />

aineeton // esikristillisen a<strong>ja</strong>n maailmankuva <strong>ja</strong><br />

uskomusjärjestelmä // shamanismi<br />

3.2 KRISTINUSKON VAIHEET SUOMESSA 272<br />

kristinuskon tulo // katolinen keskiaika // uskonpuhdistus<br />

// puhdasoppisuuden aika // pietismi // herätysliikkeet //<br />

kirkko autonomian aikana // itsenäisyyden aika<br />

3.3 EVANKELISLUTERILAINEN KIRKKO<br />

JA SEN HALLINTO 283<br />

seurakunnat // työmuodot // hallinto // toimitukset //<br />

uudet työmuodot<br />

3.4 EVANKELISLUTERILAINEN KIRKON<br />

TOIMINTAMUOTOJA JA SEN<br />

JÄSENTEN AKTIIVISUUS 286<br />

yhteiskuntamoraali // tavat <strong>ja</strong> perinteet // juhlat //<br />

yhtenäiskulttuuri // lukutaito // julkisyhteisö //<br />

kasvatustyö // kirkko yhteiskunnan instituutioissa //<br />

jäsenten osallistuminen // toimitukset<br />

3.5 MUUT KRISTILLISET KIRKOT 290<br />

perinteiset kirkkokunnat // uusia kirkkokuntia //<br />

katolinen kirkko // ortodoksinen kirkko // anglikaaninen<br />

kirkko // baptismi // metodistikirkko // Adventtikirkko //<br />

Pelastusarmei<strong>ja</strong> // helluntailaisuus // Vapaakirkko //<br />

afrikkalaisia seurakuntia<br />

3.6 MAAILMANUSKONTOJEN KANNATUS 293<br />

hindulaisuus // buddhalaisuus // juutalaisuus // islam<br />

3.7 MUITA USKONNOLLISIA YHTEISÖJÄ<br />

JA LIIKKEITÄ 296<br />

kristillispoh<strong>ja</strong>iset uskonnot // uususkonnot // Jehovan<br />

todista<strong>ja</strong>t // MAP-kirkko eli Myöhempien Aikojen Pyhien<br />

Jeesuksen Kristuksen kirkko // Bahai-yhdyskunta //<br />

teosofia // parapsykologia // astrologia //<br />

ra<strong>ja</strong>tietouskonnollisuus<br />

OPINTOVERKKO OY

MODUULI 5<br />

Uskonto taiteessa <strong>ja</strong> populaarikult tuurissa<br />

1 KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE 300<br />

kulttuuri // näkyvä <strong>ja</strong> näkymätön // laa<strong>ja</strong> määritelmä //<br />

maailmanperintö // UNESCO // perinteet // taide //<br />

estetiikka<br />

2 TAIDE USKONNOISSA 304<br />

taide // maailmanuskonnot<br />

3 KRISTINUSKO JA KUVATAIDE 306<br />

kuvataide // kristillinen taide // katakombit // kirkkotaide<br />

// alttaritaulut // seinämaalaukset // symbolit //<br />

varhaiskristillinen // Bysantti // mosaiikkitaide //<br />

romaaninen tyyli // gotiikka // renesanssi // barokki //<br />

rokokoo // klassismi // romantiikka // modernismi //<br />

impressionismi // symbolismi // ekspressionismi //<br />

kubismi // dadasimi // futurismi // surrealismi //<br />

postmoderni<br />

4 USKONNOLLINEN SYMBOLIIKKA 311<br />

symboolit // maailmanuskonnot<br />

5 KIRKKOARKKITEHTUURI JA USKONNOLLINEN<br />

RAKENNUSTAIDE 315<br />

kirkkoarkkitehtuuri // varhainen kirkko // Bysantti //<br />

romaaninen tyyli // goottilainen tyyli // renesanssi //<br />

barokki // kertaustyyli // modernit kirkot // kirkko rakennus<br />

tyylit Suomessa<br />

6 KRISTINUSKO SUOMALAISESSA<br />

KIRJALLISUUDESSA 320<br />

Raamattu // kristinusko kaunokir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />

7 RAAMATUN KIRJAT JA ALKU-<br />

KERTOMUKSET 323<br />

Raamatun kir<strong>ja</strong>t // Raamatun synty // Vanha testamentti<br />

// Uusi testamentti // Raamatun kulttuurivaikutuksia //<br />

Raamatun kir<strong>ja</strong>t // apokryfikir<strong>ja</strong>t // apokalytiikka<br />

8 MUSIIKKI, TEATTERI JA TANSSI 333<br />

musiikki // gregoriaaninen musiikki // virret <strong>ja</strong> hymnit //<br />

uskonpuhdistuksen vaikutus // sielunmessut // teatteri //<br />

tanssi // draama<br />

9 POPULAARIKULTTUURI 335<br />

populaari // perinteiden yhdistely // populaarikulttuurista<br />

vaikutteita saaneet uskonnot<br />

10 POPULAARIKULTTUURI JA USKONTO 336<br />

uskonnot populaarikulttuurissa // elokuvat // sar<strong>ja</strong>kuvat<br />

// musiikki // taide<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY

MODUULI 6<br />

Uskonto, tiede <strong>ja</strong> media<br />

LISÄOSAT<br />

KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA 374<br />

1.1 TIEDE JA TIETEELLISYYS 344<br />

luotettava tieto // tiedonhankintamenetelmä // tiedon<br />

arviointi // tieteellinen maailmankuva // tieteet // tiedon<br />

kriteerit<br />

1.2 TIETEELLISEN AJATTELUN KEHITYS 349<br />

antiikin Kreikka // valistus <strong>ja</strong> sen vaikutuksia<br />

1.3 KRISTINUSKO JA TIEDE 351<br />

apologia // kopernikaaninen käänne // luonnontieteiden<br />

kehitys // vuoropuhelu // kreationismi // älykäs<br />

suunnittelu IDT // deismi<br />

1.4 USKONTOJEN TIETEELLINEN TUTKIMUS 353<br />

<strong>uskonto</strong>tiede // teologia // lähitieteet // tieteellinen<br />

raamatuntutkimus // kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede //<br />

<strong>uskonto</strong>psykologia // kullttuurintutkimuksen alo<strong>ja</strong><br />

2.1 MEDIA KÄSITTELEE INFORMAATIOTA 360<br />

media // median muodot // medialukutaito //<br />

mediakasvatus // viihdekulttuuri // sosiaalinen media<br />

2.2 UUTISKRITEERIT, UUTISOINTI<br />

JA JOURNALISMI 364<br />

uutiskriteerit <strong>ja</strong> uutisointi // journalismi //<br />

journalismikritiikki<br />

2.3 USKONNOT MEDIASSA<br />

JA USKONNOLLINEN MEDIA 366<br />

uskonnot <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>aiheet mediassa //<br />

evankelisluterilainen kirkko mediassa // medioituminen<br />

2.4 SANANVAPAUS 368<br />

sananvapaus // vastamedia // vihapuhe // valeuutiset //<br />

salaliittoteoriat<br />

2.5 TUTKIMUKSIA USKONNOSTA<br />

JA MEDIASTA 371<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

2.6 MAINONTA 373<br />

KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA 382<br />

USKONNON LUKEMISTO 418<br />

MAAILMANUSKONTOJEN<br />

LEVINNEISYYSKARTTOJA 448<br />

LISÄTEKSTIT 452<br />

OPINTOVERKKO OY

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY

Tervetuloa<br />

KERTAAMAAN LUKION USKONNON<br />

LOPS2021 OPPIMÄÄRÄÄ<br />

Uskonnon harjoittaminen on ollut olennainen<br />

osa ihmisyhteisöjen elämää kaikissa tunnetuissa<br />

kulttuureissa. Kaikissa maanosissa <strong>ja</strong><br />

maissa tapaa <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> aatteiden maailman<br />

ihmisten käyttäytymisessä, tavoissa, perinteissä,<br />

kulttuurissa <strong>ja</strong> taiteen eri muodoissa.<br />

Tämä kir<strong>ja</strong> esittelee laa<strong>ja</strong>sti <strong>uskonto</strong>jen ilmenemistä<br />

<strong>ja</strong> merkitystä tämän päivän maailmassa.<br />

Kädessäsi on kertauskir<strong>ja</strong>, joka kattaa lukion<br />

uskonnon oppimäärän kaikkien moduulien<br />

(1–6) sisällön. Kir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>kautuu opetussuunnitelman<br />

perusteiden mukaisiin moduuleihin,<br />

<strong>ja</strong> niiden sisällä edelleen lukuihin <strong>ja</strong><br />

kappaleisiin. Kir<strong>ja</strong> on laadittu kokonaisuutena<br />

siten, että esitetyt asiat muodostavat <strong>ja</strong>tkumoita.<br />

Esitettyjä teemo<strong>ja</strong> syvennetään myöhemmissä<br />

moduuleissa.<br />

Kir<strong>ja</strong>n kappaleet on laadittu siten, että kappaleen<br />

keskeiset käsitteet, ”avainsanat”, on<br />

esitetty kappaleiden otsikon yläpuolella.<br />

Nämä samat avainsanat näkyvät sisällysluettelon<br />

yhteydessä. Avainsanat palvelevat kappaleita<br />

opiskeltaessa osoittamaan keskeisiä<br />

asioita, <strong>ja</strong> kertaamisvaiheessa luki<strong>ja</strong> voi tarkastella<br />

sisällysluetteloa, <strong>ja</strong> arvioida, hallitseeko<br />

muistinvaraisesti siinä esitettyjen käsitteiden<br />

merkityksen.<br />

<strong>Lukion</strong> moduuleille on LOPS2021 opetussuunnitelmien<br />

perusteissa määritetty asiasisällöt,<br />

jotka opiskeli<strong>ja</strong>n opinto<strong>ja</strong>kson suoritettuaan<br />

tulee hallita. Opetussuunnitelman tavoitteet<br />

<strong>ja</strong> sisällöt näkyvät kunkin moduulin<br />

alkuaukeamalla. Kir<strong>ja</strong> on laadittu huolella<br />

opetussuunnitelman perusteiden sisältöjen<br />

mukaiseksi. Kun opiskeli<strong>ja</strong>lla on mahdollisuus<br />

kir<strong>ja</strong>n avulla tarkastella sitä, mitä hänen<br />

oletetaan oppivan, hänellä on edellytykset<br />

menestyä uskonnon opinnoissa.<br />

Kir<strong>ja</strong>a lukiessa voi havaita, että joitain teemo<strong>ja</strong><br />

on käsitelty kir<strong>ja</strong>n eri osissa ensin suppeammin<br />

<strong>ja</strong> myöhemmin laajemmin, <strong>ja</strong> jotkut<br />

asiat esitetään jopa samalla tavalla kir<strong>ja</strong>n eri<br />

osissa. Tämä toisteisuus on valittu siinä tapauksessa,<br />

jos on arvioitu luki<strong>ja</strong>n saavan asiakokonaisuudesta<br />

paremman kokonaiskuvan,<br />

jos jo aiemmin esitetty asia esitetään myös<br />

toisessa asiayhteydessä.<br />

Kir<strong>ja</strong>ssa on moduulien 1-6 sisältöjen jälkeen<br />

kirkkohistorian aika<strong>ja</strong>na <strong>ja</strong> kirkkohistorian<br />

kokonaisesitys. Vaikka LOPS2021 ei painota<br />

kristillisten kirkkojen historian laa<strong>ja</strong>a<br />

tuntemista, syventää kirkkojen historiallisten<br />

vaiheiden tunteminen monien aihekokonaisuuksien<br />

ymmärtämistä, <strong>ja</strong> siksi tälle kokonaisuudelle<br />

on varattu oma osansa tässä kir<strong>ja</strong>ssa.<br />

Kirkkohistorian kokonaisuuden jälkeen<br />

kir<strong>ja</strong>ssa on lukion uskonnon oppimäärän sisältöjen<br />

hahmottamista tukeva <strong>lukemisto</strong>,<br />

joka koostuu kymmenistä artikkeleista. Nämä<br />

artikkelit käsittelevät teemo<strong>ja</strong>, jotka eivät<br />

suoraan liity lukion uskonnon oppimäärään,<br />

mutta jotka syventävät luki<strong>ja</strong>n kokonaiskuvaa<br />

<strong>uskonto</strong>ihin liittyvstä ilmiöistä. Läpi kir<strong>ja</strong>n on<br />

runsaasti kartto<strong>ja</strong>, kaavioita <strong>ja</strong> tilasto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>n<br />

loppuun on lisäksi koottu kartto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kaavioita.<br />

Kir<strong>ja</strong>a voi lukea yhdessä moduulikohtaisten<br />

oppikirjojen kanssa, mutta tämä kir<strong>ja</strong> on<br />

myös itsenäinen esitys koko lukion uskonnon<br />

oppimäärästä.<br />

Toivon sinulle mielenkiintoista matkaa uskonnon<br />

aihepiireihin perehtymisessä!<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Harri Peltomaa<br />

JOHDANTO | 11

MODUULI 1<br />

UE1<br />

Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin jäljillä<br />

Uskonnon moduulin UE1 opetussuunnitelma<br />

on kaksiosainen. Ensiksikin<br />

moduulin on tarkoitus perehdyttää<br />

opiskeli<strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>ilmiöön yleisellä tasolla.<br />

Uskonnollisia maailmankatsomuksia tarkastellaan<br />

niin yksilöiden kuin yhteisöjenkin<br />

näkökulmista. Samalla perehdytään <strong>uskonto</strong>jen<br />

moninaisiin vaikutuksiin <strong>ja</strong> siihen, miten<br />

ne ilmenevät esimerkiksi ihmisten elämäntavoissa,<br />

ulttuureissa <strong>ja</strong> politiikassa. Kurssilla<br />

perehdytään myös <strong>uskonto</strong>tilastoihin <strong>ja</strong> tarkastellaan<br />

sitä, miltä <strong>uskonto</strong>ilmiö <strong>ja</strong> uskonnollisuus<br />

näyttävät globaalisti. .<br />

Moduulin toinen osa keskittyy Lähi-idän <strong>uskonto</strong>ihin.<br />

Abrahamin perillisten eli juutalaisuuden,<br />

kristinuskon <strong>ja</strong> islamin esittelyssä lähdetään<br />

liikkeelle niiden yhteisestä perustasta<br />

<strong>ja</strong> niitä yhdistävistä piirteistä. Yhteinen perusta<br />

on kuitenkin muotoutunut kolmeksi selkeästi<br />

eri uskonnoksi, joten kutakin niistä käsitellään<br />

tämän jälkeen omana erillisenä kokonaisuutenaan.<br />

Moduulin keskeisenä tavoitteena on ymmärtää<br />

kyseisten <strong>uskonto</strong>jen identiteettiä <strong>ja</strong> merkitystä.<br />

Juutalaisuutta, kristinuskoa <strong>ja</strong> islamia<br />

käsittelevät pääluvut on kirjoitettu yhtenäisiksi<br />

kokonaisuuksiksi. Kristinuskon esittely on<br />

tarkoituksellisesti suppeampi kuin muiden<br />

Abrahamin perillisten, koska lukion toinen pakollinen<br />

uskonnon kurssi käsittelee pelkästään<br />

kristinuskoa, jolloin kuva siitä täydentyy <strong>ja</strong> syventyy<br />

merkittävästi..<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

12 | MODUULI 1

EU1 EVANKELISLUTERILAINEN USKONTO<br />

UE1 Uskonto ilmiönä – juutalaisuuden,<br />

kristinuskon <strong>ja</strong> islamin jäljillä (2 op)<br />

TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida maailman <strong>uskonto</strong>tilannetta <strong>ja</strong> siihen vaikuttavia tekijöitä sekä<br />

<strong>uskonto</strong>jen sisäistä monimuotoisuutta<br />

• osaa jäsentää <strong>uskonto</strong>a <strong>ja</strong> uskonnottomuutta ilmiöinä<br />

• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin yhteisiä juuria, keskeisiä piirteitä,<br />

kulttuuriperintöä <strong>ja</strong> vaikutusta yhteiskuntaan sekä kehittää niihin liittyvää kulttuurista lukutaitoa<br />

• kehittää valmiuksia toimia moni<strong>uskonto</strong>isessa <strong>ja</strong> kulttuurisesti moninaisessa ympäristössä <strong>ja</strong><br />

työelämässä sekä keskustella <strong>uskonto</strong>ihin liittyvistä a<strong>ja</strong>nkohtaisista kysymyksistä.<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• <strong>uskonto</strong> ilmiönä, uskonnon määrittely sekä uskonnon <strong>ja</strong> tieteen suhde<br />

• maailman <strong>uskonto</strong>tilanne, uskonnollisuuden <strong>ja</strong> uskonnottomuuden piirteitä nykya<strong>ja</strong>ssa sekä<br />

uskonnonvapaus ihmisoikeutena<br />

• <strong>uskonto</strong>jen merkitys kestävän tulevaisuuden rakentamisessa sekä muita a<strong>ja</strong>nkohtaisia <strong>uskonto</strong>ihin <strong>ja</strong><br />

katsomuksiin liittyviä kysymyksiä<br />

• juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin kulttuuritausta, synty sekä niiden keskeiset <strong>ja</strong> yhteiset piirteet<br />

• pyhien kirjojen synty, asema, käyttö <strong>ja</strong> tulkintatavat juutalaisuudessa, kristinuskossa <strong>ja</strong> islamissa<br />

• juutalaisuuden <strong>ja</strong> islamin oppi, etiikka <strong>ja</strong> elämäntapa<br />

• juutalaisuuden <strong>ja</strong> islamin sisäinen monimuotoisuus, suhde yhteiskuntaan sekä merkitys länsimaiselle<br />

kulttuurille<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

JOHDANTO | 13

1.1<br />

aikana kehittynyt sisäinen malli. Nykysuomalaisten<br />

käsitykset maailmasta ovat varsin yhteneviä, sillä pitkä<br />

<strong>ja</strong> yhtenäinen yleissivistävä koulupolku muovaa<br />

ihmisten maailmankuvaa samansuuntaiseksi. Suomalaisten<br />

yleiseen maailmankuvaan sisältyy koulutuksen<br />

myötä käsitykset siitä, että teoria alkuräjähdyksestä<br />

on tieteen vallitseva selitys maailmankaikkeuden<br />

synnylle <strong>ja</strong> evoluutioteoria kuvaa elämänmuotojen<br />

kehitystä maapallolla perustelulla tavalla.<br />

Tiede on paras <strong>ja</strong> varmin tunnettu tapa saada luotettavaa<br />

tietoa maailmasta. Tieteelliseen tietoon<br />

perustuva maailmankuva on kuitenkin <strong>ja</strong>tkuvassa<br />

muutoksen tilassa. Varminkin tieto pätee vain niin<br />

kauan, kunnes toisin todistetaan. Tämä ei osoita tieteen<br />

epäluotettavuutta, vaan tieteen <strong>ja</strong>tkuvasti kehittyvää<br />

luonnetta, jossa uusi tieto kor<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> korvaa<br />

vanhaa.<br />

Tieteellinen maailmankuva sisältää myös epävarmo<strong>ja</strong><br />

oletuksia <strong>ja</strong> uskomuksia. Maapallon ulkopuolisesta<br />

elämästä avaruudessa ei tiedetä varmasti,<br />

vaikka luonnontieteellisen tiedon perusteella voidaan<br />

laatia erilaisia todennäköisyyksiä sille, onko<br />

avaruudessa kehittyneitä sivilisaatioita. Tieteellistä<br />

maailmankuvaa ei voi kaikilta osin todistaa oikeaksi,<br />

mutta sen mukaisia käsityksiä on mahdollista perususkomusjärjestelmät<br />

// maailmankuva // maailmankatsomus // tieteellinen //<br />

uskonnollinen // elämänkatsomus // vakaumus // moraali<br />

Ihmisen yritys ymmärtää<br />

maailmaa<br />

USKOMUSJÄRJESTELMÄT<br />

AJATTELUN VÄLINEINÄ<br />

Ihmisen käsitys maailmasta rakentuu erilaisista uskomuksista,<br />

joiden kokonaisuutta voidaan kutsua<br />

uskomusjärjestelmäksi. Kasvatus, ympäröivä kulttuuri,<br />

koululaitos sekä media vaikuttavat elämänkaaren<br />

aikana merkittävästi yksilön uskomusjärjestelmän<br />

muotoutumiseen. Uskomusjärjestelmät oh<strong>ja</strong>avat<br />

ihmisen a<strong>ja</strong>ttelua, mielipiteitä <strong>ja</strong> käyttäytymistä<br />

eri tilanteissa.<br />

Klassisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />

perusteltu tosi uskomus. Näin ollen myös tieteen<br />

lähtökohtana <strong>ja</strong> tutkimusten lopputuloksena on erilaisia<br />

käsityksiä <strong>ja</strong> tulkinto<strong>ja</strong> eli hyvin perusteltu<strong>ja</strong><br />

uskomuksia. Uskomusjärjestelmän käsite ei siis sinänsä<br />

liity kysymykseen tiedon luotettavuudesta tai<br />

epäluotettavuudesta, vaan se kuvaa sitä, että ihmisen<br />

suhde todellisuuteen rakentuu eri tavoilla perustelluista<br />

uskomuksista.<br />

Myös yksilön mielipiteet muodostuvat uskomusjärjestelmien<br />

poh<strong>ja</strong>lta. Yksilön mielipiteiden tai uskonnollisten<br />

<strong>ja</strong> muiden uskomusten muodostuminen<br />

eroaa tieteiden tavasta muodostaa uskomuksia.<br />

Yksilö voi muodostaa mielipiteen rationaalisesti<br />

käyttäen parasta saatavilla olevaa tietoa mahdollisimman<br />

loogisesti tai sitten irrationaalisesti vaikkapa<br />

tunteen avulla tai auktoriteetteihin luottaen.<br />

Yleisenä periaatteena pidetään sitä, että pyrkimys<br />

luotettavan tiedon loogiseen käyttämiseen tuottaa<br />

rationaalisempia <strong>ja</strong> siten parempia mielipiteitä kuin<br />

irrationaalisesti muodostetut mielipiteet.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

MAAILMANKUVA ON TIETOPOHJA<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Yksilön kokonaiskäsitystä ympäröivästä todellisuudesta<br />

kutsutaan maailmankuvaksi, eli se muodostuu<br />

todellisuutta koskevista uskomuksista. Psykologian<br />

termein maailmankuva on laa<strong>ja</strong> koko elämän<br />

Hyvä elämä<br />

Perimmäiset<br />

kysymykset<br />

Moraali<br />

Ihanteet <strong>ja</strong> arvot<br />

Elämänkatsomus<br />

MAAILMANKATSOMUS<br />

Vakaumus<br />

MAAILMANKUVA<br />

Tiedot <strong>ja</strong> uskomukset<br />

– ihmisestä<br />

– yhteiskunnasta<br />

– maailmasta<br />

Aikakäsitys<br />

14 | MODUULI 1

MAAILMANKUVAN OSA-ALUEITA OVAT KÄSITYKSET<br />

1) todellisuudesta, esimerkiksi a<strong>ja</strong>sta<br />

2) maailmankaikkeudesta, esimerkiksi maailman<br />

synnystä <strong>ja</strong> yliluonnollisuudesta<br />

3) luonnon <strong>ja</strong> ihmisten suhteesta<br />

4) ihmisestä. Tähän sisältyvät ihmisen käsitykset<br />

itsestään <strong>ja</strong> suhteesta toisiin ihmisiin. Ihmiskuvan <strong>ja</strong><br />

ihmiskäsityksen avulla määritetään, mikä on ihmisen<br />

arvo <strong>ja</strong> merkitys. Uskontojen ihmiskäsitykset<br />

sisältävät erityispiirteenä käsityksen ihmisen eimateriaalisesta<br />

henkisestä olemuksesta eli sielusta.<br />

5) yhteiskunnasta <strong>ja</strong> kulttuurista.<br />

tellusti pitää tosina senhetkisen tieteellisen a<strong>ja</strong>ttelun<br />

mukaan. On myös huomattava, että tieteellinen<br />

tieto ei ole millään tieteen osa-alueella yhtenäinen<br />

käsitysten joukko, vaan tiedeyhteisöjen sisällä vallitsee<br />

monia keskenään kilpailevia <strong>ja</strong> myös keskenään ristiriitaisia<br />

käsityksiä. Niistä osan on siis oltava virheellisiä.<br />

Tieteellisen maailmankuvan mukaan luonnollisessa<br />

maailmassa tapahtuu asioita täysin satunnaisesti.<br />

Ilmiöitä ei selitetä yliluonnollisilla tekijöillä,<br />

koska tieteellisen maailmankuvan mukaan luonnolliset<br />

selitykset ovat selitysvoimaisempia kuin yliluonnolliset.<br />

Tiede sinänsä on uskonnotonta, koska<br />

tieteellinen tiedonhankinta ei huomioi yliluonnollisia<br />

tekijöitä, kuten jonkin jumalan tai jumaluuden<br />

mahdollista olemassaoloa.<br />

Ihmisen maailmankuva on hyvin kulttuuri- <strong>ja</strong> aikasidonnainen,<br />

<strong>ja</strong> se myös muuttuu elämänkokemusten<br />

<strong>ja</strong> omaksutun uuden tiedon myötä. Tuhansia<br />

vuosia sitten kirjoitetut <strong>ja</strong> editoidut Vanhan testamentin<br />

luomiskertomukset kertovat tuolle a<strong>ja</strong>lle tyypillisestä<br />

maailmankuvasta käsin maailman synnystä<br />

<strong>ja</strong> muista ihmisille tärkeistä kysymyksistä. Vaikka<br />

tuhansia vuosia vanhoissa teksteissä esitetty maailmankuva<br />

on nykyisen tiedon valossa vanhentunut, Raamatun<br />

kertomusten maailmankatsomuksellinen tulkinta<br />

on edelleen tärkeä monille ihmisille.<br />

Usko yliluonnolliseen on osa monien ihmisten<br />

maailmankuvaa. Siihen sisältyy a<strong>ja</strong>tus, että maailmassa<br />

on luonnollisen <strong>ja</strong> havaittavan maailman ohella<br />

yliluonnollinen voima, joka voi vaikuttaa omaan<br />

elämään <strong>ja</strong> maailman tapahtumiin. Tällaista maailmankuvaa<br />

kutsutaan metafyysiseksi. Siihen sisältyy usein<br />

myös uskomus, että ihmisellä on mahdollisuus olla<br />

vuorovaikutuksessa yliluonnollisen kanssa esimerkiksi<br />

rukoilun tai magian avulla. Yliluonnollinen voi<br />

tarkoittaa esimerkiksi jumalia, henkiolento<strong>ja</strong> tai<br />

enne näkyjä.<br />

Koherenssi tarkoittaa yhteensopivuutta. Alfred<br />

Tarskin kehittämän koherenssiteorian mukaan ihminen<br />

tarkastelee havainto<strong>ja</strong>an maailmasta sen mukaan,<br />

soveltuvatko maailmasta tehdyt havainnot omien uskomusten<br />

kokonaisuuteen. Ihmiselle totta on se, mikä<br />

sopii aikaisempaan uskomusjärjestelmään, <strong>ja</strong> epätotta<br />

se, mikä aiheuttaa ristiriito<strong>ja</strong>. Tietojärjestelmä pyrkii<br />

olemaan sisäisesti ristiriidaton, <strong>ja</strong> tämänkaltainen<br />

maailman havaitsemisen tapa vahvistaa jo aiemmin<br />

omaksuttu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> torjuu uudenlaisia käsityksiä. Psykologi<br />

Ulrich Neisser puolestaan on havaintokehämallissaan<br />

korostanut sitä, että yksilön sisäiset mallit oh<strong>ja</strong>avat<br />

sitä, mitä havaitsemme maailmasta. Aiemmin omaksuttu<br />

maailmankuvamme myös määrittää sitä, mitä<br />

voimme maailmasta havaita.<br />

MAAILMANKATSOMUS ON TULKINTAA<br />

Maailmankatsomus on laajempi kokonaisuus kuin<br />

maailmankuva. Kokonaisvaltaiseen maailmankatsomukseen<br />

katsotaan sisältyvän maailmankuvan lisäksi<br />

erilaiset tulkinnat <strong>ja</strong> johtopäätökset tuon tietopoh<strong>ja</strong>n<br />

perusteella. Maailmankuvan perusteella tiedämme,<br />

mitä kaikkea maailmassa on. Maailmankatsomuksen<br />

avulla annamme merkityksiä tuolle<br />

tiedolle. Miksi maailmankaikkeus on muodostunut?<br />

Mikä on ihmiselämän tarkoitus? Mitä kuoleman jälkeen<br />

tapahtuu? Olennaisia maailmankatsomukseen<br />

liittyviä pohdinto<strong>ja</strong> ovat myös käsitykset <strong>ja</strong> perustelut<br />

hyvästä <strong>ja</strong> pahasta, oikeasta <strong>ja</strong> väärästä.<br />

Maailmankatsomus on yksilön kokonaisnäkemys<br />

elämästä. Vaikka koulussa saadaan samanlaisia<br />

tiedollisia maailmankuvan rakennusaineksia, muotoutuu<br />

jokaisen maailmankatsomus kuitenkin yksilölliseksi.<br />

Kaikki uskonnot <strong>ja</strong> ideologiat eli aatejärjestelmät<br />

ovat maailmankatsomuksia. Uskonnoissa<br />

tulkintojen lähtökohta on usein yksilö <strong>ja</strong> hänen<br />

suhteensa yliluonnollisuuteen. Monien ideologioiden<br />

näkökulmassa korostuvat yhteiskunta <strong>ja</strong> tulkinta<br />

sen toiminnasta. Länsimaisessa a<strong>ja</strong>ttelussa pidetään<br />

tärkeänä sitä, että ihmiset osaavat suhtautua<br />

kunnioittavasti muiden ihmisten erilaisiin maailmankatsomuksiin.<br />

Tämä seikka on korostunut globalisoituneessa<br />

maailmassa <strong>ja</strong> yhä monikulttuurisemmissa<br />

yhteiskunnissa.<br />

Naturalistisen maailmankatsomuksen mukaan<br />

todellista on vain fyysinen luonto. Maailmankuva on<br />

tällöin korostetun tieteellinen <strong>ja</strong> vain luonnontieteiden<br />

menetelmin perustellut tiedot ovat merkityksellisiä<br />

<strong>ja</strong> selitysvoimaisia. Koska tämän maailmankuvan<br />

mukaan luonnontieteiden ulottumattomissa<br />

olevaa yliluonnollisuutta ei ole mahdollista olla olemassa,<br />

ei myöskään maailmankatsomuksellisissa<br />

kysymyksissä ole tilaa yliluonnollisille selityksille.<br />

Sattuma on syy maailmankaikkeuden muodostumiselle,<br />

eikä kuoleman mysteeriä ole, koska kaikki päättyy<br />

elämän päättymiseen eli kuolemaan.<br />

Uskonnollinen maailmankatsomus on tulkinta,<br />

jossa niin sanottuihin perimmäisiin kysymyksiin annetaan<br />

vastauksia, joita ei voida luonnontieteiden<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 15

koti, perhe <strong>ja</strong><br />

suku, verkostot,<br />

ympäristö<br />

ihmissuhteet<br />

YKSILÖN<br />

MAAILMANKATSOMUKSEN<br />

MUODOSTUMISEEN<br />

VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ<br />

uskonnot<br />

kasvuympäristön<br />

valta<strong>uskonto</strong>,<br />

perheen <strong>uskonto</strong>,<br />

tieto eri uskonnoista<br />

koulutustaso,<br />

koulutusala,<br />

asenne tietoon<br />

koulutus<br />

keinoin todentaa oikeiksi tai vääriksi. Uskonnollisten<br />

maailmankatsomusten yhteisiä käsityksiä on<br />

muun muassa se, että maailmankaikkeus ei ole syntynyt<br />

sattumalta, ihmiselämällä on muitakin merkityksiä<br />

kuin vain elää <strong>ja</strong> kuolemaan liittyy pelastuksen<br />

tai vapautumisen mahdollisuus. Uskonnolliset<br />

maailmankatsomukset perustelevat myös moraalin<br />

olemassaoloa <strong>ja</strong> erilaisten moraalitekojen oikeutusta<br />

uskonnon opista nousevilla periaatteilla.<br />

Eri <strong>uskonto</strong>jen tarjoamat maailmankatsomukselliset<br />

tulkinnat eivät kuitenkaan ole keskenään samanlaista,<br />

vaan sekä <strong>uskonto</strong>jen opit että <strong>uskonto</strong>jen<br />

ilmenemiskulttuureissa vaikuttavat maailmankuvat<br />

eroavat toisistaan. Länsimaissa on yleistä, että<br />

uskonnollinen ihminen poh<strong>ja</strong>a maailmankuvansa<br />

tieteelliseen tietoon, vaikka hänen maailmankuvansa<br />

on uskonnollinen. Niissä kulttuureissa, joissa tieteellinen<br />

maailmankuva ei ole tuttu, maailmankuvakin<br />

on usein uskonnollinen. Esimerkiksi Intian<br />

hindulaisuudessa monet asiat selitetään deterministisesti<br />

karman lain avulla. Sen mukaan nykyisten<br />

tekojen, a<strong>ja</strong>tusten <strong>ja</strong> sanojen uskotaan vaikuttavan<br />

kohtaloon tulevaisuudessa. Myös kristinuskon fundamentalistisissa<br />

suuntauksissa maailmankuvakin<br />

voi olla uskonnollinen. Tällöin luonnollisen maailman<br />

havainnot selitetään yliluonnollisilla perusteluilla<br />

eli uskonnon avulla luonnontieteen si<strong>ja</strong>an.<br />

Fundamentalistista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyy kaikissa uskonnoissa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

MORAALI OHJAA IHMISEN TOIMINTAA<br />

media<br />

valtamedian välittämä kuva,<br />

vaihtoehtomedioiden välittämä kuva,<br />

sosiaalisen median vaikutus<br />

Inhimilliseen elämään kuuluvat olennaisesti kysymykset<br />

oikeasta <strong>ja</strong> väärästä, hyvästä <strong>ja</strong> pahasta. Vastausyritykset<br />

siihen, miten ihmisen pitäisi elää, perustuvat<br />

maailmasta omaksuttuun tietoon eli maailmankuvaan.<br />

Tieto ei kuitenkaan yksin riitä, vaan yksilön<br />

moraaliratkaisuissa keskiössä on ihmisen maailmankatsomus<br />

eli tulkinta maailmasta. Maailmankatsomusten<br />

väliset erot tulevat usein näkyviin juuri<br />

moraalikysymyksiä pohdittaessa.<br />

ideologiat<br />

a<strong>ja</strong>ssa vaikuttavat<br />

ideologiat,<br />

kulttuurissa<br />

vaikuttavat ideologiat<br />

ELÄMÄNKATSOMUS JA VAKAUMUS<br />

OVAT HENKILÖKOHTAISIA RATKAISUJA<br />

Elämänkatsomus on tiedostettu näkemys itsestä,<br />

oman elämän merkityksestä <strong>ja</strong> sen suhteesta ympäröivään<br />

maailmaan. Elämänkatsomuksellaan ihminen<br />

soveltaa maailmankatsomustaan omaan<br />

elämäänsä. Elämänkatsomus voi olla uskonnollinen<br />

tai uskonnoton, <strong>ja</strong> se sisältää yleensä aineksia monista<br />

lähteistä.<br />

Vakaumuksen käsite liittyy läheisesti maailmankatsomukseen.<br />

Vakaumus tarkoittaa itselle tärkeää<br />

periaatetta tai perusteltua mielipidettä, <strong>ja</strong> se voi perustua<br />

uskonnottomaan tai uskonnolliseen elämänkatsomukseen.<br />

Vakaumuksesta puhutaan esimerkiksi<br />

silloin, kun ihminen kieltäytyy jonkin asian tekemisestä<br />

tai haluaa edistää jotain asiaa vakaumuksensa<br />

perusteella. Asepalveluksesta kieltäytyminen<br />

tai mielenosoitukseen osallistuminen voivat olla vakaumuksen<br />

perusteella tehtyjä ratkaisu<strong>ja</strong>.<br />

Vakaumuksenvapaus tarkoittaa sitä, että ihminen<br />

saa itse päättää, mitä asioita hän pitää tärkeinä.<br />

Yhteiskunta voi kuitenkin rajoittaa ihmisen vapautta<br />

oman vakaumuksensa mukaiseen elämään eikä kaikissa<br />

maissa ihmisillä ole oikeutta elää oman vakaumuksensa<br />

mukaisesti. Ihmisoikeussopimukset pyrkivät<br />

turvaamaan, että se olisi mahdollista. Tärkeä<br />

periaate on kuitenkin myös se, ettei yksilön oikeus<br />

omaan vakaumukseensa saa rajoittaa muiden ihmisten<br />

oikeutta omiinsa. Suomessa on käyty keskustelua<br />

siitä, missä tilanteissa uskonnon määrittämä pukeutuminen<br />

voidaan sallia tai kieltää. Myös esimerkiksi<br />

kysymykset tyttö- <strong>ja</strong> poikalasten ympärileikkauksesta<br />

tai eläinten rituaaliteurastamisesta uskonnollisista<br />

syistä ovat kysymyksiä, joissa oikeutta oman vakaumuksen<br />

mukaiseen toimintaan on rajoitettu. Jos<br />

ihminen rikkoo yhteiskunnassa voimassa olevia lake<strong>ja</strong><br />

vakaumuksensa vuoksi, hänet voidaan tuomita sakkoihin<br />

tai vankeuteen.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

16 | MODUULI 1

SANASTOA LIITTYEN USKOMUKSET, MAAILMANKUVA,<br />

MAAILMANKATSOMUS<br />

antroposentrinen: näkemys, jonka mukaan ihminen on<br />

moraalin keskipiste.<br />

eksistentialismi: filosofinen suuntaus, jonka peruskäsitteenä<br />

on olemassaolo <strong>ja</strong> tavoitteena sen ymmärtäminen.<br />

elämänkatsomus: Elämänkatsomus on tiedostettu<br />

näkemys itsestä, oman elämän merkityksestä <strong>ja</strong> sen<br />

suhteesta ympäröivään maailmaan. Elämänkatsomuksellaan<br />

ihminen soveltaa maailmankatsomustaan<br />

omaan elämänkulkuunsa. Elämänkatsomus voi olla<br />

uskonnollinen tai uskonnoton, <strong>ja</strong> se sisältää yleensä<br />

aineksia monista lähteistä. Elämänkatsomus <strong>ja</strong><br />

vakaumus poh<strong>ja</strong>utuvat arvoteoriaan.<br />

ideologia: Aate, aatejärjestelmä. Ideologioita ovat<br />

esimerkiksi luonnonsuojelu, humanismi, sosialismi tai<br />

kapitalismi. Ideologia voi olla myös vakiintunut<br />

poliittinen käytäntö, joka hei<strong>ja</strong>staa tietyn yksilön,<br />

ryhmän, yhteiskuntaluokan tai kulttuurin tavoitteita.<br />

katsomus: pysyvä käsitys elämästä <strong>ja</strong> elämän<br />

perusasioista; vakiintunut asenne, joka oh<strong>ja</strong>a valinto<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> päätöksentekoa<br />

kosminen: maailmankaikkeuteen <strong>ja</strong> sen järjestykseen<br />

liittyvä.<br />

kristillinen humanismi: a<strong>ja</strong>ttelumalli, joka yhdistelee<br />

kristillisen <strong>ja</strong> humanistisen maailmankatsomuksen<br />

elementtejä.<br />

maailmankatsomus: Tietoisesti omaksuttu<br />

kokonaiskäsitys maailmasta. Siihen sisältyvät arvot <strong>ja</strong><br />

normit sekä näkemykset tiedon hankkimisen<br />

periaatteista <strong>ja</strong> elämän tarkoituksesta. Yksilön<br />

maailmankatsomukseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm<br />

kasvatus, koulutus, suhteet muihin ihmisiin, media <strong>ja</strong><br />

ympäröivät uskonnot <strong>ja</strong> ideologiat.<br />

maailmankuva: Yksilön käsitys siitä, millaisessa<br />

ympäristössä hän elää <strong>ja</strong> mitä siinä on mahdollista<br />

tehdä. Sisältää näkemyksen a<strong>ja</strong>sta, paikasta,<br />

luonnosta, ihmisestä <strong>ja</strong> yhteiskunnasta.<br />

materialismi: korostaa aineellista eli näkyvää todellisuutta<br />

ainoana todellisena <strong>ja</strong> oikeana.<br />

naturalismi: Näkemys, joka korostaa tiedettä ainoana<br />

maailmankaikkeudesta tietoa tuovana<br />

lähestymistapana. Naturalismin mukaan<br />

maailmankaikkeuteen ei kuulu yliluonnollisia ilmiöitä.<br />

polarisaatio: katsomusten <strong>ja</strong> ideologioiden välisessä<br />

keskustelussa mielipiteiden <strong>ja</strong>kautuminen selkeästi<br />

kahteen ääripäähän, puolesta <strong>ja</strong> vastaan<br />

positivismi: August Comten luoma käsitys, jonka mukaan<br />

vain luonnontieteellinen tutkimus tuottaa olennaista <strong>ja</strong><br />

luotettavaa tietoa. Tämän a<strong>ja</strong>ttelutavan mukaan<br />

tieteiden, etenkin luonnontieteiden, avulla voidaan<br />

löytää vastaus ihmisen kaikkiin tärkeisiin kysymyksiin.<br />

sosialismi: yhteiskunnallinen talousjärjestelmä <strong>ja</strong><br />

poliittinen suuntaus, joka perustuu<br />

yhteisomistamiseen.<br />

totalitarismi: yhteiskuntajärjestys, jossa valtion valta <strong>ja</strong><br />

kontrolli ulottuvat yhteiskunnan kaikille osa-alueille.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

ERILAISIA IDEOLOGIOITA:<br />

nationalismi tarkoittaa periaatetta, jonka mukaan<br />

jokaisella kansakunnalla tulisi olla oma alueellisesti<br />

yhtenäinen valtionsa. Nationalismissa nähdään<br />

keskeisenä asiana toimiminen oman kansakunnan<br />

edun parhaaksi. Ihanteeksi saattaa nousta<br />

uhrautuminen oman kansakunnan puolesta. Valtion<br />

lakien noudattaminen <strong>ja</strong> perinteiden arvostaminen<br />

ovat tärkeitä. Kansallisten muistopäivien viettäminen,<br />

oman lipun kunnioittaminen <strong>ja</strong> kansallislaulujen<br />

laulaminen ovat tyypillisiä nationalistisia rituaale<strong>ja</strong>.<br />

Nationalismiin liittyvässä kansalaisuskonnossa oma<br />

yhteiskunta nähdään pyhänä. Tätä pyhyyttä<br />

korostetaan esimerkiksi myyteillä <strong>ja</strong> uskonnollisten<br />

perinteiden noudattamisella.<br />

humanismi: Humanismissa ihmisyys on korkein arvo.<br />

Humanismin mukaan maailma tulee muuttaa<br />

sellaiseksi, että ihmisyys voisi parhaiten toteutua.<br />

Ihmisyys <strong>ja</strong> ihmisarvon kunnioittaminen on perusta<br />

eettiselle a<strong>ja</strong>ttelulle. Humanistisen a<strong>ja</strong>ttelun mukaan<br />

ihminen voi parhaiten hankkia tietoa maailmasta<br />

tieteen avulla. Näin ollen tieteellinen maailmankuva<br />

on paras perusta a<strong>ja</strong>ttelulle <strong>ja</strong> elämässä vaadittaville<br />

ratkaisuille.<br />

Humanismi korostaa uskoa ihmisen järkeen <strong>ja</strong><br />

hyvyyteen, <strong>ja</strong> sen edustajien suhde <strong>uskonto</strong>ihin on<br />

usein kriittinen. Toisaalta voidaan puhua esimerkiksi<br />

kristillisestä humanismista, jossa Jeesus nähdään<br />

ihmisyyttä puolustavana esikuvana, esimerkkinä<br />

aidosti toisia ihmisiä rakastavasta ihmisestä.<br />

ekoismi: ekoismissa keskeisenä a<strong>ja</strong>tuksena on elävän<br />

luonnon nostaminen korkeimmaksi arvoksi. Ekoismin<br />

periaatteen mukaan ihminen on vain osa luontoa.<br />

Tällöin ihmisen toimintaa tulee viime kädessä arvioida<br />

luontoon vaikuttavasta näkökulmasta. Tätä<br />

lähestymistapaa kutsutaan ekologiseksi a<strong>ja</strong>tteluksi.<br />

Ekoismin äärimuodossa ihmisten olemassaolon<br />

voidaan a<strong>ja</strong>tella pääosin haittaavan elävän luonnon<br />

parhainta mahdollista toteutumista. Näihin päämääriin<br />

pääsemiseksi jotkut ääriliikkeet ovat valmiita<br />

terroritekoihin. Ekoistit arvostavat usein<br />

luonnon<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, koska niissä ihminen ymmärretään<br />

osaksi luonnon mystistä maailmaa.<br />

marxilaisuus perustuu saksalaisen filosofin Karl Marxin<br />

(1818–1883) esittämiin a<strong>ja</strong>tuksiin. Marxismin<br />

perusa<strong>ja</strong>tus on epäoikeudenmukaisen yhteiskunnan<br />

muuttaminen oikeudenmukaiseksi. Yksityisomis tukseen<br />

perustuva kapitalistinen järjestelmä tulee korvata<br />

kommunismilla, jossa on yhteisomistus. Kommunistiseen<br />

järjestelmään päästään sorron kohteena olevien<br />

ihmisten tekemällä vallankumouksella.<br />

Marxilaisuudessa <strong>uskonto</strong> nähdään epäoikeudenmukaisuutta<br />

ylläpitävänä <strong>ja</strong> ihmisiä aidosta<br />

yhteiskunnallisuudesta vieraannuttavana ilmiönä.<br />

Ihmiset eivät pyri muuttamaan sortavaa kapitalistista<br />

järjestelmää, koska he a<strong>ja</strong>ttelevat, että kuoleman<br />

jälkeen taivaassa kaikki on paremmin. Marxilaisuuteen<br />

liittyy ateistinen painotus. Uskontojen katsotaan<br />

olevan välineitä, joilla voidaan ylläpitää<br />

yhteiskunnallista epätasa-arvoa. Siksi <strong>uskonto</strong>jen<br />

oikeus olemassaoloon tulee kyseenalaistaa.<br />

anarkismin perimmäisenä tavoitteena on<br />

yhteiskunnallinen elämä ilman rajoituksia. Anarkismin<br />

mukaan valtarakenteet on tuhottava. Erityisesti<br />

militarismi <strong>ja</strong> yhteiskunnallinen järjestyksenpito,<br />

esimerkiksi poliisi, edustavat heille epäarvo<strong>ja</strong> eli<br />

vastustettavia asioita. Mielenosoitukset <strong>ja</strong> lakien<br />

tietoinen vastustaminen kuuluvat anarkistiseen<br />

toimintatapaan. Anarkistit a<strong>ja</strong>ttelevat, että täydellinen<br />

vapaus toisi esille ihmisen perusolemuksen eli<br />

sosiaalisuuden, hyveellisyyden <strong>ja</strong> oikeudenmukaisuuden.<br />

Tämä idealistinen periaate ei aina<br />

toteudu anarkististen liikkeiden toiminnassa.<br />

Positiivinen anarkismi tuo esille yhteiskunnallisia<br />

epäkohtia <strong>ja</strong> tarjoaa niihin uudenlaisia ratkaisumalle<strong>ja</strong>.<br />

Negatiivinen anarkismi pyrkii muutokseen radikaaleilla<br />

<strong>ja</strong> usein laittomilla toimintatavoilla, kuten mellakoilla<br />

<strong>ja</strong> epäjärjestyksen aiheuttamisella. Useat erilaiset<br />

liikkeet ovat eri tavoin toteuttaneet anarkistista<br />

ideologiaa, esimerkiksi hippiliike <strong>ja</strong> globalisaation<br />

vastusta<strong>ja</strong>t eri puolilla maailmaa.<br />

kommunismi: Aate, joka pyrkii sellaiseen yhteiskuntaan <strong>ja</strong><br />

yhteiskuntajärjestelmään, jossa valtio omistaa kaiken<br />

<strong>ja</strong> valtion tehtävänä on <strong>ja</strong>kaa kaikille omaisuutta<br />

tasaisesti. Kommunismia on toteutettu muun muassa<br />

Neuvostoliitossa <strong>ja</strong> Kiinassa.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 17

SKEPSIS<br />

MAAILMANKUVA ON SISÄINEN MALLI<br />

Skepsis ry on vuonna 1987 perustettu suomalaisten<br />

skeptikkojen eli epäilijöiden yhdistys<br />

(skepsis on kreikkaa <strong>ja</strong> tarkoittaa<br />

epäilyä, skeptikko on epäilijä). Yhdistyksen<br />

tarkoitus on sen sääntöjen mukaan edistää<br />

kriittistä a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> tieteiden tutkimustuloksiin<br />

perustuvaa käsitystä maailmasta.<br />

Yhdistys myös tutkii väitettyjen<br />

selittämättömien yliluonnollisten eli paranormaalien<br />

ilmiöiden todenmukaisuutta<br />

tieteellisesti. Skeptikkojen tavoitteena on<br />

se, että kaikki voisivat perustaa maailmankuvansa<br />

mahdollisimman luotettavan tiedon<br />

varaan.<br />

Skepsis ry ylläpitää tieteellisestä<br />

maailmankuvasta kiinnostuneiden ihmisten<br />

verkostoa Suomessa sekä pitää yhteyttä<br />

vastaavanlaisiin yhteisöihin kotimaassa<br />

<strong>ja</strong> ulkomailla. Yhdistys julkaisee<br />

kirjo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> muita julkaisu<strong>ja</strong>, jotka käsittelevät<br />

paranormaale<strong>ja</strong> ilmiöitä koskevia väitteitä.<br />

Tämän lisäksi Skepsis ry järjestää<br />

yleisötilaisuuksia sekä harjoittaa tieteellistä<br />

maailmankuvaa edistävää valistus- <strong>ja</strong><br />

tiedotustoimintaa. Yhdistys on poliittisesti,<br />

aatteellisesti <strong>ja</strong> uskonnollisesti sitoutumaton.<br />

Skepsis ry palkitsee vuosittain Huuhaapalkinnolla<br />

asioita, tuotteita tai ihmisiä,<br />

jotka ovat esittäneet <strong>ja</strong> levittäneet näennäis-<br />

eli pseudotieteellisiä väitteitä. Näennäistiede<br />

on tieteellisenä esitetty oppi tai<br />

teoria, joka ei kuitenkaan perustu yleisesti<br />

hyväksyttyihin tieteellisiin periaatteisiin <strong>ja</strong><br />

menetelmiin. Huuhaa-palkinnon ohella<br />

Skepsis ry myöntää Sokrates-palkinto<strong>ja</strong>,<br />

jotka myönnetään tieteellisen maailmankuvan<br />

<strong>ja</strong> sokraattisen rationaalisen a<strong>ja</strong>ttelun<br />

edistämisestä.<br />

Skepsis ry on luvannut maksaa rahapalkkion<br />

sille, joka voi valvotuissa olosuhteissa<br />

tuottaa yhdistyksen asettaman<br />

haasteen mukaisen yliluonnollisen eli<br />

paranormaalin ilmiön. Paranormaaleiksi<br />

ilmiöiksi luokitellaan kaikki sellaiset, joita<br />

pidetään vallitsevan tieteellisen käsityksen<br />

mukaan luonnonlakien vastaisina.<br />

Tällaisia ovat muun muassa ruumiistapoistuminen,<br />

ennaltatietäminen, telepatia<br />

tai astrologiset tulkinnat. Ilmiön paikkaansapitävyyden<br />

tulee haasteen sääntöjen<br />

mukaan olla kokeellisesti testattava.<br />

Lisäksi Skepsis on luvannut maksaa humanoidistipendin<br />

sille humanoidille eli<br />

avaruusolennolle, joka itse noutaa stipendin<br />

<strong>ja</strong> antaa samalla DNA-näytteen tai<br />

vastaavan.<br />

Ihmisen muistiin on elämän kuluessa tallentunut lukematon määrä<br />

käsityksiä <strong>ja</strong> toimintamalle<strong>ja</strong> erilaisista asioista <strong>ja</strong> tilanteista. Psykologiassa<br />

näitä yksilön muistissa olevia jäsentyneitä tietorakenteita <strong>ja</strong><br />

toimintakokonaisuuksia kutsutaan sisäisiksi malleiksi. Ne virittävät<br />

ennakko-odotuksia tapahtumien todennäköisestä kulusta <strong>ja</strong> siten oh<strong>ja</strong>avat<br />

tarkkaavaisuutta, havaitsemista <strong>ja</strong> muistamista. Ne auttavat<br />

ihmistä paitsi järjestämään <strong>ja</strong> yhdistämään tietoa hallittaviksi <strong>ja</strong> käsitettäviksi<br />

kokonaisuuksiksi, myös valitsemaan kuhunkin tilanteeseen<br />

sopivan toiminnan. Elämän aikana omaksutut mallit aktivoituvat <strong>ja</strong>tkuvasti<br />

vaikuttaen siihen kuvaan, jonka ihminen maailmasta muodostaa.<br />

Kun ihminen suuntautuu johonkin tavoitteeseen, hänen mielessään<br />

syntyy a<strong>ja</strong>tuksia <strong>ja</strong> uskomuksia siitä, onnistuuko toiminta, mitä<br />

onnistumiseen tarvitaan <strong>ja</strong> mitkä asiat siihen vaikuttavat. Nämä käsitykset<br />

ovat sisäisen mallin oh<strong>ja</strong>amia. Ihminen arvioi mallien toimivuutta<br />

sen perusteella, miten niiden oh<strong>ja</strong>ama toiminta onnistuu suhteessa<br />

odotuksiin <strong>ja</strong> tavoitteisiin. Mikäli asiat menevät kuten hän<br />

a<strong>ja</strong>ttelee, voi hän <strong>ja</strong>tkaa toimintaa vakiintuneen sisäisen mallin oh<strong>ja</strong>amana.<br />

Jos taas sisäisen mallin virittämä odotus tai sen oh<strong>ja</strong>ama<br />

toiminta ei vastaa todellisuuteen tai sen vaatimuksiin, joudutaan tarkistamaan<br />

sisäistä mallia sekä tilanteesta että omista onnistumismahdollisuuksista.<br />

Ihmisen tärkeimmät toimintaa, a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> havaitsemista oh<strong>ja</strong>avat<br />

sisäiset mallit ovat maailmankuva <strong>ja</strong> minäkäsitys. Maailmankuva sisältää<br />

tiivistetyssä muodossa kaiken sen, mitä olemme havainneet <strong>ja</strong><br />

oppineet. Sen perusteella arvioimme <strong>ja</strong> luokittelemme uutta tietoa <strong>ja</strong><br />

uusia havainto<strong>ja</strong>. Minäkäsitykseen liittyvät sisäiset mallit itsestä rakentuvat<br />

varhaislapsuudesta alkaen. Tietojen, taitojen <strong>ja</strong> kokemusten<br />

karttuessa käsitys itsestä muuttuu <strong>ja</strong> jäsentyy. Minäkäsitykseen liittyvät<br />

sisäiset mallit ovat hyvin pysyviä, mutta nekin voivat muuttua<br />

ympäristön antaman palautteen tai ihmisen itsensä tekemän arvion<br />

poh<strong>ja</strong>lta.<br />

Sisäisen mallin tyyppejä ovat toimintamalli, a<strong>ja</strong>ttelumalli <strong>ja</strong> havaitsemismalli.<br />

Toimintamalli kertoo sen, kuinka tulee toimia tutussa tilanteessa,<br />

kuten koulun ruokajonossa. A<strong>ja</strong>ttelumalli on itselle ominainen<br />

tapa tulkinta tilanteita <strong>ja</strong> tunteiden merkityksiä. Havaitsemismalli<br />

oh<strong>ja</strong>a tarkkaavaisuuden suuntautumista <strong>ja</strong> havaitsemista, esimerkiksi<br />

koon <strong>ja</strong> etäisyyden hahmottamiseen liittyviä malle<strong>ja</strong>.<br />

Sillä, että ihmisen toiminta oh<strong>ja</strong>utuu<br />

sisäisten mallien avulla, on sekä<br />

etu<strong>ja</strong> että haitto<strong>ja</strong>. Etuna on<br />

TIEDON<br />

muun muassa se, että koska<br />

ETSINTÄ<br />

osa tarkkaavuus- <strong>ja</strong><br />

havaintotoiminnoista<br />

sekä toiminnanoh<strong>ja</strong>uksesta<br />

automatisoituu<br />

sisäisten mallien<br />

avulla, ihmisen<br />

HAVAINNOT<br />

SISÄINEN<br />

kognitiivista kapasiteettia<br />

vapautuu<br />

YMPÄRISTÖSTÄ<br />

MALLI<br />

prosessoimaan<br />

uusien asioiden<br />

vaatimuksia.<br />

Sisäisten mallien<br />

haittana on se, että varhain<br />

muodostuneita tai vakiintuneita<br />

malle<strong>ja</strong> on vaikea muuttaa, vaikka ne havaittaisiinkin ei-tarkoituksenmukaisiksi.<br />

Vahva sisäinen malli estää myös näkemästä tilanteissa<br />

uusia luovia ratkaisu<strong>ja</strong>.<br />

suuntaa<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

valikoint<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

muutaa<br />

18 | MODUULI 1

TIETEELLINEN, EPÄTIETEELLINEN,<br />

MAAGINEN JA USKONNOLLINEN AJATTELU<br />

Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen omaksumien, todellisuutta<br />

koskevien käsitysten joukkoa. Maailmankuva voi olla<br />

• tieteellinen, jos maailmankuvaan sisältyvät väitteet perustuvat<br />

tieteellisin menetelmin hankittuun <strong>ja</strong> perusteltuun tietoon sekä<br />

ovat tosia tiedeyhteisön vallitsevan käsityksen mukaan.<br />

Tieteellinen maailmankuva ei koskaan ole täydellinen, koska aina<br />

on kysymyksiä, joihin ei ole löydetty tieteen menetelmien avulla<br />

vastauksia. Tiede <strong>ja</strong> sen myötä tieteellinen maailmankuva<br />

kuitenkin kehittyvät, kun tieteen avulla löydetään entistä<br />

tarkempia <strong>ja</strong> paremmin todellisuutta selittäviä käsityksiä.<br />

• arkikokemukseen perustuva, jos maailmankuvan perustana ovat<br />

ihmisen omat käsitykset <strong>ja</strong> havainnot itsestä <strong>ja</strong> maailmasta<br />

• epätieteellinen, jos maailmankuva sisältää tieteellisesti<br />

epäpätevää eli tieteellisen maailmankuvan kanssa ristiriidassa<br />

olevaa a<strong>ja</strong>ttelua. Vaikka tiede ei voi antaa varmo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> lopullisia<br />

vastauksia maailmaa koskeviin kysymyksiin, on järkiperäistä<br />

omaksua tieteiden hankkimat tulokset maailmankuvan perustaksi,<br />

koska ne on saavutettu kriittisen a<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong> julkisen prosessin<br />

avulla. Epätieteellinen a<strong>ja</strong>ttelu voi esiintyä tieteellisenä, vaikkei se<br />

täyttäisikään tieteellisyyden vaatimuksia. Tällaista a<strong>ja</strong>ttelua<br />

kutsutaan pseudotieteelliseksi.<br />

• maaginen, jos maailmankuva perustuu taikauskoisiin käsityksiin.<br />

Maagiset maailmankuvaan sisältyvät uskomukset, kuten usko<br />

kohtaloon tai hyvää onnea tuoviin rituaaleihin, eivät välttämättä<br />

edusta mitään tiettyä <strong>uskonto</strong>a. Noin joka kuudes suomalainen<br />

uskoo horoskooppeihin, <strong>ja</strong> monet muutkin lukevat oman<br />

horoskooppinsa säännöllisesti. Nämä a<strong>ja</strong>tukset edustavat<br />

maailmankuvaan kuuluvia maagisia uskomuksia.<br />

• uskonnollinen, jos maailmankuvaan sisältyy sellaisia käsityksiä,<br />

jotka perustuvat uskonnon oppeihin. Uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu on<br />

epätieteellistä silloin, kun tieteen tutkimustuloksia kiistetään<br />

uskonnollisin perustein. Esimerkkinä tästä on Raamatun<br />

teksteistä kreationistisia käsityksiä esittävien kristittyjen käsitys<br />

siitä, että maapallo on vain 6 000 vuotta vanha.<br />

Uskontotieteilijä Helena Helve on tutkinut Suomessa nuorten<br />

maailmankuvaa pääkaupunkiseudun erään lähiön nuoriin keskittyvässä<br />

seurantatutkimuksessa. Helve erotteli tutkimuksen perusteella,<br />

että nuorten maailmankuvia ovat uskonnollinen, maagis-metafyysinen,<br />

tieteellinen <strong>ja</strong> joukkotiedotusvälineiden luoma maailmankuva.<br />

Nuorten maailmankuvat eivät olleet Helven tutkimuksen mukaan<br />

selvä ra<strong>ja</strong>isia, vaan ne olivat useimmiten monikerroksisia <strong>ja</strong><br />

sekoit tuneita.<br />

TULEVAISUUDENKUVAT<br />

JA TUELVAISUUS<br />

Suomalaisessa kyselyssä nuoria pyydettiin<br />

luettelemaan asioita, jotka huolestuttavat<br />

heitä tulevaisuuteen liittyen Suomessa<br />

tai globaalisti. Nuoria huolestuttavat sekä<br />

globaalit että suomalaiseen yhteiskuntaan<br />

liittyvät kysymykset. Yleisin huolenaihe on<br />

ilmastonmuutos, joka oli esillä lähes<br />

puolessa vastauksista. Muita globaale<strong>ja</strong><br />

huolenaiheita ovat sodan <strong>ja</strong> terrorismin<br />

uhka, ympäristökysymykset yleisesti,<br />

nälänhädät <strong>ja</strong> kehitysmaiden ongelmat.<br />

Nuorten pohtimia kotimaan epäkohtia ovat<br />

taloudelliset kysymykset <strong>ja</strong> työttömyys,<br />

tasa-arvokysymykset, väkivalta, kiusaaminen,<br />

nuorten hyvinvointi <strong>ja</strong> syrjintä.<br />

Vastaajista noin viidennes ilmoitti pyrkineensä<br />

vaikuttamaan esiin nostamiinsa<br />

huolenaiheisiin. Kolmannes oli tehnyt<br />

elämäntapamuutoksia <strong>ja</strong> valinto<strong>ja</strong> paremman<br />

maailman saavuttamiseksi, kuten<br />

valinto<strong>ja</strong> eettisen kuluttamisen puolesta.<br />

Vastaa<strong>ja</strong>t kokivat, että heillä on mahdollisuus<br />

vaikuttaa omaan elinympäristöönsä.<br />

Globaalit ongelmat koettiin niin suuriksi,<br />

että niihin oli vaikea vaikuttaa, vaikka ne<br />

myös aiheuttivat eniten huolta.<br />

Tulevaisuudentutki<strong>ja</strong> Anita Rubin on<br />

erottanut tulevaisuudenkuvan <strong>ja</strong> tulevaisuuskuvan<br />

käsitteet toisistaan. Tulevaisuudenkuva<br />

on Rubinin mukaan mielen<br />

rakennelma, joka voi sisältää uskomuksiin,<br />

toiveisiin tai pelkoihin poh<strong>ja</strong>utuvia käsityksiä<br />

mahdollisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuuskuva<br />

tarkoittaa Rubinin mukaan<br />

tietoisesti rakennettu<strong>ja</strong> kuvia jostakin<br />

vaihtoehtoisesta tulevaisuudesta. Tulevaisuuden<br />

tietoisen kuvittelemisen kohteena<br />

on vielä toteutumaton mutta mahdollinen<br />

tulevaisuus. Tulevaisuuskuvat voivat sisältää<br />

mahdollisia tai mahdottomia, toivottu<strong>ja</strong><br />

tai ei-toivottu<strong>ja</strong> sekä todennäköisiä tai<br />

epätodennäköisiä kuvia tulevaisuudesta.<br />

Tulevaisuuskuvat vaikuttavat sekä yksilöiden<br />

että yhteisöjen tulevaisuutta koskeviin<br />

tavoitteisiin, suunnitelmiin <strong>ja</strong> valintoihin.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Keskia<strong>ja</strong>n kirkkojen räystäillä oli fantasiahahmo<strong>ja</strong>,<br />

gargoile<strong>ja</strong>. Ne kuvaavat osaltaan keskia<strong>ja</strong>n<br />

ihmisten maailmankuvaa, johon liittyi kristinuskon<br />

lisäksi aineksia vanhoista kansanuskomuksista.<br />

Mitkä asiat ovat mahdollisia, toivottavia <strong>ja</strong><br />

todennäköisiä sinun tulevaisuus kuvissasi?<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

IHMISEN YRITYS YMMÄRTÄÄ MAAILMAA | 19

1.2<br />

uskonnon määrittely // haasteet // muuttuva ilmiö // <strong>uskonto</strong>jen yhteiset<br />

piirteet // yliluonnollinen // teismi // monoteismi // polyteismi // panteismi //<br />

ateismi // pyhä // oppi // normi // pyhä kir<strong>ja</strong> // perimmäiset kysymykset //<br />

yhteisöllisyys // symbolit // myytit // myyttien lajit // rituaalit // riitit //<br />

riittien pääluokat // uskonnon ulottuvuudet<br />

Uskonto ilmiönä<br />

MÄÄRITTELYN HAASTEITA<br />

Uskonnon määrittely tarkasti on vaikeaa. Monet<br />

tutki<strong>ja</strong>t ovat yrittäneet muotoilla niin sanottua sanakir<strong>ja</strong>määritelmää<br />

eli lyhyttä kattavaa määritelmää,<br />

joka huomioisi kaikkien erilaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden<br />

moninaiset piirteet <strong>ja</strong> samalla onnistuisi erottamaan<br />

uskonnon muista kulttuurin osatekijöistä.<br />

Tällaiset määritelmät rakentuvat tietyille ennakkooletuksille<br />

eli teorioille siitä, mikä uskonnossa on keskeistä.<br />

Näiden eri teoriataustojen perusteella laadittujen<br />

uskonnon määritelmien ongelma on siinä, että<br />

eri teorioista käsin tarkasteltuna uskonnon keskeiset<br />

piirteet näyttäytyvät hyvin erilaisina <strong>ja</strong> tämän myötä<br />

uskonnon määritelmissä painottuvat erilaiset asiat.<br />

Uskonnon määrittelyn vaikeudessa on sama ongelma<br />

kuin kulttuurin tai taiteen kaikenkattavan määritelmän<br />

laatimisessa. Määrittely-yritys laajenee helposti<br />

valtavan laa<strong>ja</strong>ksi, kun siihen yritetään sisällyttää<br />

kaikkien <strong>uskonto</strong>jen kaikki mahdolliset piirteet.<br />

Tällöin lopputulokseksi syntyy määritelmä, joka kattaa<br />

koko inhimillisen kulttuurin, eikä se siten enää<br />

kohdennu pelkästään <strong>uskonto</strong>on.<br />

Uskonnon määrittelyn tekee haastavaksi se, että<br />

maailman eri <strong>uskonto</strong>jen opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />

opit <strong>ja</strong> perinteet sekä niiden taustalla oleva<br />

maailmankuva poikkeavat toisistaan. Esimerkiksi<br />

yliluonnollisuus voi tarkoittaa hyvin erilaisia asioita<br />

läntisessä kristillisyydessä, Afrikan perinteisissä heimouskonnoissa<br />

<strong>ja</strong> aasialaisessa buddhalaisuudessa.<br />

Uskonnolliset maailmankatsomukset ovat myös <strong>ja</strong>tkuvasti<br />

muuttuvia ilmiöitä. Uskonnontutki<strong>ja</strong>t ovat<br />

kuitenkin löytäneet myös eri uskonnoille yhteisiä<br />

piirteitä. Näiden tunnistamisen avulla voidaan tarkastella<br />

sitä, millainen ilmiö <strong>uskonto</strong> on.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

USKONTOJEN OMINAISIA PIIRTEITÄ<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Uskonto on maailmankatsomus, jossa uskotaan yliluonnolliseen<br />

eli transsendenssiin. Yliluonnollinen<br />

tarkoittaa jotakin sellaista, mitä ei voida selittää<br />

järjellä eikä luonnontieteiden havaintojen avulla.<br />

Uskontoihin sisältyy myös a<strong>ja</strong>tus siitä, että yliluonnollinen<br />

voima voi vaikuttaa ihmisen elämään <strong>ja</strong> maailman<br />

tapahtumiin <strong>ja</strong> että ihminen voi olla vuorovaikutuksessa<br />

yliluonnollisen kanssa. Maailmankatsomukset,<br />

joissa yliluonnolliseen ei uskota, ovat siten uskonnottomia<br />

maailmankatsomuksia.<br />

Yliluonnollinen taho tai voima selitetään uskonnoissa<br />

usein käsitteellä jumala, eli tällaiset uskonnot<br />

ovat teistisiä. Teismi tarkoittaa käsitystä siitä, että<br />

jumala (tai jumalia) on ylipäänsä olemassa. Käsite on<br />

johdettu kreikan kielen jumalaa tarkoittavasta sanasta<br />

theos. Teismiin sisältyy a<strong>ja</strong>tus, että tuonpuoleinen<br />

jumala (tai jumalat) on luonut maailman <strong>ja</strong> ylläpitää<br />

sitä. Siinä katsotaan, että jumala on persoonallinen<br />

olento, jolla on oma tahto <strong>ja</strong> pyrkimyksiä.<br />

Monoteismi tarkoittaa uskoa yhteen jumalaan tai<br />

jumaluuteen (esim. kristinusko <strong>ja</strong> islam). Polyteismin<br />

mukaan jumalia on useita. Hindulaisuus on tyypillinen<br />

polyteistinen <strong>uskonto</strong>. Panteismin mukaan<br />

kaikki on saman jumaluuden ilmentymää (esim.<br />

luonto on jumalallinen).<br />

Uskontoihin liittyy pyhiksi kutsuttu<strong>ja</strong> asioita. Pyhä<br />

tarkoittaa jotakin arvokkaaksi koettua, kunnioitusta<br />

herättävää <strong>ja</strong> suojeltavaa asiaa. Uskonnollinen yhteisö<br />

määrittää sen, mitä pidetään pyhänä. Pyhäksi käsitetyn<br />

asian kohtaamiseen liittyy uskonnon perinteessä<br />

eli traditiossa määrättyjä käyttäytymissääntöjä.<br />

Tyypillisiä pyhiä asioita uskonnoissa ovat esimerkiksi<br />

jumalan nimi, uskonnolle tärkeät paikat <strong>ja</strong> uskonnon<br />

perustana oleva tekstikokoelma, esimerkiksi<br />

Raamattu tai Koraani. Uskonnon rituaale<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> palvontameno<strong>ja</strong><br />

suorittavien ihmisten, kuten pappien,<br />

velvollisuutena on pitää huolta pyhän arvostamisesta<br />

<strong>ja</strong> asemasta yhteisössä. Monissa uskonnoissa erikoisia<br />

luonnonkohteita pidetään pyhänä, kuten Japanin<br />

shintolaisuudessa Fuji-vuorta. Uskonnon harjoittamista<br />

varten on myös rakennettu kokoontumispaikko<strong>ja</strong>,<br />

kuten kirkko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> temppeleitä. Niissä<br />

usein säilytetään <strong>uskonto</strong>on liittyviä pyhiä esineitä.<br />

Jokaisella uskonnolla on oppi, johon usko perustuu.<br />

Oppi tarkoittaa uskomuksia jumalasta tai jumalista,<br />

kuolemanjälkeisestä elämästä sekä oikeista<br />

<strong>ja</strong> vääristä teoista sekä uskonnon vaatimia elämän-<br />

20 | MODUULI 1

ESIMERKKEJÄ PYHINÄ PIDETYISTÄ ASIOISTA<br />

– yliluonnolliset <strong>ja</strong> selittämättömät ilmiöt<br />

– erikoiset luonnonkohteet<br />

– uskonnon kannalta erityiset esineet<br />

– uskonnolle merkittävä rakennus<br />

– a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso<br />

– pyhänä pidetty tekstikokoelma<br />

– sana, äänne, laulu <strong>ja</strong> jumaluuden nimi<br />

– uskonnon perusta<strong>ja</strong> tai muut erityisenä pidetyt<br />

ihmiset<br />

tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> palvonnan muoto<strong>ja</strong>. Oppiin liittyy norme<strong>ja</strong><br />

eli vaatimuksia uskonnon mukaan oikeanlaisesta toiminnasta.<br />

Osassa <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> oppi on koottu uskonnon<br />

pyhiin kirjoihin. Joillakin uskonnoilla ei ole kirjoitettua<br />

oppia, vaan niissä oppi välitetään seuraavalle<br />

sukupolvelle suullisina kertomuksina.<br />

Uskonnot antavat vastauksia ihmisen niin sanottuihin<br />

perimmäisiin kysymyksiin, joiden avulla<br />

ihmiset pohtivat oman elämänsä tarkoitusta <strong>ja</strong> maailmankaikkeutta.<br />

Miksi olen olemassa? Miten tulisi<br />

elää? Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Näihin kysymyksiin<br />

vastaaminen ei ole vain <strong>uskonto</strong>jen ominaisuus,<br />

vaan kaikki elämänkatsomukset vastaavat jollain<br />

tavalla näihin kysymyksiin. Uskontojen vastauksissa<br />

korostuvat ihmisen <strong>ja</strong> yliluonnollisen välinen<br />

vuorovaikutus.<br />

Uskontoa harjoitetaan usein yhdessä muiden ihmisten<br />

kanssa. Tämä <strong>uskonto</strong>jen yhteisöllinen piirre näkyy<br />

erityisesti erilaisissa juhlissa. Kaikissa uskonnoissa<br />

on niiden oppiin liittyviä juhla-aiko<strong>ja</strong>. Suomessa<br />

pääsiäinen <strong>ja</strong> joulu ovat esimerkkejä kristinuskon<br />

oppiin <strong>ja</strong> perinteeseen liittyvistä juhlista. Vaikka<br />

monille kristityiksi rekisteröityneille juhlan sisältö<br />

ei ole omakohtaisesti tärkeä, rytmittää evankelis-luterilaisen<br />

kirkon kirkkovuosi vuoden kulkua. Monet kristilliset<br />

juhlapäivät ovat Euroopassa edelleen yleisiä<br />

vapaapäiviä.<br />

Symbolit ovat merkkejä, joilla on uskonnon harjoitta<strong>ja</strong>lle<br />

tärkeä merkitys. Niitä on esillä uskonnon<br />

pyhien paikkojen <strong>ja</strong> rakennusten lisäksi esimerkiksi<br />

ihmisten käyttämissä koruissa, kotona pidettävissä<br />

esineissä <strong>ja</strong> myös valtioiden lipuissa. Monet alku<strong>ja</strong>an<br />

uskonnolliset symbolit rikastuttavat kulttuuria myös<br />

taiteen eri muodoissa.<br />

MYYTIT<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Myytit ovat kertomuksia, joilla selitetään esimerkiksi<br />

maailman syntyä tai perimmäisiä kysymyksiä,<br />

kuten kärsimyksen <strong>ja</strong> pahuuden syytä <strong>ja</strong> olemusta.<br />

Myytit ovat uskonnoille tyypillinen tapa selittää<br />

maailman ilmiöitä, <strong>ja</strong> eri <strong>uskonto</strong>jen myytit käsittelevät<br />

olemassaolon peruskysymyksiä. Myytteihin<br />

liittyvät yhteiset rituaalit liittävät yksilön yhteisön <strong>ja</strong><br />

ympäröivän kulttuurin jäseneksi.<br />

Myytit voivat olla myös maallisia, kuten myytti<br />

kansakunnan alkuperästä. Tällöin ne liittyvät yhteisön<br />

tai kansakunnan identiteettiin, <strong>ja</strong> niiden avulla<br />

voidaan perustella tietyn etnisen ryhmän tai uskonnon<br />

tai kulttuurin olemassaoloa. Joskus myyttien avulla<br />

voidaan yrittää oikeuttaa myös erilaisia moraalikäsityksiä,<br />

esimerkiksi ruoka- tai pukeutumissääntöjä tai<br />

joskus jopa väkivallan <strong>ja</strong> sodan oikeutusta.<br />

Myyttejä luokitellaan eri alalajeihin. Niitä ovat<br />

luomis- tai maailmanloppumyytit (esimerkiksi<br />

skandinaavien Ragnarök), syntymyytit (esimerkiksi<br />

kansakunnan syntyyn liittyvät tapahtumat), jumalmyytit<br />

(esimerkiksi hindujen Veda-kirjoissa) <strong>ja</strong> käsittämättömiä<br />

asioita selittäviin myytteihin (esimerkiksi<br />

pahuuden alkuperää selittävä Pandoran lipas<br />

-myytti tai Raamatun syntiinlankeemuskertomus).<br />

Myytit ovat tarjonneet muinaisissa kulttuureissa<br />

vastauksia ihmisten tarpeeseen selittää <strong>ja</strong> ymmärtää<br />

maailmaa, <strong>ja</strong> maailmansyntymyytit ovat <strong>uskonto</strong>jen<br />

tyypillisimpiä myyttejä. Maailmansyntymyytit ovat<br />

kehittyneet aikana, jolloin ihmisillä ei ollut nykya<strong>ja</strong>n<br />

tapaan tieteellisesti tutkittua tietoa maailman synnystä.<br />

Ihmiset voivat yhä nykypäivänä saada turvallisuuden<br />

tunnetta <strong>uskonto</strong>jen myyteistä etenkin niissä<br />

kysymyksissä, joihin tieteiden ei koeta antavan riittävää<br />

vastausta. Tyypillinen esimerkki on kysymys<br />

kuolemasta <strong>ja</strong> sen mysteeristä. Uskonnon tai kulttuurin<br />

myyttinen kertomus voi tarjota lohtua, toivoa<br />

<strong>ja</strong> kokemusta turvallisuudesta niin kuolevalle ihmiselle<br />

kuin hänen läheisilleenkin.<br />

Myyttinen maailmankuva ei enää ole vallitseva<br />

maailmanselitys korkean koulutuksen maissa. Myytit<br />

vaikuttavat kuitenkin edelleen kulttuuriin niin<br />

sanotuissa syvärakenteissa kertomuksina, joiden<br />

merkitykset ovat tuttu<strong>ja</strong> saman kulttuurin <strong>ja</strong>kaville<br />

ihmisille. Myyttiset selitykset vaikkapa oman kansakunnan<br />

merkityksestä välittyvät asenteissa <strong>ja</strong><br />

a<strong>ja</strong>ttelutavoissa seuraaville sukupolville. Myyttejä<br />

käytetään esimerkiksi mainonnassa, kir<strong>ja</strong>llisuudessa<br />

sekä elokuvien <strong>ja</strong> pelien aiheina. Myyttejä käytetään<br />

joskus myös politiikan välineinä, kun myyttien avulla<br />

vahvistetaan kansallistunnetta eli nationalismia.<br />

RIITIT JA RITUAALIT<br />

Rituaalit ovat olennainen osa <strong>uskonto</strong>jen harjoittamista.<br />

Ne ovat teko<strong>ja</strong> tai tapahtumasarjo<strong>ja</strong>, jotka<br />

toistuvat vakiintuneen kaavan <strong>ja</strong> järjestyksen mukaan.<br />

Esimerkiksi ehtoollisen nauttiminen kirkossa<br />

on yksi kristillisistä rituaaleista. Rituaalin voi toteuttaa<br />

tai siihen voi osallistua yksin tai yhdessä muiden<br />

kanssa. Monet uskonnolliset rituaalit liittyvät elämän-<br />

USKONTO ILMIÖNÄ | 21

Suomessa antropologian opetuksessa on painottunut<br />

kulttuurien vertaileva tutkimus.<br />

arkeologia: tieteenala, joka tutkii muinaisia kulttuure<strong>ja</strong><br />

esimerkiksi kaivausten avulla<br />

autonomisuus: tieteellisen tutkimuksen kriteerinä<br />

autonomisuus tarkoittaa sitä, että ulkopuoliset asiat tai<br />

tahot eivät vaikuta tutkimuksen tulokseen<br />

dogmatiikka: systemaattisen teologian alaan liittyvä<br />

oppiaine, joka käsittelee kristinuskon oppia.<br />

dualismi: oppi maailmaa hallitsevasta kahdesta voimasta<br />

eksegetiikka: Tieteellinen raamatuntutkimus. Teologinen<br />

oppiaine, jonka kiinnostuksen kohteina ovat raamatuntekstit.<br />

Tavoitteena on muun muassa löytää<br />

mahdollisimman alkuperäinen muoto Raamatun<br />

teksteistä. Siinä hyödynnetään esimerkiksi arkeologiaa<br />

<strong>ja</strong> kielitieteitä.<br />

eletty <strong>uskonto</strong>: <strong>uskonto</strong>tieteen käsite, jonka sisältö on<br />

ihmisen luontaisessa elinpiirissään harjoittama<br />

<strong>uskonto</strong>, eli <strong>uskonto</strong>ihin liittyvät käytänteet<br />

empiirinen: kokemuspoh<strong>ja</strong>inen, kokemukseen perustuva<br />

etnografinen tutkimus: etnografinen tutkimus tarkoittaa<br />

erityisesti kenttätyön havaintojen perusteella kerättyä<br />

informaatiota<br />

fakta: tosiseikka, yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta<br />

riippumaton asia<br />

informaatio: Tieto on informaatiota, mutta kaikki<br />

informaa tio ei ole tietoa. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat siis<br />

kaksi eri asiaa.<br />

irrationaalinen: järjenvastainen.<br />

kenttätutkimus: empiirisiin (kokemusperäisiin) tieteisiin<br />

liittyvä tutkimusmenetelmä, jossa tutki<strong>ja</strong> menee<br />

tutkittavan yhteisön keskelle <strong>ja</strong> tekee havainto<strong>ja</strong><br />

yhteisön toiminnasta.<br />

kirkkohistoria: teologinen oppiaine, joka tutkii kristillisten<br />

kirkkojen historiaa<br />

kognitiivinen: psykologiassa käytetty käsite, joka<br />

tarkoittaa tiedon käsittelyyn <strong>ja</strong> tietoon liittyvää<br />

kognitiivinen uskonnontutkimus: Uskonnontutkimuksen<br />

suuntaus, joka tutkii <strong>uskonto</strong>a ihmismielen toiminnan<br />

<strong>ja</strong> rakenteiden näkökulmasta. Kognitiivisen<br />

näkemyksen mukaan <strong>uskonto</strong> on ihmismielelle<br />

tyypillinen <strong>ja</strong> yleinen ilmiö, jossa on kaikille<br />

kulttuureille yhteisiä piirteitä. Kognitiivinen<br />

uskonnontutkimus hyödyntää tutkimuksessaan<br />

erityisesti kognitiotiedettä <strong>ja</strong> kognitiivista psykologiaa.<br />

käytännöllinen teologia: teologinen oppiaine, jonka<br />

tutkimuskohteena on kirkkojen <strong>ja</strong> kristillisten<br />

yhteisöjen toiminta.<br />

monismi: A<strong>ja</strong>ttelumalli, jonka mukaan on vain yksi<br />

todellisuuden perusrakenne. Olevaisuus perustuu<br />

tämän mukaan yhteen perusperiaatteeseen, toisin<br />

kuin dualismissa (kaksi perusperiaatetta), tai<br />

pluralismissa (useita perusperiaatteita).<br />

objektiivisuus: tosiasioiden (faktojen) tai arvojen sanotaan<br />

olevan objektiivisia, jos ne ovat yksilöllisistä<br />

mielipiteistä riippumattomia.<br />

poikkitieteellisyys: näkökulma, jossa otetaan huomioon<br />

useiden eri tieteenalojen perusteluita<br />

rationaalinen: Järkeen perustuva, järkiperäinen.<br />

Rationaalisuus on yksi tieteellisen tutkimuksen<br />

kriteereistä.<br />

relativismi: käsitys, jonka mukaan tieto, arvot, normit,<br />

oikeudenmukaisuus tai moraalisesti hyvä ovat<br />

suhteellisia <strong>ja</strong> kulttuurisia käsitteitä, eikä niitä voi siis<br />

arvioida yhteisillä kriteereillä.<br />

sanainspiraatio-oppi: oppi, jonka mukaan pyhä teksti,<br />

esimerkiksi raamatunteksti, on sanasta sanaan<br />

Jumalan sanelema <strong>ja</strong> inspiroima<br />

sosiologia: Sosiologia on tieteenala, jonka kiinnostuksen<br />

kohteita ovat muun muassa yhteiskunnalliset<br />

rakenteet, niiden muuttuminen sekä ihmisten välinen<br />

vuorovaikutus. Sosiologiassa yhteiskunta nähdään<br />

sosiaalisessa vuorovaikutuksessa rakentuvana eli<br />

konstruoituvana. Nykyinen yhteiskuntajärjestelmä on<br />

monimutkainen <strong>ja</strong> sen ymmärtäminen on vaikeaa.<br />

Sosiologiassa pyritään tekemään näitä monimutkaisia<br />

rakenteita <strong>ja</strong> muutoksia ymmärrettäväksi.<br />

subjektiivisuus: arvojen <strong>ja</strong> tiedon sanotaan olevan<br />

subjektiivista, jos ne ovat vain yhden ihmisen<br />

omaksumia.<br />

systemaattinen teologia: teologian osa-alue, jonka<br />

tutkimuskohteena on kristinuskon oppi <strong>ja</strong><br />

uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />

teoria: todennäköinen malli siitä, miten asiat ovat<br />

tieto: perinteisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />

perusteltu tosi uskomus. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat eri<br />

asioita, sillä tieto edellyttää tietävän subjektin.<br />

tiede: Tieteen harjoittaminen eli tieteellinen tutkimus on<br />

järjestelmällistä <strong>ja</strong> järkiperäistä uuden tiedon<br />

hankintaa. Tieteen tehtävänä on selittää ympäröivää<br />

maailmaa <strong>ja</strong> sen ilmiöitä.<br />

tieteellisen tutkimuksen alo<strong>ja</strong>: luonnontieteet (esim.<br />

kemia <strong>ja</strong> fysiikka), humanistiset tieteet (esim. teologia<br />

<strong>ja</strong> historia) <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteet (esim. sosiologia <strong>ja</strong><br />

valtiotiede)<br />

tieteen edistyvyys: tiede kor<strong>ja</strong>a itseään, kun uudet<br />

paremmat teoriat korvaavat vanhat<br />

tieteen julkisuusperiaate: tutkimusmenetelmät <strong>ja</strong><br />

tutkimustulokset esitetään julkisesti, jotta niihin<br />

voidaan esittää kritiikkiä <strong>ja</strong> niitä voidaan argumentoida<br />

puolesta tai vastaan tieteellisillä perusteilla<br />

uskonnon avoin määritelmä: Nykyään monien tutkijoiden<br />

mukaan on kenties mahdotonta löytää kaikkia<br />

<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kattavaa määritelmää. Esimerkkinä<br />

<strong>uskonto</strong>jen perinteisten määritelmien ongelmallisuudesta<br />

on buddhalaisuus. Se on yksi maailmanuskonnoista,<br />

mutta sen perinteisessä opissa ei<br />

kuitenkaan ole uskoa yliluonnolliseen. Sitä voidaan<br />

pitää jopa ateistisena <strong>uskonto</strong>na. Sen kansanomaisissa<br />

muodoissa Gautama voi kuitenkin saada<br />

jumalallisen aseman <strong>ja</strong> palvontaa osakseen.<br />

Uskonto on hyvin moninainen ilmiö <strong>ja</strong> on vaikeaa laatia<br />

siitä yleispäteviä määritelmiä. Tutkimuslähtökohtaa,<br />

jossa jokainen tutki<strong>ja</strong> määritte lee uskonnon aina oman<br />

tutkimuskohteensa kautta, nimitetään uskonnon<br />

avoimeksi määritelmäksi. Nykymääritelmät voivat<br />

käyttää myös niin sanottua prototyyppimääritelmää,<br />

jolloin <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> verrataan perusmielikuvaan<br />

uskonnosta. Prototyyppien kautta määriteltäessä<br />

havaitaan, että jotkut uskonnot sopivat perinteiseen<br />

mielikuvaan uskonnoista paremmin kuin toiset.<br />

<strong>uskonto</strong>antropologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />

usein jonkin yhteisön uskonnollisuutta<br />

<strong>uskonto</strong>ekologia: Uskontoekologiassa tutki<strong>ja</strong>a kiinnostaa<br />

se, mitkä ympäristötekijät ovat vaikuttaneet uskonnon<br />

syntyyn. Toisaalta uskonnon ekologista tutkimusta<br />

tekevää tutki<strong>ja</strong>a voi kiinnostaa se, miten uskonnollisin<br />

tavoin <strong>ja</strong> uskomuksin pyritään ylläpitämään <strong>ja</strong><br />

muokkaamaan ympäristöä. Perinteisesti on tutkittu<br />

esimerkiksi varhaiskantaisten <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> niiden<br />

vuorovaikutusta luonnon ympäristön kanssa.<br />

Uudemmissa tutkimuksissa on oltu kiinnostuneita<br />

muun muassa eri uskonnollisten yhteisöjen<br />

suhtautumisesta ympäristöongelmiin.<br />

<strong>uskonto</strong>historia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jonka kohteena<br />

on <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> kehittyminen<br />

<strong>uskonto</strong>psykologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />

yksilön uskonnollisia kokemuksia<br />

<strong>uskonto</strong>sosiologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka<br />

tarkastelee <strong>uskonto</strong>a yhteisön näkökulmasta<br />

<strong>uskonto</strong>tiede: Tieteenala, joka tutkii <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> tieteellisillä<br />

menetelmillä. Uskontotiede on usein vertailevaa<br />

<strong>uskonto</strong>jen tutkimusta. Vertaileva <strong>uskonto</strong>tiede tutkii<br />

<strong>uskonto</strong>jen yhteisiä <strong>ja</strong> toisistaan eroavia piirteitä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

52 | MODUULI 1

3<br />

Lähi-idän uskonnot // juutalaisuus // kristinusko // islam // Abrahamin perilliset<br />

// <strong>uskonto</strong>perhe // yhteiset juuret // Hedelmällinen puolikuu // varhaiset<br />

korkeakulttuurit eli sivilisaatiot // Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurien vaikutus<br />

// hellenismin vaikutus kristinuskoon // mysteeriuskonnot // apologia //<br />

monoteismi // Jahve, Jumala, Allah // kristinuskon kolminaisuusoppi //<br />

lineaarinen aikakäsitys // kir<strong>ja</strong><strong>uskonto</strong> // heprealainen Raamattu eli Takak //<br />

Raamattu // Koraani // profeetat // Jerusalemin merkitys // pyhäpäivä<br />

Abrahamin perilliset<br />

ABRAHAMIN PERILLISET<br />

Lähi-idän uskonnot – juutalaisuus, kristinusko<br />

<strong>ja</strong> islam – eivät ole kolme täysin erillistä <strong>uskonto</strong>a,<br />

vaan pikemminkin ne muodostavat <strong>ja</strong>tkumon <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>perheen.<br />

Juutalaisuus muotoutui ensin, sitten<br />

kehittyi kristinusko <strong>ja</strong> viimeisenä islam, joka otti<br />

vaikutteita edeltäjistään. Erityisesti Abraham yhdistää<br />

juutalaisuutta, kristinuskoa <strong>ja</strong> islamia, <strong>ja</strong> siksi<br />

näitä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kutsutaan Abrahamin perillisiksi.<br />

Juutalaisuudessa Abraham tekee liiton Jumalan<br />

kanssa <strong>ja</strong> on koko kansan kantaisä, kristinuskossa<br />

Abrahamia pidetään lu<strong>ja</strong>n uskon esikuvana <strong>ja</strong> islamissa<br />

Abrahamia pidetään yhtenä Allahin profeetoista.<br />

Yhdistävien tekijöiden lisäksi näillä uskonnoilla<br />

on myös merkittäviä ero<strong>ja</strong> keskenään. Juutalaisuuden<br />

omaleimaisuutta tarkastellaan luvussa 4 <strong>ja</strong><br />

islamin identiteettiä luvussa 5. <strong>Lukion</strong> uskonnon<br />

kurssi 2 keskittyy kokonaisuudessaan kristinuskoon.<br />

Välimeri<br />

LÄHI-IDÄN USKONTOJEN YHTEISET JUURET<br />

Juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin juuret ovat<br />

Lähi-idän <strong>ja</strong> Euroopan alueella kehittyneissä kulttuureissa<br />

<strong>ja</strong> niiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.<br />

Ihminen asettui jo neoliittisena aikakautena noin<br />

10 000 vuotta sitten Lähi-idän alueella niin kutsutun<br />

Hedelmällisen puolikuun alueella pysyviin asutuksiin<br />

viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan kar<strong>ja</strong>a. Tämä<br />

alue ulottuu Niilin suistosta Eufratin <strong>ja</strong> Tigrisin väliselle<br />

alueelle saakka, <strong>ja</strong> sen jokilaaksoissa voitiin<br />

kastelukanavien ansiosta viljellä maata. Varhaiset<br />

korkeakulttuurit eli sivilisaatiot kehittyivät, kun<br />

pysyvän asutuksen myötä syntyi asutuskeskuksia,<br />

joiden asukasmäärät alkoivat kasvaa. Varhaisin korkeakulttuuri<br />

oli Mesopotamiassa nykyisen Etelä-<br />

Irakin alueella syntynyt Sumerin kulttuuri. Sumerilainen<br />

kulttuuri vaikutti noin 3500–2000 eKr. Tätä<br />

seurasivat muun muassa Assyrian (n. 2000–700 eKr.)<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

EGYPTI<br />

Niili<br />

ANATOLIA<br />

ASSYRIA<br />

MESOPOTAMIA<br />

Eufrat<br />

BABYLONIA<br />

• Ninive<br />

• Assur<br />

Tigris<br />

Kaspianmeri<br />

Babylon •<br />

•Kish<br />

AKKADI<br />

• Lagash SUMER<br />

Uruk •<br />

Ur •<br />

PERSIA<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Persianlahti<br />

Punainenmeri<br />

Hedelmällisen<br />

puolikuun alue<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 53

<strong>ja</strong> Babylonian kulttuurit (n. 1800–500 eKr.). Egyptissä<br />

vallitsi ensin Naqada-kulttuuri noin 3600–3000<br />

eKr. <strong>ja</strong> myöhemmin faaraoiden Egypti dynastioineen<br />

noin 3100–539 eKr.<br />

Varhaiset korkeakulttuurit olivat monella tapaa<br />

kehittyneitä <strong>ja</strong> monimutkaisia yhteiskuntajärjestelmiä.<br />

Niiden tyypillisiä piirteitä olivat ammattien<br />

eriytyminen <strong>ja</strong> työn<strong>ja</strong>ko, yhteiskuntaluokat (hallitsi<strong>ja</strong>,<br />

papisto, sotilaat, virkamiehet, talonpo<strong>ja</strong>t, or<strong>ja</strong>t),<br />

kirjoitustaito (kuvakirjoitus, tavukirjoitus), hallinto<br />

<strong>ja</strong> veronkanto, yhteisesti järjestetty puolustus uhkia<br />

vastaan sekä järjestäytynyt yhtenäinen <strong>uskonto</strong>, johon<br />

kuuluivat temppeli, papisto <strong>ja</strong> palvontamenot.<br />

Mesopotamiassa käytetty sumerien kehittämä nuolenpääkirjoitus<br />

mahdollisti uskonnollisten myyttien<br />

kir<strong>ja</strong>amisen muistiin.<br />

Erityisesti Mesopotamian <strong>ja</strong> Egyptin kulttuurit<br />

vaikuttivat juutalaisuuden kehitykseen, koska<br />

juutalaisuus syntyi alueella, jolla nämä kulttuurit<br />

olivat Lähi-idän alueen valtakulttuure<strong>ja</strong> 3000 eKr.<br />

alkaen. Mesopotamialaisen kir<strong>ja</strong>llisuuden vaikutus<br />

näkyy juutalaisten Raamatun eli kristittyjen Vanhan<br />

testamentin lakiteksteissä, joissa on yhtymäkohtia<br />

mesopotamialaiseen lakikäytäntöön, kuten Hammurabin<br />

lain ”silmä silmästä” -periaatteeseen. Mooseksen<br />

1. kir<strong>ja</strong>ssa kuvattu vedenpaisumus on toisinto<br />

mesopotamialaisesta Gilgamesh-eepoksesta löytyvästä<br />

kertomuksesta. Samoin Jobin kir<strong>ja</strong>n käsittelemät<br />

kysymykset ovat samankaltaisia kuin vanhemmassa<br />

mesopotamialaisessa kertomuksessa niin sanotun<br />

oikeamielisen kärsijän kuvaamat asiat. Tutkimuksissa<br />

on löydetty yhteneväisyyksiä myös Vanhan<br />

testamentin Saarnaa<strong>ja</strong>n kir<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Gilgamesh-eepoksen<br />

tekstien välillä. Vanhassa testamentissa kuvatuilla<br />

profeetoilla on esikuvansa muinaisen Assyrian<br />

kulttuurin kirjoituksissa.<br />

Zarathustralaisuus syntyi Persiassa nykyisen Iranin<br />

alueella noin 600 eKr. Uskonnon opissa korostui<br />

kahden voiman, hyvän <strong>ja</strong> pahan, vastakkainasettelu.<br />

Pidetään todennäköisenä, että zarathustralaisuuden<br />

vaikutuksesta juutalaisuudessa <strong>ja</strong> siten myös kristinuskossa<br />

<strong>ja</strong> islamissa korostuu vahva dualistinen painotus<br />

hyvän <strong>ja</strong> pahan välillä. Muinaisten Lähi-idän<br />

<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> kulttuurien vaikutus näkyy edelleen<br />

eurooppalaisessa maailmankuvassa juutalaisuuden<br />

<strong>ja</strong> kristinuskon välityksellä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

HELLENISMIN VAIKUTUS<br />

LÄHI-IDÄN USKONTOIHIN<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Kreikkalaisen kulttuurin vaikutus alkoi kasvaa Lähiidässä<br />

500-luvulla ennen a<strong>ja</strong>nlaskun alkua, kun hellenismi<br />

syntyi kreikkalaisen <strong>ja</strong> itämaisen kulttuurin<br />

sekoittuessa. Hellenistinen aikakausi alkoi Aleksanteri<br />

Suuren kuolemasta (n. 330 eKr.) <strong>ja</strong> loppui Länsi-<br />

Rooman hajoamiseen (400-luvulla jKr.). Uskontoihin<br />

hellenistinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso vaikutti siten, että synkretismi<br />

eli <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen lisääntyi. Aleksanteri<br />

Suuren hallintokauden myötä kreikkalaisella<br />

kulttuurilla oli hallitseva asema koko Välimeren<br />

alueella, mikä vaikutti Persian, etruskien <strong>ja</strong> Rooman<br />

kulttuureihin. Persialaiset omaksuivat kreikkalaisilta<br />

lääketieteen, tekniikan <strong>ja</strong> filosofian. Vastavuoroisesti<br />

hellenistiseen kulttuuriin sekoittui itämaisia<br />

vaikutteita.<br />

Kristinuskon alkuaikoina juutalais- <strong>ja</strong> hellenistikristittyjen<br />

välillä käytiin kiisto<strong>ja</strong>. Riidat koskivat<br />

usein juutalaisen uskonnollisen lain noudattamista<br />

<strong>ja</strong> kristinuskon suhdetta. Osa halusi säilyttää uskonnon<br />

juutalaiset juuret, joiden ulkoisena merkkinä pidettiin<br />

poikalasten ympärileikkausta. Hellenismistä<br />

vaikutteita saaneet kristityt, joihin muun muassa<br />

apostoli Paavali kuului, korostivat kristillisen ylösnousemususkon<br />

merkitystä <strong>ja</strong> halusivat irrottautua<br />

juutalaisista juurista. Monet tutki<strong>ja</strong>t ovatkin päätyneet<br />

näkemykseen, että ilman hellenismin vaikutusta<br />

kristinusko olisi jäänyt juutalaisuuden pieneksi<br />

lahkoksi. Irrottautuminen juutalaisista juurista ilmenee<br />

myös siten, että Syyrian pääkaupungissa Antiokiassa<br />

Jeesuksen seuraajia alettiin kutsua kristityiksi<br />

– he eivät enää olleet juutalaisia muiden silmissä.<br />

Kristinuskon maailma laajeni hellenismin ansiosta,<br />

mutta samalla hellenistisen maailman mysteeriuskonnot,<br />

kuten gnostilaisuus, kilpailivat kristinuskon<br />

kanssa käyttämällä samantyyppisiä käsitteitä<br />

omassa opissaan. A<strong>ja</strong>nlaskun ensimmäisinä vuosisatoina<br />

kristinuskon vahvimmat kilpaili<strong>ja</strong>t Rooman<br />

valtakunnassa olivat gnostilaisuuden lisäksi esimerkiksi<br />

mithralaisuus <strong>ja</strong> manikealaisuus. Näillä uskonnoilla<br />

on ollut vaikutusta kristinuskon oppiin <strong>ja</strong> uskontunnustuksiin,<br />

sillä varhaiset kristilliset opetta<strong>ja</strong>t joutuivat<br />

ottamaan niiden opit huomioon omassa opetuksessaan.<br />

Apologetiikka tarkoittaa kristinuskon<br />

järjestelmällistä <strong>ja</strong> rationaalista puolustamista. Kristinuskon<br />

varhaiset teologit hyödynsivät kristinuskon<br />

puolustuksissaan eli apologioissaan kreikkalaisen<br />

filosofian perinnettä <strong>ja</strong> kielen käsitteitä muotoillessaan<br />

kristillisiä oppe<strong>ja</strong>. Hellenistinen tapa a<strong>ja</strong>tella<br />

<strong>ja</strong> ilmaista asioita on syvällä kristinuskon ytimessä,<br />

sillä myös kaikki Uuden testamentin tekstit kirjoitettiin<br />

alun perin hellenismin kielellä eli kreikaksi.<br />

ANTIIKIN KREIKAN FILOSOFISEN<br />

PERINNÖN VAIKUTUS KRISTINUSKOON<br />

JA ISLAMIIN<br />

Islamin syntymisen <strong>ja</strong> nopean leviämisen seurauksena<br />

arabit valloittivat 600-luvun lopulla jkr. Lähi-idän<br />

<strong>ja</strong> Pohjois-Afrikan eli perinteiset juutalaisuuden <strong>ja</strong><br />

kristinuskon tukialueet. Erityisesti nykyisen Espan<strong>ja</strong>n<br />

alueella on edelleen nähtävissä arabialaisen kult-<br />

54 | MODUULI 1

LÄNSIMAISEN KULTTUURIN JUURET<br />

kansainvaellukset<br />

Euroopan<br />

muinaiskulttuurit<br />

Kreikka<br />

Rooma<br />

Keskiaika<br />

Esihistoria<br />

Kristnusko<br />

Nyky-Eurooppa<br />

tuurin vaikutteita esimerkiksi Alhambran palatsialueella<br />

Etelä-Espan<strong>ja</strong>ssa.<br />

Juutalaiset kävivät keskia<strong>ja</strong>n Euroopassa kauppaa<br />

sekä kristittyjen että muslimien kanssa <strong>ja</strong> heidän kielitaitonsa<br />

edesauttoi kulttuurivaikutteiden välittymistä.<br />

Juutalaiset käänsivät monia antiikin tekstejä<br />

arabian kielelle <strong>ja</strong> islamilaisessa kulttuurissa arvostettiin<br />

antiikin keskeisiä a<strong>ja</strong>ttelijoita, kuten Platonia<br />

<strong>ja</strong> Aristotelesta.<br />

Espan<strong>ja</strong>n Cordobassa elänyt Averroës (1126–1198<br />

jKr.) on merkittävin keskia<strong>ja</strong>n arabifilosofeista.<br />

Averroëksen merkitystä keskia<strong>ja</strong>n filosofiassa kuvastaa<br />

hyvin se, että aikakauden kristilliset teologit<br />

käyttivät hänen selitysteoksiaan saadakseen lisäymmärrystä<br />

kreikkalaisten filosofien teksteihin. Hän<br />

laati muun muassa Aristoteleen teoksiin laa<strong>ja</strong>n kommenttiteossar<strong>ja</strong>n.<br />

Averroës pyrki tuotannossaan yhdistämään<br />

Aristoteleen filosofian Koraanin opetuksiin,<br />

samoin kuin keskia<strong>ja</strong>n merkittävin kristitty teologi<br />

Tuomas Akvinolainen pyrki kytkemään ensiksi<br />

mainitut Raamatun opetuksiin.<br />

Arabialais-islamilainen kulttuuri edesauttoi antiikin<br />

Kreikan kulttuuriperinnön säilymistä yli keskia<strong>ja</strong>n.<br />

Vasta myöhäiskeskia<strong>ja</strong>lla Euroopasta tuli uudelleen<br />

antiikin Kreikan kulttuurin <strong>ja</strong>tka<strong>ja</strong>.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

LÄHI-IDÄN USKONTOJEN JUMALAN-<br />

KÄSITYKSEN YHTEISET PIIRTEET<br />

Egypti,<br />

Mesopotamia<br />

Hellenistinen<br />

Lähi-itä<br />

Arabialais-islamilainen<br />

kulttuuri<br />

Lähde: Jaakko<br />

Hämeen-Anttila,<br />

Mare Nostrum.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Lähi-idän uskonnot opettavat samasta jumalasta,<br />

jota juutalaiset kutsuvat Jahveksi, kristityt Jumalaksi<br />

<strong>ja</strong> muslimit Allahiksi. Kaikki Lähi-idän uskonnot<br />

ovat monoteistisia eli opettavat yhdestä jumalasta,<br />

mutta kristinuskon jumalakäsitys eroaa juutalaisuudesta<br />

<strong>ja</strong> islamista kolminaisuusoppinsa vuoksi.<br />

Kristinuskon kolminaisuusopin mukaan Jumala<br />

on yksi, mutta hänellä on kolme persoonaa: Isä, Poika<br />

<strong>ja</strong> Pyhä Henki. Kristinuskon kannalta kolminaisuusoppi<br />

on keskeinen opinkohta, johon muun<br />

muassa kristillinen pelastusoppi poh<strong>ja</strong>utuu. Usein<br />

näkemystä kolminaisuusopista onkin pidetty keskeisenä<br />

kriteerinä pohdinnoissa, onko jonkin uskonnollisen<br />

liikkeen oppi kristillinen vai ei. Kristinuskon<br />

käsitys Jumalan kolminaisuudesta on juutalaisuuden<br />

<strong>ja</strong> islamin näkökulmasta väärä. Islam korostaa,<br />

että Jeesus oli yksi profeetta pitkässä ketjussa, joka<br />

päättyi vasta Muhammediin.<br />

Juutalaiset eivät käytä jumalansa nimeä, koska toisen<br />

käskyn tulkinta kieltää sen. Heprean kieli, joka<br />

on konsonanttikirjoitusta, mahdollisti jo varhain<br />

sen, että jumalan nimen yhteydestä jätettiin vokaale<strong>ja</strong><br />

tarkoittavat lukumerkit pois. Juutalaisen tradition<br />

mukaan jumalasta käytetään erilaisia kiertoilmauksia,<br />

kuten Herra. Juutalaisuudesta erkaantunut Nasaretilaisen<br />

lahko, josta kehittyi kristinusko, ryhtyi<br />

käyttämään jumalasta erisnimeä Jumala. Islamin jumalasta<br />

käyttämä nimi Allah tarkoittaa sanaa jumala<br />

arabiaksi.<br />

LINEAARINEN AIKAKÄSITYS YHDISTÄÄ<br />

ABRAHAMIN PERILLISIÄ<br />

Kaikissa Lähi-idän uskonnoissa on lineaarinen aikakäsitys,<br />

jonka mukaan maailma on alkanut Jumalan<br />

luomistyöstä, eli sillä on selkeä alkuhetki, jota on pyhissä<br />

teksteissä kuvattu myyttien keinoin. Maailmalla<br />

on myös oma aikansa, eli kaikki on joskus alkanut<br />

<strong>ja</strong> kaikki joskus päättyy, eikä mennyt enää toistu.<br />

Aikakäsitys hei<strong>ja</strong>stuu näiden <strong>uskonto</strong>jen kulttuuripiireissä<br />

maailmankatsomuksellisiin pohdintoihin<br />

ihmiselämän ainutlaatuisuudesta tai toistuvuudesta.<br />

Lineaarisen aikakäsityksen perusteella<br />

Lähi-idän uskonnot lähtevät siitä a<strong>ja</strong>tuksesta, että<br />

ihmiselämä on ainutkertainen: Ihminen elää vain<br />

yhden, ainutlaatuisen elämän. Aasian uskonnoille,<br />

kuten hindulaisuudelle <strong>ja</strong> buddhalaisuudelle, tyypillistä<br />

on syklinen aikakäsitys. Se mahdollistaa esimerkiksi<br />

opin jälleensyntymisen kiertokulusta <strong>ja</strong> sielunvaelluksesta.<br />

Aikakäsitykseen liittyy myös Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen<br />

oppi pelastuksesta. Lopulta kaikki päättyy maailman<br />

loppumiseen <strong>ja</strong> viimeiseen tuomioon, jota seuraa<br />

<strong>ja</strong>ko hyvään (taivas tai paratiisi) tai pahaan (kadotus<br />

tai helvetti). Juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />

välillä on kuitenkin merkittäviä ero<strong>ja</strong> siinä, kuinka<br />

tuo pelastus tapahtuu <strong>ja</strong> mitkä ovat sen edellytyksiä.<br />

Näitä ero<strong>ja</strong> käsitellään tarkemmin kunkin uskonnon<br />

oppia käsittelevässä luvussa.<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 55

PYHIEN KIRJOJEN YHTEINEN PERUSTA<br />

Kir<strong>ja</strong>uskonnot ovat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joissa pyhillä kirjoilla<br />

on keskeinen asema opetuksen, uskon <strong>ja</strong> opin määrittäjinä.<br />

Pyhien kirjojen keskeisiin tehtäviin kuuluu<br />

muun muassa luoda uskonnon opillinen poh<strong>ja</strong>, olla<br />

uskonnon myyttien kokoelma sekä luoda rituaalien<br />

<strong>ja</strong> uskonnollisten toimitusten perusta. Pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />

sisältävät myös moraalisia ohjeita sekä toimivat lainsäädännön<br />

poh<strong>ja</strong>na. Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />

ovat heprealainen Raamattu eli Tanak, Raamattu<br />

<strong>ja</strong> Koraani. Kristinuskon keskeinen sanoma on<br />

Uudessa testamentissa <strong>ja</strong> islaminuskossa Koraanissa.<br />

Heprealainen Raamattu, jota kristityt kutsuvat<br />

Vanhaksi testamentiksi, on myös islamin näkökulmasta<br />

merkittävä kirjoituskokoelma. Teksteissä hei<strong>ja</strong>stuu<br />

patriarkaalinen paimentolaiskulttuuri, <strong>ja</strong> niiden<br />

tulkinnat värittävät kaikkien Abrahamin perillisten<br />

oppe<strong>ja</strong>. Kertomusten henkilöistä muun muassa Adam,<br />

Nooa, Abraham, Loot, Ismael, Iisak, Jaakob, Joosef,<br />

Job, Mooses, Daavid, Salomo <strong>ja</strong> Joona ovat kaikkien<br />

Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen yhteistä sisältöä.<br />

Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa profeetoiksi<br />

luetaan Vanhassa testamentissa niin sanotut suuret<br />

<strong>ja</strong> pienet profeetat. Nimi tulee kunkin profeetan kir<strong>ja</strong>n<br />

laajuuden perustella. Vanhan testamentin suuret<br />

profeetat ovat Jesa<strong>ja</strong>, Jeremia <strong>ja</strong> Hesekiel <strong>ja</strong> pienet<br />

profeetat Hoosea, Joel, Aamos, Obad<strong>ja</strong>, Joona, Miika,<br />

Nahum, Habakuk, Sefan<strong>ja</strong>, Haggai, Sakar<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> Malakia.<br />

Islamissa Muhammedia pidetään Allahin sanansaatta<strong>ja</strong>na<br />

<strong>ja</strong> viimeisenä profeettana. Islamin mukaan<br />

Muhammed kor<strong>ja</strong>si juutalaisten <strong>ja</strong> kristittyjen<br />

vääristämät profeettojen sanomat.<br />

JERUSALEMIN MERKITYS<br />

Jerusalem on juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />

pyhä kaupunki. Jerusalemilla <strong>ja</strong> Jerusalemin<br />

temppelillä on erityisasema juutalaisuuden historiassa.<br />

Israelin kuningas Daavid teki Jerusalemista<br />

valtakuntansa pääkaupungin noin 1000 eKr. Hänen<br />

poikansa kuningas Salomo kruunattiin kuninkaaksi<br />

noin 960 eKr., <strong>ja</strong> hän rakennutti Jerusalemin ensimmäisen<br />

temppelin, josta tuli juutalaisten pyhin paikka<br />

<strong>ja</strong> kultin keskus. Sittemmin temppeli tuhottiin,<br />

mutta se rakennettiin uudelleen, kunnes roomalaiset<br />

lopulta hävittivät sen käytännössä kokonaan<br />

vuonna 70 jKr. Tämän jälkeen ainoa temppelin jäänne<br />

eli pala läntistä muuria on tunnettu Itkumuurina<br />

eli juutalaisten pyhänä paikkana.<br />

Kristityille Jerusalem on sekä Vanhan testamentin<br />

tapahtumien että Jeesuksen kaupunki. Jerusalemissa<br />

Jeesus julisti, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> nousi ylös<br />

kuolleista. Jerusalemissa hän ilmestyi kuolemansa<br />

jälkeen opetuslapsilleen, <strong>ja</strong> siellä tapahtui Pyhän Hengen<br />

vuodatus helluntaina. Jerusalemiin syntyi myös<br />

Kalliomoskei<strong>ja</strong> Jerusalemissa.<br />

ensimmäinen kristitty seurakunta, <strong>ja</strong> siellä pidettiin<br />

kristittyjen johtajien (Paavali, Jaakob, Pietari, Johannes)<br />

ensimmäinen kokous 40-luvun lopulla jKr.<br />

Muslimit kutsuvat Jerusalemin Temppelivuoren<br />

aluetta Haram al-Sharifiksi, joka on heille kolmanneksi<br />

pyhin paikka Mekan <strong>ja</strong> Medinan jälkeen. Muslimien<br />

pyhän kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan profeetta Muhammed<br />

lensi siivekkäällä ratsulla Jerusalemiin, jossa<br />

hän johti seuraajiaan rukoukseen. Opin mukaan<br />

Muhammed nousi kalliolta ratsullaan taivaaseen.<br />

Vuonna 691 jKr. tuolle paikalle, jossa oli aiemmin ollut<br />

edellä mainittu juutalaisten temppeli, rakennettiin<br />

nykyinen Al Aksan moskei<strong>ja</strong> eli Kalliomoskei<strong>ja</strong>.<br />

AJATUS PYHÄPÄIVÄSTÄ<br />

Kaikki Abrahamin perilliset <strong>ja</strong>kavat a<strong>ja</strong>tuksen siitä,<br />

että yksi viikonpäivä on erityinen. Kyseinen päivä<br />

eroaa muista päivistä, koska se on tarkoitettu Jumalan<br />

palvelemiselle <strong>ja</strong> siihen liittyville rituaaleille.<br />

Kaikki kolme <strong>uskonto</strong>a opettavat tuon päivän merkityksestä<br />

eri tavoin, <strong>ja</strong> juutalaisuudessa, kristinuskossa<br />

<strong>ja</strong> islamissa on erilaisia tulkinto<strong>ja</strong> pyhäpäivän<br />

viettoon liittyvistä säännöistä.<br />

Juutalaisuudessa <strong>ja</strong> kristinuskossa viikonpäivien<br />

lukumäärä perustuu Raamatun luomiskertomukseen,<br />

jossa Jumala luo maailman kuudessa päivässä<br />

<strong>ja</strong> lepää seitsemäntenä. Kristinuskossa lepopäivä on<br />

sunnuntai, joka on Raamatun mukaan Jeesuksen<br />

ylösnousemuksen päivä. Juutalaisuudessa lepopäivää<br />

vietetään lauantaisin eli sapattina. Tooran mukaan<br />

sapatti alkaa per<strong>ja</strong>ntaina auringon laskiessa <strong>ja</strong> päättyy<br />

lauantaina auringon laskiessa. Kristinuskon <strong>ja</strong><br />

juutalaisuuden määritelmä lepopäivän vietosta on<br />

muokannut voimakkaasti länsimaisen yhteiskunnan<br />

työn <strong>ja</strong> vapaa-a<strong>ja</strong>n suhdetta. Tämä traditio on esimerkiksi<br />

Suomessa alkanut muuttua vasta viimeisten<br />

vuosikymmenten aikana. Islamissa Koraani määrää<br />

per<strong>ja</strong>ntain vapaapäiväksi, koska sen tekstien mukaan<br />

Jumala loi ihmisen per<strong>ja</strong>ntaina.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

56 | MODUULI 1

SANASTOA LIITTYEN LÄHI-IDÄN USKONNOT<br />

Abraham: Abraham yhdistää juutalaisuutta, kristinuskoa<br />

<strong>ja</strong> islamia. Juutalaisuudessa Abraham tekee liiton<br />

Jumalan kanssa <strong>ja</strong> on koko kansan kantaisä,<br />

kristinuskossa Abrahamia pidetään lu<strong>ja</strong>n uskon<br />

esikuvana <strong>ja</strong> islamissa Abrahamia pidetään yhtenä<br />

Allahin profeetoista.<br />

Assyria: muinainen suurvalta, jonka ydinalueena<br />

pohjoisessa oli Mesopotamia eli nykyinen Iran.<br />

Babylonia: nykyisen Irakin alueella vallinnut suurvalta<br />

eteläisessä Mesopotamiassa. Babylonian suurvaltaaika<br />

ajoittuu noin 610–540 eKr.<br />

Egypti: Niilin laaksossa si<strong>ja</strong>itseva maa. Raamatussa Egypti<br />

mainitaan muun muassa israelilaisten orjuuden<br />

yhteydessä.<br />

hellenismi: 300-luvulla eKr. syntynyt valtakulttuuri, joka<br />

yhdisti persialaiset, kreikkalaiset, roomalaiset <strong>ja</strong><br />

egyptiläiset; hellenistisen kulttuurialueen pääkieli oli<br />

kreikka.<br />

Jerusalem Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhänä kaupunkina:<br />

Jerusalem on juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />

pyhä kaupunki. Jerusalemilla <strong>ja</strong> Jerusalemin<br />

temppelillä on erityisasema juutalaisuuden<br />

historiassa. Israelin kuningas Daavid teki<br />

Jerusalemista valtakuntansa pääkaupungin noin 1000<br />

eKr. Hänen poikansa kuningas Salomo kruunattiin<br />

kuninkaaksi noin 960 jKr., <strong>ja</strong> hän rakennutti<br />

Jerusalemin ensimmäisen temppelin. Juutalaisten<br />

pyhin paikka on Salomon vuonna 955eKr.<br />

rakennuttama Jerusalemin temppeli. Juutalaisten<br />

rituaalilait kieltävät juutalaisia rukoilemasta<br />

tuhoutuneen temppelin alueella ennen kuin Messias<br />

saapuu maan päälle <strong>ja</strong> paikalle rakennetaan uusi<br />

temppeli. Nykyisin juutalaiset rukoilevat kolmannen<br />

temppelin ulkomuurilla eli Itkumuurilla, joka on heidän<br />

pyhin paikkansa. Tapana on jättää lapuille kirjoitetut<br />

rukoukset muurin kivien väliin.<br />

Kristityille Jerusalem on sekä Vanhan testamentin<br />

tapahtumien että Jeesuksen kaupunki. Jerusalemissa<br />

Jeesus julisti, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> nousi ylös<br />

kuolleista. Jerusalemissa hän ilmestyi kuolemansa<br />

jälkeen opetuslapsilleen <strong>ja</strong> siellä tapahtui Pyhän<br />

Hengen vuodatus helluntaina. Jerusalemiin syntyi<br />

myös ensimmäinen kristitty seurakunta, <strong>ja</strong> siellä<br />

pidettiin kristittyjen johtajien (Paavali, Jaakob, Pietari,<br />

Johannes) ensimmäinen kokous 49–50 jKr.<br />

Muslimit kutsuvat Jerusalemin Temppelivuoren aluetta<br />

Haram al-Sharifiksi, joka on heille kolmanneksi pyhin<br />

paikka Mekan <strong>ja</strong> Medinan jälkeen. Muslimien pyhän<br />

kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan profeetta Muhammed lensi<br />

siivekkäällä ratsulla Jerusalemiin, jossa hän johti<br />

seuraajiaan rukoukseen. Opin mukaan Muhammed<br />

nousi kalliolta ratsullaan taivaaseen. Vuonna 691 jKr.<br />

tuolle paikalle, jossa oli aiemmin ollut juutalaisten<br />

temppeli, rakennettiin nykyinen Al Aksan moskei<strong>ja</strong> eli<br />

Kalliomoskei<strong>ja</strong>, joka rakennettiin vuonna 691 jKr.<br />

kantaisä: Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen a<strong>ja</strong>tus Abrahamista näiden<br />

<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> kansojen yhteisenä kantaisänä.<br />

kir<strong>ja</strong>uskonnot: Kir<strong>ja</strong>uskonnot ovat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joissa<br />

pyhillä kirjoilla on keskeinen asema opetuksen, uskon<br />

<strong>ja</strong> opin määrittäjänä. Pyhien kirjojen keskeisiä tehtäviä<br />

ovat mm. luoda uskonnon opillinen poh<strong>ja</strong>, olla<br />

uskonnon myyttien kokoelma, luoda rituaalien <strong>ja</strong><br />

uskonnollisten toimitusten perusta <strong>ja</strong> pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />

sisältävät myös moraalisia ohjeita sekä toimivat lainsäädännön<br />

poh<strong>ja</strong>na. Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen pyhät kir<strong>ja</strong>t<br />

ovat heprealainen Raamattu eli Tanak, Raamattu <strong>ja</strong><br />

Koraani.<br />

klaani: samasta kantaisästä polveutuva sukuyhteisö.<br />

Lähi-idän <strong>uskonto</strong>jen synagogat, kirkot <strong>ja</strong> moskei<strong>ja</strong>t:<br />

Juutalaisen synagogan keskeisiä tunnusmerkkejä ovat<br />

juutalaisuuden symbolit Daavidin risti <strong>ja</strong> 7- <strong>ja</strong><br />

9-haaraiset kyntteliköt. Suomessa on synagogia mm.<br />

Helsingissä <strong>ja</strong> Turussa.<br />

Kristinuskoon liittyvät kirkkorakennukset tunnistaa<br />

rististä, joka on useimmiten näkyvällä paikalla<br />

rakennuksen huipulla tai julkisivussa.<br />

Kirkkorakennuksia voivat poiketa toisistaan<br />

merkittävästi riippuen kirkkokunnasta <strong>ja</strong><br />

rakennusa<strong>ja</strong>nkohdasta <strong>ja</strong> tyylisuunnasta.<br />

Islaminuskon moskeijoiden tuntomerkkejä ovat mm.<br />

minareetit.<br />

Mesopotamia: Toiselta nimeltään Kaksoisvirranmaa, alue<br />

pitää sisällään nykyisen Irakin alueen, Syyrian itäosan<br />

<strong>ja</strong> osan Turkkia. Nimensä mukaisesti<br />

Kaksoisvirranmaan läpi virtaa kaksi suurta jokea,<br />

Eufrat <strong>ja</strong> Tigris. Mesopotamiaan kehittyi vähitellen<br />

kaupunkimainen kulttuuri, jossa monijumalaisella<br />

uskonnolla oli suuri merkitys.<br />

patriarkkakertomus: Toorasta löytyvät kertomukset<br />

Israelin kantaisistä.<br />

patrilineaarinen: Suvun <strong>ja</strong>tkuminen perheen miesten<br />

kautta. Isänpuoleinen polveutumiskäytäntö <strong>ja</strong> sukulaisuuden<br />

laskemistapa.<br />

profeetat: Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa profeetoiksi<br />

luetaan Vanhassa testamentissa ovat ns. suuret <strong>ja</strong><br />

pienet profeetat. Nimi tulee kunkin profeetan kir<strong>ja</strong>n<br />

laajuuden perustella. Vanhan testamentin niin sanotut<br />

suuret profeetat Jesa<strong>ja</strong>, Jeremia <strong>ja</strong> Hesekiel <strong>ja</strong> ”pienet<br />

profeetat” ovat Hoosea, Joel, Aamos, Obad<strong>ja</strong>, Joona,<br />

Miika, Nahum, Habakuk, Sefan<strong>ja</strong>, Haggai, Sakar<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />

Malakia. Näiden lisäksi Daniel Vanhassa testamentissa<br />

on profeetta Danielin kir<strong>ja</strong>.<br />

Islamissa Muhammedia pidetään Jumalan sanansaatta<strong>ja</strong>na<br />

<strong>ja</strong> viimeisenä profeettana. Profeettojen<br />

ketju alkaa islamin opin mukaan Nooasta <strong>ja</strong> päättyy<br />

Jeesukseen. Islamin mukaan Muhammed kor<strong>ja</strong>si<br />

juutalaisten <strong>ja</strong> kristittyjen vääristämät profeettojen<br />

sanomat. Profeetta Muhammedin lisäksi islamissa<br />

tunnustetaan Vanhan testamentin profeetat.<br />

viikonpäivien merkityksiä Lähi-idän uskonnoissa:<br />

Kristinuskossa <strong>ja</strong> juutalaisuudessa viikonpäivien<br />

lukumäärä perustuu Raamatun luomiskertomukseen,<br />

jossa Jumala luo maailman kuudessa päivässä <strong>ja</strong><br />

lepää seitsemäntenä. Kristinuskossa lepopäivä on<br />

sunnuntai, joka on Raamatun mukaan Jeesuksen<br />

ylösnousemuksen päivä. Juutalaisuudessa lepopäivää<br />

vietetään lauantaisin eli sapattina. Tooran mukaan<br />

sapatti alkaa per<strong>ja</strong>ntaina auringon laskiessa <strong>ja</strong> päättyy<br />

lauantaina auringon laskiessa. Kristinuskon <strong>ja</strong><br />

juutalaisuuden määritelmä lepopäivän vietosta on<br />

muokannut voimakkaasti länsimaisen yhteiskunnan<br />

työn <strong>ja</strong> vapaa-a<strong>ja</strong>n suhdetta. Islamissa Koraani määrää<br />

per<strong>ja</strong>ntain vapaapäiväksi, koska sen tekstien mukaan<br />

Jumala loi ihmisen per<strong>ja</strong>ntaina.<br />

viimeinen tuomio: juutalaisuuden, kristinuskon <strong>ja</strong> islamin<br />

käsitys siitä, että aikojen lopussa koittaa tuomiopäivä,<br />

jossa Jumala tuomitsee ihmiset joko luokseen<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

taivaaseen tai helvettiin.<br />

zarathustralaisuus: Muinaisessa Persiassa vaikuttanut<br />

uskonnollinen suuntaus, jonka oppi perustui profeetta<br />

Zarathustran kirjoituksiin. Nykyisin zarathustralaisuutta<br />

esiintyy pienimuotoisena Iranin alueella.<br />

ympärileikkaus: Juutalaisen po<strong>ja</strong>n esinahka poistetaan<br />

noin kahdeksan päivän ikäisenä. Islamissa toimenpide<br />

suoritetaan po<strong>ja</strong>n ollessa 5–13-vuotias. Joissakin<br />

Afrikan maissa on vanhoihin heimoperinteisiin liittyen<br />

silvottu tyttöjen sukuelimiä. Tapa on <strong>ja</strong>tkunut joissain<br />

maissa. Tämä on useissa maissa, kuten Suomessa,<br />

lailla kielletty.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 57

MESOPOTAMIA<br />

HAMMURABI JA HAMMURABIN LAKI<br />

Mesopotamiassa eli Kaksoisvirranmaassa<br />

syntyi eräs vanhimmista korkeakulttuureista.<br />

Alue kattaa nykyisen Irakin alueen,<br />

Syyrian itäosan <strong>ja</strong> osan Turkkia, <strong>ja</strong> siellä<br />

on ollut ihmisasutusta jo noin 10 000 eKr.<br />

Sen halki virtaa kaksi jokea, Eufrat <strong>ja</strong><br />

Tigris, joiden hedelmälliseen jokilaaksoon<br />

kehittyi kaupunkimainen kulttuuri.<br />

Mesopotamian <strong>uskonto</strong> oli monijumalainen,<br />

<strong>ja</strong> mytologiassa tunnetaan tuhansia<br />

jumalia <strong>ja</strong> jumaluuksia. Mesopotamian<br />

mytologiasta kertovat esimerkiksi Gilgamesh-eepos,<br />

joka on maailman vanhin<br />

kirjoitettu tarina. Monet Mesopotamian<br />

alueella syntyneistä myyteistä, kuten luomiskertomus,<br />

syntiinlankeemus <strong>ja</strong> vedenpaisumus,<br />

omaksuttiin myöhemmin Raamatun<br />

Vanhaan testamenttiin.<br />

Mesopotamialaisten <strong>uskonto</strong>on kuuluivat<br />

temppelialueiden zikkurate<strong>ja</strong> eli<br />

porraspyramide<strong>ja</strong>. Ne ovat eräitä maailman<br />

vanhimmista säilyneistä uskonnollisista<br />

rakennuksista.<br />

Kun Persian Kyyros II Suuri valtasi Babylonin<br />

vuonna 539 eKt., Mesopotamiasta<br />

tuli 500 eKr. Persian imperiumin osa. Alueen<br />

kulttuuri taantui <strong>ja</strong> nuolenpääkirjoitus unohtui.<br />

Aleksanteri Suuri valloitti Mesopotamian<br />

alueen vuonna 331 eKr. <strong>ja</strong> toi alueelle<br />

helleenisen kulttuurin <strong>ja</strong> uskonnon.<br />

GILGAMESH-EEPOS<br />

Gilgamesh-eepos on<br />

kirjoitettu Mesopotamian<br />

alueella<br />

2000–1600 eKr., <strong>ja</strong><br />

sen on arvioitu olevan<br />

maailman vanhin<br />

runokokoelma.<br />

Eepoksen päähenkilö,<br />

sumerilainen<br />

kuningas Gilgamesh<br />

eli vuosien<br />

2800–2600 eKr. välillä,<br />

<strong>ja</strong> häntä pidetään<br />

historiallisena<br />

henkilönä.<br />

Eepoksessa Gilgamesh<br />

kuvataan<br />

jumalten muovaamana<br />

täydellisenä ihmisenä, joka oli osittain<br />

jumala <strong>ja</strong> osittain ihminen. Eepos esittelee<br />

hänen elämäänsä liittyviä myyttejä.<br />

Gilgamesh-eepos tunnettiin laa<strong>ja</strong>sti<br />

Lähi-idässä, <strong>ja</strong> sen oletetaan vaikuttaneen<br />

Raamatun kirjojen muotoutumiseen. Siitä<br />

löytyy vastine muun muassa Raamatun<br />

vedenpaisumus- <strong>ja</strong> paratiisikertomuksille.<br />

Hammurabi (1810–1750 eKr.) oli muinaisen Babylonian kuningas vuosina<br />

1792–1750 eKr. Hänet tunnetaan parhaiten nimeään kantavasta<br />

lakikokoelmasta Hammurabin laista. Se kirjoitettiin valtion hallintoa<br />

varten esikuvaksi, jonka mukaan oikeutta tuli <strong>ja</strong>kaa. Laki pyrki olemaan<br />

oikeudenmukainen, <strong>ja</strong> sen perustui monissa kohdin koston<br />

periaatteeseen. Eräs tunnettu lakikokoelman periaate oli “silmä<br />

silmästä, hammas hampaasta”.<br />

Esimerkkejä Hammurabin<br />

lain pykälistä:<br />

• 22. Jos joku tekee<br />

ryöstön <strong>ja</strong> jää siitä<br />

kiinni, hänet<br />

surmattakoon.<br />

• 196. Jos joku<br />

puhkaisee vapaan<br />

miehen silmän,<br />

niin puhkaistakoon<br />

hänen<br />

silmänsä.<br />

NUOLENPÄÄKIRJOITUS<br />

Nuolenpääkirjoitus oli sumerien kehittämä kirjoitusjärjestelmä, jota<br />

käytettiin muinaisessa Mesopotamiassa. Kirjoitetut tekstit rakentuvat<br />

nuolenpään näköisten merkkien yhdistelmistä. Vanhimman<br />

tunnetut nuolenpääkirjoituksella kirjoitetut tekstit tunnetaan a<strong>ja</strong>lta<br />

2800–2700 eKr.<br />

1800-luvulla arkeologisten löydösten avulla löydettiin ratkaisu<br />

nuolenpääkirjoituksen tulkintaan, <strong>ja</strong> tämä mahdollisti Gilgamesheepoksen<br />

tekstien avautumisen. Ratkaisun avulla tutki<strong>ja</strong>t pystyivät<br />

selvittämään Vanhan testamentin alkukertomusten taustaa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Yksityiskohta Hammurabin laista (n. 1760 eKr.).<br />

58 | MODUULI 1

BABYLON<br />

ASSYRIA<br />

Reliefi muinaisesta Babyloniasta. Babylonialainen maailmankuva<br />

vaikutti joidenkin Vanhan testamentin kirjojen maailmankuvaan.<br />

Babylon eli Baabel oli nykyisen Irakin alueella oleva mesopotamialainen<br />

kaupunki. Kaupungin asema vahvistui Hammurabin<br />

hallintokaudella (1792–1750 eKr.), <strong>ja</strong> Babylonin kaupunginjumala<br />

Mardukista tuli koko Mesopotamian pääjumala.<br />

Babylonian uskonnosta tunnetaan edelleen tuhansia jumalia.<br />

Myös taivaankappaleita pidettiin jumalina, <strong>ja</strong> niiden erikoiset tapahtumat,<br />

kuten auringonpimennykset, olivat tärkeitä tapahtumia.<br />

Taivaankappaleiden liikkeiden tunteminen oli tärkeää, mikä johti<br />

astrologian kehittymiseen.<br />

Babyloniassa uskottiin vaina<strong>ja</strong>n joutuvan tuonpuoleisessa tuomioistuimen<br />

eteen.<br />

Temppelit olivat uskonnossa tärkeässä asemassa. Mardukin<br />

temppelin kerrospyramidin zikkuratin arvellaan olleen Raamatussa<br />

mainittu Baabelin torni. Temppeleissä pappien tehtävänä oli muun<br />

muassa suorittaa eläinuhre<strong>ja</strong>, koska uskonnon päätarkoitus oli tutkia<br />

jumalten tahtoa <strong>ja</strong> uhrien avulla torjua jumalten vihaa. Lisäksi manaa<strong>ja</strong>t<br />

karkottivat henkiä <strong>ja</strong> oraakkelit ennustivat tulevaa. Sääilmiöt,<br />

eläinten käyttäytyminen <strong>ja</strong> lintujen lento olivat ennustusten poh<strong>ja</strong>na,<br />

<strong>ja</strong> kaikki poikkeava, kuten epämuodostuneena syntyneet sikiöt, olivat<br />

tärkeitä ennustamisen lähteitä. Myös uhrieläinten maksa on tärkeä<br />

tulevan ennustamisessa, koska maksaa pidettiin maailmankaikkeuden<br />

pienoismallina.<br />

Babylon mainitaan Vanhassa testamentissa, kun kuningas Nebukadnessar<br />

II vuonna 587 eKr. hävitti Jerusalemin temppelin <strong>ja</strong> vei<br />

suuren osan kansasta vankeuteen Babyloniaan. Kun Persian kuningas<br />

Kyyros valloitti Babylonin, hän antoi juutalaisille oikeuden palata<br />

takaisin Juudaan. Samalla hän antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin<br />

temppeli uudestaan.<br />

Assurin kansa eli assyrialaiset asettuivat<br />

Mesopotamiaan nykyisen Irakin alueelle<br />

vuoden 2000 eKr. paikkeilla. Korkeimpana<br />

jumalana Assyriassa palvottiin Assurin<br />

kaupungin nimikkojumalaa Assuria, jonka<br />

si<strong>ja</strong>isena maan päällä toimi hallitsi<strong>ja</strong>.<br />

Lisäksi assyrialaiset palvoivat samo<strong>ja</strong><br />

jumalia kuin babylonialaiset.<br />

Etu-Aasian kulttuureissa vallitsi polyteistinen<br />

<strong>uskonto</strong>, <strong>ja</strong> hallitsi<strong>ja</strong> oli paitsi jumalan<br />

si<strong>ja</strong>inen myös lainsäätäjä, ylipappi<br />

<strong>ja</strong> sotapäällikkö. Assyrian uskonnon ominaispiirteenä<br />

oli leijonanmetsästys. Leijona<br />

symboloi pahuutta, <strong>ja</strong> kuninkaan tuli<br />

Assur-jumalan edusta<strong>ja</strong>na surmata leijonia<br />

<strong>ja</strong> muita villieläimiä vuotuisessa juhlassa<br />

Assurin kunniaksi. Uhreilla pyrittiin lepyttämään<br />

jumalia.<br />

Uskonnollinen palvonta tähtäsi tämän<br />

elämän hyviin oloihin. Papit uhrasivat jumalten<br />

lepyttämiseksi <strong>ja</strong> pahojen henkien<br />

taltuttamiseksi sekä tutkivat astrologisia<br />

kartto<strong>ja</strong>, jotta voitiin tietää eri asioihin<br />

liittyvät suotuisat <strong>ja</strong> epäsuotuisat a<strong>ja</strong>nkohdat.<br />

Salomonin kuoleman jälkeen (930 eKr.)<br />

juutalaisten valtakunta <strong>ja</strong>kaantui kahtia.<br />

Pohjoisesta kuningaskunnasta alettiin<br />

käyttää nimeä Israel <strong>ja</strong> eteläisestä Juuda.<br />

Assyria teki Palestiinaan monta sotaretkeä<br />

850-luvulta eKr. alkaen. Lopulta<br />

Assyria valloitti <strong>ja</strong>kautuneen juutalaiskansan<br />

Israelin kuningaskunnan 722 eKr. <strong>ja</strong><br />

Juudan seuraavalla vuosisadalla. Profeettojen<br />

Aamos, Hoosea <strong>ja</strong> Jesa<strong>ja</strong> sanoma<br />

koskee juutalaisen kansan tilaa Assyrian<br />

sotilaallisen uhan <strong>ja</strong> lopulta sen valloituksen<br />

alaisena.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

KANAANILAINEN USKONTO<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Kanaaninmaa on Vanhassa testamentissa mainittu juutalaisten luvattu<br />

maa, joka nykyään tunnetaan Israelina. Kanaanilaiset palvoivat<br />

monia jumalia. Niistä tärkeimpiä olivat Astarte <strong>ja</strong> Baal. Astarte oli hedelmällisyyden<br />

<strong>ja</strong> seksuaalisuuden jumalatar <strong>ja</strong> Baal viljelyn jumala,<br />

jonka symbole<strong>ja</strong> olivat härkä <strong>ja</strong> nuorukainen. Baaliin liittyviin kertomuksiin<br />

yhdistetään usein kuolema <strong>ja</strong> ylösnousemus. Kanaanilaiset<br />

rituaalit liittyivät vuodenaikojen vaihteluun <strong>ja</strong> hedelmällisyyteen.<br />

Mallinnos zikkuratista Babyloniassa.<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 59

ZARAHUSTRALAISUUS<br />

KYYROS<br />

Yadzin hil<strong>ja</strong>isuuden torni Iranissa.<br />

Muinaisen Persian valtionuskonnon zarahustralaisuuden<br />

oppi perustuu persialainen<br />

Zoasterin eli profeetta Zarahustran<br />

kirjoituksiin 600-luvulta eKr. Uskonnon oppina<br />

oli maailman <strong>ja</strong>ko hyvään <strong>ja</strong> pahaan,<br />

<strong>ja</strong> zarathustralaisuuden opin keskeinen<br />

opetus on, että ihmisen on taisteltava hyvän<br />

puolesta. Hyvää edusti jumala Ahura<br />

Mazda, <strong>ja</strong> pahuuden edusta<strong>ja</strong>na oli Ahriman,<br />

jonka vaikutuksesta ihmiset tekivät<br />

paho<strong>ja</strong> teko<strong>ja</strong>. Ahura Mazda oli luonut uskonnon<br />

mukaan myös erilaisia enkeleitä <strong>ja</strong><br />

henkiä maailmaan, mutta nämä olivat pääjumalan<br />

alaisuudessa.<br />

Ihmisten pahuuden vuoksi Ahura<br />

Mazdan kerrottiin hävittäneen paratiisin,<br />

jonne ihmiset oli alun perin tarkoitettu<br />

asumaan. Zarathustralaisuuden opin<br />

a<strong>ja</strong>tellaan osaltaan vaikuttaneen juutalaisuuteen<br />

<strong>ja</strong> sitä kautta kristinuskoon <strong>ja</strong> islamiin<br />

muun muassa siten, että juutalaisuuden<br />

<strong>ja</strong> kristinuskon käsitysten Saatanasta<br />

on katsottu saaneen vaikutteita Ahrimanista.<br />

Zarathustralainen hautaustapa hil<strong>ja</strong>isuuden<br />

torneissa tarkoitti sitä, että kuolleiden<br />

ruumiit asetettiin tornien päälle avoimeen<br />

paikkaan haaskalintujen, kuten<br />

korppikotkien, syötäviksi. Ruumiita ei saanut<br />

uskonnon opin mukaan haudata maahan<br />

tai polttaa, koska ruumis, jossa on<br />

Ahrimanin vaikutuksesta pahuutta, saastuttaisi<br />

maan <strong>ja</strong> tulen. Tapaa hävittää<br />

ruumis hil<strong>ja</strong>isuuden torneissa oli käytössä<br />

vielä 1900-luvulla Iranissa <strong>ja</strong> Intiassa.<br />

Nykyisin zarathustralaisia on Iranissa yli<br />

100 000.<br />

Etu-Aasian alueella vaikutti noin vuonna 600 eKr. neljä suurta valtakuntaa:<br />

Lyydia nykyisen Turkin alueella, Egypti, Babylonia <strong>ja</strong> Meedia<br />

nykyisen Iranin alueella. Noin 550 eKr. persialainen Kyyros nousi kapinaan<br />

meedialaisia vastaan, saavutti nopeasti sotavoitto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> nousi<br />

Etu-Aasian alueen hallitsi<strong>ja</strong>ksi.<br />

Kuningas Kyyros eli Kyyros Suuri (576–529 eKr.) oli Persian kuningas<br />

Etu-Aasian valtakuntien yhdistämisestä syntyneen valtion suurvalta-aikana.<br />

Hän liitti Persiaan laajo<strong>ja</strong> alueita Lähi-idästä Intiaan.<br />

Vaikka hän loi erään maailmanhistorian mahtavimmista suurvalloista,<br />

hänestä on säilynyt vain vähän tietoa.<br />

Kyyros esiintyy Vanhassa testamentissa useassa kohdassa. Vanhan<br />

testamentin mukaan Kyyros vapautti juutalaiset Babylonian pakkosiirtolaisuudesta<br />

500-luvulla eKr. <strong>ja</strong> antoi heille luvan rakentaa Jerusalemin<br />

temppelin uudelleen. Tämä suvaitsevainen kohtelu eri<br />

kansojen <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kohtaan ei ilmeisesti ollut poikkeuksellista Kyyroksen<br />

politiikassa valloitettu<strong>ja</strong> kanso<strong>ja</strong> kohtaan. Hänen kerrotaan<br />

myös käyneen Babyloniassa osoittamassa kunnioitustaan Babylonian<br />

pääjumalalle Mardukille valloitettuaan valtion. Valloitettujen<br />

kansojen tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kohtaan harjoitetun suvaitsevaisen<br />

<strong>uskonto</strong>politiikan syynä oli ilmeisesti pyrkimys säilyttää rauhalliset<br />

olot valtakunnassaan. Persian suurvalta-aika loppui, kun Aleksanteri<br />

Suuri valloitti Persian 334–330 eKr.<br />

ISIS-, OSIRIS- JA HORUS-KULTTI<br />

Muinaisen Egyptin<br />

uskonnossa uskottiin<br />

kuolemanjälkeiseen<br />

elämään. Egyptin<br />

uskonnossa Isis, taivaan<br />

kuningatar, oli<br />

Osiriksen, kuolleiden<br />

valtakunnan valtiaan,<br />

sisar <strong>ja</strong> puoliso. Isisin<br />

symboleita ovat häntä<br />

suojellut skorpioni<br />

<strong>ja</strong> haukka.<br />

Osiris oli yksi tärkeimmistä<br />

muinaisegyptiläisten<br />

palvomista<br />

jumalista, joka<br />

teki maan hedelmälliseksi<br />

<strong>ja</strong> mahdollisti<br />

kuolemanjälkeisen<br />

Isis, Osiris <strong>ja</strong> Horus Isisin sylissä.<br />

elämän. Osiris kuvataan<br />

kruunupäiseksi muumioiduksi mieheksi, jolla oli käsissään paimensauva<br />

<strong>ja</strong> ruoska. Kuoleman jälkeen ihmiset joutuivat Osiriksen<br />

tuomioistuimen eteen kuoleman valtakunnassa, jossa ihmisen sydän<br />

punnittiin. Kohtalo kuoleman jälkeisessä elämässä riippui ihmisen<br />

elämän aikana tekemistä teoista.<br />

Horus oli egyptiläisen mytologian mukaan auringon <strong>ja</strong> taivaan<br />

jumala. Horus oli yksi tärkeimmistä jumalista, <strong>ja</strong> mytologian mukaan<br />

Horuksen äiti oli Isis <strong>ja</strong> isä Osiris. Horus oli haukanpäinen hahmo,<br />

joka istui Isisin polvella. Faaraon uskottiin olevan Horuksen edusta<strong>ja</strong><br />

maan päällä.<br />

Isiksen kultti oli Roomassa kristinuskon kilpaili<strong>ja</strong>, kunnes kristinuskon<br />

tultua valtionuskonnoksi Isiksen palvonta kiellettiin. Viimeinen<br />

Isiksen temppeli, Filain temppeli, suljettiin vuonna 529 jKr.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

60 | MODUULI 1

MITRAN KULTTI<br />

Mysteeriuskonnot yleistyivät hellenistisellä a<strong>ja</strong>lla Välimeren<br />

alueilla. Niiden uskonnolliset toimitukset suoritettiin<br />

salassa, <strong>ja</strong> keskeisistä opinkohdista tiesivät vain uskonnon<br />

jäsenet. Mysteeriuskonnot korostivat vanhan elämän<br />

päättymistä <strong>ja</strong> uuden jumalallisen elämän alkamista.<br />

Näitä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> olivat Mitra-kultti <strong>ja</strong> Egyptistä levinnyt<br />

Isiksen palvonta. Persialainen Mitra-kultti oli miesten<br />

<strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> erityisesti sotilaiden suosiossa.<br />

Mitra oli valon jumala, jota palvottiin ihmiskunnan pelasta<strong>ja</strong>na<br />

<strong>ja</strong> lunasta<strong>ja</strong>na. Mitra-kultissa käytettiin veriuhre<strong>ja</strong>,<br />

<strong>ja</strong> tärkeää oli vaativien vihkimysriittien suorittaminen.<br />

Palkinnoksi vihkimyksistä luvattiin pelastus <strong>ja</strong> kuolemattomuus.<br />

Mitra-kultti oli Rooman keisaria<strong>ja</strong>lla hyvin suosittu,<br />

<strong>ja</strong> se kilpaili suosiosta kristinuskon kanssa. Rooman keisareista<br />

Commodus vihkiytyi Mitra-kulttiin, <strong>ja</strong> vuonna 274 jKr.<br />

keisari Aurelianus rakensi suuren temppelin kulttia varten<br />

<strong>ja</strong> teki Mitrasta Rooman ylimmän suojeli<strong>ja</strong>n.<br />

Mitra-kultin kannatta<strong>ja</strong>t toimittivat palvontamenonsa<br />

luolissa <strong>ja</strong> muissa salaisissa paikoissa, joissa he lauloivat<br />

ylistyslaulu<strong>ja</strong>, söivät uhrieläinten lihaa <strong>ja</strong> joivat niiden verta.<br />

He palvoivat Mitraa kolmasti päivässä <strong>ja</strong> viettivät erityistä<br />

viikkoseremoniaa aurinkojumalan päivänä. Tärkeimmät<br />

menot suoritettiin Mitran vuotuisena juhlapäivänä,<br />

joulukuun 25:ntenä. Uhrisakramentin nauttimisen uskottiin<br />

turvaavan iäisen elämän. Kuoleman jälkeen ihmisen uskottiin<br />

pääsevän Mitran luo, jossa viivyttäisiin autuudessa<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Mitra surmaa härän.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

JUUTALAISUUDEN, KRISTINUSKON JA ISLAMIN SYNTYVAIHEITA<br />

Mesopotamia<br />

Egyptin<br />

valtakunta<br />

Juutalaisuus<br />

syntyy<br />

1000 eKr 500 eKr 100 jKr 300 jKr<br />

Assyria<br />

Babylonia<br />

Persian<br />

valtakunta<br />

Hellenismi<br />

tuomiopäivään asti. Kun Mitra palaa maan päälle, tulee<br />

viimeinen tuomio. Tuomiopäivänä Mitran taivaan avaimet<br />

aukaisisivat paratiisin portit, joista uskolliset astuisivat sisään.<br />

Kaikki kastamattomat <strong>ja</strong> pahat hävitettäisiin tulella,<br />

<strong>ja</strong> vanhurskaat hallitsisivat Mitran rinnalla ikuisesti.<br />

Aluksi Mitra-kultti oli vain miesten <strong>uskonto</strong>. Siihen kuului<br />

seitsemän eri luokkaa, <strong>ja</strong> uskovat voitiin vihkiä näihin<br />

toinen toistaan seuraaviin luokkiin. Uskovien vaimot <strong>ja</strong> tyttäret<br />

päästettiin myöhempinä aikoina Suuren Äidin temppeleihin,<br />

jotka si<strong>ja</strong>itsivat Mitran temppeleiden vieressä.<br />

Kolmannella vuosisadalla mitralaiset <strong>ja</strong> kristilliset kirkot<br />

olivat sekä ulkonäöltään että rituaalinsa luonteen puolesta<br />

varsin samankaltaisia. Palvontapaikat si<strong>ja</strong>itsivat useimmiten<br />

maan alla. Kummankin uskonnon palvontapaikoissa oli alttareita,<br />

<strong>ja</strong> niiden taustalla oli kuvia synnin rasittamalle ihmisrodulle<br />

pelastuksen tuoneen vapahta<strong>ja</strong>n kärsimyksistä.<br />

Mitra-kultissa oli temppeliin astuttaessa tapana kastaa<br />

sormet pyhään veteen. Samanaikaisesti myös kristinuskoon<br />

kuuluvat kultin jäsenet toivat tämän tavan mukanaan kristinuskoon.<br />

Kumpikin <strong>uskonto</strong> käytti kastetta sekä nautti leivästä<br />

<strong>ja</strong> viinistä koostuvan sakramentin. Käsitys kuoleman<br />

jälkeisestä elämästä <strong>ja</strong> maailmanlopusta oli samantyyppinen.<br />

Mitralaisuuteen kuului sotaisuus, kun sen si<strong>ja</strong>an kristinusko<br />

oli rauhanomainen. Kristinuskossa ei myöskään<br />

uhrattu eläimiä. Erona oli myös se, että kristinuskossa<br />

naisilla oli pääsy kristillisten seurakuntien yhteyteen.<br />

Kristiusko<br />

syntyy <strong>ja</strong><br />

eriytyy<br />

juutalaisuudesta<br />

Kristinuskosta<br />

valtion<strong>uskonto</strong><br />

Islam<br />

syntyy<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 61

GNOSTILAISUUS<br />

Sana gnostilaisuus on johdettu kreikan<br />

sanasta ”gnosis”, joka tarkoittaa tietoa.<br />

Gnostilaista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyi kristinuskon<br />

piirissä noin 100–300 jKr. Kirkkoisät torjuivat<br />

gnostilaisuuden harhaoppina, <strong>ja</strong> sen<br />

asema heikkeni vähitellen.<br />

Gnostilainen näkemys maailmasta oli<br />

jyrkän kaksi<strong>ja</strong>koinen. Ainetta <strong>ja</strong> koko luotua<br />

maailmaa pidettiin epätäydellisenä <strong>ja</strong><br />

pahana. Ihmisen ruumis ymmärrettiin vankilaksi,<br />

josta sielu pyrki takaisin hengen<br />

maailmaan. Pelastus oli henkistymistä,<br />

joka tapahtui salaisen tiedon avulla. Ihmisen<br />

sielu nousi askel askeleelta ylempiin<br />

maailmoihin <strong>ja</strong> lopulta vapautui aineen <strong>ja</strong><br />

jälleensyntymän kahleista.<br />

Gnostilaisuuden mukaan Jeesus toi<br />

maailmaan salaista jumalallista tietoa eli<br />

gnosista. Jeesuksen elämällä, kärsimyksellä<br />

<strong>ja</strong> kuolemalla ei ollut merkitystä,<br />

vaan tärkeää oli hänen opetuksensa <strong>ja</strong><br />

erityisesti hänen tuomansa salainen tieto.<br />

Monet gnostilaiset teologit a<strong>ja</strong>ttelivat,<br />

ettei Jeesus ollut todellinen ihminen, vaan<br />

hengen ilmentymä, joka oli omaksunut<br />

ihmishahmon vain voidakseen julistaa<br />

sanomaansa ihmisille. Jeesusta ei heidän<br />

uskonsa mukaan ollut lähettänyt Vanhan<br />

testamentin Jumala, Jahve, joka oli tämän<br />

pahan maailman luo<strong>ja</strong>, vaan oikea, ylin<br />

Jumala.<br />

LÄHI-IDÄN USKONTOJEN SUHDE<br />

KUVIIN JA KUVATAITEISIIN<br />

Juutalaisuuden pyhä kir<strong>ja</strong> Toora kieltää kuvan tekemisen Jumalasta.<br />

Synagogien koristelussa käytetään juutalaisuuden keskeisiä symboleita<br />

Daavidin tähteä <strong>ja</strong> menoraa.<br />

Kristinuskon opin mukaan Jumala tuli ihmiseksi Jeesuksen persoonassa.<br />

Jeesuksen elämään liittyviä tapahtumia on kuvattu kirkoissa<br />

muun muassa alttaritauluissa sekä seinä- <strong>ja</strong> lasimaalauksissa.<br />

Kristinuskon piirissä, erityisesti ortodoksisessa kirkossa, kuvilla<br />

on tärkeä rooli hartaudenharjoittamisessa.<br />

Islamin pyhät hadith-tekstit kieltävät Jumalan, ihmisten <strong>ja</strong> eläinten<br />

kuvaamisen. Kieltoa perustellaan sillä, että kuvan tekijä astuu<br />

kuvaa tehdessään Jumalan rooliin. Moskeijoita koristellaan kuvien<br />

si<strong>ja</strong>an ornamenteilla <strong>ja</strong> Koraanin teksteistä tehdyllä kalligrafiataiteella.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Enkelit ovat Lähi-idän uskonnoissa Jumalan<br />

sanansaattajia.<br />

ENKELIT<br />

LÄHI-IDÄN USKONNOISSA<br />

Sana enkeli tulee latinan sanasta angelos, joka tarkoittaa lähettilästä<br />

eli sanansaatta<strong>ja</strong>a. Kristinuskon opin mukaan enkeli on Jumalan<br />

luoma henkiolento. Vanhassa testamentissa Jumalan on kerrottu<br />

ilmestyneen ihmisille enkelin hahmossa useita kerto<strong>ja</strong>. Uudessa<br />

testamentissa enkelit ovat henkiolento<strong>ja</strong>, jotka ovat Jumalan tahdon<br />

toteuttajia, taivaallista sotajoukkoa <strong>ja</strong> suojelusenkeleitä. Nimeltä<br />

mainittu<strong>ja</strong> enkeleitä Raamatussa ovat muun muassa arkkienkelit<br />

Mikael <strong>ja</strong> Gabriel. Kirkollinen juhlapyhä Mikkelinpäivä on omistettu<br />

arkkienkeli Mikaelille. Lucifer on mainittu langenneena enkelinä.<br />

Islamin pyhän kir<strong>ja</strong>n Koraanin mukaan enkelit ovat Jumalan apulaisia,<br />

sukupuolettomia henkiolento<strong>ja</strong>. Näistä tärkein on arkkienkeli<br />

Gabriel, joka välitti jumalallisen ilmoituksen Muhammedille.<br />

AJANLASKU<br />

LÄHI-IDÄN USKONNOISSA<br />

Juutalaisen perinteen mukainen a<strong>ja</strong>nlasku alkaa vuodesta 3761 eaa.<br />

Sitä pidetään maailman luomisen a<strong>ja</strong>nkohtana <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>nlaskun alkupisteenä.<br />

Vuosi vaihtuu heprealaisen kalenterin mukaan syyskuussa.<br />

Juutalaisessa kalenterissa jokainen kuukausi on joko 29 tai 30 päivän<br />

pituinen. Vuodessa on tavallisesti 353–355 päivää, mutta tietyin<br />

väliajoin vuoteen lisätään kolmastoista kuukausi.<br />

Kristillinen a<strong>ja</strong>nlasku alkaa Jeesus Nasaretilaisen oletetusta syntymävuodesta.<br />

Tätä a<strong>ja</strong>nlaskua on käytetty sekä juliaanisen että nykyisen<br />

gregoriaanisen kalenterin yhteydessä. Kristuksen syntymästä<br />

luetut vuosiluvut otti käyttöön munkki Dionysius Exiguus 500-luvulla.<br />

Dionysius perusti laskelmansa siihen, että Jeesus oli syntynyt vuonna<br />

754 Rooman perustamisesta. Nykyisen a<strong>ja</strong>nlaskumme vuosi 0 perustuu<br />

Dionysiuksen laskelmiin. Jeesuksen tarkka syntymäaika on<br />

tarkentunut vuosiin 7–4 eKr.<br />

Hijralla tarkoitetaan profeetta Muhammedin siirtymistä Mekasta<br />

Medinaan vuonna 622 jKr. Tästä tapahtumasta alkaa islamilainen<br />

a<strong>ja</strong>nlasku. A<strong>ja</strong>nlasku perustuu kuukalenteriin, jossa on 354 vuorokautta<br />

<strong>ja</strong> 12 kuukautta. Kuukauden alkaminen riippuu uuden kuun<br />

havaitsemisa<strong>ja</strong>nkohdasta. A<strong>ja</strong>nlaskun tärkeimmät vuosittaiset<br />

kohdat ovat ramadanin alkaminen <strong>ja</strong> päättyminen.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

62 | MODUULI 1

HELLENISMI<br />

Antiikin Kreikalla tarkoitetaan alueita, joilla puhuttiin yleisesti<br />

muinaiskreikkaa <strong>ja</strong> jotka olivat kreikkalaisen kulttuurin<br />

vaikutuksen alaisina. Näitä olivat muun muassa nykyisten<br />

Kreikan, Kyproksen, Sisilian <strong>ja</strong> Etelä-Italian alueet <strong>ja</strong><br />

osa Turkista.<br />

Antiikin Kreikan historia <strong>ja</strong>etaan arkaaiseen kauteen<br />

(n. 700–500 eKr.), klassiseen kauteen (480–330 eKr.) <strong>ja</strong> hellenistiseen<br />

kauteen (330–27 eKr.). Klassista aikaa on pidetty<br />

kreikkalaisen kulttuurin kultakautena. Se alkoi persialaissodista<br />

noin 480 eKr. <strong>ja</strong> päättyi Aleksanteri Suuren kuolemaan<br />

vuonna 323 eKr. A<strong>ja</strong>tus demokratiasta <strong>ja</strong> monet tieteet,<br />

etenkin filosofian osa-alueet, kehittyivät Ateenassa.<br />

Tuolloin kehittyivät myös taiteisiin kuuluvat teatteri, arkkitehtuuri,<br />

kir<strong>ja</strong>llisuus <strong>ja</strong> runous. Kyseisenä aikakautena elivät<br />

koko myöhempään länsimaiseen historiaan vaikuttaneet<br />

filosofit Sokrates, Platon <strong>ja</strong> Aristoteles, kir<strong>ja</strong>ili<strong>ja</strong>t<br />

Euripides <strong>ja</strong> Sofokles sekä historioitsi<strong>ja</strong>t Herodotos <strong>ja</strong><br />

Thukydides.<br />

Vuonna 337 eKr. Makedonian kuninkaaksi nousi Aleksanteri<br />

Suuri, jonka johdolla makedonialaiset <strong>ja</strong> kreikkalaiset<br />

hyökkäsivät Persian valtakuntaa vastaan. Vuosia kestäneen<br />

sotaretken aikana Aleksanteri valloitti koko Persian<br />

valtakunnan <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkoi valloituksiaan aina Intiaan asti.<br />

Aleksanterin valloitusten myötä alkoi hellenistiseksi a<strong>ja</strong>ksi<br />

kutsuttu aika. Valloitettujen alueiden ansiosta kreikkalainen<br />

kulttuuri levittäytyi aina Keski-Aasiaan <strong>ja</strong> Intiaan asti.<br />

Akropolis Ateenassa.<br />

ALEKSANTERI<br />

SUUREN<br />

VALTAKUNTA<br />

334–323 EKR.<br />

Luonnontieteet kehittyivät tuona aikana korkealle tasolle<br />

Aleksandriassa.<br />

Uskontojen näkökulmasta hellenismin vaikutusta oli<br />

sykretismi eli <strong>uskonto</strong>jen oppien sekoittuminen. Mysteeriuskonnot<br />

yleistyivät hellenistisellä a<strong>ja</strong>lla Välimeren alueilla.<br />

Keskeistä niille oli uskonnollisen riitin mysteeriluonne,<br />

eli toimitukset suoritettiin salassa. Myös keskeiset opin<br />

kohdat salattiin ulkopuolisilta.<br />

Mysteeriuskonnot korostivat vanhan elämän päättymistä<br />

<strong>ja</strong> uuden jumalallisen elämän alkamista (”uudestisyntyminen”).<br />

Nämä uskonnot olivat luonteeltaan individualistisia<br />

eli yksilön omaa uskonnollista kokemusta<br />

korostavia.<br />

Roomalaiset voittivat makedonialaiset vuonna 197 eKr.,<br />

<strong>ja</strong> koko Kreikka liitettiin osaksi Rooman valtakuntaa vuonna<br />

27 eKr. Antiikin hellenistinen kulttuuri vaikutti tämän jälkeen<br />

Rooman valtakunnassa leviten yhä laajemmalle.<br />

Kreikkalais-roomalainen aika päättyi vuonna 476 jKr., kun<br />

ostrogootit valloittivat Rooman kaupungin <strong>ja</strong> syrjäyttivät<br />

viimeisen keisarin Romulus Augustuluksen.<br />

Antiikin Kreikalla on ollut suuri vaikutus myöhempiin<br />

eurooppalaisiin kulttuureihin. Kreikkalaiset loivat runsaasti<br />

käsitteitä eli a<strong>ja</strong>ttelun välineitä, joita käytetään yhä sekä<br />

tavallisessa että tieteellisessä kielessä. Muun muassa<br />

sanat filosofia, psykologia, apteekki, poliisi, kirurgi <strong>ja</strong> auto<br />

ovat laino<strong>ja</strong> kreikan kielestä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

ABRAHAMIN PERILLISET | 63

MODUULI 2<br />

UE2<br />

Maailma muuttuu nopeasti entistä<br />

monikulttuurisemmaksi globali saation<br />

<strong>ja</strong> kiihtyvän maahanmuuttoilmiön seurauksena.<br />

A<strong>ja</strong>tukset, kulttuurit <strong>ja</strong> käytänteet<br />

kohtaavat <strong>ja</strong> muokkautuvat ihmisten välisessä<br />

vuorovaikutuksessa. Uskontoihin liittyvä<br />

yhteiskunnallinen keskustelu tulee tulevaisuudessa<br />

lisääntymään entisestään, <strong>ja</strong> siksi<br />

kaikenikäiset yhteiskunnan jäsenet tarvitsevat<br />

tietoa maailman uskonnollisista perinteistä.<br />

Kristinusko on kannatta<strong>ja</strong>määrältään maailman<br />

suurin <strong>uskonto</strong>. Se on myös maantieteellisesti<br />

laajimmalle levinnyt <strong>uskonto</strong>. Kristinuskon<br />

<strong>ja</strong> sen vaikutuksen ymmärtämiseksi<br />

täytyy perehtyä sen identiteettiin, joka perustuu<br />

Raamatun kaanoniin, keskeisiin opillisiin<br />

lin<strong>ja</strong>uksiin <strong>ja</strong> eettisiin kannanottoihin. Niiden<br />

poh<strong>ja</strong>lta kristinuskoon on muotoutunut erilaisia<br />

käytänteitä <strong>ja</strong> rituaale<strong>ja</strong>. Yksittäiselle<br />

kristitylle hänen <strong>uskonto</strong>nsa voi näyttäytyä<br />

monella eri tavalla riippuen siitä, suhtautuuko<br />

hän katsomukseensa konservatiivisesti vai<br />

onko hän maallistunut kulttuurikristitty.<br />

Kristinusko on vaikuttanut syvästi länsimaiseen<br />

kulttuuriin, <strong>ja</strong> eurooppalaista historiaa<br />

ei voi ymmärtää huomioimatta kristinuskon<br />

vaiheita. Kristinusko on aina myös ottanut<br />

vaikutteita ympäröivästä kulttuurista.<br />

Kiinan katolisuudessa on erilaisia painotuksia<br />

kuin Italian katolisen kirkon näkemyksissä.<br />

Maailmanlaajuinen kristinusko<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Kristinusko ei ole organisaationa yhtenäinen<br />

ilmiö, vaan se on historiansa kuluessa <strong>ja</strong>kautunut<br />

erilaisiin kirkko- <strong>ja</strong> tunnustuskuntiin.<br />

Jotkut ha<strong>ja</strong>antumisen syyt ovat olleet opillisia<br />

<strong>ja</strong> toisinaan kyse on ollut esimerkiksi valtapolitiikasta.<br />

Nykyisin kristinuskon kirkkopuussa<br />

on kymmeniä tuhansia haaraumia. Kristinuskon<br />

kaikkia eri suuntauksia yhdistää kristinuskon<br />

keskeinen oppi, joka vakiintui jo varhaiskirkon<br />

aikana. Tällä hetkellä kaikkein<br />

eniten suosiotaan kasvattavat erilaiset karismaattiset<br />

yhteisöt, joiden toiminnassa on<br />

samanlaisia piirteitä kuin Nasaretilaisten<br />

lahkossa liki 2000 vuotta sitten.<br />

Kir<strong>ja</strong>ssa lukujen alussa olevien otsikoiden alla<br />

esitetty keskeiset käsitteet. Näiden avulla opiskeli<strong>ja</strong><br />

voi nopeasti hahmottaa luvun tärkeimmät<br />

käsitteet <strong>ja</strong> myöhemmin käyttää käsitteitä<br />

opitun kertaamiseen. Päätekstissä keskeiset<br />

käsitteet on lihavoitu, mikä helpottaa niiden<br />

löytämistä. Päätekstien yhteydessä on runsaasti<br />

a<strong>ja</strong>nkohtaisia tilasto<strong>ja</strong>, kartto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kaavioita.<br />

Nämä elävöittävät <strong>ja</strong> auttavat hahmottamaan<br />

tekstin sisältöä.<br />

Kir<strong>ja</strong>n väliotsikkotasoilla on verkko-osoitteita,<br />

joissa on nelinumeroinen koodi. Kirjoittamalla<br />

osoitteen, esimerkiksi ovk.fi/4001, selaimeen<br />

avautuu kyseiseen kokonaisuuteen liittyviä<br />

verkkomateriaale<strong>ja</strong>.<br />

Kristinusko on monella tapaa hyvin moniääninen<br />

ilmiö. <strong>Lukion</strong> kaikille yhteisellä opinto<strong>ja</strong>ksolla<br />

LOPS2021 UE2 Maailmanlaajuinen<br />

kristinusko perehdytään monipuolisesti<br />

kristinuskon moninaisuuteen nykya<strong>ja</strong>ssa.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

110 | MODUULI 2

UE2 MAAILMANLAAJUINEN KRISTINUSKO (2 OP)<br />

Maailmanlaajuinen kristinusko<br />

TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida kristinuskon merkitystä kulttuurin, yhteiskunnan <strong>ja</strong> yksilön<br />

näkökulmasta sekä kehittää kristinuskoon liittyvää kulttuurista lukutaitoa<br />

• tuntee kristinuskon keskeiset suuntaukset <strong>ja</strong> niiden syntytaustan sekä pystyy<br />

vertailemaan niiden keskeisiä piirteitä<br />

• perehtyy kristinuskon erilaisiin tulkintatapoihin <strong>ja</strong> ilmenemismuotoihin eri puolilla<br />

maailmaa<br />

• osaa analysoida <strong>ja</strong> arvioida a<strong>ja</strong>nkohtaisia kristinuskoon liittyviä mediasisältöjä <strong>ja</strong><br />

keskustelu<strong>ja</strong><br />

• kehittää valmiuksia toimia moniarvoisissa toimintaympäristöissä.<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• kristinuskon asema <strong>ja</strong> vuorovaikutus ympäröivän kulttuurin kanssa eri puolilla maailmaa<br />

• uskonnon asema sekä uskonnon <strong>ja</strong> valtion suhteet Euroopassa<br />

• katolisen, ortodoksisen <strong>ja</strong> protestanttisen, erityisesti luterilaisen, kristillisyyden synty,<br />

erityispiirteet, eettinen a<strong>ja</strong>ttelu <strong>ja</strong> yhteiskunnalliset vaikutukset<br />

• karismaattinen kristillisyys ilmiönä<br />

• kristillisperäisten <strong>uskonto</strong>jen pääpiirteet<br />

• ekumenia <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>dialogi<br />

• kristinusko <strong>ja</strong> ympäristökysymykset sekä muita a<strong>ja</strong>nkohtaisia kristinuskoon liittyviä<br />

kysymyksiä <strong>ja</strong> niiden tausto<strong>ja</strong><br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

JOHDANTO | 111

1<br />

kristinusko on levinnyt kaikkiin maanosiin // kristinuskon pääsuuntaukset //<br />

katolisuus // ortodoksisuus // protestanttiset kirkot // itsenäiset <strong>ja</strong> riippumattomat<br />

kirkot // karismaattinen kristillisyys // katolisuus suurin suuntaus //<br />

kannatuksen painopiste siirtynyt eteläiselle pallonpuoliskolle // kristinuskon<br />

asema vähemmistö- <strong>ja</strong> enemmistö<strong>uskonto</strong>na // kulttuurin vaikutus // kontekstuaalinen<br />

teologia // vapautuksen teologia <strong>ja</strong> sen eri muodot // ekoteologia<br />

Kristinusko nykymaailmassa<br />

• Kristinusko on maailman suurin <strong>uskonto</strong>.<br />

Sillä on eniten kannattajia, <strong>ja</strong> se on levinnyt<br />

kaikkiin maanosiin.<br />

• Kristinusko kasvaa edelleen. Kasvu tulee<br />

ennusteiden mukaan olemaan erityisen<br />

voimakasta Afrikassa <strong>ja</strong> Aasiassa.<br />

• Kristinuskon pääkannatusalue oli pitkään<br />

Eurooppa, mutta nykyään valtaosa kristityistä<br />

asuu päiväntasaa<strong>ja</strong>n eteläpuolella.<br />

KRISTITTYJEN<br />

MÄÄRÄ<br />

MAANOSITTAIN<br />

Lähde International<br />

Bulletin of Mission<br />

Research, 2019.<br />

Pohjois-<br />

Amerikka<br />

268 milj.<br />

Afrikka<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Afrikka<br />

667 miljoonaa<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Latinalainen<br />

Amerikka<br />

612 miljoonaa<br />

667 milj.<br />

Latinalainen Amerikka 612 milj.<br />

Eurooppa<br />

Aasia<br />

Pohjois-Amerikka<br />

Oseaania<br />

565 milj.<br />

379 milj.<br />

268 milj.<br />

28 milj.<br />

KRISTINUSKON KANNATUS MAAN -<br />

OSITTAIN JA PÄÄSUUNTAUKSITTAIN<br />

Kristinusko on maailman suurin <strong>uskonto</strong> kannatta<strong>ja</strong>määrältään<br />

<strong>ja</strong> levinneisyydeltään. Kristittyjä on<br />

noin 2,55 mil<strong>ja</strong>rdia eli noin kolmannes maapallon<br />

väestöstä (International Bulletin of Mission Research,<br />

2019). Afrikassa on eniten kristittyjä (667<br />

miljoonaa), <strong>ja</strong> se on ohittanut nopeasti kristittyjen<br />

määrässä sekä Latinalaisen Amerikan (612 miljoonaa)<br />

että Euroopan (565 miljoonaa). Aasiassa on tilastojen<br />

mukaan 379 miljoonaa <strong>ja</strong> Pohjois-Amerikassa<br />

268 miljoonaa kristittyä. Oseaniassa kristitty-<br />

Eurooppa<br />

565 miljoonaa<br />

Aasia<br />

379 miljoonaa<br />

Oseaania<br />

28 miljoonaa<br />

112 | MODUULI 2

jä on 28 miljoonaa. Varsinkin Afrikassa <strong>ja</strong> Aasiassa<br />

kristinuskon kannatus on voimakkaassa kasvussa.<br />

Tutki<strong>ja</strong>t Gina A. Zurlon, Todd M. Johnson <strong>ja</strong> Peter<br />

F. Crossing ovat <strong>ja</strong>kaneet kannatta<strong>ja</strong>määrätilastoissaan<br />

kristinuskon pääsuuntauksiksi katoliset,<br />

ortodoksit, protestantit <strong>ja</strong> riippumattomat eli<br />

itsenäiset kirkot. Tässä luokittelussa ei ole erikseen<br />

mainittu karismaattisiin suuntauksiin lukeutuvia<br />

kristittyjä, koska karismaattisia liikkeitä<br />

esiintyy kaikkien kristinuskon pääsuuntauksien sisällä.<br />

Vuonna 2021 kristityistä noin puolet on katolisia<br />

(1,25 mil<strong>ja</strong>rdia), <strong>ja</strong> va<strong>ja</strong>a neljännes kristityistä (593<br />

miljoonaa) kuuluu joko vanhoihin perinteisiin protestanttisiin<br />

kirkkoihin (anglikaaneihin, luterilaisiin,<br />

reformoituihin) tai muihin protestanttisiin yhteisöihin<br />

(muun muassa baptistit, metodistit <strong>ja</strong> helluntailaisuus).<br />

Ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu 294 miljoonaa<br />

ihmistä eli noin 12 % kristityistä. Suurimmat<br />

ortodoksi kirkot ovat Kreikassa <strong>ja</strong> Venäjällä.<br />

Merkittävä osa kristityistä, va<strong>ja</strong>a 400 miljoonaa,<br />

kuuluu erilaisiin itsenäisiin <strong>ja</strong> riippumattomiin<br />

kirkkoihin. Niitä ei voi luokitella kuuluvaksi mihinkään<br />

kolmesta perinteisestä kirkkokunnasta. Perinteiset<br />

kirkkokunnat menettävät kannatustaan Euroopassa,<br />

mutta itsenäisten kirkkojen kannatus kasvaa<br />

voimakkaasti etenkin Aasiassa <strong>ja</strong> Afrikassa.<br />

Näiden lisäksi reilu 20 miljoonaa ihmisistä kuuluu<br />

kristillisperäisiin uskonnollisiin yhteisöihin, joiden<br />

oppi eroaa kristillisten kirkkojen opista. Tällaisia<br />

liikkeitä ovat esimerkiksi mormonit <strong>ja</strong> Jehovan todista<strong>ja</strong>t.<br />

Nämä kuitenkin tilastoidaan usein <strong>uskonto</strong>tilastoissa<br />

kristillisiksi kirkoiksi.<br />

KRISTINUSKON KANNATUSALUEIDEN<br />

MUUTOS<br />

Kristinuskon kannatuksen painopiste on viimeisen<br />

vuosisadan aikana siirtynyt Euroopasta eteläiselle<br />

pallopuoliskolle. Globaalilla etelällä tarkoitetaan<br />

eteläisen pallonpuoliskon valtioita, joista<br />

monet ovat köyhiä <strong>ja</strong> kehittyviä pohjoisen pallonpuoliskon<br />

valtioihin verrattuna. Muutos on ollut nopea,<br />

sillä vuonna 1900 kristitystä asui eteläisellä pallonpuoliskolla<br />

noin 18 %, mutta vuonna 2020 jo<br />

67 % (International Bulletin of Mission Research,<br />

2019).<br />

Kristinuskon kannatus kasvaa Etelä-Amerikassa,<br />

Aasiassa <strong>ja</strong> erityisesti Afrikassa. Nykyään muun<br />

muassa Nigeria, Filippiinit, Kongon demokraattinen<br />

tasavalta, Brasilia, Meksiko <strong>ja</strong> Kiina ovat maita,<br />

joissa asuu lukumääräisesti paljon kristittyjä. Katolinen<br />

kirkko tulee ennusteiden mukaan säilymään<br />

suurimpana kristinuskon suuntauksena eli kirkkokuntana.<br />

Enemmistö globaalin etelän kristityistä on<br />

katolilaisia.<br />

KRISTINUSKO ENEMMISTÖN JA<br />

VÄHEMMISTÖN USKONTONA<br />

Euroopassa kristinusko on satojen vuosien aikana<br />

tullut kiinteäksi osaksi yhteiskuntaa. Se<br />

on enemmistön <strong>uskonto</strong>, <strong>ja</strong> kristillisillä juhlapäivillä,<br />

esimerkiksi joululla <strong>ja</strong> pääsiäisellä, on vakiintunut<br />

paikka yhteiskunnassa <strong>ja</strong> ihmisten arjessa. Joissain<br />

maissa kirkkojen asema yhteiskunnassa on niin<br />

vahva, että kirkko on nimetty valtionkirkoksi. Esimerkiksi<br />

Englannissa hallitsi<strong>ja</strong> on myös kirkon ylin<br />

johta<strong>ja</strong>. Euroopassa sekä Pohjois- <strong>ja</strong> Latinalaisessa<br />

Amerikassa kristinusko on enemmistö<strong>uskonto</strong>.<br />

Monissa maanosissa kristityt elävät usein uskonnollisena<br />

vähemmistönä <strong>ja</strong> kuuluvat köyhimpään<br />

väestönosaan. Vaikka kristittyjen määrä voi olla<br />

suuri, he voivat olla syrjityssä asemassa <strong>ja</strong> jopa vainojen<br />

kohteena. Intiassa suuri määrä yhteiskunnan<br />

kaikkein heikoimmassa asemassa olevista, kastittomista,<br />

on kristittyjä. Intiassa on uutisoitu äärihindujen<br />

tehneen hyökkäyksiä kastittomien kristittyjen<br />

kyliin, polttaneen kirkko<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> jopa surmanneen<br />

ihmisiä. Myös joissain Lähi-idän islaminuskoisissa<br />

maissa kristittyjen uskonnonharjoittamista on rajoitettu.<br />

Kristittyjen on arvioitu olevan vainotuin uskonnollinen<br />

ryhmä maailmanlaajuisesti, <strong>ja</strong> tilastojen<br />

mukaan vuonna 2017 350 miljoonaa kristittyä joutui<br />

uskonvainon kohteeksi. Vaarallisinta kristinuskon<br />

harjoittamisen on arvioitu olevan Pohjois-Koreassa.<br />

KRISTINUSKO OSANA<br />

YMPÄRÖIVÄÄ MAAILMAA<br />

Ympäröivä kulttuuri on aina vaikuttanut siihen, miten<br />

kristityt harjoittavat uskoaan. Kristinuskon harjoittaminen<br />

on nykyäänkin erilaista eri maissa. Esimerkiksi<br />

luterilainen jumalanpalvelus näyttää hyvin<br />

erilaiselta Suomessa kuin Namibiassa Afrikassa.<br />

Suomalaisessa luterilaisessa jumalanpalveluksessa<br />

lauletaan virsikir<strong>ja</strong>sta virsiä, joita säestetään uruilla.<br />

Namibiassa <strong>ja</strong> laajemminkin Afrikassa tanssilla <strong>ja</strong><br />

paikallisella musiikkikulttuurilla on tärkeä rooli jumalanpalveluksissa.<br />

Sen lisäksi, että ympäröivä kulttuuri vaikuttaa<br />

kristillisyyden tapoihin, on kristillistä sanomaa<br />

myös pyritty tuomaan lähemmäksi paikallisia olo<strong>ja</strong>.<br />

Esimerkiksi Afrikassa Jeesus saatetaan esittää kuvissa<br />

<strong>ja</strong> patsaissa tummaihoisena. A<strong>ja</strong>ttelutapaa, jossa<br />

kristinuskon sanomalle etsitään paikallisesta<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA | 113

kulttuurista nousevia ilmaisumuoto<strong>ja</strong>, kutsutaan<br />

kontekstuaaliseksi teologiaksi. Kun teologiaa eli<br />

oppia tulkitaan <strong>ja</strong> uudelleenarvioidaan kontekstuaalisesti,<br />

johtaa se usein uudenlaisen kirkollisen<br />

perinteen syntymiseen. Esimerkkejä kontekstuaalisen<br />

teologian muodoista ovat vapautuksen teologia<br />

Latinalaisessa Amerikassa, dalit-teologia Intiassa<br />

sekä musta <strong>ja</strong> feministinen teologia.<br />

Kontekstuaalinen teologia hyödyntää prosessissaan<br />

viittä erilaista mallia. Käännösmallissa säilytetään<br />

kristillisen opin ydin <strong>ja</strong> siirretään se toiseen<br />

kulttuuriin. Antropologisen mallin mukaan kristillisen<br />

sanoman ydin löytyy kaikista uskonnoista. Praksis-mallissa<br />

lähdetään ratkaisemaan yhteiskunnassa<br />

mahdollisesti syntyneitä ongelmia (esim. vapautuksen<br />

teologia). Synteesimallissa hyödynnetään<br />

edellä esiteltyjä näkökulmia tilanteen mukaan, <strong>ja</strong><br />

transsendentaalisessa mallissa korostetaan ihmisen<br />

henkilökohtaista suhdetta Jumalaan.<br />

Kristillinen kirkko on koko olemassaolonsa a<strong>ja</strong>n<br />

joutunut sopeuttamaan toimintaansa <strong>ja</strong> julistustaan<br />

erilaisiin kulttuureihin <strong>ja</strong> olosuhteisiin. Kulttuurien<br />

kohtaamistilanteisiin on erilaisia ratkaisumalle<strong>ja</strong>.<br />

Uusi kulttuuri voidaan hyväksyä kokonaisuudessaan.<br />

Tätä kutsutaan assimilaatioksi, jolloin kristinusko<br />

sulautuu vallitsevaan kulttuuriin. Transformaatiomallissa<br />

kristillinen sanoma pyritään säilyttämään<br />

mahdollisimman muuttumattomana, mutta<br />

kulttuurisia tekijöitä voidaan tulkita uudelleen<br />

kristin uskon näkökulmasta. Kulttuurissa ilmenevät<br />

erilaiset perinteet voidaan myös torjua kristinuskon<br />

vastaisina (= kontradiktiomalli).<br />

KONTEKSTUAALISEN TEOLOGIAN<br />

ILMENEMISMUOTOJA<br />

Vapautuksen teologia on 1960-luvulla syntynyt katolisen<br />

kirkon teologian suuntaus. Liike korostaa<br />

kirkon vastuuta yhteiskunnallisen eriarvoisuuden<br />

poista<strong>ja</strong>na. Vapautuksen teologian mukaan ihminen<br />

palvelee Jumalaa auttamalla epäoikeudenmukaisesti<br />

kohdeltu<strong>ja</strong> lähimmäisiään. Yleisimmin vapautuksen<br />

teologialla tarkoitetaan liikkeen Etelä-Amerikassa<br />

syntynyttä latinalaisamerikkalaista<br />

muotoa. Tätä teologiaa kutsuttiin vapautuksen teologiaksi,<br />

koska sen tavoitteena oli köyhien yhteiskunnallinen<br />

<strong>ja</strong> taloudellinen vapautuminen, joka<br />

antaisi heille mahdollisuuden ihmisarvoiseen elämään.<br />

Latinalaisamerikkalaiset piispat asettivat köyhien<br />

aseman parantamisen teologian keskeiseksi lähtökohdaksi.<br />

Vapautuksen teologian keskeisen vaikutta<strong>ja</strong>n<br />

Gustavo Gutiérrezin mukaan teologian tehtävänä<br />

on ”vapauttaa sorretut siten, että Jumala johdattaa<br />

vapautukseen”. Hänen mukaansa vapauttaminen<br />

voi vaatia voimakeinojen, jopa väkivallan<br />

käyttöä.<br />

Vapautuksen teologia sai 1960-luvulla virallisen<br />

aseman, kun paavi Johannes XXIII vaati köyhien <strong>ja</strong><br />

sorrettujen asettamista etusi<strong>ja</strong>lle. Myöhemmin katolinen<br />

kirkko on kuitenkin suhtautunut liikkeeseen<br />

myös varauksellisin äänenpainoin.<br />

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen<br />

tähtääviä teologisia liikkeitä vapautuksen teologian<br />

ohella ovat myös muun muassa feministiteologia,<br />

musta teologia <strong>ja</strong> alkuperäiskansojen vapautuksen<br />

teologia.<br />

Musta teologia on Etelä-Afrikassa 1970-luvulla<br />

syntynyt teologinen suuntaus, joka sai vaikutteita<br />

latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta. Se<br />

syntyi vastareaktiona Etelä-Afrikan apartheidpolitiikkaa<br />

vastaan. Musta teologia on ensisi<strong>ja</strong>isesti rotusorron<br />

vastaisen taistelun teologiaa. Ensimmäiset<br />

tämän suuntauksen teologit nousivat Etelä-Afrikan<br />

valkoisen väestön keskuudesta, kuten anglikaanisen<br />

kirkon pastori Trevor Huddleston, joka vuodesta<br />

1955 lähtien johti apartheidin vastaista toimintaa.<br />

Tähän läheisesti liittyvä rinnakkainen prosessi oli<br />

Steve Bikon johtaman Musta tietoisuus -liikkeen<br />

toiminta 1970-luvulla.<br />

Feministiteologia on teologian suuntaus, joka tarkastelee<br />

kristillistä oppia <strong>ja</strong> sen historiaa sekä Raamatun<br />

tekstejä feministisestä näkökulmasta eli<br />

naisnäkökulmasta. Feminististä teologiaa kutsutaan<br />

myös teologiseksi sukupuolen tutkimukseksi.<br />

Feministiteologia kartoittaa miehisiä valtarakenteita<br />

kirkossa, <strong>ja</strong> sen tavoitteena on muun muassa lisätä<br />

esimerkiksi naispiispojen <strong>ja</strong> -pappien määrää kirkollisissa<br />

hallintoelimissä sekä osoittaa, että Jumalaa<br />

koskeva käsitteistö perustuu miehiseen eli patriarkaaliseen<br />

maailmankuvaan. Eräässä sen<br />

perinteessä Raamatun Isä Jumala pyritään korvaamaan<br />

Äiti jumalalla.<br />

EKOTEOLOGIA<br />

Kristinuskoon on sisäänrakennettu vastuu luonnosta.<br />

Raamatussa Vanhan testamentin luomiskertomuksessa<br />

1.Moos.2:15: ”Herra Jumala asetti ihmisen<br />

Eedenin puutarhaan viljelemään <strong>ja</strong> varjelemaan<br />

sitä”. Kristillisen niin kutsutun tilanhoita<strong>ja</strong>etiikan<br />

mukaan ihmiskunnan tulee huolehtia luonnon säilymisestä<br />

myös tuleville sukupolville. Kulutuskulttuurin<br />

si<strong>ja</strong>an kristinuskon perinteisiä arvo<strong>ja</strong> ovat<br />

kohtuullisuus <strong>ja</strong> vaatimattomuus. Paasto on vanha<br />

kristillinen perinne, <strong>ja</strong> monet pitävät paaston aikana<br />

nykyään kulutuspaastoa.<br />

Ekoteologia on 1960-luvulla kehittynyt teologian<br />

ala, joka tutkii kristinuskon suhdetta luontoon <strong>ja</strong><br />

ympäristöön. Ekoteologian keskeisiä kysymyksiä<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

114 | MODUULI 2

ovat muun muassa kysymykset siitä, miten kristityn<br />

tulee toimia suhteessa ilmastonmuutokseen tai miten<br />

voi kristittynä toimia arjessa aiempaa ympäristöystävällisemmin.<br />

Ekoteologiassa tutkitaan myös eri kirkkokuntien<br />

teologiassa ilmeneviä käsityksiä ekologisesta elämäntavasta.<br />

Vaikka monet kirkkokunnat ovat työskennelleet<br />

aktiivisesti luonnon säilymisen puolesta<br />

ympäristövaikuttajina jo vuosikymmeniä, epäilee<br />

osa konservatiivista uskontulkintaa edustavista kirkosta<br />

ilmastonmuutosta.<br />

Suomen evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmassa<br />

”Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus” vuodelta<br />

2008 sanotaan: “Rakkaus on vahvin liikkeelle saava<br />

voima. Ihminen tarvitsee syvän motivaation lähteen<br />

muuttaakseen elämäntapo<strong>ja</strong>an ekologisemmiksi<br />

– syvin voimanlähde ei ole syyllisyydentunto,<br />

vaan taju perimmäisestä yhteenkuuluvuudesta kaiken<br />

luodun kanssa <strong>ja</strong> rakkaus luontoon.” Suomessa<br />

seurakuntien nuorisotyössä (mm. rippikouluissa)<br />

ympäristökasvatus pyrkii oh<strong>ja</strong>amaan uutta sukupolvea<br />

ekologiseen elämäntapaan.<br />

SANASTOA KAPPALEESEEN KRISTINUSKO<br />

NYKYMAAILMASSA<br />

akkommodaatio: Termi, joka esiintyy useissa<br />

yhteyksissä. Tarkoittaa muun muassa mukautumista<br />

<strong>ja</strong> sopeutumista, tai kristillisessä lähetystyössä<br />

pyrkimystä mukautua paikalliseen kulttuuriin, koska<br />

vuoropuhelu paikallisen väestön kanssa on<br />

helpompaa, kun omaksuu paikallisen kulttuurin <strong>ja</strong><br />

kielen.<br />

ekoteologia: Teologian ala, joka tutkii kristinuskon<br />

suhdetta luontoon <strong>ja</strong> ympäristöön. Ekoteologian<br />

keskeisiä kysymyksiä ovat muun muassa<br />

kysymykset siitä, miten kristityn tulee toimia<br />

suhteessa ilmastonmuutokseen tai miten voi<br />

kristittynä toimia arjessa aiempaa<br />

ympäristöystävällisemmin. Tutkimuskohteena on<br />

esimerkiksi ihmisen suhde luomakuntaan.<br />

Ekoteologia kehittyi 1960-luvulla.<br />

eläinteologia: ympäristöteologian ala, joka kiinnittää<br />

huomiota eläinten oikeuksiin.<br />

feministiteologia: Teologinen suuntaus, joka<br />

tarkastelee kristillistä Raamattua, kulttuuria,<br />

historiaa <strong>ja</strong> oppia feministisestä eli<br />

naisnäkökulmasta. Feminististä teologiaa kutsutaan<br />

myös teologiseksi sukupuolen tutkimukseksi.<br />

Feministiteologia kartoittaa miehisiä valtarakenteita<br />

kirkossa, <strong>ja</strong> sen tavoitteena on muun muassa lisätä<br />

esimerkiksi naispiispojen <strong>ja</strong> pappien määrää<br />

kirkollisissa hallintoelimissä sekä osoittaa, että<br />

Jumalaa koskeva käsitteistö perustuu miehiseen eli<br />

patriarkaaliseen maailmankuvaan.<br />

kaupunkiteologia: Teologiaa, jossa etsitään<br />

kristinuskon uudenlaista tulkintaa<br />

kaupunkiympäristöissä. Sen kysymykset liittyvät<br />

usein liittyen työttömyyteen <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />

rakennemuutokseen.<br />

kontekstuaalisuus: tilannesidonnaisuus,<br />

ympäristösidonnaisuus; esimerkiksi<br />

kontekstuaalinen teologia, jonka mukaan teologia<br />

on aina sidoksissa kulttuuriin, aikaan, kieleen <strong>ja</strong><br />

käytäntöön.<br />

kontekstuaalinen raamatuntulkinta: kontekstuaalisen<br />

teologian piirissä syntynyt<br />

raamatuntulkintaperinne, joka ottaa tulkinnassaan<br />

huomioon luki<strong>ja</strong>n elinolosuhteet <strong>ja</strong> ympäristön, eli<br />

kontekstin.<br />

kontekstuaalinen teologia: Tilannesidonnaisuutta<br />

korostava teologinen suuntaus, jonka kautta on<br />

haettu ratkaisu<strong>ja</strong> erilaisiin yhteiskunnallisiin<br />

ongelmiin. Kontekstuaalinen teologia hyödyntää<br />

prosessissaan viittä erilaista mallia:<br />

käännösmallissa säilytetään kristillisen opin ydin <strong>ja</strong><br />

siirretään se toiseen kulttuuriin, antropologisen<br />

mallin mukaan kristillisen sanoman ydin löytyy<br />

kaikista uskonnoista, praksis-mallissa lähdetään<br />

ratkaisemaan yhteiskunnassa mahdollisesti<br />

syntyneitä ongelmia (esim. vapautuksen teologia),<br />

synteesimallissa hyödynnetään edellä esiteltyjä<br />

näkökulmia tilanteen mukaan <strong>ja</strong><br />

transsendentaalisessa mallissa korostetaan ihmisen<br />

henkilökohtaista Jumala-suhdetta. Esimerkkejä<br />

kontekstuaalisen teologian muodoista ovat<br />

vapautuksen teologia Latinalaisessa Amerikassa,<br />

dalit-teologia Intiassa sekä musta <strong>ja</strong> feministinen<br />

teologia.<br />

käännösmalli: kontekstuaalisen teologian malli, jossa<br />

kristinuskon opin ydin pyritään säilyttämään<br />

muuttumattomana erilaisissa kulttuurisissa<br />

tilanteissa.<br />

musta teologia: Etelä-Afrikassa 1970-luvulla syntynyt<br />

teologinen suuntaus, joka sai vaikutteita<br />

latinalaisen Amerikan vapautuksen teologiasta.<br />

Musta teologia syntyi vastavoimaksi maan<br />

apartheid-järjestelmälle. Musta teologia on<br />

ensi<strong>ja</strong>isesti rotusorron vastaisen taistelun teologiaa.<br />

perusyhteisötoiminta: Köyhien perheiden<br />

muodostamia yhteisöjä, jotka kokoontuvat yhdessä<br />

lukemaan Raamattua <strong>ja</strong> rukoilemaan. Tavoitteena oli<br />

nostaa esiin Raamatun a<strong>ja</strong>tuksia köyhyydestä <strong>ja</strong><br />

pyrkiä Raamatun poh<strong>ja</strong>lta ehkäisemään köyhyyttä.<br />

Liittyy 1960-luvulla voimistuneeseen vapautuksen<br />

teologiaan.<br />

rakenteellinen synti: termillä tarkoitetaan sellaisia<br />

yhteiskunnallisia <strong>ja</strong> kulttuurillisia rakenteita, joiden<br />

katsotaan olevan Jumalan tahdon vastaisia.<br />

radikaali ekoteologia: suuntaus, jonka mukaan<br />

kristinuskoa tulee tulkita uudella, radikaalilla<br />

tavalla, jotta luontoa voitaisiin suojella paremmin.<br />

vapautuksen teologia: Latinalaisessa Amerikassa<br />

1960-luvulla alkunsa saanut kristillispoliittinen liike,<br />

joka korostaa kirkon vastuuta yhteiskunnallisen<br />

eriarvoisuuden poista<strong>ja</strong>na. Liike on vaikuttanut<br />

erityisesti katolisen kirkon piirissä.<br />

Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden poistamiseen<br />

tähtääviä teologisia liikkeitä vapautuksen teologian<br />

ohella ovat myös mm. feministiteologia, musta<br />

teologia <strong>ja</strong> alkuperäiskansojen vapautuksen<br />

teologia. Vapautuksen teologia on kristinuskon<br />

tulkintaa köyhien ihmisten näkökulmasta. Tämä<br />

merkitsee raamatuntulkintaa, joka tähtää tekoihin<br />

köyhien aseman parantamiseksi <strong>ja</strong> oikeudenmukaisemman<br />

yhteiskunnan saavuttamiseksi.<br />

Vapautuksen teologian mukaan ihminen palvelee<br />

Jumalaa auttamalla epäoikeudenmukaisesti<br />

kohdeltu<strong>ja</strong> lähimmäisiään.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KRISTINUSKO NYKYMAAILMASSA | 115

2<br />

kristinusko perustuu Jeesuksen opetuksiin // Jeesus tulkitsi juutalaista lakia<br />

uudella tavalla // kristinusko syntyi Jeesuksen seuraajien parissa // apostolit //<br />

alkuseurakunta // kristittyjen vainot // Rooman valtion<strong>uskonto</strong> // ristiretket //<br />

löytöretket // lähetystyö<br />

Kristinuskon synty<br />

<strong>ja</strong> leviäminen<br />

• Kristinusko syntyi Jeesuksen kuoleman jälkeen<br />

hänen seuraajiensa keskuudessa.<br />

• Kristinuskon syntyminen <strong>ja</strong> kristillisen identiteetin<br />

rakentuminen oli pitkä <strong>ja</strong> monimuotoinen<br />

tapahtumasar<strong>ja</strong>.<br />

• Kristinusko levisi ensimmäisinä vuosisatoina<br />

nopeasti Rooman valtakunnassa. Kristinuskoa<br />

vainottiin ajoittain.<br />

• Konstantinus Suuri antoi kristityille uskonnonvapauden<br />

Rooman valtakunnassa vuonna 313.<br />

Keisari Theodosius Suuri määräsi kristinuskon<br />

Rooman valtionuskonnoksi vuonna 380.<br />

• Keskia<strong>ja</strong>lla tehtiin aktiivista lähetystyötä<br />

Euroopan pakana­alueilla.<br />

• 1500­luvulta alkaen kristinusko levisi Euroopasta<br />

muihin maanosiin löytöretkien <strong>ja</strong> lähetystyön<br />

seurauksena.<br />

• Lähetystyön avulla pyritään levittämään<br />

kristinuskoa uusille alueille.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

JEESUS NASARETILAINEN JA<br />

HÄNEN SANOMAANSA<br />

Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö,<br />

josta tiedämme melko paljon hänen kannattajiensa<br />

kirjoittamien muistiinpanojen ansiosta. Jeesus syntyi<br />

Betlehemissä noin vuonna 4 eKr. <strong>ja</strong> työskenteli<br />

aikuisena rakennusmiehenä. Hän oli juutalainen<br />

kiertävä opetta<strong>ja</strong>, jonka seuraan liittyi seuraajien <strong>ja</strong><br />

oppilaiden joukko.<br />

Jeesus liikkui noin kahden vuoden a<strong>ja</strong>n pääasiassa<br />

Israelin pohjoisosassa opettaen, parantaen <strong>ja</strong> julistaen<br />

Jumalan valtakunnan olevan lähellä. Hänellä oli<br />

juutalaisten lainopettajien kanssa erimielisyyksiä<br />

juutalaisen lain tulkinnasta, <strong>ja</strong> hänet ristiinnaulittiin<br />

juutalaisen pääsiäisjuhlan aikaan noin vuonna 30<br />

syytettynä jumalanpilkasta.<br />

Jeesus tulkitsi juutalaista lakia uudella tavalla.<br />

Julistuksessaan hän arvosteli lainoppineita eli fariseuksia,<br />

jotka korostivat lain kir<strong>ja</strong>imellista noudattamista.<br />

Jeesuksen mukaan laki oli tullut ihmisen <strong>ja</strong><br />

Jumalan väliin. ”Sapatti on ihmistä varten eikä ihminen<br />

sapattia varten”, Jeesus totesi, kun fariseukset<br />

yrittivät saada häntä <strong>ja</strong> opetuslapsia kiinni sapattisäädösten<br />

rikkomisesta. Hän kiisteli usein juutalaisten<br />

kir<strong>ja</strong>noppineiden <strong>ja</strong> fariseusten kanssa lain<br />

noudattamisesta. Jeesus esitti, että ihminen ei voi<br />

täydellisesti noudattaa lakia, <strong>ja</strong> siksi jokainen ihminen<br />

tarvitsee Jumalan armoa.<br />

Julistus Jumalan valtakunnan läheisyydestä oli<br />

Jeesuksen sanoman ydin. Jeesuksen julistuksen mukaan<br />

Jumalan edessä kaikki ihmiset ovat samanarvoisia.<br />

Jeesus myös korosti lapsenkaltaisten olevan<br />

etusi<strong>ja</strong>lla Jumalan valtakunnassa.<br />

Jeesus käytti usein vertauksia elävöittääkseen puheitaan.<br />

Hänen kuuluisia vertauksiaan ovat esimerkiksi<br />

laupias samarialainen (Luuk. 10:25–37), tuhlaa<strong>ja</strong>poika<br />

(Luuk. 15:11–32) sekä vertaukset taivasten<br />

valtakunnasta (Matt. 13). Vertausten tapahtumat saivat<br />

innoitusta ihmisten arjesta, jotta mahdollisimman<br />

monet ymmärtäisivät niiden sanoman.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KRISTILLINEN KIRKKO SYNTYI<br />

HELLUNTAINA<br />

Kristillisen kirkon katsotaan syntyneen ensimmäisenä<br />

helluntaina, kun opetuslapset kokivat Pyhän<br />

hengen laskeutuvan heidän päälleen. He saivat siitä<br />

kokemuksesta rohkeutta julistaa sanomaa ylösnous-<br />

116 | MODUULI 2

seesta Kristuksesta. Kristinusko ei siis ole Jeesuksen<br />

perustama <strong>uskonto</strong>, vaan kristinusko syntyi hänen<br />

seuraajiensa uskosta hänen ylösnousemuk seensa.<br />

Jeesuksen seuraajien johtajiksi nousivat opetuslapset,<br />

apostolit. He opettivat <strong>ja</strong> tulkitsivat Jeesuksen<br />

sano<strong>ja</strong> eteenpäin. Kristinusko oli aluksi juutalaisuuden<br />

sisällä vaikuttava liike. Jeesus itse oli juutalainen,<br />

joka toisaalta liitti opetuksensa selkeästi juutalaisuuden<br />

perinteeseen, vaikka hän esitti siitä<br />

radikaale<strong>ja</strong> tulkinto<strong>ja</strong>. Myös kaikki varhaiset Jeesuksen<br />

seuraa<strong>ja</strong>t opetuslapsia myöten kokivat olevansa<br />

nimenomaan juutalaisia. Jerusalemiin järjestäytynyt<br />

alkuseurakunta kohosi Jeesuksen kuoleman<br />

jälkeen auktoriteettiasemaan kristittyjen keskuudessa.<br />

Sen jäsenet korostivat olevansa heprealaisia <strong>ja</strong><br />

noudattavansa juutalaista traditiota.<br />

ALKUSEURAKUNNAN AIKA<br />

Kristillisen kirkon alkuaikaa, jota kuvataan Apostolien<br />

teoissa, kutsutaan alkuseurakunnan a<strong>ja</strong>ksi.<br />

Alku seurakunta oli tiivis yhteisö, jossa lähimmäisen<br />

auttaminen sekä keskinäinen huolenpito olivat tärkeitä<br />

asioita. Kristityt paastosivat keskiviikkoisin <strong>ja</strong><br />

per<strong>ja</strong>ntaisin, koska näinä päivinä Jeesus kärsi pääsiäisviikolla.<br />

Jumalanpalvelusta vietettiin kodeissa<br />

sunnuntaisin, eli Kristuksen ylösnousemuksen päivänä.<br />

Keskeinen toimitus oli ehtoollisen vietto, jossa<br />

viinimal<strong>ja</strong> siunattiin <strong>ja</strong> leipä <strong>ja</strong>ettiin yhteisesti. Kristittyjen<br />

erityispiirre oli se, että kaikilla seurakuntalaisilla<br />

oli asemasta <strong>ja</strong> sukupuolesta riippumatta<br />

puhe oikeus jumalanpalveluksessa. Alkuseurakunnan<br />

johta<strong>ja</strong>na toimi apostoli Pietari.<br />

Jeesus oli saarnannut, että Jumalan valtakunta oli<br />

tullut lähelle. Niinpä alkuseurakunnan kristityillä <strong>ja</strong><br />

apostoleilla oli kiire julistaa sanomaa ylösnousseesta<br />

Jeesuksesta mahdollisimman monelle, koska he uskoivat<br />

Jeesuksen palaavan maan päälle hyvin pian<br />

PAAVALI<br />

Apostoli Paavalista tuli ensimmäisen vuosisadan<br />

merkittävin teologi. Hän edusti hellenistikristillisyyttä,<br />

jonka mukaan kuka tahansa saattoi ottaa<br />

kasteen <strong>ja</strong> ryhtyä Jeesuksen seuraa<strong>ja</strong>ksi. Juutalaista<br />

taustaa ei välttämättä tarvittu. Kristinuskon<br />

myöhemmän kehityksen <strong>ja</strong> leviämisen kannalta<br />

erottautuminen juuta laisuudesta oli selkeä käännekohta.<br />

Apostoli Paavali vaikutti keskeisesti kristinuskon<br />

alkuvaiheen leviämiseen <strong>ja</strong> opilliseen kehittymiseen.<br />

Apostolien kokouksessa Jerusalemissa vuonna 48<br />

jKr. Paavali sai luvan tehdä työtään Rooman valtakunnan<br />

itäosissa. Hän teki lähetystyötä erityisesti<br />

ei-juutalaisten keskuudessa <strong>ja</strong> perusti seurakuntia<br />

muun muassa nykyisen Kreikan, Turkin <strong>ja</strong> Syyrian<br />

alueelle. Hänet tunnetaan parhaiten kirjeistään, joita<br />

hän lähetti perustamilleen seura kunnille. Kirjeissään<br />

hän määritteli kristin uskon oppia. Muun muassa<br />

Roomalaiskirje <strong>ja</strong> Galatalaiskirje vaikuttivat syvästi<br />

uskonpuhdista<strong>ja</strong> Martti Lutherin a<strong>ja</strong>tuksiin.<br />

KRISTINUSKO ROOMAN VALTAKUNNASSA<br />

Kristinusko syntyi Rooman valtakunnan alueella.<br />

Uudet kristilliset seurakunnat syntyivät aluksi<br />

alueille, jonne oli aiemmin muuttanut juutalaisia.<br />

Kristinuskon sanoma kiinnosti erityisesti orjia, naisia<br />

<strong>ja</strong> köyhiä, sillä se sisälsi vapautuksen <strong>ja</strong> tasa-arvon<br />

sanoman. Ensimmäisen vuosisadan aikana kristinusko<br />

levisi etenkin itäisen Välimeren alueella. Rooman<br />

valtakunnan pitkä rauhallinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso <strong>ja</strong> hyvä tieverkosto<br />

edesauttoivat uuden uskonnon leviämistä.<br />

Roomalaiset pitivät kristinuskoa pitkään juutalaisuuden<br />

sisällä toimivana lahkona. Kristittyjä vainottiin<br />

ajoittain Rooman valtakunnassa, mutta<br />

vainojen syynä ei yleensä ollut <strong>uskonto</strong>, vaan esimerkiksi<br />

vain syntipukin löytäminen kulkutaudeille tai<br />

onnettomuuksille, kuten Keisari Neron valtakaudella,<br />

jolloin kristittyjä syytettiin Rooman palon (v. 64<br />

jKr.) sytyttämisestä.<br />

Rooma oli laajentuessaan liittänyt itseensä monenlaisia<br />

kulttuure<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen harjoittaminen<br />

oli sallittua, kunhan kansalaiset uhrasivat<br />

keisarin suojelushengelle. Keisaria pidettiin jumalallisena<br />

hallitsi<strong>ja</strong>na, <strong>ja</strong> keisarin hengen palvonnasta<br />

kieltäytyminen oli rinnastettavissa maanpetokseen.<br />

Kun kansalaisilta alettiin järjestelmällisesti vaatia<br />

muodollista uhritoimitusta keisarin suojelushengelle,<br />

kristittyjen ongelmat lisääntyivät koko valtakunnassa.<br />

Vallanpitäjien kannalta kyse oli uskollisuuden<br />

osoituksesta, monoteismiin uskovien kristittyjen<br />

näkökulmasta epäjumalan palvonnasta.<br />

200-luvulla keisarit Decius, Valerianus <strong>ja</strong> Diocletianus<br />

halusivat palauttaa vanhan roomalaisen uskonnon<br />

eheyttääkseen valtakuntaa. Vainoissa poltettiin<br />

kristittyjen pyhiä kirjo<strong>ja</strong>, rajoitettiin heidän<br />

oikeuksiaan valtion virkoihin, vangittiin <strong>ja</strong> surmattiin<br />

kristittyjen johtajia <strong>ja</strong> lopulta myös rivikristittyjä.<br />

Vainojen aikaan kristityt järjestivät salaisia kokoontumisia<br />

muun muassa maanalaisissa hautakäytävissä<br />

eli katakombeissa. Vaikka kristityt kärsivät<br />

vainoissa, vainot myös auttoivat kristinuskon leviämistä.<br />

Pakenevat perheet veivät uskonsa mukanaan<br />

valtakunnan äärialueille asti, <strong>ja</strong> kristinuskon sanoma<br />

juurtui uusille alueille.<br />

Kristinusko ei hävinnyt vainoissa. Vainojen kausi<br />

päättyi vuonna 311, <strong>ja</strong> vuonna 313 keisari Konstantinus<br />

antoi kristinuskolle uskonnonvapauden.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN | 117

KRISTINUSKOSTA ROOMAN<br />

VALTAKUNNAN VALTIONUSKONTO<br />

Rooman keisari Theodosius määräsi vuonna 380,<br />

että kristinusko on Rooman ainoa sallittu <strong>uskonto</strong>.<br />

Näin luotiin perusta vielä nykypäivänäkin joissain<br />

maissa vaikuttavalle valtiokirkkoa<strong>ja</strong>ttelulle. Valtio<br />

alkoi tukea kirkkoa myös taloudellisesti, <strong>ja</strong> samalla<br />

hallitsi<strong>ja</strong> sai määräysvaltaa kirkkoon. Toisaalta kirkon<br />

yhteiskunnallinen vaikutusvalta lisääntyi: radikaalista<br />

uudistusliikkeestä tuli valtavirran <strong>uskonto</strong>.<br />

Rooman valtakunta heikkeni sen <strong>ja</strong>kauduttua<br />

300-luvun lopussa, <strong>ja</strong> Länsi-Rooma tuhoutui kansainvaellusten<br />

myötä vuonna 476. Rooman valta painui<br />

historiaan, mutta kristinusko jäi vaikuttamaan, kun<br />

monet germaaniheimot omaksuivat kristinuskon.<br />

Rooman vallan jälkeen kristinuskon <strong>ja</strong> Euroopan kehityksen<br />

vaiheet ovat kietoutuneet yhteen.<br />

RISTIRETKET 1000-LUVUN ALUSSA<br />

Länsi-Euroopasta tehtiin 1090-luvulta 1200-luvun<br />

loppuun paavien johdolla sotaretkiä kristinuskon<br />

puolustamiseksi tai levittämiseksi. Ristiretkien<br />

päätavoitteina olivat Palestiinan <strong>ja</strong> ennen kaikkea<br />

Jerusalemin valloittaminen takaisin muslimeilta<br />

sekä katolisen uskon levittäminen Euroopan viimeisille<br />

pakana-alueille. Uskonnollisten syiden lisäksi<br />

hallitsi<strong>ja</strong>t pyrkivät ristiretkillä valtaamaan uusia<br />

alueita. Ristiretkille lähtijät tekivät ristiretkilupauksen<br />

<strong>ja</strong> kiinnittivät vaatteisiinsa ristinmerkin. Kirkko<br />

siunasi ristiretkelle lähtijät <strong>ja</strong> antoi heille synninpäästön.<br />

Kristinuskon syntyalueita ei saatu ristiretkillä vallattua<br />

kuin lyhyiksi ajoiksi. Kristinuskon <strong>ja</strong> islamin välit<br />

heikkenivät sodissa koettujen julmuuksien vuoksi<br />

vuosisadoiksi eteenpäin, <strong>ja</strong> jännitteet näkyvät yhä.<br />

Myös Pohjoismaihin <strong>ja</strong> Suomeen kohdistettiin<br />

MAAT, JOISSA OLI ENITEN KRISTITTYJÄ<br />

VUONNA 2015<br />

risti retkiä. Ensimmäinen ristiretki tehtiin Suomen<br />

alueelle 1100-luvun puolivälissä. Retkeä johtanut<br />

piispa Henrik kärsi legendan mukaan marttyyrikuoleman<br />

talonpoika Lallin tapettua hänet Köyliönjärven<br />

jäällä. Suomessa tehtiin ristiretkiä myös<br />

1200-luvulla Hämeeseen <strong>ja</strong> Viipurin alueille. Näiden<br />

ristiretkien seurauksena perustettiin Hämeen <strong>ja</strong> Viipurin<br />

linnat, <strong>ja</strong> katolisen kirkon <strong>ja</strong> Ruotsin vallan<br />

aika Suomessa alkoi. Vuoteen 1300 vuoteen mennessä<br />

kristinusko oli levinnyt koko Eurooppaan.<br />

LÄHETYSTYÖ<br />

Keskiaikaan mennessä kristinusko oli levinnyt koko<br />

Euroopan alueelle, mutta vain pienin määrin Euroopan<br />

ulkopuolelle. 1500-luvun löytöretkien myötä<br />

eurooppalainen valta, maailmankuva <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong> levisivät<br />

eri maanosiin. Kristinusko on niin sanottu lähetys<strong>uskonto</strong>,<br />

eli se pyrkii levittämään sanomaansa<br />

aktiivisesti uusille alueille yhä nykypäivänäkin.<br />

1800-lukua on kutsuttu lähetyksen vuosisadaksi.<br />

ENNUSTE MAISTA, JOISSA ON<br />

VUONNA 2060 ENITEN KRISTITTYJÄ<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

miljoonaa<br />

248 Yhdysvallat<br />

180 Brasilia<br />

114 Meksiko<br />

103 Venäjä<br />

94 Filippiinit<br />

87 Nigeria<br />

72 Kongon demokraattinen tasavalta<br />

71 Kiina<br />

57 Etiopia<br />

55 Saksa<br />

Roomalaiskatolisen kirkon ovessa Ecuadorissa esitetään<br />

kuvaus Etelä-Amerikan intiaaniheimojen kääntymisestä<br />

kristin uskoon<br />

miljoonaa<br />

Yhdysvallat 262<br />

Brasilia 187<br />

Nigeria 174<br />

Kongon demokraattinen tasavalta 160<br />

Filippiinit 152<br />

Meksiko 128<br />

Tansania 118<br />

Uganda 96<br />

Kenia 92<br />

Etiopia 88<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

LÄHDE PEW RESEARCH CENTER<br />

118 | MODUULI 2

Kirkot paneutuivat toden teolla kristillisen sanoman<br />

viemiseen, <strong>ja</strong> uusia lähetysseuro<strong>ja</strong> perustettiin<br />

useissa maissa. Samalla, kun eurooppalaisten valtioiden<br />

siirtomaihin levitettiin sanomaa Jeesuksesta,<br />

sinne vietiin myös eurooppalaista kulttuuria.<br />

MODERNI LÄHETYSTYÖ<br />

Moderni lähetystyö muistuttaa monella tavalla yleistä<br />

kehitysaputyötä. Lähetysasemilla toimii usein sairaala,<br />

jonka avulla esimerkiksi trooppisten sairauksien<br />

tutkimus on edistynyt, <strong>ja</strong> sen seurauksena alkuperäisväestön<br />

terveydentila on parantunut monissa<br />

maissa. Myös projektit puhtaan juomaveden puolesta<br />

tai taistelu nälänhätää vastaan ovat olleet tärkeitä<br />

hankkeita.<br />

Modernin lähetystyön tavoitteena on synnyttää itsenäinen<br />

kirkko. Silloin lähetystyöntekijöiden roolina<br />

on lähinnä toimia nuorten kirkkojen omien työntekijöiden<br />

kumppaneina, työtovereina <strong>ja</strong> tarvittaessa<br />

myös kouluttajina. Olennaista on silloin Raamatun<br />

kääntäminen <strong>ja</strong> lukutaidon opettaminen.<br />

Kansanopetuksen ohella monet lähetystyöntekijät<br />

ovat kehittäneet paikallisia kir<strong>ja</strong>kieliä.<br />

Kristinusko leviää lähetystyön ansiosta edelleen<br />

monissa maanosissa. Kiinassa kristittyjen lukumäärä<br />

on kasvussa, <strong>ja</strong> myös Afrikassa kristinusko leviää<br />

voimakkaasti.<br />

SANASTOA KAPPALEESEEN KRISTINUSKON<br />

SYNTY JA LEVIÄMINEN<br />

alkukirkon a<strong>ja</strong>n vaikutuksia kristinuskoon: keskeisiä<br />

vaikutuksia ovat olleet esimerkiksi juhlakalenterin<br />

synty, lähetystyön <strong>ja</strong> diakoniatyön alkaminen,<br />

kasteen <strong>ja</strong> ehtoollisen toimittaminen nykymuodossaan,<br />

kirkkorakennusten peruspiirteiden<br />

muotoutuminen, kirkolliset virat <strong>ja</strong> hallinto sekä<br />

Raamatun kir<strong>ja</strong>kokoelman eli kaanonin lopullinen<br />

muoto.<br />

alkuseurakunta: Kristillinen alkuseurakunta oli ensimmäinen<br />

Jeesukseen uskovien yhteisö. Liittyy<br />

varhaiseen kristillisyyteen.<br />

apostoli: Nimitys tulee kreikan kielen sanasta<br />

”apostolos”, sanansaatta<strong>ja</strong>. Sillä tarkoitetaan<br />

Jeesuksen opetuslapsia <strong>ja</strong> apostoli Paavalia.<br />

Bysantti: Rooman valtakunnan itäinen osa, joka syntyi<br />

valtakunnan <strong>ja</strong>kautuessa vuonna 395 jKr.<br />

diakoniatyö: kristillisten kirkkojen <strong>ja</strong> seurakuntien<br />

järjestämää sosiaalista palvelu- <strong>ja</strong> avustustyötä.<br />

Diakoniatyön juuret ulottuvat jo kristilliseen alkuseurakuntaan.<br />

Alkuseurakunnassa toiminnan<br />

keskiössä oli sakramenttien <strong>ja</strong> evankeliumin<br />

julistuksen ohella lähimmäisten auttaminen, <strong>ja</strong> sitä<br />

varten perustettiin diakonin tehtävä. Nimityksen<br />

diakoni <strong>ja</strong> diakonissa ovat edelleen käytössä<br />

seurakunnissa. Nykyaikaisessa diakoniatyössä on<br />

mukana vahva yhteiskunnallinen <strong>ja</strong> kansainvälinen<br />

näkökulma, mikä näkyy esimerkiksi vuosittaisessa<br />

yhteisvastuukeräyksessä.<br />

evankeliointi: evankeliumin <strong>ja</strong> siten myös kristinuskon<br />

sanoman levittämistä eri tavoin.<br />

hellenismi: kreikkalainen kulttuuri, joka vallitsi<br />

Euroopassa <strong>ja</strong> Lähi-idässä 300-luvulta eKr. lähtien<br />

noin vuoteen 30 eKr. asti.<br />

imperialismi: suurvaltapolitiikka, jonka tarkoituksena on<br />

siirtomaita hankkimalla laajentaa oman maan tai<br />

valta kunnan aluetta tai vaikutusvaltaa vieraisiin<br />

maihin.<br />

Jeesus-liike: ennen vakiintuneen kristinuskon syntyä<br />

toiminut Jeesuksen ympärille kehittynyt kannattajien<br />

joukko.<br />

Jeesus Nasaretilainen: kristinuskon opin mukaan<br />

Jumalan poika, joka eli noin 7–4 eKr. – 30 jKr.<br />

julistus- <strong>ja</strong> evankelioimistyö: kristinuskon välittämistä<br />

toisille ihmisille.<br />

juutalaiskristitty: nimitys tulee ensimmäisistä kristityistä,<br />

jotka olivat juutalaisia ennen kuin kristinusko<br />

vakiintui omaksi uskonnokseen.<br />

keisarikultti: Rooman valtakunnassa vallinnut käytäntö,<br />

jonka mukaan kaikkien Roomassa asuvien, taustasta<br />

riippumatta, oli kunnioitettava keisaria jumalana <strong>ja</strong><br />

uhrattava hänelle.<br />

kolonialismi: Siirtomaavalta. Valtio valloittaa alueita<br />

omien rajojensa ulkopuolelta <strong>ja</strong> hyödyntää valloitettujen<br />

alueiden, eli siirtomaiden, luonnon varo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />

työvoimaa. Esimerkiksi Hollannilla, Ranskalla,<br />

Portugalilla <strong>ja</strong> Isolla-Britannialla oli siirtomaita.<br />

Konstantinus Suuri: Rooman valtakunnan keisari, joka<br />

antoi kristityille uskonnonvapauden vuonna 313.<br />

Kristus: arvonimi, jolla alkukristityt kutsuivat Jeesus<br />

Nasaretilaista.<br />

lähetyskäsky: Jeesuksen kehotus viedä evankeliumia<br />

kaikkialle. ”Menkää siis <strong>ja</strong> tehkää kaikki kansat minun<br />

opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän, Po<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Pyhän<br />

Hengen nimeen <strong>ja</strong> opettakaa heitä noudattamaan<br />

kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa.<br />

Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät<br />

maailman loppuun asti.” (Matt. 28:19–20).<br />

lähetysseura: Uskonnollinen yhdistys, jonka keskeinen<br />

tehtävä on kristillisen lähetystyön harjoittaminen.<br />

Esimerkiksi Suomen lähetysseura.<br />

lähetystyö: Jeesuksen lähetyskäskyyn perustuvaa<br />

kristinuskon levitystä. Moderni lähetystyö on<br />

yhteisön kokonaisvaltaista auttamistyötä, jonka<br />

puitteissa kohteisiin muun muassa rakennetaan<br />

koulu<strong>ja</strong>, sairaaloita <strong>ja</strong> teitä.<br />

Länsi-Rooma: Rooman valtakunnan läntinen osa, joka<br />

syntyi vuonna 395 Rooman valtakunnan <strong>ja</strong>kautu essa<br />

kahtia.<br />

löytöretket: 1400- <strong>ja</strong> 1500-luvuilla toteutettu<strong>ja</strong> laajo<strong>ja</strong><br />

tutkimusmatko<strong>ja</strong>, joiden ansiosta muun muassa<br />

löydettiin ennestään tuntemattomia mantereita.<br />

marttyyri: Veritodista<strong>ja</strong>, uskonsa puolesta kuollut.<br />

Stefanos oli ensimmäinen kristillinen marttyyri, <strong>ja</strong><br />

tapaninpäivää vietetään hänen muistokseen.<br />

Messias: Vanhassa testamentissa ennustettu juutalaisen<br />

kansan pelasta<strong>ja</strong>. Kristinuskon mukaan koko<br />

maailman ennustettu pelasta<strong>ja</strong> on Jeesus.<br />

provinssi: Rooman valtakunta oli <strong>ja</strong>ettu provinsseihin,<br />

joita hallitsi maaherra tai käskynhalti<strong>ja</strong><br />

reconquista: nimitys 1400-luvun loppupuolelle<br />

sijoittuneelle a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksolle, jolloin kristityt valtasivat<br />

takaisin muslimien Pyreneiden niemimaalta<br />

valloittamia alueita<br />

ristiretki: 1000–1200-luvuilla kristinuskon nimissä<br />

suoritetut käännytysretket. Paavin keskia<strong>ja</strong>lla<br />

käynnistämä sotatoimen kaltainen liike, jonka<br />

tarkoitus oli vallata Jerusalem takaisin kristinuskon<br />

piiriin; myöhemmin termi vakiintui tarkoittamaan<br />

kaikki ei-kristittyjä vastaan kohdennettu<strong>ja</strong> käännytystaisteluita.<br />

uusi aika: historiallinen a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>kso, joka ajoittuu<br />

1500-luvulta nykypäivään.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KRISTINUSKON SYNTY JA LEVIÄMINEN | 119

MODUULI 3<br />

UE3<br />

Maailman <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uskonnisia liikkeitä<br />

Tuhannet uskonnot ovat osa ihmisten elämää <strong>ja</strong> arkipäivää.<br />

Eräitä niistä kutsutaan maailmanuskonnoiksi:<br />

koska niiden oppi <strong>ja</strong> uskonnolliset käyttäytymismuodot<br />

ovat vakiintuneet, niillä on kannattajia<br />

monissa maissa <strong>ja</strong> maanosissa sekä merkittävä asema <strong>ja</strong><br />

vaikutusvalta omassa kulttuurissaan. Maailmanuskonnoilla<br />

on usein universaali eli kaikkia ihmisiä koskeva<br />

sanoma sekä pyhä kir<strong>ja</strong>, jossa oppi kerrotaan.<br />

Osa maailmanuskonnoista on syntynyt jonkun henkilön<br />

vaikutuksesta, mutta osa on syntynyt kansan<br />

tai heimon keskuudessa ilman tiettyä perusta<strong>ja</strong>a.<br />

Perustettu<strong>ja</strong> maailman<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> ovat buddhalaisuus,<br />

kristinusko <strong>ja</strong> islam.<br />

Maailman<strong>uskonto</strong>jen lisäksi maapallolla vaikuttaa<br />

kansallisia eli etnisiä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Ne liittyvät tiettyyn<br />

kansaan ( juutalaisuus) tai ra<strong>ja</strong>ttuun maantieteelliseen<br />

alueeseen (Japanin shintolaisuus). Maailmanuskonnoista<br />

hindulaisuus, juutalaisuus <strong>ja</strong> shintolaisuus<br />

ovat syntyneet yhden kansan <strong>uskonto</strong>ina,<br />

mutta niitä kutsutaan maailmanuskonnoiksi joko<br />

levinneisyytensä, kannattajiensa suuren määrän tai<br />

merkittävän vaikutuksensa vuoksi.<br />

Näiden lisäksi maailmassa vaikuttaa lukuisia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>,<br />

joilla on vakiintunut kannatta<strong>ja</strong>kunta alueellisesti<br />

<strong>ja</strong> jopa ympäri maailmaa, mutta niiden<br />

kannatta<strong>ja</strong>määrä on paljon pienempi kuin maailmanuskonnoilla.<br />

Historian kuluessa monet uskonnot<br />

ovat syntyneet, kehittyneet <strong>ja</strong> hävinneet.<br />

Uskonnollisten perinteiden sekoittuminen vaikeuttaa<br />

<strong>uskonto</strong>jen tarkkojen kannatta<strong>ja</strong>määrien tilastointia.<br />

Monissa maissa ihmisille ei edes ole olennaista<br />

pyrkiä noudattamaan jonkin tietyn uskonnon<br />

perinteitä, vaan uskonnollisuus koostuu monien <strong>uskonto</strong>jen<br />

harjoittamisen muodoista. Joskus <strong>uskonto</strong>jen<br />

perinteiden yhdistelystä syntyy uusi <strong>uskonto</strong>,<br />

jolle kehittyy omat opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />

muodot. Uususkonnollisuudessa yhdistellään usein<br />

erilaisia uskonnollisia perinteitä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

194 | MODUULI 3

OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />

YLEISET TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• perehtyy Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa syntyneisiin <strong>uskonto</strong>ihin osana yksilön <strong>ja</strong><br />

yhteisön elämää sekä niiden kulttuurisiin <strong>ja</strong> yhteiskunnallisiin vaikutuksiin<br />

• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa kehittyneiden<br />

<strong>uskonto</strong>jen ilmenemistä <strong>ja</strong> vaikutuksia länsimaissa<br />

• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida luonnon<strong>uskonto</strong>jen nykytilannetta <strong>ja</strong> keskeisiä<br />

piirteitä<br />

• hahmottaa <strong>ja</strong> osaa analysoida uusien uskonnollisten liikkeiden tausto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> keskeisiä<br />

piirteitä<br />

• kehittää <strong>uskonto</strong>ihin liittyvää kulttuurista lukutaitoa <strong>ja</strong> valmiuksia toimia<br />

työelämässä <strong>ja</strong> kansainvälisissä toimintaympäristöissä.<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• hindulainen maailmankuva, elämäntapa <strong>ja</strong> etiikka, hindulaisuuden monimuotoisuus<br />

<strong>ja</strong> vaikutukset Intian kulttuuriin <strong>ja</strong> yhteiskuntaan sekä Intian nykypäivän<br />

<strong>uskonto</strong>tilanne<br />

• <strong>ja</strong>inalaisuuden <strong>ja</strong> sikhiläisyyden keskeiset piirteet <strong>ja</strong> eettiset periaatteet<br />

• buddhalainen elämäntapa <strong>ja</strong> etiikka sekä buddhalaisuuden opetukset, suuntaukset<br />

<strong>ja</strong> keskeiset vaikutukset Aasian kulttuureihin<br />

• Kiinan vanhan kansanuskon, kungfutselaisuuden <strong>ja</strong> taolaisuuden keskeiset piirteet<br />

<strong>ja</strong> vaikutus kiinalaiseen a<strong>ja</strong>tteluun <strong>ja</strong> yhteiskuntaan sekä Kiinan nykypäivän<br />

<strong>uskonto</strong>tilanne<br />

• shintolaisuuden keskeiset piirteet sekä <strong>uskonto</strong>jen vaikutuksia kulttuuriin <strong>ja</strong><br />

yhteiskuntaan Japanissa<br />

• Intiassa, Kiinassa <strong>ja</strong> Japanissa kehittyneiden <strong>uskonto</strong>jen vaikutuksia länsimaissa<br />

• luonnon<strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> vodou-sukuisten <strong>uskonto</strong>jen keskeiset piirteet <strong>ja</strong><br />

levinneisyys<br />

• uusien uskonnollisten liikkeiden taustaa <strong>ja</strong> keskeisiä piirteitä<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

USKONNOT JOHDANTO MAAILMASSA | 195 |

1<br />

maailmanuskonnot // universaali sanoma // perustetut uskonnot // etniset<br />

uskonnot // maailman<strong>uskonto</strong>jen käsite // muut uskonnot // uudistusliike //<br />

synkretismi // uususkonnot // luonnonuskonnot // <strong>uskonto</strong>jen kannatusmäärät<br />

// <strong>uskonto</strong>jen levinneisyysalueet // <strong>uskonto</strong>perhe<br />

Uskonnot maailmassa<br />

MAAILMANUSKONNOT<br />

Maailman tuhansista uskonnoista osaa kutsutaan<br />

maailmanuskonnoiksi. Niillä on paljon kannattajia,<br />

merkittävä asema <strong>ja</strong> vaikutusvaltaa omassa kulttuurissaan,<br />

<strong>ja</strong> niiden opit sekä a<strong>ja</strong>ttelutavat vaikuttavat<br />

laa<strong>ja</strong>lla alueella. Osa maailmanuskonnoista on<br />

syntynyt jonkun henkilön vaikutuksesta tai perustamana,<br />

toiset puolestaan historian aikana heimon<br />

tai kansan keskuudessa ilman selvää alkuhetkeä.<br />

Perustettu<strong>ja</strong> maailman<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> ovat muun muassa<br />

buddhalaisuus, kristinusko <strong>ja</strong> islam. Ne ovat oman<br />

ilmoituksensa mukaan universaale<strong>ja</strong>, joten niiden<br />

sanoman katsotaan koskevan kaikkia maailman ihmisiä.<br />

MAAILMANUSKONNOT VUONNA 2019<br />

Kristittyjä 33 % (2528 milj.)<br />

Muslime<strong>ja</strong> 24 % (1864 milj.)<br />

Hindu<strong>ja</strong> 14 % (1051 milj.)<br />

Kristittyjä<br />

Muslime<strong>ja</strong><br />

Hindu<strong>ja</strong><br />

Buddhalaisia<br />

Agnostikko<strong>ja</strong> 9 % (716 milj.)<br />

Buddhalaisia 7 % (539 milj.)<br />

Kiinan uskonnot 6 % (452 milj.)<br />

Etnisten kansanusk. kannattajia<br />

(luonnonuskonnot) 3 % (65 milj.)<br />

Joidenkin maailman<strong>uskonto</strong>jen sanoma liittyy<br />

tiettyyn kansaan tai alueeseen. Esimerkiksi hindulaisuus,<br />

juutalaisuus <strong>ja</strong> shintolaisuus ovat etnisiä, eli<br />

ne ovat syntyneet yhden kansan <strong>uskonto</strong>ina, mutta<br />

niitä kutsutaan maailmanuskonnoiksi levinneisyyden,<br />

kannattajien suuren määrän tai niiden merkittävän<br />

vaikutuksen vuoksi. Juutalaisuus on sekä<br />

kannatta<strong>ja</strong>määrältään että levinneisyysalueeltaan<br />

pieni <strong>uskonto</strong>, mutta sen merkittävyys nousee uskonnon<br />

historiasta <strong>ja</strong> suuresta näkyvyydestä länsimaisessa<br />

kulttuurissa. Lisäksi kahdella maailman<br />

suurimmalla uskonnolla, kristinuskolla <strong>ja</strong> islaminuskolla,<br />

on juutalaiset juuret.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Ei selkeää enemmistöä<br />

Ateiste<strong>ja</strong> 2 % (138 milj.)<br />

Uusien <strong>uskonto</strong>jen kannattajia 1 % (65 milj.)<br />

Sikhejä (27 milj.), Juutalaisia (14 milj.)<br />

Enemmistö juutalaisista asuu Israelissa <strong>ja</strong><br />

Yhdysvalloissa.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Lähde: www.gordonconwell.edu<br />

196 | MODUULI 3

USKONNOT SYNTYAIKOJEN MUKAAN<br />

Maailman<strong>uskonto</strong>jen käsite on syntynyt vuosisato<strong>ja</strong><br />

sitten, kun 1400-luvulta lähtien löytöretkien <strong>ja</strong> siirtomaavallan<br />

aikana luokiteltiin eurooppalaisille vieraita<br />

<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Nykyään uskonnontutkimuksessa<br />

maailman<strong>uskonto</strong>jen käsitettä on tarkasteltu kriittisesti,<br />

<strong>ja</strong> monet tutki<strong>ja</strong>t kritisoivat sitä länsimaalaisena<br />

yrityksenä hahmottaa uskonnollisuutta. Kun<br />

<strong>uskonto</strong>ilmiön määrittely on havaittu vaikeaksi tehtäväksi<br />

(UE1 kpl 1.2), onko sen paremmin mahdollista<br />

määritellä mitään maailman<strong>uskonto</strong>akaan? Ja<br />

onko ylipäätään perusteltua luokitella <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong><br />

muuttumattomiksi <strong>ja</strong> selvära<strong>ja</strong>isiksi ilmiöiksi? Maailman<strong>uskonto</strong>jen<br />

käsite on nähty erilaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden<br />

moninaisuutta yksinkertaistavana <strong>ja</strong><br />

yhdenmukaistavana kuvaustapana, joka ylikorostaa<br />

uskonnon virallisten oppien merkitystä. Voidaan<br />

kysyä, tunnistaisiko hindu oman katsomuksensa<br />

suomalaisen oppikir<strong>ja</strong>n kuvauksesta hindulaisuudesta<br />

tai onko todella niin, että islaminuskon viisi<br />

velvollisuutta näkyvät maailman jokaisen muslimin<br />

elämässä samalla tavalla.<br />

MUUT USKONNOT<br />

Maailman<strong>uskonto</strong>jen lisäksi maailmassa vaikuttaa<br />

lukuisia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, joilla on merkittävä määrä kannattajia<br />

joissain maissa tai joillain alueilla, mutta niiden<br />

kannatta<strong>ja</strong>määrät <strong>ja</strong> levinneisyys ovat huomattavasti<br />

pienempiä kuin maailmanuskonnoilla. Nämä<br />

uskonnot voivat olla tietyn alueen valtauskonnon<br />

asemassa, mutta niitä ei maailmanlaajuisesti pienen<br />

kannatuksen vuoksi nimitetä maailmanuskonnoksi.<br />

Osa pienistä uskonnoista on vanho<strong>ja</strong>, mutta osa<br />

on syntynyt vasta viimeisen sadan vuoden aikana,<br />

kuten cao dai -<strong>uskonto</strong> Aasiassa. Uusia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong><br />

voi syntyä jonkin vanhan maailmanuskonnon uudistusliikkeen<br />

irtautuessa perinteisestä tulkinnasta<br />

tai yhdistelemällä eri <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Jälkimmäisiä eli <strong>uskonto</strong>jen<br />

oppe<strong>ja</strong> yhdisteleviä <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> kutsutaan<br />

synkretistisiksi uskonnoiksi. Vaikka ne poh<strong>ja</strong>utuvat<br />

vanhoihin perinteisiin <strong>uskonto</strong>ihin, kehittyy niille<br />

a<strong>ja</strong>n myötä omat opit <strong>ja</strong> uskonnon harjoittamisen<br />

muodot. Joskus syntyy myös täysin uusia <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>,<br />

jotka eivät liity mihinkään vanhaan <strong>uskonto</strong>on.<br />

Monet uskonnontutki<strong>ja</strong>t käyttävät nykyisin käsitettä<br />

uus<strong>uskonto</strong> kuvatessaan jotain muodostuvaa<br />

tai vasta muodostunutta uskonnollista yhteisöä.<br />

Tällä termillä halutaan välttää negatiivinen<br />

leimaaminen, joka liittyy lahkon tai kultin käsitteisiin.<br />

Uususkonnon käsitteen ongelmallisuus liittyy<br />

a<strong>ja</strong>lliseen määrittelyyn. Voiko sata vuotta sitten<br />

syntynyttä <strong>ja</strong> opiltaan sekä yhteiskunnalliselta asemaltaan<br />

vakiintunutta uskonnollista yhteisöä enää<br />

kutsua ”uudeksi”? Uususkonnon käsite onkin liukuva<br />

<strong>ja</strong> tulkinnanvarainen.<br />

Luonnonuskonnoilla tarkoitetaan kirjoituksettomien<br />

kulttuurien <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>, eli niissä ei ole pyhää<br />

kir<strong>ja</strong>a tai muuta kirjoitettua uskonnon oppia.<br />

Luonnonuskonnot eivät muodosta yhtenäistä <strong>uskonto</strong>a,<br />

vaan niitä on hyvin erilaisia. Se on erityisen<br />

voimakkaasti kulttuuri- <strong>ja</strong> heimosidonnainen ilmiö.<br />

Luonnon<strong>uskonto</strong>jen harjoittajia on nykyisin arviolta<br />

noin 300 miljoonaa ympäri maailmaa. Historian<br />

kuluessa monet luonnonuskonnoista ovat kadonneet,<br />

kun niiden kulttuurit elintapoineen ovat hävinneet.<br />

Luonnon<strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> harjoittavat etenkin alkuperäiskansat,<br />

<strong>ja</strong> eläviä esimerkkejä ovat aboriginaalien<br />

<strong>uskonto</strong> Australiassa tai vodou-<strong>uskonto</strong> (voodoo)<br />

Haitilla. Myös Suomen saamelaisten perinteinen<br />

<strong>uskonto</strong> on luonnon<strong>uskonto</strong>. Länsimaissa, myös<br />

Suomessa, uuspakanalliset katsomukset ovat viime<br />

vuosikymmeninä herättäneet vanho<strong>ja</strong> luonnon<strong>uskonto</strong>jen<br />

perinteitä henkiin. Tällaisia liikkeitä ovat<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Luonnon<strong>uskonto</strong><br />

Hindulaisuus<br />

Juutalaisuus<br />

Taolaisuus<br />

Kungfutselaisuus<br />

Buddhalaisuus<br />

Kristinusko<br />

Sintolaisuus<br />

Islam<br />

3000 eKr 2000 1000 0 1000 2000 jKr<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

USKONNOT MAAILMASSA | 197

4000<br />

3500<br />

3000<br />

2500<br />

2000<br />

1500<br />

1000<br />

esimerkiksi wiccalaisuus <strong>ja</strong> suomalainen Karhun<br />

kansa -<strong>uskonto</strong>.<br />

USKONTOKANNATUKSEN YLEISPIIRTEITÄ<br />

Maailmanlaajuisesti yli 80 prosenttia ihmisistä ilmoittaa<br />

olevansa jonkin uskonnon kannattajia tai<br />

heidät on rekisteröity <strong>uskonto</strong>tilastoissa kuuluvaksi<br />

johonkin <strong>uskonto</strong>kuntaan. Kristinusko <strong>ja</strong> islam<br />

ovat kannatta<strong>ja</strong>määriltään maailman suurimmat<br />

uskonnot.<br />

Vuonna 2019 yli 2,5 mil<strong>ja</strong>rdia ihmistä kuului<br />

kristinuskon eri suuntauksiin eli kirkkokuntiin.<br />

Suurimpia niistä ovat katolinen <strong>ja</strong> ortodoksinen<br />

kirkkokunta sekä eri protestanttiset suuntaukset,<br />

joihin myös luterilainen kirkko kuuluu. Kannatta<strong>ja</strong>määrältään<br />

toiseksi suurin <strong>uskonto</strong> on islam, jonka<br />

eri suuntauksilla on yli 1,8 mil<strong>ja</strong>rdia kannatta<strong>ja</strong>a.<br />

Nämä kaksi <strong>uskonto</strong>a myös kasvavat nopeimmin.<br />

Euroopassa islamin kannatus on kasvanut erityisesti<br />

maahanmuuton myötä.<br />

Hindu<strong>ja</strong> on lähinnä Intiassa, mutta maan suuren<br />

väkimäärän vuoksi hindulaisuus on kolmanneksi<br />

suurin maailman<strong>uskonto</strong>, jolla on noin mil<strong>ja</strong>rdi<br />

kannatta<strong>ja</strong>a. Buddhalaisuuden eri suuntauksiin<br />

kuuluu Kaukoidän maissa yli 500 miljoonaa ihmistä.<br />

Hindulaisuuden <strong>ja</strong> buddhalaisuuden kannattajista<br />

lähes 99 prosenttia asuu Aasiassa.<br />

Shintolaisia on Japanissa noin 100 miljoonaa,<br />

mutta tarkkaa lukumäärää ei tiedetä, koska Japanissa<br />

on tavallista kuulua yhtä aikaa moneen us-<br />

Kristittyjä<br />

Muslime<strong>ja</strong><br />

Hindu<strong>ja</strong><br />

Buddhalaisia<br />

Kiinan uskonnot<br />

Luonnonuskonnot<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Uusien <strong>uskonto</strong>jen kannattajia<br />

Sikhejä<br />

Juutalaisia<br />

Agnostikko<strong>ja</strong><br />

Ateiste<strong>ja</strong><br />

kontokuntaan. Juutalaisia on eri puolilla maailmaa<br />

noin 14 miljoonaa. Kaikkien muiden <strong>uskonto</strong>jen<br />

kannatta<strong>ja</strong>määrä on yhteensä alle yksi prosentti<br />

maapallon väestöstä.<br />

USKONTOJA VAI USKONTOPERHEITÄ?<br />

Uskontotilastoissa hindulaisiksi mielletään helposti<br />

kaikki ne ihmiset, jotka ovat kasvaneet intialaisen<br />

kulttuurin parissa. Vaikka hindulaisuuden eri<br />

suuntauksia yhdistävät a<strong>ja</strong>tus maailmankaikkeuden<br />

yhdestä sielusta, Veda-kirjojen pitäminen pyhinä<br />

kirjoina, monijumalaisuus <strong>ja</strong> opit jumalallisesta<br />

maailmanjärjestyksestä sekä sielunvaelluksesta, on<br />

hindulaisuus hyvin monimuotoinen <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong><br />

uskomusten kokoelma eikä uskonnolla ole selvära<strong>ja</strong>ista<br />

yhtenäistä oppia. Kaikki maailmanuskonnot<br />

ovat pikemminkin <strong>uskonto</strong>perheitä kuin yksi <strong>uskonto</strong>.<br />

Kristinuskon lukuisat suuntaukset, vakiintuneet<br />

kirkkokunnat <strong>ja</strong> uudet liikkeet, muodostavat<br />

<strong>uskonto</strong>tilastoissa kristinuskon <strong>uskonto</strong>perheen.<br />

MAP-kirkolla (mormonit) <strong>ja</strong> Jehovan todistajilla on<br />

paljon yhteistä kristinuskon eri kirkkokuntien kanssa,<br />

mutta kristinuskoon kuuluviksi luokitellaan vain<br />

ne kirkot tai suuntaukset, jotka hyväksyvät apostolisen<br />

uskontunnustuksen. MAP-kirkko <strong>ja</strong> Jehovan<br />

todista<strong>ja</strong>t eivät hyväksy oppia Jumalan kolminaisuudesta,<br />

<strong>ja</strong> siksi niitä kutsutaan usein kristillisperäisiksi<br />

uskonnoiksi. Joissain <strong>uskonto</strong>luokitteluissa<br />

ne kuitenkin on nimetty kristinuskon suuntauksiksi.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

500<br />

0<br />

1900 1970 2000 2019 2050 (ennuste)<br />

198 | MODUULI 3

2<br />

kulttuuri // esihistoria // hautaamistavat // luonnon kunnioitus // animismi //<br />

maanviljelys // korkeakulttuurit // tribalismi // teorioita <strong>uskonto</strong>jen synnystä<br />

// Auguste Comte // Emile Durkheim // teoria sopeutumiskehityksestä //<br />

kognitiivinen <strong>uskonto</strong>tiede<br />

Teorioita <strong>uskonto</strong>jen<br />

kehityksestä<br />

Tutkimusten mukaan ihmiskunnan kulttuureihin on<br />

aina yhtenä osana kuulunut <strong>uskonto</strong>. Tieto<strong>ja</strong> esihistoriallisista<br />

uskonnoista saadaan muun muassa<br />

hautalöydöistä <strong>ja</strong> kallio- <strong>ja</strong> luolamaalauksia tutkimalla.<br />

Hautaamistavat kertovat paljon siitä, miten<br />

kuolemasta on a<strong>ja</strong>teltu, <strong>ja</strong> mitä on pidetty tärkeänä<br />

vaina<strong>ja</strong>n kuoleman jälkeisessä elämässä. Vanhat<br />

maalaukset kertovat muun muassa metsästykseen<br />

liittyvistä rituaaleista <strong>ja</strong> uskomuksista. Esihistoriallisen<br />

a<strong>ja</strong>n <strong>uskonto</strong>ihin liittyi luonnon kunnioittaminen<br />

<strong>ja</strong> animistisuus eli luonnon sielullistaminen.<br />

Ihmisyhteisöjen elämä muuttui, kun metsästys- <strong>ja</strong><br />

keräilykulttuurien jälkeen alettiin viljelemään maata<br />

<strong>ja</strong> asutus muodostui pysyväksi. Tällöin maan hedelmällisyydestä<br />

tuli elintärkeä asia, <strong>ja</strong> sään ilmiöiden<br />

seuraaminen liittyi myös <strong>uskonto</strong>ihin. Palvontamenot<br />

kohdistuivat aina metsästämiseen liittyvistä<br />

menoista maaperän <strong>ja</strong> ilman haltijoihin. Myös<br />

hautausmenot muuttuivat asutuksen pysyvyyden<br />

seurauksena. Kuolleet haudattiin erityisille hautapaikoille<br />

lähelle asutusta, <strong>ja</strong> vainajista tuli osa yhteisöä.<br />

Maanviljelykseen liittyvän pysyvän asutuksen<br />

myötä syntyivät vuodenkiertoon liittyvät juhlaperinteet.<br />

Sadonkorjuuseen liittyviä juhlia pidettiin<br />

yleisesti varhaisissa uskonnoissa, <strong>ja</strong> nämä perinteet<br />

<strong>ja</strong>tkuvat edelleen. Nykyiset maailmanuskonnot ovat<br />

kehittyneet Lähi-idässä, Intiassa <strong>ja</strong> Kiinassa juuri<br />

maanviljelyskulttuurin aikana.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

KORKEAKULTTUURIT SYNTYIVÄT<br />

6 000 VUOTTA SITTEN<br />

Neoliittisenä aikakautena ihminen asettui pysyviin<br />

asutuksiin viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan kar<strong>ja</strong>a.<br />

Yhteiskuntien kehitys alkoi, kun pysyvän asutuksen<br />

myötä syntyi asutuskeskuksia, joiden asukasmäärät<br />

alkoivat kasvaa. Varhaiset korkeakulttuurit syntyivät<br />

jokilaaksoihin, joissa voitiin kastelukanavien<br />

ansiosta viljellä maata. Tämä mahdollisti suurien ihmismäärien<br />

ruokkimisen.<br />

Varhaiset korkeakulttuurit olivat monella tapaa<br />

kehittyneitä <strong>ja</strong> monimutkaisia yhteiskuntajärjestelmiä.<br />

Niiden tyypillisiä piirteitä olivat ammattien<br />

eriytyminen <strong>ja</strong> työn<strong>ja</strong>ko, yhteiskuntaluokat (hallitsi<strong>ja</strong>,<br />

papisto, sotilaat, virkamiehet, talonpo<strong>ja</strong>t, or<strong>ja</strong>t),<br />

kirjoitustaito (kuvakirjoitus, tavukirjoitus),<br />

hallinto <strong>ja</strong> veronkanto, yhteisesti järjestetty puolustus<br />

uhkia vastaan sekä järjestäytynyt yhtenäinen<br />

<strong>uskonto</strong>, johon kuuluivat temppeli, papisto <strong>ja</strong> palvontamenot.<br />

Akseliaikana kulttuurit kehittyivät uudelle tasolle<br />

Tribalismi eli heimokuntaisuus on a<strong>ja</strong>ttelutapa,<br />

jossa ryhmän jäsenet käyttäytyvät lo<strong>ja</strong>alisti lähinnä<br />

oman heimon jäseniä kohtaan. Heimoon kuuluminen<br />

voi muodostua asuinalueen, ihonvärin tai muun<br />

ulkoisesti havaittavan tunnusmerkin perusteella.<br />

Tribalismin a<strong>ja</strong>tus oman ryhmän suosimisesta muistuttaa<br />

osin myöhemmin kehittynyttä kansallismielisyyttä<br />

eli nationalismia.<br />

TEORIOITA USKONNON SYNNYSTÄ<br />

Uskonnot ovat olleet osa kulttuure<strong>ja</strong> kautta aikojen.<br />

Esihistoriallisen ihmisen uskonnollisuudesta ei<br />

ole tarkkaa tietoa, sillä muinaisista kulttuureista ei<br />

ole jäljellä kirjoitettua historiaa. Niiden uskonnollisuudesta<br />

on voitu tehdä päätelmiä tutkimalla muun<br />

muassa hautalöytöjä <strong>ja</strong> kalliomaalauksia.<br />

Uskontojen alkuperästä on esitetty useita erilaisia<br />

teorioita eri tieteiden parissa, mutta <strong>uskonto</strong>jen<br />

syntymiselle ei ole löydetty mitään tiettyä syytä tai<br />

tarkoitusta. Uskontojen syntyä on varhaisissa teorioissa<br />

selitetty muun muassa ratkaisuna kuoleman<br />

ongelmaan, köyhän kansanosan pakokeinona kuvitelmiin<br />

<strong>ja</strong> seurauksena ihmisten tietämättömyydestä.<br />

Uskontojen synty ei kuitenkaan liity ainoastaan<br />

ihmisten tarpeeseen käsitellä kuoleman ongelmaa,<br />

sillä kaikissa uskonnossa ei ole oppia kuolemanjälkeisestä<br />

elämästä. Uskonnot eivät ole myöskään<br />

vain köyhien <strong>ja</strong> sorrettujen pakokeino todellisuudesta,<br />

sillä myös yhteiskuntien yläluokat ovat harjoittaneet<br />

<strong>uskonto</strong>a. Uskontoilmiön yleisyys ei myöskään<br />

johdu tiedon puutteesta, koska uskonnot eivät<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

TEORIOITA USKONTOJEN KEHITYKSESTÄ | 199

MODUULI 4<br />

Uskonto suomalaisessa yhteiskunna<br />

Kristinusko on vaikuttanut Suomessa lähes<br />

tuhat vuotta, <strong>ja</strong> sinä aikana ensin katolisella<br />

<strong>ja</strong> sitten evankelis-luterilaisella<br />

kirkolla on ollut suuri vaikutus suomalaiseen<br />

yhteiskuntaan. Kirkolla <strong>ja</strong> valtiolla on ollut<br />

tiivis yhteys.<br />

Viimeisen sadan vuoden aikana kirkon asema<br />

Suomessa on muuttunut, <strong>ja</strong> muutoksen<br />

vauhti on vain kiihtynyt viimeisinä vuosikymmeninä.<br />

Kirkosta on eronnut paljon ihmisiä,<br />

mutta kuitenkin edelleen selvä enemmistö<br />

suomalaisista, yli 60 %, kuuluu samaan kirkkokuntaan,<br />

evankelis-luterilaiseen kirkkoon.<br />

Kirkko ei kuulu vain suomalaisuuden historiaan,<br />

vaan se tavoittaa suuren määrän suomalaisia<br />

joka vuosi. Se on suuri työnanta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />

merkittävä yhteiskunnallinen vaikutta<strong>ja</strong>.<br />

Muuttoliikkeen myötä Suomeen on tullut paljon<br />

ihmisiä muista kulttuureista. Suomi ei ole<br />

enää samalla tavoin yhtenäiskulttuurin maa<br />

kuin menneinä vuosikymmeninä <strong>ja</strong> -satoina.<br />

Muiden kulttuurien <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen kohtaamisessa<br />

tarvitaan <strong>uskonto</strong>dialogin taito<strong>ja</strong>.<br />

UE4<br />

Kirkko on osa suomalaista yhteiskuntaa <strong>ja</strong><br />

merkittävä niin sanottu kolmannen sektorin<br />

toimi<strong>ja</strong>. Aktiiviseen kansalaisuuteen kuuluu<br />

oman vastuun kantaminen yhteisen hyvän rakentamisessa.<br />

Kirkon, kristillisten järjestöjen<br />

<strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen toimintamuodot tarjoavat<br />

mahdollisuuden kolmannen <strong>ja</strong> neljännen<br />

sektorin toimintaan osallistumiselle erilaisissa<br />

vapaaehtoistoiminnan muodoissa <strong>ja</strong> omien läheisten<br />

ihmissuhteiden parissa.<br />

Kurssilla myös syvennetään kurssilla yksi käsiteltyjä<br />

teemo<strong>ja</strong> uskonnottomuudesta, ateismista<br />

<strong>ja</strong> uskonnonvapaudesta.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

236 | MODUULI 4

OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />

YLEISET TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• tutustuu monipuolisesti uskonnon <strong>ja</strong> yhteiskunnan vuorovaikutukseen nyky-<br />

Suomessa sekä perehtyy <strong>uskonto</strong>jen vaikutukseen <strong>ja</strong> merkitykseen julkisella,<br />

yksityisellä, kolmannella <strong>ja</strong> neljännellä sektorilla<br />

• ymmärtää, että tietoa uskonnoista <strong>ja</strong> katsomuksista tarvitaan yhteiskuntaelämän<br />

eri osa-alueilla<br />

• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida muinaissuomalaisten <strong>uskonto</strong>perinteiden <strong>ja</strong><br />

kristinuskon vaikutuksia suomalaisessa kulttuuriperinnössä<br />

• osaa analysoida <strong>ja</strong> arvioida uskonnonvapauteen, uskonnon <strong>ja</strong> yhteiskunnan<br />

vuorovaikutukseen sekä uskonnottomuuteen <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>kritiikkiin liittyvää<br />

a<strong>ja</strong>nkohtaista keskustelua<br />

• kehittää valmiuksia osallistua uskonnollisia, katsomuksellisia <strong>ja</strong> yhteiskunnallisia<br />

kysymyksiä koskevaan dialogiin sekä osaa toimia kulttuuri- <strong>ja</strong> katsomustietoisena<br />

<strong>ja</strong> aktiivisena yhteiskunnan jäsenenä<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• Suomen <strong>uskonto</strong>tilanne, suomalainen uskonnollisuus <strong>ja</strong> sekularisaatio<br />

• <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> uskonnolliset yhteisöt suomalaisessa <strong>ja</strong> yleiseurooppalaisessa<br />

lainsäädännössä, uskonnon- <strong>ja</strong> katsomuksenvapaus sekä yhdenvertaisuuteen <strong>ja</strong><br />

syrjintään liittyvät kysymykset<br />

• uskonnon merkitys <strong>ja</strong> näkyvyys julkisella sektorilla, politiikassa, työelämässä <strong>ja</strong><br />

taloudessa, uskonnolliset yhteisöt kolmannen sektorin toimijoina sekä <strong>uskonto</strong><br />

yksilöiden <strong>ja</strong> perheiden elämässä <strong>ja</strong> tapakulttuurissa huomioiden uskonnon rooli<br />

etnisten <strong>ja</strong> kielellisten vähemmistöjen elämässä Suomessa<br />

• muinaissuomalaiset <strong>uskonto</strong>perinteet <strong>ja</strong> niiden merkitys suomalaisessa<br />

kulttuuriperinnössä sekä kristinusko yhteiskunnan <strong>ja</strong> kulttuurin muokkaa<strong>ja</strong>na<br />

Suomessa eri aikoina<br />

• uskonnottomuus, <strong>uskonto</strong>kritiikki <strong>ja</strong> uskonnoton tapakulttuuri nykypäivän<br />

Suomessa<br />

• <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> katsomusten välinen dialogi nykypäivän Suomessa<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Osana moduulia voidaan toteuttaa vapaaehtoistyöhön liittyvä projekti tai perehtyä<br />

jonkin uskonnollisen yhteisön yhteiskunnalliseen toimintaan.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ JA TUTKIMINEN JOHDANTO | 237

1.1<br />

yhteisöllisyydestä yksilöllisyyteen // maallistumiskehitys // uskonnollisuuden<br />

tyypit // konservatiivinen // fundamentalistinen // liberaali // sekularisaatio //<br />

sekarisaatioteoria<br />

Uskonnollisuuden<br />

määritelmä <strong>ja</strong> tutkiminen<br />

Uskonnollisuus tarkoittaa kokoelmaa ihmisen yksilöllisistä<br />

uskonnollisista <strong>ja</strong> opillisista käsityksistä <strong>ja</strong><br />

noudatettavista tavoista, jotka hän on omaksunut<br />

kehityshistoriansa aikana. Yksittäisen ihmisen uskonnollisuus<br />

ei ole useinkaan selvära<strong>ja</strong>isesti yhden<br />

uskonnon opin mukaista, vaan se koostuu monimuotoisista<br />

<strong>ja</strong> jopa keskenään ristiriitaisista tavoista<br />

<strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelumalleista.<br />

Uskonnon merkitys <strong>ja</strong> uskonnollisuuden aste vaihtelevat<br />

ihmisten välillä. Osa ihmisistä on uskonnollisempia<br />

kuin toiset, eli he harjoittavat <strong>uskonto</strong>a aktiivisemmin<br />

<strong>ja</strong> pitävät uskonnon antamia elämänohjeita<br />

tärkeämpinä kuin ne, jotka eivät ole kovin uskonnollisia.<br />

Uskonnon merkitys vaihtelee myös ihmisen elämäntilanteiden<br />

mukaan. Suhtautuminen <strong>uskonto</strong>ihin<br />

voi muuttua ihmisen elämänkaaren aikana myönteiseen<br />

tai kielteiseen suuntaan. Uskonnollinen käyttäytyminen<br />

usein lisääntyy elämän kriisien myötä, esimerkiksi<br />

vakavan sairauden kohdatessa.<br />

Uskonnollisuuden tutkimuksessa tarkastellaan<br />

usein sitä, uskovatko ihmiset uskonnon keskeisiin<br />

oppeihin <strong>ja</strong> millaista heidän uskonnollinen käyttäytymisensä<br />

on. Suomalaisissa kristinuskon mukaista<br />

uskoa mittaavissa uskonnollisuustutkimuksissa<br />

usein kysyttyjä asioita ovat esimerkiksi kysymykset<br />

Jumalan olemassaolosta <strong>ja</strong> siitä, kuinka sitoutuneita<br />

ihmiset ovat uskonnon oppiin (usko kuolemanjälkeiseen<br />

elämään, taivaaseen <strong>ja</strong> helvettiin) <strong>ja</strong> osallistuvatko<br />

he uskonnollisiin tilaisuuksiin.<br />

Uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys ei kuvaa uskonnollisuuden<br />

astetta, sillä samaan <strong>uskonto</strong>kuntaan<br />

rekisteröidyt ihmiset voivat olla uskonnollisuudeltaan<br />

hyvin erilaisia. Uskontokuntaan kuuluva<br />

voi olla uskonnollisesti välinpitämätön. Toisaalta<br />

<strong>uskonto</strong>kuntiin kuulumaton voi olla uskonnollinen,<br />

eli hänellä on uskonnollisia käsityksiä <strong>ja</strong> hän voi<br />

osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin.<br />

Tutkimuksissa on havaittu, että oppeihin uskomisella<br />

ei välttämättä ole yhteyttä siihen, että ihminen<br />

olisi uskonnollisesti aktiivinen. Suomalaisessa kyselytutkimuksessa<br />

vuonna 2016 luterilaisen kirkon<br />

Jumalaan, jonkin muun uskonnon Jumalaan tai johonkin<br />

muuhun korkeampaan voimaan ilmoitti uskovansa<br />

noin 60 prosenttia vastaajista, mutta jumalanpalveluksiin<br />

<strong>ja</strong> muihin uskonnollisiin tapahtumiin<br />

säännöllisesti osallistuvien osuus oli paljon pienempi.<br />

USKONNOLLISUUDEN TYYPIT<br />

Tutkimuksissa on havaittu kolme asennoitumistyyppiä<br />

uskonnollisuuteen. Näiden tyyppien kautta<br />

uskonnon harjoitta<strong>ja</strong>t suhtautuvat ympäröivään<br />

maailmaan <strong>ja</strong> tulkitsevat omaa <strong>uskonto</strong>aan.<br />

Konservatiivinen uskonnollisuus arvostaa perinteitä,<br />

<strong>ja</strong> siinä suhtaudutaan varauksellisesti muutoksiin<br />

<strong>ja</strong> uudistuksiin tai vastustetaan niitä. Eri<br />

<strong>uskonto</strong>jen konservatiivit korostavat uskonnollisten<br />

auktoriteettien merkitystä opin <strong>ja</strong> pyhän kir<strong>ja</strong>n<br />

tulkinnassa. Usein konservatiivinen uskontulkinta<br />

hyväksyy vallitsevat yhteiskuntajärjestelmät <strong>ja</strong><br />

kannustaa uskonnon kannattajia kunnioittamaan<br />

maallista valtaa. Tällainen uskonnollisuus säilyttää<br />

uskonnon perinteitä <strong>ja</strong> pyrkii pitämään yhteiskunnalliset<br />

olot ennallaan.<br />

Fundamentalistista uskonnollisuutta esiintyy kaikkien<br />

<strong>uskonto</strong>jen parissa. Fundamentalistinen uskontulkinta<br />

kannattaa pyhän kir<strong>ja</strong>n tai opin kir<strong>ja</strong>imellista<br />

tulkintaa. Uskonnon arvot <strong>ja</strong> säännöt ovat<br />

yleispäteviä uskonnon lisäksi yhteiskunnan kaikilla<br />

osa-alueilla, <strong>ja</strong> siksi yhteiskunnan lakien <strong>ja</strong> yleisen<br />

moraalin tulisi muuttua uskonnon arvojen mukaisiksi.<br />

Tähän päämäärään pyrittäessä voidaan asettua<br />

yhteiskunnan vallitsevia lake<strong>ja</strong> vastaan, mikäli<br />

ne ovat ristiriidassa uskonnon päämäärien kanssa.<br />

Fundamentalistin maailmankuvassa asiat <strong>ja</strong>kautuvat<br />

oikeisiin <strong>ja</strong> vääriin, <strong>ja</strong> oikeat perustellaan uskonnon<br />

opilla.<br />

Yhdysvalloissa kristinuskon fundamentalistisilla<br />

suuntauksilla on paljon kannatusta. Fundamentalismin<br />

tyypillinen tuntomerkki on sen käsitys Raamatusta.<br />

Raamattua pidetään kokonaisuudessaan<br />

Jumalan ilmoituksena, eikä pyhän kir<strong>ja</strong>n merkitystä<br />

kyseenalaisteta. Tämä johtaa Raamatun sanatarkkaan<br />

tulkintaan. Yhdysvalloissa fundamentalistikristityt<br />

ovat vastustaneet esimerkiksi maan lakien<br />

mukaan toimivia aborttiklinikoita.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

238 | MODUULI 4

Islamin fundamentalistiset ääriliikkeet tarjoavat<br />

Koraanin ohjeita ratkaisuna erilaisiin yhteiskunnallisiin<br />

ongelmiin. Samankaltainen uskonnon pyhän<br />

kir<strong>ja</strong>n arvostus näkyy juutalaisessa fundamentalismissa,<br />

joka perustelee juutalaisalueisiin liittyviä<br />

vaatimuksiaan Vanhan testamentin teksteillä.<br />

Monille fundamentalistisille liikkeille etenkin länsimaissa<br />

on tyypillistä, että uskonnollisia päämääriä<br />

ajetaan ensin osana laajempaa poliittista kampan<strong>ja</strong>a,<br />

jossa vedotaan perinteisiin arvoihin, isänmaallisuuteen,<br />

kansakunnan hyvinvointiin tai muihin<br />

maallisiin ihanteisiin. Fundamentalististen liikkeiden<br />

suosio onkin monien uskonnontutkijoiden tulkinnan<br />

mukaan vastareaktio uskonnolliselle <strong>ja</strong><br />

muulle liberalismille, globalisaatiolle <strong>ja</strong> modernisaatiolle.<br />

Liberaali uskonnollisuus pyrkii tulkitsemaan <strong>uskonto</strong>a<br />

<strong>ja</strong> sen perinteitä siten, että pyritään tunnistamaan<br />

uskonnon olennainen sanoma <strong>ja</strong> merkitys<br />

nykyaikana. Uskonnollisia perinteitä voidaan uudistaa<br />

tai hylätä, <strong>ja</strong> uusia perinteitä voi syntyä. Uskonnon<br />

pyhää kir<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> oppia ei nähdä ilmoituksena,<br />

jota tulisi noudattaa kir<strong>ja</strong>imellisesti, vaan uskoa<br />

tulkitaan uudelleen maailman muuttumisen myötä.<br />

SEKULARISAATIOTEORIA KUVAA<br />

USKONNOLLISUUDEN MUUTOSTA<br />

USKONNOLLISUUS<br />

ERI MAISSA<br />

Turkki<br />

Filippiinit<br />

Käsite sekulaari merkitsee uskonnosta vapaata tai<br />

maallista hengellisyyden vastakohtana. Sekularisaatio<br />

tarkoittaa, että modernisaatiokehityksen myötä<br />

<strong>uskonto</strong>jen vaikutusvalta on heikentynyt yhteiskunnallisessa<br />

lainsäädännössä <strong>ja</strong> ihmisten moraalisissa<br />

valinnoissa. Sekularisaatioteoria esittää, että mitä<br />

pidemmälle modernisaatio etenee, sitä pidemmälle<br />

etenee myös sekularisaatio. Sekularisaatiota edistäviä<br />

modernisaation piirteitä ovat myös teollistuminen,<br />

kapitalismi, kaupungistuminen <strong>ja</strong> muuttoliike,<br />

jotka kaikki ovat osaltaan murentaneet perinteistä<br />

elämäntapaa.<br />

Modernin sekularisaatioteorian kehittäjiä ovat<br />

olleet 1960-luvulta alkaen muun muassa Thomas<br />

Luckmann (1927–2016), Peter Berger (1929–2017)<br />

<strong>ja</strong> Talcott Parsons (1902–1979). Teorian keskeisimmät<br />

periaatteet ovat uskonnon eriytyminen, heikkeneminen<br />

<strong>ja</strong> privatisoituminen.<br />

Eriytymisellä tarkoitetaan prosessia, jossa yhteiskunnan<br />

osa-alueet eriytyvät <strong>uskonto</strong>jen vaikutus- <strong>ja</strong><br />

määräysvallan alta. Eriytyminen johtaa uskonnon<br />

aseman heikkenemiseen, joka tapahtuu sekä yhteiskunnallisella<br />

että yksilötasolla. Protestanttinen<br />

uskonpuhdistus Euroopassa 1500-luvulla murensi<br />

tuolloin yhteiskunnallisessa valta-asemassa olleen<br />

länsimaisen kristillisyyden eli katolisen kirkon asemaa<br />

<strong>ja</strong> siten edesauttoi uskonnottomien aatteiden<br />

vapautumista uskonnollisesta valvonnasta. Myöhemmin<br />

modernien valtioiden synty heikensi kirkon<br />

valta-asemaa, kun valta siirtyi kirkolta maallisille<br />

hallitsijoille. Uskonnon vaikutusvalta heikkeni<br />

vuosisatojen kuluessa Euroopassa asteittain yhteiskunnallisessa<br />

päätöksenteossa, lainsäädännössä <strong>ja</strong><br />

talouselämässä.<br />

Yksilötasolla puolestaan uskonnon asema heikkenee<br />

ihmisten vieraantuessa uskonnollisista opeista,<br />

jolloin uskonnollinen maailmankuva tuntuu yhä<br />

useammasta vieraalta. Länsimaissa etiikka <strong>ja</strong> moraali<br />

ovat suurelta osin irtautuneet tai irtautumassa<br />

uskonnollisesta perustasta.<br />

Teorian mukaan <strong>uskonto</strong> privatisoituu eli väistyy<br />

yksityiselle elämänalueelle. Tällöin järjestäytyneiden<br />

uskonnollisten yhteisöjen, kuten kirkkojen, merkitys<br />

yksityisten ihmisten elämässä vähenee.<br />

55 32 6 4 2<br />

28 58 8 4 1<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Yhdysvallat<br />

Hyvin uskonnollinen<br />

Jokseenkin uskonnollinen Irlanti<br />

Ei uskonnollinen<br />

eikä ei-uskonnollinen Venäjä<br />

Jokseenkin<br />

Etelä-Korea<br />

ei-uskonnollinen<br />

Hyvin ei-uskonnollinen Suomi<br />

EOS/ei vastausta<br />

Japani<br />

27 50 7 7 9<br />

13 54 19 6 6<br />

13 45 11 9 16<br />

15 29 21 11 23<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

8 31 28 4 19<br />

8 25 17 15 31<br />

Lähde: World Values Survey<br />

Ruotsi<br />

%<br />

4 14 38 19 21<br />

0 20 40 60 80 100<br />

USKONNOLLISUUDEN MÄÄRITELMÄ JA TUTKIMINEN | 239

SEKULARISAATIOTEORIAN KRITIIKKIÄ<br />

JA PUOLUSTUS<br />

Sekularisaatiota seuraava maallistumiskehitys voidaan<br />

helposti havaita moderneissa korkean koulutustason<br />

länsimaissa. On kuitenkin havaittu, että<br />

teorian kuvaama sekularisaatiokehitys ei etene teorian<br />

kuvaamalla tavalla kaikissa yhteiskunnissa.<br />

Myös maallistuneissa yhteiskunnissa viriää uutta<br />

uskonnollisuutta teorian esittämän periaatteen vastaisesti.<br />

Sekularisaatioteoriaa kohtaan onkin esitetty<br />

kritiikkiä eri näkökulmista 1980-luvun puolivälistä<br />

alkaen.<br />

Globaalin yleistettävyyden kritiikki kiinnittää<br />

huomiota siihen, että Euroopan kehityksestä on<br />

tehty maailmanlaajuisen uskonnollisuuden malli.<br />

Sekularisaatioteorian mukaan modernisaatiokehitystä<br />

seuraava yksilöllisyyden <strong>ja</strong> moniarvoisuuden<br />

kasvu heikentää <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong>. Uskonnollisen yhdenmukaisuuden<br />

voimakas vaatimus on kuitenkin<br />

tyypillistä lähinnä Lähi-idän uskonnoille, juutalaisuudelle,<br />

kristinuskolle <strong>ja</strong> islamille. Sen si<strong>ja</strong>an Aasian<br />

uskonnoissa, muun muassa hindulaisuudessa,<br />

buddhalaisuudessa <strong>ja</strong> taolaisuudessa, opillisen yhtenäisyyden<br />

vaatimus ei ole ollut samanlainen. Vielä<br />

ei voida sanoa, miten uskonnollisuus kehittyy modernisaatiokehityksen<br />

<strong>ja</strong>tkuessa Aasiassa, koska uskonnollinen<br />

tilanne vaihtelee paitsi maiden välillä,<br />

myös maiden sisällä – esimerkiksi Kiinassa esiintyy<br />

samaan aikaan sekä maallistumista että uudenlaista<br />

uskonnollisuutta.<br />

Itäisessä Keski-Euroopassa yhteiskunnallinen tilanne<br />

muuttui Berliinin muurin murtumisen jälkeen<br />

vuodesta 1989 lähtien. Monissa Euroopan maallistuneissa<br />

yhteiskunnissa on Neuvostoliiton ateistisen<br />

valtakauden päättymisen jälkeen syntynyt uusia uskonnollisia<br />

liikkeitä, mutta myös kristillisistä kirkoista<br />

on tullut uudelleen merkittäviä poliittisia <strong>ja</strong><br />

yhteiskunnallisia vaikuttajia. Esimerkiksi Puolassa<br />

katolinen kirkko nousi tärkeäksi yhteiskunnalliseksi<br />

vaikutta<strong>ja</strong>ksi 1990-luvulla <strong>ja</strong> on sitä edelleen.<br />

Uusien <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> fundamentalismin<br />

nousu ovat ristiriidassa sekularisaatioteorian<br />

kanssa. Monet uusien uskonnollisten liikkeiden <strong>ja</strong><br />

uus<strong>uskonto</strong>jen kannattajista ovat koulutettu<strong>ja</strong> nuoria,<br />

jotka ovat yleensä uskonnollisesti muita ikäryhmiä<br />

passiivisempia.<br />

Brittiläinen sosiologi Steve Bruce on yksi sekularisaatioteoriaa<br />

puolustaneista tutkijoista. Hänen mukaansa<br />

se on edelleen pätevin tapa kuvata <strong>uskonto</strong>jen<br />

aseman muutosta Euroopassa 1500-luvulta<br />

nykypäivään, vaikka se ei kaikilta osin olisi maailmanlaajuisesti<br />

pätevä malli. Brucen mukaan modernisaatiokehitys<br />

lisää yhteiskunnan monimuotoisuutta.<br />

Moniarvoisuudesta seuraa relativismia <strong>ja</strong><br />

suvaitsevaisuutta, jotka johtavat sekularisaatioon:<br />

kun ihmiset lakkaavat uskomasta oman oppinsa ainutkertaisuuteen,<br />

he myös menettävät halunsa pakottaa<br />

muut uskomaan heidän tavallaan. Samalla<br />

katoaa peruste levittää <strong>ja</strong> ylläpitää tiettyä uskoa.<br />

Tämä tekee hänen mukaansa tulevaisuudessa mahdottomiksi<br />

sen kaltaiset uskonnon muodot, mitä<br />

kristilliset kirkot ovat vuosisato<strong>ja</strong> Euroopassa edustaneet.<br />

USKONNOLLISUUS EUROOPASSA<br />

USKONNOILLA, <strong>ja</strong> erityisesti kristinuskolla, on Euroopassa<br />

merkittävä rooli. Maallistumista ennustaneet<br />

tutki<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> teoreetikot ovat joutuneet huomaamaan,<br />

etteivät uskonnot tai uskonnollisuus ole kadonneet.<br />

Uskonnollisuuden luonne on kuitenkin muuttunut<br />

viime vuosikymmeninä. Eurooppa oli pitkään kristitty<br />

maanosa, joka <strong>ja</strong>kautui eri kirkkokuntien valtaalueisiin.<br />

Nykyään Euroopan uskonnollinen kenttä<br />

on hyvin monipuolinen, sillä maallistumiskehityksen<br />

lisäksi uususkonnollisuus <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen<br />

eli synkretismi ovat muuttaneet <strong>uskonto</strong>jen<br />

aiemmin selvära<strong>ja</strong>isia kannatusalueita. Euroopan<br />

modernissa uskonnollisuudessa ilmenee subjektivisaatiota,<br />

jonka mukaan yksilö on oman elämänsä<br />

ylin auktoriteetti. Aiemmin kirkko oli auktoriteettiasemassa<br />

yksilöihin, mutta nykyään ihmiset tarkastelevat<br />

<strong>ja</strong> arvioivat omaa uskonnollista perinnettään,<br />

<strong>ja</strong> ovat valmiimpia myös vaihtamaan sen toiseen.<br />

Modernin eurooppalaisen uskonnollisuuden moniilmeisyyttä<br />

lisäävät muuttoliikkeen <strong>ja</strong> pakolaisuuden<br />

tuomat maahanmuutta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> heidän uskonnolliset<br />

perinteensä. Myös moderni tiedonvälitys tarjoaa<br />

a<strong>ja</strong>tuksille <strong>ja</strong> aatteille nopean leviämismahdollisuuden<br />

verkossa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

240 | MODUULI 4

1.2<br />

herätysliikkeet // uskonnonvapaus // enemmistö kirkon jäseniä // pyhät asiat<br />

// jumalakäsitys // rekisteröidyt yhdyskunnat // uushenkisyys // uskonnollinen<br />

kokemus // elämyksellinen kristillisyys // karismaattisuus<br />

Uskonnollisuus Suomessa<br />

SUOMALAISTEN USKONNOLLISUUS<br />

Suomessa on vähän erittäin uskonnollisia ihmisiä,<br />

mutta myös vähän täysin uskonnottomia. Suomalaisista<br />

vain alle 10 % pitää itseään hyvin uskonnollisena,<br />

mutta vastaavasti vain alle 20 % pitää itseään<br />

hyvin ei-uskonnollisena. Enemmistö on jossain<br />

määrin uskonnollisia. Kyselyn mukaan vähän yli<br />

puolet suomalaista sanoi uskovansa Jumalaan. Vain<br />

23 % totesi yksiselitteisesti, etteivät he usko Jumalan<br />

olevan olemassa. Vuoden 2018 presidentinvaalien<br />

ehdokkailta kysyttiin, uskovatko he Jumalaan.<br />

Kahdeksasta ehdokkaasta seitsemän vastasi myönteisesti,<br />

<strong>ja</strong> yksi ei osannut sanoa. Monet yhdistävät<br />

omiin uskonnollisiin käsityksiinsä aineksia monista<br />

lähteistä. Kolmannes evankelisluterilaisen kirkon<br />

jäsenistä uskoi vähintään jossain määrin jälleensyntymän<br />

mahdollisuuteen. 20 % suomalaisista ilmoitti<br />

käyvänsä uskonnollisissa tilaisuuksissa useita<br />

kerto<strong>ja</strong> vuodessa. 39 % uskoi, että Jeesus sovitti<br />

kuolemallaan ihmisten synnit. 75 % suomalaisista<br />

rukoilee vähintään joskus. 20 % ilmoittaa, ettei rukoile<br />

koskaan. 24 % uskoo, että kuolema on kaiken<br />

loppu.<br />

Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu kyselyillä.<br />

Vuodesta 2000 Suomi on osallistunut kansainväliseen<br />

International Soila Survey Programme<br />

(ISSP) -tutkimusohjelmaan. Se on 40 maan yhteinen<br />

tutkimusohjelma, jossa tutkitaan yhteiskuntaelämän<br />

eri alueita.<br />

Vuoden 2008 maailmanlaajuisen ISSP-tutkimuksen<br />

teemana oli <strong>uskonto</strong>. Kyselyn osa-alueita olivat<br />

käsitys omasta uskonnollisuudesta, jumalausko,<br />

muut yleiset uskonnolliset uskomukset (kuolemanjälkeinen<br />

elämä, uskonnolliset ihmeet, esi-isät), rukousaktiivisuus<br />

<strong>ja</strong> jumalanpalveluksin osallistuminen.<br />

Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on uskonnollisesti<br />

yhtenäinen maa. Yli 60 % suomalaisista kuuluu<br />

evankelisluterilaiseen kirkkoon. Suomalaisten<br />

enemmistö suhtautuu kansankirkkoihin (luterilainen<br />

<strong>ja</strong> ortodoksinen kirkko) erittäin myönteisesti.<br />

Suomalaisten luottamus <strong>ja</strong> myönteinen asennoituminen<br />

kirkko<strong>ja</strong> kohtaan ei perustu uskonnolliseen<br />

aktiivisuuteen, sillä suomalaiset kuuluvat koko aineiston<br />

vähiten uskonnollisesti aktiivisiin kansoihin.<br />

Vain 20 % suomalaisista ilmoitti käyvänsä<br />

uskonnollisissa tilaisuuksissa useita kerto<strong>ja</strong> vuodessa.<br />

Tätä harvemmin uskonnollisissa tilaisuuksissa<br />

käyvät vain nor<strong>ja</strong>laiset <strong>ja</strong> ruotsalaiset. Myös uskonnollisiin<br />

ihmeisiin <strong>ja</strong> kuolleiden esivanhempien<br />

yliluonnollisiin voimiin uskomisessa suomalaiset<br />

sijoittuivat aineiston vähiten uskonnolliseen joukkoon.<br />

Suomessa on vähän erittäin uskonnollisia ihmisiä,<br />

mutta myös vähän täysin uskonnottomia. Suomalaisista<br />

vain alle 10 % pitää itseään hyvin uskonnollisena,<br />

mutta vastaavasti vain alle 20 % pitää itseään<br />

hyvin ei-uskonnollisena.<br />

SUOMALAISTEN USKONNOLLISET<br />

Uudestisyntynyt kristitty<br />

Uskonnollisesti<br />

konservatiivinen<br />

Ateisti<br />

Uskonnoton ihminen<br />

Etsijä<br />

Uskonnollisesti liberaali<br />

Agnostikko<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Uskova<br />

Uskonnollinen ihminen<br />

Henkinen ihminen<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Luterilainen<br />

Kristitty<br />

Lähde Gallup Ecclesiastica 2019<br />

6<br />

13<br />

17<br />

24<br />

22<br />

26<br />

28<br />

29<br />

29<br />

40<br />

51<br />

60<br />

0 20 40 60 80 %<br />

USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 241

Uskonnollisessa aktiivisuudessa <strong>ja</strong> kirkkomyönteisyydessä<br />

voidaan erottaa selkeitä ryhmiä, jotka<br />

vaikuttavat olevan kohtuullisen pysyviä. Kirkkoa<br />

kohtaan aktiivisempia <strong>ja</strong> myönteisempiä ovat naiset,<br />

lapset, nuoret, vanhukset, maaseudulla asuvat,<br />

koulutetut <strong>ja</strong> puoluekannaltaan kristillisdemokraattien,<br />

kokoomuksen <strong>ja</strong> keskustapuolueen kannatta<strong>ja</strong>t.<br />

Keskimääräistä vähemmän uskonnollisesti<br />

aktiivisia ryhmiä ovat miehet, aikuisväestö, Helsingissä<br />

<strong>ja</strong> muissa suurissa kaupungeissa asuvat, nuoret<br />

aikuiset <strong>ja</strong> opiskeli<strong>ja</strong>t, perinteinen työväestö <strong>ja</strong><br />

poliittiseen vasemmistoon kuuluvat.<br />

Suomalaisten uskonnollisuuteen ovat viime vuosisatoina<br />

vaikuttaneet voimakkaasti herätysliikkeet.<br />

Niiden vaikutus on yhä suuri monissa osissa Suomea,<br />

<strong>ja</strong> herätysliikkeet ovat myös löytäneet uusia<br />

toimintamuoto<strong>ja</strong> kaupunkiympäristössä. Erityisesti<br />

niin sanottuun viidenteen herätysliikkeeseen kuuluvat<br />

suuntaukset <strong>ja</strong> järjestöt ovat pitäneet kaupungeissa<br />

tilaisuuksiensa kohderyhminä etenkin nuoria<br />

<strong>ja</strong> nuoria aikuisia.<br />

SUOMALAISTEN PYHÄT ASIAT<br />

Suomen Kulttuurirahaston vuonna 2018 toteuttamassa<br />

Pyhyyden ytimessä -tutkimuksessa kysyttiin<br />

lähes 7 000 suomalaiselta, mikä vastaa<strong>ja</strong>lle oli<br />

pyhää. Tutkimuksessa pyhyys määriteltiin ra<strong>ja</strong>ksi,<br />

joka erottaa erilleen asiat, joista ei haluta tai koeta<br />

voitavan neuvotella. Vastausvaihtoehto<strong>ja</strong> pyhiksi<br />

koetuista asioista oli 17, <strong>ja</strong> luettelosta tuli valita ne<br />

asiat, joita vastaa<strong>ja</strong> piti pyhinä. Enemmistö vastaajista<br />

valitsi 4–10 pyhää asiaa.<br />

Enemmistölle suomalaisista pyhiä asioita ovat läheiset<br />

ihmiset <strong>ja</strong> rakkaus, rauha, koti, turvallisuus<br />

<strong>ja</strong> ihmisarvo. Arviot isänmaan <strong>ja</strong> ihmisarvon pyhyydestä<br />

vaihtelevat puoluekannan mukaan. Selkeimmät<br />

erot ovat arvokonservatiivien <strong>ja</strong> arvoliberaalien<br />

välillä. Erittäin arvokonservatiiveista 70 prosenttia<br />

%<br />

80<br />

70<br />

60<br />

50<br />

40<br />

30<br />

20<br />

10<br />

0<br />

45<br />

41<br />

SUOMALAISTEN IDENTITEETTIEN NELJÄ<br />

PÄÄRYHMÄÄ<br />

Lähde Gallup Ecclesiastica 2019<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

12<br />

51<br />

52<br />

%<br />

40<br />

35<br />

30<br />

25<br />

20<br />

15<br />

10<br />

5<br />

0<br />

29<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

40<br />

pitää Suomea <strong>ja</strong> sen itsenäisyyttä pyhänä. Erittäin<br />

arvoliberaaleista näin a<strong>ja</strong>ttelee 20 prosenttia. Suomi<br />

<strong>ja</strong> itsenäisyys ovat sitä pyhempiä, mitä iäkkäämpi<br />

ihminen on. Yli 60-vuotiaista niitä pitää pyhinä 56<br />

prosenttia.<br />

Traditioita eli perinteitä sekä kirkkoa <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>a<br />

pitää pyhinä erittäin arvokonservatiiveista noin<br />

kolmannes (30 %) <strong>ja</strong> erittäin arvoliberaaleista yksi<br />

kymmenestä (9 %).<br />

Erittäin arvoliberaalit pitävät pyhinä keskimääräistä<br />

useammin ihmisarvoa (64 %), yksilönvapautta<br />

(52 %), tiedettä <strong>ja</strong> uutta tietoa (33 %) sekä<br />

taidetta <strong>ja</strong> kulttuuria (28 %). Erittäin arvokonservatiiveista<br />

näin a<strong>ja</strong>ttelee selvästi harvempi.<br />

Luontoa pitää pyhänä 44 prosenttia suomalaisista.<br />

Käsitys itsestä <strong>ja</strong> omista mielipiteistä pyhänä<br />

asiana vaihtelee vastaajien iän mukaan: Joka neljäs<br />

nuori pitää pyhänä itseään <strong>ja</strong> mielipiteitään, mutta<br />

yli 60-vuotiaista vain seitsemän prosenttia. Kaikista<br />

pyhintä suomalaisille on rakkaus, jota pitää pyhänä<br />

68 prosenttia vastaajista.<br />

25<br />

Uskovat<br />

34<br />

31<br />

Kulttuurikristityt<br />

Kaikki suomalaiset<br />

68<br />

24<br />

34<br />

Uskonnottomat<br />

22<br />

1990–2004 syntyneet<br />

USKONNOLLISINA, EI-USKONNOLLISINA JA ATEISTEINA ITSEÄÄN PITÄVÄT SUOMALAISET<br />

48<br />

40<br />

21<br />

Etsijät<br />

27<br />

21<br />

19<br />

12<br />

6<br />

9<br />

3 1 2 1 2<br />

Kaikki miehet Miehet syntyneet 1990–1999 Kaikki naiset Naiset syntyneet 1990–1999 Kaikki suomalaiset<br />

Uskonnolliset Ei-uskonnolliset Vakaumukselliset ateistit Ei vastausta<br />

Lähde European Values Study 2017<br />

242 | MODUULI 4

SUOMALAISTEN JUMALAKÄSITYKSIÄ<br />

Suomalaisten käsitystä Jumalasta on kysytty Kirkon<br />

tutkimuskeskuksen kyselyissä vuodesta 1976<br />

lähtien kysymyksellä ”uskooko vastaa<strong>ja</strong> kristinuskon<br />

opettamaan Jumalaan”. Vaihtoehtoina ovat<br />

olleet vaihtoehtojen ”kyllä” <strong>ja</strong> ”uskon eri tavalla<br />

kuin kirkko opettaa” lisäksi myös ”en oikein tiedä”,<br />

”epäilen Jumalan olemassaoloa”, ”en usko” <strong>ja</strong><br />

”en halua sanoa”. Vastausvaihtoehdon ”Uskon Jumalaan<br />

kuten kirkko opettaa” valinneiden osuus on<br />

vaihdellut 33 % <strong>ja</strong> 51 % välillä. Alimmillaan jumalausko<br />

oli vuonna 1991, jonka jälkeen usko Jumalaan<br />

kirkon opettamalla tavalla on noussut takaisin<br />

lähelle 40 %:ia.<br />

Gallup Fennican kyselyn mukaan Suomessa 74 %<br />

vastanneista ilmoitti uskovansa Jumalaan, mutta<br />

heistä vain 27 % ilmoitti uskovansa persoonalliseen<br />

Jumalaan <strong>ja</strong> 49 % jonkinlaiseen henkeen tai<br />

elämänvoimaan. Yhdysvalloissa <strong>ja</strong> Irlannissa 67 %<br />

ilmoitti uskovansa persoonalliseen Jumalaan, Pohjoismaista<br />

Islanti oli korkeimmalla si<strong>ja</strong>lla väestön<br />

uskossa persoonalliseen Jumalaan (51 %). Venäjä <strong>ja</strong><br />

Viro olivat tutkimuksessa viimeisellä si<strong>ja</strong>lla.<br />

Suomalaisten yleisin jumalakäsitys oli rakastava<br />

(62 % vastanneista). Seuraavaksi yleisimmät Jumalaan<br />

liittyvät määritteet olivat turvallinen (59 %) <strong>ja</strong><br />

anteeksiantava (59 %). Vain harvojen jumalakuva<br />

oli vihaava (3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva<br />

(5 %). Seurakuntien toimintaan osallistuvien jumalakuva<br />

oli myönteisempi kuin niillä, jotka eivät<br />

osallistuneet seurakuntien toimintaan. Mielikuva<br />

pelottavasta <strong>ja</strong> rankaisevasta Jumalasta esiintyi lähinnä<br />

kirkkoon kielteisesti suhtautuvilla, jotka eivät<br />

osallistuneet kirkontoimintaan.<br />

USKONNOLLISUUDEN MUUTOKSIA SUOMESSA<br />

Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on pitkään ollut<br />

uskonnollisesti yhtenäinen maa, jossa evankelisluterilaisella<br />

kristillisyydellä on ollut vahva asema. Aina<br />

katolisesta a<strong>ja</strong>sta vuoden 1923 uskonnonvapauslakiin<br />

asti suomalaisten uskonnollisuus oli erittäin yhteisöllistä.<br />

Jumalanpalveluksiin <strong>ja</strong> muuhun kirkon<br />

toimintaan osallistuminen oli sekä pakollista että<br />

yhteisön sosiaalisen paineen vuoksi välttämätöntä.<br />

Autonomian a<strong>ja</strong>n lopulla 1800-luvulla uusien aatevirtausten<br />

myötä syntyi myös Suomessa <strong>uskonto</strong>- <strong>ja</strong><br />

kirkkokritiikkiä. Uskonnollisuus tai siitä luopuminen<br />

alettiin nähdä yksilön omana päätöksenä.<br />

Uskonnon harjoittaminen <strong>ja</strong> kirkkoon kuuluminen<br />

muuttuivat 1900-luvun kuluessa Suomessa asteittain<br />

yksilöllisiksi valinnoiksi, kun ne olivat aiempina<br />

vuosisatoina olleet yhteisiä, julkisia <strong>ja</strong> jopa<br />

pakollisia asioita. Muutoksen taustalla oli sekä uskonnonvapauslain<br />

mahdollistama uskonnottomuus<br />

että muuttoliike maalta kaupunkeihin. Kaupungistumisen<br />

myötä maaseudun perinteinen yhteisöllinen<br />

elämäntapa väistyi, <strong>ja</strong> monet yhteiskunnan toiminnot,<br />

kuten koulu, siirtyivät kirkon hoidosta valtion<br />

tai kuntien hoidettaviksi.<br />

Enemmistö suomalaisista, yli 90 prosenttia, kuului<br />

evankelisluterilaiseen kirkkoon aina 1900-luvun<br />

loppuun asti, mutta 2000-luvun alussa kirkosta<br />

eroaminen on kiihtynyt voimakkaasti. Nykyisin<br />

ITSENÄISTEN REKISTERÖITYJEN<br />

USKONNOLLISTEN YHDYSKUNTIEN<br />

LUKUMÄÄRÄ VUOSINA 2000–2019<br />

Patentti- <strong>ja</strong> rekisterihallitus 2020<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

160<br />

140<br />

120<br />

100<br />

80<br />

60<br />

40<br />

20<br />

0<br />

51<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

61<br />

80<br />

114<br />

145<br />

2000 2005 2010 2015 2019<br />

VÄESTÖ USKONNOLLISEN YHDYSKUNNAN<br />

MUKAAN 1920–2019 (% VÄESTÖSTÄ)<br />

Tilastokeskus 2020<br />

Vuosi Suomen<br />

evankelisluterilainen<br />

kirkko<br />

Suomen<br />

ortodoksinen<br />

kirkko<br />

Muut<br />

uskonnolliset<br />

yhdyskunnat<br />

Rekisteröityihin<br />

uskonnollisiin<br />

yhdyskuntiin<br />

kuulumattomat<br />

1920 98,1 1,6 0,3 0,0<br />

1930 96,3 1,9 0,3 1,5<br />

1940 95,9 1,8 0,3 2,0<br />

1950 95,1 1,7 0,4 2,7<br />

1960 92,4 1,4 0,5 5,5<br />

1970 92,4 1,3 0,6 5,2<br />

1980 90,3 1,1 0,7 7,8<br />

1990 87,9 1,1 0,8 10,2<br />

2000 85,1 1,1 1,1 12,7<br />

2010 78,3 1,1 1,4 19,2<br />

2015 72,9 1,1 1,5 24,3<br />

2016 72,0 1,1 1,5 25,3<br />

2017 70,9 1,1 1,6 26,3<br />

2018 69,8 1,1 1,7 27,4<br />

2019 68,7 1,1 1,7 28,5<br />

USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 243

noin 70 prosenttia suomalaisista on luterilaisen kirkon<br />

jäseniä. Kirkosta eroavia on vuosittain noin<br />

neljä kertaa enemmän kuin kirkkoon liittyviä.<br />

Perinteisten uskonnollisten yhteisöjen <strong>ja</strong> instituutioiden,<br />

kuten kirkon, merkitys yhteiskunnassa on<br />

pienentynyt 2000-luvulla. Yhä useampi eurooppalainen<br />

haluaa määritellä uskonnolliset perinteet<br />

omalla tavallaan, <strong>ja</strong> perinteisiin kristinuskon juhlapyhiin<br />

liitetään uusia maallisia perinteitä. Kulttuurikristillisyyden<br />

tai tapakristillisyyden käsite tarkoittaakin<br />

sitä, että kristillisiä tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> perinteitä<br />

noudatetaan, vaikka niiden hengellistä sisältöä ei<br />

pidetä itselle tärkeänä. Kirkkoa ei nähdä välttämättömänä<br />

oman elämän tai ympäröivän yhteiskunnan<br />

kannalta, <strong>ja</strong> monet jättävät lapsensa kastamatta <strong>ja</strong><br />

eroavat itse kirkosta.<br />

Uskonnollinen moniarvoisuus on Suomessa lisääntynyt,<br />

<strong>ja</strong> monet ihmiset valitsevatkin erilaisista<br />

uskonnollisuuden muodoista itselleen mieluisimmat.<br />

Uskonnollisuuden muuttumiseen ovat vaikuttaneet<br />

yksilöllisyyden korostuminen uskonnon kysymyksissä<br />

sekä kirkon auktoriteetin heikkeneminen. Yksilöllistä<br />

tulkintaa kristinuskosta esiintyy erityisesti<br />

pääkaupunkiseudulla <strong>ja</strong> suurissa kaupungeissa. Uskonnollisuus<br />

saa <strong>ja</strong>tkuvasti uusia muoto<strong>ja</strong>. Muun<br />

Uskontotieteilijä Steven Sutcliffen mukaan uushenkisyys<br />

syntyi 1960-luvulla Kaliforniassa vastakulttuurina,<br />

joka kyseenalaisti perinteisen yhteiskuntajärjestelmän<br />

<strong>ja</strong> sen arvot. Tuolloin liikkeen<br />

piirissä odotettiin maailmaa kohtaavaa muutosta,<br />

uushenkisen liikkeen opin mukaista Vesimiehen<br />

aikaa. Liike on myöhemmin muuttunut yhteiskunnallisesta<br />

vastakulttuurista psykologiseksi henkisen<br />

kasvun <strong>ja</strong> sisäisen muutoksen liikkeeksi. Suomeen<br />

uushenkisyyden a<strong>ja</strong>tukset levisivät laa<strong>ja</strong>sti<br />

1980- <strong>ja</strong> 1990-luvuilla.<br />

Tutkimusten mukaan tyypillinen uushenkisyydestä<br />

kiinnostunut on keski-ikäinen <strong>ja</strong> keskiluokkainen<br />

nainen, joka pitää jälleensyntymää vähintään<br />

todennäköisenä sekä arvostaa yksilöllisyyttä,<br />

suvaitsevaisuutta <strong>ja</strong> pyrkimystä harmoniaan.<br />

Uushenkisyyden näkyvimpiä toimintamuoto<strong>ja</strong><br />

Suomessa ovat erilaiset messut, kir<strong>ja</strong>kaupat <strong>ja</strong><br />

kurssikeskukset. Uushenkisellä liikkeellä ei ole<br />

keskusorganisaatiota. Ra<strong>ja</strong>tiedon Yhteistyö ry on<br />

vuodesta 1983 järjestänyt Suomen suurinta uushenkistä<br />

tapahtumaa, Hengen <strong>ja</strong> Tiedon messu<strong>ja</strong>.<br />

Aikakauslehti Ultra aloitti vuonna 1972, aluksi nimellä<br />

UFO-aika. Se käsittelee monia uushenkisyyden<br />

aiheita, kuten erilaisia terapioita, astrologiaa <strong>ja</strong><br />

meditaatiotekniikoita.<br />

muassa uushenkisyys on modernin uskonnollisuuden<br />

muoto, joka ei liity perinteisiin <strong>uskonto</strong>ihin. Uskonnollisten<br />

yhdyskuntien määrä Suomessa kasvaa:<br />

rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia on yli sata<br />

<strong>ja</strong> rekisteröimättömiä yhdyskuntia yli tuhat.<br />

Myös kulttuurien välinen kanssakäyminen <strong>ja</strong><br />

globalisaatiokehitys ovat vaikuttaneet muutoksiin<br />

uskonnollisuudessa. Kulttuurien välinen kanssakäyminen<br />

on <strong>ja</strong>tkuvasti kasvanut muun muassa<br />

lisääntyneen matkailun, maiden välisen<br />

muuttoliikkeen <strong>ja</strong> pakolaisuuden vuoksi. Suomen<br />

ulkomaalaisperäisen väestön määrä on kasvanut<br />

viime vuosina kovaa vauhtia verrattuna moniin<br />

muihin Euroopan maihin. Vuonna 2016 Suomen<br />

väestöstä ulkomaalaistaustaisia oli 364 787 henkilöä<br />

eli 6,6 prosenttia. Monikulttuuriseen yhteiskuntaan<br />

kuuluu useita kulttuurisesti, uskonnollisesti<br />

<strong>ja</strong> maailmankatsomuksellisesti toisistaan poikkeavia<br />

ryhmiä, <strong>ja</strong> erilaisten perinteiden <strong>ja</strong> käytänteiden<br />

kohdatessa perinteinen uskonnollisuus rapautuu.<br />

Globalisaatiolla tarkoitetaan maailman kansainvälistymistä,<br />

eli maailmanlaajuisen vuorovaikutuksen<br />

lisääntymistä elämän eri aloilla. Viiteryhmä, johon<br />

ihminen samastuu, voi koostua eri puolilla maailmaa<br />

asuvista samanhenkisistä ihmisistä<br />

UUSHENKISYYS<br />

UUSHENKISYYDEN SUHDE MAAILMAN<br />

USKONTOPERINTEISIIN<br />

Uushenkisyys katsoo, että vakiintuneet uskonnot<br />

ovat vieraantuneet todellisesta perimmäisestä henkisyydestä,<br />

joka on kaikkien <strong>uskonto</strong>jen yhteinen<br />

perusta. Uushenkisyydessä arvostetaan usein niin<br />

kristinuskon kuin muiden <strong>uskonto</strong>jen mystiikan perinteitä<br />

(traditioita), mutta perinteitä kuitenkin tulkitaan<br />

uudella tavalla <strong>ja</strong> valikoiden.<br />

Tiibetin buddhalaisuutta pidetään uushenkisyydessä<br />

erityisen tärkeänä henkisenä perinteenä.<br />

Myös hindulaisuus mielletään perinteeksi, jossa<br />

uskotaan olevan niin sanottua a<strong>ja</strong>tonta henkistä<br />

viisautta. Maailman <strong>uskonto</strong>perinteistä vähiten kiinnostusta<br />

uushenkisissä piireissä herättää islam. Juutalaisuuden<br />

kabbalistinen mystiikka sen si<strong>ja</strong>an on<br />

suosittua uushenkisyyden parissa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

244 | MODUULI 4

SUOMALAISTEN JUMALA<br />

USKONNOLLINEN KOKEMUS<br />

Suomalaisten käsitystä Jumalasta<br />

on tutkittu Kirkon tutkimuskeskuksen<br />

kyselyillä vuodesta 1976 lähtien.<br />

Vastausvaihto ehdon ”Uskon kristinuskon<br />

opettamaan Jumalaan” valitsi<br />

vuoden 2019 kyselyssä 25 prosenttia<br />

vastaajista, vaihtoehdon ”Uskon Jumalaan,<br />

joskin varsin eri tavalla kuin kirkko<br />

opettaa” 18 prosenttia <strong>ja</strong> vaihtoehdon<br />

”En oikein tiedä, uskonko Jumalaan vai<br />

en” 19 prosenttia. (Gallup Ecclesiastica)<br />

Gallup Fennican kyselyssä tutkittiin<br />

2010-luvulla suomalaisten jumalakuvaa<br />

<strong>ja</strong> -käsitystä. Tutkimuksen mukaan suomalaisten<br />

yleisin jumalakäsitys oli rakastava<br />

(62 % vastanneista). Seuraavaksi<br />

yleisimmät Jumalaan liittyvät määritteet<br />

olivat turvallinen (59 %) <strong>ja</strong> anteeksiantava<br />

(59 %). Vain harvojen jumalakuva oli vihaava<br />

(3 %), pelottava (5 %) tai rankaiseva<br />

(5 %). Seurakuntien toimintaan osallistuvien<br />

jumalakuva oli myönteisempi<br />

kuin niillä, jotka eivät osallistuneet seurakuntien<br />

toimintaan. Mielikuva pelottavasta<br />

<strong>ja</strong> rankaisevasta Jumalasta esiintyi<br />

lähinnä kirkkoon kielteisesti suhtautuvilla,<br />

jotka eivät osallistuneet kirkon<br />

toimintaan.<br />

SUOMALAISTEN USKO<br />

JUMALAAN 1976–2019 (%)<br />

%<br />

100<br />

90<br />

80<br />

70<br />

60<br />

50<br />

40<br />

30<br />

20<br />

10<br />

0<br />

51 33<br />

22<br />

39<br />

30 31<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

17 18 17 19<br />

1976 1992 2002 2019<br />

Uskon kristinuskon opettamaan Jumalaan<br />

Uskon Jumalaan, joskin varsin eri<br />

tavalla kuin kirkko opettaa<br />

En oikein tiedä, uskonko Jumalaan vai en<br />

Lähde: Gallup Ecclesiastica <strong>ja</strong> Kirkkomonitor<br />

25<br />

18<br />

Ihmisen tajunnallisuus eli kyky olla tietoinen maailmasta <strong>ja</strong> itsestään<br />

on edellytys sille, että voimme kokea todellisuuden. Ilman<br />

tajunnallisuutta olemassaolomme ei tuntuisi miltään.<br />

Ihmisen tajunnallisuus eli tietoisuus itsestään <strong>ja</strong> ympäröivästä<br />

maailmasta perustuu aivojen hermostolliseen toimintaan.<br />

Ihmisen kokemus maailmasta <strong>ja</strong>kautuu sisäiseen <strong>ja</strong> ulkoiseen<br />

maailmaan. Sisäiseen maailmaan sisältyvät a<strong>ja</strong>tukset, aikomukset<br />

<strong>ja</strong> motiivit sekä tunteet. Ihmisen sisäistä kokemusmaailmaa<br />

kutsutaan psykologiassa nimellä psyyke eli mieli. Se kehittyy<br />

varhaisissa vuorovaikutussuhteissa <strong>ja</strong> muovautuu läpi koko elämän.<br />

Koska ei ole olemassa kahta samanlaista kehityshistoriaa,<br />

ei ole myöskään kahta samanlaista tapaa kokea. Jokaisella on<br />

yksilöllinen <strong>ja</strong> ainutlaatuinen mieli, mutta miten ihmisen yksilöllinen<br />

mieli syntyy aivojen toiminnan seurauksena? Tätä tietoisuuden<br />

ongelmaa ei tiede ole vielä pystynyt ratkaisemaan.<br />

Uskonnolliset kokemukset ovat eräs uskonnon ulottuvuuksista.<br />

Uskonnollisia kokemuksia tutkitaan monien eri tieteiden parissa.<br />

Neuroteologia etsii uskonnollisten kokemusten vastineita<br />

aivotoiminnasta, <strong>ja</strong> tutkimuksissa on havaittu, että kokemukset<br />

synnyttävät aivojen hermoverkoissa aktiivisuutta. Tutkimusmenetelminä<br />

käytetään aivokuvantamismenetelmiä, joita ovat esimerkiksi<br />

EEG, PET <strong>ja</strong> fMRI. Neuroteologian tutkimusten avulla<br />

voidaan paikallistaa, missä kohtaa aivo<strong>ja</strong> ihmisten uskonnolliset<br />

kokemukset aktivoivat aivo<strong>ja</strong>.<br />

Professori Andrew Newbergin tutkimusryhmä tutki fransiskaaninunnien<br />

<strong>ja</strong> buddhalaisten munkkien aivotoimintaa rukouksen<br />

tai meditaation aikana PET-laitteella. Tutkimuksessa havaittiin<br />

muutoksia aivojen toiminnassa. Molemmilla koeryhmillä<br />

aivojen otsalohkot aktivoituivat rukouksen aikana <strong>ja</strong> päälakilohkon<br />

toiminta vaimeni. Erona oli se, että nunnilla aktivoitui<br />

enemmän aivojen kielellinen alue, kun munkeilla puolestaan visuaalinen<br />

alue. Tämä johtuu rukouksen <strong>ja</strong> meditaation erilaisista<br />

sisällöistä, jolloin ne aktivoivat aivojen eri alueita eri tavoin.<br />

Kognitiivisen <strong>uskonto</strong>tieteen mukaan eri kulttuuripiireissä<br />

vallitsevissa uskomusjärjestelmissä on paljon yhteisiä piirteitä.<br />

Siinä tarkastellaan uskonnollisuutta <strong>ja</strong> uskonnollista kokemusta<br />

ihmismielen evoluution aikana kehittyneenä tyypillisenä toimintana.<br />

Sen mukaan ihmismieli on yliherkkä havaitsemaan yliluonnollisia<br />

toimijoita ympäristön selittämättömissä tapahtumissa.<br />

Kognitiivisessa <strong>uskonto</strong>tieteessä uskonnollista kokemusta<br />

on tutkittu käsitteen intuitionvastainen avulla. Sillä kuvataan<br />

tavan omaisen eli arkisen a<strong>ja</strong>ttelun ylittävää kokemusta, joka voi<br />

olla esimerkiksi kommunikaatio vaina<strong>ja</strong>n kanssa, ihmeparantuminen<br />

tai enkelikokemus.<br />

Narratiivinen identiteetti on yksilön itsestään muodostama<br />

tarina. Se on hänen oma määritelmänsä <strong>ja</strong> tulkintansa itsestään<br />

<strong>ja</strong> persoonallisuudestaan sekä elämänsä eri puolien suhteesta<br />

siihen. Sen avulla vastataan kysymyksiin, mistä olen tullut,<br />

minne olen menossa <strong>ja</strong> kuka olen. Elämäntarina ei ole lukkoon<br />

lyöty, vaan se muuttuu elämän varrella, kun uusia kokemuksia<br />

kertyy. Elämäntarinaan valitaan niitä kokemuksia, joilla on<br />

omasta mielestä merkitystä identiteetin kannalta. Narratiivinen<br />

<strong>uskonto</strong>psykologia tarkastelee uskonnollista kokemusta koki<strong>ja</strong>n<br />

omaan elämään liittyvien kertomusten narratiivien kautta.<br />

Näiden poh<strong>ja</strong>lta voidaan tarkastella sitä, millaisen merkityksen<br />

ihminen antaa omille uskonnollisille kokemuksilleen omassa<br />

elämäntarinassaan.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 245

USKONNOLLISUUS SUOMESSA<br />

USKONNOLLISUUDEN KANSAINVÄLISIÄ TUTKIMUKSIA<br />

Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu kyselyillä.<br />

Vuodesta 2000 Suomi on osallistunut kansainväliseen<br />

ISSP-tutkimusohjelmaan, jonka kyselyn teemana vuonna<br />

2008 oli <strong>uskonto</strong>. Kyselyn aiheita olivat muun muassa<br />

käsitys omasta uskonnollisuudesta, jumalausko, muut<br />

uskonnolliset uskomukset (kuolemanjälkeinen elämä, ihmeet,<br />

usko esi-isiin), rukousaktiivisuus <strong>ja</strong> jumalanpalveluksiin<br />

osallistuminen.<br />

Kansainvälisesti vertailtuna Suomi on uskonnollisesti<br />

yhtenäinen maa. Lähes 70 prosenttia suomalaisista kuuluu<br />

evankelis-luterilaiseen kirkkoon (2019). Suomalaisten<br />

enemmistö suhtautuu kansankirkkoihin (luterilainen <strong>ja</strong><br />

ortodoksinen kirkko) myönteisesti. Suomalaisten luottamus<br />

<strong>ja</strong> myönteinen asennoituminen kirkko<strong>ja</strong> kohtaan ei<br />

perustu uskonnolliseen aktiivisuuteen, sillä suomalaiset<br />

kuuluvat koko aineiston vähiten uskonnollisesti aktiivisiin.<br />

Vain 20 prosenttia suomalaisista ilmoitti käyvänsä<br />

uskonnollisissa tilaisuuksissa useita kerto<strong>ja</strong> vuodessa.<br />

Tätä harvemmin uskonnollisissa tilaisuuksissa kävivät vain<br />

nor<strong>ja</strong>laiset <strong>ja</strong> ruotsalaiset. Myös uskonnollisiin ihmeisiin <strong>ja</strong><br />

kuolleiden esivanhempien yliluonnollisiin voimiin uskomisessa<br />

suomalaiset sijoittuivat aineiston vähiten uskonnolliseen<br />

joukkoon.<br />

USKONNOLLISUUDEN MUUTOKSIA SUOMESSA<br />

Evankelis-luterilaisella kristillisyydellä on ollut Suomessa<br />

pitkään vahva asema. Aina katolisesta a<strong>ja</strong>sta vuoden 1923<br />

uskonnonvapauslakiin asti suomalaisten uskonnollisuus<br />

oli yhteisöllistä.<br />

Uskonnon harjoittaminen <strong>ja</strong> kirkkoon kuuluminen muuttuivat<br />

1900-luvun kuluessa Suomessa asteittain yksilöllisiksi<br />

valinnoiksi. Muutoksen taustalla oli osittain muuttoliike<br />

maalta kaupunkeihin, koska kaupungistumisen myötä<br />

maaseudun perinteinen yhteisöllinen elämäntapa väistyi.<br />

Valtaosa suomalaisista, yli 90 prosenttia, kuului evankelis-luterilaiseen<br />

kirkkoon aina 1900-luvun loppuun asti,<br />

mutta 2000-luvun alussa kirkosta eroaminen on kiihtynyt<br />

voimakkaasti. Nykyisin alle 70 prosenttia suomalaisista on<br />

luterilaisen kirkon jäseniä. Kirkosta eroavia on vuosittain<br />

enemmän kuin kirkkoon liittyviä, joten uskonnottomien,<br />

ei-uskonnollisten <strong>ja</strong> ateistien osuus kasvaa Suomessa.<br />

Perinteisten uskonnollisten yhteisöjen <strong>ja</strong> instituutioiden,<br />

kuten kirkon, merkitys yhteiskunnassa on pienentynyt<br />

edelleen 2000-luvulla. Yhä useampi suomalainen<br />

haluaa määritellä uskonnolliset perinteet omalla tavallaan,<br />

<strong>ja</strong> perinteisiin kristinuskon juhlapyhiin liitetään uusia<br />

maallisia perinteitä.<br />

Suomalaisten uskonnollisuutta on tutkittu muun muassa<br />

tutkimuksissa <strong>ja</strong> katsauksissa ”Suomalaiset uskonnolliset<br />

identiteetit 2004–2019” <strong>ja</strong> ”Uskonto arjessa <strong>ja</strong> juhlassa,<br />

Suomen evankelisluterilainen kirkko 2016–2019”.<br />

Puolet suomalaisista pitää itseään ainakin jossain määrin<br />

uskonnollisena <strong>ja</strong> suunnilleen yhtä suuri osa ei-uskonnollisena<br />

tai ateistina. Kahdessa vanhimmassa tutkitussa ikäluokassa,<br />

1930- <strong>ja</strong> 1940-luvuilla syntyneissä, yli kaksi kolmasosaa<br />

määritti itsensä uskonnolliseksi, kun puolestaan<br />

nuorimmassa tutkitussa ikäluokassa, 1990-luvulla syntyneet,<br />

vain noin neljäsosa ilmoitti olevansa uskonnollinen.<br />

Uskonnon merkitys suomalaisille on vähentynyt etenkin<br />

nuoremmissa sukupolvissa, kun nuoret ikäluokat, sosio-<br />

SUOMALAISTEN YKSITYINEN<br />

USKONNONHARJOITUS<br />

Rukoilee<br />

logisissa sukupolvitutkimuksissa niin kutsutut millenniaalit<br />

<strong>ja</strong> Z-sukupolveen kuuluvat, kokevat ympäröivän kulttuurin<br />

maallisena. Heille uskonnollisuus näyttäytyy harvinaisena,<br />

jopa epätyypillisenä <strong>ja</strong> vastakulttuurisena identiteettinä.<br />

Eurooppalaisista suomalaiset nuoret naiset ovat vähiten<br />

uskonnollisia <strong>ja</strong> nuoret miehet ovat vähiten uskonnollisia<br />

ruotsalaisten nuorten jälkeen. Naisten keskuudessa<br />

us konnollisten osuuden väheneminen on ollut huomattavaa.<br />

1940-luvulla syntyneiden naisten <strong>ja</strong> 1990-luvulla<br />

syntyneiden välinen erotus uskonnollisten osuudessa on<br />

68 prosentti yksikköä, <strong>ja</strong> tämä ero uskonnollisuuden asteessa<br />

eri ikä ryhmien välillä on suurin eurooppalaisessa<br />

vertailussa.<br />

Uskonnollisessa aktiivisuudessa <strong>ja</strong> kirkkomyönteisyydessä<br />

voidaan erottaa selkeitä ryhmiä, jotka vaikuttavat<br />

olevan kohtuullisen pysyviä. Kirkkoa kohtaan aktiivisempia<br />

<strong>ja</strong> myönteisempiä ovat naiset, lapset, nuoret, vanhukset,<br />

maaseudulla asuvat, koulutetut <strong>ja</strong> puoluekannaltaan<br />

kristillisdemokraattien, kokoomuksen <strong>ja</strong> keskustapuolueen<br />

kannatta<strong>ja</strong>t. Keskimääräistä vähemmän uskonnollisesti<br />

aktiivisia ryhmiä ovat miehet, aikuisväestö, Helsingissä<br />

<strong>ja</strong> muissa suurissa kaupungeissa asuvat, nuoret aikuiset <strong>ja</strong><br />

opiskeli<strong>ja</strong>t, perinteinen työväestö <strong>ja</strong> poliittiseen vasemmistoon<br />

kuuluvat.<br />

Suomalaisten uskonnollisuuteen ovat viime vuosisatoina<br />

vaikuttaneet voimakkaasti herätysliikkeet. Niiden vaikutus<br />

on yhä suuri monissa osissa Suomea, <strong>ja</strong> herätysliikkeet<br />

ovat myös löytäneet uusia toimintamuoto<strong>ja</strong> kaupunkiympäristössä<br />

oltuaan pitkään vain maaseudulla vaikuttavia<br />

liikkeitä.<br />

Uskonnollinen moniarvoisuus on Suomessa lisääntynyt,<br />

<strong>ja</strong> monet yhdistävät omiin uskonnollisiin käsityksiinsä aineksia<br />

monista lähteistä. Kolmannes evankelis-luterilaisen<br />

kirkon jäsenistä uskoi vähintään jossain määrin jälleensyntymän<br />

mahdollisuuteen <strong>ja</strong> 24 prosenttia uskoo, että<br />

kuolema on kaiken loppu. Yksilöllistä tulkintaa kristinuskosta<br />

esiintyy erityisesti pääkaupunkiseudulla <strong>ja</strong> suurissa<br />

kaupungeissa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

2019<br />

2015<br />

2011<br />

2019<br />

2015<br />

2011<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

33<br />

34<br />

37<br />

44<br />

51<br />

60<br />

27<br />

28<br />

18<br />

15<br />

12<br />

13<br />

7<br />

4 3 2<br />

4 3<br />

5 22<br />

0 20 40 60 80 100<br />

Ei koskaan<br />

11<br />

17<br />

Vähintään kerran vuodessa<br />

Vähintään kerran viikossa<br />

9<br />

9<br />

13<br />

0 20 40 60 80 100<br />

Lukee Raamattua<br />

14<br />

12<br />

11<br />

11<br />

9<br />

Harvemmin kuin kerran vuodessa<br />

Muutaman kerran kuukaudessa<br />

Päivittäin<br />

9<br />

8<br />

25<br />

21<br />

17<br />

Gallup Ecclesiastica 2011, 2015, 2019<br />

246 | MODUULI 4

KARISMAATTISUUS<br />

ELÄMYKSELLINEN<br />

KRISTILLISYYS<br />

Kokemuksellinen <strong>ja</strong> elämyksellinen kristillisyys<br />

on ollut Suomessa nousussa<br />

1970-luvulta alkaen. Esimerkkeinä tästä<br />

ovat karismaattisen eli niin sanottu<strong>ja</strong><br />

armolahjo<strong>ja</strong> korostavan kristillisyyden<br />

voimistuminen, hil<strong>ja</strong>isuuden retriitit,<br />

Tuomas-messu sekä pyhiinvaellusperinteen<br />

elpyminen.<br />

Ensimmäisiä merkkejä kokemuksellisen<br />

kristillisyyden noususta Suomessa<br />

oli helluntaiherätyksen kannatuksen<br />

kasvu 1970-luvulla. Se korostaa toiminnassaan<br />

Pyhän Hengen lahjo<strong>ja</strong>, joita<br />

voivat olla muun muassa sairaiden parantaminen,<br />

profetoiminen <strong>ja</strong> kielillä puhuminen.<br />

Nykyisin armolahjo<strong>ja</strong> korostava<br />

liikehdintä on levinnyt myös muiden<br />

kirkkokuntien piiriin.<br />

Hil<strong>ja</strong>isuuden retriitissä vetäydytään<br />

pois tavanomaisesta elämänpiiristä hiljentymistä<br />

<strong>ja</strong> itsetutkiskelua varten. Sen<br />

koetaan antavan vastapainoa kiireiselle<br />

elämäntavalle. Hil<strong>ja</strong>isuuden retriittien<br />

juuret juontavat eri kirkkokuntien hil<strong>ja</strong>isuusperinteeseen<br />

<strong>ja</strong> Itä-Ranskassa vuodesta<br />

1949 toimineeseen ekumeeniseen<br />

Taize-yhteisöön.<br />

Tuomas-messu on esimerkki luterilaisen<br />

kirkon sisällä tapahtuvasta kokemuksellisen<br />

kristillisyyden noususta.<br />

Ensimmäinen Tuomas-messu toteutettiin<br />

huhtikuussa 1988 Helsingissä. Se<br />

on jumalanpalvelus, jonka tavanomaista<br />

elämyksellisempi toteutustapa <strong>ja</strong> sunnuntai-iltaan<br />

sijoittuva a<strong>ja</strong>nkohta ovat<br />

antaneet vaihtoehdon monille perinteisistä<br />

jumalan palveluksista vieraantuneille<br />

kaupunki laisille.<br />

Karismaattisuus tarkoittaa asiayhteydestä riippuen joko henkilahjo<strong>ja</strong><br />

eli karismoita korostavaa uskonnollisuutta tai henkilöä,<br />

jolla on toisiin ihmisiin voimakkaasti vaikuttava persoonallisuus.<br />

Karismaattisella kristillisyydellä tarkoitetaan 1900-luvun lopulta<br />

eri kirkkokuntien parissa syntyneitä liikkeitä, joissa korostetaan<br />

Pyhän Hengen toiminnan saavan aikaan ihmeitä, kuten<br />

vierailla kielillä puhumista <strong>ja</strong> uskovien ihmeparantumisia. Karismaattinen<br />

kristillisyys voi järjestäytyä erillisiksi omiksi yhteisöikseen,<br />

tai se voi vaikuttaa perinteisten kirkkojen sisällä, kuten on<br />

tapahtunut esimerkiksi katolisuudessa <strong>ja</strong> luterilaisuudessa.<br />

Karismaattisella kristillisyydellä <strong>ja</strong> helluntailaisuudella on paljon<br />

yhtäläisyyksiä. Karismaattinen kristillisyys ei kuitenkaan liity<br />

vain helluntailaisuuteen, vaan pikemminkin voidaan puhua helluntailaistyyppisen<br />

kristinuskon leviämisestä kaikkien kirkkokuntien<br />

sisälle. Karismaattisuus on laa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> koko kristinuskoa uudistanut<br />

suuntaus. Erityisen voimakasta sen kasvu on Afrikassa,<br />

Etelä-Amerikassa <strong>ja</strong> Aasiassa. Näillä alueilla suuri osa kristityistä<br />

kuuluu helluntailaiskarismaattisiin kirkkoihin perinteisten kirkkokuntien<br />

si<strong>ja</strong>an.<br />

A<strong>ja</strong>tus Jumalan johdatuksesta on tärkeä karismaattisissa<br />

liikkeissä. Ihmisen a<strong>ja</strong>tellaan voivan saada Jumalalta oh<strong>ja</strong>usta<br />

elämässään hyvinkin yksityiskohtaisissa asioissa, kun hän rukoilee<br />

<strong>ja</strong> lukee Raamattua. Joissain karismaattisissa kristillisissä<br />

suuntauksissa korostetaan, että oikeasta uskosta seuraa Jumalan<br />

siunausta, joka voi näkyä taloudellisena menestyksenä tai<br />

muuten elämässä onnistumisena. Tätä a<strong>ja</strong>ttelutapaa kutsutaan<br />

menestysteologiaksi. Se korostaa uskon positiivisia näkyviä vaikutuksia<br />

yksilön elämään, esimerkiksi taloudellista menestystä.<br />

Karismaattisella kristillisyydellä on pitkät juuret. Jo aivan kristinuskon<br />

alkutaipaleella opetuslapset kokivat Jeesuksen ylösnousemuksen<br />

jälkeen helluntaina Pyhän Hengen laskeutuvan<br />

heidän päälleen. He alkoivat puhua itselleen vierailla kielillä <strong>ja</strong><br />

saivat rohkeutta julistaa sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta<br />

(Apostolien teot, 2. luku).<br />

Nykyaikainen karismaattinen liike sai alkunsa vuonna 1959<br />

Kaliforniasta, Los Angelesin lähellä olevasta Van Nuyisin episkopaaliseurakunnasta.<br />

Liike herätti huomiota seurakunnassa<br />

ilmenneiden armolahjojen <strong>ja</strong> kielillä puhumisen vuoksi.<br />

Vuonna 1962 katolinen kirkko käynnisti karismaattisuuteen<br />

myönteisesti suhtautuvan Katolinen karismaattinen uudistuminen<br />

-liikkeen. Tämän myötä karismaattisuus alkoi levitä myös<br />

katolisen kirkon sisällä. Nykyään katolisen karismaattisen liikkeen<br />

näkyvimpiä hahmo<strong>ja</strong> on brasilialainen pappi, Isä Marcelo<br />

Rossi. Hän on suosittu saarnaa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> myös laula<strong>ja</strong>.<br />

Suomessa <strong>ja</strong> myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä<br />

esiintyy karismaattista kristillisyyttä. Suomessa on myös<br />

kirkkokuntiin kuulumatonta karismaattisuutta, jota kutsutaan<br />

uuskarismaattisuudeksi. Nämä liikkeet muodostuvat usein yksittäisen<br />

saarnaa<strong>ja</strong>n tai opetta<strong>ja</strong>n ympärille, <strong>ja</strong> niissä voi olla<br />

omia opillisia painotuksia.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Karismaattisissa liikkeissä<br />

korostetaan Raamatun<br />

merkitystä <strong>ja</strong> Pyhän<br />

Hengen toimintaa. Kyyhkynen<br />

on Pyhän Hengen<br />

symboli.<br />

USKONNOLLISUUS SUOMESSA | 247

MODUULI 5<br />

Uskonto taiteessa <strong>ja</strong> populaarikulttuurissa<br />

Taide <strong>ja</strong> populaarikulttuuri ovat alo<strong>ja</strong>, joilla<br />

<strong>uskonto</strong> ilmenee. Taide on kautta vuosisatojen<br />

ollut <strong>uskonto</strong>jen väline ilmaista<br />

kokemusta <strong>ja</strong> tunnetta. Taidetta on käytetty<br />

myös välineenä uskonnon harjoittamisessa,<br />

kuten esimerkiksi monien <strong>uskonto</strong>jen tavoissa<br />

käyttää patsaita <strong>ja</strong> muita esineitä uskonnollisissa<br />

rituaaleissa. Uskonnollinen taide ilmenee<br />

monissa eri taiteen muodoissa, taidekäsitöistä<br />

pyhättörakennuksiin.<br />

UE5<br />

Populaarikulttuurin eri muodot ovat läsnä<br />

koko a<strong>ja</strong>n nykya<strong>ja</strong>n elämässä. Eri populaarikultturin<br />

eri muodoissa esiintyy runsaasti<br />

uskonnollisia aineksia, joko symboleina tai<br />

epäsuorina viittauksina. Uskonnollisuutta<br />

myös ilmaistaan populaarikulttuurista tutuilla<br />

muodoilla, esimerkiksi elokuvilla, graffiteilla<br />

tai rap-musiikilla.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

298 | MODUULI 5

OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />

YLEISET TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• ymmärtää <strong>ja</strong> osaa analysoida uskonnon <strong>ja</strong> taiteen suhdetta: taiteen <strong>ja</strong><br />

arkkitehtuurin merkitystä uskonnoissa sekä <strong>uskonto</strong>jen vaikutusta taiteen<br />

kehitykseen<br />

• perehtyy siihen, miten uskonnollisen taiteen kautta ilmaistaan uskonnon,<br />

erityisesti kristinuskon, keskeisiä oppe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kertomuksia<br />

• tunnistaa uskonnollista symboliikkaa <strong>ja</strong> perehtyy siihen, miten taiteessa <strong>ja</strong><br />

populaarikulttuurissa käsitellään uskonnollisia teemo<strong>ja</strong><br />

• har<strong>ja</strong>annuttaa taitoa tulkita <strong>uskonto</strong>on liittyviä ulottuvuuksia taiteen <strong>ja</strong><br />

populaarikulttuurin eri muodoissa<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong> taiteen vuorovaikutus, <strong>uskonto</strong>jen merkitys taiteen kehityksessä<br />

• uskonnollinen taide <strong>ja</strong> uskonnon ilmeneminen eri taidemuodoissa<br />

• uskonnollisten tilojen arkkitehtuuri uskonnon <strong>ja</strong> sen erityispiirteiden kuvaa<strong>ja</strong>na<br />

• uskonnollisia teemo<strong>ja</strong>, symboliikkaa <strong>ja</strong> myyttejä eri taidemuodoissa <strong>ja</strong><br />

populaarikulttuurissa<br />

• Raamatun kertomusten <strong>ja</strong> kristillisen opin erilaisten tulkintojen tarkastelu taiteen<br />

eri muotojen avulla<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

JOHDANTO | 299

1<br />

kulttuuri // näkyvä <strong>ja</strong> näkymätön // laa<strong>ja</strong> määritelmä // maailmanperintö //<br />

UNESCO // perinteet // taide // estetiikka<br />

Kulttuuri, kulttuuriperintö<br />

<strong>ja</strong> taide<br />

NÄKÖKULMIA KULTTUURIN MÄÄRITTELYYN<br />

Kulttuuri on laa<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> vaikeasti määriteltävä käsite.<br />

Laa<strong>ja</strong>sti hyväksytyn määritelmän mukaan se on<br />

jonkin yhteisön tai koko ihmiskunnan henkisten <strong>ja</strong><br />

aineellisten saavutusten kokonaisuus, eli se kattaa<br />

kaiken, mitä ihmisen fyysiseen <strong>ja</strong> henkiseen elinpiiriin<br />

kuuluu.<br />

Kulttuuri voidaan <strong>ja</strong>kaa objektiivisiin <strong>ja</strong> subjektiivisiin<br />

tekijöihin. Objektiiviset tekijät ovat fyysisen<br />

maailman havaittavia ilmenemismuoto<strong>ja</strong>, kuten rakennukset<br />

<strong>ja</strong> ihmisen muokkaamat ympäristöt sekä<br />

tavat <strong>ja</strong> perinteet. Sanalla perinne tarkoitetaan yhteisössä<br />

välittyvää tapaa tai tietoa. Perinne voi siirtyä<br />

suullisesti, kir<strong>ja</strong>llisesti tai tekemisen välityksellä,<br />

<strong>ja</strong> perinteen siirtämisessä voidaan käyttää myös<br />

kuvia <strong>ja</strong> esineitä. Kulttuurin subjektiivisia tekijöitä<br />

puolestaan ovat yksilön kokemusmaailmaan kuuluvat<br />

kulttuurin osat, kuten normit, uskomukset <strong>ja</strong> arvot.<br />

Samassa yhteisössä eläville ihmisille on aikojen<br />

saatossa kehittynyt yhteiset normit eli elämää oh<strong>ja</strong>avat<br />

<strong>ja</strong> säätelevät käytänteet <strong>ja</strong> periaatteet, jotta<br />

yhteisönä eläminen sujuisi.<br />

Kulttuuri voidaan <strong>ja</strong>kaa myös näkyvään <strong>ja</strong> näkymättömään.<br />

Kaikissa kulttuureissa on lukematon<br />

määrä erilaisia ihmisten <strong>ja</strong>kamia <strong>ja</strong> sukupolvilta toisille<br />

periytyviä näkymättömiä merkityksiä, kuten se,<br />

kuinka tärkeää on rehellisyys, miten vanho<strong>ja</strong> ihmisiä<br />

pitää kunnioittaa <strong>ja</strong> millaiset ruokailutavat ovat<br />

sopivia. Kulttuurin näkyvä osa, kuten kieli, tavat,<br />

pukeutuminen, arkkitehtuuri <strong>ja</strong> taide, on vain pieni<br />

osa kulttuuria.<br />

Koska kulttuuri on suurelta osin näkymätöntä<br />

<strong>ja</strong> tiedostamatonta, siihen kiinnitetään huomiota<br />

usein silloin, kun jotakin tavallisesta poikkeavaa<br />

tapahtuu. Sosiaaliantropologi Anthony P. Cohenin<br />

mukaan ”ihmiset tulevat tietoisiksi kulttuuristaan<br />

seisoessaan sen rajoilla: kohdatessaan toisia kulttuureita,<br />

oppiessaan erilaisia tapo<strong>ja</strong> tehdä asioita tai<br />

havaitessaan ristiriito<strong>ja</strong> suhteessa omaan kulttuuriinsa”.<br />

Kulttuurissa on samanaikaisesti säilyviä <strong>ja</strong> muuttuvia<br />

puolia. Osa kulttuurista välittyy sukupolvelta<br />

toiselle, <strong>ja</strong> tämä mahdollistaa sen, että kulttuurit<br />

voidaan tunnistaa niiden tyypillisten piirteiden<br />

mukaan. Niissä on säilyvien piirteiden lisäksi <strong>ja</strong>tkuvasti<br />

muiden kulttuurien kanssa vuorovaikutteisesti<br />

kehittyviä puolia. Kulttuurissa elävät ihmiset itse<br />

muuttavat kulttuuria <strong>ja</strong>tkuvasti omalla toiminnallaan.<br />

Kulttuure<strong>ja</strong> voidaan tarkastella vaikutusalueensa<br />

mukaan, joista laajimpana tarkastelutasona pidetään<br />

kansallista tasoa. Kulttuuri <strong>ja</strong> kansallisuus ovat<br />

läheisiä käsitteitä, <strong>ja</strong> kulttuuria tutkittaessa usein<br />

vertaillaankin eri kansallisuuksien ominaispiirteitä.<br />

On tietenkin hyvä huomata, että jotkut kulttuuritasot<br />

ovat vielä kansallistakin tasoa laajempia, kuten<br />

kieliryhmät <strong>ja</strong> kokonaisen maanosan kulttuurinen<br />

tausta.<br />

Kaikki kulttuurin ominaisuudet eivät koske samalla<br />

tavalla kaikkia kulttuuripiirissä eläviä, <strong>ja</strong> samassa<br />

kulttuurissa elävillä yksilöillä voi olla hyvin<br />

erilaisia arvo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> elämäntapo<strong>ja</strong>.<br />

Yksilöiden välisiä ero<strong>ja</strong> aiheuttavat esimerkiksi<br />

sukupuoli <strong>ja</strong> ikä. Sukupolvien väliset erot voivat<br />

olla suuria: vanhempi sukupolvi saattaa olla konservatiivista<br />

<strong>ja</strong> pitää kiinni kulttuurin vanhoista tavoista<br />

<strong>ja</strong> perinteistä, kun nuorempi sukupolvi on<br />

yleensä valmiimpi muuttamaan perinteitä.<br />

KULTTUURIN LAAJA MÄÄRITELMÄ<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Kulttuuri-sana poh<strong>ja</strong>utuu latinankielisen viljelyä<br />

tarkoittavan sanan colere johdannaiseen cultura,<br />

viljelys. Käsitteellä kulttuuri tarkoitetaan arkikielessä<br />

usein taiteen <strong>ja</strong> korkeakulttuurin eri muoto<strong>ja</strong>.<br />

Taide onkin yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Sen<br />

määritellään tarkoittavan kaikkia niitä toiminto<strong>ja</strong>,<br />

joilla ihminen koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan<br />

tunnevaikutuksia.<br />

Taiteet <strong>ja</strong>etaan esittäviin <strong>ja</strong> ei-esittäviin taiteisiin.<br />

Esittävät taiteet, kuten teatteri, elokuva, tanssi tai<br />

musiikki, esitetään tavallisesti a<strong>ja</strong>llisessa muodossa,<br />

eli niillä on selkeä alku, keskikohta <strong>ja</strong> loppu, <strong>ja</strong> yleisön<br />

oletetaan seuraavan esityksen alusta loppuun.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

300 | MODUULI 5

Arkkitehtuuria, maalaustaidetta, grafiikkaa, kuvanveistoa,<br />

muotoilua <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuuden eri laje<strong>ja</strong> kutsutaan<br />

ei-esittäviksi taiteen muodoiksi, sillä ne eivät<br />

perustu aikaan sidottuihin esityksiin, vaan katso<strong>ja</strong><br />

tai luki<strong>ja</strong> valitsee taidekokemuksen a<strong>ja</strong>nkohdan tai<br />

pituuden. Taiteen eri muoto<strong>ja</strong> kutsutaan usein korkeakulttuuriksi.<br />

Kulttuurin laa<strong>ja</strong> määritelmä sisällyttää kulttuuriin<br />

paljon muutakin kuin korkeakulttuurin. Vuonna<br />

1966 Unescon yleiskokous hyväksyi julistuksen<br />

kansainvälisestä kulttuurisesta yhteistyöstä, jonka<br />

mukaan ”jokaisella kulttuurilla on oma arvonsa<br />

<strong>ja</strong> oikeutensa, jota tulee kunnioittaa <strong>ja</strong> vaalia, <strong>ja</strong><br />

jokaisella ihmisellä on oikeus <strong>ja</strong> velvollisuus kehittää<br />

kulttuuriaan”. Kulttuurin laa<strong>ja</strong> määritelmä kattaakin<br />

ihmisten arvojärjestelmät sekä ihmiskunnan<br />

elämän eri muodot <strong>ja</strong> perinteet. Kulttuuriksi voidaan<br />

laveimmassa merkityksessä katsoa lukeutuvan<br />

kaikki se, mikä siirtyy sukupolvelta toiselle muutoin<br />

kuin geenien välityksellä.<br />

MAAILMANPERINTÖ JA SEN SÄILYTTÄMINEN<br />

UNESCO (United Nations Educational, Scientific<br />

and Cultural Organization) on YK:n alainen vuonna<br />

1945 perustettu kasvatus-, tiede- <strong>ja</strong> kulttuurijärjestö.<br />

Unescon perussääntö alkaa sanoin: ”Koska<br />

sodat syntyvät ihmismielissä, myös rauhan puolustus<br />

on rakennettava ihmismieliin.” Järjestön toiminnan<br />

tarkoituksena on kasvatuksen, tieteen <strong>ja</strong><br />

kulttuurin avulla edistää rauhaa <strong>ja</strong> kansojenvälistä<br />

yhteistyötä. Eräs väline Unescon rauhan <strong>ja</strong> kansainvälisen<br />

yhteistyön saavuttamiseen on maailmanlaajuinen<br />

Unesco-kouluverkosto ASP (Associated<br />

Schools Project Network), jonka tavoitteena on lisätä<br />

kulttuurien välistä ymmärtämystä <strong>ja</strong> osaamista.<br />

Unesco esitteli vuonna 1962 suosituksensa maailmanperinnön<br />

eli ihmisten tekemien ainutlaatuisten<br />

kohteiden <strong>ja</strong> luonnonympäristöjen suojelemiseksi.<br />

Maailmanperinnössä on kyse koko ihmiskunnan<br />

yhteisestä kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnöstä. Vuonna<br />

1972 Unescon yleiskokous hyväksyi Yleissopimuksen<br />

maailman kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnön suojelemisesta.<br />

A<strong>ja</strong>tus maailmanperinnöstä <strong>ja</strong> sen suojelusta sai alkunsa,<br />

kun Egyptissä si<strong>ja</strong>itsevat Abu Simbelin temppelit<br />

haluttiin pelastaa. Unesco käynnisti vuonna<br />

1959 kansainvälisen yhteistyöprojektin muinaisten<br />

temppeleiden pelastamiseksi, kun ne olivat jäämässä<br />

Assuanin toisen padon rakentamisen vuoksi veden<br />

alle. Temppeleiden pelastamista pidettiin tärkeänä,<br />

koska niiden katsottiin edustavan koko ihmiskunnan<br />

merkittävää historiaa. Projektin ansiosta temppelit<br />

purettiin <strong>ja</strong> koottiin uuteen paikkaan. Pelastusoperaatio<br />

herätti kautta maailman voimakkaan kansainvälisen<br />

yhteishengen suojella koko ihmiskunnan yhteistä<br />

korvaamatonta kulttuuriperintöä.<br />

KULTTUURI VÄLITTYY PERINTEIDEN KAUTTA<br />

Sanalla perinne tarkoitetaan yhteisössä välittyvää<br />

tapaa tai tietoa. Perinne voi siirtyä suullisesti, kir<strong>ja</strong>llisesti<br />

tai tekemisen välityksellä, <strong>ja</strong> myös kuvia<br />

tai esineitä voidaan käyttää perinteen siirtämisessä.<br />

Lapsuudenkodin perinteet vaikuttavat paljon<br />

siihen, omaksuuko ihminen uskonnottomia vai uskonnollisia<br />

tapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> käyttäytymismalle<strong>ja</strong>.<br />

Kulttuuriin kuuluu sekä maallisia että uskonnollisia<br />

perinteitä. Vapun viettoon liittyvät perinteet<br />

Suomessa ovat maallisia perinteitä, mutta joulukirkossa<br />

käyminen on uskonnollinen perinne.<br />

USKONNOT OVAT OSA KULTTUURIA<br />

Uskonto on yksi kulttuurin osa-alue. Uskonnot ovat<br />

tuoneet kulttuureihin paljon aineksia, kuten a<strong>ja</strong>tustapo<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> uskomuksia, pyhiä rakennuksia, taiteen<br />

eri muoto<strong>ja</strong>, käyttäytymistapo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sääntöjä sekä<br />

hyvän elämän ihanteita. Uskonto<strong>ja</strong> tarkasteltaessa<br />

on hyvä tietää, millaisessa kulttuurissa ne ovat syntyneet<br />

<strong>ja</strong> kehittyneet sekä millaisessa kulttuurissa ne<br />

tällä hetkellä vaikuttavat.<br />

Uskontojen opetukset vaikuttavat tapakulttuuriin<br />

<strong>ja</strong> ihmisten käyttäytymiseen, kuten siihen, kenen<br />

kanssa on sopivaa ystävystyä tai perustaa perhe, mihin<br />

ammatteihin voi hakeutua <strong>ja</strong> millainen on ihmisen<br />

suhtautuminen muihin ihmisiin.<br />

Uskonto vaikuttaa opetusten <strong>ja</strong> normien lisäksi<br />

myös aineellisena kulttuuriperintönä. Rakennukset,<br />

esineet <strong>ja</strong> pukeutumiseen sekä ruokailuun liittyvät<br />

tavat ovat osa <strong>uskonto</strong>jen aineellista kulttuuria.<br />

KRISTINUSKON JA LUTERILAISUUDEN<br />

VAIKUTUS SUOMALAISEEN KULTTUURIIN<br />

JA PERINTEISIIN<br />

Kristinusko on vaikuttanut Suomessa noin tuhat<br />

vuotta, <strong>ja</strong> tänä aikana se on vaikuttanut suomalaiseen<br />

kulttuuriin merkittävästi. Suomalaisten etunimistä<br />

suuri osa on kristillistä perua, <strong>ja</strong> Suomen lipun<br />

ristikuvio liittyy ristiretkien aikaan – kuten<br />

kaik kien Pohjoismaiden <strong>ja</strong> monien muidenkin Euroopan<br />

valtioiden liput.<br />

Elämänkaaren juhlia on vietetty monien vuosisatojen<br />

a<strong>ja</strong>n Suomessa pääosin kristillisesti: kaste (uskonnollisen<br />

yhteisön jäsenyys), rippikoulu <strong>ja</strong> konfirmaatio<br />

(aikuistuminen), avioliittoon vihkiminen <strong>ja</strong><br />

hautaaminen on suoritettu kristillisin menoin.<br />

Vuosisatojen a<strong>ja</strong>n kirkko määritti oikean elämäntavan<br />

<strong>ja</strong> ylläpiti yhteistä moraalikäsitystä sekä opettamalla<br />

että rankaisemalla esimerkiksi <strong>ja</strong>lkapuun <strong>ja</strong><br />

häpeäpenkin avulla.<br />

Raamatun kääntäminen suomen kielelle vaikutti<br />

suomen kir<strong>ja</strong>kielen syntymiseen, <strong>ja</strong> kirkko edisti<br />

myös suomalaisten lukutaidon yleistymistä, sillä ensimmäiset<br />

kir<strong>ja</strong>t olivat kirkollisia kirjo<strong>ja</strong>. Kristinus-<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE | 301

kon vaikutus näkyy myös suomalaisessa kiroiluperinteessä.<br />

TAIDE<br />

Sanalla taide tarkoitetaan sekä luovaa inhimillistä<br />

toimintaa, joka pyrkii kuvaamaan <strong>ja</strong> tulkitsemaan<br />

maailmaa merkityksellisellä tavalla, että taiteellisen<br />

työn tulosta, taideteosta. Taide voidaan joko havaita<br />

aisteilla tai kokea mielikuvina. Taiteisiin lukeutuvat<br />

muun muassa rakennustaide, maalaustaide, kuvanveisto<br />

<strong>ja</strong> muut kuvataiteen alat, näyttämötaide,<br />

tanssi, elokuvataide, musiikki <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llisuus. Teknologian<br />

kehitys on tuonut uusia taiteen muoto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong><br />

esimerkiksi multivisiotöissä yhdistyvät monet perinteiset<br />

taiteen alat.<br />

Taideteokset ovat aina olleet sekä yleisinhimillisiä<br />

tuntemuksia tavoittavia että yhteiskunnallisia<br />

<strong>ja</strong> kantaaottavia. Poliittinen <strong>ja</strong> kantaaottava taide<br />

voi olla joko avointa tai symboleihin verhottua.<br />

1900-luvun alun kuuluisa suomalainen maalaus<br />

Hyökkäys (Edvard Isto) kuvaa peitellysti Venäjän<br />

sortopolitiikkaa Suomessa. Ruotsalainen taiteili<strong>ja</strong><br />

Elisabeth Olsson käytti 1990-luvun lopussa kohua<br />

herättäneissä maalauksissaan evankeliumien kohtauksia<br />

Jeesuksen elämästä uusissa <strong>ja</strong> yllättävissä yhteyksissä.<br />

Taideteoriat selittävät taideteoksen merkitystä <strong>ja</strong><br />

taiteen teon tarkoitusta. Merkittäviä taideteorioita<br />

ovat illusionismi, ilmaisuteoriat, kommunikaatioteoriat,<br />

metafyysiset teoriat sekä psykoanalyyttiset<br />

teoriat. Illusionismin mukaan taideteoksen tulee<br />

jäljentää kohdettaan, eli luoda alkuperäisen kohteen<br />

illuusio. Ilmaisuteorioiden (toiselta nimeltään<br />

emootioteoriat) taideteos ilmaisee <strong>ja</strong> siirtää tekijän<br />

elämyksen <strong>ja</strong> kokemuksen toiselle henkilölle tai synnyttää<br />

koki<strong>ja</strong>ssa uusia tunteita. Kommunikaatioteorioiden<br />

mukaan taiteen tehtävä on välittää sanoma,<br />

kokemus tai merkitys toiselle ihmiselle. Metafyysisten<br />

teorioiden mukaan taide ilmaisee olevaisesta eli<br />

maailmasta seikko<strong>ja</strong> tai taso<strong>ja</strong>, joita ei muuten voida<br />

tavoittaa. Psykoanalyyttisten teorioiden mukaan<br />

taide ilmaisee yksilön tiedostamattomien mielentasojen<br />

a<strong>ja</strong>tuksia.<br />

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneutta,<br />

taidetta <strong>ja</strong> esteettistä eli kauneusarvoihin<br />

liittyvää eri esiintymismuodoissa.<br />

ESTETIIKKA<br />

Estetiikka on filosofian osa-alue, joka tutkii kauneuden<br />

perusteita, taiteeseen liittyviä kysymyksiä <strong>ja</strong> esteettistä<br />

kokemusta. Monet estetiikan kysymyksenasettelut<br />

tulevat lähelle muita filosofian osa-alueita.<br />

Estetiikka tutkii esimerkiksi sitä, mitä on kauneus.<br />

Monet filosofit ovat a<strong>ja</strong>telleet kauneuden kokemuksen<br />

ylittävän subjektiivisen kokemisen ra<strong>ja</strong>t. Platonilla<br />

kauneus on idea, josta kauniit asiat ovat osallisia,<br />

Sokrateella kauneus taas on sopivuutta, tietyn<br />

tehtävän hyvää toteuttamista. Kauneus yhdistetään<br />

myös harmoniaan, täydellisyyteen <strong>ja</strong> kokonaisuuden<br />

eheyteen. Kauneuden käsite onkin hyvin monimerkityksinen.<br />

Estetiikassa pohditaan myös taiteen olemusta <strong>ja</strong><br />

taiteen rajo<strong>ja</strong>. Moni ei miellä nykytaidetta samanarvoiseksi<br />

vanhan esittävän taiteen kanssa, koska siinä<br />

ei välttämättä osoita suurta teknistä taitavuutta,<br />

kuten vanhojen mestarien töissä. Toisaalta nykytaide<br />

haluaakin haastaa koko taiteen määritelmän <strong>ja</strong><br />

herätellä taiteen koki<strong>ja</strong>a.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Kuvioita saamelaisesta shamaanirummusta.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

302 | MODUULI 5

SANASTOA KAPPALEESEEN KULTTUURI,<br />

KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE<br />

Helkajuhlat: Valkeakosken Ritvalan kylästä keskia<strong>ja</strong>lta<br />

periytyvä juhla, jota vietetään helluntaina.<br />

Kalevala: Suomen kansalliseepos Kalevala perustuu Elias<br />

Lönnrotin (1802–1884) kokoamiin suomalaiskar<strong>ja</strong>laisiin<br />

kansanrunoihin. Kalevalan ensimmäinen painos,<br />

Vanha Kalevala, ilmestyi vuonna 1835 <strong>ja</strong> nykyinen<br />

laitos, Kalevalana tunnettu Uusi Kalevala vuonna 1849.<br />

kalliomaalaus: Kalliomaalaukset ovat ihmisten tuhansia<br />

vuosia sitten kivipinnalle tekemiä esihistoriallisia<br />

maalauksia. Maalausten aiheina ovat olleet mm.<br />

ihmishahmot, saaliseläimet, henkiolennot, esi-isät <strong>ja</strong><br />

erilaiset symbolit <strong>ja</strong> niiden tekemiseen on käytetty<br />

mm. punamultaa, joka on tehty rautapitoisesta<br />

savesta.<br />

kansankulttuuri: Kansankulttuuri sisältää kansalle<br />

tavanomaiseksi muodostuneet kulttuuri-ilmiöt.<br />

Vanhaa <strong>ja</strong> vakiintunutta kansankulttuuria nimitetään<br />

kansanperinteeksi.<br />

katolinen kulttuuriperintö: Suomen katolisesta<br />

kulttuuriperinnöstä keskeisimpiä ovat katolisella<br />

keskia<strong>ja</strong>lla rakennetut harmaakivikirkot <strong>ja</strong> luostarit.<br />

Keskia<strong>ja</strong>lla Suomessa toimi useita luostareita <strong>ja</strong><br />

Turun tuomiokirkon lisäksi rakennettiin noin sata<br />

harmaakivikirkkoa, joista noin 80 on edelleen<br />

luterilaisten seurakuntien käytössä. Kirkkojen arvokas<br />

esineistö <strong>ja</strong> messuissa käytetty hengellinen kir<strong>ja</strong>llisuus<br />

on osa katolista kulttuuriperintöä jälkipolville, <strong>ja</strong><br />

katolisessa pyhimyskalenterissa mainittiin useat<br />

nykyisinkin käytössä olevat etunimet tai niiden<br />

johdannaiset. Reformaatio katkaisi 1500-luvulla<br />

katolisen kirkon toiminnan Suomessa, <strong>ja</strong> se alkoi<br />

uudestaan vasta 1800-luvulla.<br />

kulttuuritulkki: Henkilö, jonka asiantuntemukseen<br />

kuuluu uudessa kulttuuriympäristössä toimiminen;<br />

tulkki voi hyödyntää sosiologista, teologista <strong>ja</strong><br />

<strong>uskonto</strong>tieteellistä osaamistaan auttaessaan<br />

esimerkiksi yrityksiä kommunikoimaan esimerkiksi<br />

vieraan kulttuuriympäristön neuvotteluissa <strong>ja</strong><br />

juhlatilanteissa.<br />

luterilainen kulttuuriperintö Suomessa: Luterilaisen<br />

kirkon aineetonta kulttuuriperintöä ovat monet<br />

uskonnolliset perinteet, esimerkiksi juhlapyhien <strong>ja</strong><br />

elämänkaarijuhlien viettämisen tavoissa. Aineellista<br />

kulttuuriperintöä edustavat rakennukset, kuten kirkot,<br />

puutarhat <strong>ja</strong> hautausmaat. Aineellista kulttuuriperintöä<br />

ovat myös kirkkojen esineet, kuten alttaritaulut <strong>ja</strong> muu<br />

kirkkotaide.<br />

Luterilaiseen kulttuuriperintöön kuuluvat mm.,<br />

kansankieliset jumalanpalvelukset, virsien yhteislaulu,<br />

kansankielinen Raamattu, virsikir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kansanopetus,<br />

Agricolan kääntämät Katekismukset <strong>ja</strong> ABC–kir<strong>ja</strong>,<br />

<strong>ja</strong> kirkon organisoima köyhäinhoito, josta kehittyi<br />

myöhemmin modernin hyvinvointiyhteiskunnan<br />

perusta.<br />

luterilaisten herätysliikkeiden kulttuuriperintö:<br />

Luterilaisen kirkon sisällä toimivia herätysliikkeitä<br />

on viisi: evankelisuus, herännäisyys eli körttiläisyys,<br />

rukoilevaisuus, lestadiolaisuus <strong>ja</strong> 1960-luvulla<br />

syntynyt ns. viides herätysliike. Niiden keskeinen<br />

kulttuuriperintö nykyihmisille on henkilökohtaisen<br />

uskonkokemuksen korostaminen, vahva laulu- <strong>ja</strong><br />

musiikkiperinne, hengellinen kir<strong>ja</strong>llisuus <strong>ja</strong> kesäjuhlat,<br />

joihin kokoontuu jopa kymmeniä tuhansia liikkeiden<br />

kannattajia.<br />

maailmanperintökohde: Unescon ylläpitämä luettelo,<br />

jonka tarkoituksena on suojella maailman<br />

ainutlaatuista kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperintöä. Luetteloon<br />

on valittu arvokkaimmat perintökohteet, joiden<br />

suojelulla <strong>ja</strong> säilyttämisellä katsotaan olevan erityinen<br />

merkitys ihmiskunnan kulttuuri- <strong>ja</strong> luonnonperinnön<br />

säilymiselle. Maailmanperintöluettelossa on yli<br />

1000 kohdetta, jotka <strong>ja</strong>kautuvat kulttuurikohteisiin,<br />

luonnonkohteisin <strong>ja</strong> molempiin ryhmiin<br />

kuuluviin. Suomessa maailmanperintökohteita<br />

ovat Suomenlinna, Vanha Rauma, Petäjäveden<br />

vanha kirkko, Verlan puuhiomo <strong>ja</strong> pahvitehdas,<br />

Sammallahdenmäki, Merenkurkun saaristo <strong>ja</strong> Struven<br />

ketju.<br />

muinaismuistolaki: Laki suojelee kiinteitä<br />

muinaisjäännöksiä Suomen alueella, lain kir<strong>ja</strong>imen<br />

mukaan ”Kiinteät muinaisjäännökset ovat rauhoitettu<strong>ja</strong><br />

muistoina Suomen aikaisemmasta asutuksesta <strong>ja</strong><br />

historiasta. Ilman tämän lain no<strong>ja</strong>lla annettua lupaa on<br />

kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen,<br />

muuttaminen, vahingoittaminen, poistaminen <strong>ja</strong><br />

muu siihen kajoaminen kielletty.” Muinaismuistolaki<br />

rauhoittaa kaikki lain piiriin kuuluvat kiinteät<br />

muinaisjäännökset, <strong>ja</strong> lain noudattamista valvoo<br />

Museovirasto.<br />

muinaissuomalainen kulttuuriperintö:<br />

Muinaissuomalaisten uskonnosta ei ole säilynyt<br />

kir<strong>ja</strong>llisia lähteitä- Arkeologisissa kaivauksissa löydetyt<br />

esineet <strong>ja</strong> luola- <strong>ja</strong> kalliomaalaukset ovat säilynyt osa<br />

muinaissuomalaista kulttuuriperintöä. Kalmistoista<br />

on löydetty vainajien mukana hautoihin laskettua<br />

esineistöä.<br />

puuveistokset kirkoissa: Katolisella keskia<strong>ja</strong>lla kirkkoihin<br />

tehtiin puuveistoksia, jotka ovat merkittävä osa<br />

katolista kulttuuriperintöä Suomessa. Alun perin<br />

veistokset maalattiin kirkkailla väreillä <strong>ja</strong> niiden<br />

päälle ommeltiin silkkisiä vaatteita, mutta keskia<strong>ja</strong>lta<br />

nykypäivään säilyneet kirkkojen puuveistokset ovat<br />

suurimmaksi osaksi yksivärisiä tai puunsävyisiä.<br />

ortodoksinen kulttuuriperintö Suomessa: Ortodoksisen<br />

kirkon kulttuuriperintöön kuuluu mm. 140 kirkkoa <strong>ja</strong><br />

rukoushuonetta, joiden kirkkoarkkitehtuuri edustaa<br />

bysanttilaista arkkitehtuuria (esim. Uspenskin<br />

katedraali Helsingissä, joka on Pohjois-Euroopan<br />

suurin ortodoksikirkko Venäjän ulkopuolella).<br />

Ortodoksista kulttuuriperinnettä edustavat pääsiäiseen<br />

liittyvät tavat kuten paasto, pääsiäisruoat esim. pasha,<br />

virpominen <strong>ja</strong> pääsiäismunien maalaaminen.<br />

tapakulttuuri: Tapakulttuuri tarkoittaa tietyssä<br />

ihmisryhmässä tai kulttuuripiirissä oletettua<br />

käyttäytymisen kulttuuria. Hyvin tapakulttuurin<br />

hallitseva henkilö osoittaa hallitsevansa kulttuuriset<br />

käyttäytymisen normit. Tapakulttuuri säätelee ihmisten<br />

käyttäytymistä, mutta sen rikkominen ei johda<br />

muuhun rangaistukseen kuin yleiseen paheksuntaan.<br />

Tapakulttuuri vaihtelee voimakkaasti kulttuurista<br />

toiseen.<br />

traditio: perinne eli traditio on peritty tapa, käytänne<br />

tai käsitys; viittaa kansanperinteeseen eli kansan<br />

muistitiedon varassa säilyttämään henkiseen<br />

kulttuuriin<br />

uskonnollinen kulttuuriperintö Suomessa: Näkyvimpinä<br />

aineellisen uskonnollisen kulttuuriperinnön<br />

ilmentymiä ovat uskonnonharjoittamisen rakennukset.<br />

Aineeton uskonnollinen kulttuuriperintö on mm.<br />

suomalainen uskonnollinen tapakulttuuri <strong>ja</strong><br />

jumalanpalveluskäytännöt, näihin liittyvät erilaisten<br />

kirkollisten juhlapyhien vietto <strong>ja</strong> kirkolliset toimitukset<br />

kuten kaste, konfirmaatio avioliittoon vihkiminen.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KULTTUURI, KULTTUURIPERINTÖ JA TAIDE | 303

2<br />

taide // maailmanuskonnot<br />

Taide uskonnoissa<br />

Kaikissa uskonnoissa on uskonnollista taidetta. Taideteos<br />

antaa uskonnon kohteelle aineellisen muodon;<br />

palvontaa on helpompi kohdistaa jumalankuvaan<br />

kuin täysin aineettomaan kohteeseen. Samoin<br />

<strong>uskonto</strong>ihin liittyvät rakennukset mahdollistavat<br />

yhteisen palvonnan erottamalla maallisen (profaanin)<br />

<strong>ja</strong> pyhän (sakraalin). Taiteen avulla myös opetetaan<br />

uskonnolle tärkeitä asioita, kuten symbole<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> käsitteitä. Eri uskonnoilla on omat tapansa käyttää<br />

taidetta uskonnonharjoituksen osana.<br />

Uskonnollista taidetta on tehty tuhansia vuosia,<br />

<strong>ja</strong> sen muodot ovat muuttuneet <strong>ja</strong> kehittyneet: esihistorian<br />

kalliomaalauksista on siirrytty keskiaikaisiin<br />

puuveistoksiin, kullattuihin ikoneihin <strong>ja</strong> abstrakteihin<br />

alttaritauluihin. Jo egyptiläiset koristivat<br />

hautamuistomerkkejä muotokuvilla, <strong>ja</strong> antiikin aikaan<br />

kreikkalaiset <strong>ja</strong> roomalaiset käyttivät taidetta<br />

osoittamaan kunnioitusta myyttisille sankareilleen.<br />

Buddhaa on kuvattu patsaisiin <strong>ja</strong> maalauksiin<br />

buddhalaisessa perinteessä, <strong>ja</strong> juutalaiset maalasivat<br />

synagogiin kuvia Vanhan testamentin kertomuksista.<br />

Taiteen harjoittaminen voi olla uskonnollista toimintaa.<br />

Islamin kalligrafiassa kirjoitetaan pyhän<br />

kir<strong>ja</strong>n Koraanin säkeitä <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>panilainen kukkienasettelu<br />

ikebana on pyrkimystä kohti zeniä, mielen<br />

harmoniaa. Musiikki voi olla uskonnoissa yhteistä<br />

laulua tai ääntelyä, jopa rituaalista esittävää musiikkia.<br />

Puhelaulua eli resitointia esiintyy monissa<br />

uskonnoissa.<br />

Jumalan kuvaamisen perinne kuvataiteessa vaihtelee<br />

eri uskonnoissa. Lähi-idässä syntyneissä uskonnoissa<br />

jumalan kuvaaminen on ollut kiellettyä,<br />

mutta Kaukoidän uskonnoissa jumalia kuvataan<br />

hyvinkin konkreettisesti. Jumalan kuvia kannetaan<br />

kulkueissa, syötetään temppeleissä, maalataan <strong>ja</strong><br />

puetaan.<br />

Taiteen <strong>ja</strong> <strong>uskonto</strong>jen suhde näkyy myös nykya<strong>ja</strong>n<br />

lainsäädännössä. Vuonna 2012 jumalanpilkan<br />

kieltävä laki oli voimassa 22 prosentissa maailman<br />

maista. Euroopassa tällaista lakia noudatetaan Saksassa,<br />

Tanskassa, Italiassa, Kreikassa, Puolassa, Irlannissa<br />

<strong>ja</strong> Maltalla.<br />

MAAILMANUSKONTOJEN SUHDE TAITEESEEN<br />

Taide zen-buddhalaisessa perinteessä: Zen-buddhalaisessa<br />

perinteessä korostetaan taiteen vaikutusta<br />

mietiskelyyn <strong>ja</strong> meditaatioon. Zen-buddhalaisuus<br />

vaikuttanut voimakkaasti <strong>ja</strong>panilaisen maalaustaiteeseen,<br />

arkkitehtuuriin, runouteen, kukkien asetteluun<br />

eli ikebanaan, kalligrafiaan, puutarhataiteeseen<br />

<strong>ja</strong> itsepuolustukseen. Zen-buddhalaisuuden keskeinen<br />

tavoite on mielen tyhjentäminen <strong>ja</strong> vaistonvarainen<br />

toiminta. Tunnettu esimerkki zen-taiteesta on<br />

yhdellä siveltimen vedolla piirretty ympyrä eli enso,<br />

joka symboloi hetkeä, jolloin mieli vapautuu ruumiista<br />

luomistyöhön. Yksi käytetyimmistä ikebanaasetelmista<br />

on ns. kolmen oksan periaate, jossa oksat<br />

symboloivat, maata, ihmistä <strong>ja</strong> taivasta.<br />

Taide taolaisuudessa: taolaisessa maalaustaiteessa<br />

yleisiä ovat luontokuvat, joissa kuvataan luonnon<br />

peruselementtejä, eli maata, puita, tulta <strong>ja</strong> vettä eri<br />

muodoissaan<br />

Taide juutalaisuudessa: Juutalainen taide on käyttötaidetta<br />

synagogiin <strong>ja</strong> uskonnollisiin seremonioihin.<br />

Yleisimpiä juutalaisia koristeaiheita ovat<br />

menora-kynttilän<strong>ja</strong>lka, laintaulut, kruunu <strong>ja</strong> rukoustekstit.<br />

Jiddišinkielisen kir<strong>ja</strong>llisuuden keskeisenä<br />

teemana oli juutalaiskulttuurin käsittely.<br />

Tunnettu perinteinen juutalainen soitin on puhallinsoitin<br />

šofar, jota käytetään uskonnollisten juhlien<br />

yhteydessä. Klezmer on itäeurooppalaisten juutalaisten<br />

kansanmusiikkia.<br />

Taide <strong>ja</strong> islam: Islamilaisen kulttuurin taide on<br />

vahvasti sidoksissa <strong>uskonto</strong>on, <strong>ja</strong> tämän vuoksi taide<br />

on ilmaisultaan melko yhtenäistä eri islaminuskoisten<br />

maiden välillä. Koraani itsessään ei kiellä<br />

kuvien tekemistä, vaan 600-luvun lopulla hadith<br />

(Profeetan perimätieto) <strong>ja</strong> siihen perustuva laintulkinta<br />

kielsivät kuvien tekemisen Jumalasta <strong>ja</strong> elävistä<br />

olennoista. Kuvakieltoa on kuitenkin perusteltu<br />

Koraanin suurilla. Tältä poh<strong>ja</strong>lta on a<strong>ja</strong>teltu, että<br />

kuvien tekeminen loukkaa Jumalan yksinoikeutta<br />

luoda elämää. Sitä on perusteltu myös a<strong>ja</strong>tuksella,<br />

jonka mukaan kuvat vievät ihmisen a<strong>ja</strong>tuksen pois<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

304 | MODUULI 5

Jumalasta, kun rukoillaan. Kuvakielto koskee seinälle<br />

ripustettu<strong>ja</strong> tai pystyyn asetettu<strong>ja</strong> kuvia. Kasve<strong>ja</strong><br />

ei palvota, joten niiden kuvaaminen taiteessa<br />

on sallittua.<br />

Islamilaisen kuvataiteen lähtökohta on ympyrä,<br />

joka symboloi Jumalaa. Kun ympyrä <strong>ja</strong>etaan kuuteen<br />

tai kahdeksaan osaan, muodostuu tähtikuvio.<br />

Geometrisista peruskuvioista kolmiosta <strong>ja</strong> ympyrästä<br />

saadaan viivo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkamalla <strong>ja</strong> väriä lisäämällä<br />

toistuvia muoto<strong>ja</strong>. Esimerkiksi islamilaisten maurien<br />

Espan<strong>ja</strong>an rakentamassa Alhambran palatsin<br />

mosaiikki- <strong>ja</strong> stukkokoristelun pääosassa ovat geometriset<br />

muodot.<br />

Matot ovat keskeinen osa islamilaista taidetta, sillä<br />

niitä käytetään moskeijoissa lattioiden peittona,<br />

<strong>ja</strong> niillä on suuri koristeellinen merkitys. Maton kuvioissa<br />

esiintyy usein mihrab eli rukoussyvennys.<br />

Islamilainen kalligrafia on yleensä Koraanin lauseiden<br />

tai Allahin nimen arabiankielisen nimen tyyliteltyjen<br />

versioiden tekemistä.<br />

Taide hindulaisuudessa: Hindulaisessa taiteessa<br />

vanha uskonnollinen perinne <strong>ja</strong> maan kulttuuri<br />

kietoutuvat toisiinsa. Pyhiä tekstejä, veda-hymnejä,<br />

lauletaan <strong>ja</strong> resitoidaan, <strong>ja</strong> mietiskelyn apuna käytetään<br />

muutenkin musiikkia. Kun pyhää tavua eli<br />

mantraa (esim. om-tavu) tai jonkun jumalan nimeä<br />

lauletaan hil<strong>ja</strong>a mielessä, jumalallisten ominaisuuksien<br />

uskotaan vaikuttavan mietiskelijään.<br />

Tanssilla on tärkeä rooli monissa riiteissä. Temppelissä<br />

tanssittava sadonkorjuutanssi on vanha perinne.<br />

Tanssin säestykseen käytetään muun muassa<br />

rumpu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> symbaale<strong>ja</strong>. Uskonnollisten tanssien<br />

aiheina ovat usein jumaltarut, joita esitetään koko<br />

kehon liikkeitä hyväksi käyttäen. Erityisesti <strong>ja</strong>lkojen<br />

asennot, asanat, ovat täynnä symboliikkaa.<br />

Hindulainen temppeliarkkitehtuuri on kehittynyt<br />

pitkän a<strong>ja</strong>n kuluessa. Alueelliset erot rakennustyyleissä<br />

ovat suuria, mutta usein temppeleissä on<br />

portte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> altaita. Hindutemppelin pyhin huone on<br />

yleensä pieni suorakulmainen <strong>ja</strong> ikkunaton huone<br />

garbhagriha. Se si<strong>ja</strong>itsee usein temppelin korkeimman<br />

osan eli tornin, vimanan, alla. Garbhagriha<br />

merkitsee kohtua eli tämä huone on temppelin ydin<br />

<strong>ja</strong> sisin olemus. Huoneessa on palvonnankohteena<br />

jonkin jumalan kuva tai lingam. Linga eli lingam on<br />

suuri fallossymboli eli penis, <strong>ja</strong> sen palvonta liittyy<br />

usein Siva jumalan palvontaan. Pyhimmän huoneen<br />

edessä si<strong>ja</strong>itsee yleensä aula, mandapa. Aulassa kävijät<br />

ottavat seisten vastaan temppelipapin välityksellä<br />

tulevan jumalan siunauksen.<br />

Temppeli on kuin maailmankaikkeus pienoiskoossa,<br />

<strong>ja</strong> erilaisilla patsailla kuvataan sen moninaisia<br />

yksityiskohtia. Jumalhahmot ovat hahmoltaan<br />

usein ihmisten kaltaisia, mutta kyvyiltään ylivertaisia<br />

ihmiseen verrattuna. Patsaiden kauneudella<br />

<strong>ja</strong> harmonialla korostetaan jumalten täydellisyyttä.<br />

Patsaista on pidettävä huolta, <strong>ja</strong> niiden vaatetusta<br />

<strong>ja</strong> koru<strong>ja</strong> vaihdetaan säännöllisesti. Tällainen konkreettinen<br />

toiminta on monelle hindulle tärkeä osa<br />

henkilökohtaista uskonnollisuutta.<br />

Jumalien kaikkivoipaisuutta kuvataan maalauksissa<br />

monikasvoisuudella <strong>ja</strong> -kätisyydellä. Hindujen<br />

pyhät eläimet <strong>ja</strong> kasvit ovat myös suosittu<strong>ja</strong> aiheita.<br />

Tyypillisesti maalauksen pääkohde on kuvattu luonnottoman<br />

suurena muihin nähden. Perspektiiviä ei<br />

yleensä ole. Erilaiset symbolit ovat hyvin tärkeitä, <strong>ja</strong><br />

hahmoon liitetyillä esineillä on omat merkityksensä.<br />

Mikäli symboliikkaa ei tunne, maalausta on vaikea<br />

täysin ymmärtää.<br />

BUDDHAN PATSAAT<br />

Alun perin Buddhaa ei kuvattu suoraan millään tavalla.<br />

Korkeintaan hänen <strong>ja</strong>lanjälkeään tai pyhää<br />

boddhipuuta, jonka alla mietiskellessään Siddhartha<br />

koki valaistumisensa, käytettiin uskonnollisena<br />

symbolina. A<strong>ja</strong>nlaskumme alusta lähtien on tehty<br />

Buddhan patsaita. Buddhaa on kuvattu patsaissa<br />

monissa eri asennoissa. Niiden materiaali, koko<br />

sekä Buddhan asento vaihtelevat melkoisesti.<br />

Kullakin asennolla on oma symboliikkansa. Patsaan<br />

makaava asento kuvaa nirvanaan vaipumista.<br />

Lootusasento (istuen <strong>ja</strong>lat ristissä) kertoo mielen<br />

tyyneydestä. Valaistumisen merkkinä pidetään<br />

Buddhan maata koskettavia sormia.<br />

Buddhalaisuudessa mietiskely suuren opetta<strong>ja</strong>n<br />

patsaan ääressä auttaa keskittymään <strong>ja</strong> mietiskelemään.<br />

Buddhan patsaita ei palvota eikä niiden ääressä<br />

esitetä toiveita, vaan uskoville on opetettu patsaiden<br />

avulla Buddhan elämäkertaa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

TAIDE USKONNOISSA | 305

MODUULI 6<br />

Uskonto, tiede <strong>ja</strong> media<br />

Uskonnot ovat eräs laajimmista inhimillistä<br />

ilmiöistä, <strong>ja</strong> siten myös kiinnostava<br />

tieteellisen tutkimuksen kohde. Eri<br />

tieteenalat tarkastelevat <strong>uskonto</strong><strong>ja</strong> <strong>ja</strong> ihmisten<br />

uskonnollista toimintaa omista näkökulmistaan.<br />

Uskontojen tutkimus kehittyy uusilla<br />

tieteenaloilla, <strong>ja</strong> esimerkiksi neurotieteet<br />

ovat tarjonneet uudenlaisia mahdollisuuksia<br />

uskonnollisen kokemusten tutkimiseen.<br />

Uskonto<strong>ja</strong> käsitellään eri medioissa päivittäin.<br />

Media valitsee käsittelemänsä aiheet <strong>ja</strong><br />

näkökulmat journalistisin perustein, eli niiden<br />

kriteerien mukaan, joista median kuluttajien<br />

uskotaan olevan kiinnostuneita. Yleissivistykseen<br />

kuuluu <strong>uskonto</strong>jen historian <strong>ja</strong><br />

nykypäivän sekä uskonnollisen symboliikan<br />

tuntemus. Näiden avulla voidaan ymmärtää<br />

median käsittelemiä aiheita <strong>ja</strong> arvioida uutisoinnissa<br />

sekä muussa mediassa valittu<strong>ja</strong> näkökulmia<br />

<strong>uskonto</strong>jen käsittelyyn.<br />

UE6<br />

Toisaalta uskonnot käyttävät median eri muoto<strong>ja</strong><br />

välineenä oman sanomansa levittämiseen.<br />

Kohdatessaan uskonnon aihepiirejä mediassa,<br />

luki<strong>ja</strong> tai katso<strong>ja</strong> tarvitsee medialukutaitoa<br />

<strong>ja</strong> –kriittisyyttä voidakseen tulkita sitä, miten<br />

<strong>uskonto</strong>a käsitellään mediassa, tai sitä, miten<br />

<strong>uskonto</strong> käyttää mediaa välineenä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

342 | MODUULI 6

OPETUSSUUNNITELMAN PERUSTEET LOPS2021<br />

YLEISET TAVOITTEET<br />

Moduulin tavoitteena on, että opiskeli<strong>ja</strong><br />

• hahmottaa uskonnon tutkimuksen näkökulmia <strong>ja</strong> menetelmiä eri tieteenaloilla sekä<br />

tuntee a<strong>ja</strong>nkohtaista tutkimusta<br />

• tunnistaa <strong>ja</strong> osaa analysoida <strong>uskonto</strong>on liittyviä a<strong>ja</strong>nkohtaisia teemo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> sisältöjä<br />

mediassa<br />

• osaa analysoida uskonnon <strong>ja</strong> median välisiä suhteita sekä arvioida kriittisesti<br />

<strong>uskonto</strong>on liittyvää informaatiota <strong>ja</strong> sen lähteitä<br />

• kehittää valmiuksia tuottaa <strong>ja</strong> esittää <strong>uskonto</strong>on liittyvää tietoa<br />

KESKEISET SISÄLLÖT<br />

• uskonnon tutkimuksen a<strong>ja</strong>nkohtaisia näkökulmia <strong>ja</strong> menetelmiä eri<br />

tieteenaloilla: <strong>uskonto</strong>tieteen <strong>ja</strong> teologian eri tutkimusalat sekä taiteentutkimus,<br />

kulttuurintutkimus <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteet<br />

• uskonnollinen media <strong>ja</strong> median käyttö uskonnoissa<br />

• uskonnollisen kielen <strong>ja</strong> kuvaston käyttö eri medioissa<br />

• <strong>uskonto</strong>jen mediajulkisuus<br />

• <strong>uskonto</strong>ilmiön käsittely mediassa, kuten <strong>uskonto</strong>ihin liittyvät asenteet <strong>ja</strong><br />

mielikuvat, <strong>uskonto</strong>jen rooli konflikteissa <strong>ja</strong> rauhan rakentamisessa, uskonnot <strong>ja</strong><br />

ympäristökysymykset, uskonnot <strong>ja</strong> eettiset kysymykset, <strong>uskonto</strong>kritiikki<br />

Osana moduulia voidaan toteuttaa <strong>uskonto</strong>on liittyvä mediasisältö, media-analyysi tai<br />

pienimuotoinen <strong>uskonto</strong>on liittyvä tutkimus.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

JOHDANTO | 343

1.1<br />

luotettava tieto // tiedonhankintamenetelmä // tiedon arviointi // tieteellinen<br />

maailmankuva // tieteet // tiedon kriteerit<br />

Tiede <strong>ja</strong> tieteellisyys<br />

Ihminen tarkastelee maailmaa <strong>ja</strong> pyrkii ymmärtämään<br />

sitä. Jokainen selittää maailmaa omien tietojensa,<br />

käsitystensä <strong>ja</strong> uskomustensa poh<strong>ja</strong>lta.<br />

Tieteen erottaa arkikäsityksistä se, että tieteellisen<br />

tutkimuksen avulla pyritään saamaan luotettavin<br />

tieto maailman ilmiöistä. Tiede pyrkii olemaan puolueetonta<br />

<strong>ja</strong> järjestelmällistä. Siinä arkia<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong><br />

omien kokemusten aiheuttamat virheet pyritään<br />

poistamaan.<br />

Tieteellinen tieto koostuu hyvin perustelluista uskomuksista,<br />

joita ovat arvioineet tieteellistä tutkimusta<br />

tekevät tutki<strong>ja</strong>t. Tieteellistä tietoa kutsutaan<br />

uskomuksiksi siksi, että tieteellinen tieto ei ole lukkoon<br />

lyötyä <strong>ja</strong> pysyvää, vaan se pyrkii kehittymään<br />

<strong>ja</strong> täydentymään <strong>ja</strong>tkuvasti. Tutki<strong>ja</strong>t maailman yliopistoissa<br />

<strong>ja</strong> tutkimuslaitoksissa pyrkivät löytämään<br />

sekä vanhaa tietoa täydentävää että aivan uutta tietoa.<br />

Tieteen totena pitämät asiat pätevät niin kauan,<br />

kunnes löydetään paremmin perusteltu<strong>ja</strong> uskomuksia<br />

selittämään kyseistä asiaa.<br />

TIETEELLINEN TIETO PROSESSINA<br />

Tieteellinen tieto perustuu pitkään prosessiin, joka<br />

toimii tieteentekijöiden yhdessä <strong>ja</strong>kamien periaatteiden<br />

mukaan. Tutkimuksissa pyritään löytämään<br />

uusia seikko<strong>ja</strong> jo ennestään tunnetuista asioista.<br />

Vaikka tutkimuksessa löytyisi uusia tuloksia, yksi<br />

tutkimus ei vielä muuta alan vakiintuneita käsityksiä.<br />

Tutkimuksissa pitää saada sama tulos useita<br />

kerto<strong>ja</strong> ennen kuin uusi tieto voidaan liittää osaksi<br />

vakiintunutta tietoa.<br />

Tieteellisen tiedon käsitykset voivat muuttua rajustikin,<br />

jos löydetään aivan uutta tietoa tai uusi<br />

lähestymistapa tutkittavaan asiaan. Tiede on kehittynyt<br />

merkittävällä tavalla tutkimuslaitteiden kehittymisen<br />

kautta. Luonnontieteissä tällaisia mullistavia<br />

laitteita ovat olleet esimerkiksi kaukoputki <strong>ja</strong><br />

mikroskooppi. Psykologian piirissä funktionaalinen<br />

magneettikuvaus on viime vuosikymmeninä kehittynyt<br />

menetelmä, jonka avulla on voitu saada aivan<br />

uudenlaista tietoa ihmisen aivojen toiminnasta.<br />

Tieteelliseen a<strong>ja</strong>tteluun kuuluu luottamus tieteen<br />

auktoriteetteihin. Professorin lausuntoa hänen erikoisalaansa<br />

liittyen uskotaan enemmän kuin alan<br />

opiskelut juuri aloittanutta nuorta. Samoin maailman<br />

yliopistojen laatua arvioidaan vuosittain, <strong>ja</strong><br />

korkealle arvostettujen yliopistojen tutkimuksia pidetään<br />

luotettavampina kuin pienten <strong>ja</strong> heikkotasoisina<br />

pidettyjen yliopistojen.<br />

TIETEEN YLEISET PERIAATTEET<br />

Tieteellisen tutkimuksen yleiset periaatteet koskevat<br />

kaikkia tieteenalo<strong>ja</strong>. Näitä periaatteita ovat kriittisyys,<br />

julkisuus, itseään kor<strong>ja</strong>avuus, toistettavuus,<br />

riippumattomuus <strong>ja</strong> objektiivisuus. Kriittisyyden periaatteen<br />

mukaan mitään asiaa ei pidetä totena ennen<br />

kuin se on tutkittu. Kaikkea tutkimukseen liittyvää<br />

tutkitaan <strong>ja</strong> arvioidaan kriittisesti. Julkisuuden<br />

periaatteen mukaan tieteen tulosten <strong>ja</strong> tutkimuksessa<br />

käytettyjen menetelmien tulee olla yleisesti tunnettu<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> kenen tahansa tarkasteltavissa. Tieto ei<br />

saa perustua salaisiin tai mystisiin lähteisiin, joita ei<br />

voida tutkia. Uusi tieto hyväksytään tiedemaailmassa<br />

usein vasta pitkän kriittisen keskustelun jälkeen.<br />

Itseään kor<strong>ja</strong>avan tiedon periaatteen mukaan mikään<br />

tutkimustulos ei ole lopullinen, vaan asiasta<br />

voidaan saada uutta tietoa esimerkiksi tutkimusmenetelmien<br />

kehittyessä. Tiede pyrkii kohti lopullista<br />

totuutta, <strong>ja</strong> tutkimustulosta pidetään tähän mennessä<br />

parhaana saatuna tietona tutkittavasta asiasta.<br />

Tutkimuksen avulla asiasta rakennetaan teoria,<br />

kunnes tiede löytää uutta tietoa <strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>a teoriaa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Autonomisuus<br />

Luotetavat<br />

menetelmät<br />

Tieteellisen<br />

tiedon tunnusmerkit<br />

Itseään<br />

kor<strong>ja</strong>ava<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Yleistetävyys<br />

Kriittisyys<br />

Objektivisuus<br />

Julkisuus<br />

344 | MODUULI 6

Toistettavuuden periaate määrittelee, että tulos ei<br />

saa olla riippuvainen kokeen suoritta<strong>ja</strong>sta. Kenen<br />

tahansa alan koulutetun tutki<strong>ja</strong>n tulee kyetä toistamaan<br />

kokeen tulos samoilla välineillä. Tieteen riippumattomuusperiaate<br />

tarkoittaa vapautta esimerkiksi<br />

mielipiteistä tai tieteen rahoitta<strong>ja</strong>sta. Esimerkiksi<br />

tupakkatehtaan rahoittama tupakan haittoihin<br />

liittyvän tutkimuksen tulos ei saa olla riippuvainen<br />

tehtaan omista<strong>ja</strong>n antamasta tutkimusrahasta. Tieteellisen<br />

tutkimuksen objektiivisuuden periaate<br />

tarkoittaa vapautta kaikista ennakko-oletuksista.<br />

Myöskään tutki<strong>ja</strong>n omat mielipiteet eivät saa vaikuttaa<br />

tutkimustulokseen.<br />

Tieteen yleiset periaatteet ovat yhteisiä kaikille tieteenaloille<br />

<strong>ja</strong> niiden tutkimuksille. Näiden periaatteiden<br />

myötä tutkimustulokset alistetaan tiedeyhteisön<br />

vertaisarvioinnille. Tieteenalat ovat keskenään<br />

erilaisia, <strong>ja</strong> esimerkiksi luonnontieteiden <strong>ja</strong> humanististen<br />

tieteiden tutkimus on menetelmällisesti<br />

erilaista, koska tutkittavat ilmiöt poikkeavat toisistaan.<br />

Uskonnon tutkimuksessa on länsimaisessa<br />

yliopistolaitoksessa kaksi eri tutkimustraditiota eli<br />

<strong>uskonto</strong>tiede <strong>ja</strong> teologia. Viime aikoina tutkijoita on<br />

kiinnostanut enenevässä määrin myös uskonnottomuuden<br />

eri puolien analysoiminen <strong>ja</strong> ymmärtäminen<br />

tieteen keinoin.<br />

TIETEELLISEN TIEDON OMAKSUMINEN<br />

TEORIA 3<br />

TEORIA 1<br />

Tieteellisen tiedon ymmärtäminen saattaa olla vaikeaa,<br />

sillä tieteen tekemisessä käytetään tieteenalan<br />

omia termejä <strong>ja</strong> käsitteitä. Tieteellisistä tutkimuksista<br />

kerrotaan niin sanotulle suurelle yleisölle eli<br />

ei-tiedeyhteisön jäsenille kirjoissa, tiedelehdissä <strong>ja</strong><br />

monissa sanomalehdissä. Jotta tutkitun alan menetelmiin<br />

perehtymätön ihminen voi ymmärtää tutkimustuloksia,<br />

täytyy tutkimusta <strong>ja</strong> sen kysymyksiä<br />

yksinkertaistaa. Tiedettä yksinkertaistettaessa häviää<br />

jotain siitä tiedosta, jolla tutki<strong>ja</strong>t keskustelevat<br />

keskenään, mutta tutkimuksesta voidaan kuitenkin<br />

kertoa yleiskuva. Tätä kutsutaan tiedon popularisoinniksi.<br />

Tämä on tärkeä tehtävä, jonka avulla<br />

tieteen tulokset <strong>ja</strong> tieteellinen maailmankuva ovat<br />

laa<strong>ja</strong>n yleisön saatavilla, <strong>ja</strong> tieteellisen tutkimuksen<br />

käsitykset muodostuvat osaksi yleisiä käsityksiä.<br />

Monista tieteen tutkimustuloksista on a<strong>ja</strong>n kuluessa<br />

muodostunut osa ihmisten arkia<strong>ja</strong>ttelua.<br />

Tällaisia ovat esimerkiksi tieto siitä, että maapallo<br />

kiertää aurinkoa, tai se, että ihmisen aivoista voidaan<br />

havaita hermoverkkojen aktivoitumista, kun<br />

hän a<strong>ja</strong>ttelee.<br />

TIETEELLISEN TIEDON ARVIOINTI<br />

Kaikki tieteellinen tieto ei ole syntyhetkellänsäkään<br />

pätevää. Osa hylätään merkityksettöminä <strong>ja</strong> osa tieteellisen<br />

tutkimuksen tuloksista on virheellisiä. Tieteellistä<br />

tietoa arvioidaan <strong>ja</strong>tkuvasti, jotta tiedettäisiin,<br />

mikä tiedosta on saatu selville luotettavin keinoin<br />

<strong>ja</strong> sisältää merkittävää uutta tietoa. On tärkeää,<br />

että tieteeseen voidaan luottaa tiedonhankkimisjärjestelmänä.<br />

Joskus käy ilmi, että paljon huomiota saanut <strong>ja</strong><br />

merkittävänä pidetty tutkimus on tehty puutteellisesti,<br />

eikä se siksi ole luotettava. Se on voitu tehdä<br />

jopa vilpillisessä mielessä arvostuksen, huomion <strong>ja</strong><br />

rahan saamiseksi. Tiedeyhteisö valvoo tiedon laatua<br />

<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkuvasti arvioi merkittävinä pidettyjä tutkimuksia<br />

uusilla tutkimuksilla, jotta epäluotettavat tulokset<br />

<strong>ja</strong> teoriat saadaan eliminoitua joukosta.<br />

Se, että tieteen eri alojen välillä – joskus jopa saman<br />

tieteenalan sisällä – on keskenään erilaisia käsityksiä,<br />

Teoria<br />

Teoria on tieteellisen tutkimuksen avulla kehitetty,<br />

tutkittavaa ilmiötä selittävä malli. Jokaisella tutkimuksella<br />

on jokin teoreettinen viitekehys, johon<br />

se no<strong>ja</strong>a tuloksensa <strong>ja</strong> johon se voi peilata uusia<br />

tutkimustuloksia. Teoriaan kuuluu myös esimerkiksi<br />

tutkimuksessa käytettävien termien määrittely.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Ongelma-alue<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

TEORIA 2<br />

TUTKIMUSPROSESSI<br />

• Tutkimusongelman määrittely<br />

• Työskentelyteoria <strong>ja</strong> hypoteesi<br />

• Tutkimusmenetelmien valinta<br />

• Otoksen valinta<br />

• Toteutus<br />

• Tulosten käsittely<br />

• Tulosten tulkinta<br />

• Tulosten julkaiseminen<br />

TIEDE JA TIETEELLISYYS | 345

YHTEISKUNTATIETEET<br />

HUMANISTISET TIETEET<br />

MAATALOUS- JA METSÄTIETEET<br />

esim. kansantaloustiede, oikeustiede,<br />

sosiaalitieteet, sosiologia, sosiaali- <strong>ja</strong><br />

yhteiskuntapolitiikka, psykologia,<br />

kasvatustieteet<br />

esim. maatalous <strong>ja</strong> metsätieteet,<br />

maatalouden bioteknologia<br />

LUONNONTIETEET<br />

esim. matematiikka, fysiikka, avaruustieteet<br />

<strong>ja</strong> tähtitiede, kemia, maantiede <strong>ja</strong> ympäristötieteet,<br />

biotieteet<br />

ei ole osoitus tieteen epäpätevyydestä, vaan tieteen<br />

luotettavuudesta. Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan<br />

päätyä mihin tahansa tulokseen, <strong>ja</strong> sen jälkeen<br />

tuloksen luotettavuutta arvioidaan monin tavoin.<br />

Joskus todetaan, että löydetty tulos ei ole luotettava,<br />

<strong>ja</strong> silloin tutkimustyö aloitetaan uudelleen.<br />

IHMISEN SUHTAUTUMINEN<br />

TIETEELLISEEN TIETOON<br />

Tieteiden<br />

kenttä<br />

Tieteellinen maailmankuva tarkoittaa tapaa tarkastella<br />

asioita siten, että maailmaa pyritään selittämään<br />

eri tieteiden tutkimustuloksiin no<strong>ja</strong>utuen. Kukaan<br />

ei voi kuitenkaan hallita <strong>ja</strong> ymmärtää kaikkia<br />

tieteenalo<strong>ja</strong>. Siksi myös tieteellistä maailmankuvaa<br />

kannattavalla saattaa olla joltain osin tieteellinen<br />

maailmanselitys, mutta toisilta osin tulkinnat perustuvat<br />

hänen arkikäsityksiinsä. On myös havaittu,<br />

että ihmisillä on taipumus pitää kiinni omista vakiintuneista<br />

uskomuksista <strong>ja</strong> käsityksistään, vaikka<br />

uusi tieteellinen tieto väittäisi toisin. Moni kiistää<br />

tupakoinnin vaarallisuutta vetoamalla vanhaksi eläneeseen<br />

tupakoineeseen sukulaiseen, mutta oma kokemus<br />

ei kuitenkaan riitä luotettavan, yleistettävän<br />

tiedon perustaksi.<br />

Jotta tiedon voitaisiin sanoa olevan mahdollisimman<br />

totta kaikissa olosuhteissa, asiaa täytyy tutkia<br />

mahdollisimman monella tapaa eri tutkijoiden oh<strong>ja</strong>uksessa.<br />

esim. filosofia, kielitieteet, taiteiden<br />

tutkimus, teologia, historia <strong>ja</strong><br />

arkeologia<br />

TEKNISET TIETEET<br />

LÄÄKE- JA TERVEYSTIETEET<br />

esim. arkkitehtuuri, sähkö-, automaatio- <strong>ja</strong><br />

tietoliikennetekniikka, elektroniikka, kone- <strong>ja</strong><br />

valmistustekniikka, lääketieteen tekniikka,<br />

ympäristötekniikka<br />

TIETEELLISEN TIEDON KRITEERIT<br />

Tieteelliselle tiedolle on yleisesti asetettu erityiset<br />

kriteerit. Sen on oltava pätevää, puolueetonta, luotettavaa,<br />

yleistettävää sekä raportoitavissa. Kriteerit<br />

määrittelevät muun muassa sitä, miten tietoa<br />

on hankittava, <strong>ja</strong> mikä erottaa sen arkitiedosta tai<br />

yksityisen henkilön mielipiteistä. Nämä filosofiset<br />

perusedellytykset ovat samat tieteestä riippumatta.<br />

Jokaisella tieteenalalla on pohdittavana kuitenkin<br />

omat erityiskysymyksensä, kun kriteerejä sovelletaan<br />

käytännön tutkimukseen.<br />

Pätevyydellä eli validiteetilla tarkoitetaan sitä, että<br />

tutkimuksella on voitava mitata juuri sellaista seikkaa,<br />

jota halutaankin mitata. Olennaiset käsitteet on<br />

määriteltävä tarkasti. Tutki<strong>ja</strong>n on luotava sellainen<br />

mittari, jonka avulla haluttu<strong>ja</strong> tekijöitä voidaan mitata<br />

niin, ettei jollain muulla tekijällä ole ratkaisevaa<br />

merkitystä. Käsitteiden muuttaminen mitattavaan<br />

muotoon eli operationalisointi on monien psykologisten<br />

tutkimusten erityishaaste.<br />

Tutkimuksen on oltava aina mahdollisimman<br />

puolueetonta eli objektiivista. Yksilön omiin kokemuksiin<br />

perustuva tieto on subjektiivista, eikä tieteellinen<br />

tieto voi rakentua sille. Ihanteena pidetään<br />

sitä, että tutkimuksen lopputuloksena siivilöityvän<br />

tiedon sisältö on sama, tekeepä työn kuka tahansa<br />

riittävän ammattitaidon omaava tutki<strong>ja</strong>.<br />

Validiteetin lisäksi on pidettävä huolta siitä, etteivät<br />

erilaiset satunnaiset tekijät vaikuta tutkimuk-<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

esim. peruslääketieteet, biolääketieteet,<br />

neurotieteet, kirurgia, hammaslääketieteet,<br />

terveystieteet, oikeuslääketiede <strong>ja</strong> muut<br />

lääketieteet<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

346 | MODUULI 6

seen. Tutkimus tai testi ei ole luotettava eli reliaabeli,<br />

jos eri tutki<strong>ja</strong>t saavat samassa koeasetelmassa<br />

erilaisia tuloksia.<br />

Tutkimustuloksia halutaan yleistää. Tällöin<br />

koejärjestelyt on suunniteltava siten, että valitaan<br />

tutkimukseen edustava otos koehenkilöitä satunnaismenetelmällä.<br />

Laboratorio-olosuhteissa tehdyissä tutkimuksissa<br />

on herätetty kysymys ekologisesta validiteetista<br />

eli siitä, kuinka saadut tulokset ovat sovellettavissa<br />

normaaliin arkielämään. Yleistettävyyden kannalta<br />

myös eläinkokeet ovat ihmistieteissä hyvin ongelmallisia.<br />

Eläimillä saatu tutkimustulos ei ole sellaisenaan<br />

siirrettävissä kuvaamaan ihmisen käyttäytymistä.<br />

Tieteellisen tiedon on oltava julkista. Raportoitavuuskriteeri<br />

tarkoittaa sitä, että koko tutkimushanke<br />

käsitemäärittelyineen <strong>ja</strong> operationalisointeineen<br />

on julkistettava sellaisessa muodossa <strong>ja</strong> niin yksityiskohtaisesti,<br />

että tiedeyhteisö voi sitä arvioida.<br />

Raportin perusteella pitäisi periaatteessa kenen tahansa<br />

tutki<strong>ja</strong>n pystyä halutessaan tekemään kyseinen<br />

tutkimus uudestaan.<br />

TIETEEN JA TUTKIMUKSEN EETTISIÄ<br />

KYSYMYKSIÄ<br />

Tieteen tutkimusetiikassa tarkastellaan eettisyyttä<br />

muun muassa tutkimuksen kohteen <strong>ja</strong> tutkimuksen<br />

ympäristövaikutusten kannalta. Tutkimuksen kohteen<br />

etiikassa tarkastellaan ihmisten, ihmisalkioiden<br />

<strong>ja</strong> koe-eläinten kohteluun liittyviä eettisiä kysymyksiä.<br />

Näitä ovat esimerkiksi kokeeseen osallistuvien<br />

ihmisten <strong>ja</strong> eläinten kokemat kivut <strong>ja</strong> heidän siitä<br />

mahdollisesti saamansa haitat verrattuna tutkimuksesta<br />

ennakoitavaan hyötyyn. Tätä joudutaan puntaroimaan<br />

esimerkiksi ihmisille tehtävissä uusien<br />

lääkkeiden testauksissa. Tutkimuksen ympäristöetiikassa<br />

tarkastellaan esimerkiksi radioaktiivisuuden<br />

tutkimisen tai geenitekniikan sovellutusten mahdollisia<br />

ympäristövaikutuksia. Lainsäädäntö asettaa<br />

ehto<strong>ja</strong> sille, millaista tutkimusta voidaan tehdä,<br />

mutta lopullinen vastuu tutkimuksen eettisyydestä<br />

on kuitenkin tiedeyhteisöillä <strong>ja</strong> tutkijoilla.<br />

Suomen evankelisluterilainen kirkko pyrkii osaltaan<br />

siihen, että eettiset näkökulmat otetaan huomioon<br />

tieteeseen <strong>ja</strong> teknologiaan liittyvissä kysymyksissä.<br />

Kirkon mukaan on syytä pohtia, onko ihmisen<br />

kyky uusiin tieteellisiin sovelluksiin kasvanut nopeammin<br />

kuin ihmisen vastuullinen eettinen harkinta.<br />

Kirkon <strong>ja</strong> yliopistollisen teologian edustajia on<br />

mukana useissa tieteeseen <strong>ja</strong> teknologiaan liittyvissä<br />

eettisissä neuvottelukunnissa, esimerkiksi tutkimuseettisessä<br />

neuvottelukunnassa (TEKN) <strong>ja</strong> biotekniikan<br />

neuvottelukunnassa (BTNK).<br />

TIETEELLINEN, PÄTIETEELLINEN,<br />

MAAGINEN JA USKONNOLLINEN<br />

AJATTELU<br />

Maailmankuvalla tarkoitetaan ihmisen omaksumien,<br />

todellisuutta koskevien käsitysten joukkoa.<br />

Maailmankuva voi olla<br />

• tieteellinen, jos maailmankuvaan sisältyvät<br />

väitteet perustuvat tieteellisin menetelmin<br />

hankittuun <strong>ja</strong> perusteltuun tietoon sekä ovat<br />

tosia tiedeyhteisön vallitsevan käsityksen<br />

mukaan. Tieteellinen maailmankuva ei koskaan<br />

ole täydellinen, koska aina on kysymyksiä, joihin<br />

ei ole löydetty tieteen menetelmien avulla<br />

vastauksia. Tiede <strong>ja</strong> sen myötä tieteellinen<br />

maailmankuva kuitenkin kehittyvät, kun tieteen<br />

avulla löydetään entistä tarkempia <strong>ja</strong> paremmin<br />

todellisuutta selittäviä käsityksiä.<br />

• arkikokemukseen perustuva, jos maailmankuvan<br />

perustana ovat ihmisen omat käsitykset <strong>ja</strong><br />

havainnot itsestä <strong>ja</strong> maailmasta<br />

• epätieteellinen, jos maailmankuva sisältää<br />

tieteellisesti epäpätevää eli tieteellisen<br />

maailmankuvan kanssa ristiriidassa olevaa<br />

a<strong>ja</strong>ttelua. Vaikka tiede ei voi antaa varmo<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> lopullisia vastauksia maailmaa koskeviin<br />

kysymyksiin, on järkiperäistä omaksua tieteiden<br />

hankkimat tulokset maailmankuvan perustaksi,<br />

koska ne on saavutettu kriittisen a<strong>ja</strong>ttelun <strong>ja</strong><br />

julkisen prosessin avulla. Epätieteellinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />

voi esiintyä tieteellisenä, vaikkei se täyttäisikään<br />

tieteellisyyden vaatimuksia. Tällaista a<strong>ja</strong>ttelua<br />

kutsutaan pseudotieteelliseksi.<br />

• maaginen, jos maailmankuva perustuu<br />

taikauskoisiin käsityksiin. Maagiset<br />

maailmankuvaan sisältyvät uskomukset,<br />

kuten usko kohtaloon tai hyvää onnea tuoviin<br />

rituaaleihin, eivät välttämättä edusta mitään<br />

tiettyä <strong>uskonto</strong>a. Noin joka kuudes suomalainen<br />

uskoo horoskooppeihin, <strong>ja</strong> monet muutkin<br />

lukevat oman horoskooppinsa säännöllisesti.<br />

Nämä a<strong>ja</strong>tukset edustavat maailmankuvaan<br />

kuuluvia maagisia uskomuksia.<br />

• uskonnollinen, jos maailmankuvaan sisältyy<br />

sellaisia käsityksiä, jotka perustuvat<br />

uskonnon oppeihin. Uskonnollinen a<strong>ja</strong>ttelu<br />

on epätieteellistä silloin, kun tieteen<br />

tutkimustuloksia kiistetään uskonnollisin<br />

perustein. Esimerkkinä tästä on Raamatun<br />

teksteistä kreationistisia käsityksiä esittävien<br />

kristittyjen käsitys siitä, että maapallo on vain<br />

6 000 vuotta vanha.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Uskontotieteilijä Helena Helve on tutkinut Suomessa<br />

nuorten maailmankuvaa pääkaupunkiseudun<br />

erään lähiön nuoriin keskittyvässä seurantatutkimuksessa.<br />

Helve erotteli tutkimuksen perusteella,<br />

että nuorten maailmankuvia ovat uskonnollinen,<br />

maagis-meta fyysinen, tieteellinen <strong>ja</strong> joukkotiedotusvälineiden<br />

luoma maailman kuva. Nuorten maailmankuvat<br />

eivät olleet Helven tutkimuksen mukaan<br />

selvä ra<strong>ja</strong>isia, vaan ne olivat useimmiten monikerroksisia<br />

<strong>ja</strong> sekoitt uneita.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

TIEDE JA TIETEELLISYYS | 347

SANASTOA KAPPALEESEEN TIEDE JA TIETEELLISYYS<br />

antropologia: Yleisnimitys tieteenalalle, jonka<br />

tutkimuskohteina ovat ihmislajille ominaiset piirteet<br />

<strong>ja</strong> kulttuurit. Antropologia on yhteydessä esimerkiksi<br />

luonnontieteisiin, kielitieteeseen <strong>ja</strong> arkeologiaan.<br />

Suomessa antropologiassa painottuu kulttuurien<br />

vertaileva tutkimus.<br />

arkeologia: tieteenala, joka tutkii muinaisia kulttuure<strong>ja</strong><br />

esimerkiksi kaivausten avulla<br />

autonomisuus: tieteellisen tutkimuksen kriteerinä<br />

autonomisuus tarkoittaa sitä, että ulkopuoliset seikat<br />

tai tahot eivät vaikuta tutkimuksen tulokseen.<br />

dogmatiikka: systemaattisen teologian alaan liittyvä<br />

oppiaine, joka käsittelee kristinuskon oppia.<br />

eksegetiikka: Tieteellinen raamatuntutkimus. Teologinen<br />

oppiaine, jonka kiinnostuksen kohteina ovat<br />

raamatuntekstit. Tavoitteena on muun muassa löytää<br />

mahdollisimman alkuperäinen muoto Raamatun<br />

teksteistä. Siinä hyödynnetään esimerkiksi arkeologiaa<br />

<strong>ja</strong> kielitieteitä.<br />

eletty <strong>uskonto</strong>: Uskontotieteen näkökulma, jossa<br />

tutkimuskohteena on ihmisen luontaisessa<br />

elinpiirissään harjoittama <strong>uskonto</strong>. Siihen sisältyy<br />

a<strong>ja</strong>tus siitä, että <strong>uskonto</strong> on osa elettyä elämää <strong>ja</strong><br />

uskonnon ydin liittyy uskonnolliseen kokemukseen, ei<br />

oppirakennelmaan.<br />

empiirinen: kokemuspoh<strong>ja</strong>inen, kokemukseen perustuva.<br />

etnografinen tutkimus: etnografinen tutkimus tarkoittaa<br />

erityisesti kenttätyön havaintojen perusteella kerättyä<br />

informaatiota.<br />

fakta: tosiseikka, yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta<br />

riippumaton asia.<br />

informaatio: Tieto on informaatiota, mutta kaikki<br />

informaatio ei ole tietoa. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat siis<br />

kaksi eri asiaa.<br />

irrationaalinen: järjenvastainen.<br />

kenttätutkimus: empiirisiin (kokemusperäisiin) tieteisiin<br />

liittyvä tutkimusmenetelmä, jossa tutki<strong>ja</strong> menee<br />

tutkittavan yhteisön keskelle <strong>ja</strong> tekee havainto<strong>ja</strong><br />

yhteisön toiminnasta.<br />

kirkkohistoria: teologinen oppiaine, joka tutkii kristillisten<br />

kirkkojen historiaa.<br />

kognitiivinen: esimerkiksi psykologiassa käytetty käsite,<br />

joka tarkoittaa tiedon käsittelyyn <strong>ja</strong> tietoon liittyvää.<br />

kognitiivinen uskonnontutkimus: Uskonnontutkimuksen<br />

suuntaus, joka tutkii <strong>uskonto</strong>a ihmismielen toiminnan<br />

<strong>ja</strong> rakenteiden näkökulmasta. Kognitiivisen<br />

<strong>uskonto</strong>teorian näkemyksen mukaan <strong>uskonto</strong> on<br />

ihmismielelle tyypillinen <strong>ja</strong> yleinen ilmiö, jossa on<br />

kaikille kulttuureille yhteisiä piirteitä. Kognitiivinen<br />

uskonnontutkimus hyödyntää tutkimuksessaan<br />

erityisesti kognitiotiedettä <strong>ja</strong> kognitiivista psykologiaa.<br />

käytännöllinen teologia: teologinen oppiaine, jonka<br />

tutkimuskohteena on kirkkojen <strong>ja</strong> kristillisten<br />

yhteisöjen toiminta.<br />

objektiivisuus: arvojen sanotaan olevan objektiivisia, jos<br />

ne sitovat kaikkia <strong>ja</strong> ovat yksilöllisistä mielipiteistä<br />

riippumattomia.<br />

poikkitieteellisyys: näkökulma, jossa otetaan huomioon<br />

useiden eri tieteenalojen perusteluita.<br />

psykologia: Psykologian tutkimuskohteina ovat mielen<br />

toiminta <strong>ja</strong> sen häiriöt. Psykologian osa-alueiden<br />

kautta voidaan tutkia esimerkiksi muistia, tunteita,<br />

a<strong>ja</strong>ttelua <strong>ja</strong> käyttäytymistä.<br />

pyhien kirjojen tieteellinen tarkastelu: Raamatun tekstejä<br />

on tutkittu yliopistojen teologisissa tiedekunnissa<br />

tieteellisillä menetelmillä sato<strong>ja</strong> vuosia. Niiden<br />

alkuperää <strong>ja</strong> historiallista taustaa on kartoitettu muun<br />

muassa historialliskriittisen raamatuntutkimuksen<br />

<strong>ja</strong> Raamatun arkeologian keinoin. Islamilaisessa<br />

kulttuuripiirissä Koraania pidetään Jumalan<br />

sanana, joka on pyhä <strong>ja</strong> loukkaamaton. Koraanin<br />

tutkimuksessa on keskitytty lähinnä tutkimaan erilaisia<br />

Koraanin tulkintakysymyksiä, ei niinkään Koraanin<br />

historialliskriittistä näkökulmaa.<br />

rationaalinen: Järkeen perustuva, järkiperäinen.<br />

Rationaalisuus on yksi tieteellisen tutkimuksen<br />

kriteereistä.<br />

relativismi: käsitys, jonka mukaan arvot, normit,<br />

oikeudenmukaisuus tai moraalisesti hyvä ovat<br />

suhteellisia <strong>ja</strong> kulttuurisia käsitteitä, eikä erilaisia<br />

kulttuure<strong>ja</strong> voi siis arvioida yhteisillä kriteereillä.<br />

sosiologia: yhteiskuntatiede, jonka tutkimuskohteina<br />

ovat ihmisten keskinäinen vuorovaikutus, sosiaalinen<br />

toiminta yhteisöissä <strong>ja</strong> kokonaisten yhteiskuntien<br />

rakenteen <strong>ja</strong> toiminnan tutkimus.<br />

subjektiivisuus: arvojen <strong>ja</strong> käsitysten sanotaan olevan<br />

subjektiivisia, jos ne ovat vain yhden ihmisen<br />

omaksumia<br />

systemaattinen teologia: teologian osa-alue, jonka<br />

kohteena on uskon ilmaisujen, opin <strong>ja</strong> uskonnollisen<br />

a<strong>ja</strong>ttelun tutkiminen.<br />

teologia: ”oppia Jumalasta” (kreik. theos <strong>ja</strong> logos).<br />

tieteellinen uskonnontutkimus: <strong>uskonto</strong>jen tutkimista<br />

tieteellisillä menetelmillä.<br />

tieto: Perinteisen määritelmän mukaan tieto on hyvin<br />

perusteltu tosi uskomus. Tieto <strong>ja</strong> informaatio ovat kaksi<br />

eri asiaa, sillä tieto edellyttää tietävän subjektin.<br />

<strong>uskonto</strong>antropologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jossa<br />

tutkitaan jonkin yhteisön <strong>uskonto</strong>ihin liittyviä<br />

käytänteitä.<br />

<strong>uskonto</strong>historia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, jonka kohteena<br />

on <strong>uskonto</strong>jen syntyminen <strong>ja</strong> kehittyminen.<br />

<strong>uskonto</strong>ekologia: <strong>uskonto</strong>ekologia tutkii <strong>uskonto</strong>jen <strong>ja</strong><br />

luonnonympäristön vuorovaikutusta.<br />

<strong>uskonto</strong>psykologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka tutkii<br />

yksilön uskonnollisia kokemuksia.<br />

<strong>uskonto</strong>sosiologia: <strong>uskonto</strong>tieteen osa-alue, joka<br />

tarkastelee <strong>uskonto</strong>a yhteisön näkökulmasta.<br />

<strong>uskonto</strong>tiede: vertailevaa <strong>uskonto</strong>jen tutkimusta.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

348 | MODUULI 6

1.2<br />

antiikin Kreikka // valistus <strong>ja</strong> sen vaikutuksia<br />

Tieteellisen a<strong>ja</strong>ttelun kehitys<br />

ARABIALAISEN KULTTUURIN JA ISLAMIN<br />

VAIKUTUS TIETEELLISEN AJATTELUN<br />

KEHITYKSEEN KESKIAJALLA<br />

Arabialainen kulttuuri vaikutti keskia<strong>ja</strong>lla erityisesti<br />

matematiikan, lääketieteen <strong>ja</strong> tähtitieteen kehittymiseen.<br />

Numerosymbolit 0–9 kehitettiin Intiassa<br />

400-luvulla eaa., <strong>ja</strong> Eurooppaan ne välittyvät<br />

arabialaisten matemaatikkojen kirjoitusten avulla.<br />

Uusi järjestelmä syrjäytti Euroopassa roomalaisten<br />

<strong>ja</strong> kreikkalaisten käyttämät numerojärjestelmät.<br />

Muslimien uskonnonharjoituksen keskeisellä paikalla,<br />

Kaaban temppelillä, arvioidaan olleen suuri<br />

vaikutus paikanmäärityksen kehittymisessä <strong>ja</strong> ilmansuuntien<br />

tuntemisessa. Oikean rukoussuunnan<br />

määrittämiseksi arabialaiset tiedemiehet kehittivät<br />

kiinalaisten keksimää kompassia <strong>ja</strong> kreikkalaisten<br />

astrolabia entistä paremmiksi mittalaitteiksi. Arabit<br />

määrittelivät myös aurinkovuoden pituuden entistä<br />

tarkemmin. Tämä johti Euroopassa muun muassa<br />

kalenteriuudistukseen, jossa juliaaninen kalenteri<br />

korvattiin gregoriaanisella kalenterilla vuonna 1582.<br />

TIETEELLINEN VALLANKUMOUS JA TIETEIDEN<br />

KEHITYS JOHTIVAT LUONNONLAKIEN PAREM-<br />

PAAN YMMÄRTÄMISEEN<br />

Tieteissä <strong>ja</strong> erityisesti luonnontieteissä alkoi tapahtua<br />

edistystä 1500–1700-luvuilla, <strong>ja</strong> aikakaudesta käytetään<br />

nimitystä tieteellinen vallankumous. Tälle a<strong>ja</strong>lle<br />

oli tyypillistä, että luonnonilmiöitä pyrittiin kuvaamaan<br />

mahdollisimman tarkasti kokeellisten mitattavien<br />

menetelmien avulla, <strong>ja</strong> tuolloin kehitettiin<br />

muun muassa lämpömittari, ilmapuntari <strong>ja</strong> mikroskooppi.<br />

Kokeellisuuteen perustuva tiedon hankinta<br />

<strong>ja</strong> varmentaminen eli empirismi syntyi Englannissa<br />

1600-luvulla. Sen johtavia hahmo<strong>ja</strong> olivat Francis<br />

Bacon (1561–1626), Thomas Hobbes (1588–1679),<br />

John Locke (1632–1704), George Berkeley (1685–<br />

1753) <strong>ja</strong> David Hume (1711–1776). Tiedemiehet<br />

kerääntyivät tieteen kehittämiseen keskittyviin yhteisöihin,<br />

joista kuuluisimpia olivat brittiläinen Royal<br />

Society <strong>ja</strong> ranskalainen Académie des sciences.<br />

A<strong>ja</strong>n suuri tieteellinen havainto oli kopernikaaninen<br />

vallankumous, joka tarkoittaa puolalaisen<br />

tähtitieteilijä Nikolai Kopernikuksen (1473–1543)<br />

esittämää aurinkokunnan aurinkokeskeistä mallia.<br />

Aiemmin vallalla oli ollut maakeskeisyys. Kopernikuksen<br />

oivallusta käytetään usein esimerkkinä<br />

tieteellisestä vallankumouksesta. Muita tieteellisen<br />

vallankumouksen a<strong>ja</strong>n merkittäviä tieteiden edistysaskelia<br />

olivat Isaac Newtonin (1643–1727) mekaniikan<br />

peruslait sekä hänen <strong>ja</strong> Gottfried Leibnizin<br />

(1646–1716) samaan aikaan kehittämä differentiaali-<br />

<strong>ja</strong> integraalilaskenta.<br />

Tieteellisen vallankumouksen myötä hylättiin<br />

Aristoteleen <strong>ja</strong> muiden antiikin filosofien auktoriteettiasema<br />

tieteessä sekä katolisen kirkon tieteen<br />

kehitystä kontrolloiva rooli. Tieteellisen vallankumouksen<br />

ansiosta eurooppalaisen tieteen taso ohitti<br />

muun maailman.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

VALISTUSAATE SYNTYI 1700-LUVULLA<br />

1700-luvulla syntynyt valistusaate korostaa järjen<br />

<strong>ja</strong> tiedon merkitystä. Valistusa<strong>ja</strong>ttelussa korostuivat<br />

havainnot <strong>ja</strong> kokemusperäisyys eli empirismi.<br />

Näiden periaatteiden vaikutuksesta tieteet, etenkin<br />

luonnontieteet, kehittyivät tehokkaasti, sillä valistusaika<br />

vapautti tieteiden kehittymisen keskia<strong>ja</strong>lla<br />

vallalla olleen kristinuskon opin asettamista rajoista.<br />

Valistusa<strong>ja</strong>n jälkeen tieteellisiä tuloksia ei enää<br />

torjuttu väärinä, mikäli ne poikkesivat kirkon opin<br />

mukaisista tulkinnoista.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

TIETEELLISEN AJATTELUN KEHITYS | 349

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

374 | KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 375

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

376 | KIRKKOHISTORIAN AIKAJANA

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 377

KRISTILLISTEn KIRKKOJEn<br />

hISTORIA<br />

Kristinuskon ensimmäiset 400 vuotta<br />

A<strong>ja</strong>nlaskumme alussa Rooman valtakunta hallitsi Välimeren ympäristöä, <strong>ja</strong><br />

siten myös Palestiinan aluetta. Juutalaiset elivät roomalaisten miehitysvallan<br />

alla, mutta heillä oli lupa harjoittaa omaa <strong>uskonto</strong>aan. Heidät oli myös<br />

vapautettu keisarinpalvonnasta. Juutalainen kir<strong>ja</strong>llisuus sisälsi ennustuksia<br />

tulevasta kuninkaasta, joka vapauttaisi kansansa. Odotetusta kuninkaasta<br />

käytettiin nimitystä Messias.<br />

Kristinuskon perusta<strong>ja</strong> - Jeesus<br />

Jeesus Nasaretilainen on historiallinen henkilö, josta tiedämme melko<br />

paljon hänen kannattajiensa muistiin kirjoittamien tietojen perusteella. Hän<br />

oli juutalainen kiertävä opetta<strong>ja</strong>, jonka seuraan vähitellen liittyi opetuslasten<br />

joukko. Jeesus liikkui noin kahden vuoden a<strong>ja</strong>n pääasiassa Palestiinan<br />

pohjoisosassa saarnaten, parantaen <strong>ja</strong> julistaen syntejä anteeksi.<br />

Jeesuksen maanpäällinen toiminta huipentui pääsiäisenä noin vuonna<br />

30 jKr.. Kun opetuslapset tulivat Jeesuksen haudalle pitkäper<strong>ja</strong>ntain jälkeisenä<br />

sunnuntaina, he kohtasivat vain tyhjän hautapaikan. Opetuslapset<br />

sekä hämmentyivät että saivat lisää uskoa Jeesuksen ylösnousemuksesta.<br />

Jeesus Kristus nousi taivaaseen 40 päivää ylösnousemuksen jälkeen.<br />

Helluntaipäivänä opetuslasten joukko koki Pyhän Hengen laskeutuvan<br />

heidän päälleen. He saivat rohkeutta tehtäväänsä julistaa sanomaa ylösnousseesta<br />

Kristuksesta. Kirkon johtoon tulivat opetuslapset, apostolit.<br />

He opettivat <strong>ja</strong> tulkitsivat Jeesuksen sano<strong>ja</strong> eteenpäin.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Kristinusko alkoi<br />

tyhjän haudan<br />

ihmeestä. Jeesuksen<br />

haudan luola<br />

Jerusalemissa.<br />

Pietari <strong>ja</strong> Paavali<br />

Jeesus Nasaretilaisen toiminnan,<br />

kuoleman <strong>ja</strong> ylösnousemuksen<br />

sekä Pyhän Hengen vuodattamisen<br />

jälkeen Jerusalemissa syntyi<br />

Jeesuksen seuraajien yhteisö, alkuseurakunta.<br />

Sen johta<strong>ja</strong>na oli<br />

Jeesuksen veli Jaakob. Tärkeäksi<br />

kysymykseksi muodostui se, ketkä<br />

voivat liittyä seurakuntaan. Osa oli<br />

sitä mieltä, että ensin pitää kääntyä<br />

juutalaiseksi <strong>ja</strong> ottaa ympärileikkaus,<br />

kun taas osan mielestä pelkkä<br />

kaste kristityksi riittää. Apostolien<br />

kokouksessa 48 jKr. jälkimmäinen<br />

kanta jäi vallitsevaksi <strong>ja</strong> kristinuskon<br />

leviäminen saattoi alkaa.<br />

Samassa kokouksessa apostolit<br />

<strong>ja</strong>koivat myös työtehtävät: apostoli<br />

Paavali teki työtä pakanoiden eli<br />

muiden kuin juutalaisten parissa <strong>ja</strong><br />

apostoli Pietari sai tehtäväkseen julistaa<br />

evankeliumia juutalaisille.<br />

Pietari oli opetuslapsi, jolle<br />

Jeesus lupasi taivasten valtakunnan<br />

avaimet. Hän toimi myöhemmin<br />

Rooman seurakunnan ensimmäisenä<br />

johta<strong>ja</strong>na eli piispana. Rooman<br />

piispasta alettiin käyttää arvonimeä<br />

paavi <strong>ja</strong> häntä katolinen kirkko pitää<br />

koko kristikunnan oikeutettuna<br />

johta<strong>ja</strong>na.<br />

Paavali toi ensimmäisenä kristinuskon<br />

Lähi-idästä Eurooppaan.<br />

Uuden uskonnon maantieteellinen<br />

painopiste siirtyi Jerusalemin ulkopuolelle. Apostoli Paavali oli ennen kääntymistään<br />

kiivas Jeesuksen seuraajien vastusta<strong>ja</strong>. Hän oli uskonnolliseen<br />

lakiin perehtynyt juutalainen, joka oli myös Rooman kansalainen. Paavali<br />

vaikutti keskeisesti kristinuskon alkuvaiheen opilliseen kehittymiseen.<br />

Uskonnollisesti moniarvoisessa Rooman valtakunnassa kristinuskon sanoma<br />

kiinnosti erityisesti orjia, naisia <strong>ja</strong> köyhiä, sillä se sisälsi vapautuksen<br />

sanoman. Kirkko levisi nopeasti juutalaisalueen ulkopuolelle itäiselle<br />

Välimerelle. Tukikohtina olivat aluksi alueet, jonne oli muuttanut juutalaisryhmiä.<br />

Vuoteen 100 jKr. mennessä kirkko oli levittäytynyt koko itäisen<br />

Välimeren alueelle <strong>ja</strong> saavuttanut pääkaupunki Rooman.<br />

Pietari oli alkuseurakunnan<br />

johta<strong>ja</strong>, jolle<br />

Jeesus antoi ns. avainten<br />

vallan (Matt.16:18-19).<br />

Vatikaanin Pietarinkirkon<br />

patsaan <strong>ja</strong>lka on kulunut<br />

miljoonien pyhiinvaeltajien<br />

suudelmista.<br />

382 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA

Alkuseurakunnan <strong>ja</strong> varhaisen kirkon aika<br />

Kirkko syntyi ensimmäisenä helluntaina, kun opetuslapset saivat rohkeuden<br />

julistaa uutta oppia ristiinnaulitusta <strong>ja</strong> ylösnousseesta Kristuksesta.<br />

Alkuseurakunta oli tiivis yhteisö, jossa lähimmäisen auttaminen sekä keskinäinen<br />

huolenpito olivat tärkeitä asioita. Arvostetut apostolit toimivat<br />

johtajina. Tätä kristillisen kirkon alkuaikaa, jota kuvataan Apostolien teoissa,<br />

kutsutaan alkuseurakunnan a<strong>ja</strong>ksi.<br />

Aluksi seurakunnan jäsenten kesken ei ollut eroa tehtävien välillä, vaan<br />

erilliset seurakunnalliset virat syntyivät pikkuhil<strong>ja</strong>a seurakunnan jäsenmäärän<br />

kasvaessa. Apostolit valitsivat avustajikseen diakone<strong>ja</strong>, joiden<br />

tehtäväksi tuli köyhien <strong>ja</strong> sairaiden avustaminen. Antiokian piispa Ignatios<br />

Antikiolainen laati seurakunnan virkojen hierarkian. Antiokian seurakuntaa<br />

johti piispa, jonka apuna toimi diakone<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> seurakunnan vanhimpia.<br />

Piispan virka hiippakunnan johta<strong>ja</strong>na vakiintui ensimmäisen vuosisadan<br />

loppuun mennessä. Suuri osa kirkon jäsenistä eli huonossa asemassa<br />

Rooman valtakunnassa. Kristittyjen erityispiirre oli se, että kaikilla seurakuntalaisilla<br />

oli asemasta <strong>ja</strong> sukupuolesta riippumatta puheoikeus jumalanpalveluksessa.<br />

Jumalanpalvelusta vietettiin kodeissa sunnuntaisin eli Kristuksen<br />

ylösnousemuksen päivänä. Keskeinen toimitus oli ehtoollisen vietto, jossa<br />

viinimal<strong>ja</strong> siunattiin <strong>ja</strong> leipä <strong>ja</strong>ettiin yhteisesti. Juutalaisen synagogapalveluksen<br />

perinne näkyi myös jumalanpalvelustavoissa. Palvelukseen kuului<br />

Raamatun lukua <strong>ja</strong> opetussaarna. Kristityt paastosivat keskiviikkoisin <strong>ja</strong><br />

per<strong>ja</strong>ntaisin, koska näinä päivinä Jeesus kärsi pääsiäisviikolla.<br />

Ensimmäisinä vuosisatoina kristityt kokoontuivat toistensa koteihin<br />

viettämään ehtoollista. Vainojen aikana kokouksia pidettiin myös ulkosalla<br />

<strong>ja</strong> pakanatemppelien raunioilla. Kun vainot välillä hellittivät, oli mahdollista<br />

rakentaa myös varsinaisia kirkkorakennuksia. 200-luvulla seurakunnat<br />

jo omistivat omia kirkkorakennuksia <strong>ja</strong> kodeissa vietetty jumalanpalvelus<br />

siirtyi vähitellen niihin. Varhaisin kirkkorakennusten tyyli oli hallimainen<br />

basilika, joka toisti poh<strong>ja</strong>piirrokseltaan roomalaista julkista rakennusta.<br />

Kirkkorakennuksen perusosat olivat alusta alkaen alttari, kirkkosali, sakasti<br />

<strong>ja</strong> krypta. Alttari oli ehtoollisen viettopaikka <strong>ja</strong> si<strong>ja</strong>itsi pitkänomaisen<br />

kirkkosalin toisessa päässä. Varsinainen kirkkosali oli suorakaiteen muotoinen<br />

pitkänomainen tila. Kirkkosaliin liittyi sakasti, joka oli pappien valmistautumishuone<br />

<strong>ja</strong> jumalanpalveluksessa tarvittavien esineitten säilytyspaikka.<br />

Alttarin alla oleva krypta oli myös säilytyspaikka. Kirkkosalin<br />

seinustalla saattoi seurakunnan vakiintuessa olla erillisiä kappeleita, kuten<br />

kastetta varten oleva kappeli ovensuussa. 300-luvulla Rooman valtakunnan<br />

kääntyessä kristinuskoon kirkko sai käyttönsä mahtavia roomalaiseen<br />

keisarikulttiin liittyneitä temppeleitä.<br />

Kaste oli tärkeä toimitus. Aikuisen kristinuskoon kääntyvän henkilön<br />

tuli katua syntejään <strong>ja</strong> ripittäytyä, uskoa kirkon oppi <strong>ja</strong> ilmentää elämässään<br />

elämäntapojen muutosta. Raamatussa mainitaan monia perhekuntien<br />

kääntymisiä, jolloin lapsiakin kastettiin. 200-luvulla kasteseremoniaan liittyi<br />

myös pyhitys ristinmerkillä, pahan hengen poismanaaminen sekä öljyllä<br />

voitelu. Alkuseurakunta vaati kasteessa saadun puhtauden vaalimista.<br />

Synnintekijöiden tuli ripittäytyä julkisesti, <strong>ja</strong> joskus heidät erotettiin seurakunnan<br />

yhteydestä.<br />

Kala oli alkukirkon<br />

aikaan kristittyjen<br />

salainen tunnus.<br />

Roomassa oleva<br />

Pantheon muutettin<br />

pakanatemppelistä<br />

kirkoksi 300-<br />

luvulla.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 383

harhaopit, kirkkoisät <strong>ja</strong> apologeetat<br />

Harhaopit uhkasivat kristillistä kirkkoa ensimmäisinä vuosisatoina.<br />

Synkretistiset liikkeet yhdistelivät toisiinsa kristinuskon <strong>ja</strong> muiden <strong>uskonto</strong>jen<br />

näkemyksiä (synkretismi = <strong>uskonto</strong>jen sekoittuminen). Harhaopeissa<br />

opetettiin usein samalla tavalla kuin kristillisessä kirkossa, mutta jokin tärkeä<br />

opinkohta oli muuttunut. Huomattavia synkretistisiä liikkeitä olivat<br />

gnostilaisuus, uusplatonilaisuus <strong>ja</strong> manikealaisuus. Näillä liikkeillä oli myös<br />

vaikutuksensa kristillisen opin kehitykseen. Kirkkoisät harjoittivat apologiaa<br />

eli kristinuskon puolustamista harhaoppe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> kristinuskon vastustajia<br />

vastaan. Harhaoppien paineessa vähitellen syntyi kristillinen teologia.<br />

Teologia tarkoittaa oppia Jumalasta, eli kristillisen opin <strong>ja</strong> uskon johdonmukaista<br />

esitystä. Teologisen a<strong>ja</strong>ttelun alkuvaiheessa pohdittiin erityisesti<br />

Jumalan olemusta <strong>ja</strong> kolminaisuusoppia.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Kirkkoisät<br />

Johtaviin asemiin nousseista teologeista <strong>ja</strong> hallintomiehistä osaa kutsutaan<br />

kirkkoisiksi. He olivat apostolisen a<strong>ja</strong>n jälkeisiä kirkon johtajia. Heidän<br />

työnsä tuloksena muotoutuivat kristinuskon opin oleellisimmat mutta samalla<br />

ongelmallisimmat kohdat, kuten kysymykset Raamatun arvovallasta,<br />

Pyhästä Kolminaisuudesta, Kristuksen olemuksesta <strong>ja</strong> ihmisen pelastumisesta.<br />

Päätökset niistä tehtiin kirkolliskokouksissa.<br />

Ensimmäisenä kirkkoisänä pidetään Polykarposta, joka oli Smyrnan piispa<br />

<strong>ja</strong> kuoli marttyyrina 100-luvun lopulla. Lännen suuria kirkkoisiä olivat<br />

Poitiersin Hilarius, Milanon Ambrosius, Hippon Augustinus <strong>ja</strong> paavi<br />

Gregorius Suuri. Idän kirkkoisistä tärkeimpiä olivat Polykarpoksen lisäksi<br />

Aleksandrian Athanasios, Kesarean Basileios Suuri sekä Konstantinopolin<br />

Gregorius Nazianzolainen, Gregorius Nyssalainen <strong>ja</strong> Johannes<br />

Khrysostomos.<br />

Apologeetat<br />

Apologeetat pyrkivät välittämään kristinuskon sanoman sivistyneille aikalaisilleen<br />

kreikkalaisen filosofian käsitteillä <strong>ja</strong> kielellä. Toisaalta he myös<br />

puolustivat kristinuskoa vääriä syytöksiä vastaan (apologia, kreik. = puolustus,<br />

puolustuspuhe). Apologeetat pyrkivät todistamaan kristinuskon<br />

oikeaksi <strong>ja</strong> muut uskonnot vääriksi. Apologeettojen a<strong>ja</strong>ttelutapa oli korostetusti<br />

filosofinen <strong>ja</strong> heidän tavoitteensa oli löytää älyllinen perustelu<br />

kristinuskolle.<br />

Apologeettojen oli helppo hyökätä kreikkalaista monijumalaista jumaltarustoa<br />

vastaan. Myös kreikkalaiset ei-kristityt filosofit olivat usein arvostelleet<br />

Olympos-vuoren jumalia (Zeus, Hera, Ares, Afrodite...) <strong>ja</strong> heidän<br />

moraalitonta elämäänsä. Jumalien paljous nähtiin naurettavaksi samoin<br />

kuin heidän palvontamenonsa (esim. uhraaminen <strong>ja</strong> itsensä vahingoittaminen).<br />

Samoin apologeetat arvostelivat aikansa moraalittomuutta kuten<br />

gladiaattoritaistelu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> orgioita.<br />

Apologetiikkaa on jo Uudessa testamentissa, mm. Paavalin puhe<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Areiopagilla (Ap.t. 17:22–31) <strong>ja</strong> Paavalin kritiikki monijumalaisuutta vastaan<br />

(Room. 1:18–32). Toinen Pietarin kirje sisältää puolustautumista sekä<br />

juutalaista että pakanallista kritiikkiä, pilkkaajia <strong>ja</strong> vääriä opettajia vastaan.<br />

UT:n tekstit toimivat malleina myöhemmälle apologetiikalle.<br />

Justinos Marttyyri (n. 100–163) on eräs tunnetuimmista apologeetoista.<br />

Hän opiskeli eri filosofikouluissa. Eräänä päivänä tämä nuorukainen kohtasi<br />

vanhan miehen, joka kertoi hänelle Jeesuksesta osoittaen, että Jeesus<br />

oli Vanhan testamentin ennustusten täyttymys. Samalla Justinos oivalsi,<br />

että kristinusko on ensisi<strong>ja</strong>isesti ”tosi filosofia”. Apologia-nimisissä kirjoituksissaan<br />

Justinos koetti todistaa ei-kristityille, että kristityt ovat kunnon<br />

ihmisiä <strong>ja</strong> protestoi sitä vastaan, että heitä vainotaan. Filosofisissa väittelyissä<br />

Justinos menestyi, mutta jotkut kantelivat hänestä viranomaisille <strong>ja</strong><br />

Justinos surmattiin kristittyjen vainoissa.<br />

Gnostilaisuus<br />

Sana ”gnostilaisuus” on johdettu kreikan sanasta ”gnosis”, joka tarkoittaa tietoa.<br />

Gnostilaista a<strong>ja</strong>ttelua esiintyi kirkon piirissä n.100–300 jKr. Tutki<strong>ja</strong>t ovat erimielisiä siitä,<br />

oliko gnostilaisuus vain yksi varhainen kristinuskon muoto, vai oliko sitä olemassa myös<br />

ilman kristillistä viitekehystä. Kirkkoisät torjuivat gnostilaisuuden harhaoppina, joten sen<br />

asema heikkeni vähitellen. Katolinen kristinusko saavutti yhä vankemman <strong>ja</strong>lansi<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong><br />

lopulta kohosi pääuskonnoksi Rooman valtakunnassa 300-luvulla jKr.<br />

Gnostilaisuudessa ”tiedolla” ei tarkoiteta mitä tahansa tietämistä, vaan sanalla on uskonnollinen<br />

sisältö. Ihmisen tulee tietää oma jumalallinen alkuperänsä. Tämä tieto pelastaa<br />

ihmisen. Gnostilaisessa kristillisyydessä tietoa ei pidetty välttämättä uskon kilpaili<strong>ja</strong>na,<br />

vaan vapauttavan jumalalisen tiedon a<strong>ja</strong>teltiin täydentävän <strong>ja</strong> syventävän kristillistä<br />

uskoa. ”Tietävät” eli gnostilaiset kristityt a<strong>ja</strong>ttelivat olevansa parempia <strong>ja</strong> korkeammalla<br />

tasolla kuin tavalliset kristityt.<br />

Gnostilainen näkemys maailmasta oli jyrkän kaksi<strong>ja</strong>koinen. Aine <strong>ja</strong> koko luotu maailma<br />

on epätäydellinen <strong>ja</strong> paha. Maailmaa ei luonut korkein jumala, vaan luo<strong>ja</strong>jumala eli demiurgi<br />

(kr. demiurgos, ”käsityöläinen”). Luo<strong>ja</strong>jumala loi maailman tuntematta korkeinta<br />

Jumalaa. Tämän vuoksi aine on tietoa (henkeä) alemmalla tasolla.<br />

Ihmisen ruumis on vankila, josta sielu pyrkii takaisin hengen maailmaan. Pelastus on<br />

henkistymistä, joka tapahtuu salaisen tiedon avulla. Ihmisen sielu nousee askel askeleelta<br />

ylempiin maailmoihin <strong>ja</strong> lopulta vapautuu aineen <strong>ja</strong> jälleensyntymän kahleista.<br />

Gnostilaisuuden mukaan Jeesus toi salaista jumalallista tietoa eli gnosista maailmaan.<br />

Jeesuksen elämällä, kärsimisellä <strong>ja</strong> kuolemalla ei ollut suurta merkitystä. Tärkeää oli<br />

hänen opetuksensa <strong>ja</strong> erityisesti hänen tuomansa salainen tieto. Monet gnostilaiset teologit<br />

a<strong>ja</strong>ttelivat, ettei Jeesus ollut todellinen ihminen, vaan hengen ilmentymä, joka oli<br />

omaksunut ihmishahmon vain voidakseen julistaa sanomaansa ihmisille. Jeesusta ei<br />

heidän uskonsa mukaan ollut lähettänyt Vanhan Testamentin Jumala, Jahve, joka oli tämän<br />

pahan maailman luo<strong>ja</strong>, vaan oikea, ylin Jumala.<br />

Gnostilaisuus ei ollut yhtenäinen suuntaus. Sen koulukunnista tunnetaan parhaiten<br />

valentinolainen kristillisyys <strong>ja</strong> setiläinen gnostilaisuus. Valentinolainen kristillisyys a<strong>ja</strong>tteli<br />

edustavansa tavallista syvällisempää, ”hengellistä” kristillisyyttä. Suurin osa kristityistä<br />

kuului heidän mukaansa alempaan, ”sielullisten” kristittyjen ryhmään, joiden tarvitsi<br />

pelastumiseen sekä uskoa että hyviä teko<strong>ja</strong>. Valentinolaiset osallistuivat kristittyjen yhteisiin<br />

jumalanpalveluksiin.<br />

Setiläinen gnostilaisuus tunnetaan värikkäistä legendoistaan. Setiläisten mukaan luo<strong>ja</strong>jumala<br />

on demoninen hahmo <strong>ja</strong> ihmisten vihollinen. Seksuaalisen himon riivaamana se<br />

raiskaa Eevan <strong>ja</strong> saa itselleen kaksi lasta, Kainin <strong>ja</strong> Aabelin. Vasta heidän jälkeensä syntynyt<br />

Set on Aadamin oma poika, joka on jumalallisen tiedon välittäjä ihmiskunnalle.<br />

Joidenkin gnostilaislahkojen palvontamenoihin liittyi seksuaaliriittejä, mutta yleensä<br />

gnostilaisuus oli askeesia korostava suuntaus, jossa opetettiin pidättymistä sukupuolielämästä<br />

<strong>ja</strong> lasten hankkimisesta. Lapsien saamista pidettiin pahana siksi, että kiintymyksen<br />

myötä sielu sitoutui tiukemmin aineellisuuden kahleisiin <strong>ja</strong> täten jälleensyntymiseen.<br />

384 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA

Kristittyjen vainot<br />

Kristittyjä ei erityisesti vainottu Rooman valtakunnassa a<strong>ja</strong>nlaskun alussa.<br />

Paikallisia vaino<strong>ja</strong> ilmeni, mutta niiden syyt eivät olleet ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />

uskonnollisia. Satunnaisten vainojen aiheena saattoi olla syntipukin löytäminen<br />

onnettomuuksille tai kulkutaudeille. Esimerkiksi vuonna 64 jKr.<br />

Rooman palon jälkeisen vainon syynä oli luultavasti se, että keisari Nero<br />

syytti kristittyjä palosta, jota on väitetty hänen itsensä sytyttämäksi. Myös<br />

syyte keisarikultin laiminlyömisestä, joka oli tavallinen syy vainoamiseen<br />

90-luvulta alkaen, oli ensisi<strong>ja</strong>isesti poliittinen. Keisarin henki (genius) oli<br />

ylin valtakunnan suojelushengistä. Palvonnasta kieltäytyminen oli rinnastettavissa<br />

maanpetokseen.<br />

Vasta 200-luvun yleisten vainojen aikaan vedottiin suoraan <strong>uskonto</strong>on.<br />

Keisarit Decius, Valerianus <strong>ja</strong> Diocletianus halusivat palauttaa vanhan<br />

roomalaisen uskonnon eheyttämään sisäisesti sortuvaa valtakuntaa.<br />

Vainoissa poltettiin kristittyjen pyhiä kirjo<strong>ja</strong>,<br />

rajoitettiin oikeuksia valtion virkoihin, vangittiin<br />

<strong>ja</strong> surmattiin kristittyjen johtajia <strong>ja</strong> viimein<br />

surmattiin myös rivikristittyjä. Vainojen<br />

aikaan kristityt järjestivät salaisia kokoontumisia<br />

muun muassa maanalaisissa hautakäytävissä<br />

eli katakombeissa.<br />

Vainojen kausi päättyi vuonna 311. Suuren<br />

tuhon <strong>ja</strong> mittaamattoman kärsimyksen ohessa<br />

vainot myös auttoivat kristinuskon leviämistä.<br />

Pakenevat perheet veivät uskonsa mukanaan<br />

valtakunnan äärialueille asti <strong>ja</strong> kristinuskon<br />

sanoma juurtui myös maaseudulle.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

marttyyrit<br />

Marttyyriksi eli veritodista<strong>ja</strong>ksi kutsutaan<br />

henkilöä, joka oli kuollut vainoissa uskonsa<br />

takia. Kirkko teki marttyyreistä pyhimyksiä,<br />

joita muisteltiin heidän kuolinpäivinään.<br />

Marttyyrikalenterista kehittyi nykyisinkin<br />

käytössä oleva nimipäiväkalenterimme.<br />

Veritodistajien uskottiin pääsevän varmas-<br />

Keisari Diocletianus hallitsi Roomaa vuosina 284–305.<br />

Hän vakautti valtakunnan olo<strong>ja</strong>, uudisti verotusta <strong>ja</strong><br />

vahvisti armei<strong>ja</strong>a. Hän myös piti arvossa perinteistä<br />

roomalaista <strong>uskonto</strong>a. Vuonna 299 keisari sääti lake<strong>ja</strong>,<br />

jotka pakottivat kristityt pois valtion viroista. Vuonna<br />

304 säädetty laki pakotti kristityt uhraamaan roomalaisille<br />

jumalille. Ne, jotka kieltäytyivät tästä, vangittiin,<br />

<strong>ja</strong> monia kristittyjä kidutettiin <strong>ja</strong> surmattiin.<br />

ti suoraan taivaaseen (Ilm.7:14). Tämä johti joskus jopa marttyyriuden etsimiseen.<br />

Stefanus oli ensimmäinen kristitty marttyyri. Hän oli Jerusalemin alkuseurakunnan<br />

diakoni, joka kivitettiin kuoliaaksi vainon aikana (Ap.t.7:54–<br />

60). Stefanuksen muistoksi vietetään tapaninpäivää. Eräs kuuluisa marttyyri<br />

oli Pyhä Laurentinus. Hänen tunnusmerkkejään ovat kir<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> halsteri.<br />

Laurentinus oli diakoni, joka määrättiin tuomaan kristittyjen vainojen yhteydessä<br />

kirkon varat viranomaisille. Laurentinus toi sinne Rooman köyhiä<br />

ihmisiä <strong>ja</strong> sanoi heitä kirkon aarteeksi. Laurentinus paahdettiin hil<strong>ja</strong>isella<br />

tulella kuoliaaksi vuonna 258. Suomessa on useita keskiaikaisia Pyhälle<br />

Laurille (Laurentinuksen suomenkielinen vastine) omistettu<strong>ja</strong> kirkko<strong>ja</strong>.<br />

Marttyyreistä tuli seurakuntalaisten esikuvia, joiden elämää <strong>ja</strong> kuolemaa<br />

uskonsa vuoksi ihailtiin <strong>ja</strong> palvottiin. Tämä oli alku pyhimyskulttuurille.<br />

Marttyyreiltä pyydettiin apua moniin erilaisiin vaivoihin. Pyhä Erasmus oli<br />

alun perin merimiesten suojeluspyhimys, joka esitettiin kuvissa ankkuriköysi<br />

<strong>ja</strong> köysikela vierellään. Pyhimyksien tunnuksina olivat usein heidän<br />

surmaamistapaansa liittyvät esineet <strong>ja</strong> asiat. Sisämaan asukkaat, jotka eivät<br />

tunteneet ankkuria <strong>ja</strong> sen käyttöä, uskoivat, että kuvassa marttyyrikuoleman<br />

kärsineen Erasmuksen suolia kelattiin vyyhdelle. Sen johdosta<br />

Erasmuksesta tuli myös suolikouristusten <strong>ja</strong> vatsavaivojen paranta<strong>ja</strong>.<br />

Pyhä Sebastian oli Rooman keisarin henkivartiokaartin upseeri, joka pal<strong>ja</strong>stui<br />

kristityksi. Hänet surmattiin 200-luvun lopulla ampumalla häneen<br />

nuolia jousella. Koska yleisen käsityksen mukaan ruttotaudit – tuolloin<br />

kaikki äkilliset <strong>ja</strong> vakavat kulkutaudit – saivat alkunsa paholaisen ampumista<br />

ruttonuolista, tuli Sebastianista ruttoon sairastuneiden autta<strong>ja</strong>.<br />

Toisaalta hänestä tuli myös jousimiesten suojeli<strong>ja</strong>.<br />

Colosseum oli eräs<br />

kristittyjen vainojen<br />

näyttämöistä.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 385

Keisari Konstantinus Suuri<br />

Rooman tuleva keisari Konstantinus hallitsi Galliaa, Britanniaa <strong>ja</strong> Espan<strong>ja</strong>a.<br />

Hän voitti vuonna 312 Rooman kaupungin ulkopuolella Milvian sillan<br />

taistelussa ylivoimaisen vastusta<strong>ja</strong>n, Italiaa hallitsevan Maxentiuksen.<br />

Sen jälkeen lähti liikkeelle huhu, että juuri kristittyjen Jumala oli auttanut<br />

Konstantinuksen voittoon. Legendan mukaan Konstantinus oli nähnyt<br />

ennen taistelua taivaalla ristin tai Kristus-monogrammin <strong>ja</strong> sanat: ”Tässä<br />

merkissä olet voittava”. Konstantinus antoi määräyksen, että jokaisen sotilaan<br />

kilpeen tuli maalata risti. Voittoisan taistelun jälkeen Kristus-monogrammi<br />

<strong>ja</strong> muut kristilliset symbolit ilmestyivät Konstantinuksen sotalippuihin<br />

<strong>ja</strong> rahoihin.<br />

Vuonna 313 Konstantinus antoi hallitsi<strong>ja</strong>kumppaninsa kanssa Milanossa<br />

julistuksen, jossa kristityille taattiin uskonnonvapaus. Kun Konstantinus<br />

vuonna 324 oli noussut koko valtakunnan hallitsi<strong>ja</strong>ksi, kristinusko pääsi<br />

suosituimmuusasemaan <strong>ja</strong> kirkko kehittyi Rooman valtakunnankirkoksi.<br />

Keisari Konstantinus loi perustan kirkon <strong>ja</strong> valtion yhteydelle <strong>ja</strong> edisti<br />

kristinuskon asiaa. Konstantinuksen myönteinen asenne kristinuskoa kohtaan<br />

johtui siitä, että hän ymmärsi kristittyjen kanssa tehdyn yhteistyön<br />

olevan valtion etu. Koska kristinuskoa ei voitu tuhota sen nauttiman suuren<br />

kansansuosion vuoksi, oli järkevää liittoutua sen kanssa. Konstantinus<br />

Suuri otti kasteen <strong>ja</strong> liittyi kirkkoon vasta kuolinvuoteellaan v. 337.<br />

Keisari Konstantinus suosi kristinuskoa monin tavoin:<br />

1. Hän antoi rahaa kirkkojen kor<strong>ja</strong>uksiin<br />

<strong>ja</strong> rakentamiseen.<br />

2. Sunnuntai (Kristuksen ylösnousemisen<br />

päivä) tuli yleiseksi<br />

lepopäiväksi.<br />

3. Kirkko sai samanlaiset etuoikeudet<br />

kuin muutkin uskonnot.<br />

4. Kristinuskon papit vapautettiin<br />

veroista, kuten muidenkin<br />

<strong>uskonto</strong>jen papit.<br />

5. Kristinuskon vaikutuksesta<br />

Rooman lainsäädäntö muuttui<br />

inhimillisemmäksi.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Lähi-idän <strong>ja</strong> Afrikan kirkot syntyvät<br />

Syyrian provinssi oli Rooman valtakunnan tärkeä vil<strong>ja</strong>-aitta. Roomalaisten suurtilojen<br />

isännät <strong>ja</strong> or<strong>ja</strong>t olivat alueen ensimmäisiä käännynnäisiä. Kristinusko levisi myös<br />

Pohjois-Afrikkaan ensimmäisinä vuosisatoina. Karthagon seudusta tuli Pohjois-Afrikan<br />

kristinuskon keskus 200–300 -luvuilla. Niilin alueelta Abessinian niemimaalle (Egypti,<br />

Etiopia) asti vaikutti vahvasti koptikristillisyys jo vuoteen 200 mennessä. Asutuksen<br />

väheneminen aavikoitumisen vuoksi <strong>ja</strong> islamin nousu 600-luvulla pienensivät kristinuskon<br />

merkitystä näillä alueilla.<br />

Kastetunnustukset<br />

Kastetunnustuksen lyhin versio voidaan tiivistää apostolien käyttämään muotoon:<br />

Jeesus Kristus on Herra. Uudessa testamentissakin esiintyvä lauselma tarkoittaa, että<br />

kristinuskoon siirtyvä uskoo Jeesuksen olevan myös ylösnoussut Kristus <strong>ja</strong> pitää häntä<br />

omana Herranaan. Kolmesta ekumeenisesta uskontunnustuksesta lyhin on ns. apostolinen<br />

tunnustus (”Minä uskon Jumalaan Isään Kaikkivaltiaaseen...”). Se oli alkukirkon<br />

kastetunnustus. Nikean tunnustus me-muotoineen on uskovan seurakunnan tunnustus<br />

jumalanpalveluselämässä. Athanasioksen tunnustus (”Kuka ikinä tahtoo autuaaksi<br />

tulla...”) on harhaoppe<strong>ja</strong> eli heresioita vastaan taistelevan seurakunnan esitys uskostaan.<br />

Se on saanut nimensä kirkkoisä Athanasiokselta, joka korosti pelastuksen olevan<br />

Jumalan armoteko.<br />

Varhaiset kristilliset symbolit<br />

Yksi varhaisimpia salamerkkejä oli yksinkertainen kalan kuva. Se oli helppo piirtää<br />

hiekkaan tai raapaista kivenpalaseen. Kala on kreikaksi Ikthys. Näistä kir<strong>ja</strong>imista voidaan<br />

lukea uskontunnustus, suomeksi ”Jeesus Kristus, Jumalan Poika, Vapahta<strong>ja</strong>”.<br />

Myös monet muut vertauskuvat vakiintuivat jo alkukirkon aikana. Näitä olivat esim.<br />

paimen (=Jeesus), karitsa <strong>ja</strong> lippu (=ylösnoussut Kristus), viiniköynnös (=seurakunta)<br />

<strong>ja</strong> erilaiset ristikuviot. Krusifiksi, jossa on ristiinnaulittu hahmo, viittaa pitkäper<strong>ja</strong>ntaihin<br />

<strong>ja</strong> kärsimykseen, kun taas pal<strong>ja</strong>s risti viestii sanomaa ylösnousemuksesta.<br />

Symbole<strong>ja</strong> käytettiin kristillisen opin opetuksen välineenä.<br />

Rooman valtakunan ra<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> kristinuskon levinneisyys<br />

vuosina 100 <strong>ja</strong> 300 jKr.<br />

386 | KRISTILLISTEN KIRKKOJEN HISTORIA

Kristillisen opin kehitys<br />

Kristinuskon oppi muotoutui a<strong>ja</strong>nlaskumme ensimmäisten vuosisatojen<br />

kuluessa. Keskeisessä roolissa olivat seurakuntien johta<strong>ja</strong>t, piispat <strong>ja</strong> kirkkoisät.<br />

Päätökset tehtiin pitkällisten keskustelujen tuloksena kirkolliskokouksissa<br />

eli konsiileissa. Katoliset, ortodoksit <strong>ja</strong> protestantit tunnustavat<br />

edelleen seitsemän ns. ekumeenisen kirkolliskokouksen merkityksen.<br />

Niissä määriteltiin niin sitovasti kristinuskon opilliset perusasiat, että<br />

kirkkokuntien keskeiset opinkohdat perustuvat yhä konsiilien päätöksiin.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

Opillisia kiisto<strong>ja</strong><br />

Kristinuskon alkutaivalta leimasi monimuotoisuus. Ensimmäinen selkeä<br />

<strong>ja</strong>ko perustui siihen, kuinka sitovina pidettiin Vanhan testamentin kielto<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> käskyjä. Jerusalemin juutalaiskristityt pitivät uutta <strong>uskonto</strong>a juutalaisuuden<br />

<strong>ja</strong>tkumona. Mooseksen lain määräykset koskivat myös heitä ympärileikkauksineen<br />

kaikkineen. Toista näkökantaa edusti hellenistikristillisyys<br />

Paavalin johdolla. Heidän mielestään juutalaisuus ei ollut välttämätön<br />

edellytys kristinuskolle. Kuka tahansa saattoi kääntyä kristityksi riippumatta<br />

taustastaan. Hellenistikristittyjen kanta voitti apostolien kokouksessa<br />

Jerusalemissa vuonna 48 jKr. Tällöin luotiin edellytykset kristinuskon leviämiselle<br />

juutalaisuuden ulkopuolelle.<br />

Mitä laajemmalle <strong>ja</strong> mitä menestyksekkäämmin lähetystyötä tehtiin ensimmäisten<br />

vuosisatojen aikana, sitä erilaisemmista taustoista käsin ihmiset<br />

arvioivat kristinuskon sanomaa. Koska kanonisoitua kir<strong>ja</strong>llista materiaalia<br />

kristillisen opin peruskohdista ei ollut, johtivat tulkinnat uuden uskonnon<br />

perussanomasta hyvin erilaisiin tuloksiin. Apologeetoiksi eli puolustajiksi<br />

kutsutaan sellaisia kristillisiä a<strong>ja</strong>ttelijoita, jotka yrittivät tulkita<br />

oppia uusissa olosuhteissa. Myöhäisantiikin aikaan kreikkalaisen filosofian<br />

käsitteet <strong>ja</strong> tapa ilmaista a<strong>ja</strong>tuksia oli aivan toisenlainen kuin juutalaisessa<br />

perinteessä. Jotta kristinusko voitiin esittää uskottavasti kreikkalaisessa<br />

maailmassa, oli tunnettava filosofian termit <strong>ja</strong> käsitteet. Kristinuskon opin<br />

määrittely kehittyi <strong>ja</strong> terävöityi kreikkalaisen filosofian asettamien haasteiden<br />

ansiosta.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

harhaopit<br />

Harhaopiksi eli heresiaksi sanotaan sellaista kristillisen opin tulkintaa, joka<br />

on hylätty suurissa kirkolliskokouksissa (konsiileissa) vuosina 325–787 kirkon<br />

itäisen <strong>ja</strong> läntisen haaran yhteisellä päätöksellä. Kuuluisimpia näistä<br />

harhaopeista ovat mm. gnostilaisuus, montanolaisuus, novationalaisuus,<br />

ebionilaisuus <strong>ja</strong> Areioksen opetukset. Kaikki niistä kokivat itse olevansa<br />

Kristuksen seuraajia, mutta erilaiset opilliset korostukset olivat enemmistön<br />

mukaan mahdottomia. Oppikeskustelujen tueksi tehtiin alustavia määrittelyjä<br />

oikeasta opista, <strong>ja</strong> ne muokattiin sitten tarkoiksi uskontunnustuksiksi,<br />

jotka hyväksyttiin myöhemmin kirkolliskokouksissa.<br />

Gnostilaisuudessa korostettiin ihmisen kaksi<strong>ja</strong>koisuutta, dualismia.<br />

Ihmisessä on sielu (henki) <strong>ja</strong> ruumis (materia), <strong>ja</strong> sielu on ruumista tärkeämpi.<br />

Sielun on pyrittävä irti ruumiin kahleista. Se onnistuu vain erityisen<br />

tiedon (gnosis) avulla, jonka Jeesus välitti maailmaan.<br />

Montanolaisuus oli maailmanloppua odottava <strong>ja</strong> ennustava liike. Sen<br />

kannatta<strong>ja</strong>t keskittyivät myös ottamaan tiukasti kantaa erilaisiin eettisiin<br />

kysymyksiin. Tulkinnat lähenivät moraalin si<strong>ja</strong>sta moralismia.<br />

Novationalaisten mielestä ihmisten katumus <strong>ja</strong> sen perusteella tuleva<br />

syntien anteeksianto on mahdotonta. Pelastus onnistuu vain kasteen myötä<br />

<strong>ja</strong> seurakuntaan tulee kuulua vain sellaisia ihmisiä, jotka elävät nuhteettomasti.<br />

Kirkon on oltava tahraton.<br />

Ebionit <strong>ja</strong>tkoivat juutalaiskristittyjen Jerusalemin kokouksessa tappiolle<br />

jääneellä lin<strong>ja</strong>lla. Paavali on heidän mukaansa hylännyt Mooseksen lain, <strong>ja</strong><br />

sen vuoksi hänen kirjoituksillaan ei ollut mitään merkitystä.<br />

Areioksen näkemys kolminaisuusopista poikkesi kirkon alkuaikana vakiintuneesta<br />

opista. Hänen mukaansa Isä <strong>ja</strong> Poika eivät voi olla samaa olemusta.<br />

Ristiinnaulitsemisen yhteydessä Poika kärsi, mikä ei ole mahdollista<br />

Jumalalle. Niinpä kun Jumala on luonut kaiken elollisen, Hän on luonut<br />

myös Po<strong>ja</strong>n, joka ei ole Jumala. Areiolaisuuteen otettiin kantaa useissa<br />

konsiileissa, <strong>ja</strong> lopulta Areios kannattajineen erotettiin kirkosta.<br />

Kaanon <strong>ja</strong> traditio<br />

300-luvun loppupuolella kristinusko tuli ainoaksi viralliseksi uskonnoksi<br />

Rooman valtakunnassa. Kirkolla oli entistä paremmat edellytykset huolehtia<br />

oikeasta opista <strong>ja</strong> yrittää kitkeä harhaoppe<strong>ja</strong> pois. Käytännössä oppikysymysten<br />

auktoriteeteiksi kohosivat kirkkoisät, joita oli sekä kreikkalaisella<br />

(Athanasios, Basileios) että latinalaisella (Ambrosius, Augustinus)<br />

kielialueella. Oikean opin perusteluina käytettiin Raamatun kaanonia,<br />

kirkon traditiota <strong>ja</strong> apostolista seuraantoa, joka oli <strong>ja</strong>tkunut alusta asti.<br />

Lisäpontta pyrkimyksille antoi se, että harhaoppisiksi leimattujen voitiin<br />

nyt sanoa olevan myös valtion vihollisia. Kristinuskon nimissä käytettiin<br />

voimakeino<strong>ja</strong> oikean opin puolustamiseksi.<br />

Ensimmäisten kristittyjen käyttämistä kastetunnustuksista, kuten<br />

”Jeesus on Herra” (Fil.2:11), on pitkä matka kirkolliskokousten päättämiin<br />

uskontunnustuksiin. Niissä yritettiin mahdollisimman tarkasti <strong>ja</strong> yksiselitteisesti<br />

määritellä kristinuskon oppi <strong>ja</strong> erottaa harhaopit oikeasta.<br />

Edelleen kristilliset kirkot käyttävät neljän ensimmäisen vuosisadan aikana<br />

tehtyjä yhteenveto<strong>ja</strong>, jotka ovat Apostolinen, Nikean-Konstantinopolin <strong>ja</strong><br />

Athanasioksen uskontunnustukset.<br />

Apostolinen uskontunnustus<br />

Apostolisen uskontunnustuksen ensimmäinen kappale (Martti Lutherin nimitti Isossa<br />

Katekismuksessaan uskontunnustuksen kappaleita kolmeksi pääuskonkohdaksi) määrittää<br />

Isän persoonan seuraavasti (ensimmäinen uskonkappale): “ Minä uskon<br />

Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen taivaan <strong>ja</strong> maan Luo<strong>ja</strong>an.”<br />

Toisessa kappaleessa puhutaan Po<strong>ja</strong>sta: “Minä uskon Jeesukseen Kristukseen,<br />

Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi<br />

Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli <strong>ja</strong> haudattiin,<br />

astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivästä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu<br />

Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella <strong>ja</strong> on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä<br />

<strong>ja</strong> kuolleita,”<br />

Lopuksi kolmas kappale määrittelee Pyhän Hengen seuraavasti:” <strong>ja</strong> Pyhään<br />

Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen,<br />

ruumiin ylösnousemisen <strong>ja</strong> iankaikkisen elämän.”<br />

| 387

NÄKÖKULMIA KULTTUURIN MÄÄRITTELYYN<br />

KULTTUURIEN KEHITYS HEIMOYHTEISÖISTÄ<br />

SIVILISAATIOIKSI<br />

Ihmisyhteisöt elivät kymmeniätuhansia vuosia heimoyhteisöinä.<br />

Näille varhaisille yhteisöille oli tyypillistä suorat sukulaissuhteet<br />

<strong>ja</strong> noin 100–150 hengen koko. Antropologi<br />

Robin Dunbar on tutkinut kädellislajien käyttäytymistä <strong>ja</strong><br />

havainnut, että apinalauman koolla <strong>ja</strong> sen jäsenten aivokuoren<br />

koon välillä on yhteys. Mitä enemmän jäseniä laumaan<br />

kuului, sen laajempi oli isoaivojen kuorikerros. Dunbarin<br />

mukaan sosiaalisilla apinoilla aivojen kehitys on yhteydessä<br />

sosiaalisten suhteiden ratkaisemiseen.<br />

Ihmislajin aivot ovat kehittyneet toimimaan tehokkaasti<br />

enintään 150 yksilön ryhmässä. Niin sanottu Dunbarin luku<br />

150 kuvaakin suurinta mahdollista ihmisjoukkoa, jonka ihminen<br />

kykenee käsittämään niin sanottuna luonnollisena<br />

yhteisönä. Kun yhteisön koko ylittää tämän lukumäärän,<br />

ihmisten väliset suhteet eivät enää perustu henkilökohtaiseen<br />

tunte miseen <strong>ja</strong> yhteisö tarvitsee muodollisia sääntöjä<br />

<strong>ja</strong> norme<strong>ja</strong>. Tämän ihmisyhteisöjen luonnollisen koon ra<strong>ja</strong>n<br />

on havaittu toteutuvan edelleen monissa nykyihmisen verkostoissa.<br />

Neoliittisena aikakautena noin 10 000 vuotta sitten ihminen<br />

asettui pysyviin asutuksiin viljelemään maata <strong>ja</strong> hoitamaan<br />

kar<strong>ja</strong>a. Yhteiskuntien kehitys alkoi, kun pysyvän asutuksen<br />

myötä syntyi asutuskeskuksia, joiden asukasmäärät<br />

alkoivat kasvaa. Varhaiset korkeakulttuurit eli sivilisaatiot<br />

syntyivät jokilaaksoihin, joissa voitiin kastelukanavien<br />

ansiosta viljellä maata. Tämä mahdollisti suurien ihmismäärien<br />

ruokki misen.<br />

Sivilisaatiot ovat historian aikana rappeutuneet <strong>ja</strong> heikentyneet<br />

pitkän prosessin myötä tai tuhoutuneet äkillisesti.<br />

Yhdysvaltalainen antropologi Joseph Tainter on esittänyt<br />

teoksessaan The Collapse of Complex Societies<br />

(1988) ihmisyhteisön olevan luonteeltaan ongelmaratkaisuyksikkö.<br />

Kun sivilisaatiot kohtaavat ongelmia, kuten väestön<br />

liikakasvua, taute<strong>ja</strong>, ravinnontuotannon haasteita, ympäristön<br />

saastumista tai ulkoisia uhkia, ne rakentavat uusia<br />

hallinnon <strong>ja</strong> sääntelyn muoto<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> tämän myötä sivilisaatiosta<br />

tulee entistä monimutkaisempi.<br />

Monimutkaisuuden vuoksi sivilisaatioiden ylläpito vaatii<br />

entistä enemmän työtä, <strong>ja</strong> niiden täytyy sijoittaa suurempi<br />

osa työvoimasta hallintoon <strong>ja</strong> erilaisten töiden johtamiseen<br />

kuin yksinkertaisissa yhteiskunnissa. Suuri osa niiden väestöstä<br />

ei enää työskentele ravinnontuotannon parissa,<br />

kuten varhaisissa heimoyhteisöissä, vaan ihmisten sosiaaliset<br />

roolit erilaistuvat heidän toimiessa hyvin erilaisissa<br />

tehtävissä. Niin kauan kuin yhteiskunta pystyy turvaamaan<br />

kansalaistensa perustarpeet, se voi välttää epävakauden<br />

<strong>ja</strong> monimutkaistua edelleen. Sivilisaation romahdus johtuu<br />

Tainterin mukaan sivilisaatioiden kehittymisestä niin monimutkaisiksi,<br />

että ne eivät enää toimi tarkoituksenmukaisesti.<br />

KULTTUURIEVOLUUTIO ETENEE KIIHTYVÄLLÄ VAUHDILLA<br />

Biologisella evoluutiolla tarkoitetaan elämän eri muotojen<br />

kehitystä. Geneettisesti ihmislaji ei ole juurikaan muuttunut<br />

pitkään aikaan, <strong>ja</strong> ihmisaivojen arvioidaan pysyneen kauan<br />

varsin samanlaisina. Kulttuurievoluutio tarkoittaa ei-biologista<br />

kehitystä, joka on muokannut ihmisten toiminta- <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>ttelutapo<strong>ja</strong>.<br />

Kulttuurit kehittyvät, kun ihmiset oppivat uudenlaisia<br />

taito<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> keksivät uusia ongelmanratkaisutapo<strong>ja</strong>.<br />

Kulttuurievoluutio perustuu ihmisen kykyyn oppia <strong>ja</strong> siirtää<br />

perinteitä tehokkaasti kielen avulla. Kivikaudella teknologinen<br />

<strong>ja</strong> yhteiskunnallinen kehitys oli hidasta. Pieninä eristyneinä<br />

ryhminä elävät ihmiset olivat vain vähän vuorovaikutuksessa<br />

toisten ihmispopulaatioiden kanssa. Kulttuurievoluutio kiihtyi<br />

kir<strong>ja</strong>painotaidon keksimisen myötä 1400-luvulla. Se mahdollisti<br />

informaation säilömisen <strong>ja</strong> levittämisen muuttumattomana,<br />

tieto oli nopeasti <strong>ja</strong> halvalla levitettävissä <strong>ja</strong> jokainen lukutaitoinen<br />

saattoi oppia toisten kokemuksista. Kir<strong>ja</strong>painotaitoa<br />

seurasi 1500- <strong>ja</strong> varsinkin 1600-luvulla tieteen vallankumous.<br />

Kulttuurievoluution ansiosta jokainen sukupolvi voi <strong>ja</strong>tkaa<br />

kulttuurin kehittämistä aiempien sukupolvien saavuttaman<br />

tietämyksen poh<strong>ja</strong>lta.<br />

Kulttuurievoluution vauhti kiihtyy yhä, sillä modernit viestintäteknologiset<br />

välineet, erityisesti internet, mahdollistavat<br />

tietojen nopean leviämisen. Ra<strong>ja</strong>ton määrä ihmisiä voi olla<br />

keskenään vuorovaikutuksessa <strong>ja</strong> oppia toisiltaan esimerkiksi<br />

Wikipedian, avoimien massakurssien (Mooc), avoimen opetuksen,<br />

käännösteknologian, hakukoneiden <strong>ja</strong> ilmaisten sovellusten<br />

myötä. Näin tietämyksen kasvu <strong>ja</strong> uusien teknisten<br />

<strong>ja</strong> sosiaalisten keksintöjen määrä kasvaa entisestään.<br />

KULTTUURISET IDEAT LEVIÄVÄT MEEMIEN AVULLA<br />

Elämän biologiset rakenteet kopioituvat geenien avulla, <strong>ja</strong><br />

elinvoimaisimmat elämän ilmiöt jäävät eloon. Evolutiivisesta<br />

näkökulmasta myös kulttuuriset rakenteet leviävät <strong>ja</strong> tuottavat<br />

kopioita itsestään samalla tavalla kuin biologiset rakenteet<br />

tekevät geenien avulla.<br />

Geenien tapaisiksi kulttuurisiksi <strong>ja</strong> viestinnällisiksi kopioitujiksi<br />

eli replikaattoreiksi on esitetty meemejä, joilla<br />

tarkoitetaan jäljittelyn avulla leviäviä kulttuuripiirteitä tai<br />

ideoita. Tällaisia ovat esimerkiksi tavat, uskomukset,<br />

käyttäytyminen <strong>ja</strong> muoti. Susan Blackmoren vuonna 1999<br />

julkaistussa teoksessa ”Meemit – kulttuurigeenit” kuvataan<br />

meemiä käyttäytymisohjeeksi, joka varastoituu aivoihin <strong>ja</strong> siirtyy<br />

eteenpäin jäljittelyn kautta. Koska ihmismielen kyky vastaanottaa<br />

ideoita on ra<strong>ja</strong>llinen, kulttuurissa leviävät meemit<br />

kilpailevat keskenään. Elinvoimaisimmat meemit leviävät tehokkaimmin<br />

eteenpäin.<br />

Meemin käsitettä on käytetty yleisesti myös inter netissä<br />

leviävien ilmiöiden eli nettimeemien kuvaamiseen. Kuten<br />

muutkin meemit, myös nettimeemit kehittyvät <strong>ja</strong> muuttuvat<br />

siirtyessään ihmiseltä toiselle.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

418 | LUKEMISTO

IHMINEN OMAKSUU KULTTUURIN<br />

SOSIALISAATIOPROSESSISSA<br />

Sosialisaatio tarkoittaa yhteisöön tai yhteiskuntaan sopeutumista.<br />

Käsitteen on esittänyt ranskalainen sosiologi<br />

Émile Durkheim (1858–1917). Hänen mukaansa sosiali saatio<br />

on tapahtumasar<strong>ja</strong>, jonka kuluessa yksilöstä tulee yhteiskunnallisesti<br />

toimintakykyinen, kun hän omaksuu ne kulttuurissa<br />

vallitsevat tiedot, taidot, toimintasäännöt, arvot <strong>ja</strong> asenteet,<br />

joista yhteisön julkinen maailma muodostuu <strong>ja</strong> jotka halutaan<br />

jättää perinnöksi seuraaville sukupolville. Sosialisaatiota<br />

edistää yhteisössä vallitsevat tavat, rituaalit <strong>ja</strong> seremoniat.<br />

Kasvatuksen tehtävänä on edistää kasvatettavan sosialisaatioprosessia<br />

eli saattaa kasvatettava yhteisön toimintakykyiseksi<br />

jäseneksi. Esimoderneissa yhteisöissä vastuu sosialisaatiosta<br />

eli kulttuurin siirtämisestä oli perheellä, suvulla <strong>ja</strong><br />

heimoyhteisöllä. Nykyisin vastuu on suurelta osin siirtynyt<br />

koululaitokselle, joka huolehtii suunnitellusti <strong>ja</strong> tavoitteellisesti<br />

kulttuurin siirtämisestä.<br />

Sosialisaatio on kulttuuria sekä uusintavaa <strong>ja</strong> että<br />

uudistavaa. Uusintamisella tarkoitetaan, että sosialisaatioprosessissa<br />

olemassa oleva kulttuuripääoma, kuten tiedot,<br />

taidot <strong>ja</strong> tavat, siirretään seuraavalle sukupolvelle. Sosialisaatiossa<br />

joudutaan tekemään <strong>ja</strong>tkuvaa valintaa, koska kaikkea<br />

kulttuurista tietoa ei ole mahdollista uusintaa seuraavalle<br />

sukupolvelle. Sosialisaation uudistava vaikutus tarkoittaa,<br />

että sosialisaatiossa ei ole ainoastaan kyse sopeutumisesta<br />

olemassa olevaan, vaan se on prosessi, jossa ihminen omalla<br />

toiminnalla luo <strong>ja</strong> muokkaa omaksumaansa kulttuuria uudenlaiseksi.<br />

Saksalainen sosiologi Norbert Elias tulkitsi eurooppalaisten<br />

käytöstapojen kehitystä keskia<strong>ja</strong>lta 1800-luvulle<br />

sivilisaatioprosessin näkökulmasta. Elias käytti tutkimuksessaan<br />

aineistona eri aikoina julkaistu<strong>ja</strong> käytös- <strong>ja</strong><br />

kasvatusoppaita.<br />

Elias oli saanut vaikutteita Sigmund Freudin psykoanalyyttisesta<br />

a<strong>ja</strong>ttelusta. Freud oli esittänyt kir<strong>ja</strong>ssaan Ahdistava<br />

kulttuuri (1930), että kulttuuri pakottaa ihmiset<br />

luonnollisten viettien sääntelyyn. Tämä tuottaa onnettomuutta,<br />

joka ilmenee esimerkiksi neurooseina. Myös<br />

Elias esittää, että sivilisaatioprosessin myötä ihmisyhteisöt,<br />

etenkin eurooppalaiset, ovat kehittäneet itselleen<br />

rajoittavan käyttäytymisnormiston <strong>ja</strong> ihmisen luonnollisia<br />

tarpeita <strong>ja</strong> ruumiintoiminto<strong>ja</strong> on ryhdytty kontrolloimaan<br />

erilaisilla käyttäytymisnormeilla. Elias katsoi tapoihin<br />

liittyvien normien tiukkenemisen olevan seurausta<br />

hierarkioiden eli yhteiskunnallisten valtaerojen synnystä.<br />

Käytöstavat syntyivät yläluokan parissa, joka<br />

pyrki erottautumaan alemmista sosiaaliluokista erottamalla<br />

yksityisen <strong>ja</strong> julkisen elämänpiirin.<br />

Tapoihin liittyvien normien hallitsemisesta <strong>ja</strong> noudattamisesta<br />

tuli keino sosiaalisen aseman <strong>ja</strong> arvon osoittamiseen.<br />

Aggressiivisuus, seksuaalisuus, ruumiinerit-<br />

KULTTUURIN<br />

JÄÄVUORIMALLI<br />

Kulttuurin symbolit<br />

Käyttäytyminen<br />

Tavat<br />

Kognitiivinen prosessi<br />

Tarpeet<br />

Uskomukset<br />

Arvot<br />

TAPAKULTTUURI MUOTOUTUI SIVILISAATIOKEHITYKSESSÄ<br />

teet, piereskely, syljeskely <strong>ja</strong> elekieli tulivat tarkkailun <strong>ja</strong><br />

sääntelyn kohteiksi. Muutoksessa ei ollut kysymys ainoastaan<br />

tapojen muuttumisesta vaan yhteisöissä elävien<br />

yksilöiden itseoh<strong>ja</strong>uksen syntymisestä, kun vaatimuksena<br />

oli ihmisen kyky itsensä <strong>ja</strong>tkuvaan kontrolloitiin.<br />

Eliaksen mukaan moderni länsimainen ihminen syntyi,<br />

kun hän omaksui sosiaaliset tapanormit omaa<br />

käyttäytymistään <strong>ja</strong>tkuvasti oh<strong>ja</strong>aviksi sisäisiksi periaatteiksi.<br />

Samalla ruumiintoimintojen luokittelu sopivaan <strong>ja</strong><br />

sopimattomaan toimintaan on luonut länsimaisen ihmisen<br />

tunne-elämään häpeän kokemuksia.<br />

Eliaksen esittämä kirjoittamattomien tapasääntöjen<br />

noudattaminen on edelleen tärkeää monissa yhteyksissä.<br />

Mikäli ihminen ei hallitse ruokailutapo<strong>ja</strong>, asianmukaista<br />

pukeutumista, itkun tai naurun hillintää tai tervehtimiskulttuuria,<br />

hän on vaarassa myös nykymaailmassa<br />

tulla luokitelluksi oudoksi, sairaaksi tai humalaiseksi.<br />

1900-luvulla <strong>ja</strong> etenkin 2000-luvulla tapakulttuuri on kuitenkin<br />

monilta osin höllentynyt. Eliaksen a<strong>ja</strong>ttelun mukaan<br />

tämä voisi johtua yhteiskunnallisesta tasa-arvoistumiskehityksestä,<br />

kun yhteiskunnallisen aseman osoittamiseen<br />

ei enää ole entisenlaista tarvetta<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 419

KULTTUURI MIELEN OHJELMOINTINA<br />

Kulttuuri, jossa ihminen kasvaa, muovaa hänen tapaansa<br />

a<strong>ja</strong>tella <strong>ja</strong> ymmärtää maailmaa. Kulttuuri jäsentää elämän<br />

tietynlaiseksi, huomasi yksilö tätä tai ei. Kulttuurin vaikutus<br />

ihmisen mieleen on niin suuri, että siitä puhutaan jopa<br />

mielen ohjelmointina. Kulttuure<strong>ja</strong> tutkinut psykologi Geert<br />

Hofstede puhuukin kulttuurista ”kollektiivisena mielen<br />

ohjelmointina, joka erottaa yhden ryhmän tai kategorian<br />

ihmiset toisista”.<br />

Kulttuurin ohjelmoiva vaikutus näkyy ihmisen omaksumissa<br />

arvoissa, normeissa, käyttäytymisrakenteissa, uskomuksissa,<br />

maailmankuvassa <strong>ja</strong> identiteetin muotoutumisessa.<br />

Kaikki tämä omaksuttu vaikuttaa yhdessä siihen,<br />

kuinka ihmiset toimivat jokapäiväisessä elämässään, sekä<br />

käsityksiin, miksi näin on toimittava. Omassa kulttuurissa<br />

elettäessä sen erityispiirteitä ei havaita, sillä oman kulttuurin<br />

mukaiset toimintatavat toteutuvat automaattisesti.<br />

Yksilö tulee tietoiseksi oman kulttuurinsa erityispiirteistä<br />

usein vasta kohdatessaan vieraita kulttuureita.<br />

Ihminen oppii oman kulttuurinsa jo varhaislapsuudessa<br />

perintönä aiemmilta sukupolvilta. Saksalainen filosofi<br />

Hans-Georg Gadamer (1900–2002) on korostanut, että<br />

ihminen kuuluu aina johonkin perinteeseen. Ihmisen käsitykset<br />

itsestä <strong>ja</strong> maailmasta ovat rakentuneet ympäröivän<br />

kulttuuriperinteen mukaisesti, sillä se antaa kaikelle ymmärtämiselle<br />

tarvittavan kehyksen.<br />

YKSILÖ- JA YHTEISÖKESKEISET KULTTUURIT<br />

Maailmassa esiintyy monia erilaisia kulttuure<strong>ja</strong>. Ne ovat<br />

kehittyneet tietyssä ympäristössä vastaamaan kunkin yhteisön<br />

tarpeita <strong>ja</strong> palvelemaan sen sopeutumista. Eri oloissa<br />

kehittyneet kulttuurit ovat saaneet erilaisia ilmenemismuoto<strong>ja</strong>.<br />

Kulttuurien eroavaisuuksia on tutkittu paljon.<br />

Eräs kuuluisa teoria on hollantilaisen Geert Hofsteden<br />

1970-luvulla luoma teoria kulttuurien ulottuvuuksista.<br />

Hän erittelee teoriassaan kulttuure<strong>ja</strong> useiden vastinparien<br />

avulla, joista yksi on kulttuurien <strong>ja</strong>ko yksilöä korostaviin<br />

individualistisiin kulttuureihin <strong>ja</strong> yhteisöä korostaviin<br />

kollektivistisiin kulttuureihin.<br />

Länsimaat <strong>ja</strong> erityisesti Yhdysvallat edustavat individualistista<br />

kulttuuria, jossa korostetaan yksilön itsenäisyyttä<br />

sekä henkilökohtaista suoriutumista <strong>ja</strong> menestystä.<br />

Kollektivistisissa kulttuureissa yhteisöön sopeutuminen<br />

nähdään tärkeimpänä arvona, <strong>ja</strong> siksi sosiaalisia taito<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />

hienotunteisuutta arvostetaan, mikä ilmenee kasvatuksessa<br />

<strong>ja</strong> tavoissa suhtautua temperamenttipiirteisiin. Kollektivistisessa<br />

kulttuurissa lapset kasvavat yhteisössä, joka<br />

käsitetään laajempana kuin ydinperhe. Yhteisöön kuuluminen<br />

on keskeistä, <strong>ja</strong> yhteisön kautta rakentuu myös identiteetti.<br />

Monet Aasian <strong>ja</strong> Afrikan kulttuurit ovat kollektivistisia<br />

kulttuure<strong>ja</strong>.<br />

Individualistisissa kulttuureissa lapset sosiaalistuvat<br />

ydinperheeseen, jossa heidät pyritään kasvattamaan itsenäisiksi.<br />

Tavoitteena on mahdollisimman vähäinen riippuvuus<br />

muista ihmisistä <strong>ja</strong> ryhmistä. Yksilökeskeisimpiä maita<br />

ovat Yhdysvallat, Australia, Iso-Britannia, Kanada sekä<br />

Euroopan maat.<br />

Maailman ihmisistä enemmistö sosiaalistuu yhteisökeskeiseen<br />

kulttuuriin, jossa ryhmän tai yhteisön etu menee<br />

yksilön edun edelle. Ryhmällä on tällöin enemmän valtaa<br />

yksilöön kuin mitä yksilökeskeisessä individualistisessa<br />

kulttuurissa.<br />

Ympäröivän kulttuurin varhainen sosiaalistava vaikutus ilmenee<br />

jo alle kolmen kuukauden ikäisten vauvojen kohdalla.<br />

Yhdysvalloissa tyttö-vauvojen on todettu olevan huomattavasti<br />

poikavauvo<strong>ja</strong> äänekkäämpiä, kun taas Japanissa tilanne<br />

on päinvastainen. Erot syntyvät todennäköisesti siitä, että<br />

vauvat ehdollistuvat äidin reagointitapojen kautta kulttuurisesti<br />

hyväksyttyihin käyttäytymismalleihin.<br />

TUTKIMUKSIA JA TEORIOITA MAAILMAN<br />

JAKAUTUMISESTA ERILAISIIN KULTTUURIPIIREIHIN<br />

Laa<strong>ja</strong>ssa GLOBE-projektissa (Global Leadership and Organizational<br />

Behavior Effectiveness Research Project) yli 200<br />

tutki<strong>ja</strong>a 62:sta eri kulttuurista ympäri maailman on tutkinut<br />

kansallisia kulttuuriero<strong>ja</strong> työelämässä. Tutkimusta on tehty<br />

sekä kvantitatiivisin että kvalitatiivisin metodein kolmessa eri<br />

vaiheessa vuosina 2004, 2007 <strong>ja</strong> 2014.<br />

Tutkimuksissa olleet 62 maata <strong>ja</strong>kautuivat kymmeneen<br />

kulttuurillisesti samankaltaiseen ryhmään: Itä-Eurooppa,<br />

Pohjoismaat, germaaninen Eurooppa, latinalainen Eurooppa,<br />

angloalueet, Ala-Saharan Afrikka, konfutselainen Aasia,<br />

Etelä-Aasia, Lähi-itä sekä Latinalainen Amerikka. Suomi<br />

kuului Ruotsin, Nor<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Tanskan kanssa pohjoismaiseen<br />

kulttuuriryhmään. Muutama maa muodosti oman erillisen<br />

kulttuuripiirin. Näitä maita olivat Israel, Intia <strong>ja</strong> Brasilia.<br />

Harvardin yliopiston professori Samuel Huntington julkaisi<br />

vuonna 1993 Foreign Affairs -lehdessä artikkelin ”The Clash<br />

of Civilizations?”, jonka poh<strong>ja</strong>lta hän kirjoitti vuonna 1997 samaa<br />

teemaa käsittelevän kir<strong>ja</strong>n. Huntingtonin artikkeli <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong><br />

ovat arvio siitä, miten maailmanpoliittiset valtasuhteet muuttuivat<br />

niin sanotun kylmän sodan a<strong>ja</strong>n jälkeen. Silloin maailmassa<br />

oli kaksi valtaryhmittymää, Yhdysvaltojen johtama läntinen<br />

maailma <strong>ja</strong> Neuvostoliiton johtama sosialistinen itäinen<br />

valtapiiri. Näiden välillä oli kylmän sodan aikana voimakas<br />

vastakkainasettelu.<br />

Huntingtonin mukaan kylmän sodan jälkeisessä maailmassa<br />

valta ryhmittyy maailman vanhojen kulttuurialueiden mukaisesti.<br />

Hänen esittämänsä kulttuurialueet ovat länsimainen,<br />

latinalaisamerikkalainen, ortodoksisbysanttilainen, islamilainen,<br />

intialainen, kiinalainen, <strong>ja</strong>panilainen, afrikkalainen <strong>ja</strong><br />

buddhalainen kulttuuri. Tärkeimmiksi näistä nousevat maailman<br />

valtapolitiikassa Huntingtonin mukaan läntinen maailma,<br />

islamilainen maailma <strong>ja</strong> kiinalaisen kulttuurin alue.<br />

Hänen mukaansa kulttuuripiirien ra<strong>ja</strong>-alueilla on suuri riski<br />

sivilisaatioiden törmäyksiin, jotka voivat puhjeta sodiksi,<br />

kuten kävi 1990-luvulla Balkanilla länsieurooppalaisen, bysanttilaisortodoksisen<br />

<strong>ja</strong> muslimimaailman törmätessä. Huntingtonin<br />

mielestä kulttuurierojen huomioiminen politiikassa<br />

on tärkeää, jotta voidaan välttää sivilisaatioiden törmäyksiä.<br />

Huntingtonin esittämää teoriaa on kritisoitu liiallisesta<br />

yksinkertaistamisesta. Maailma ei <strong>ja</strong>kaudu niin selvära<strong>ja</strong>isiin<br />

yhtenäisiin kulttuuripiireihin kuin Huntington esittää, vaan<br />

maailman eri kulttuuripiirien sisäiset erot ovat yllättävän suuria.<br />

Teoriaan myös sisältyy a<strong>ja</strong>tus kulttuurien muuttumattomasta<br />

olemuksesta, vaikka kulttuurien luonteeseen kuuluu<br />

<strong>ja</strong>tkuva muutos.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

KULTTUURIEN VÄLILLÄ ON EROJA TAPAKULTTUURISSA<br />

Tapakulttuurin säännöt oh<strong>ja</strong>avat kulttuurissa elävien ihmisten<br />

arkea. Niihin kuuluu monenlaisia käytäntöjä <strong>ja</strong> norme<strong>ja</strong> tervehtimissäännöistä<br />

puhtauskäsityksiin sekä ruokakulttuurin<br />

<strong>ja</strong> pukeutumisen kaltaisia asioita. Tapakulttuuri sisältää<br />

420 | LUKEMISTO

oletuksia siitä, millainen käyttäytyminen on kulttuurissa soveliasta<br />

eri sukupuolille <strong>ja</strong> eri-ikäisille.<br />

Eri maissa on omia tapakulttuurin ominaispiirteitä. Esimerkiksi<br />

Italiassa sosiaalista kanssakäymistä oh<strong>ja</strong>a usein sääntö<br />

niin sanotusta la bella figurasta. Se tarkoittaa hienovaraisuutta,<br />

tilannetajua <strong>ja</strong> hyvän vaikutelman antamista. Nämä Italiassa<br />

korostuvat vuorovaikutuksen ihanteet eivät vallitse samanlaisina<br />

muissa maissa.<br />

Tabut tarkoittavat kulttuurisesti kiellettyjä asioita, <strong>ja</strong> ne liittyvät<br />

usein kulttuurissa vallitsevaan <strong>uskonto</strong>on. Esimerkiksi<br />

tietyn eläimen syöminen voi olla kulttuurinen tabu, kuten nauta<br />

hindulaisessa Intiassa. Uskonnoilla ei kuitenkaan ole muuttumatonta,<br />

pysyvää olemusta vaan samakin <strong>uskonto</strong> <strong>ja</strong> sen<br />

tabut voivat ilmetä erilaisena eri kulttuureissa <strong>ja</strong> myös samassa<br />

kulttuurissa elävien yksilöiden välillä.<br />

Kuoleman on arvioitu olevan nykyään länsimaissa kulttuurinen<br />

tabu, sillä monissa kulttuureissa kuolema on piilotettu<br />

laitoksiin pois näkyvistä <strong>ja</strong> ihmisillä on heikot sosiaaliset normit<br />

siitä, miten lähestyä kuolevaa ihmistä.<br />

NORMIT OVAT KULTTUURISIDONNAISIA<br />

Kulttuuriin sisältyvät tapojen <strong>ja</strong> käytössääntöjen lisäksi myös<br />

käsitykset siitä, mikä on arvokasta, mitä tulee säilyttää, mitä<br />

paheksutaan <strong>ja</strong> mikä torjutaan. Kulttuurissa vaikuttavat yhteiset<br />

säännöt eli normit kertovat sallitun käyttäytymisen eli sen,<br />

mitä tulee tehdä tai mitä ei saa tehdä.<br />

Jokaisessa ihmisyhteisössä on asioita, joita pidetään suotavina<br />

tai joita paheksutaan. Niitä koskevat normit syntyvät<br />

arvojen perusteella, <strong>ja</strong> ne havaitaan erityisen selvästi silloin,<br />

kun niitä rikotaan. Hyviä tapo<strong>ja</strong> koskevat normit ovat muodostuneet<br />

pitkän a<strong>ja</strong>n kuluessa, <strong>ja</strong> on vaikea osoittaa tarkasti,<br />

miten ne ovat muodostuneet.<br />

Normit opitaan lapsuudesta lähtien yhteiselämässä muiden<br />

ihmisten kanssa. Yhteisön tai ryhmän kaikki jäsenet eivät<br />

sisäistä norme<strong>ja</strong> samalla tavalla. Norme<strong>ja</strong> rikkovat tai ne<br />

kokonaan hylkäävät yksilöt eivät kuitenkaan ole normittomia,<br />

vaan he kehittävät oman normistonsa <strong>ja</strong> elämäntapansa.<br />

Esimerkiksi rikollisilla on omat tarkat normistonsa, joilla he<br />

valvovat oikeaa käyttäytymistä.<br />

Kaikki normit eivät koske kaikkia yhteisön jäseniä. Esimerkiksi<br />

ikära<strong>ja</strong>t määrittelevät, mikä kullekin on sallittua tai mikä<br />

kiellettyä tai mitä kultakin vaaditaan. Myös sairaus, pysyvä<br />

vamma tai ikä voi vapauttaa monista muutoin vaadittavista<br />

velvollisuuksista.<br />

Normit vaihtelevat kulttuurien vallitsevien arvojen mukaan.<br />

Kulttuurien mukaisiin normeihin vaikuttaa relativismi eli suhtautumistapa,<br />

jonka mukaan kaikkien kulttuurien kaikki arvot<br />

<strong>ja</strong> normit ovat yhtä tärkeitä <strong>ja</strong> perusteltu<strong>ja</strong>. Kulttuurien tunteminen<br />

<strong>ja</strong> kulttuurien vertaileva tarkastelu ei tarkoita kaikkien<br />

arvojen <strong>ja</strong> tapojen hyväksymistä. Eri kulttuurien arvo<strong>ja</strong><br />

<strong>ja</strong> tapo<strong>ja</strong> voidaan tarkastella ihmisoikeusjulistuksen valossa<br />

<strong>ja</strong> arvioida, miten ne tukevat <strong>ja</strong> puolustavat ihmisarvoa.<br />

Kaikista kulttuureista voidaan löytää tapo<strong>ja</strong>, jotka puolustavat<br />

tai loukkaavat ihmisoikeuksia.<br />

Moraaliseksi paniikiksi kutsutaan sitä, kun yhteisössä<br />

nousee tunne, että jokin uhkaa sen norme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> yleistä järjestystä.<br />

Käsite moraalinen paniikki sai alkunsa Englannissa<br />

1960-luvulla, kun kaksi brittinuorten ryhmää, modit <strong>ja</strong> rockersit,<br />

mellakoivat toisiaan vastaan. Mellakoita tutkinut sosiologi<br />

Stanley Cohen nimesi ilmiön moraaliseksi paniikiksi.<br />

Moraalisen paniikin tutkimuksissa on löydetty ilmiölle<br />

tyypillisiä piirteitä. Levottomuutta herättävän asian julkinen<br />

käsittely ruokkii paniikkia <strong>ja</strong> saa uhan tuntumaan suuremmalta<br />

kuin se todellisuudessa on. Yleinen paniikki <strong>ja</strong> median<br />

paine saavat aikaan kiireen tunnetta, <strong>ja</strong> päättäjät tekevät<br />

usein nopeita kor<strong>ja</strong>usliikkeitä ongelman ratkaisemiseksi.<br />

Tällöin on vaarana, että harkinnan pettäessä tehdään sellaisia<br />

toimia, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.<br />

Moraalinen paniikki voi syntyä myös suhteellisen vaarattomista<br />

asioista. Suomessa videovuokraamot olivat<br />

1980-luvulla suosittu<strong>ja</strong>. Tällöin syntyi keskustelu videoelokuvien<br />

väkivallasta <strong>ja</strong> huoli siitä, että myös alaikäiset<br />

saattaisivat vuokrata täysi-ikäisille tarkoitettu<strong>ja</strong> elokuvia.<br />

Asiasta käyty keskustelu sai moraalisen paniikin piirteitä,<br />

<strong>ja</strong> se johti lakiin, jossa alle 18-vuotiailta kiellettyjen videoelokuvien<br />

vuokraaminen kiellettiin aikuisiltakin.<br />

Yhteiskunnan lait ilmentävät yhteisön enemmistön käsitystä<br />

oikeasta <strong>ja</strong> väärästä. Yhteisön jäsenten käsitykset<br />

eettisistä kysymyksistä oh<strong>ja</strong>avat lakien laatimista. Lakien<br />

tarpeellisuus määritetään moraalin <strong>ja</strong> etiikan kautta, sillä<br />

ei ole olemassa lakia, joka määrittäisi, milloin laki on puutteellinen<br />

tai väärä.<br />

Vaikka lakeihin on kir<strong>ja</strong>ttu eri teoista annettavia rangaistuksia,<br />

lait eivät ole mekaanisen yksiselitteisiä, vaan<br />

kulttuurissa hyväksytyt vaikuttimet, aikomukset <strong>ja</strong> motiivit<br />

vaikuttavat lain tulkintaan. Ihmisen surmaaminen on aina<br />

rikos, mutta rangaistusta voidaan lieventää tai koventaa<br />

sen perusteella, miten arvioidaan lakia rikkoneen ihmisen<br />

tavoitteita, vastuullisuutta <strong>ja</strong> vapaaehtoisuutta. Tämä tulee<br />

ilmi siinä, että ihmisen kuoleman aiheuttaneita teko<strong>ja</strong> kuvataan<br />

eri termein: murha, tappo <strong>ja</strong> kuolemantuottamus.<br />

Teon vaikuttimille annettu tuomioon vaikuttava merkitys<br />

vaihtelee eri kulttuureissa.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

YKSILÖ- JA YHTEISÖKESKEISTEN KULTTUURIEN VERTAILUA<br />

Käsitys<br />

yksilöllisyydestä<br />

Yksilökeskeinen<br />

Vahva<br />

Yhteisökeskeinen<br />

Ihminen osa yhteisöä<br />

Tärkeää elämässä Toteuta ainutkertaisuuttasi Kehity yhteisön jäseneksi, sopeudu<br />

Velvoitteet <strong>ja</strong><br />

oikeudet<br />

Sosiaaliset suhteet<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Minun saavutukseni, velvollisuuteni<br />

<strong>ja</strong> oikeuteni<br />

Usein muuttuvat sosiaaliset suhteet <strong>ja</strong><br />

verkostot, helppo liittyä <strong>ja</strong> irtautua, ei välttämätöntä<br />

pitää yhteyttä perheeseen <strong>ja</strong> sukuun<br />

Meidän tavoitteemme, yhteytemme <strong>ja</strong> yhteisömme<br />

Perhe- <strong>ja</strong> sukukeskeisyys, yhteisön kunnia tärkeää,<br />

ystävyyssuhteiden merkitys pienempi kuin perheen<br />

<strong>ja</strong> suvun, ikääntyneiden ihmisten arvostus<br />

Toimintaa oh<strong>ja</strong>a Persoonallisuus <strong>ja</strong> henkilökohtaiset tavoitteet Yhteisön arvot, normit <strong>ja</strong> roolit<br />

| 421

SUOMALAISEN KULTTUURIN OMINAISPIIRTEITÄ<br />

KULTTUUREJA VERTAILEVASSA TUTKIMUKSESSA<br />

Hollantilainen kulttuurintutki<strong>ja</strong>, psykologi Geert Hofstede<br />

on yli 50 maahan ulottuvissa tutkimuksissaan päätynyt viiteen<br />

eri yhteiskunnissa vallitsevaan kulttuuridimensioon<br />

eli kulttuuriseen ulottuvuuteen, jotka vaikuttavat voimakkaasti<br />

kulttuuriseen ilmapiiriin <strong>ja</strong> käyttäytymiseen.<br />

Hofsteden esittämät kulttuuriset ulottuvuudet ovat valtaetäisyys<br />

(suuri – pieni; hierarkia vai tasa-arvo), yksilöllisyys<br />

– yhteisöllisyys, maskuliinisuus – feminiinisyys (kilpailu<br />

vai tasaisuus; kovat vai pehmeät arvot), epävarmuuden<br />

sieto (suuri – vähäinen) <strong>ja</strong> suhtautuminen aikaan (tiivis<br />

tahti vai paljon aikaa).<br />

Suomalaisen kulttuurin ominaispiirteitä kansainvälisissä<br />

kulttuurivertailuissa ovat Hofsteden luokituksella:<br />

Valtaetäisyys.<br />

Suomessa ihmisten välinen valtaetäisyys on pieni. Tämän<br />

arvioidaan johtuvan pohjoismaisesta tasa-arvoisesta<br />

yhteiskuntarakenteesta. Suomalaisessa työkulttuurissa<br />

alaisen on suhteellisen helppo lähestyä esimiestään, esittää<br />

hänelle mielipiteensä <strong>ja</strong> olettaa, että esitetty mielipide<br />

otetaan huomioon.<br />

Suomalaiseen työkulttuuriin kuuluu myös pientä valtaetäisyyttä<br />

ilmentävät tavat pitää työhuoneiden ovia auki <strong>ja</strong><br />

se, että yleensä alaisen ei tarvitse varata esimiehen kanssa<br />

käytävään keskusteluun erikseen vastaanottoaikaa.<br />

Suomessa johta<strong>ja</strong> voi kysyä neuvoa suoraan asian parhaiten<br />

tuntevalta työntekijältä <strong>ja</strong> samalla mahdollisesti ohittaa<br />

monta hierarkian porrasta.<br />

Yksilöllisyys.<br />

Suomalainen työkulttuuri on keskimääräistä hieman yksilöllisempi.<br />

Molemmat sukupuolet osallistuvat työelämään,<br />

<strong>ja</strong> monet lapset viettävät arkipäivät päiväkodissa. Suomessa<br />

lapsia kannustetaan jo varhain itsenäisyyteen <strong>ja</strong> riippumattomuuteen.<br />

Suomalaisessa työkulttuurissa suhdeverkostoilla<br />

on pienempi merkitys kuin monissa maissa,<br />

mutta sen si<strong>ja</strong>an yksilön omien tietojen <strong>ja</strong> taitojen merkitys<br />

korostuu. Perhetausta <strong>ja</strong> muut suhteet eivät ole kovin<br />

tärkeitä ominaisuuksia.<br />

Maskuliinisuus.<br />

Suomi on kansainvälisissä vertailuissa eräs kaikkein feminiinisimmistä<br />

kulttuureista, mikä näkyy niin kutsuttujen<br />

pehmeiden arvojen korostamisena. Ratkaisuista pyritään<br />

neuvottelemaan, <strong>ja</strong> tuloksena on usein kompromissi, jossa<br />

huomioidaan mahdollisimman monen mielipide. Kriittisen<br />

palautteen suora antaminen on melko vähäistä moniin<br />

kulttuureihin verrattuna. Feminiinistä kulttuuria ilmentävät<br />

myös solidaarisuus, tasa-arvo <strong>ja</strong> vaatimattomuus omia<br />

ansioita kohtaan. Johtamisessa arvostetaan pehmeitä<br />

arvo<strong>ja</strong>, kuten huomioonottamista, yhteistyötä, tunnustuksen<br />

osoittamista <strong>ja</strong> palkitsemista.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Epävarmuuden välttäminen.<br />

Suomalainen kulttuuri sietää keskimääräistä paremmin<br />

epävarmuutta. Muotoseikat <strong>ja</strong> ennalta määrätty selkeä<br />

rooli<strong>ja</strong>ko eivät ole niin tärkeitä asioita kuin monissa muissa<br />

maissa. Epävarmuutta parhaiten sietäviin kulttuureihin<br />

verrattuna Suomessa noudatetaan kuitenkin varsin tarkasti<br />

sääntöjä <strong>ja</strong> laaditaan yksityiskohtaisia aikataulu<strong>ja</strong>.<br />

422 | LUKEMISTO<br />

Suomalaiset<br />

parisuhteet <strong>ja</strong><br />

perheet ovat<br />

tasa-arvoisia<br />

kansainvälisesti<br />

vertailtuna.<br />

KULTTUURIULOTTUVUUDET<br />

GEERT HOFSTEDE on tutkinut kansallisten kulttuurien<br />

ulottuvuuksia työkulttuureissa. Hän kartoitti<br />

90-luvulla tietotekniikkayhtiö IBM:n palveluksessa<br />

olevien henkilöiden kulttuurisidonnaisia<br />

arvostuksia yli 50 maasta. Hofstede luokitteli<br />

tutkimuksen perusteella kansallisia kulttuure<strong>ja</strong><br />

erottavat ulottuvuudet seuraavasti:<br />

pieni<br />

valtaetäisyys<br />

yksilöllisyys<br />

maskuliinisuus<br />

epävarmuuden<br />

välttäminen<br />

pitkän tähtäimen<br />

aikakäsitys<br />

itämainen<br />

kulttuuri<br />

KUVA 38<br />

suuri<br />

valtaetäisyys<br />

yhteisölisyys<br />

(kollektiivisuus)<br />

feminiinisyys<br />

epävarmuuden<br />

sietäminen<br />

lyhyen aikavälin<br />

suuntautuminen<br />

länsimainen<br />

kulttuuri<br />

Suomalaiset parisuhteet <strong>ja</strong> perheet ovat tasa-arvoisia kansainvälisesti<br />

Suomessa vertailtuna. ristiriitojen käsittely on suhteellisen avointa,<br />

mutta ei yhtä suoraviivaista <strong>ja</strong> kaksintaistelutilanteisiin<br />

pyrkivää kuin epävarmuutta parhaiten sietävissä kulttuureissa.<br />

Maskuliinisuus.<br />

Suomi on kansainvälisissä vertailuissa eräs kaikkein feminiinisimmistä<br />

Suhtautuminen aikaan.<br />

Eräs<br />

kulttuureista,<br />

idän <strong>ja</strong> lännen<br />

mikä<br />

kulttuure<strong>ja</strong><br />

näkyy niin<br />

erottava<br />

kutsuttujen<br />

seikka<br />

pehmeiden<br />

on suhtautuminen<br />

korostamisena. aikaan eli Ratkaisuista se, käsitelläänkö pyritään elämän neuvottelemaan, tapahtumia <strong>ja</strong> tuloksena on<br />

arvojen<br />

pitkän usein vai kompromissi, lyhyen aikavälin jossa huomioidaan tähtäimellä. Suomalainen mahdollisimman kulttuuri<br />

mielipide. sijoittuu Kriittisen länsimaiseen palautteen ryhmään suora eli antaminen lyhyen tähtäimen on melko vähäistä<br />

monen<br />

aikakäsitykseen, moniin kulttuureihin jossa verrattuna. korostetaan Feminiinistä nopeasti saavutettavia<br />

kulttuuria ilmentävät myös<br />

tuloksia. solidaarisuus, Suomessa tasa-arvo arvostetaan <strong>ja</strong> vaatimattomuus täsmällisiä omia aikataulu<strong>ja</strong> ansioita <strong>ja</strong> kohtaan.<br />

kokouksissa Johtamisessa keskitytään arvostetaan yhteen pehmeitä asiaan arvo<strong>ja</strong>, kerrallaan. kuten huomioonottamista,<br />

Puhelimeen<br />

yhteistyötä, vastaaminen tunnustuksen kesken osoittamista kokouksen koetaan <strong>ja</strong> palkitsemista. häiritseväksi.<br />

Epävarmuuden välttäminen.<br />

Suomalainen kulttuuri sietää keskimääräistä paremmin epävarmuutta.<br />

Muotoseikat <strong>ja</strong> ennalta määrätty selkeä rooli<strong>ja</strong>ko eivät ole niin tärkeitä<br />

asioita kuin monissa muissa maissa. Epävarmuutta parhaiten sietäviin<br />

kulttuureihin verrattuna Suomessa noudatetaan kuitenkin varsin tarkasti<br />

sääntöjä <strong>ja</strong> laaditaan yksityiskohtaisia aikataulu<strong>ja</strong>. Suomessa ristiriitojen

TULEVAISUUDENTUTKIMUS TUTKII VAIHTOEHTOISIA TULEVAISUUKSIA<br />

Tulevaisuudentutkimus on tulevaisuuden tutkimiseen<br />

keskittynyt tieteenala, joka pyrkii hahmottamaan todennäköistä<br />

kehitystä. Tulevaisuus ei ole ennalta määrätty,<br />

vaan ihmiskunnalla on useita vaihtoehtoisia tulevaisuuksia.<br />

Tulevaan kehitykseen vaikutetaan tämän hetken teoilla<br />

<strong>ja</strong> valinnoilla.<br />

Tulevaisuudentutkimus kerää tulevaisuutta koskevaa<br />

tietoa, analysoi sitä <strong>ja</strong> laatii ennusteita mahdollisista kehityskuluista.<br />

Tietoa kerätään havainnoimalla sekä menneisyyttä<br />

että nykyhetkeä, jotta saadaan mahdollisimman laa<strong>ja</strong>alainen<br />

ymmärrys tulevaisuuden tarpeista <strong>ja</strong> vaihtoehdoista.<br />

Analysointi tehdään käyttäen monien tieteiden menetelmiä.<br />

Ei ole enää lainkaan itsestään selvää, että jokin<br />

tutkimusalue kuuluu yksinomaan jonkin tietyn tieteenalan<br />

piiriin. Esimerkiksi tutkittaessa ihmisen tekemiä valinto<strong>ja</strong><br />

nyky-yhteiskunnassa on vaikeaa erottaa toisistaan psykologisia,<br />

taloudellisia, sosiaalisia <strong>ja</strong> poliittisia kysymyksiä.<br />

Tieteellisessä tutkimuksessa ilmiöitä voidaan edelleen<br />

tutkia myös vain yhden tieteenalan näkökulmasta, mutta<br />

monitieteiset <strong>ja</strong> poikkitieteelliset lähestymistavat ovat<br />

yleistyneet laajojen <strong>ja</strong> monimutkaisten ilmiöiden tutkimisessa.<br />

Tulevaisuus onkin hyvä esimerkki monimutkaisesta<br />

<strong>ja</strong> haastavasta tutkimuskohteesta, koska se ei ole konkreettisesti<br />

tutkittavissa. Holististen eli kokonaisvaltaisten<br />

lähestymistapojen avulla pystytään parhaiten tarkastelemaan<br />

tulevaisuuden kaltaisia monimutkaisia ilmiöitä, <strong>ja</strong><br />

sen vuoksi tulevaisuudentutkimuksen perusluonne onkin<br />

monitieteinen <strong>ja</strong> poikkitieteellinen.<br />

TULEVAISUUDENTUTKIMUKSEN MENETELMIÄ<br />

Tulevaisuudentutkimus käsittelee tulevaisuutta koskevaa<br />

informaatiota <strong>ja</strong> muodostaa ennusteita siitä. Ennuste on<br />

asiantila, jonka toteutumista voidaan pitää todennäköisimpänä<br />

mahdollisten vaihtoehtojen joukossa. Ennusteiden<br />

laadinnassa voidaan hyödyntää sekä tilastolliseen <strong>ja</strong> matemaattiseen<br />

mallintamiseen perustuvaa kvantitatiivista eli<br />

määrällistä tietoa että humanistisissa <strong>ja</strong> yhteiskuntatieteellisissä<br />

tutkimuksissa yleisesti kerättyä kvalitatiivista eli laadullista<br />

tietoa. Vaihtoehtoisten tulevaisuuksien toteutumisen<br />

todennäköisyyttä arvioidaan erilaisten menetelmien avulla.<br />

Tieto voidaan <strong>ja</strong>kaa kahteen luokkaan: eksplisiittiseen<br />

eli täsmätietoon sekä hil<strong>ja</strong>iseen tietoon. Eksplisiittistä<br />

tietoa voidaan ilmaista selvästi <strong>ja</strong> perustella mittavilla tutkimustuloksilla.<br />

Hil<strong>ja</strong>inen tieto puolestaan poh<strong>ja</strong>utuu henkilön<br />

kokemuksiin, ihanteisiin, arvostuksiin tai tunteisiin.<br />

Hil<strong>ja</strong>ista tietoa on sen luonteen vuoksi vaikea muotoilla<br />

sanoiksi <strong>ja</strong> luokitella täsmällisiin luokkiin. Hil<strong>ja</strong>isen tiedon<br />

keräämis- <strong>ja</strong> analysointimenetelmien avulla pyritään saamaan<br />

tietoa tulevaisuuden heikoista signaaleista, driving<br />

force -ilmiöistä <strong>ja</strong> megatrendeistä. Heikko signaali on<br />

ensioire tai -ilmaus yksittäisestä ilmiöstä tai tapahtumasta,<br />

joka ei tapahtuessaan vaikuta merkittävältä mutta joka voi<br />

vaikuttaa olennaisesti tulevaan kehitykseen. Heikkojen<br />

signaalien jäljittäminen <strong>ja</strong> tunnistaminen on yksi tulevaisuudentutkimuksen<br />

haastavimmista <strong>ja</strong> tärkeimmistä tehtävistä.<br />

Heikot signaalit osoittavat ilmaantuessaan jotain<br />

sellaista, mitä ei aikaisemmin ole ollut. Niinpä niiden havaitsijoille<br />

<strong>ja</strong> esittäjille saatetaan usein nauraa epäilevästi.<br />

Heikot signaalit <strong>ja</strong>etaan uuden trendin syntyä ilmaiseviin<br />

noususignaaleihin <strong>ja</strong> vanhan trendin hiipumista ilmaiseviin<br />

laskusignaaleihin. Muun muassa taloussuhdanteiden<br />

tarkasteli<strong>ja</strong>t pyrkivät tunnistamaan erilaisia nousu- <strong>ja</strong><br />

laskusignaale<strong>ja</strong>.<br />

Tulevaisuudentutkimuksen edelläkävijäanalyysissä<br />

hyödynnetään edelläkävijöiden kokemuksia. Edelläkävijät<br />

ovat ihmisiä, jotka ovat ensimmäisten joukossa ottamassa<br />

uusia asioita käyttöön. Joskus heidän käyttöön ottamistaan<br />

uusista asioista tulee valtavirtaa, toisinaan edelläkävijöiden<br />

omaksumat asiat eivät leviä yleiseen käyttöön.<br />

Edelläkävijöitä tarkastelemalla voidaan toisinaan saada<br />

viitteitä tulevaisuuden kehityssuunnista.<br />

Driving force -ilmiöt eli muutosvoimat ovat yleisesti vallitsevia<br />

asioiden nykytilaa koskevia uskomuksia <strong>ja</strong> käsityksiä,<br />

jotka suuntaavat ihmisten päätöksentekoa <strong>ja</strong> valinto<strong>ja</strong>.<br />

Nämä uskomukset <strong>ja</strong> käsitykset vaikuttavat ihmisten päätöksiin<br />

tietoisella <strong>ja</strong> tiedostamattomalla tasolla. Niille on<br />

tyypillistä se, että niitä pidetään oikeina <strong>ja</strong> tosina ilman, että<br />

niiden vaikutuksia on tieteellisesti tutkittu. Eräs esimerkki<br />

driving force -ilmiöstä on tieteen tekemisessä vallitseva uskomus<br />

monitieteisyyden tai poikkitieteellisyyden hyödyllisyydestä.<br />

Tämä näkökulma oh<strong>ja</strong>a tietoisella <strong>ja</strong> tiedostamattomalla<br />

tasolla arvioita tieteellisen tutkimuksen pätevyydestä.<br />

Delfi-tekniikka (tai Delfoi-tekniikka) on kyselymenetelmä,<br />

jolla kerätään asiantuntijoiden mielipiteitä jostain ilmiöstä<br />

tai ongelmasta <strong>ja</strong> siten saatua tietoa analysoidaan.<br />

Nykyisin Delfissä keskitytään erityisesti mielipiteiden erilaisuuksien<br />

tarkasteluun, <strong>ja</strong> tutkijoiden päämääränä onkin<br />

saavuttaa mahdollisimman laa<strong>ja</strong> ymmärrys asiantuntijoiden<br />

erilaisista mielipiteistä <strong>ja</strong> a<strong>ja</strong>tuksista sekä varsinkin<br />

niiden perusteluista. Perustelujen avulla kootaan hil<strong>ja</strong>ista<br />

tietoa, joka muodostaa tärkeän osan tulevaisuutta koskevasta<br />

tiedosta.<br />

Megatrendi on niin sanottu trendien kimppu eli kehityksen<br />

suuri aalto tai lin<strong>ja</strong>, jolla on tunnistettava kehityssuunta.<br />

Megatrendit ovat usein globaale<strong>ja</strong>, <strong>ja</strong> ne sisältävät<br />

useita erilaisia alailmiöitä <strong>ja</strong> tapahtumaketju<strong>ja</strong>. Kestävän<br />

kehityksen a<strong>ja</strong>tus on eräs nykya<strong>ja</strong>n megatrendeistä.<br />

Tulevaisuutta koskevat laa<strong>ja</strong>t ennusteet eli maailmanmallit<br />

laaditaan useiden globaalien muuttujien perusteella.<br />

Muuttujia ovat muun muassa väestönkasvuennusteet,<br />

ekologiset ilmiöt, taloudellinen kasvu <strong>ja</strong> luonnonvarojen<br />

riittävyys. Laajo<strong>ja</strong> maailmanmalle<strong>ja</strong> käsitellään <strong>ja</strong> analysoidaan<br />

matemaattisten menetelmien avulla. 1970-luvulla<br />

laadittiin laa<strong>ja</strong> maapallon kestokykyä <strong>ja</strong> luonnonvarojen<br />

riittävyyttä arvioiva Kasvun ra<strong>ja</strong>t -raportti. Tuolloin tutki<strong>ja</strong>t<br />

keräsivät maailmanmallin laatimista varten taustatietoa <strong>ja</strong><br />

kehittivät laskennallisen mallin, joka vertaili monien muuttujien<br />

yhteisvaikutuksia. Raportin perusteella laadittu kir<strong>ja</strong><br />

on yksi koko 1900-luvun myydyimmistä tietokirjoista.<br />

Maailmanmallia on tarkennettu vuonna 1992 ilmestyneessä<br />

Ylittyvät kasvun ra<strong>ja</strong>t- <strong>ja</strong> vuonna 2004 ilmestyneessä<br />

Kasvun ra<strong>ja</strong>t – 30 vuotta myöhemmin -maailmanmalleissa.<br />

Tulevaisuudentutkimus tutkii myös niin sanottu<strong>ja</strong> villejä<br />

kortte<strong>ja</strong>. Ne ovat yllättävästi ilmaantuvia muutostekijöitä,<br />

jotka muuttavat tapahtumien kehityskulku<strong>ja</strong>. Villin kortin<br />

ominaisuuksiin kuuluu se, että sen toteutumisen todennäköisyys<br />

on matala, mutta sen vaikutukset tulevaan kehitykseen<br />

ovat huomattavia <strong>ja</strong> vaikeasti ennakoitavia. Villejä<br />

kortte<strong>ja</strong> ei voi ennakoida aiemman historiallisen kehityksen<br />

perusteella.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 423

LUTERILAINEN KIRKKOVUOSI<br />

ADVENTTI (lat. adventus Domini = Herran tuleminen)<br />

1.adventtisunnuntai: Uusi kirkkovuosi alkaa; Jeesus<br />

ratsastaa Jerusalemiin juhlasaatossa. Kyseessä on iloinen<br />

juhla, jonka liturginen väri valkoinen. Kirkoissa<br />

lauletaan Hoosianna–hymni.<br />

2., 3. <strong>ja</strong> 4. adventtisunnuntai: Kirkollinen väri on violetti<br />

tai sininen; ”pieni paasto”. Jäänne adventin paastoluonteesta<br />

on suolatun tai kuivatun kalan syöminen<br />

jouluna. Adventtina on tapana sytyttää kynttilöitä<br />

kutakin adventtisunnuntaita osoittava määrä. Kynttilät<br />

symboloivat Jeesusta maailman valona. Tämä valon<br />

määrä lisääntyy lähestyttäessä joulua.<br />

LUCIAN PÄIVÄÄ vietetään 13.12. vuonna 304 marttyyrinä<br />

kuolleen sisilialaisen neidon muistoksi.<br />

Suomessa Lucia-kulkueita alettiin järjestää 1930-luvulla.<br />

Vuodesta 1950 on Suomessa valittu Lucia-neito.<br />

Perinne on<br />

erityisen suosittu ruotsinkielisen väestön keskuudessa.<br />

1. JOULUPÄIVÄ: Jeesuksen syntymäjuhla, jonka liturginen<br />

väri on valkoinen. Joululla on voimakas vertauskuvallinen<br />

vaikutus pimeimpänä vuodenaikana: Jeesus on<br />

maailman valkeus. Tähän viittaavat monet jouluvirret <strong>ja</strong><br />

Raamatun kohdat. Joulupäivä on nimipäiväkalenterissa<br />

omistettu Kristukselle. Joulun vieton tyypillisiä<br />

tunnusmerkkejä ovat joulukuusi, kynttilät, lah<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong><br />

runsaat jouluruuat. Pohjoismaihin joulukuusi on tullut<br />

Saksasta. Varhaisin tieto joulukuusesta on vuodelta<br />

1419 Freiburgista. Suomessa joulukuusen käyttö yleistyi<br />

1800-luvun lopulla. Joulukuusen vehreys symboloi<br />

Edenin paratiisin elämänpuuta.<br />

Joulukynttilöiden vienti haudoille on tärkeä osa joulun<br />

tapakulttuuria. Tämä tapa on alkanut todennäköisesti<br />

Helsingistä 1921, josta se vähitellen yleistyi toisen<br />

maailmansodan jälkeen. Tähän liittyy myös kynttilöiden<br />

vienti sankarihaudoille. Palava kynttilä symboloi<br />

elämää <strong>ja</strong> kuolemattomuutta.<br />

Joulupukin juuret ulottuvat 350-luvulle Vähän-Aasian<br />

Myran piispa Pyhään Nikolaukseen. Hän oli lasten<br />

suojeli<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> teki hyviä töitään salaa. Korvatunturi<br />

joulupukin asuinpaikkana tuli tietoisuuteen lopullisesti<br />

v.1927 Markus-sedän mainittua siitä Yleisradion<br />

lastentunnilla. Joululahjojen antamisen historia<br />

on paljon vanhempi kuin joulupukin. Sen juuret ovat<br />

antiikin Roomassa, jossa ihmiset tapasivat antaa toisilleen<br />

lahjo<strong>ja</strong> vuoden vaihtuessa. Tapa on säilynyt kristillisellä<br />

a<strong>ja</strong>lla <strong>ja</strong> monissa maissa esimerkiksi Italiassa <strong>ja</strong><br />

Espan<strong>ja</strong>ssa lah<strong>ja</strong>t annetaankin vasta 6.1. loppiaisena<br />

itämaan tietäjien muistopäivänä.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

2. JOULUPÄIVÄ ELI TAPANINPÄIVÄ: Stefanuksen (suom.<br />

Tapani) eli ensimmäisen kristityn marttyyrin muistopäivä,<br />

jolloin liturginen väri on punainen. Tapaninpäivänä<br />

oli ennen tapana a<strong>ja</strong>a kilpaa kirkosta koteihin.<br />

Tästä tavasta kehittyivät ns. tapaninajelut. Tapaninajelujen<br />

juuret johtavat keskia<strong>ja</strong>lle. Pyhää Tapania kunnioitettiin<br />

hevosten suojelupyhimyksenä.<br />

VIATTOMIEN LASTEN PÄIVÄ (28.12.) on kuningas<br />

Herodeksen vainoissa surmattujen lasten muistopäivä.<br />

UUDENVUODENPÄIVÄ: Raamatun tekstien aiheena on<br />

Jeesuksen nimi. Se on myös Jeesuksen ympärileikkauksen<br />

päivä.<br />

LOPPIAINEN: Jeesuksen kasteen juhla, itämaan tietäjien<br />

muistopäivä <strong>ja</strong> lähetystyön päivä.<br />

KYNTTILÄNPÄIVÄ: Päivän teemana on Jeesus maailman<br />

valona. Sitä vietetään 40 päivän kuluttua Jeesuksen<br />

syntymäjuhlasta. Liturginen väri on valkoinen.<br />

MARIAN PÄIVÄ: Enkeli Gabriel ilmestyi Marialle <strong>ja</strong> ilmoitti<br />

hänelle Jeesuksen syntymästä, jouluun on yhdeksän<br />

kuukautta. Liturginen väri on valkoinen.<br />

PAASTONAIKA: Paastonaika alkaa tuhkakeskiviikosta<br />

<strong>ja</strong> kestää 40 arkipäivää. Tuhkakeskiviikkoa edeltää<br />

laskiaistiistai, jolloin syödään hernekeittoa. Tapa juontaa<br />

juurensa katoliseen aikaan, jolloin ennen paaston<br />

alkua syötiin mahdollisimman tukevasti. Tähän a<strong>ja</strong>tukseen<br />

liittyy myös laskiaispullan syönti. Liturginen väri<br />

loppiaisesta laskiaissunnuntaihin on vihreä <strong>ja</strong> paaston<br />

aikana violetti. Nimitys laskiainen tulee laskeutumisesta<br />

paastoon eli aloitetaan yksinkertainen elämäntapa.<br />

PALMUSUNNUNTAI: Pääsiäisviikkoa eli hil<strong>ja</strong>ista viikkoa<br />

edeltävä sunnuntai, jolloin aiheena on Jeesuksen<br />

saapuminen pääsiäisjuhlille Jerusalemiin. Riemuitsevat<br />

ihmiset levittivät palmun lehviä Jeesuksen ratsun<br />

eteen. Kirkoissa lauletaan Hoosianna-hymni.<br />

HILJAINEN VIIKKO (piinaviikko, pääsiäisviikko): kuvaa<br />

päivä päivältä Jeesuksen kulkua kohti kärsimystä. Kärsimyshistoria<br />

on <strong>ja</strong>ettu kuuteen ahtiin eli lukuun. Niiden<br />

poh<strong>ja</strong>lta pidetään kirkoissa ns. ahtisaarno<strong>ja</strong>. Vuodesta<br />

1958 lähtien ahdit korvattiin kullekin hil<strong>ja</strong>isen<br />

viikon päivälle omistetulla evankeliumitekstillä. Niiden<br />

rinnalla käytetään edelleen myös ahte<strong>ja</strong>.<br />

KIIRASTORSTAI: Ehtoollisen asettamisen päivä. Jeesus<br />

palveli opetuslapsia ehtoollispöydässä <strong>ja</strong> asetti<br />

ehtoollisen. Liturginen väri on violetti tai sininen kuten<br />

muinakin hil<strong>ja</strong>isen viikon päivinä.<br />

PITKÄPERJANTAI: Jeesuksen kuoleman päivä, jolloin<br />

liturginen väri on musta kuvaten syvän surun päivää.<br />

452 |

Pääsiäismunat symboloivat ylösnousemusta.<br />

Kirkon alttarilla ei ole kukkia eikä kynttilöitä.<br />

PÄÄSIÄINEN: Kristus on ylösnoussut! Pääsiäisen ydinsanoma<br />

on, että koko luomakunta vapautetaan katoavaisuuden<br />

orjuudesta. Kyseessä on kirkkovuoden<br />

keskus <strong>ja</strong> pääjuhla. Pääsiäisen juhlaperinteessä lil<strong>ja</strong><br />

symboloi viattomuutta <strong>ja</strong> narsissi tunkeutuu ulos sipulistaan<br />

symboloiden ylösnousemusta. Pääsiäismunat<br />

ovat ylösnousemuksen vertauskuva, koska niissä uusi<br />

elämä on kuoren sisällä kätketyssä muodossa. Kananpo<strong>ja</strong>t<br />

ovat myös uuden elämän symboleita. Mämmi<br />

vastaa israelilaisten pääsiäisaterialla tarjottavaa<br />

happamatonta leipää. Pääsiäislampaan syönti viittaa<br />

Jeesuksen antamaan uhriin ristillä.<br />

1. PÄÄSIÄISPÄIVÄ: Jeesuksen ylösnousemisen päivä eli<br />

Herran päivä, jolloin liturginen väri on valkoinen, eli<br />

ilon, kiitoksen <strong>ja</strong> puhtauden väri.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

2. PÄÄSIÄISPÄIVÄ: Jeesus ilmestyy läheisilleen ylösnousemuksen<br />

jälkeen.<br />

HELATORSTAI: Vietetään 40 päivää pääsiäisen jälkeen,<br />

Kristuksen taivaaseenastumisen päivä.<br />

HELLUNTAI: 50 päivää pääsiäisestä, jolloin vietetään<br />

Pyhän Hengen juhlaa <strong>ja</strong> kristillisen seurakunnan syntymäpäivää.<br />

Liturginen väri on punainen. Pyhän Hengen<br />

keskeisiä symbole<strong>ja</strong> kirkkotaiteessa ovat kyyhkynen<br />

<strong>ja</strong> tulen liekki.<br />

JUHANNUS: Johannes Kasta<strong>ja</strong>n syntymäpäivä, jonka<br />

liturginen väri on valkoinen. Juhannuksen viettoon liittyvillä<br />

kokoilla ei ole suoraa yhteyttä kristilliseen oppiin.<br />

Tuli voidaan kuitenkin a<strong>ja</strong>tella Kristuksen symbolina<br />

<strong>ja</strong> Johannes Kasta<strong>ja</strong>n erityistehtävä oli tästä valosta eli<br />

Kristuksesta todistaminen.<br />

MIKKELINPÄIVÄ: Enkelien päivä, joka on nimetty arkkienkeli<br />

Mikaelin mukaan. Danielin kir<strong>ja</strong> tuntee Mikaelin<br />

enkeliruhtinaana, joka suojelee Israelia lopuna<strong>ja</strong>n ahdistuksissa.<br />

Uusi testamentti mainitsee Mikaelin paholaista<br />

vastaan sotivana ylienkelinä. Mikkelinpäivää vietetään<br />

nykyään myös lasten- <strong>ja</strong> pyhäkoulutyön juhlana<br />

<strong>ja</strong> sen liturginen väri on valkoinen.<br />

PYHÄINPÄIVÄ: Tämän juhlapäivän vietossa keskeistä on<br />

usko pyhien yhteyteen <strong>ja</strong> uskossa elävien <strong>ja</strong> kuolleiden<br />

yhteenkuuluvuuteen. Se on kaikkien uskovien vainajien<br />

muistopäivä <strong>ja</strong> kaikkien kristikunnan marttyyrien muistopäivä.<br />

Pyhäinpäivänä on tapana koristella haudat<br />

kukilla <strong>ja</strong> kynttilöillä. Liturginen väri on punainen.<br />

Pyhäinpäivän aattoon eli lokakuun viimeiseen<br />

päivään on 1980-luvulta lähtien Suomessa liittynyt<br />

kansanomainen Halloween-juhla, jonka vietto on yleistä<br />

Brittein saarilla <strong>ja</strong> Yhdysvalloissa. Nimi tulee englannin<br />

kielen ilmaisusta hallow even <strong>ja</strong> alun perin sanasta<br />

All Hallows (=kaikki pyhät). Yhdysvalloissa halloween<br />

on lasten <strong>ja</strong> nuorten pilailujuhla, jossa naamiopukuiset<br />

lapset kiertelevät ovelta ovelle kerjäämässä makeisia<br />

ym. Ellei lah<strong>ja</strong>a tule, seurauksena on pikku kiusantekoa.<br />

TUOMIOSUNNUNTAI: Kirkkovuoden viimeinen sunnuntai<br />

muistuttaa viimeisestä tuomiosta <strong>ja</strong> sen liturginen väri<br />

on vihreä.<br />

KRISTILLINEN AJANLASKU<br />

ROOMALAISET LASKIVAT vuodet Rooman kaupungin<br />

perustamisesta (752/753 eKr.) <strong>ja</strong> käyttivät laskussa<br />

juliaanista seitsenpäiväisiin viikkoihin <strong>ja</strong>kautuvaa<br />

kuukalenteria. Ensimmäinen historiallinen kristillinen<br />

kalenteri yritettiin laskea 400-luvulla, kun roomalainen<br />

munkki Dionysius Exiguus laati kalenterin, jossa hän<br />

aloitti a<strong>ja</strong>nlaskun laskemastaan Kristuksen syntymävuodesta<br />

<strong>ja</strong> merkitsi sitä numerolla yksi. Numeroa nolla ei<br />

tässä vaiheessa vielä tunnettu Euroopassa. Laskelma ei<br />

kuitenkaan osunut aivan oikeaan, joten nykyinen a<strong>ja</strong>nlaskumme<br />

on 4–6 vuotta ”myöhässä”. Näin ollen Jeesus<br />

siis syntyi joitain vuosia ennen a<strong>ja</strong>nlaskun alkua, eli ennen<br />

Kristuksen syntymää.<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

| 453

BYSANTTI JA HAGIA SOFIA<br />

LÄNSI-ROOMA tuhoutui kansainvaellusten<br />

melskeissä 400-luvun alkupuolella.<br />

Itä-Rooma jäi vielä tuhanneksi vuodeksi<br />

säilyttämään vanhaa roomalaista perintöä.<br />

Itä-Roomassa eli Bysantissa säilyi<br />

<strong>ja</strong> kehittyi itäinen ortodoksinen kristillisyys.<br />

Bysantissa kirkko hyväksyi hallitsi<strong>ja</strong>n<br />

Jumalan asettamaksi kirkon pääksi.<br />

Bysantin kristityt hallitsi<strong>ja</strong>t rakensivat<br />

pääkaupunkiin Konstantinopoliin<br />

500-luvulla valtavan Hagia Sofian kirkon.<br />

Kun islaminuskoiset turkkilaiset valloittivat<br />

Konstantinopolin vuonna 1453,<br />

siirtyi idän kirkon uskonnollinen perinne<br />

Venäjälle Moskovaan, jota alettiin pitää<br />

“kolmantena Roomana”. Idän kirkon mukaan<br />

kirkon alkuperäinen perinne <strong>ja</strong>tkuu<br />

näin katkeamattomana Moskovassa.<br />

Hagia Sofian kirkosta tehtiin moskei<strong>ja</strong>.<br />

Moskei<strong>ja</strong>n ympärille rakennettiin<br />

minareetit muslimien rukouskutsu<strong>ja</strong><br />

varten. Sulttaani Mehmet Valloitta<strong>ja</strong> säilytti<br />

kirkon nimenkin ennallaan <strong>ja</strong> myös<br />

kirkon sisustukseen kuuluneet kristilliset<br />

symbolit <strong>ja</strong> mosaiikit. Vuonna 1934<br />

entisestä Hagia Sofian kirkosta tehtiin<br />

museo.<br />

ORIENTAALIORTODOKSIT<br />

ORTODOKSISESTA KIRKOSTA vuoden 451 Khalkedonin kirkolliskokouksen<br />

yhteydessä eronneista <strong>ja</strong> erotetuista ryhmistä muodostuivat<br />

ns. orientaaliortodoksiset kirkot. Nämä kirkot tunnustavat<br />

vain kolme ekumeenista eli yleistä kirkolliskokousta <strong>ja</strong> niiden<br />

päätökset. Orientaaliortodoksit leimattiin Khalkedonissa harhaoppisiksi<br />

monofysitismisistä opeistaan johtuen.<br />

Monofysitismillä (monos= yksi, fysis= luonto) tarkoitetaan<br />

Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451 tuomittua oppia,<br />

jonka mukaan Jeesuksella oli vain yksi (jumalallinen) luonto.<br />

Kaikki orientaaliset kirkot ovat täysin itsenäisiä kirkko<strong>ja</strong>. Orientaaliortodoksisilla<br />

kirkoilla on monessa maassa lähes kansalliskirkon<br />

asema <strong>ja</strong> heillä on keskenään täydellinen ehtoollisyhteys,<br />

mutta heillä ei vielä ole ehtoollisyhteyttä ortodoksisen<br />

kirkon kanssa, kuten esim. Suomen ortodoksisen kirkon kanssa.<br />

Tärkeimmät orientaaliortodoksiset kirkot ovat Aleksandrian<br />

koptilaisortodoksinen kirkko Egyptissä, Armenian ortodoksinen<br />

kirkko, Etiopian ortodoksinen kirkko, Antiokian syyrialais-ortodoksinen<br />

kirkko, Syyrialais-malankarilainen ortodoksinen kirkko<br />

Intiassa <strong>ja</strong> Eritrean ortodoksinen kirkko<br />

Koptiortodoksinen kirkko Sharm el-Sheikhissä, Egyptissä.<br />

AUTOKEFALIA<br />

AUTOKEFALIALLA tarkoitetaan ortodoksisessa kirkossa paikalliskirkon<br />

itsenäistä <strong>ja</strong> muista kirkoista hallinnollisesti riippumatonta<br />

asemaa. Tällainen asema on ortodoksisen kirkon patriarkaattien<br />

lisäksi esimerkiksi Kreikan <strong>ja</strong> Kyproksen ortodoksisella kirkolla.<br />

Koko ortodoksisen kirkon piirissä autokefaalisia kirkko<strong>ja</strong> on<br />

neljätoista. Näiden lisäksi Amerikan ortodoksisella kirkolla on<br />

sen kantakirkon Moskovan patriarkaatin vuonna 1970 tunnustama<br />

autokefalia. Tätä asemaa ei Konstantinopolin ekumeeninen<br />

patriarkaatti ole kuitenkaan tunnustanut.<br />

Paikalliskirkon itsehallinnolla eli autonomialla on autokefaliaa<br />

heikompi itsenäinen asema. Suomen ortodoksinen kirkkokunta<br />

on autonominen <strong>ja</strong> kuuluu Konstantinopolin ekumeenisen<br />

patriarkaatin alaisuuteen. 1970-luvulla käynnistettiin Suomen<br />

autokefaliahanke. Hanke ei kuitenkaan toteutunut.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

454 |

ORTODOKSIKIRKON SISÄINEN DIALOGI<br />

ORTODOKSISEN KIRKON piirissä on haettu yli 50 vuotta ratkaisua<br />

vanhaan kiistaan ns. orientaaliortodoksien <strong>ja</strong> ns. virallisten<br />

itäisten ortodoksikirkkojen välille. Orientaalit leimattiin harhaoppisiksi<br />

vuonna 451 pidetyssä Khalkedonin kirkolliskokouksessa,<br />

koska he jättäytyivät kokouksen päätöslauselman ulkopuolelle.<br />

Päätöslauselma piti sisällään opin Kristuksen jumalallisesta <strong>ja</strong> inhimillisestä<br />

luonnosta. Sitä he eivät olleet valmiita hyväksymään.<br />

Itäiset ortodoksiset kirkot ovat hyväksyneet kaikkien seitsemän<br />

kirkolliskokouksen päätöslauselmat.<br />

Virallisiin itäisiin ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu neljä vanhaa<br />

patriarkaattia, jotka ovat Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti,<br />

Aleksandria, Antiokia <strong>ja</strong> Jerusalem, sekä patriarkaatit<br />

Venäjällä, Romaniassa, Serbiassa <strong>ja</strong> Bulgariassa, autokefaaliset<br />

kirkot Georgiassa, Kyproksella, Kreikassa, Puolassa, Albaniassa,<br />

Tsekinmaassa, Slovakiassa <strong>ja</strong> Amerikassa. Muita kirkko<strong>ja</strong> ovat<br />

autonomiset Suomen arkkipiispakunta <strong>ja</strong> Japanin kirkko.<br />

Orientaaliseen kirkkoperheeseen kuuluvat mm. koptilaisortodoksinen,<br />

syyrialaisortodoksinen, armenialaisapostolinen, Etiopian<br />

ortodoksinen <strong>ja</strong> Intian syyrialaisortodoksinen kirkko.<br />

Viime vuosina on edistytty ortodoksikirkkojen välisissä keskusteluissa.<br />

Konkreettisia tuloksia kirkkojen välisistä neuvotteluista<br />

on mm. Antiokian sopimus vuodelta 1991. Sen ydinkohta<br />

mahdollistaa kahden sisaruskirkon välisen ehtoollisyhteyden<br />

tietyissä tapauksissa.<br />

Ortodoksikirkkojen välinen ristiriita on kärjistynyt Ukrainassa,<br />

jossa selkkaus on osa alue- <strong>ja</strong> valtapolitiikkaa. Siellä on tarvittu<br />

<strong>ja</strong> tarvitaan edelleen kirkkojen välistä dialogia vaikean tilanteen<br />

selvittämiseksi. Moskovan patriarkaatin yhteyteen kuuluva ortodoksinen<br />

kirkko <strong>ja</strong> sen yhteydestä 1990-luvun alussa irtautunut<br />

Kiovan patriarkaatti ovat luoneet kirkolliseen elämään<br />

Ukrainassa voimakkaan jännitteisen ilmapiirin. Alueellisesti<br />

venäjänkielisessä Itä-Ukrainassa Moskovan patriarkaattiin kuuluvilla<br />

kirkoilla on vahvempi asema kuin muualla maassa. Toisaalta<br />

Ukrainan kriisin aikana Moskovan <strong>ja</strong> Kiovan patriarkaatit<br />

<strong>ja</strong> Ukrainan (Konstantinopolin patriarkaatin yhteyteen kuuluva)<br />

ortodoksinen kirkko ovat esittäneet yhteisiä julkilausumia <strong>ja</strong><br />

vetoomuksia yhdessä muiden <strong>uskonto</strong>jen edustajien kanssa kriisin<br />

ratkaisemiseksi. Tilanteen selvittely <strong>ja</strong>tkuu osana laajempaa<br />

kokonaisuutta. Tällä kysymyksellä on tärkeä rooli myös alueen<br />

rauhanneuvotteluissa.<br />

KANSALLISET KIRKOT<br />

ORTODOKSINEN KIRKKO koostuu itsenäisten<br />

paikalliskirkkojen yhteenliittymistä,<br />

jotka ovat usein kansallisia. Jokaisella<br />

paikalliskirkolla on oma määritelty<br />

alue, paikalliskirkko<strong>ja</strong> on n. 20. Ortodoksien<br />

1800-luvulla alkanut muuttoliike<br />

uusille alueille on kiihtynyt 1900-luvulla.<br />

Syynä muuttoliikkeeseen on mm.<br />

lähtömaiden elinolot <strong>ja</strong> jopa uskonnollinen<br />

vaino. Sosialismin romahtaminen<br />

on aiheuttanut ortodoksien <strong>ja</strong>tkuvan<br />

maastamuuton Itä-Euroopasta. Kristittyjen<br />

vaino on viime vuosina voimistanut<br />

Lähi-idän ortodoksien muuttoliikettä<br />

uusille alueille. Tästä uusille alueille<br />

sijoittumisesta käytetään nimitystä diaspora<br />

eli ha<strong>ja</strong>annus, samoin kuin juutalaisuudessa.<br />

Suurimmat ortodoksien<br />

diasporat si<strong>ja</strong>itsevat Yhdysvalloissa <strong>ja</strong><br />

Länsi-Euroopassa.<br />

Uusille alueille syntyvät ortodoksiyhteisöt<br />

pyrkivät säilyttämään ortodoksisen<br />

uskonsa <strong>ja</strong> lähtömaansa kansallisen<br />

identiteetin. Kirkot ovat pyrkineet<br />

huolehtimaan perinteisen toimialueensa<br />

ulkopuolella elävien jäsentensä hengellisistä<br />

tarpeista.<br />

Kirkoille diaspora on teologinen ongelma,<br />

johtuen itsenäisten paikalliskirkkojen<br />

perinteisesti vahvasta asemasta.<br />

Diasporasta johtuen voi yhdellä alueella<br />

olla monen kirkon rakenteita. Esimerkiksi<br />

Ruotsissa asuu enemmän ortodokse<strong>ja</strong><br />

kuin Suomessa, mutta siellä ei ole<br />

Ruotsin ortodoksista kirkkoa. Paikallisen<br />

kirkon muodostamisen si<strong>ja</strong>an Ruotsin<br />

ortodoksit ovat järjestyneet omien<br />

lähtömaittensa kirkolliseen yhteyteen.<br />

Suomen ortodoksiseen kirkkoon kuluu<br />

noin 60 000 jäsentä. Tämän lisäksi<br />

Suomessa asuu tuhansia ortodokse<strong>ja</strong>,<br />

jotka eivät ole paikallisen kirkon virallisia<br />

jäseniä.<br />

Ortodoksisten kirkkojen johtajien<br />

piirissä on katsottu välttämättömäksi<br />

etsiä ratkaisua diasporan aiheuttamiin<br />

haasteisiin. Diasporan järjestämisen<br />

kysymys on akuuttina ongelmana myös<br />

vuonna 2016 Istanbulissa kokoontuvan<br />

yleisortodoksisen kokouksen asialistalla.<br />

ESITTELYKAPPALE<br />

OPINTOVERKKO OY<br />

Ortodokse<strong>ja</strong> ristikulkueessa vuotuisessa juhlassaan Intian Keralassa.<br />

| 455

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!