Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
kaikkialla herättäneet uutta kiinnostusta Pyhään Raamattuun, eikä vain Saksan kaikista<br />
osista vaan myös muista maista virtasi opiskelijoita yliopistoon. Nuoret miehet, jotka<br />
ensimmäisen kerran näkivät Wittenbergin, »kohottivat kätensä taivasta kohti ja kiittivät<br />
Jumalaa, joka tästä kaupungista samoin kuin muinoin Siionista antoi totuuden valon loistaa<br />
kaukaisimpiinkin maihin asti».83 {AO7 116.2}<br />
Lutherin ja Rooman välit kiristyvät<br />
Luther oli tähän mennessä vain osaksi kääntynyt katolisuuden erehdyksistä. Mutta kun<br />
hän vertasi Pyhää Raamattua paavin asetuksiin ja säädöksiin, hän joutui ihmettelyn valtaan.<br />
Hän kirjoitti: »Luen paavin asetuksia — enkä tiedä, onko paavi itse antikristus vai hänen<br />
apostolinsa, niin räikeällä tavalla on Kristus niissä väärennetty ja ristiinnaulittu.»84<br />
Kuitenkin Luther oli vielä tähän aikaan roomalaiskatolisen kirkon kannattaja eikä<br />
ajatellutkaan koskaan erota sen yhteydestä. {AO7 116.3}<br />
Uskonpuhdistajan kirjoitukset ja oppi levisivät kristikunnan kaikkien kansojen<br />
keskuuteen. Työ laajeni Sveitsiin ja Hollantiin. Hänen kirjoitustensa jäljennöksiä joutui<br />
Ranskaan ja Espanjaan. Englannissa hänen oppinsa otettiin vastaan elämän sanana. Totuus<br />
levisi myös Belgiaan ja Italiaan. Tuhannet heräsivät kuolemankaltaisesta horrostilastaan<br />
uskonelämän iloon ja toivoon. {AO7 116.4}<br />
Rooma tuli yhä katkerammaksi Lutherin hyökkäysten tähden, ja jotkut hänen kiihkeät<br />
vastustajansa näiden joukossa katolisten yliopistojen tohtoreita vakuuttivat että se, joka<br />
surmaisi tuon kapinallisen munkin, olisi synnitön. Eräänä päivänä uskonpuhdistajaa lähestyi<br />
tuntematon henkilö pistooli kätkettynä viitan alle ja kysyi häneltä, miksi hän liikkui niin<br />
yksinään. »Minä olen Jumalan käsissä», Luther vastasi. »Hän on minun voimani ja kilpeni.<br />
Mitä voi minulle ihminen tehdä?»85 Kuultuaan nämä sanat vieras kalpeni ja pakeni aivan<br />
kuin olisi säikähtänyt taivaan enkeleitä. {AO7 116.5}<br />
Rooma oli lujasti päättänyt surmata Lutherin, mutta Jumala suojeli häntä. Hänen<br />
opeistaan puhuttiin kaikkialla »mökeissä ja luostareissa, aatelisten linnoissa, yliopistoissa ja<br />
kuningasten palatseissa»; ja jaloja miehiä nousi kaikkialla tukemaan hänen<br />
pyrkimyksiään.»86 {AO7 117.1}<br />
Näihin aikoihin Luther Husin teoksia lukiessaan huomasi, että uskon kautta<br />
vanhurskautumisen suuri totuus, jota hän itse koetti seurata ja opettaa, oli myös Böömin<br />
uskonpuhdistajan julistuksen kohteena. »Me olemme kaikki», Luther sanoi, »Paavali,<br />
Augustinus ja minä, olleet hussilaisia, vaikka emme ole sitä tietäneet! Jumala varmaan<br />
rankaisee maailmaa siitä, että se sata vuotta sitten yritti polttaa sille julistetun<br />
totuuden.»87 {AO7 117.2}<br />
Kristikunnan uskonpuhdistuksen hyväksi tekemässään vetoomuksessa, joka oli osoitettu<br />
Saksan keisarille ja aatelistolle, Luther kirjoitti paavista: »On kauheaa nähdä miehen, joka<br />
nimittää itseään Kristuksen sijaiseksi, esiintyvän sellaisessa loistossa, ettei yksikään keisari<br />
90
Change language