Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
muurissa olevalle portille. Se avattiin hänelle, ja hän pääsi oppaineen esteettä sen<br />
ulkopuolelle. Päästyään onnellisesti pois kaupungista pakolaiset kiiruhtivat kulkuaan; ja<br />
ennen kuin lähettiläs oli saanut tiedon Lutherin lähdöstä, tämä ei enää ollut saavutettavissa.<br />
Saatana ja hänen lähettiläänsä olivat epäonnistuneet. Mies, jonka he luulivat olevan heidän<br />
vallassaan, oli mennyt ja pelastunut kuin lintu pyydystäjänsä paulasta. {AO7 114.6}<br />
Kun lähettiläs sai tiedon Lutherin pakoonpääsystä, hänet valtasi hämmästys ja viha. Hän<br />
oli odottanut saavansa suuren kunnian viisaudestaan ja päättäväisyydestään tämän kirkon<br />
häiritsijän kohtelussa, mutta hän pettyi toiveissaan. Hän purki vihaansa Saksin<br />
vaaliruhtinaalle Fredrikille lähettämässään kirjeessä, jossa hän katkerasti syytti Lutheria ja<br />
vaati Fredrikiä lähettämään tämän Roomaan tai karkottamaan Saksista. {AO7 115.1}<br />
Luther puolustautui esittämällä, että lähettilään tai paavin tulisi Raamatun avulla näyttää<br />
hänelle hänen erehdyksensä, ja sitoutui juhlallisesti peruuttamaan oppinsa, jos voitaisiin<br />
näyttää sen olevan ristiriidassa Jumalan sanan kanssa. Hän ilmaisi myös olevansa kiitollinen<br />
Jumalalle siitä, että hänet oli katsottu arvolliseksi kärsimään niin pyhän asian<br />
puolesta. {AO7 115.2}<br />
Saksin vaaliruhtinaan suhtautuminen Lutheriin<br />
Vaaliruhtinaalla oli toistaiseksi vain vähän tietoa uskonpuhdistuksen opeista, mutta<br />
Lutherin sanojen suoruus, voima ja selvyys olivat tehneet häneen syvän vaikutuksen; ja hän<br />
päätti suojella uskonpuhdistajaa niin kauan kuin ei voitu todistaa tämän olevan väärässä.<br />
Vastaukseksi lähettilään vaatimukseen hän kirjoitti: »Koska tohtori Martti on ollut<br />
edessänne Augsburgissa, tulee Teidän olla tyytyväinen. Me emme odottaneet Teidän<br />
yrittävän pakottaa häntä peruuttamaan osoittamatta hänelle, että hän on erehtynyt. Ei kukaan<br />
ruhtinaskuntamme oppineista miehistä ole minulle sanonut pitävänsä Martin oppia<br />
jumalattomana, epäkristillisenä tai harhaanjohtavana.» Lisäksi ruhtinas kieltäytyi<br />
lähettämästä Lutheria Roomaan tai karkottamasta häntä hallitusalueeltaan.82 {AO7 115.3}<br />
Vaaliruhtinas näki, että yhteiskunnan siveelliset pidäkkeet olivat yleisesti murtumassa.<br />
Tarvittiin suuria uudistuksia. Monimutkaiset ja kalliit järjestelyt rikosten ehkäisemiseksi ja<br />
rankaisemiseksi olisivat tarpeettomat, jos ihmiset vain tunnustaisivat Jumalan ja valaistun<br />
omantunnon vaatimukset ja noudattaisivat niitä. Hän näki Lutherin työskentelevän tämän<br />
tarkoituksen hyväksi, ja hän salaa iloitsi siitä, että tällainen parempi vaikutus alkoi tuntua<br />
kirkossa. {AO7 116.1}<br />
Vaaliruhtinas näki myös, että Lutherilla oli yliopiston professorina harvinaisen suuri<br />
menestys. Vain vuosi oli kulunut siitä, kun uskonpuhdistaja asetti väitteensä linnankirkon<br />
ovelle, ja kuitenkin pyhäinpäivänä kirkkoon tulevien pyhiinvaeltajien määrä oli jo suuresti<br />
alentunut. Roomalta oli riistetty palvojia ja uhrilahjoja, mutta niiden tilalle tuli<br />
Wittenbergiin toinen ihmisluokka ei pyhiinvaeltajia palvomaan kaupungin<br />
pyhäinjäännöksiä, vaan ylioppilaita täyttämään sen opintosalit. Lutherin kirjoitukset olivat<br />
89
Change language