Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
verrattavaa ollut nähty pitkiin aikoihin. Kansan huomio, joka niin kauan oli kohdistunut
inhimillisiin juhlamenoihin ja maallisiin välittäjiin, kääntyi nyt Kristukseen, ja häneen
ristiinnaulittuna. {AO7 111.2}
Luther Augsburgissa
Tämä laajalle levinnyt innostus herätti yhä enemmän Rooman kirkon viranomaisten
pelkoa. Luther sai käskyn saapua Roomaan vastaamaan syytökseen harhaoppisuudesta.
Tämä käsky täytti hänen ystävänsä pelolla. He tiesivät hyvin, mikä vaara häntä uhkasi
tuossa turmeltuneessa kaupungissa, joka jo ennestään oli juopunut Jeesuksen todistajien
verestä. He vastustivat hänen menoaan Roomaan ja pyysivät, että häntä kuulusteltaisiin
Saksassa. {AO7 111.3}
Näin asia lopulta järjestettiinkin, ja paavin lähettiläs määrättiin tutkimaan asiaa. Niissä
ohjeissa, joita paavi antoi tälle virkamiehelle, selitettiin, että Luther oli jo aikaisemmin
julistettu harhaoppiseksi. Sen tähden lähettiläs velvoitettiin asettamaan hänet viipymättä
syytteeseen ja pakottamaan hänet alistumaan. Jos hän pysyisi lujana opissaan eikä lähettiläs
saisi häntä haltuunsa, lähettiläällä olisi valta julistaa hänet lainsuojattomaksi kaikkialla
Saksassa, karkottaa ja kirota sekä julistaa pannaan kaikki, jotka olivat hänen puolellaan.78
Tämän lisäksi paavi määräsi lähettiläänsä turmiollisen harhaopin perinpohjaista hävittämistä
varten julistamaan pannaan kaikki, jotka laiminlöisivät Lutherin ja hänen kannattajainsa
vangitsemisen ja Rooman kostolle luovuttamisen. Vangitsemisvelvollisuudesta ei
vapauttanut asema kirkossa tai valtiossa. Vain keisari oli poikkeuksena. {AO7 112.1}
Tässä ilmenee paavikunnan todellinen henki. Koko asiakirjassa ei näkynyt jälkeäkään
kristillisistä periaatteista tai edes yleisestä oikeudenkäytöstä. Luther oli kaukana Roomasta;
hän ei ollut saanut tilaisuutta selittää tai puolustaa kantaansa. Kuitenkin hänet summittaisesti
julistettiin kerettiläiseksi, ennen kuin hänen asiaansa oli perusteellisesti tutkittu. Samana
päivänä tapahtui varoittaminen, syyttäminen, asian käsittely ja tuomitseminen. Tämän
kaiken teki niin kutsuttu pyhä isä, joka väitti olevansa ylin auktoriteetti, ainoa erehtymätön
tuomari kirkossa ja valtiossa. {AO7 112.2}
Tähän aikaan, jolloin Luther suuresti kaipasi luotettavan ystävän myötätuntoa ja neuvoa,
Jumalan kaitselmus lähetti Melanchthonin Wittenbergiin. Melanchthon oli nuori,
käytökseltään vaatimaton ja ujo. Tämä sekä hänen terve arvostelukykynsä, laajat tietonsa,
miellyttävä kaunopuheisuutensa ja puhdas ja vilpitön luonteensa herättivät yleistä ihailua ja
kunnioitusta. Hänen hieno luonteensa oli yhtä huomattava kuin hänen suuri
lahjakkuutensakin. Hänestä tuli pian innokas evankeliumin opiskelija sekä Lutherin
luotettavin ystävä ja arvokkain työtoveri. Hänen sävyisyytensä, varovaisuutensa ja
tarkkuutensa täydensivät sopivasti Lutherin rohkeutta ja tarmoa. Heidän yhteistyönsä antoi
uskonpuhdistukselle uutta voimaa ja Lutherille uutta rohkeutta ja intoa. {AO7 112.3}
86