Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Käynti Roomassa<br />
Luther oli vielä Rooman kirkon uskollinen poika eikä ollut aikonut koskaan tulla<br />
miksikään muuksi. Jumalan kaitselmuksesta hän joutui menemään Roomaan. Hän suoritti<br />
matkan jalkaisin ja majaili tien varrella olevissa luostareissa. Eräässä Italian luostarissa hän<br />
ihmetellen pani merkille siellä näkemänsä rikkauden, loiston ja ylellisyyden. Kun munkeilla<br />
oli ruhtinaalliset tulot, he asuivat komeissa asunnoissa, pukeutuivat mitä hienoimpiin ja<br />
kallisarvoisimpiin vaatteisiin ja herkuttelivat upeasti katettujen pöytien ääressä. Tuskallisin<br />
aavistuksin Luther totesi näkemänsä loiston ja oman kieltäymyksistä rikkaan elämänsä<br />
välisen jyrkän eron. Hän alkoi joutua ymmälle. {AO7 103.2}<br />
Vihdoin hän näki kaukaa seitsemän kukkulan kaupungin. Syvästi liikuttuneena hän<br />
heittäytyi maahan ja huudahti: »Pyhä Rooma, minä tervehdin sinua!» Hän meni kaupunkiin,<br />
kävi kirkoissa, kuunteli pappien ja munkkien esittämiä ihmeellisiä kertomuksia ja toimitti<br />
tunnollisesti kaikki vaaditut hartaudenharjoitukset. Kaikkialla hän näki asioita, jotka<br />
täyttivät hänet hämmästyksellä ja kauhulla. Hän näki vääryyden vallitsevan papiston<br />
kaikissa piireissä. Kun hän kuuli prelaattien puhuvan sopimatonta pilaa ja näki heidän<br />
karkeasti loukkaavan jumalanpalveluksen pyhyyttä vieläpä messun aikana, hänet<br />
valtasi kauhu. Seurustellessaan munkkien ja kaupungin asukkaiden kanssa hän näki<br />
tuhlausta ja irstailua. Mihin tahansa hän kääntyikin, hän löysi pyhyyden asemesta pyhyyden<br />
loukkausta. »On mahdotonta kuvitella», hän kirjoitti, »mitä syntejä ja häpeällisiä tekoja<br />
harjoitetaan Roomassa; ne täytyy nähdä ja kuulla, ennen kuin voi uskoa. Onkin tapana<br />
sanoa: ’Jos on olemassa helvetti, on Rooma rakennettu sen päälle; se on syvyyden kuilu,<br />
josta nousee kaikenlaisia syntejä.’»66 {AO7 103.3}<br />
Paavi oli käskykirjeessään hiljattain luvannut synninpäästön kaikille, jotka nousisivat<br />
polvillaan »Pilatuksen portaita» ylös. Väitettiin, että Vapahtajamme kulki niitä pitkin<br />
jättäessään roomalaisen oikeussalin ja että ne oli kuljetettu yliluonnollisella tavalla<br />
Jerusalemista Roomaan. Luther nousi eräänä päivänä hartain mielin näitä portaita, kun<br />
yhtäkkiä ukkosen kaltainen ääni tuntui sanovan hänelle: »Vanhurskas on elävä uskosta»<br />
(Room. 1:17). Hän hypähti seisaalleen ja kiiruhti paikalta häpeän ja kauhun valtaamana.<br />
Tämä teksti ei koskaan kadottanut voimaansa hänen elämässään. Tästä hetkestä lähtien hän<br />
näki selvemmin kuin koskaan ennen, kuinka petollista oli luottaa ihmistekoihin<br />
pelastuskeinoina ja kuinka välttämätöntä oli jatkuvasti uskoa Kristuksen ansioihin. Hänen<br />
silmänsä olivat auenneet eivätkä enää koskaan sulkeutuneet paavikunnan erehdyksille. Kun<br />
hän käänsi kasvonsa pois Roomasta, hänen sydämensäkin oli kääntynyt siitä pois, ja siitä<br />
lähtien ero yhä suureni, kunnes hän lopulta katkaisi kaikki yhteydet paavilliseen<br />
kirkkoon. {AO7 104.1}<br />
Raamatun totuuden julistajana Wittenbergissä<br />
Palattuaan Roomasta Luther sai Wittenbergin yliopistossa jumaluusopin tohtorin arvon.<br />
Nyt hä neliä oli vapaus antautua täydellisemmin kuin koskaan ennen rakastamansa Pyhän<br />
80
Change language