Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Tällaisista suurista ja masentavista vastuksista huolimatta Luther tunkeutui<br />
määrätietoisesti eteenpäin sitä siveellisyyden ja tiedon korkeaa päämäärää kohti joka veti<br />
häntä voimakkaasti puoleensa. Hän janosi tietoa, ja hänen vakava ja käytännöllinen luon<br />
teensa sai hänet etsimään täysipainoista ja hyödyllistä ennemmin kuin huomiota herättävää<br />
ja pinnallista. Kun hän kahdeksantoistavuotiaana meni Erfurtin yliopistoon, hänen asemansa<br />
oli suotuisampi ja tulevaisuutensa valoisampi kuin aikaisempina vuosina. Hänen<br />
vanhempansa olivat ahkeruutensa ja säästäväisyytensä ansiosta päässeet niin hyvään<br />
taloudelliseen asemaan, että voivat avustaa häntä riittävästi, ja ymmärtäväisten ystävien<br />
vaikutus oli jonkin verran vähentänyt aikaisemman kasvatuksen huonoja seurauksia. Hän<br />
omistautui tutkimaan parhaimpien kirjailijain teoksia, talletti huolellisesti heidän tärkeimmät<br />
ajatuksensa ja teki viisasten viisauden omakseen. Aikaisempienkin opettajiensa ankarasssa<br />
koulussa hän oli jo varhain osoittanut erikoista lahjakkuutta; ja suotuisissa olosuhteissa hän<br />
kehittyi nopeasti. Pettämätön muisti, vilkas mielikuvitus, terävä järki ja väsymätön uutteruus<br />
asettivat hänet pian eturiviin tovereittensa joukossa. Henkinen harjoitus kehitti hänen<br />
ymmärrystään, elvytti hänen ajatteluaan, vahvisti hänen käsityskykyään ja valmisti häntä<br />
siten elämän taisteluja varten. {AO7 100.3}<br />
Lutherin sydämessä asuva Herran pelko teki hänet kestäväksi pyrkimyksissään ja syvästi<br />
nöyräksi Jumalan edessä. Hän tunsi aina olevansa riippuvainen Jumalan avusta ja aloitti<br />
jokaisen päivän rukouksella samalla kun hänen sydämestään nousi jatkuvasti johdatuksen ja<br />
avun pyyntö. Hän sanoi usein: »Hyvin rukoiltu on enemmän kuin puoleksi opittu.»63 {AO7<br />
100.4}<br />
Kun Luther eräänä päivänä tutki kirjoja yliopiston kirjastossa, hän huomasi<br />
latinankielisen Raamatun. Sellaista kirjaa hän ei ollut milloinkaan ennen nähnyt, eikä hän<br />
tiennyt sellaista olevan olemassakaan. Hän oli kuullut luettavan osia evankeliumeista ja<br />
kirjeistä yleisissä jumalanpalveluksissa, ja hän otaksui, että näissä oli kaikki kirjoitettu<br />
Jumalan sana. Nyt hän näki ensimmäisen kerran koko Raamatun. Kunnioittaen ja ihmetellen<br />
hän käänteli pyhän kirjan lehtiä. Sykkivin sydämin ja tihenevin valtimonlyönnein hän luki<br />
elämän sanaa, silloin tällöin pysähtyen ja huudahtaen: »Oi, jospa Jumala antaisi minulle<br />
tällaisen kirjan!»64 Taivaan enkeleitä oli hänen vieressään, ja valonsäteet Jumalan<br />
valtaistuimelta paljastivat totuuden aarteita hänen ymmärrykselleen. Hän oli aina pelännyt<br />
loukata Jumalaa, mutta nyt hänen syntinen tilansa paljastui hänelle selvemmin kuin koskaan<br />
ennen. {AO7 101.1}<br />
Ahdistuneesta munkista Wittenbergin professoriksi<br />
Harras halu päästä vapaaksi synnistä ja rauhaan Jumalan kanssa sai hänet viimein<br />
menemään luostariin ja antautumaan munkiksi. Täällä hänen täytyi tehdä mitä karkeimpia<br />
töitä ja kerjäten kulkea talosta taloon. Hän oli siinä iässä, jossa ihminen eniten toivoo<br />
tulevansa huomatuksi ja arvossa pidetyksi, ja nämä halvat työt loukkasivat syvästi hänen<br />
78
Change language