Totuuden Hetket

Totuuden Hetket
tuominneet syyllisiksi. Miltei jokaisessa sukupolvessa on ollut sellaisia, joita on moitittu ja
hyljeksitty heidän yrittäessään nostaa aikalaisiaan korkeammalle tasolle; mutta myöhemmin
heidät on osoitettu kunnioituksen ansainneiksi. Väärä tuomioistuin tuomitsi itse
Kristuksenkin pahantekijäksi. {AO7 92.4}
Peruutuksessaan Hieronymus oli myöntänyt Husin tuomion oikeaksi; mutta nyt hän katui
menettelyään ja todisti tämän marttyyrin olleen viaton ja pyhä. »Minä tunsin Husin hänen
lapsuudestaan saakka», hän sanoi. »Hän oli mitä kunnollisin mies, oikeamielinen ja pyhä.
Hänet tuomittiin kuolemaan, vaikka hän oli viaton. inäkin olen valmis kuolemaan. Minä en
halua perääntyä niiden kidutusten edessä, joita minun viholliseni ja väärät todistajat minulle
valmistavat. Heidän täytyy kerran vastata petoksistaan suuren Jumalan edessä, jota kukaan
ei voi pettää.»53 {AO7 93.1}
Soimatessaan itseään siitä, että oli kieltänyt totuuden, Hieronymus jatkoi: »Kaikista
synneistä, joita minä olen tehnyt nuoruudestani saakka, ei mikään paina minun mieltäni niin
raskaasti eikä tuota minulle niin kalvavaa omantunnontuskaa kuin se, jonka minä tein tällä
kohtalokkaalla paikalla hyväksyessäni sen väärän tuomion, joka julistettiin Wycliffille ja
pyhälle marttyyrille Jan Husille, mestarilleni ja ystävälleni. Niin, minä tunnustan
vilpittömästi ja vakuutan kauhun valtaamana, että minä häpeällisesti menetin rohkeuteni,
kun kuoleman pelosta hylkäsin heidän oppinsa. Sen tähden rukoilen kaikkivaltiasta Jumalaa,
että hän antaisi anteeksi minun syntini ja erityisesti tämän inhottavimman syntini.»
Osoittaen tuomareitaan hän sanoi vakavasti: »Te tuomitsitte Wycliffin ja Jan Husin, ette
hyökkäämisestä kirkon oppia vastaan, vaan yksinkertaisesti siitä syystä, että he ilmaisivat
paheksumisensa papiston häpeällisestä elämästä komeudesta ja ylpeydestä sekä prelaattien
ja pappien kaikista paheista. Niistä asioista, joita he ovat esittäneet ja joita ei voida kieltää,
minä ajattelen ja puhun heidän tavallaan.» {AO7 93.2}
Hänen puheensa keskeytettiin. Prelaatit huusivat väristen raivosta: »Mitä lisätodistuksia
enää tarvitaan? Näemmehän omin silmin kerettiläisistä uppiniskaisimman!» {AO7 93.3}
Hieronymus pysyi rauhallisena metelistä huolimatta ja huudahti: »Mitä! Luuletteko
minun pelkäävän kuolemaa? Te olette pitäneet minua koko vuoden kauheassa vankeudessa,
itse kuolemaa hirmuisemmassa. Olette kohdelleet minua julmemmin kuin turkkilaiset,
juutalaiset tai pakanat, ja minun lihani on kirjaimellisesti mädännyt pois luistani.
Kuitenkaan minä en valita, sillä valitus ei sovi rohkealle ja uljaalle miehelle. Mutta minä en
voi olla ilmaisematta hämmästystäni sellaisen kristittyä kohtaan osoitetun raakuuden
johdosta.»54 {AO7 93.4}
Hieronymuksen marttyyrikuolema
Raivon myrsky puhkesi jälleen, ja Hieronymus vietiin kiireesti takaisin vankilaan.
Kokouksessa oli kuitenkin muutamia, joihin hänen sanansa olivat tehneet syvän vaikutuksen
ja jotka halusivat pelastaa hänen elämänsä. Hänen luonaan kävi korkeaarvoisia
72