Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
vielä olivat tuntemattomia. Ääni, joka oli puhunut Konstanzin kokoussalissa, oli synnyttänyt<br />
kaikuja, jotka tulivat kuulumaan kaikkina tulevina aikoina. Husia ei enää ollut, mutta ne<br />
totuudet, joiden puolesta hän kuoli, eivät voineet koskaan hävitä. Hänen uskonsa ja<br />
järkähtämättömyytensä oli rohkaiseva monia pysymään lujina totuudessa kidutuksesta ja<br />
kuolemasta huolimatta. Hänen teloituksensa paljasti koko maailmalle Rooman petollisuuden<br />
ja julmuuden. <strong>Totuuden</strong> viholliset olivat tietämättään edistäneet sitä asiaa, jolle he tur haan<br />
olivat koettaneet antaa kuo liniskun. {AO7 90.1}<br />
Hieronymus vankina Konstanzissa<br />
Konstanziin pystytettiin toinenkin rovio. Toisenkin todistajan veren tuli puhua totuuden<br />
puolesta. Kun Hieronymus oli sanonut Hiisille jäähyväiset tämän lähtiessä<br />
kirkolliskokoukseen, hän oli kehottanut häntä olemaan rohkea ja järkähtämätön ja luvannut<br />
tulla hänelle avuksi, jos hän joutuisi vaaraan. Kuullessaan uskonpuhdistajan vankeudesta tuo<br />
uskollinen oppilas valmistautui välittömästi täyttämään lupauksensa. Hän lähti Konstanziin<br />
ilman suojakirjaa yhden ainoan seuralaisen kanssa. Sinne saavuttuaan hän tuli<br />
vakuuttuneeksi siitä, että hän oli vain pannut itsensä vaaralle alttiiksi voimatta tehdä mitään<br />
Husin vapauttamiseksi. Hän pakeni kaupungista mutta joutui kiinni kotimatkallaan.<br />
Kahlehdittuna ja sotilasjoukon vartioimana hänet vietiin takaisin. Kun hän oli ensimmäistä<br />
kertaa kirkolliskokouksen edessä ja yritti vastata häntä vastaan tehtyihin syytöksiin, kuului<br />
voimakas huuto: »Viekää hänet liekkeihin! Liekkeihin!»50 Hänet heitettiin vankilaan, jossa<br />
hänet kahlehdittiin paljon tuskaa tuottavaan asentoon, ja häntä ruokittiin leivällä ja vedellä.<br />
Muutamien kuukausien kuluttua Hieronymus sairastui hengenvaarallisesti vankilassa<br />
kokemansa julmuuden tähden, ja hänen vihollisensa, jotka pelkäsivät kuoleman vapauttavan<br />
hänet heidän käsistään, alkoivat kohdella häntä lievemmin, vaikka pitivätkin häntä<br />
vankilassa vielä vuoden päivät. {AO7 90.2}<br />
Husin kuolema ei ollut saanut aikaan sellaista vaikutusta kuin paavin kannattajat olivat<br />
odottaneet. Hänen suojakirjansa syrjäyttäminen oli nostattanut suuttumuksen myrskyn, ja<br />
kirkolliskokous piti turvallisempana päättää, että Hieronymusta ei polteta vaan hänet<br />
koetetaan pakottaa peruuttamaan oppinsa. Hänet tuotiin kokouksen eteen ja hänen<br />
valittavakseen esitettiin peruuttaminen tai roviolla kuoleminen. Vankeusajan alussa olisi<br />
kuolema ollut armoa verrattuna niihin hirvittäviin kärsimyksiin, joihin hän oli joutunut;<br />
mutta nyt, kun hän oli sairauden ja ankaran vankeuden heikentämä sekä tuskan ja<br />
jännityksen vaivaama, erillään ystävistään ja alakuloisena Husin kuolemasta, hänen<br />
sielunvoimansa pettivät, ja hän suostui noudattamaan kokouksen neuvoa. Hän lupasi pysyä<br />
katolisessa uskossa ja hyväksyi kirkolliskokouksen vaatimuksen Wycliffin ja Husin oppien<br />
hylkäämisestä lukuunottamatta niitä »pyhiä totuuksia», joita he olivat opettaneet.51 {AO7<br />
91.1}<br />
Tällä tavalla Hieronymus koetti vaientaa omantunnon äänen ja välttää tuomion. Mutta<br />
vankilan yksinäisyydessä hän näki selvemmin tekonsa merkityksen. Hän ajatteli Husin<br />
70
Change language