Totuuden Hetket
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
Historian mysteeri ei ole täysin pimeä, sillä se on verho, joka peittää vain osittain luovan toiminnan, hengelliset voimat ja hengellisten lakien toiminnan. On arkipäiväistä sanoa, että marttyyrien veri on kirkon siemen, mutta me kuitenkin väitämme yksinkertaisesti, että yksittäiset hengellisen päätöksen teot kantavat yhteiskunnallista hedelmää ... Sillä suuret kulttuuriset muutokset ja historialliset vallankumoukset, jotka ratkaisevat kansakuntien kohtalon tai aikakauden luonteen, ovat useiden hengellisten päätösten kumulatiivinen tulos ... yksilöiden usko ja oivallus tai kieltäytyminen ja sokeus. Kukaan ei voi asettaa sormeaan siihen perimmäiseen hengelliseen tekoon, joka kallistaa tasapainoa ja saa yhteiskunnan ulkoisen järjestyksen saamaan uuden muodon...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
<strong>Totuuden</strong> <strong>Hetket</strong><br />
Jumala antoi suuren valon loistaa näille valitsemilleen miehille ja ilmaisi heille useita<br />
Rooman erehdyksiä; mutta he eivät saaneet kaikkea sitä valoa, joka oli annettava<br />
maailmalle. Näiden palvelijansa kautta Jumala johti ihmisiä ulos katolilaisuuden<br />
pimeydestä. Heidän tiellään oli useita ja suuria esteitä, ja hän johti heitä askel askelelta sen<br />
mukaan kuin he jaksoivat kulkea. He eivät olleet valmiit vastaanottamaan kaikkea valoa<br />
samalla kertaa, sillä se olisi vaikuttanut heihin, kuten keskipäivän täysi kirkkaus vaikuttaa<br />
niihin, jotka ovat olleet kauan pimeässä: he olisivat kääntyneet pois. Sen tähden Jumala<br />
ilmoitti totuuttaan valitsemilleen hengellisille johtajille vähitellen, sen mukaan kuin kansa<br />
kykeni ottamaan vastaan. Vuosisadasta toiseen oli tuleva uusia uskollisia työntekijöitä<br />
johtamaan kansaa yhä pitemmälle uskonpuhdistuksen tiellä. {AO7 82.3}<br />
Konstanzin kirkolliskokous<br />
Hajaannus kirkossa jatkui yhä. Kolme paavia taisteli nyt ylivallasta, ja heidän taistelunsa<br />
täytti kristikunnan rikoksilla ja sekasorrolla. He eivät tyytyneet pannajulistusten antamiseen<br />
vaan turvautuivat aineellisiin aseisiin. Kukin heistä koetti ostaa aseita ja hankkia sotilaita.<br />
Tähän tarvittiin luonnollisesti rahaa, ja sitä saadakseen he myivät kirkon lahjoja, virkoja ja<br />
siunauksia.38 Papitkin esimiestensä esimerkkiä seuraten turvautuivat simoniaan ja sotaan<br />
nöyryyttääkseen kilpailijoitaan ja vahvistaakseen omaa valtaansa. Husin rohkeus lisääntyi<br />
päivä päivältä, ja hän piti jyliseviä saarnoja niitä ilkitöitä vastaan, joita sallittiin uskonnon<br />
nimessä; ja kansa syytti julkisesti katolisen kirkon johtajia siitä kurjuudesta, johon<br />
kristikunta oli joutunut. {AO7 83.1}<br />
Prahan kaupunki näytti jälleen joutuneen verisen taistelun partaalle. Kuten muinaisina<br />
aikoina, niin nytkin syytettiin Jumalan palvelijaa siitä, että hän »syöksi Israelin<br />
onnettomuuteen» (1 Kun. 18: 17). Kaupunki julistettiin uudelleen kirkonkiroukseen, ja Hus<br />
poistui syntymäkyläänsä. Hänen uskollinen todistuksensa rakastetussa Betlehemin<br />
kappelissa oli päättynyt. Hänen oli puhuttava laajemmalta puhujalavalta koko kristikunnalle,<br />
ennen kuin antaisi henkensä todistukseksi totuudesta. {AO7 84.1}<br />
Niiden epäkohtien poistamiseksi, jotka aiheuttivat hajaannusta Euroopassa, kutsuttiin<br />
koolle yleinen kirkolliskokous Konstanziin. Keisari Sigismundin pyynnöstä tämän<br />
kokouksen kuulutti Johannes XXIII1,joka oli yksi niistä kolmesta kilpailevasta paavista.<br />
Kirkolliskokouksen vaatiminen oli kaikkea muuta kuin tervetullut asia paavi Johannekselle,<br />
jonka luonne ja menettelytavat tuskin sietivät tarkastusta, vaikka sen suorittivatkin<br />
siveellisyyteen leväperäisesti suhtautuvat prelaatit, jollaisia tuon ajan kirkonmiehet olivat.<br />
Hän ei kuitenkaan uskaltanut vastustaa Sigismundin tahtoa.39 {AO7 84.2}<br />
Pääasioina kirkolliskokouksessa olivat kirkossa vallitsevan hajaannuksen poistaminen ja<br />
kerettiläisyyden hävittäminen. Sen tähden molemmat vastapaavit määrättiin tulemaan<br />
paikalle ja samoin uusien mielipiteiden huomättävin levittäjä Jan Hus. Edelliset eivät<br />
turvallisuutensa tähden saapuneet henkilökohtaisesti, vaan heitä edustivat valtuutetut<br />
asiamiehet. Paavi Johannes näennäisenä koollekutsujana saapui suuresti epäillen, sillä hän<br />
65
Change language